Olen tuo nuorempi naisystävä, en kuitenkaan ole enää työelämässä. Ikää ja kokemusta on minullakin.
Viime aikoina minua on alkanut ärsyttää miesystäväni minua vähättelevät lausahdukset. Kun teen jotain hänen tyttärensä tai edesmennyt vaimonsa teki sen vielä paremmin! Ainoaa tytärtä ja kuopusta on suosittu monella tapaa, mutta sen ymmärrän tavallaan eikä se minulle kuulu mutta toivoisin kuitenkin olevani ykkösnainen mieheni elämässä.
Kun leivon, tytär tekee vielä parempaa, kun teen käsitöitä, tytär se vasta tekeekin. Jos puhun sujuvasti esim. saksaa, kieltä taitamaton mies ei usko vaan epäilee...
Tytär ja edesmennyt vaimo ovat/olivat niin aikaansaapia ja minä olen saamaton. Vanhempani kouluttivat minut jotta minun ei tarvitsisi niska limassa raataa ja siksi koen että työntekoa voi olla monenlaista. Minulla on paljon harrastuksia, mutta ne ovat miehen mielestä lähinnä ajanhukkaa kun pitäisi jotain "työtä" tehdä. Minulla on kyllä varaa maksaa lumenluojalle ja siivoojalle eikä terveytenikään oikein raskaita töitä salli.
Olenko vain mustasukkainen vai onko mies sittenkin liikaa perheessään kiinni? Olemme puhuneet asiasta mutta jonkun ajan kuluttua omien kehuminen alkaa taas...
Isoisä ja nuorempi naisystävänsä
37
1198
Vastaukset
- onks pakko
Miksi olet miehen kanssa, jos kaikki on vaikeeta ?
- Arvoa minullekin
Ei ihan kaikki ole vaikeaa, on paljon hyvääkin.
- rilla-milla
Hmm, paljon on kiinni ,miten itse suhtaudut . Voithan kertoa, että sinun sukusi miespuoliset henkilöt ovat siinä ja tässä hyviä ja kertoa heidän erinomaisuudestaan .... mutta se ei ole keltään pois eikä siitä pitäisi välittää . Emme ole täällä maailmassa kloonattuja , meillä on omat osaamisemme .
Vaikka nämä edesmenneet tai tytär ovat jossain hyviä , hyväksy se ja kehu lisää , älä tunne kateutta , jotain heilläkin on ollut mitä eivät ole osanneet.
Edesmennyt anoppini piti minua aina kelvottomana , kun en osannut kehrätä ( no tässä ajassa harva osaa ) , nuorempana pahoitin siitä mieleni, nyt sanoisin , että osaan sitä ja sitä , kaikkea ei tarvitsekkaan osata , eikä hänkään osaa niitä taitoja eikä tarvitse mitä minä osaan .
Aloita vaivihkaan itsesi ja sukusi kehuminen , mutta ei liiallisuuksiin mennen , ehkä puolisosi silmät aukeavat .
Periaatteessa ainoa hyvä neuvo "pyhässä kirjassa " on ; Kilpailkaa toinen toistenne kunnioituksessa .- Arvoa minullekin
Ehkä tilanne tuo minullekin anoppini mieleen, minua ei hyväksytty ja tekemisiäni ja osaamisiani arvosteltiin ja aina löytyi joku joka oli parempi.
Olen jo tuota konstia käyttänyt, kehunut hiukan omaa tytärtäni, mutta mies ei ikään kuin kuulekaan silloin. Samaten olen hiukan kehunut sukuni miesväen osaamisia, sama juttu.
Miksi mies käyttäytyy noin, se auttaisi ymmrtämään. Kokeeko olevansa jotenkin minua alempana? - anopiton
Arvoa minullekin kirjoitti:
Ehkä tilanne tuo minullekin anoppini mieleen, minua ei hyväksytty ja tekemisiäni ja osaamisiani arvosteltiin ja aina löytyi joku joka oli parempi.
Olen jo tuota konstia käyttänyt, kehunut hiukan omaa tytärtäni, mutta mies ei ikään kuin kuulekaan silloin. Samaten olen hiukan kehunut sukuni miesväen osaamisia, sama juttu.
Miksi mies käyttäytyy noin, se auttaisi ymmrtämään. Kokeeko olevansa jotenkin minua alempana?Ehkä miehesi kokee nuoruutesi jotenkin uhkana, että menettää sinut jollekin nuoremmalle. Tekee selväksi, että on hänellä sellaisiakin, jotka tekevät asiat paremmin kuin sinä, jos vaikka sattuisit lähtemään. Hänellähän on selvästi huono itsetunto, epävarmuus kelpaamisestaan, jos ei pysty sanomaan sinulle, että tekemisesi ovat ihan hyviä ja kelpaavat.
Minullekin tuli anoppi mieleen, en kelvannut koskaan. Pohjois-Karjalan anoppilassa oli kerrankin piirakkashow meneillään kun menimme sinne. Anoppi käski minun alkaa tehdä niitä karjalanpiirakoita, nauroin makeasti, että enhän minä helsinkiläistyttö osaa sellaista, että neuvo minua miten voin muuten auttaa. Autoinkin sitten kaikessa missä vaan osasin ja olin ahkera, mutta koskaan en saanut anopin arvostusta. Ei se mummeli ymmärtänyt, että pärjään loistavasti omassa työssäni hyvän koulutukseni ansiosta ja hän pärjää hyvin siinä minkä on oppinut elämässään. Minun olisi pitänyt opetella hänen työnsä, mutta hän ei olisi koskaan oppinut minun työtäni. Rauha hänen muistolleen.
