Heräsin tänä aamuna itkien, kun olen jo pidemmän aikaan tuntenut oman parisuhteeni lakastuvan. Rakastan miestäni ja tunnen sydämen menevän pirstaleiksi, jos tämä kaikki loppuukin. Mutta koko ajan vain enemmän ja enemmän tuntuu, ettemme ole oikeat toisillemme. En tunne itseäni rakastetuksi, kaikki unelmat ovat vain yksin minun omia unelmiani ja sen tajuaminen sattuu. Toinen on vain roikkunut perässä ja minä katsellut maailmaa vaaleanpunaisten lasien lävitse vieden toista mennessäni. Mutta nyt havahdun itkuun, mistä tää kaikki paha olo tulee? Siitä tosiaan, kun huomaakin olevansa yksin kaiken keskellä. Meillä on ollut hyvä suhde, mutta ehkä on aika jatkaa eteenpäin.
Vai mitä olette mieltä, milloin tietää, että on aika päättää parisuhde? Ja mitä sen jälkeen tapahtuu? Kuinka pääsee 28-vuotiaana jaloilleen ja kestää sen kaiken, kun ympäristö kommentoi "tehän olitte niin ihana pari", "kyllä nyt tulee sulla kiire perustaa perhe?" jne. Olemme puhuneet erilleen muuttamisesta jo aiemminkin, mutta heikkoina taas ripustautuneet, kun kaikki olisi sitten käytännössä niin hankalaa ja hetken taas meneekin paremmin, kun tie toisen luo on löytynyt. Mutta kohta jälleen tulee taas tämä sama tunne. Onko se vain omaa epävarmuutta? Luovutetaanko me liian helposti?
Sydän ei tiedä, mitä nyt tahtoo
9
282
Vastaukset
- Aini
Minkä takia sulla on sellainen olo, että olet vain vienyt toista mukanasi?
Mieleeni heräsi ihan sama kysymys. Toisena kysymyksenä: Miksi tuntuu, ettette ole oikeat toisillenne?
Ja toteamus, että, kirjoituksesi pohjalta, kyllä, luovutatte liian helposti.- Aini
mies.mina kirjoitti:
Mieleeni heräsi ihan sama kysymys. Toisena kysymyksenä: Miksi tuntuu, ettette ole oikeat toisillenne?
Ja toteamus, että, kirjoituksesi pohjalta, kyllä, luovutatte liian helposti.Samaa mieltä. Oiskohan rakentavan keskustelun paikka?
Aini kirjoitti:
Samaa mieltä. Oiskohan rakentavan keskustelun paikka?
Varmasti olisi, sekä pienin askelin ja elein kohti lähempää yhteyttä puolisoiden kesken. Päivässä, kahdessa ei kaikki muutu, mutta muutokseen pykiminenkin jo luo läheisyyttä.
- without hope or love
Ehkä syynä on myös se, ettei mies edelleenkään tiedä, mitä haluaa, tai ei ainakaan uskalla sanoa sitä ääneen. Itse kun tiedän mitä haluan - haluan perheen, matkustella, kehittyä omana itsenäni ja puolisona. Tänään viimeksi pyysin, että kertoisi omista unelmistaan ja haaveistaan, elämän suunnitelmista. Edelleenkään en saanut mitään vastausta. Ajattelin osaltani lyödä sitten hanskat tiskiin ja olla välittämättä asioista, joista meillä väännetään kättä. Samalla tosin hautaan omat ihanteeni eri asioiden suhteen. Olen jollakin tasolla itsekäs ihminen, jota en todellakaan haluaisi olla. Mies vain on niin miellyttämisen haluinen, ettei pistä mihinkään vastaan. Siinä touhussa hän vain on unohtanut oman itsensä ja omien unelmien tavoittelemisen. Eli minusta tuntuu, että seison toisen elämän edessä. Ja kaiken tämän olen hänelle sanonut. Olen sanonut hänelle myös ihan vasta, että hän on edelleen elämäni tärkein ihminen ja sydän hajoaisi erosta. Minä oon valmis asioista keskustelemaan ja perustelemaan omat mielipiteeni, mutta on vaikeaa, kun toisesta ei saa _mitään_ irti. Äkkiä sen sitten tulkitsen välinpitämättömyydeksi ja rakkaudettomaksi. Ja kun se tunne on vahvana, en uskalla itse täysin heittäytyä suhteeseen ja luottaa, että tämä kestää.
Usein, (siis ei ainoastaan minä), mies ei osaa kertoa haaveistaan tai unelmistaan, yhtä selkeästi, kuin nainen. Seuraa miestäsi ja opettele "lukemaan" häntä. Luonnehdit häntä miellyttämisen haluiseksi, hän siis ei ilmeisesti uskalla "kuulustelun" yhtydessä ilmaista omia unelmiaan ajatellen, että petyt niihin. Jos nyt ihan rauhassa seurailet hänen kiinnostusten kohteita, kyllä ne sieltä löytyvät, siis edelleenkin ei heti, mutta kuitenkin.
- Viisas Vaimo...
