Onko oikeakielisyydessämme olemassa virallisia tai edes epävirallisia kiellettyjä tavutuksia? Jos on, onko näistä jotain kirjallista ohjetta? Tarkoitan etenkin tekstissä eri riveille meneviä sanajakoja tyyliin:
"ruo-
an."
Entä:
"pakka-
uksia."?
Nykyajan taitto-ohjelmat hyväksyvät ainakin oheiset esimerkit, joista jälkimmäinen lienee hyväksytympi, mutta mielestäni aika kökkö.
"ruo-
an."
Entä:
"pakka-
uksia."?
Nykyajan taitto-ohjelmat hyväksyvät ainakin oheiset esimerkit, joista jälkimmäinen lienee hyväksytympi, mutta mielestäni aika kökkö.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Molemmat esittämäsi tavutukset ovat aivan oikeita.
Kiellettyjä tavutuksia tietokoneohjelmat tekevät lähinnä yhdyssanoissa, joiden alkuosa päättyy konsonanttiin ja loppuosa osa alkaa vokaalilla. Esimerkiksi:
tavutu-
sohjelma
Kiellettyjä tavutuksia ovat sellaiset, jotka tehdään kohdasta, jossa ei ole tavunrajaa, esimerkiksi tav-utus. Lisäksi on kiellettyä erottaa sanasta yhtä kirjainta eri riville, esimerkiksi istu-a. Periaatteessa pitäisi erottaa toisistaan tavutus ja rivitys: sana ”istua” jakautuu tavuihin ”is”, ”tu” ja ”a”, mutta jälkimmäiseltä rajalta ei saa jakaa eri riveille.
Muutoin kielenhuollon ohjeet ovat lepsuhkoja. Niiden mukaan ”ei suositella” sanan jakamista vokaalien välistä. Tiukempaakin linjaa on ehdotettu, ks. esim.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielikello/rivijak.html
Käytännössä vokaalien välistä jakaminen on varsin tavallista, koska sen estäminen vaatii käsityötä aika paljonkin. Tavutus hoidetaan yleensä ohjelmilla, jotka tekevät siinä virheitä. Useimmiten kukaan ei kuitenkaan tarkista rivitystä. Ei juuri ole oikolukijoita. Jos tekstin kirjoittaja saa oikovedoksen tarkistettavakseen, hän ei yleensä viitsi tai osaa tarkistaa rivitystä. Havaittujen virheiden korjaaminen vaatii työtä ja saattaa aiheuttaa ladelmaan ongelmia, jopa rivimäärän muuttumisen – ja kenties väärän tavutuksen tekstin myöhempään kohtaan.
Minun käydessäni koulua pienellä paikkakunnalla 60-70-luvun taitteessa opetettiin, että sanat tulisi jakaa niin, että yhtä kirjainta ei jaeta eri riville (esim. yk-si-ö).
Yhdyssanat tulisi jakaa sanojen keskeltä ((esim. rivi-talo)., eikä niin, että sanat "katkeavat" "väärästä paikasta" (rivita-lo).
Sanojen tavuttamista vokaalien välistä tuli välttää (korke-an).
En tiedä tämän päivän opeista - onko tavutuskäytäntöön tullut muutoksia?
Olen myös huomannut, että esim. neeke- , ählä-, ja muut vastaavanlaiset tavulla-alkavat sanat ovat huonoja. Luultavasti johtuu jostain kukkah.-syndroomasta ja ne häviävät täältä nopeasti!
Minä todellakin ihmettelen n-sanan boikottia. Minulle n-sanassa ei ole minkäänlaista arvolatausta. Jos n-sana tai sitä muistuttava ilmaus on jossakin muussa kielessä vältettävä, niin miksi ihmeessä tuoda tällainen tapa suomeen? Emmehän ole poistaneet kielestämme halpa-adjektiiviakaan, vaikka sillä viron kielessä on vähättelevä merkitys.
Eikö joku poliittiseen hyperkorrektiivisuuteen kallellaan oleva voisi käydä kaikki maailman kielet läpi ja ehdottaa poistettavaksi suomen kielestä kaikki sellaiset sanat, joilla tai joita muistuttavissa sanoissa on jossakin muussa kielessä vähintään ikävä sivumerkitys?