Ehkä miehesi kokee olevansa alempana kuin sinä, joten älä koskaan korosta omaa ylemmyyttäsi hänelle, se vain lisää sinun aliarvioimistasi. Kehu ja kannusta häntä hänen toimissaan... toisaalta, kuka sellaistakaan jaksaa loputtomiin... En osaa neuvoa, sori vaan, toivon että löydätte jonkun yhteisen sävelen tähän juttuun. Tsemppiä ! - Arvoa minullekin
anopiton kirjoitti:
Ehkä miehesi kokee nuoruutesi jotenkin uhkana, että menettää sinut jollekin nuoremmalle. Tekee selväksi, että on hänellä sellaisiakin, jotka tekevät asiat paremmin kuin sinä, jos vaikka sattuisit lähtemään. Hänellähän on selvästi huono itsetunto, epävarmuus kelpaamisestaan, jos ei pysty sanomaan sinulle, että tekemisesi ovat ihan hyviä ja kelpaavat.
Minullekin tuli anoppi mieleen, en kelvannut koskaan. Pohjois-Karjalan anoppilassa oli kerrankin piirakkashow meneillään kun menimme sinne. Anoppi käski minun alkaa tehdä niitä karjalanpiirakoita, nauroin makeasti, että enhän minä helsinkiläistyttö osaa sellaista, että neuvo minua miten voin muuten auttaa. Autoinkin sitten kaikessa missä vaan osasin ja olin ahkera, mutta koskaan en saanut anopin arvostusta. Ei se mummeli ymmärtänyt, että pärjään loistavasti omassa työssäni hyvän koulutukseni ansiosta ja hän pärjää hyvin siinä minkä on oppinut elämässään. Minun olisi pitänyt opetella hänen työnsä, mutta hän ei olisi koskaan oppinut minun työtäni. Rauha hänen muistolleen.
Ehkä miehesi kokee olevansa alempana kuin sinä, joten älä koskaan korosta omaa ylemmyyttäsi hänelle, se vain lisää sinun aliarvioimistasi. Kehu ja kannusta häntä hänen toimissaan... toisaalta, kuka sellaistakaan jaksaa loputtomiin... En osaa neuvoa, sori vaan, toivon että löydätte jonkun yhteisen sävelen tähän juttuun. Tsemppiä !Hyvä näkökulma. Ikäeromme on hänelle ongelma, ei minulle. Ja hänellä on huono itsetunto, sekin totta. Ehkä hän tosiaan korostaa perheensä naisia epävarmuutensa takia hoksaamatta että samalla vähättelee minua. Vihjaisen tuostakin.
Me olemme kaikki hyviä jossakin ja huonoja jossakin ja sellaisenaan olemme arvokkaita ja kelpaamme. Ja on ihan totta että edesmenneen vaimon töistä ja osaamisista, samaten kuin tyttärensäkin, selviän halutessani menne tullen kun taas he eivät minun kuvioistani selviäisikään. Sitä tuskin kerron, se ei ole rakentavaa. Mutta tuolta kannalta en ole koskaan asiaa tullut ajatelleeksi!
Onhan hän toisaalta tyttärelleen kehunut mm. koulutustani ja kielitaitoani ja erikoisiakin taitoja vaativia harrastuksiani. Mutta silti aina palataan ns. vanhaan ihanteeseen: ihannerouva laittaa ruokaa kaksi kertaa päivässä, leipoo, säilöö, puunaa, plankkaa, pitää pitoja ja kahvituksia, siivoaa ja siivoaa, Raataa kasvimaalla, remontoi ja fiksaa, paikkaa ja parsii, mankeloi ja silittää trikookalsaritkin.
Koen että aika on uusi ja tähän perheeseen ja lapsenlapsille olisi tuotava vähän uutta ja erilaista, ei mummona vaan isoisän naisystävänä. Ei tyttöjen enää pidä jymähtää ikiaikaiseen naisen paikkaan hellan vieressä. Jos eivät halua. Enkä tietenkään puutu kenenkään kasvatukseen, mutta olemalla itseni.
Mitä ajatuksia tämä herättää? - Vienon osa
Arvoa minullekin kirjoitti:
Hyvä näkökulma. Ikäeromme on hänelle ongelma, ei minulle. Ja hänellä on huono itsetunto, sekin totta. Ehkä hän tosiaan korostaa perheensä naisia epävarmuutensa takia hoksaamatta että samalla vähättelee minua. Vihjaisen tuostakin.
Me olemme kaikki hyviä jossakin ja huonoja jossakin ja sellaisenaan olemme arvokkaita ja kelpaamme. Ja on ihan totta että edesmenneen vaimon töistä ja osaamisista, samaten kuin tyttärensäkin, selviän halutessani menne tullen kun taas he eivät minun kuvioistani selviäisikään. Sitä tuskin kerron, se ei ole rakentavaa. Mutta tuolta kannalta en ole koskaan asiaa tullut ajatelleeksi!
