Olen 23-vuotias mieshenkilö ja voin sanoa että kaikki asiat mun elämässä menee päin mäntyä vakavan sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Rehellisesti sanoen en ole koskaan onnistunut missään. En pysty opiskelemaan enkä käymään töissä, harrastuksia en voi aloittaa, naista ei ole koskaan ollut. En pysty poistumaan useinkaan edes asunnostani ja hoitamaan pakollisia asioita. Nyt jo ahdistaa ja stressaa aivan kamalasti että syksyllä pitäis pystyä aloittamaan joku kurssi. Ei minusta siihenkään ole niinkuin ei mihinkään muuhunkaan.
Mitenköhän sitä vois vihdoin ja viimein tehdä itsemurhan? Mikä olis helpoin, nopein ja kivuttomin tapa päästä hengestään? Huumeiden yliannostus vois olla ehkä paras tapa? Vai olisko se hyvä tapa että vetäis paljon rauhoittavia lääkkeitä viinan kanssa ja sammuis tulikuumaan saunaan tai talvella kovalla pakkasella lumihankeen.
Aivan turha tulla jeesustelemaan että itsemurha ei ole mikään ratkaisu ja että se on erittäin itsekäs teko. Se on itsekästä että toiset ihmiset pakottaa minut elämään vaikka kärsin jatkuvasti niin helvetisti.
Itsemurha mielessä
142
7349
Vastaukset
- .
Syötkö mitään lääkkeitä tai oletko ajatellut terapiaa?
- tekeevahvemmanvaan
EI kannata mitään terapiaa, vaan kuten normaalisti ihmiset, niin kysyt vaan kavereilta apua ja suoraan sanot että nyt masentaa, varmasti piristävät sitten..
Kun se aivan varmaa että tuossa iässä varsinkin turha mitään tehdä kun suurin osa tyttökavereita ja muita kokemuksia vielä on edessä, tiedän mitä sanon.- gfhhfg
Suurimmalla osalla masentuneista ei ole yhtään kaveria.
Oikeasti masentunut ihminen on siis kaveriton. - edfsdfsdffds
Varmasti piristävät? Enemmänkin vain käskevät olla angstaamatta.
- Pelkuri
Olen kyllä kerran syönyt masennuslääkettä mutta en usko niistäkään olevan kuin enemmän haittaa. En minä ainakaan missään kunnollisessa terapiassa ole ollut. Nyt vain tuntuu siltä etten enää jaksa hakea apua itselleni ja luovuttaminen tuntuu helpoimmalta vaihotehdolta.
- et ole pelkuri
Et missään nimessä luovuta. Heti huomenna varaat ajan lääkärille terveyskeskukseen tai jos on varaa niin yksityiselle psykiatrille.
Kerro myös tilanteestasi jollekkin läheiselle tai kaverille.
Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen tänne kirjoittamalla ja apua on saatavilla.
Hurjasti voimia toivotan Sinulle! - Anonyymi
et ole pelkuri kirjoitti:
Et missään nimessä luovuta. Heti huomenna varaat ajan lääkärille terveyskeskukseen tai jos on varaa niin yksityiselle psykiatrille.
Kerro myös tilanteestasi jollekkin läheiselle tai kaverille.
Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen tänne kirjoittamalla ja apua on saatavilla.
Hurjasti voimia toivotan Sinulle!Hän halusi itsemurhaneuvoja, ymärrätkö?
- Pelkuri
No valitettavasti minä olen kirjoitellut tänne jo ainakin yli vuoden ajan säännöllisen epäsäännöllisesti ja olen melkeinpä menettänyt uskoni siihen että mistään lääkäreistä ja psykiatreista olis minulle apua kun niilläkin on jo tullut rampattua reilun kahden vuoden ajan. Kiitos kuitenkin kannustuksesta.
- et ole pelkuri
Mutta et ole kokonaan menettänyt uskoasi... Kannustaisin suo edelleen taistelemaan. Tämä on kliseinen lause mutta olet vielä todella nuori ja elämällä voi olla paljon positiivisia yllätyksiä sinun varalle.
- Jeesus pelastaa
et ole pelkuri kirjoitti:
Mutta et ole kokonaan menettänyt uskoasi... Kannustaisin suo edelleen taistelemaan. Tämä on kliseinen lause mutta olet vielä todella nuori ja elämällä voi olla paljon positiivisia yllätyksiä sinun varalle.
Olet äärettömän kallisarvoinen ihminen. Älä tee itsellesi pahaa. Jeesus rakastaa sinua ja tahtoo pelastaa sinut.
Jeesus sanoi!
Joh10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Kannataa katsoa tämä video
https://www.youtube.com/watch?v=vml3w-R1QMY - Anonyymi
Jeesus pelastaa kirjoitti:
Olet äärettömän kallisarvoinen ihminen. Älä tee itsellesi pahaa. Jeesus rakastaa sinua ja tahtoo pelastaa sinut.
Jeesus sanoi!
Joh10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Kannataa katsoa tämä video
https://www.youtube.com/watch?v=vml3w-R1QMYMene muualle jakamaan hihhulipaskaasi. Ketään ei kiinnosta.
- Kylmät kädet
23 tajuaa, että elämä on rangaistus? Olen otettu. tajusin itse sen vasta 30-vuotiaana.
- Still living
Pistän perammaksi.
Huomasin tuon jo ollessani 17-vuotias. Tällöin ensimmäinen itsemurhayritys ja suoraan teholle letkuihin. :D - MAsennus jatkuu
Itse älysin sen 15 vuotiaana suljetulla
- Anonyymi
Still living kirjoitti:
Pistän perammaksi.
Huomasin tuon jo ollessani 17-vuotias. Tällöin ensimmäinen itsemurhayritys ja suoraan teholle letkuihin. :DTajusin itse jo 8 vuotiaana
- Pelkuri
No rangaistukseltahan tämä ainakin tällä hetkellä tuntuu.
- toinen pelkuri
Samat fiilikset täällä. Olen 22-vuuotias nainen.
Mulla on varmaan myöskin tuo sosiaalisten tilanteiden pelko, joskin se on niin paha, etten uskalla mennä edes lääkärille. En ole saanut vuoteen opiskeltua, vaikka opiskelupaikka löytyy. En vain ole uskaltanut mennä kursseille.
Ja välillä, niin kuin nyt, on niin toivoton olo, että mitäs jos vaikka lopettais tämän elon täällä.- Yhdessä yrittämään
Hei, te pelkurit, teitä on nyt tällä palstalla kaksi, joilla on täsmälleen sama ongelma, jospa te yhdessä keksisitte siihen ratkaisun?
Rakentakaa aluksi välillenne salainen "kuuma linja", sähköinen tai perinteinen paperinen. - Anonyymi
Samoin. Itse vasta 16 ja joo useimmat sanoo ”teini angstiksi” mutta epäilen ettei teini angsti ala 7-8 vuotiaana. Ei ole mitään järkeä enkä halua enään elää. En halua apua, en halua mitään! Kaikki mitä haluan on vain kuolla. Tuntuu kuin pää räjähtäisi kokoajan ja kokoajan satuttamassa itseäni. Osastolla helsingissäkin ollu about 3 kertaa eikä kyllä hevon vittuakaan auttanut
- Tiutiu
Pelkuri ja toinen pelkuri. Itse olin samassa tilanteessa ja olinkin aivan itsemurhan partaalla, lääkkeetkin siihen oli jo olemassa. Sitten aloin rukoilemaan. Rukoilin tunteja päivässä ja pyysin enkeleitä ja Jumalaa auttamaan minua. Rukoilin kovasti. Ajattelin, että se on minun viimeinen vaihtoehto ja koitan vielä sitä. Pikkuhiljaa tuntui, että alkoi helpottamaan..aloin kuuntelemaan elämän antamia merkkejä. Rukoilin itselleni voimaa, kun lähdin pois kotoa ja enkeleiden suojausta, että selviäisin. En ole uskonnollinen ihminen, mutta henkinen kylläkin. Pyydän teitä koittamaan tätä. Pyytäkää enkeli Rafaelia luoksenne ja auttamaan teitä. Enkeli Rafael on parantava enkeli. En ole itsekkään vielä kunnossa, mutta rukoilen joka päivä ja uskon siihen, että paranen ja elämä näyttää tarkoituksensa. Hoen itselleni, että minä paranen ja olen terve. Minä pyydän teitä sydämestäni koittamaan tätä. Ette menetä mitään. Rakkautta ja valoa elämäänne
- Voi mahoton..
Mistä näitä sekopäitä aina ilmaantuu... Nyt on kyseessä ihminen jolla on oikeasti ongelmia ja sinä vaan ehdotat hoitoa kukkatipoilla ja enkelienergialla...
- Anonyymi
Ei ole olemassa mitään Jumalaa. Se on vain keksitty yksinäisille ihmisille lohdutukseksi, jotta heillä olisi edes joku kenelle puhua.
- Anonyymi
Voi mahoton.. kirjoitti:
Mistä näitä sekopäitä aina ilmaantuu... Nyt on kyseessä ihminen jolla on oikeasti ongelmia ja sinä vaan ehdotat hoitoa kukkatipoilla ja enkelienergialla...
Enkeli pelastaa sinutkin, jos olet kiltisti.
- tultapäin...,..
Itsellä on todella paha sos.tilanteiden pelko, enkä nyt viitsi mennä yksityiskohtiin mutta paha se on.
Itseä on auttanut lääke nimeltä moclobemid, toinen nimi on aurorix ja tämän tehoaa nopeastikkin sos.tilanteiden pelkoon ja toimii ainakin itsellä hyvin.
Tässäkin on omat negatiiviset vaikutuksensa, huonontaa unta ja mitä itse pidän erittäin huonona juttuna niin kiinnostus seksiin/naisiin on ainakin itsellä valitettasti vähentynyt. Tosin saattaa olla yksilöllistä.
Kerroit että olet jotain lääkettä testannut etkä pitänyt, samaten olen minä tätä ennen käyttänyt optiparia, ja siinä tuli sellaiset sivuoireet jotta oli pakko lopettaa, lihottikin niin paljon, tosin annostus oli suuri.
