Mitä olette mieltä, aliarvioiko tämän hetken harjoitettu psykologia tarkkaavaisuustaitojen kehittämisen? Eli ollaanko yhä sitä mieltä, että ihminen ei voi omaa tarkkaavaisuuttaan (huomion pitämistä tietyssä kohteessa) juuri parantaa.
Ihmisen mieli on täysin plastinen, ja kykenee muovautumaan. Myös mielen itsensä kyvyt - tarkkaavaisuus, muisti, keskittymiskyky - on parannettavissa.
Miksi tätä ei kerrota ja opeteta kouluissa jo lapsille? Ihmisellä on kyky havainnoida ja ymmärtää maailmaa paljon paremmin, aivan yksityiskohtia myöten, jos keskittymiskyky on riittävä. Mutta tyydymmekö me keskittymään vain muutaman sekunnin kerrallaan?
Onko kokemusta asiasta?
Ihmisen mieli on täysin plastinen, ja kykenee muovautumaan. Myös mielen itsensä kyvyt - tarkkaavaisuus, muisti, keskittymiskyky - on parannettavissa.
Miksi tätä ei kerrota ja opeteta kouluissa jo lapsille? Ihmisellä on kyky havainnoida ja ymmärtää maailmaa paljon paremmin, aivan yksityiskohtia myöten, jos keskittymiskyky on riittävä. Mutta tyydymmekö me keskittymään vain muutaman sekunnin kerrallaan?
Onko kokemusta asiasta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Mitä olette mieltä, aliarvioiko tämän hetken harjoitettu psykologia tarkkaavaisuustaitojen kehittämisen?"
Mielestäni ei. Kognitiivinen psykologia on melko tärkeä osa nykypsykologiaa, joten kyllä tarkkaavaisuuteen kiinnitetään huomiota. Mindfullness-taidot kuuluvat myös uusiin virtauksiin ja niissä tarkkaavaisuuteen kiinnitetään paljon huomiota. Eri juttu onkin sitten se, mihin tarkkaavaisuutta opetetaan kohdistamaan.
Erilaisilla meditaatioilla ja keskittymisharjoituksilla voi opetella olemaan keskittynyt ja läsnä hetkessä: Tällä on paljon vaikutusta myös tarkkaavaisuuteen. Itsensä ja oman kehon tunteminen (huomion kohdistaminen sisäiseen maailmaan ja tunteisiin) auttaa huomattavasti itsetuntoon ja itsetuntemukseen. Tätä kautta huomiokin kiinnittyy kaikkiin itselle tärkeisiin ja omien arvojen mukaisiin asioihin.
Kognitiivinen psykoterapia on sitten paikka, jossa voi opetella ihan "kantapäänkin" kautta keskittymistä ja huomiokykyään: siinä ohessa tulee sitten myös asioiden näkeminen eri syvyystasoilla.
Nykyajan hektinen maailma, infoähky, mediat ja kaupunkielämä vaikuttavat negatiivisesti ihmisen kykyyn olla läsnä hetkessä ja tarkkaavainen. Moni ei tajua, miksi voi huonosti, koska yhteys omaan itseen ja tunteisiin on huono tai kokonaan poikki. Onkin sitten aika vaikeaa saada selville, mikä vaivaa, koska siihen tarvittaisiin pysähtymistä, mutta harva tällaisista asioista kärsivä ihminen osaa pysähtyä.