Onhan hän toisaalta tyttärelleen kehunut mm. koulutustani ja kielitaitoani ja erikoisiakin taitoja vaativia harrastuksiani. Mutta silti aina palataan ns. vanhaan ihanteeseen: ihannerouva laittaa ruokaa kaksi kertaa päivässä, leipoo, säilöö, puunaa, plankkaa, pitää pitoja ja kahvituksia, siivoaa ja siivoaa, Raataa kasvimaalla, remontoi ja fiksaa, paikkaa ja parsii, mankeloi ja silittää trikookalsaritkin.
Koen että aika on uusi ja tähän perheeseen ja lapsenlapsille olisi tuotava vähän uutta ja erilaista, ei mummona vaan isoisän naisystävänä. Ei tyttöjen enää pidä jymähtää ikiaikaiseen naisen paikkaan hellan vieressä. Jos eivät halua. Enkä tietenkään puutu kenenkään kasvatukseen, mutta olemalla itseni.
Mitä ajatuksia tämä herättää?Asessorin naishuolet 1937, "Aku Korhonen ja tytönluntti"
- pariskunta
Arvoa minullekin kirjoitti:
Hyvä näkökulma. Ikäeromme on hänelle ongelma, ei minulle. Ja hänellä on huono itsetunto, sekin totta. Ehkä hän tosiaan korostaa perheensä naisia epävarmuutensa takia hoksaamatta että samalla vähättelee minua. Vihjaisen tuostakin.
Me olemme kaikki hyviä jossakin ja huonoja jossakin ja sellaisenaan olemme arvokkaita ja kelpaamme. Ja on ihan totta että edesmenneen vaimon töistä ja osaamisista, samaten kuin tyttärensäkin, selviän halutessani menne tullen kun taas he eivät minun kuvioistani selviäisikään. Sitä tuskin kerron, se ei ole rakentavaa. Mutta tuolta kannalta en ole koskaan asiaa tullut ajatelleeksi!
Onhan hän toisaalta tyttärelleen kehunut mm. koulutustani ja kielitaitoani ja erikoisiakin taitoja vaativia harrastuksiani. Mutta silti aina palataan ns. vanhaan ihanteeseen: ihannerouva laittaa ruokaa kaksi kertaa päivässä, leipoo, säilöö, puunaa, plankkaa, pitää pitoja ja kahvituksia, siivoaa ja siivoaa, Raataa kasvimaalla, remontoi ja fiksaa, paikkaa ja parsii, mankeloi ja silittää trikookalsaritkin.
Koen että aika on uusi ja tähän perheeseen ja lapsenlapsille olisi tuotava vähän uutta ja erilaista, ei mummona vaan isoisän naisystävänä. Ei tyttöjen enää pidä jymähtää ikiaikaiseen naisen paikkaan hellan vieressä. Jos eivät halua. Enkä tietenkään puutu kenenkään kasvatukseen, mutta olemalla itseni.
Mitä ajatuksia tämä herättää?Kun olin kolmekymppinen, mieheni yritti laittaa minut ympäristön painostuksesta tuollaiseen ihannenaisen rooiin. Jos olisin tuohon muottiin väkisin vääntäytynyt, olisimme jo eronneet. Pidin oman pääni ja pysyin naisena, johon hän aikanaan rakastui, enkä suostunut muuttumaan hänen äidikseen. Nyt on 20 vuotta vierähtänyt ja edelleen olemme kulkemassa yhteistä taivaltamme.
- äö
Onkohan miehen mielikuva rakastavasta naisesta hieman mustasukkainen puoliso?
Tapailin kerran puolisen vuotta miestä joka edellytti mustasukkaisuutta se herättely ja aikaan saaminen oli surkuhupaisaa ja lopulta sanoin suhteen irti. - Arvoa minullekin
Edesmennyt vaimo oli todella mustasukkainen. Minä en enää tässä elämäntilanteessa jaksaisi moista, tietysti toisen sitoutuminen on tärkeää mutta en minä ketään omista väkisin, eikä kukaan minua.
Asessorin naishuolista on ainakin sen verran samaa että komiikkaakin tästä tilanteestamme on löytynyt!
Luulen että minun vaan pitäisi passata miestä enemmän eikä puuhata omiani niin paljoa... mutta toisaalta hänellä on sen sata projektia mutta ruoan pitäisi olla valmis kun herra saapuu.
Pitkästä liitosta leskeytyneenä hänellä on varmaan se ainoa ja oikea naisen malli ja muu ei siihen mahdu. Kuitenkin jos asiasta puhutaan minä olen ihan ok. Pah...- Että silleen,
Arvoa minullekin: miksi ihmeessä sinun pitäisi passata miestäsi vielä enemmän? Hän ei tunnu arvostavan sinua ollenkaan. Tuo passaaminen ei kyllä sinulle sitä arvostusta tuo, jos sillä luulet sen saavasi.
- äidin neuvo
Olet varmaan taitava,mutta olet miesasioissa valinnut väärän miehen.Eikö lapsettomia miehiä enää ollut vapaana? Olen sanonut lapsilleni kun valitsevat puolisoa,että välttäkää näitä sudenkuoppia et voi koskaan voittaa verisukulaisuutta vaikka tekisit mitä.