Minun neuvoni on, olet nuori, tilanteet voivat sinun kohdallasi hyvin muuttua. Hae apua jos koet sitä tarvitsevasi,, terapia,psykoterapia, sitä saa kelantukemana.
Jos todella paha sos.tilanteiden pelko, hae avuksi lääkkeitä jotka auttavat.
---
Koskaan ei saa antaa periksi,,,, tulta päin!!!! - pakko toivoa vaan...
Mielestäni ei kannata nyt mistään kursseista ainakaan murehtia, niitä kyllä tulee ja menee. Lääkäriltä saat saikkua/todistuksen, jos tuo on sellainen kurssi, jolle muuten olisi "pakko" mennä. Järjestelykysymyksiä. Ei tarvi edes ajatella koko asiaa, jos kunto ei ole tällä hetkellä sellainen, että kurssille voisi osallistua. Hoida todistus ja unohda hyvällä omalla tunnolla koko juttu.
Naisia ja harrastuksia voi myös halutessaan kokea ja kokeilla sitten myöhemminkin, eipä paineita niistäkään.
Masentuneena on vaan pakko löytää edes pieni toivo ja luottamus siihen, että paremmat ja valoisammat ajat taas koittavat. Siihen asti voi keskittyä vaan hengittämään ja kestämään, mutta kevyempi olo tulee varmasti vielä!
En tiedä, mikä on suhtautumisesi (tai kokemuspohjasi) lääkitykseen tai juttuseuraan. Lyhytaikaisesta ja hyvin kevyestä lääkityksestä voi saada apua ja uskoa tulevaan, ja senhän voi lopettaa, jos apua ei tunnu olevan. Tiedän, ettei masentuneena jaksa ajatella ruoanlaittoa tai ravinto ylipäänsä, mutta monilla ravintoaineilla uskotaan olevan suotuisia vaikutuksia myös aivokemiaan. Kalaöljyt, pähkinät ja ylipäänsä eri b-vitamiinit ovat tärkeitä. Alkoholi ja köyhä ravinto taas saavat entistä kurjemmalle mielellle (vaikka toisivatkin näennäistä hetkellistä helpotusta ahdistukseen)
Toivon sinulle kovasti voimia taistella. Voimarutistus! - !
Koita vielä niitä läkkeitä? Toisenlaiset lääkkeet saattavat toimia paremmin (: Terapioissa ravaaminen on yksinkertaisesti joidenkin kohdalla turhaa. Tuntuu ettei käynnit auta mihinkään... En ole itsemurhan partaalla enkä kyllä pysty kuvittelemaan mitä mietit...
Olen tässä lähiaikoina ruvennut huomaamaan kuinka moni oikeasti miettii itsemurhaa tosissaan. Kuinka moni nuori, jolle kukaan ei sitä toivoisi. Aina mentyäsi on joku jolle jää se tyhjä surun tunne, mikä häivittyy vain ajan kanssa.
Jos olisin tilanteessasi, ajattelisin varmasti sitä, että kerran tässä vaan eletään. Jos nyt hyppään sillalta tai hirtän itseni en saa enää ikinä toista mahdollisuutta elää. En mahdollisuutta parempaan elämään. Nyt varmaan ajattelet, ettet haluisikaan saada sitä toista mahdollisuutta elää. Mutta kun elämä voi olla niin paljon muuta kuin miksi sinä sen koet. Yritä vielä kerran kerätä itsesi. Asenteesi on yksinkertaisesti muututtava. Kaikki eivät ole syntyneet selviytymään ongelmitta. Voisit kerrankin onnistua jossain jos päättäisit jatkaa elämistä :) Se olisi onnistunut ja rohkea ratkaisu. Älä heitä hyvää elämää hukkaan! Lähesty jotain naista naista netissä jos muuten naisten pokaaminen stressaa. Koita toisenlaista masennuslääkettä. Pakota itsesi sille kurssille. Mikset pystyisi aloittamaan harrastusta? Lähde ulos syömään. Ruoka pelastaa aina - Pelkuri
Nyt mulle tuli vain lisästressiä kun yllättäen mulle oliskin tarjolla opiskelupaikka ja koulu alkais jo reilun viikon päästä. En todellakaan koe pystyväni sellaiseen, joudun varmaan tuottamaan kaikille ja etenkin itselleni pettymyksen siinäkin asiassa ja kieltäytymään. :(
En voi sille mitään että pelko hallitsee elämääni ja jos jostain kieltäydyn sen takia niin en varmaan tule enää toista tilaisuutta saamaan. Itsemurha todellakin olisi varmasti se paras vaihtoehto minun kohdallani mutta en ole sitäkään uskaltanut tehdä vaikka jo varmaan vuoden olen sitä miettinyt. Saisinpa rohkeutta tehdä sen. Lääkkeisiin ja terapioihin en vain jaksa uskoa saati sitten siihen että rukoilemalla mitään apua sais. :(- Minulle on.....
Auttanut propral beetasalpaaja ja opamox 15mg, otan niitä aina silloin kun tiedän pelon sosiaalisissa tilanteissa tulevan. Masennuslääkkeet ei välttämättä vie pelkoa ja paniikkia kuin ehkä pitkän ajan kanssa. Pidän aina mukana näitä lääkkeitä ja se jo kummasti auttaa kun tietää, että lääkkeet on lähellä.
Opamoxsista lääkärit sanovat, että se koukuttaa, mutta oikein käytettynä pahimmissa tilanteissa on oiva apu, propral vähentää vapinaa ja sydämentykytystä, täytyyhän ihmisen pystyä asiansa hoitamaan ja minä ymmärrän täysin pelkosi, et ole ainoa, meitä on tuhansia, jos nyt yrittäisit psykiatrian aikaa, kyllä sinun on apua saatava.
- ei sun
tartte suorittaa yhtään mitään eikä esittää yhtään mitään!!! Jos joku muu ei ymmärrä että ihmisellä voi joskus mennä huonosti ja ettei kaikki ole niiiiin sosiaalisia eikä elämä suju aina tanssien, se on heidän ongelma eikä sinun. Ei kaikkien tartte olla samasta muotista väännettyjä. Olet vaan oma ittes.
Tärkeintä on että rauhoitat mielesi jotta pääset edes kotiovesta ulos. Yritä käydä kurssi tai yritä etsiä joku kiinnostava työ/ opiskelu ja jos huomaa ettei se olekaan sopiva, voi lopettaa kunhan ilmoittaa töihin, opettajille reilusti.
Naisen löydät jos löydät. Ei sekään mikään pakko ole. Parisuhteissa tulee myös monia ikäviä asioita osaksi elämää, kuten toisen pikkuvikojen sietäminen, yksinäisyyden loppuminen silloin kun kaipaisi yksin oloa, kompromissit, huonot päivät jne. Seksi on yliarvostettua. Orgasmi on aina orgasmi, sama jos masturboi. - Pelkuri
En mä kehtaa tehdä edes niin että aloitan jonkun koulun ja sitten menen ilmoittamaan että lopetan kun ei pää kestä. :( En pysty soittamaan edes puhelimella ellen juo viinaa ennen sitä tai ota jotain rauhoittavaa lääkettä. :(
- toinen pelkuri
Mm'm, tiedän tuon tunteen. Ajattelin etten ilmoittaudu lainkaan tälle vuodelle. Jos ilmoittautuisin, se kuitenkin jäisi siihen että lopetan kaiken kesken. Ilmoittamatta minnekään. Niin kuin viime vuonna. Ja toissa vuonna.
Mäkään en pysty soittamaan puhelimella, rauhoittavia mulla ei ole ja viinaan ei varaa, tosin en tiedä auttaisiko nekään.
Mutta kysymys teille muillekin, miten saitte diagnoosin? Ja lääkkeet? Musta tuntuu, että saattaisi auttaa hetkeksi. Vai onko niistä mitään hyötyä?
- ukko49
Meikäläinen masentui 2009 tuli työttömyys velikuoli mulla meni terveys .ja nyt olen kulkenut kuin sumussa vuosia .ja nyt vaimokin sano että se on avioero heti vireille
sanoi vaan minusta että ei tuommosta sairasta viiti katella ja oot ihan koo otsassa päivät .pitäs varmaan hakea apua psykiatrian polilta .tosta itsemurhasta en osaa vielä kohdallani sanoa mitään .muut jos sumussa eläminen vaain sakeutuu niin empätiedä tulevaisuudesta..on vielä pieniä lapsiakin 3 olis varmaan kokeiltava jokin hyvä lääkitys... - kkk123412
oon tyttö ja itellä on aika sama.. pelkään ihmisiä, eikä mulla ole paljoa ystäviä tai läheisiä joille jutellla tästä pahasta olosta. mulla on ollu näin jo vuoden,, enkä tiedä kuinka kauan jaksan tätä enää. puol vuotta sitten mulla oli selvät itsemurha suunnitelmat, ja en enää ajatellu mitään muuta ku vaa sitä että haluun kuolla ja pois täältä.. mä käyn psykologilla, ja mun olo on vähä parantunu, mut siltikään en oo päässy yli mistään muusta ku tosta itsemurhan ajattelemisesta usein.. mutta sitäkin tulee ajateltua silloin tällöin.. mula tulee joskus ns. paniikkikohtauksia iha vaikka siitä syystä että pitäs lähteä käymään kaupassa jossa on paljon ihmisiä...
mut sä oikeasti vaikutat tosi mukavalta ja fiksulta ihmiseltä että elä oikeesti tapa itteäs ! musta olis tosi kiva jutella sun kanssa vaikka sähköpostin välityksellä jos sä tarviit semmosta ystävää jonka kanssa jutella iha mistä asioista vain ? :)
ota yhteyttä tääl jos kiinnostaa! - Diagnoosikimppu...
Kärsit? Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsii niin monet muutkin eivätkä itseään tapa. Mitä hoitoa saat sairauteesi? Se tuntuisi olevan varsin paha, joten hoitoa tarvitset.