Valitat, että miehesi on mielyttämisen haluinen ja toisaalta valitat, kun miehesi ei pyynnöistäsi huolimatta, kerro toiveitaan tai halujaan. EIkö tuo ole hieman ristiriitaista. Kun mies uskaltaa olla oma itsensä siis ei HALUA tai ei osaa kertoa toiveitaan (voi olla, ettei edes ajattele moista) olet myrtsinä ja valitat, kun mies ei käyttäydykään niin kuin olet ilmeisesti tottunut.
Etkö voisi antaa miehellesi tilaa hengittää ja elää niin kuin hän haluaa; ehkä hänellä on joitakin toiveita mutta hän ei niistä sen kummempaa numeroa halua tehdä. Yleensä miesten pesänrakennusvietti ilmenee aivan toisella tavalla kuin naisten, yleisellä tasolla puhuttaessa.
Mistään parissuhteesta ei voi olla täysin varma mutta omasta asenteesta ja käyttäytymisestä voi päättää ja tehdä valintoja. Tulevaisuus on avoin mutta me pystymme siihen vaikuttamaan erittäin paljon; ei se ole mikään arvaamaton olotila vaan se on sellainen, minkälaiseksi sen luomme.
Liika tulkinta ja analysointi vie parisuhteelta spontaaniuden ja toisaalta jatkuva jankaaminen syö ihmissuhdetta ja saa monen asian tuntumaan hyvin väkinäiseltä. Jos haluat jotakin vinkkiä pitkään parisuhteeseen niin tärkeintä on tajuta, että ihmiset ovat erilaisia ja ihmiset ilmaisevat itseään eri lailla; sinun tapasi ei ole sen oikeampi tai osoita rakkautta yhtään sen enempää kuin joku toinenkaan.
Olen ollut parisuhteessa 33 vuotta ja yksi kantava voima on ollut toistemme kunnioittaminen . minä saan olla minä ja mieheni saa olla oma itsensä - haluamme toki mo´lemmat toisillemme hyvää ja myös sitä yhteistä tulevaisuutta, jota rakennamekin kumpikin omalla tavallamme muistaen, että toisen tapa on erilainen ei suinkaan väärä.
- nainenparisuhteessa
Samassa tilanteessa ollaan. En asu vielä yhdessä miehen kanssa, mutta muuten tjilanne kuulostaa aika samalta. Tunnen itseni jonkin verran rakastetuksi, mies kuuntelee ja ottaa syliin ja hellii. Hän ei kuitenkaan tiedä mitä haluaa eikä ole valmis muuttamaan yhteen. Minustakin tuntuu välillä, että emme ole oikeat toisillemme ja se tunne on karsea. En osaa määritellä edes mistä se tunne tulee.
Olen itsekin pohtinut parisuhteen päättämistä, mutta ajattelen, että jos tämä on vain jotain ohimenevää. Emme ole tunteneet kuin vuoden. Itse kaipaan suhteessani jonkinlaista tunneyhteyttä. Mies ei ole koskaan puhunut tunteistaan minua kohtaan. Hän kuitenkin yleensä käyttäytyy kuin olisin hänelle tärkeä. Mies ei ole avautunut minulle juuri missään asiassa. Olen yrittänyt kysellä häneltä kaikenlaista, esim. mistä hän haaveilee ta missä hän haluaa olla 10 vuoden päästä, mutta minkäänlaista vastausta en ole saanut. Mies ei koskaan puhu siitä, kuinka hän on minua kaivannut, jos olemme olleet erossa.
Kukahan tuohon osaisi vastata, että milloin on aika päättää parisuhde??
Itse en halua lapsia eikä minulla ole varsinaisesti kiire minnekään, mutta haluaisin silti jotain enemmän. Nyt olen ollut vain rennosti ja ajatetellut, että josko suhde tästä pikkuhiljaa kehittyy ja syvenee.- without hope or love
Me olemme kans olleet yhdessä vasta 1,5 vuotta. Viikonlopun ajan mietin näitä asioita, ja tulin siihen tulokseen, että olen tainnut liikaa kiirehtiä ja "painostaa" miestäni tulevaisuuden suhteen. Nyt kun ilmoitin luovuttavani tiettyjen asioiden suhteen ja kerroin, että tarvitsen enemmän tukea tunneasiohin, alkoi heti tapahtua ihmeitä (tai sitten oikeasti aloin KUUNNELLA hänen puhettaan!) eli viikonlopun aikana mies käytti termejä lauseissa, jotka lämmitti sydäntä: "sitten muutaman vuoden kuluttua voidaan tehdä niin ja näin", "kun meillä on lapsia" jne. Eli haloo tyhmä minä, hän oikeasti siis ajattelee meidän tulevaisuutta, näkee meidät yhdessä. Ei vain niin suuna päänä sitä toitota koko aikaa, kuten minä. Eli sinulle nainenparisuhteessa, tsemppiä miehesi kuunteluun. Itse ainakin omaa toimintaani tarkastelleena huomasin, että olen liikaa "kiirehtinyt". Mihin tässä on kiire, rinnalla on oma rakas, jonka kans onneksi pystyyy asioista keskustelemaan edes jollain tasolla, kun vain itse kerää voimia kissan pöydälle nostamiseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1931382
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän138903- 85862
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?52781- 51758
Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t253647Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä321616Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,7605Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55589- 53584