- kotkotkoo
ei tuo mielestäni ole mustasukkaisuutta. miehesihän loukkaa sinua, ei ex:ää tarvi sotkea uuteen elämään jos sen tekee niin ei ole ollut valmis uuteen suhteeseen. onko loukkaavampaa kun just verrataan ex:ään ? mielestäni ei. kukaan ei ole hyvä kaikessa tai paras mutta ei se tarkoita että on pakko vertailla.
ei kaikkia tarvi sanoa ääneen varsinkin jos se on negatiivista.
joka kerta kun miehesi ottaa vertailun puheeksi muistuta asiasta ja tee jonkinnäköinen sopimus että sinun ei tarvi hänen juttuja enään kuulla.
aikoinaan meillä ukkoni vertasi minua muutamiin sukulaisiini joista emme tykänneet ja se loukkasi kovasti. sit sanoin siitä joka ainut kerta ja annoin todella takaisin. nykyisin ei vertailuja tule... - Adele
Mihin sinä tuollaista miestä tarvitset ? Pärjäät ilmankin. Mutta mies taitaa tarvita oman äitinsä kaltaista naista, joka passaa, keittää ja parsii .En muuttaisi koskaan saman katon alle tuollaisen miehen kanssa.
- aina väärässä*
Ainahan se on ollut niin että tyhjät tynnyrit ne eniten kolisevat. Jos ei ole itsessä mitään kehumista, niin niin pitää kehua sukuaan. meilläkin vain emäntä ja hänen sukunsa osaa tehdä kaikki oikein tai paremmin, vaikka kyse olisi vedenkeittämisestä. veljen poikakin on "herrapoika" , vaikka tällä hetkellä työtön. Mutta sitähän taas ei saa missään mainita. Peräti merkillistä, että ei tyydytä siihen mitä jo on vaan koko ajan pitää esittää jotakin parempaa.
Eihän tuon ongelman purkaminen dedellytä kuin reipasta keskustelua, vaikka pikku riitaa, niin toinenkin osapuoli ymmärtää, missä mennään. Jokainen meistä tekee sitä "työtä" omalla tavallaan ja sellaisella nopeudella mikä on mieleinen. - Vieraskin
Haluaa näköjään sinusta eroon muttei pysty sanomaan sitä sinulle rehellisesti. Ei mies, joka vaimoaan rakastaa, vertaile häntä muihin. Sano ensi kerralla suorat sanat.
voi,sinua reppanaa.joudut ukon likakaivoksi tuntuu että eise käppyrä edes arvosta sinua eikä kunnioita näköjään huono itse tunto sellaisilla ukoilla kun pitää kehua ja laittaa paremmaksi .sano suoraan ukolles että jos tyttös tekee vielä paremmin niin pakkahan äijä riepus sine ja ala laputtaa jo.pientä arvostusta ja kunnioitusta pitäs sillä piru-ukolla olla sinua kohtaan kuka senkin jälkiä muu korjais kun sinä.älä ala kuuntelemaan niin kauan kun omillasi pärjäät jos alkaa vielä natkuttaan kerää tavarasi ja lähde itse. sano että mene sellaiseen paikkaan missä ei tartte kuoleen vaimosi kanssa kilpailla eikä tyttös kans et olet sen verran sivistynyt että jätä moinen käppänä.kaikkea hyvää sinule ja jaksamisia .
- armoa minullekin
tiedän mitä tarkoitat. minunkin mieheni on niin oman suvun puolta, että joskus pistää vihaksi. vaikka tiedän, että minua arvostaakin mutta ei koskaan ääneen omille sukulaisilleen eikä koskaan pidä minun puolia.
muutenkin hänen sukunsa on sellaista, että ongelmat lakaistaan maton alle ja niitä ei sitten yksinkertaisesti ole olemassa eikä niistä puhuta ääneen. - Hannaloora
Mies ei arvosta sua. Ilmeisesti oot fiksumpi, jätä ja etsi pArempi.
- Hellä Kuiskaus
Ala vuolaasti kehua entistä / entisiä ukkojasi miehelle.
Kehu myös sukulaistesi taitoja verraten ukkoosi.
Kehu niin pirusti, että ukkosi tajuaa pointin.
- ............
alistaa, että itsetuntosi menee, etkä uskalla ajatella muuta elämää enää kuin hänen kanssa...
- kiinnitetty liimalla
Sinä olet perheessä kiinni. Jätä sekä tytär että isä, kun ne noin rassaa mieltäsi. Miehesi on tollo. Eikä ole päässyt kuolleesta vaimostakaan eroon. Varmaan sinua rakastellessaankin vertaa koko ajan. Miksi ihmeessä katselet tuollaista miestä? Tai jos katselet vielä pitkään, olet sinäkin tollo.
- Arvoa minullekin
Meillä on hyvätkin hetkemme. Siksi tämä mieltäni vaivaakin.
Nyt ilmeni taas kiusallinen tilanne. Vaikea kertoa tällaisella palstalla yksityiskohtia mutta sanotaan näin.
Perheellä on yhteinen maatila/huvila vapaa-ajan käytössä. Iso kartanomainen talo oli perheen lomakäytössä ja tytär ei olisi hyväksynyt että käyn siellä lainkaan miesystäväni kanssa. Siispä tytär laittoi kaiken edesmenneen äitinsä (siis miehen edesmennyt vaimo) nimikkotavarat korostetusti esille. Mies siirsi ne pois. Tytär itki isälleen että kun lapsensa haluavat ne tavarat esille että voisiko ne olla. Ja niin ne jäivät esille. Ei kuulemma ollut minua loukkaavaksi tarkoitettu. Kerroin kyllä miehelle että mamman muistot eivät esineissä ole vaan tyttären tehtävä ja ehkä meidän muidenkin on kertoa mammasta ja pitää sillä tavalla muistoa yllä. Loukkaannuin tavasta jolla esineet aseteltiin esille, hyvin provosoivasti.