Itse kärsin estyneisyydestä, sosiaalisten tilanteiden pelosta, julkisten paikkojen (melkein torikauhuisesta välttelystä). Joskus välttely oli paniikin tapaista, käännyin vain pois. Välttelin ihmisiä.
Vanhemmiten vaiva alkoi hellittää itsestään, joten toivoa on.
Mutta eniten minua on auttanut pitempi kuuri Ketipinor -nimistä lääkettä. Otin ensin 25 mg iltaisin, sitten nostin 50 mg eli kahteen pilleriin. Lääke on neurolepti, sitä käytetään paljon isompina annoksina psykooseihin ja maniaan. Ensimmäiset pillerit tyrmäsivät unten maille (ei haittaa iltaisin), mutta pikku hiljaa sekin tasaantui.
Toisin kuin monet väittävät, en tullut lääkkeestä miksikään zombieksi. Minun pääkopassani se selvästi paransi jonkin epätasapainon, joka järjetöntä pelkoa aiheuttaa. Koin olevani paljon enemmän zombie ja friikki ilman tätä lääkettä. Niin että sikälikin on toivoa, että hoitomuotoja on olemassa.
Kun pelko on lääkkeellä hallinnassa, tulee mukaan myös se, että elämä ja kokemukset itsessään hoitavat. Kun pelottomia kokemuksia kertyy, sekin helpottaa vaivaa.
Tietenkin kaikki tuntuu mahdottomalta, jos jatkuvasti on vaivansa vankina. Niin minustakin tuntui. Mutta usko pois, että koko elämän ei tarvitse olla sitä, miltä juuri nyt tuntuu.
Toivotan parempaa kesän loppua! - johnnybii
älä mene kunnalliseen lääkäriin kokemuksesta tiedän et ne lyö sellaset lääkkeet käteen että masentaa entistä enemmän!yksityiselle hakee rauhottavoo diapam opamox ja polta pudii se jeesaa,toi on ohimenevä tunne vaaa älä vaan tee mitää lopullista ``hetken``mielijohteesta
- Yritäs nyt vähän...
Todella vaarallista kirjoittaa noin lääkevastaisesti ja huumemyönteisesti masentuneiden palstalla.
- KROONINEN MASENNUS
ÄLKÄÄ TAPPAKO ITSEÄNNE !
ME KAIKKI MASENNUSTA ELI KLIINISTÄ DEPRESSIOTA SAIRASTAVAT VOIMME YHDESSÄ YRITTÄÄ VAIKUTTAA YHTEISKUNNALLISIIN ASIOIHIN TULEVAISUUDESSA ! MEILLÄ ON ENEMMÄN TIETOTAITOA KUIN LÄÄKÄREILLÄ NYKYÄÄN, JONKA VUOKSI SITÄ EI KANNATA HEITTÄÄ "HUKKAAN" VAAN YRITTÄÄ JAKSAA ITSENSÄ TAPPAMISEN SIJAAN KANAVOIDA VERTAISTUKEEN. - Pelkuri
Minusta tuntuu että osaisin kyllä varmasti itse hoitaa tätä sairauttani paremmin kuin yksikään lääkäri. Ennemmin tosiaan minäkin ottaisin silloin tällöin rauhoittavia ja polttelisin budia kuin söisin ssri-lääkkeitä jotka voi viedä seksikyvytkin ja lihottaa ihmisen aivan pilalliseksi kaikki muu paska siihen päälle. Kehtaavat vielä lääkärit valehdella ettei muka ssri-lääkkeisiin tule riippuvuutta. Minä sain ainakin niin kuolettavat vieroitusoireet sertraliinista että melkein tein jo itsemurhan. En pystynyt kuin itua vääntämään ja pyörimään tuskissani. Näin rajut vieroitusoireet siis siitäkin huolimatta vaikka tein lopettamisen todella varovasti. Lisäksi ensin lääke lihotti minua 10 kiloa ja lopetin käytön sen takia. Myöhemmin kun aloitin saman lääkkeen uudelleen niin koko vuoden ajan mitä käytin tuota lääkettä oli jatkuva vesiripuli päällä.
Ei ne siellä yleisellä puolella suostu määräämään rauhoittavia, se on tullut huomattua mutta minäkin olen sitten käynyt hakemassa xanoria yksityiseltä lääkäriltä.
Tosin enpä minä ole sitä seksiäkään päässyt harrastamaan vaikka kuinka tekis mieli että siinä mielessä ei ole juurikaan menetettävää vaikka seksikyvyt menis lääkkeen takia.Että kiitos siitäkin vaan tälle ongelmalle. :( En silti periaatteestakaan halua enää tunkea joka päivä tuollaisia myrkkyjä naamaani. En tosiaankaan tiedä mitä tehdä näiden ongelmien kanssa. Olen ollut täydellisessä umpikujassa jo useamman vuoden ajan. Varmaan joudun kieltäytymään siitä opiskelustakin ja petän taas varsinkin itseni. :( - Pelkuri
Tekis mieli mennä ja väkivaltaisesti pakottaa lääkärit itse syömään kaikki määräämänsä lääkkeet, prkl!!!
- 16+10
Kokeile sitä opiskelupaikkaa edes. Voit lopettaa sen jos siitä ei tuu mitään. Jos oot itsesi tappamassa niin mitä menetettävää enää?
- auttaja X
Jokainen voi tappaa itsensä koska vain jos tahtoa löytyy, joten turha valittaa täällä.
Asioista puhuminen on hyvä asia, mutta jos ei pysty sitä muualla kuin täällä tekemään, esim. ammattitaitoisen psykiatrin vastaanotolla ainakaan itse en ottaisi todesta tuollaista valitusta jota aloittaja viestissään tuo julki.
Aloittajalle, jos oikeasta tahdot apua hae sitä. Jos et saa apua, vaikka sitä aktiivisesti haet mene psykiatriseen päivystykseen ja kerro tuo sama siellä. Mikäli tästäkään huolimatta sinua ongelminesi ei oteta todesta laita kirje Valviraan. Jos et noista mitään jaksa/halua tehdä joko tapat itsesi tai mietit miksi kaikki on mennyt noin pieleen elämässäsi ja kirjoitat siitä vaikka kirjan.- auttaja X
Ja aloittajalle vielä;
älä missään nimessä tapa itseäsi, olet tärkeä ja arvokas ihminen omana itsenäsi, juuri tuollaisena kuin olet. Yritä saada ympäristösikin ymmärtämään se! - ...,..,,.
auttaja X kirjoitti:
Ja aloittajalle vielä;
älä missään nimessä tapa itseäsi, olet tärkeä ja arvokas ihminen omana itsenäsi, juuri tuollaisena kuin olet. Yritä saada ympäristösikin ymmärtämään se!"älä missään nimessä tapa itseäsi, olet tärkeä ja arvokas ihminen omana itsenäsi, juuri tuollaisena kuin olet. Yritä saada ympäristösikin ymmärtämään se!"
juurikin noin!!!!!!!
Jaksamisia sulle & älä missään nimessä luovuta!!!!! :)
- vfergnht
Älä nyt tee yhtään mitään. Olet vain, se riittää. Pysy hengissä, vaikka se olisi suuren työn takana. Älä mieti menneitä äläkä murehdi tulevia. Ei elämä ole mikään selviytymisleiri.. tällä ollaan vain tämä yksi pieni hetki. Sinä itse olet oman elämäsi sankari. Älä tuomitse itseäsi. Lopuksi vielä: älä tee yhtään mitään. Tästä se lähtee.
T: psykoottinen masennus - miss Asperger
Älkää välittäkö diagnooseista mitä teille on annettu. Kenenkään ihmisarvo ei ole mistään diagnooseista kiinni. Usein lääkäreiltä itseltään on löydettävissä enemmän diagnooseja kuin potilailtaan!
Oireenmukainen hoito tapahtuu vertaisten kesken, lääkärit ajattelevat vain omaa itseään ja menestystään.
Mahdollisimman kevyt lääkitys, samankaltaisista oireista kärsivät ystävät sekä riittävä tukiverkosto (jonka voi saada lähtemällä jatkuvan internetissä surffailun sijaan avoimin mielin vaikka lukemaan kirjaa lähipuistoon tai kirjastoon) myös auttavat selviämään elämässä eteenpäin.
Vaadia psykoterapiaa itsellesi. Sitä on hyvin vaikea tänä päivänä saada, varsinkin ammattitaitoista sellaista, mutta yritä silti. Hyvät teot ja oikeat valinnat palkitsevat Sinut vielä jossain vaiheessa jolloin olet kiitolinen siitä, että et tappanut epätoivon hetkellä itseäsi.
Tsemppiä!!
t.Krooninen masennus/Asperger - Heri-tage
Mitä sanon on vain omaa kokemusta. Ihminen joka tietää olevansa masentunut, onko hän oikeasti masentunut? Vai onko olemassa vain masentunut tunne johon ihminen samaistuu? Osaatteko erotella olonne itsestänne, siltä tämä minusta kuulostaa, ei millään pahalla.
ihminen joka on syvästi masentunut, ei edes ymmärrä olevansa masentunut. Ja jos tämä on viimeinen avunpyyntö, kuunnelkaa muita ihmisiä jotka yrittävät auttaa teitä.
ei ehkä paras tapa mutta nopea tapa on kohdata pelkonsa sisimmässään, tuntea ne ja luopua niistä. Kohtaa kuolemanpelkosi ja pääse siitä. näin se minulle toimi.- F34.1 & F32.1
"ihminen joka on syvästi masentunut, ei edes ymmärrä olevansa masentunut."
Minä olen ymmärtänyt ja lääkärini myös kertomani perusteella mistä on kyse kun olen ollut syvästi masentunut. Tuo on törkeää yleistystä mitä kirjoitat.
"ei ehkä paras tapa mutta nopea tapa on kohdata pelkonsa sisimmässään, tuntea ne ja luopua niistä. Kohtaa kuolemanpelkosi ja pääse siitä. näin se minulle toimi."
Et varmastikaan ole sairastanut depsessiota vaan mielialasi on ollut vain hieman alakuloinen jonkin elämän kriisin yhteydessä. Suru eikä alakulo on sama asia kuin aito masennus eli kliininen depressio.
