Onko digikameralle joitakin helppoja nyrkkisääntöjä tai likimääräisiä laskukaavoja mikä on kuvassa näkyvien tähtien rajamagnitudi jos valotusaika, optiikan aukkosuhde ja kameran herkkyysasetus tunnetaan?
Oletetaan esim. että herkkyys on 400 ASA, optiikan aukkosuhde f/4 ja valotusaika vaikkapa 8 sekuntia, mikä on pimeältä taivaalta otetussa kuvassa näkyvien heikoimpien tähtien kirkkaus magnitudeina suurinpiirtein?
Oletan että optiikan polttoväli ei vaikuta asiaan, vaan polttovälin ja objektiivin halkaisijan suhde. Voidaan olettaa että seuranta on päällä jos se merkittävästi vaikuttaa asiaan.
Oletetaan esim. että herkkyys on 400 ASA, optiikan aukkosuhde f/4 ja valotusaika vaikkapa 8 sekuntia, mikä on pimeältä taivaalta otetussa kuvassa näkyvien heikoimpien tähtien kirkkaus magnitudeina suurinpiirtein?
Oletan että optiikan polttoväli ei vaikuta asiaan, vaan polttovälin ja objektiivin halkaisijan suhde. Voidaan olettaa että seuranta on päällä jos se merkittävästi vaikuttaa asiaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jotain löytyy:
http://www.astrosurf.com/luxorion/report-formulae.htm
No ei se noin mene.. asa luvuilla on yks huu haa dikikameroilla..
Lisäksi valotusaika kennon välimustiin on vähän epäilyttävä.. joten sekin tulis tehdä ohjelmmisesti kuvapinona.
Tuossa ...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8946196#comment-0
... on linkki juttuun jossa on kuvattu 15 sekuntia aukolla f/2.8 kun herkkuus 200 ASA ja rajamagnitudi on ollut noin 8.
Kysytty 8 s on noin puolet tuosta ajasta ja f/4 on puolta huonompi vaikka herkkyys on kaksinkertainen, joten ei kuitenkaan ihan samaan pääsisi, jotakin luokkaa 7,5?
Ajatuksia aukoista ... ei kuitenkaan ihan sitä mitä likainen mielikuvitus voi jonkun mieleen tuoda,.
Aukkosuhde f/4 on mahdollinen Newton-putkessa, ehkä jopa f/3,5 joskin valmistus vaikeutuu ja kuvausvirheet kasvavat, mutta yleensä Newton-optiikat ovat vähän hitaampia, noin f/5 ... f/6.
Vielä hitaammalla optiikalla, esim 6 tuuman f/8 pärjännee pallopeililläkin, ilman parabolisointia, mutta isommilla peileillä optiikka täytyy tehdä suhteessa pitemmäksi jos käytetään pallopeiliä, f/8 ei riitä vaan täytyy olla hitaampi. Pallopeili-Newtonit voivat olla muuten ihan mukavia, esim. kontrastiltaan hyviä visuaalikäytössä, mutta valokuvaukseen ne ovat aika hitaita.
Aukkosuhteen 2-kertainen ero merkitsee nelinkertaista eroa optiikan valonkeräyskyvyssä, eli jos halutaan kerätä valoa kaksi kertaa tehokkaammin, niin tarvitaan optiikka jonka aukkosuhde on luvulla neliöjuuri kaksi (noin 1,4) pienempi, esim. f/1,4 kerää valoa tuplasti nopeammin kuin f/2,0 ja vastaavasti f/5,6 on tuplasti nopeampi kuin f/8,0.
Valokuvauksen perinteinen objektiivin aukkoporrastus ... 1,4 - 2,0 - 2,8 - 4,0 - 5,6 - 8,0 - 11,0 - 16,0 ... on ihan hyödyllinen pitää muistissa.
Ja kyllähän tavallinen järjestelmäkameran normaaliobjektiivi tai pikkutele sopii myös isompien alojen tähtikuvaukseen.
ASA-asteikko taas puolestaan on lineaarinen ja isot numerot parempia. Esim. 400 ASA ja tuplasti nopeampi kuin 200 ASA.
(Lämpö)kohinaa täytyisi myös harkita. Jos tähtitaivaan kuvassa on liikaa kohinaa niin eipä sitä viitsi pitempään katsella.
Erikoisesti pienikennoisella pokkarilla ja hitaalla optiikalla valotusajat venyvät pitkiksi joka tuottaa kuvaan runsaasti kohinaa. Kohinanpoisto poistaa kuvasta myös tähtiä eli osa lapsesta huuhtoutuu pois pesuveden mukana.
Valosaaste täytyisi myös ottaa huomioon, vaikka sekin on vaikeaa. Olettaisin että pitempipolttovälisillä objektiiveilla valosaaste ei haittaa niin paljon koska "suurennus laimentaa diffuusia valoa, mutta ei pistemäisiä tähtiä".
riippuu tekniikasta.. miten järjestää optimaalisen dikikennon käytön.
tietokoneella...
Kokeilemalla nuo valotusarvot yleensä käytännössä etsitään.
Minäkin olen tuollaisia nyrkkisääntöjä kaipaillut ja ihmettelen oikeastaan miksi sellaisia en ole löytänyt. Luulisi niille olevan kysyntää nykyisenä digikameroiden ja okulaariprojektiopelleilijöiden aikakaudella.