Sen jälkeen tuli vielä tärkeämpi ja provosoivampi esine erittäin näkyvälle paikalle taloon. Taas sama rumba. Mies siirsi esinettä sivummalle ja tytär käydessään takaisin. Ja taas puhelinrumba: kun on niin ikävä äitiä, ei minun loukkaamiseksi, minua ei edes oltu ajateltu....? Olisikohan pitänyt edellisen tilanteen jäljiltä? Tämän viimeisen episodin jälkeen en ole siellä käynyt. Miten te toimisitte vastaavassa tilanteessa?
Kysyin mieheltä että kuka siinä talossa määrää? Talo on nyt kokonaan hänen nimissään. Hän kuulemma määrää. ????
Menenkö ja hävitän esineet, ne vain katoaisivat, yhteisymmäryksessä miehen kanssa? Vai hylkäänkö muuten mukavan ja ahkeran miesystäväni jotta säästäisin hermojani? - anopiton
Hei hohhohhoijaa ! Nyt laitat hihat heilumaan ja paikat kuntoon, se miehesi kakara ihan vaan kiusallaan vaatii tuollaisia järjestelyjä ja kylläpä on miehesikin aika lapanen, jos ei saa sanottua, että nyt eletään tässä päivässä eikä edesmenneen äidin aikaa. Meillä hieman samanlainen tilanne, mutta en ole missään tapauksessa antanut asian vaikuttaa elämään, edesmenneen mummin kuva on mökillä kunniapaikalla ,muuten elämme ihan normaalisti. Ei kai mikään vainajan palvominen ole tervettä toimintaa ?
- Arvoa minullekin
En saa nukuttua kun taas tytär pahoitti mieleni. - toisella asialla... Nimim. Anopiton: mitä tarkoitat että laitan hihat heilumaan? Saneeraan lomatalon provosoinnit pois ja kuuntelen sitten kuinka kylmä ja kova ja tunteeton olen vai lähden käpälämäkeen? Edesmenneen mamman kuva on miehen kotona ja huolehdin että siinä on jotain kaunista, enkeli, kynttilä tai kukkia lähellä. Se ei ole minulle ongelma. Mutta tunnistan loukkaamistarkoituksessa tehdyt provosoivat siirrot tyttären taholta. Tytär sanoo ettei ollut ollenkaan tarkoutus loukata ja mies uskoo, eli tytär menee kaikessa edelle minua. Se kai tässä ongelma onkin. Kai täytyy ottaa asia taas kerran keskuteltavaksi. Suren vain miestä. Hänelle tuli sairaalahoitoa vaativa tilanne kun edellisen kerran tein eroa, eli olen hänelle tärkeä mutta hän on vain niin taitamaton sosiaalisten suhteiden hoitamisessa. Tai ajattelematon.
- Että silleen,
Arvoa minullekin:
ei millään pahalla, mutta et ole miehellesi tärkeä. Jos olisit - tilanne olisi jo toinen. Pelkäätkö olla yksin, kun roikut tässä miehessä? Meillä on yksi elämä elettävänä, joten miksi tuhlata se sellaiseen, joka ei sinua arvosta? Mitä enemmän sinä nöyrryt sitä enemmän sinua sorsitaan. - anopiton
Anopiton tarkoittaa "hihat heilumaan" että et saa antaa painaa itseäsi kynnysmaton alle, vaan otat esille oman arvosi ja asemasi. Jos olet jo aikaisemmin tehnyt eroa mieheesi, tee hänelle selväksi mitä haluat suhteeltanne. Selvennä miehen putkiaivoon, että te olette pari ja ne lapset ovat sitten jotain sivutuotetta, jotka ovat tärkeitä sitten teidän parisuhteenne jälkeen. Jos ne lapset ovat ihan järjissään, he tajuavat, etteivät voi koko ajan häiritä teitä, vaan vierailevat sovitusti. Jos tämä juttu ei toimi, en ymmärrä muuta konstia kuin lähteä käpälämäkeeen. Tuo tyttären provo siirtojutu on tuttujuttu, jota isät eivät tyttärissään huomaa, mutta yritä keskustellla rauhallisesti miehesi kanssa ja saada hänet huomaamaan tyttären mustasukkaisuus. Minäkin aikanani pyöritin isääni mennentullen ja muu suku oli ihmeissään, isä ei huomannut tulleensa vedätetyksi.
- Arvoa minullekin
anopiton kirjoitti:
Anopiton tarkoittaa "hihat heilumaan" että et saa antaa painaa itseäsi kynnysmaton alle, vaan otat esille oman arvosi ja asemasi. Jos olet jo aikaisemmin tehnyt eroa mieheesi, tee hänelle selväksi mitä haluat suhteeltanne. Selvennä miehen putkiaivoon, että te olette pari ja ne lapset ovat sitten jotain sivutuotetta, jotka ovat tärkeitä sitten teidän parisuhteenne jälkeen. Jos ne lapset ovat ihan järjissään, he tajuavat, etteivät voi koko ajan häiritä teitä, vaan vierailevat sovitusti. Jos tämä juttu ei toimi, en ymmärrä muuta konstia kuin lähteä käpälämäkeeen. Tuo tyttären provo siirtojutu on tuttujuttu, jota isät eivät tyttärissään huomaa, mutta yritä keskustellla rauhallisesti miehesi kanssa ja saada hänet huomaamaan tyttären mustasukkaisuus. Minäkin aikanani pyöritin isääni mennentullen ja muu suku oli ihmeissään, isä ei huomannut tulleensa vedätetyksi.