- terkkuisängynpohjalt
"Ihminen joka tietää olevansa masentunut, onko hän oikeasti masentunut? Vai onko olemassa vain masentunut tunne johon ihminen samaistuu? Osaatteko erotella olonne itsestänne, siltä tämä minusta kuulostaa, ei millään pahalla.
ihminen joka on syvästi masentunut, ei edes ymmärrä olevansa masentunut."
No kyllä vaikean masennuksen läpikäyneenä todellakin tiedostin olevani masentunut!!!! Jos et jaksa nousta sängystä ylös, laittaa ruokaa, tehdä mitään, nii kumma tapaus pitää olla jollei tajua, et on masentunut.....- Heri-tage
Sinä siis tiedostit olevasi masentunut. Masennus oli/on siis olemassa tietoisuudessasi, mutta mikä on se tietoisuus missä se masennus on?
- 7+18
Heri-tage kirjoitti:
Sinä siis tiedostit olevasi masentunut. Masennus oli/on siis olemassa tietoisuudessasi, mutta mikä on se tietoisuus missä se masennus on?
HUUHAAAAAA PÖLLÖ
"Olen 23-vuotias mieshenkilö ja voin sanoa että kaikki asiat mun elämässä menee päin mäntyä vakavan sosiaalisten tilanteiden pelon takia"
Siis pelkäät sosiaalisia tilanteita? Miksi? Ihmiset on aina kusipäitä kunnes toisin todistetaan. Jos otat paineita tällaisesta asiasta niin mikäs siinä.
"Rehellisesti sanoen en ole koskaan onnistunut missään."
Jos rehellisesti sanotaan, niin tosi harvat meissä todellakin onnistuvat missään. Paremminkin epäonnistuvat kaikessa, but who fuckin' cares??
" En pysty opiskelemaan enkä käymään töissä, harrastuksia en voi aloittaa, naista ei ole koskaan ollut. En pysty poistumaan useinkaan edes asunnostani ja hoitamaan pakollisia asioita"
Ei kiinnosta ketään vaikka hautautusit omaan paskaasi. Ilmeisesti olet itse kiinnostuneempi omasta rajoitteellisuudesta ja ahdistuksesta kuin muut?
"Nyt jo ahdistaa ja stressaa aivan kamalasti että syksyllä pitäis pystyä aloittamaan joku kurssi".
No voi herranjestas sentään kun ahdistaa! On tää niin pirun kamalaa kun jokapaikassa vaan ahdistaa. Valoa ei oo missään, ei ees auringossa.
"Ei minusta siihenkään ole niinkuin ei mihinkään muuhunkaan."
No eipä tietenkään, mitenkäs sinusta nyt sellaseen kun ei ole muuhunkaan! Yhtä pitkäperjantain iltaa koko elämä. Ei muuta kun ristiinnaulitseminen ja digitaalinen ylösnousemus 3-päivän kuluttua, jospa uusielämä sitten pelittää paremmin? Ee tiijä ennenku näkköö, sannoo savolainen.- Pelkuri
No siks just minä niitä sosiaalisia tilanteita pelkäänkin kun monet ihmiset on kusipäitä. Minulle ei todellakaan ole se ja sama miten muut ihmiset käyttäytyy kun se vaikuttaa minuun todella voimakkaasti jos toiset ihmiset on ilkeitä.
Kuulostaa todella välinpitämättömältä asenteelta jos se on muille ihmisille se ja sama vaikka en pystyisi koskaan tekemään mitään ja kuolisin asuntooni kun en saa edes ruokaa haettua itselleni. Mutta niin se varmaan on, ei siitä kukaan välitä, ei edes kaverit kun kaikkia kiinnostaa vain oma elämä ja hyvinvointi. Eipä sillä että muakaan kiinnostais toisten elämä. Valitettavasti ihmiset on lähes poikkeuksetta itsekkäitä kusipäitä."Minulle ei todellakaan ole se ja sama miten muut ihmiset käyttäytyy kun se vaikuttaa minuun todella voimakkaasti jos toiset ihmiset on ilkeitä."
Tämä on valitettava asenne. Osoittaa luonteen heikkoutta jos ottaa itseensä muiden ihmisten ilkeydestä. Ihmisen täytyy olla vahva henkisesti, jotta pärjää tässä maailmassa. Mikään ei saa vaikuttaa omaan mielenrauhaan, olipa asia sitten miten kauhea tai raaka tahansa -ei mikään. Kun pääset tälle "tasolle", olet löytänyt sisäisen paratiisin ja elämä on helppoa.
Luettuani tämän ketjun tarinoita olen suorastaan tyrmistynyt. Siis voiko olla totta että on ihmisiä jotka painivat tällaisten ongelmallisten asioiden kanssa. Tämä on niin kaukana omasta kokemuspiiristäni, että tuntuu kuin asuisin toisella planeetalla, vaikka tietenkin olemmekin samalla maapallolla. En sentäs ole kuoleman enkeli.
Lähtökohtahan täytyy olla kaikilla se, että elämä on hyvä ja iloinen asia itsekullekin. Ihminen on luotu onneen. Kaikilla toki on toisinaan vastoinkäymisiä, mutta niistä päästään ajallaan yli ja elämä jatkuu taas (onnellisena).
Lukemieni kirjoitusten perusteella on olemassa osa ihmisiä jotka eivät pääse ylös omasta murheen alhosta, vaan jäävät vaeltamaan sinne syvälle varjojen maille. Syy miksi tällaiseen tilanteeseen on joutunut ja miksi tästä "suosta" ei pääse ylös on varmaan jokaisella oma, yksilöllinen asia.
Minun mielestä on hyvin väärin, ja kohtuutontakin, että ihminen joutuu kokemaan ja elämään sellaista elämää joka tuntuu tuskaiselta ja epätyydyttävältä. Tämä on huutava vääryys. Se on väärin itse elämää kohtaan, joka on kaunis lahja meille kaikille. Jos tätä saatua lahjaa ei joku yksilö voi arvostaa ja nauttia siitä sen arvoisella tavalla, tullaan mielestäni perinmäisten kysymysten ääreen. Olenko minä tämän kauniin lahjan arvoinen? Minulle on annettu elämä, mutta miksi en osaa siitä nauttia ja arvostaa. Jos muut osaavat iloita ja nauttia elämästään, niin miksi en minä? Miksi olen heikko, miksi muut vahvoja?
Kehottaisin itsekutakin tutkiskelemaan tarkasti näitä tärkeitä asioita tykönään ja vetämään asiasta omat johtopäätöksensä.- täyttä helvettiä
"Se on väärin itse elämää kohtaan, joka on kaunis lahja meille kaikille."
Älä selitä paskaa. Tämä mikään lahja ole vaan rangaistus. Tai ehkä sinulle voi olla lahja, mutta ei ainakaan minulle. - täyttä helvettiä
täyttä helvettiä kirjoitti:
"Se on väärin itse elämää kohtaan, joka on kaunis lahja meille kaikille."
Älä selitä paskaa. Tämä mikään lahja ole vaan rangaistus. Tai ehkä sinulle voi olla lahja, mutta ei ainakaan minulle.Ja jos luulet, että elämällä, tällä "kauniilla lahjalla" on jokin tarkoitus, olet väärässä. Kaikki on pelkkää sattumaa.
- Pelkuri
Olet siis sitä mieltä että kaikkein viisainta on tappaa itsensä jos ei pysty nauttimaan elämästä. Kaikillahan nyt varmaan on jotain pieniä vastoinkäymisiä elämässään mutta toisilla ne vastoinkäymiset voi olla aivan ylitsepääsemättömiä eikä elämää voi silloin todellakaan sanoa miksikään lahjaksi.
Et selvästikään ymmärrä mitään vakavista mielenongelmista kun alat syyllistämään siitä masentuneita ihmisiä etteivät he osaa arvostaa elämää. Varmasti osaisivat arvostaa jos vain olisivat mieleltään terveitä eivätkä joutuisi kokemaan mitään suuria vastoinkäymisiä. Ei vakava masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko ole mikään sellainen asia joka lähtee lähtee pois kun niin päättää tai painaa jotain nappia. Jos näin olisi niin silloin ongelmat olisivat todella pieniä. - Pelkuri
täyttä helvettiä kirjoitti:
Ja jos luulet, että elämällä, tällä "kauniilla lahjalla" on jokin tarkoitus, olet väärässä. Kaikki on pelkkää sattumaa.
Olen täysin samaa mieltä, elämä on täyttä helvettiä ja rangaistus etenkin kun omistaa tietynlaisen luonteenlaadun ja on saanut tällaiset ongelmat kiusakseen. Ei siinä paljoo asenteen muutokset auta. Tuokin on varmaa jotain uskovaisten puheita että elämä on muka joku lahja. Jos kerran on muka olemassa joku Jumala niin miksi se rankaisee ja kohtelee ihmistä näin huonosti. Suksikoon kuuseen sellainen kostonhimoinen Jumala!!!
- huohh
Pelkuri kirjoitti:
Olet siis sitä mieltä että kaikkein viisainta on tappaa itsensä jos ei pysty nauttimaan elämästä. Kaikillahan nyt varmaan on jotain pieniä vastoinkäymisiä elämässään mutta toisilla ne vastoinkäymiset voi olla aivan ylitsepääsemättömiä eikä elämää voi silloin todellakaan sanoa miksikään lahjaksi.
Et selvästikään ymmärrä mitään vakavista mielenongelmista kun alat syyllistämään siitä masentuneita ihmisiä etteivät he osaa arvostaa elämää. Varmasti osaisivat arvostaa jos vain olisivat mieleltään terveitä eivätkä joutuisi kokemaan mitään suuria vastoinkäymisiä. Ei vakava masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko ole mikään sellainen asia joka lähtee lähtee pois kun niin päättää tai painaa jotain nappia. Jos näin olisi niin silloin ongelmat olisivat todella pieniä.Oletko kokenut koko elämäsi (40 vuotta) kestänyttä henkistä tuskaa vaikeine masennuksineen, yksinäisyyksineen jne jonka lisäksi fyysiset sairaudet päälle ja jonka lisäksi koko lapsuudenperhe vielä haukkuu, vähättelee, mitätöi koulu- ja työpaikkakiusaamisen päälle?
