Yritän pitää ympäröivän maailman epäkäytännöllisyydet mahdollisimman hyvin poissa seuraavan tarinan tieltä, vaikka on totta, että ilman tiettyjä tottumuksiamme sitä ei koskaan olisi syntynyt. Uskollisuus, paheellisuus, halu vastaan konventio, sekä puhdas eläimellinen himo ovat asioita joista muun muassa seuraava tarina kumpuaa.
_____________________________________________
En voi olla jälleen kerran hymyilemättä itselleni kulkiessani yön pimentämää katua ylös kohti taloa jonka ääriviivat musta taivas ja piiskaava sade ovat rikkoneet hämyiseksi aavistukseksi. Näkyvyys oli suurin piirtein samaa luokkaa pääni sisällä ajatusten vaeltaessa päämäärättömästi ympäriinsä. Juuri tämä kahden kaaoksen harmonia sai minut hymyilemään kuin heikkomielinen sateen valuessa päälleni. Tummat hiukseni liimautuivat otsalleni ja tunsin veden tunkeutuvan vaatteideni läpi muodostaen pieni puroja jotka valuivat viileänä alas vartalollani.
Saavuin talon pihapiiriin. Kävelin pienten koristekivien reunustamaa hiekkatietä. Oikealla puolellani hyvin hoidetun nurmen keskellä sypressit kohosivat kohti tummaa taivasta. Päiväsaikaan tien viereen istutetut kasvit huumasivat väreillään ja tuoksuillaan, mutta nyt pihaa hallitsi oikealle jäävä synkkä havumetsä, joka keräsi sateen ja tuulen soittaen niillä omaa atonaalista musiikkiaan. Lähestyessäni taloa huomasin sen ainoassa himmeästi valaistussa ikkunassa hienovaraisen liikkeen verhon heilahtaessa takaisin paikoilleen. Tiesin että oli mahdotonta, että kukaan talossa oleva näkisi minut sateen ja pimeyden läpi, mutta kuitenkin tunsin alavatsassani kihelmöivän tunteen joka lähti lämpimänä aaltona kiipeämään ylöspäin. Myllertävät ajatukseni luovuttivat ja istahtivat alas pääni sisällä jättäen minut vaistojeni varaan. Vaistoni kuitenkin tuntuivat tietävän tarkalleen mitä tekivät, olivathan ne johdattaneet minut jo näin pitkälle.
Paljon aikaisemmin, ennen sadetta ja pimeää, olin istunut rannalla ja käynyt mielessäni läpi tapahtumat, jotka nyt toteuttivat itseään kuljettaen minua mukanaan mitään kysymättä. Ajatuksissani olin lähtenyt kotoa, kotoisesta kaksiosta, ilmoittanut meneväni...Niin, minne olinkaan ollut menossa? Hassua kuinka aika huuhtoo tuollaiset pienet yksityiskohdat muistoista. Siitä huolimatta olin lähtenyt asunnosta ja kaikella todennäköisyydellä kulkenut juuri päinvastaiseen suuntaan kuin olin sanonut meneväni.
Matkalla pimeydestä kimppuuni hyökännyttä sadetta en tietenkään ollut aavistanut, mutta olin mielessäni nähnyt saapumiseni talon pihapiiriin. En koskaan ollut käynyt siellä yöllä. Liikuin tuntemattomilla vesillä. Monet kerrat olin mielessäni käynyt läpi tilanteen pysähtyessäni etuovelle. Soittaisin ovikelloa. Painajaisissani se varmasti polttaisi sormenpääni koskiessani sitä ja demonit Syyllisyys, Itseinho ja Katumus sähisisivät selkäni takana. Tämä olisi ensimmäinen kerta kun tekisin mitään tällaista. Rakkaudella on sellainen hassu vaikutus. Hetken kuluttua oven avaisi nuori nainen, joka ei olisi tyttöystäväni, ei paitsi ehkä jos ovikello olisi polttanut sormeni.
Näin pitkälle olin päässyt ajatuksissani istuessani hiekalla auringon lämmittäessä. Nyt, lämmön vaihduttua läpimärkiin vaatteisiin, muistoni ja ajatukseni saavuttivat toisensa ja syleilivät kuin vanhat ystävät tavatessaan toisensa vuosien jälkeen. Painoin sormeni ovikellon painikkeelle ja hetken luulin tuntevani sen olevan lämmin. Tunne väistyi kun kuulin lukon kääntyvän auki, aivan kuin sisällä olisi odotettu oven välittömässä läheisyydessä.
Oven auetessa ensimmäiseksi näin olkapäille laskeutuvat hohtavanvalkoiset hiukset joita ulkoa tuleva ilmavirta hyväili. Ulkona vallitsevan pimeyden jälkeen niistä heijastuva valo tuntui sokaisevalta. Seuraavaksi näkyviin tuli kaksi kirkkaana loistavaa sinistä silmää, joiden katse lämmitti minua aivan kuin aurinko olisi yhtäkkiä eksynyt yötaivaalle. Täydelliset, hillitysti punatut huulet kaartuivat vienoon hymyyn tytön tunnistaessa minut. Ei, tämä nuori nainen ei todellakaan ollut tyttöystäväni, eikä tulisi koskaan olemaankaan. Rakkaudella on sellainen hassu vaikutus.
- Moi, tyttö sanoi, venyttäen sanaa lähes ujosti. Jotenkin olin kuvitellut, että vietettyäni kauan aikaa omien kuumeisten ajatusteni kanssa, viimeistään väistämätön keskustelu rikkoisi illuusion. Harvat ihmiset ajattelevat, tuntevat ja olevat samassa rytmissä toisen kanssa, eivät ainakaan he kaksi, jotka tuntevat toisensa yhden ihmisen kautta. Ihmisen, jota toinen rakastaa ja toinen pitää ystävänään. Olin kuitenkin ollut väärässä. Hiljaisuuden rikkonut sana leijui ilmassa kuitenkaan rikkomatta tilanteen haurasta pintaa. Lumous säilyi.
Hetken sallin itseni sukeltaa syvälle hänen sinisiin silmiinsä. Vedin syvään henkeä, raotin aavistuksen verran huuliani ja puhalsin kevyesti ilmaa niiden välistä. Molemmat tiesimme miksi olin täällä, joten en edes yrittänyt täyttää sateen kohinan säestämää tyhjää tilaa sanoilla. Kumarruin suutelemaan häntä varoen kuitenkin kastelemasta häntä märillä vaatteillani. Pieni henkäys välillämme ja huulemme kohtasivat. Pienen huokauksen saattelemana tyttö painautui minua vasten. Tulkoon syyllisyys ja selitykset myöhemmin. Astuin eteen päin ja vedin oven kiinni perässäni.
© Sean de Rive
Lumous
DeRive
2
3717
Vastaukset
- Toinen
Kiitos kovasti sinulle, DeRive! Parasta tekstiä, mitä olen aikoihin lukenut. Sanat eivät pysty kuvaamaan tunteita, joita tarinasi sai aikaan. Jatka samaan tyyliin.
Kiitos päiväni parantamisesta. - Hyvä!
Sun kannattais alkaa kirjailijaksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 904596
- 293324
- 2013162
- 513007
- 242935
Miten hitsissä ulosoton asiakas?
On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez3212766Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl432669Kela valvoo lasten tilejä.
Tämä isoveli Kela kyttää jopa lasten yli 200,- euron rahat jotka on melko varmasti lahjaksi saatu. Se vaikuttaa perheen2352428Törmättiin tänään
enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v252236- 472185