Tytär oli taas käynyt isälleen itkemässä josko ne esineet saisivat olla hänen laittamillaan paikoilla. Kysyin että eikö isä huomaa että tytär manipuloi ja kerjää sääliä. Isä vastasi että kyllä hänen niin tytärtä sääliksi kävikin!! Ei auttanut vaikka isä oli kertonut niiden tavaroiden kiusaavan minua. En ole liki vuoteen siellä käynyt enkä siis mihinkään tavaroihin ollut koskemassakaan mutta edelleen asiaa itketään ja sääliä kerjätään.
Tytär oli tosin huomannut ruuhkavuosissaan että onhan minusta hyötyäkin, hoitelen isän asioita ja oli maininnut tästä että hyvähän kun isällä on joku joka huolehtii... en osannut iloita vaan sekin jo mustassa mielessäni kääntyi että minustakin imetään hyöty irti... no nyt olin ilkeä...Mutta totta toinen puoli.
Ja sitten tulen nettiin ja luen nämä neuvot. Taitavat olla nyt konstit vähissä. Tytär menee kaikessa ohitseni ja vaikka kuinka yritän selittää nätisti että haluan olla miehelleni ykkösenä kaikessa, niin ei auta. Hän sanoo että niinhän olenkin. Ja kun tytär taas tekee "seuraavan siirtonsa" johon älähdän, tytär taas itkee isälleen ja tämä säälii.... ja antaa periksi ja tätä jatkuu maailman tappiin!
Omat tytär ja toisetkin lapsensa ovat aina oikeassa ja hän ei ikään kuin näe eikä kuule minun kantaani, oli asia mikä tahansa. Enimmillään hän voi sanoa että lapsensa käyttäytyivät vähän ajattelemattomasti mutta en kai minä siitä nyt välitä jne.
Kerrottakoon että asun sentään ihan omassa asunnossani ja vuorotellen käymme toistemme kodeissa. En ole mitenkään niin kiinni tässä miehessä ja prinsessassa. Voin ihan hyvin tehdä lopunkin, mutta en halua miestä kuitenkaan loukata. Valinta hänen nyt on tehtävä ja valinta kääntyi kai tyttären puolelle. Kun on tyttären äidin tavaroista sentään kysymys kuulemma! Minun pitäisi vain ymmärtää kuulemma.
Ja mainittakoon että lapset eivät ole mitään parikymppisiä. Ymmärtäisin silloin tilanteen ihan toisin. Iät ovat 40 - 50 v. Omat perheet kaikilla. - anopiton
Arvoa minullekin kirjoitti:
Tytär oli taas käynyt isälleen itkemässä josko ne esineet saisivat olla hänen laittamillaan paikoilla. Kysyin että eikö isä huomaa että tytär manipuloi ja kerjää sääliä. Isä vastasi että kyllä hänen niin tytärtä sääliksi kävikin!! Ei auttanut vaikka isä oli kertonut niiden tavaroiden kiusaavan minua. En ole liki vuoteen siellä käynyt enkä siis mihinkään tavaroihin ollut koskemassakaan mutta edelleen asiaa itketään ja sääliä kerjätään.
Tytär oli tosin huomannut ruuhkavuosissaan että onhan minusta hyötyäkin, hoitelen isän asioita ja oli maininnut tästä että hyvähän kun isällä on joku joka huolehtii... en osannut iloita vaan sekin jo mustassa mielessäni kääntyi että minustakin imetään hyöty irti... no nyt olin ilkeä...Mutta totta toinen puoli.
Ja sitten tulen nettiin ja luen nämä neuvot. Taitavat olla nyt konstit vähissä. Tytär menee kaikessa ohitseni ja vaikka kuinka yritän selittää nätisti että haluan olla miehelleni ykkösenä kaikessa, niin ei auta. Hän sanoo että niinhän olenkin. Ja kun tytär taas tekee "seuraavan siirtonsa" johon älähdän, tytär taas itkee isälleen ja tämä säälii.... ja antaa periksi ja tätä jatkuu maailman tappiin!
Omat tytär ja toisetkin lapsensa ovat aina oikeassa ja hän ei ikään kuin näe eikä kuule minun kantaani, oli asia mikä tahansa. Enimmillään hän voi sanoa että lapsensa käyttäytyivät vähän ajattelemattomasti mutta en kai minä siitä nyt välitä jne.
Kerrottakoon että asun sentään ihan omassa asunnossani ja vuorotellen käymme toistemme kodeissa. En ole mitenkään niin kiinni tässä miehessä ja prinsessassa. Voin ihan hyvin tehdä lopunkin, mutta en halua miestä kuitenkaan loukata. Valinta hänen nyt on tehtävä ja valinta kääntyi kai tyttären puolelle. Kun on tyttären äidin tavaroista sentään kysymys kuulemma! Minun pitäisi vain ymmärtää kuulemma.