Täältä löytyy yksi tuollainen yksilö joka ei ole vieläkään luovuttanut jostain syystä. Mikähän tällainen syy voisi olla? Pelkuri kirjoitti:
Olet siis sitä mieltä että kaikkein viisainta on tappaa itsensä jos ei pysty nauttimaan elämästä. Kaikillahan nyt varmaan on jotain pieniä vastoinkäymisiä elämässään mutta toisilla ne vastoinkäymiset voi olla aivan ylitsepääsemättömiä eikä elämää voi silloin todellakaan sanoa miksikään lahjaksi.
Et selvästikään ymmärrä mitään vakavista mielenongelmista kun alat syyllistämään siitä masentuneita ihmisiä etteivät he osaa arvostaa elämää. Varmasti osaisivat arvostaa jos vain olisivat mieleltään terveitä eivätkä joutuisi kokemaan mitään suuria vastoinkäymisiä. Ei vakava masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko ole mikään sellainen asia joka lähtee lähtee pois kun niin päättää tai painaa jotain nappia. Jos näin olisi niin silloin ongelmat olisivat todella pieniä."Olet siis sitä mieltä että kaikkein viisainta on tappaa itsensä jos ei pysty nauttimaan elämästä".
En ole mitään mieltä tästä asiasta henkilökohtaisesti. Jokainen yksilö tekee itse omat johtopäätöksensä elämästään ja sen mielekkyydestä ylipäätään.
"toisilla ne vastoinkäymiset voi olla aivan ylitsepääsemättömiä eikä elämää voi silloin todellakaan sanoa miksikään lahjaksi."
Elämä on aina lahja. Kukaan ei synny tänne valmiiksi masentuneena. Riippuu yksilön henkisistä resursseista kuinka ylipääsemättömiksi vaikeudet kokee. Mikään vaikeus ei ole ylisepääsemätön.Kenellekään. Joilekin kuppi on puoliksi tyhjä, toiselle taas puoliksi täysi.
"Et selvästikään ymmärrä mitään vakavista mielenongelmista kun alat syyllistämään siitä masentuneita ihmisiä etteivät he osaa arvostaa elämää."
Olen työskennellyt mielenterveyskuntoutujien parissa, joten tiedän asiasta. Niin, masentuneet ihmiset kokevat usein että heitä syyllitetään, kun heille sanotaan etteivät he arvosta elämää. Monesti totuus on juuri kaikkein vaikeinta hyväksyä, ja se halutaan torjua.
"Ei vakava masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko ole mikään sellainen asia joka lähtee lähtee pois kun niin päättää tai painaa jotain nappia."
Tämä pitää paikkansa. Voitaneen sanoa, että masentunut ihminen elää kuin jarrut kokoajan päällä ja pelkää sosiaalisia tilanteita siksi, koska kokee olevansa muita huonompi tai mitättömämpi. Tällasiet ihmiset ovat jääneet ikäänkuin kiinni henkiseen rotanloukkuun ja siitä pois pääseminen on työlästä, joskaan ei mahdotonta. Yleisestiottaen ihmisen täytyy muuttaa koko käsityksensä itsestään ja maailmasta ympärillään kokonaan uudenlaiseksi, jotta "irtipääsy" olisi mahdollista.- Aspergerinfo
rollingthunder kirjoitti:
"Olet siis sitä mieltä että kaikkein viisainta on tappaa itsensä jos ei pysty nauttimaan elämästä".
En ole mitään mieltä tästä asiasta henkilökohtaisesti. Jokainen yksilö tekee itse omat johtopäätöksensä elämästään ja sen mielekkyydestä ylipäätään.
"toisilla ne vastoinkäymiset voi olla aivan ylitsepääsemättömiä eikä elämää voi silloin todellakaan sanoa miksikään lahjaksi."
Elämä on aina lahja. Kukaan ei synny tänne valmiiksi masentuneena. Riippuu yksilön henkisistä resursseista kuinka ylipääsemättömiksi vaikeudet kokee. Mikään vaikeus ei ole ylisepääsemätön.Kenellekään. Joilekin kuppi on puoliksi tyhjä, toiselle taas puoliksi täysi.
"Et selvästikään ymmärrä mitään vakavista mielenongelmista kun alat syyllistämään siitä masentuneita ihmisiä etteivät he osaa arvostaa elämää."
Olen työskennellyt mielenterveyskuntoutujien parissa, joten tiedän asiasta. Niin, masentuneet ihmiset kokevat usein että heitä syyllitetään, kun heille sanotaan etteivät he arvosta elämää. Monesti totuus on juuri kaikkein vaikeinta hyväksyä, ja se halutaan torjua.
"Ei vakava masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko ole mikään sellainen asia joka lähtee lähtee pois kun niin päättää tai painaa jotain nappia."
Tämä pitää paikkansa. Voitaneen sanoa, että masentunut ihminen elää kuin jarrut kokoajan päällä ja pelkää sosiaalisia tilanteita siksi, koska kokee olevansa muita huonompi tai mitättömämpi. Tällasiet ihmiset ovat jääneet ikäänkuin kiinni henkiseen rotanloukkuun ja siitä pois pääseminen on työlästä, joskaan ei mahdotonta. Yleisestiottaen ihmisen täytyy muuttaa koko käsityksensä itsestään ja maailmasta ympärillään kokonaan uudenlaiseksi, jotta "irtipääsy" olisi mahdollista."Olen työskennellyt mielenterveyskuntoutujien parissa, joten tiedän asiasta. Niin, masentuneet ihmiset kokevat usein että heitä syyllitetään, kun heille sanotaan etteivät he arvosta elämää. Monesti totuus on juuri kaikkein vaikeinta hyväksyä, ja se halutaan torjua."
Minäkin olen työskennellyt ja työskentelen vieläkin, yritän jakaa muille omakohtaisia kokemuksiani. Siispä en ymmärrä tuota lausettasi jossa väität tietäväsi mitä ja miten muut asiat kokevat omista lähtökohdistaan käsin. Lauseestasi saa kuvan, ettet ole kykenevä ymmärtämään sitä tosiasiaa, että syyllistäminen läheisten, koulukavereiden, työkavereiden toimesta ei vain ole jonkun "kokemusta siitä että heitä syyllistetään" vaan totisinta totta.
Entä kuinka paljon tunnet ihmisen puolustusmekanismijärjestelmää käytännössä?
"Ei vakava masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko ole mikään sellainen asia joka lähtee lähtee pois kun niin päättää tai painaa jotain nappia."
"Tämä pitää paikkansa. Voitaneen sanoa, että masentunut ihminen elää kuin jarrut kokoajan päällä ja pelkää sosiaalisia tilanteita siksi, koska kokee olevansa muita huonompi tai mitättömämpi. Tällasiet ihmiset ovat jääneet ikäänkuin kiinni henkiseen rotanloukkuun ja siitä pois pääseminen on työlästä, joskaan ei mahdotonta. Yleisestiottaen ihmisen täytyy muuttaa koko käsityksensä itsestään ja maailmasta ympärillään kokonaan uudenlaiseksi, jotta "irtipääsy" olisi mahdollista."
Vai pitäisikö maailman depressiosta kärsivän ihmisen ympärillä sittenkin muuttua, jotta masennusta sairastavan ihmisen olisi helpompaa saada äänensä kuuluviin?
Saako kysyä missä toimit/olet toiminut mielenterveyskuntoutujien parissa? - Pelkuri
Aspergerinfo kirjoitti:
"Olen työskennellyt mielenterveyskuntoutujien parissa, joten tiedän asiasta. Niin, masentuneet ihmiset kokevat usein että heitä syyllitetään, kun heille sanotaan etteivät he arvosta elämää. Monesti totuus on juuri kaikkein vaikeinta hyväksyä, ja se halutaan torjua."
Minäkin olen työskennellyt ja työskentelen vieläkin, yritän jakaa muille omakohtaisia kokemuksiani. Siispä en ymmärrä tuota lausettasi jossa väität tietäväsi mitä ja miten muut asiat kokevat omista lähtökohdistaan käsin. Lauseestasi saa kuvan, ettet ole kykenevä ymmärtämään sitä tosiasiaa, että syyllistäminen läheisten, koulukavereiden, työkavereiden toimesta ei vain ole jonkun "kokemusta siitä että heitä syyllistetään" vaan totisinta totta.
Entä kuinka paljon tunnet ihmisen puolustusmekanismijärjestelmää käytännössä?
"Ei vakava masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko ole mikään sellainen asia joka lähtee lähtee pois kun niin päättää tai painaa jotain nappia."
"Tämä pitää paikkansa. Voitaneen sanoa, että masentunut ihminen elää kuin jarrut kokoajan päällä ja pelkää sosiaalisia tilanteita siksi, koska kokee olevansa muita huonompi tai mitättömämpi. Tällasiet ihmiset ovat jääneet ikäänkuin kiinni henkiseen rotanloukkuun ja siitä pois pääseminen on työlästä, joskaan ei mahdotonta. Yleisestiottaen ihmisen täytyy muuttaa koko käsityksensä itsestään ja maailmasta ympärillään kokonaan uudenlaiseksi, jotta "irtipääsy" olisi mahdollista."
Vai pitäisikö maailman depressiosta kärsivän ihmisen ympärillä sittenkin muuttua, jotta masennusta sairastavan ihmisen olisi helpompaa saada äänensä kuuluviin?
Saako kysyä missä toimit/olet toiminut mielenterveyskuntoutujien parissa?Hyvä kirjoitus. Tietenkin minussa itsessänikin on vikaa, sen tunnustan mutta paljon pitäisi tässä yhteiskunnassa muuttua että täällä olisi vakavasti masentuneidenkin helpompi elää.
