Mahtaisikohan autoassosiatiivinen muisti olla yksi merkitsevimmistä raaoista mekanismeista, jotka johtavat monipuolisella tavalla älykkyyteen?
Esimerkki:
-omistat auton ja muistat sen rekisterinumeron ulkoa;
-sinulle näytetään rekisterinumero vaikkapa paperille kirjoitettuna;
-nähtyäsi rekisterinumeron sinulle välähtää mieleesi silmänräpäyksessä melko selvä kuva autostasi ja kaikkea mahdollista siihen liittyvää.
Väittäisin, että tällainen autoassosiatiivinen muisti liittyy myös abstraktiin ajatteluun. Pienestä informaation palasesta konstruoidaan laajempi kokonaisuus.
Pitääkö paikkansa? Jos pitää, niin tekoälytutkijat ovat varsin pitkällä, nimittäin esim. Suomessakin on kehitetty autoassosiatiivisuuteen perustuvia tietokonealgoritmeja jo 70-luvulta lähtien.
Autoassosiatiivinen muisti on signaalifunktio eikä tietokonehakuohjelma. Siis rekisterinumeron kuva voidaan esittää joukosta numeroita (signaaleja), jotka tullessaan verkkokalvolle ja sitä kautta edetessään aivoihin aiheuttavat monimutkaisia sähkökemiallisia ja periaatteessa matemaattisesti esitettäviä numeerisia operaatioita eli funktioita, jotka lopulta tuottavat uusia kuvia ja ajatuksia. Tekoälyssä tämä toteutetaan tyypillisesti muodossa
y_k=f_k(a_1k*x_1 a_2k*x_2 ... a_nk*x_n),
missä x_i ovat syötteitä, a_ik ovat adaptoituvia eli oppivia painokertoimia ("neuroneita") f(.) on epälineaarisuus (esim tanh(x)) ja y_k ovat tulosteita.
Esimerkki:
-omistat auton ja muistat sen rekisterinumeron ulkoa;
-sinulle näytetään rekisterinumero vaikkapa paperille kirjoitettuna;
-nähtyäsi rekisterinumeron sinulle välähtää mieleesi silmänräpäyksessä melko selvä kuva autostasi ja kaikkea mahdollista siihen liittyvää.
Väittäisin, että tällainen autoassosiatiivinen muisti liittyy myös abstraktiin ajatteluun. Pienestä informaation palasesta konstruoidaan laajempi kokonaisuus.
Pitääkö paikkansa? Jos pitää, niin tekoälytutkijat ovat varsin pitkällä, nimittäin esim. Suomessakin on kehitetty autoassosiatiivisuuteen perustuvia tietokonealgoritmeja jo 70-luvulta lähtien.
Autoassosiatiivinen muisti on signaalifunktio eikä tietokonehakuohjelma. Siis rekisterinumeron kuva voidaan esittää joukosta numeroita (signaaleja), jotka tullessaan verkkokalvolle ja sitä kautta edetessään aivoihin aiheuttavat monimutkaisia sähkökemiallisia ja periaatteessa matemaattisesti esitettäviä numeerisia operaatioita eli funktioita, jotka lopulta tuottavat uusia kuvia ja ajatuksia. Tekoälyssä tämä toteutetaan tyypillisesti muodossa
y_k=f_k(a_1k*x_1 a_2k*x_2 ... a_nk*x_n),
missä x_i ovat syötteitä, a_ik ovat adaptoituvia eli oppivia painokertoimia ("neuroneita") f(.) on epälineaarisuus (esim tanh(x)) ja y_k ovat tulosteita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielenkiintoinen aspekti; en ole aikaisemmin hoksannutkaan tuota, mutta nuo matemaattiset kaavat menevät aika vaikeiksi, vaikka ymmärrän asiat yleisellä tasolla.
Kuitenkin tulee mieleen, että voiko oivalluksen ajatella katastrofiksi? Nimittäin matemaattisen katastrofiteorian kannalta katastrofi on jokseenkin palautumaton dynaaminen muutos, esim. ilmapallon puhaltaminen täyteen on dynaaminen muutos ja sen poksahtaminen olisi katastrofi. Samoin inhimillinen huippuoivallus olisi jotain sellaista, josta ei olisi paluuta vanhaan tyhmempään aikaan. Oivalluksen jälkeen ajattelisi monta asiaa uudella ekonomisemmalla tavalla. Mahtaa entropia pienentyä aivoissa.
Mielipiteitä kehiin!!
Mahtaa entropia pienentyä aivoissa...
Mielenkiintoinen vertaus ilmapallolla-poksahtaessa ilmapallon sisältö on yksi kokonaisuuden kanssa
Se on kuin tämä palsta. Informaation loputon virta, josta voi assosioiden rakentaa, mitä haluaa.