Ja mainittakoon että lapset eivät ole mitään parikymppisiä. Ymmärtäisin silloin tilanteen ihan toisin. Iät ovat 40 - 50 v. Omat perheet kaikilla.Hei miksi ne esineet eivät saa olla tyttären asettamilla paikoilla ? Minäkin aina mökille mennessäni asettelen rakkaan edesmenneen äitini kuvan niin kuin haluan sen olevan, tyttäreni ilmeisesti tekevät toisin, koska joudun aina ne jutut laittamaan oman mieleni mukaan. Siitä asiasta ei ole koskaan keskusteltu, koska se on jokaisen oma asia ja makukysymys, miten haluaa tavaroiden olevan. Älä stressaa noin pienestä. Mutta kyllähän sinulla nyt on isompi stressi olemassa kuin tavaroiden paikat.
Siis ne teidän kakarat ovat jo keski-ikäisiä ja niillä on aikuiset lapset, mitä ne aikuiset lapset sanovat, nythän olet kertonut vain niiden nirppanokkien juttuja. Todennäköisesti niille nuorisolle on ihan sama missä ne mummin tavarat on, ei ne tavaroita rakasta vaan mummia. Eikä ketään kuollutta palvota tavaroilla, vaan muistoilla mielissämme. Äitini kuva on mökillä näkyvästi siksi, kun hän oli niin reipas, iloinen ja dynaaminen ihminen, jota kukaan ei halua unohtaa, kuvassa hän nauraa iloisesti ja kaikki haluavat sen kuvan nähdä. Jos joskus joku haluaisi sen pois, niin se pantaisiin pois. - Arvoa minullekin
anopiton kirjoitti:
Hei miksi ne esineet eivät saa olla tyttären asettamilla paikoilla ? Minäkin aina mökille mennessäni asettelen rakkaan edesmenneen äitini kuvan niin kuin haluan sen olevan, tyttäreni ilmeisesti tekevät toisin, koska joudun aina ne jutut laittamaan oman mieleni mukaan. Siitä asiasta ei ole koskaan keskusteltu, koska se on jokaisen oma asia ja makukysymys, miten haluaa tavaroiden olevan. Älä stressaa noin pienestä. Mutta kyllähän sinulla nyt on isompi stressi olemassa kuin tavaroiden paikat.
Siis ne teidän kakarat ovat jo keski-ikäisiä ja niillä on aikuiset lapset, mitä ne aikuiset lapset sanovat, nythän olet kertonut vain niiden nirppanokkien juttuja. Todennäköisesti niille nuorisolle on ihan sama missä ne mummin tavarat on, ei ne tavaroita rakasta vaan mummia. Eikä ketään kuollutta palvota tavaroilla, vaan muistoilla mielissämme. Äitini kuva on mökillä näkyvästi siksi, kun hän oli niin reipas, iloinen ja dynaaminen ihminen, jota kukaan ei halua unohtaa, kuvassa hän nauraa iloisesti ja kaikki haluavat sen kuvan nähdä. Jos joskus joku haluaisi sen pois, niin se pantaisiin pois.Siksi kun ne on aseteltu provosoivasti ja osoittamaan että minun paikkani ei ole siellä, se on heidän reviiriään. Ja jos mies on ne joskus siirtänyt pois niin aikuinen tytär itkee vanhalle isälleen saadakseen tahtonsa läpi.
On aivan totta että nuoriso ei piittaa mummin tavaroista, mummi on muistoissa ja se on ok. Mutta tytär aina vetoaa että kun lapset/nuoretkin haluavat niiden tavaroiden olevan noin ja kun hänellä on ikävä... kuolemasta on jo aikaa. On kuin johonkin mausoleumiin menisi. Vainajaa palvotaan ja kynttilöitä poltetaan.
Oleellista oli tekstissäsi "jos joskus joku haluaisi sen pois, niin se pantaisiin pois". Siinä talossa ei panna.
Mikähän se minun isompi stressini nyt on? Kaukaa näkee usein selkeämmin.
- elämä ei aina auvoa
Seurustelin jo muutaman vuoden ajan leskenä olleen miehen kanssa ja pitemmän päälle sain tarpeekseni. Mies halusi puhua aina kuolleesta vaimostaan, miten hyvä tämä hänen lastensa äiti oli ja miten katkera hän oli Jumalalle ottaessaan hänet liian aikaisin mieheltä pois.
Kuollutta vaimoaan hän todella itki ja mielellään esitteli kaikkia vaimonsa tekemiä käsitöitä, posliinikippoja ym ja kertoi muisteloita hänen tekemisistään. Hääkuvakin oli kunniapaikalla näyttävästi esillä.
Eipä ajanoloon auttanut vaikka sanoi kuinka minusta pitävänsä - kyllästyin ja tuumasin, että kuollut vaimo paras vaimo ja lopetin suhteemme. - kolmaskinnainen
Minulla on kokemusta asiasta ja kysynkin, minkä takia seurustelet itseäsi paljon vanhemman miehan kanssa, onko motiivina tyhjentää pankiitili tai viedä asunto. Näin meillä meinasi käydä. Isää, vähän jo dementoitunut (siis tehty diagnoosi asiasta) alkoi piirittää nuorempi nainen, jonka maine on ollut jo vuosikymmeniä kyseenalainen. Naisen mukaan liittyi hänen koko suku ja vanhus ajettiin aivan henkisesti ja fyysisesti loppuun. Nainen halusi kihloihin ja avioon. Isälle puhuminen oli aivan turhaa, hän eli omissa harhoissan. Onneksi nainen sairastui ja isä pääsi vähäksi aikaa vapaaksi siitä kierteestä ja kuinka olla hän alkoi virkistyä sekä henkisesti ja fyysisest ja ihmetteli, että mitä hän on meinannut, kun on ollut sen naisen kanssa.