Aspergerinfo kirjoitti:
"Olen työskennellyt mielenterveyskuntoutujien parissa, joten tiedän asiasta. Niin, masentuneet ihmiset kokevat usein että heitä syyllitetään, kun heille sanotaan etteivät he arvosta elämää. Monesti totuus on juuri kaikkein vaikeinta hyväksyä, ja se halutaan torjua."
Minäkin olen työskennellyt ja työskentelen vieläkin, yritän jakaa muille omakohtaisia kokemuksiani. Siispä en ymmärrä tuota lausettasi jossa väität tietäväsi mitä ja miten muut asiat kokevat omista lähtökohdistaan käsin. Lauseestasi saa kuvan, ettet ole kykenevä ymmärtämään sitä tosiasiaa, että syyllistäminen läheisten, koulukavereiden, työkavereiden toimesta ei vain ole jonkun "kokemusta siitä että heitä syyllistetään" vaan totisinta totta.
Entä kuinka paljon tunnet ihmisen puolustusmekanismijärjestelmää käytännössä?
"Ei vakava masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko ole mikään sellainen asia joka lähtee lähtee pois kun niin päättää tai painaa jotain nappia."
"Tämä pitää paikkansa. Voitaneen sanoa, että masentunut ihminen elää kuin jarrut kokoajan päällä ja pelkää sosiaalisia tilanteita siksi, koska kokee olevansa muita huonompi tai mitättömämpi. Tällasiet ihmiset ovat jääneet ikäänkuin kiinni henkiseen rotanloukkuun ja siitä pois pääseminen on työlästä, joskaan ei mahdotonta. Yleisestiottaen ihmisen täytyy muuttaa koko käsityksensä itsestään ja maailmasta ympärillään kokonaan uudenlaiseksi, jotta "irtipääsy" olisi mahdollista."
Vai pitäisikö maailman depressiosta kärsivän ihmisen ympärillä sittenkin muuttua, jotta masennusta sairastavan ihmisen olisi helpompaa saada äänensä kuuluviin?
Saako kysyä missä toimit/olet toiminut mielenterveyskuntoutujien parissa?"Lauseestasi saa kuvan, ettet ole kykenevä ymmärtämään sitä tosiasiaa, että syyllistäminen läheisten, koulukavereiden, työkavereiden toimesta ei vain ole jonkun "kokemusta siitä että heitä syyllistetään" vaan totisinta totta."
Oikein. En ymmärtänyt heidän (sairastuneiden) ajatusmaailmaa ja (osaltaan) siksi en toimi enää ko.alalla. Hyvä asia sinänsä potilaiden kannalta.
"Vai pitäisikö maailman depressiosta kärsivän ihmisen ympärillä sittenkin muuttua, jotta masennusta sairastavan ihmisen olisi helpompaa saada äänensä kuuluviin?"
Ei. Maailman ei pidä muuttua depressiota kärsivien ihmisten ympärillä, vaan depressiosta kärsivien ihmisten täytyy muuttua itse. Se on lähtökohta, muutos täytyy lähteä potilaasta itsestään. Muuten asia kuin taistelua tuulimyllyjä vastaan. Mitä tulee depressiopotilaiden äänen saamiseksi kuuluville, en ole kovinkaan taipuvainen uskomaan, että heillä olisi kovinkaan kummoista manifestiä esitettävänään. Toki sana on vapaa, kuten täälläkin.
"Saako kysyä missä toimit/olet toiminut mielenterveyskuntoutujien parissa?"
Tästä on jo useita vuosia aikaa, joten tähän kysymykseen vastaaminen ei ole relevanttia mitenkään.- 5+5
rollingthunder kirjoitti:
"Lauseestasi saa kuvan, ettet ole kykenevä ymmärtämään sitä tosiasiaa, että syyllistäminen läheisten, koulukavereiden, työkavereiden toimesta ei vain ole jonkun "kokemusta siitä että heitä syyllistetään" vaan totisinta totta."
Oikein. En ymmärtänyt heidän (sairastuneiden) ajatusmaailmaa ja (osaltaan) siksi en toimi enää ko.alalla. Hyvä asia sinänsä potilaiden kannalta.
"Vai pitäisikö maailman depressiosta kärsivän ihmisen ympärillä sittenkin muuttua, jotta masennusta sairastavan ihmisen olisi helpompaa saada äänensä kuuluviin?"
Ei. Maailman ei pidä muuttua depressiota kärsivien ihmisten ympärillä, vaan depressiosta kärsivien ihmisten täytyy muuttua itse. Se on lähtökohta, muutos täytyy lähteä potilaasta itsestään. Muuten asia kuin taistelua tuulimyllyjä vastaan. Mitä tulee depressiopotilaiden äänen saamiseksi kuuluville, en ole kovinkaan taipuvainen uskomaan, että heillä olisi kovinkaan kummoista manifestiä esitettävänään. Toki sana on vapaa, kuten täälläkin.
"Saako kysyä missä toimit/olet toiminut mielenterveyskuntoutujien parissa?"
Tästä on jo useita vuosia aikaa, joten tähän kysymykseen vastaaminen ei ole relevanttia mitenkään.""Ei. Maailman ei pidä muuttua depressiota kärsivien ihmisten ympärillä, vaan depressiosta kärsivien ihmisten täytyy muuttua itse. Se on lähtökohta, muutos täytyy lähteä potilaasta itsestään. Muuten asia kuin taistelua tuulimyllyjä vastaan. Mitä tulee depressiopotilaiden äänen saamiseksi kuuluville, en ole kovinkaan taipuvainen uskomaan, että heillä olisi kovinkaan kummoista manifestiä esitettävänään. Toki sana on vapaa, kuten täälläkin.
"Saako kysyä missä toimit/olet toiminut mielenterveyskuntoutujien parissa?"
Tästä on jo useita vuosia aikaa, joten tähän kysymykseen vastaaminen ei ole relevanttia mitenkään.""
Taidat olla jokin katkera vanha ämmä jolla ei ole koskaan ollut kykyä ymmärtää psykologiaa/psykiatriaa. HYI HÄPEÄ täyttä paskaa kirjoitat. - Pelkuri
Oikein vihaksi pistää tuollaiset ajatukset mitä "rollingthunder" tänne kirjoittelee. Minulla olisi vaikka mitä ajatuksia esitettävänä maailman muuttamiseksi jos vain uskaltaisin avata suuni. Lähtisin vaikka politiikkaan mukan jos vain uskaltaisin ja saisin tähän mahdollisuuden.
On se vaan niin että masentuneita ja muista mielenterveysongelmista kärsiviä syrjitään ja sorretaan törkeällä tavalla. Siitä voisi tehdä vaikka syytteen ihmisoikeuksien loukkaamisesta jos olisi voimia sellaiseen. On todella raskasta kun kaikkien näiden ongelmien lisäksi joutuu taistelemaan tuollaisien ihmisien kanssa.
Toisinaan tulee sellainen fiilis että kun ei saa sanaansa kuuluviin niin joutuu turvautumaan aivan äärimmäisiin tekoihin. En tietystikkään ole ryhtymässä sellaisiin tekoihin mutta jotkut varmasti ikävä kyllä ryhtyvät. Se on surullista että Suomessa on mielenterveyshoito todella surkealla tasolla ja jotkut kokevat olonsa niin ahdistetuiksi ettei heille jää muuta vaihtoehtoa kuin äärimmäiset teot. Lisäksi suomessa tuntuu olevan sellainen asenneilmapiiri että ei todellakaan mikään ihme että joiltakin sekoaa pää lopullisesti. Suomi on todellinen kiusaajien valtakunta. Niin ja muistakaa nyt tehdä minusta rikosilmoitus poliisille. ;) "Toivon sydämeni pohjasta, että rollingthunder-nimimerkillä kirjoittava narsisti joutuu hullun klovniterroristikultin seksiorjaksi. "
En ole narsisti. Ylläoleva kommentti antaa kyllä lapsellisen kuvan ko.henkilön suhtautumisesta hänelle kielteiseen ajatukseen/ajatusmalliin. Mutta kuten aiemmin sanoin otan vastaan kaikenlaisia kommentteja kirjoituksistani.Tässä on oiva tilaisuus teille purkaa agressioitanne netin välityksellä.Pelkuri kirjoitti:
Oikein vihaksi pistää tuollaiset ajatukset mitä "rollingthunder" tänne kirjoittelee. Minulla olisi vaikka mitä ajatuksia esitettävänä maailman muuttamiseksi jos vain uskaltaisin avata suuni. Lähtisin vaikka politiikkaan mukan jos vain uskaltaisin ja saisin tähän mahdollisuuden.
On se vaan niin että masentuneita ja muista mielenterveysongelmista kärsiviä syrjitään ja sorretaan törkeällä tavalla. Siitä voisi tehdä vaikka syytteen ihmisoikeuksien loukkaamisesta jos olisi voimia sellaiseen. On todella raskasta kun kaikkien näiden ongelmien lisäksi joutuu taistelemaan tuollaisien ihmisien kanssa.
Toisinaan tulee sellainen fiilis että kun ei saa sanaansa kuuluviin niin joutuu turvautumaan aivan äärimmäisiin tekoihin. En tietystikkään ole ryhtymässä sellaisiin tekoihin mutta jotkut varmasti ikävä kyllä ryhtyvät. Se on surullista että Suomessa on mielenterveyshoito todella surkealla tasolla ja jotkut kokevat olonsa niin ahdistetuiksi ettei heille jää muuta vaihtoehtoa kuin äärimmäiset teot. Lisäksi suomessa tuntuu olevan sellainen asenneilmapiiri että ei todellakaan mikään ihme että joiltakin sekoaa pää lopullisesti. Suomi on todellinen kiusaajien valtakunta. Niin ja muistakaa nyt tehdä minusta rikosilmoitus poliisille. ;)"Oikein vihaksi pistää tuollaiset ajatukset mitä "rollingthunder" tänne kirjoittelee."
On hyvä, että kirjoitukseni saavat edes jotakin aikaiseksi, vailkka sitten vihan tunteita. Vihahan on voimakkain tunne mitä ihmisessä on, jopa voimakkaampi kuin rakkauden tunne. Kannattaa kuitenkin muistaa, että viha on hyvä renki mutta huono isäntä.
"Minulla olisi vaikka mitä ajatuksia esitettävänä maailman muuttamiseksi jos vain uskaltaisin avata suuni. Lähtisin vaikka politiikkaan mukan jos vain uskaltaisin ja saisin tähän mahdollisuuden".
Jos vain uskaltasin ja uskaltaisin ja uskaltaisi!!!. Tekisin sitä ja tätä mutta kun en uskalla. Jos aina piiloudut sen taakse "että en uskalla" niin et koskaan kyllä tule mitään uskaltamaankaan. Korkeintaan pihiset surkeasti täällä nettisivulla omaa surkeuttasi. Tässä ei auta päänsilittely ja voivottelu kun tää kaikki on sulle niin vaikeaa. Yllätä itsesi! Ala mennä ulos maailmaan ja elämään, ei tätä elämää ole kellekkään ikuisesti suotu ja nyt pitää-kun vielä kerkeää- kokea kaikkea kivaa. Haudassa kerkeet sitten olla kyllä tekemättä yhtään mitään.- burn in hell
rollingthunder kirjoitti:
Varmasti ja olen vieläpä siitä ylpeä ja tyytyväinen!
NARSISTI!
burn in hell kirjoitti:
NARSISTI!
Tyhjänpäiväinen syytös, jolla ei ole todellisuuspohjaa.
- dsgsdsg
rollingthunder kirjoitti:
Tyhjänpäiväinen syytös, jolla ei ole todellisuuspohjaa.
On huvittavaa millä tarmolla narsistit pyrkivät kieltämään narsisminsa.
Nauroin melkein vedet silmissä kun luin Breivikin sanoneen, ettei hän ole narsisti koska narsisti ei uhrautuisi muiden puolesta. dsgsdsg kirjoitti:
On huvittavaa millä tarmolla narsistit pyrkivät kieltämään narsisminsa.
Nauroin melkein vedet silmissä kun luin Breivikin sanoneen, ettei hän ole narsisti koska narsisti ei uhrautuisi muiden puolesta."On huvittavaa millä tarmolla narsistit pyrkivät kieltämään narsisminsa."
Kuule, jos se sinua niin kovasti lohduttaa kutsua minua narsistiksi niin siitä vaan! Ei hetkauta minua mihinkään suuntaa. Otan jopa tämän kunniana kun sinä sen sanot.
Mielummin narsisti kuin depressiivinen ihminen.
- 7+7
"Kuulostaa todella välinpitämättömältä asenteelta jos se on muille ihmisille se ja sama vaikka en pystyisi koskaan tekemään mitään ja kuolisin asuntooni kun en saa edes ruokaa haettua itselleni. Mutta niin se varmaan on, ei siitä kukaan välitä, ei edes kaverit kun kaikkia kiinnostaa vain oma elämä ja hyvinvointi. Eipä sillä että muakaan kiinnostais toisten elämä. Valitettavasti ihmiset on lähes poikkeuksetta itsekkäitä kusipäitä."
Hei, olin tosi kauan siinä kunnos, etten jaksanu käydä ruokakaupassa jne. Muut vaan mennä porskuttivat elämässään eteenpäin. Minulle vain paasattiin, että miksi en saa elämässäni mitään kunnolla aikaiseksi. Kenellekään noista ihmisistä, jotka kehuivat kaikille saavutuksiaan, fiksuuttaan, ei tullut mieleen kysyä minulta olenko milloinka viimeksi nukkunut ja syönyt. He olivat tietoisia kaikista ikävistä asioista mitä jouduin kokemaan, eikä ne olleet mitään pikkujuttuja...Kauan siinä kesti, et sain itseni siihen kuntoon, että jaksan taas elää. Nyt sitten nämä ihmiset ihmettelevät miksen halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä tai jos olen, miksi se on vaikeaa. He olisivat antaneet minun kuolla..... Miten sellaisten kanssa voi olla enää??
Eli ei sitä viisautta mitata vain sillä miten koulusi käynyt, montaako eri kieltä osaat puhua jne. Kaverisi eivät yksinkertaisesti ole tainneet ite käydä ihan pohjal, joten he eivät tajua auttaa! Voi hitsi, ku en pysty oikein tätä kautta auttamaan. Jos mä näkisin, et kaverini voisi huonosti, en ees sanois vaan, et kyllähän sun pitää syödä. Piste. Mä kävisin kaupassa vaikka hakemassa sitä ruokaa ja tulisin tekee sapuskaa, vaik toinen ei aluks innostuisikaan avustani. Kattoisin, et toinen ei kuihdu kokonaan pois.
Hitosti vaan voimia sullekin Pelkuri. Yritä jotenki jaksaa sinne kauppaan. Päätä vaik, et näytät niille kavereilles, et hitto vie!!!! - RobottihaluaisinOlla
Minulla ei ole edes kavereita. Välillä vajoan depression kuiluun, välillä nousen ja taas vajoan ja niin edelleen.
Minusta paras ratkaisu olisi, jokin lääkärin leikkaus, jossa leikkattaiseen se tunne osio pois päästä.
En tarkoita lobotomiaa. En kyllä halua itsemurhaa tehdä, haluaisin vain oppia olemaan täysin tunteeton, jotta pääsisin lopullisesti irti deppressiosta. Haluaisin olla ikään kuin robotti. Ei pelkoa, ei sääliä, ei surua, ei vihaa, ei mitään tunnetta. :)
Ikinä ei halunnut tätä kohtaloa, mutta tietyt henkilöt tämmöisen epävakaan ihmisparan minusta tekivät.
Parasta on että en edes kelpaa tukiryhmiin, sielläkin pilkataan ja syrjitään. Tämä palsta ei ole yhtään sen kummoisempi, mutta täällä on parhaat mahikset saada edes se yks tsemppi kirjoitus paluu viestinä."Ikinä ei halunnut tätä kohtaloa, mutta tietyt henkilöt tämmöisen epävakaan ihmisparan minusta tekivät."
Jos tämä lause pitää paikkaansa, niin koko maailma olisi täynnään "epävakaita ihmisparkoja". Harva täällä kuitenkin syntyy kultalusikka suussa ja rakastavien vanhempien kannustaessa vieressä hymyssäsuin kohti loistokasta elämänuraa!
Vähäisistä ja jopa surkeistakin lähtökohdista on mahdollisuus nousta pohjalta tyydyttävään ja hyvään elämään. "Vika" on vain nyt siinä, ettei missääntapauksessa saisi "syyllistää" tällaista henkilöä jolla menee syystä tai toisesta huonosti .Tällaiset henkilöt ovat suorastaan yliallergisia "syyllistämiseen". Ko. henkilö ei siis ITSE ole VOINUT MITÄÄN sille että kaikki ongelmat ovat kasautuneet juuri hänelle ja näiden ongelmien alle on sitten hautauduttu henkinen mieli poikkinapsahtaen.
Vikaa ei tietenkään VOI OLLA yksilössä ITSESSÄÄN, ei toki! Vaan se on vanhemmissa tai sukulaisissa tai kavereissa, "tietyissä henkilöissä", yhteiskunnassa, kissassa tai naapurin koirassa yms, joka on syystä tietämättömästä, kohdellut kaltoin JUURI TÄTÄ kyseistä yksilöä! Ja näin ollen ei ole ollut muuta tehtävissä kuin valahtaa apatiaan tai depressioon.
On siis petos kieltää ja väittää, ettei yksilö itse ole vaikuttanut MITENKÄÄN omaan kurjaan olotilaan, vaan syy löytyy aina ja jokakerta muualta kuin henkilöstä itsestään. On näet niin ihanaa siirtää kurjuuden syyt pois omilta harteilta ja/tai lakaista matonalle.
Myönnän, että ympäristöllä on myös OSALTAAN vaikutusta henkilön psyykkiseen kehitykseen ja henkiseen hyvinvointiin, mutta ympäristö ei ole kuitenkaan RATKAISEVA tekiä, tai muutenhan täällä maapallolla suurinosa ihmisistä olisi täysin pähkähulluja.
Voidaan myös varovaisesti kysyä kenen intresseissä on "tehdä" epävakaita ihmisparkoja? Tällaiset epävakaat ihmiset tulevat perin kalliiksi yhteiskunnalle mm. varhaisen eläköitymisen takia, ja yksilölle itselleen huonontuneena elämänlaatuna.- MasentunutPaantunut
rollingthunder kirjoitti:
"Ikinä ei halunnut tätä kohtaloa, mutta tietyt henkilöt tämmöisen epävakaan ihmisparan minusta tekivät."
Jos tämä lause pitää paikkaansa, niin koko maailma olisi täynnään "epävakaita ihmisparkoja". Harva täällä kuitenkin syntyy kultalusikka suussa ja rakastavien vanhempien kannustaessa vieressä hymyssäsuin kohti loistokasta elämänuraa!
Vähäisistä ja jopa surkeistakin lähtökohdista on mahdollisuus nousta pohjalta tyydyttävään ja hyvään elämään. "Vika" on vain nyt siinä, ettei missääntapauksessa saisi "syyllistää" tällaista henkilöä jolla menee syystä tai toisesta huonosti .Tällaiset henkilöt ovat suorastaan yliallergisia "syyllistämiseen". Ko. henkilö ei siis ITSE ole VOINUT MITÄÄN sille että kaikki ongelmat ovat kasautuneet juuri hänelle ja näiden ongelmien alle on sitten hautauduttu henkinen mieli poikkinapsahtaen.
Vikaa ei tietenkään VOI OLLA yksilössä ITSESSÄÄN, ei toki! Vaan se on vanhemmissa tai sukulaisissa tai kavereissa, "tietyissä henkilöissä", yhteiskunnassa, kissassa tai naapurin koirassa yms, joka on syystä tietämättömästä, kohdellut kaltoin JUURI TÄTÄ kyseistä yksilöä! Ja näin ollen ei ole ollut muuta tehtävissä kuin valahtaa apatiaan tai depressioon.