- Arvoa minullekin
Tilanteemme on katkolla mutta kerron silti preesensissä. Seurustelen siksi että meillä on yhdessä mukavaa, meillä on samanlainen huumorintaju, meidän on luontevaa puuhata arkisia askareita yhdessä jne. Ihan tavallinen suhde siis.
Kuvaamasi tarina on surullinen ja ymmärrän että varsinkin alussa lapst ovat varuillaan. Meillä on omat rahat ja tulen kyllä taloudellisesti loistavasti toimeen omillani.
- hyvä elämä nyt
Minäkin kyllästyin mieheen, joka kehu vaan ex-vaimoaan, vaikka itse siitä erosi kun oli muka niin kamala.
Miksi hän minua mitätöi ja kehui entistä, jospa olisin tiennyt jo alussa, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan jättää vähättelevä mies.- Arvoa minullekin
Kerronpa kuulumiseni ja kysyn taas palstalaisten mielipidettä.
Saimme asiat jollekin tolalle ja kesä meni rauhaisasti prinsessa-tyttären taholta. Ehkä aloin katsella asioita vähän suurpiirteisemmin ja ehkä tytärkin huomasi että minusta todella on hyötyä, hoidan miehen asioita - hän ei juuri nyt ehtisikään kun on työssään kiireinen projekti. Mies aina hehkuttaa kuinka hänellä on mielessä tyttärensä sanat, minusta taas tuntuu että minua käytetään hyväksi.
Nyt OMA tyttäreni tarvitsee apuani kun heillä on talossaan remontti. Olin jo aikoja sitten luvannut että olen käytettävissä voimieni mukaan, en ole häntä auttanut juuri missään muutoissa ja remonteissa, hän on tomera ja tarmokas ollut. Nyt hänellä on terveyssyistä otettava vähän rauhallisemmin ja lupasin auttaa.
Miesystäväni veti herneen nenään. Heillä on aina hänen suvulleen ja perheelleen ollut tapana järjestää syntymäpäiväjuhlat ja ne osuvat juuri samalle viikolle. Sanoin että kaupasta saa kaikkea ja prinsessa-tytärkin varmaan auttaa mutta ei - minun pitäisi jättää tyttäreni pulaan kun me olemme pari!
Minulla on paha mieli. Mitä mieltä olette? - haiskahtaa nyt siltä
Arvoa minullekin kirjoitti:
Kerronpa kuulumiseni ja kysyn taas palstalaisten mielipidettä.
Saimme asiat jollekin tolalle ja kesä meni rauhaisasti prinsessa-tyttären taholta. Ehkä aloin katsella asioita vähän suurpiirteisemmin ja ehkä tytärkin huomasi että minusta todella on hyötyä, hoidan miehen asioita - hän ei juuri nyt ehtisikään kun on työssään kiireinen projekti. Mies aina hehkuttaa kuinka hänellä on mielessä tyttärensä sanat, minusta taas tuntuu että minua käytetään hyväksi.
Nyt OMA tyttäreni tarvitsee apuani kun heillä on talossaan remontti. Olin jo aikoja sitten luvannut että olen käytettävissä voimieni mukaan, en ole häntä auttanut juuri missään muutoissa ja remonteissa, hän on tomera ja tarmokas ollut. Nyt hänellä on terveyssyistä otettava vähän rauhallisemmin ja lupasin auttaa.
Miesystäväni veti herneen nenään. Heillä on aina hänen suvulleen ja perheelleen ollut tapana järjestää syntymäpäiväjuhlat ja ne osuvat juuri samalle viikolle. Sanoin että kaupasta saa kaikkea ja prinsessa-tytärkin varmaan auttaa mutta ei - minun pitäisi jättää tyttäreni pulaan kun me olemme pari!
Minulla on paha mieli. Mitä mieltä olette?Taidat itse olla se 'prinsessa' ja hamuta sitä 'puolta valtakuntaa.'
ps. joillakin vaan on tarve haalia lisää rahaa - vaikka tulisikin omillaan toimeen. - Arvoa minullekin
haiskahtaa nyt siltä kirjoitti:
Taidat itse olla se 'prinsessa' ja hamuta sitä 'puolta valtakuntaa.'
ps. joillakin vaan on tarve haalia lisää rahaa - vaikka tulisikin omillaan toimeen.Jos tarkoitat että olen miehen rahojen perään - niin en todellakaan. Minulle on ollut esim. päivänselvää että avioituessa tehdään aina avioehto. Nyt en enää ole edes avioliittoa ajatellutkaan ja muulloinhan tarkoittamasi rahan tai puolen valtakunnan haalinta ei ole mahdollista. Miehen asioiden hoitamisella tarkoitan käytännön asioita, esim. vaatehuoltoa ja muuta arkista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 911355
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511086En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse76888Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll15817- 65737
Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli290716Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107708Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?39701- 60688
En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt43665