On siis petos kieltää ja väittää, ettei yksilö itse ole vaikuttanut MITENKÄÄN omaan kurjaan olotilaan, vaan syy löytyy aina ja jokakerta muualta kuin henkilöstä itsestään. On näet niin ihanaa siirtää kurjuuden syyt pois omilta harteilta ja/tai lakaista matonalle.
Myönnän, että ympäristöllä on myös OSALTAAN vaikutusta henkilön psyykkiseen kehitykseen ja henkiseen hyvinvointiin, mutta ympäristö ei ole kuitenkaan RATKAISEVA tekiä, tai muutenhan täällä maapallolla suurinosa ihmisistä olisi täysin pähkähulluja.
Voidaan myös varovaisesti kysyä kenen intresseissä on "tehdä" epävakaita ihmisparkoja? Tällaiset epävakaat ihmiset tulevat perin kalliiksi yhteiskunnalle mm. varhaisen eläköitymisen takia, ja yksilölle itselleen huonontuneena elämänlaatuna.Sinunlaisesi ihmiset luovat meitä!
Sinunlaisesi kiusaavat ja pilkkaavat ja ajavat toisen kuilun partaalle.
Sinunlaisesi ovat niitä niin sanottuja normaaleja ihmisiä.
Eikä meissä masentuneissa tai yksinäisissä ole mitään vikaa! Niissä on vika jotka provosoi, pilkkaa, syrjii, eivätkä hyväksy porukkaan!!
Näin se vaan on. - assdasdfasf
rollingthunder kirjoitti:
"Ikinä ei halunnut tätä kohtaloa, mutta tietyt henkilöt tämmöisen epävakaan ihmisparan minusta tekivät."
Jos tämä lause pitää paikkaansa, niin koko maailma olisi täynnään "epävakaita ihmisparkoja". Harva täällä kuitenkin syntyy kultalusikka suussa ja rakastavien vanhempien kannustaessa vieressä hymyssäsuin kohti loistokasta elämänuraa!
Vähäisistä ja jopa surkeistakin lähtökohdista on mahdollisuus nousta pohjalta tyydyttävään ja hyvään elämään. "Vika" on vain nyt siinä, ettei missääntapauksessa saisi "syyllistää" tällaista henkilöä jolla menee syystä tai toisesta huonosti .Tällaiset henkilöt ovat suorastaan yliallergisia "syyllistämiseen". Ko. henkilö ei siis ITSE ole VOINUT MITÄÄN sille että kaikki ongelmat ovat kasautuneet juuri hänelle ja näiden ongelmien alle on sitten hautauduttu henkinen mieli poikkinapsahtaen.
Vikaa ei tietenkään VOI OLLA yksilössä ITSESSÄÄN, ei toki! Vaan se on vanhemmissa tai sukulaisissa tai kavereissa, "tietyissä henkilöissä", yhteiskunnassa, kissassa tai naapurin koirassa yms, joka on syystä tietämättömästä, kohdellut kaltoin JUURI TÄTÄ kyseistä yksilöä! Ja näin ollen ei ole ollut muuta tehtävissä kuin valahtaa apatiaan tai depressioon.
On siis petos kieltää ja väittää, ettei yksilö itse ole vaikuttanut MITENKÄÄN omaan kurjaan olotilaan, vaan syy löytyy aina ja jokakerta muualta kuin henkilöstä itsestään. On näet niin ihanaa siirtää kurjuuden syyt pois omilta harteilta ja/tai lakaista matonalle.
Myönnän, että ympäristöllä on myös OSALTAAN vaikutusta henkilön psyykkiseen kehitykseen ja henkiseen hyvinvointiin, mutta ympäristö ei ole kuitenkaan RATKAISEVA tekiä, tai muutenhan täällä maapallolla suurinosa ihmisistä olisi täysin pähkähulluja.
Voidaan myös varovaisesti kysyä kenen intresseissä on "tehdä" epävakaita ihmisparkoja? Tällaiset epävakaat ihmiset tulevat perin kalliiksi yhteiskunnalle mm. varhaisen eläköitymisen takia, ja yksilölle itselleen huonontuneena elämänlaatuna.Tiesitkö, että toiset ihmiset ovat herkempiä masentumaan ja muutenkin yliherkkiä. Yleensä masentuneet ovat juuri näitä herkkiä ihmisiä, monet taiteilijat ja muut luovat ihmiset kärsivät eniten masennuksesta ja tekevät itsemurhia. Ovat nämäkin epävakaita ihmisparkoja?
- Pelkuri
rollingthunder kirjoitti:
"Ikinä ei halunnut tätä kohtaloa, mutta tietyt henkilöt tämmöisen epävakaan ihmisparan minusta tekivät."
Jos tämä lause pitää paikkaansa, niin koko maailma olisi täynnään "epävakaita ihmisparkoja". Harva täällä kuitenkin syntyy kultalusikka suussa ja rakastavien vanhempien kannustaessa vieressä hymyssäsuin kohti loistokasta elämänuraa!
Vähäisistä ja jopa surkeistakin lähtökohdista on mahdollisuus nousta pohjalta tyydyttävään ja hyvään elämään. "Vika" on vain nyt siinä, ettei missääntapauksessa saisi "syyllistää" tällaista henkilöä jolla menee syystä tai toisesta huonosti .Tällaiset henkilöt ovat suorastaan yliallergisia "syyllistämiseen". Ko. henkilö ei siis ITSE ole VOINUT MITÄÄN sille että kaikki ongelmat ovat kasautuneet juuri hänelle ja näiden ongelmien alle on sitten hautauduttu henkinen mieli poikkinapsahtaen.
Vikaa ei tietenkään VOI OLLA yksilössä ITSESSÄÄN, ei toki! Vaan se on vanhemmissa tai sukulaisissa tai kavereissa, "tietyissä henkilöissä", yhteiskunnassa, kissassa tai naapurin koirassa yms, joka on syystä tietämättömästä, kohdellut kaltoin JUURI TÄTÄ kyseistä yksilöä! Ja näin ollen ei ole ollut muuta tehtävissä kuin valahtaa apatiaan tai depressioon.
On siis petos kieltää ja väittää, ettei yksilö itse ole vaikuttanut MITENKÄÄN omaan kurjaan olotilaan, vaan syy löytyy aina ja jokakerta muualta kuin henkilöstä itsestään. On näet niin ihanaa siirtää kurjuuden syyt pois omilta harteilta ja/tai lakaista matonalle.
Myönnän, että ympäristöllä on myös OSALTAAN vaikutusta henkilön psyykkiseen kehitykseen ja henkiseen hyvinvointiin, mutta ympäristö ei ole kuitenkaan RATKAISEVA tekiä, tai muutenhan täällä maapallolla suurinosa ihmisistä olisi täysin pähkähulluja.
Voidaan myös varovaisesti kysyä kenen intresseissä on "tehdä" epävakaita ihmisparkoja? Tällaiset epävakaat ihmiset tulevat perin kalliiksi yhteiskunnalle mm. varhaisen eläköitymisen takia, ja yksilölle itselleen huonontuneena elämänlaatuna.Olenko minä jossain vaiheessa kieltänyt etteikö vikaa olisi myös minussa? Sen sijaan sinä et taida nähdä mitään vikaa omassa käytöksessäsi tai yhteiskunnan sairaassa ilmapiirissä joka sairastuttaa ihmisiä.
Kuulostat kyllä minustakin ainakin jossain määrin narsistilta ja ei en ole mustasukkainen sulle "terveydestäsi" vaan surullinen puolestasi ja myös niiden henkilöiden puolesta jotka sinut tuntevat. Narsistithan ovat aina "normaaleja" ihmisiä ja kaikki muut ovat hulluja jotka kyseenalaistavat heidän mielipiteensä. Narsistit usein myös väittävät auttavansa toisia ihmisiä mutta sitten vetävätkin maton jalkojen alta ja naureskelevat omahyväisesti kun toisen elämä menee päin helvettiä ja romuttuu täydellisesti. Tämä on mielestäni totuus asioista piste ja tämä oli viimeinen vastaukseni kyseiselle henkilölle. - Pelkuri
Pelkuri kirjoitti:
Olenko minä jossain vaiheessa kieltänyt etteikö vikaa olisi myös minussa? Sen sijaan sinä et taida nähdä mitään vikaa omassa käytöksessäsi tai yhteiskunnan sairaassa ilmapiirissä joka sairastuttaa ihmisiä.
Kuulostat kyllä minustakin ainakin jossain määrin narsistilta ja ei en ole mustasukkainen sulle "terveydestäsi" vaan surullinen puolestasi ja myös niiden henkilöiden puolesta jotka sinut tuntevat. Narsistithan ovat aina "normaaleja" ihmisiä ja kaikki muut ovat hulluja jotka kyseenalaistavat heidän mielipiteensä. Narsistit usein myös väittävät auttavansa toisia ihmisiä mutta sitten vetävätkin maton jalkojen alta ja naureskelevat omahyväisesti kun toisen elämä menee päin helvettiä ja romuttuu täydellisesti. Tämä on mielestäni totuus asioista piste ja tämä oli viimeinen vastaukseni kyseiselle henkilölle.Niin ja tämä oli tarkoitettu siis rollingthunderille.
- 12
Taas lähti viesti Savon poliisiin.
- 13
12 kirjoitti:
Taas lähti viesti Savon poliisiin.
Laitoitko myös ip-osoitteen ja tunnistetiedot, onko poliisin vanha tuttu?
assdasdfasf kirjoitti:
Tiesitkö, että toiset ihmiset ovat herkempiä masentumaan ja muutenkin yliherkkiä. Yleensä masentuneet ovat juuri näitä herkkiä ihmisiä, monet taiteilijat ja muut luovat ihmiset kärsivät eniten masennuksesta ja tekevät itsemurhia. Ovat nämäkin epävakaita ihmisparkoja?
"Tiesitkö, että toiset ihmiset ovat herkempiä masentumaan ja muutenkin yliherkkiä".
Kyllä tiesin. toiset ihmiset ovat yliherkkiä mm. siitepölylle. Yliherkkyyksiä on siis aivan jokalähtöön.
"Yleensä masentuneet ovat juuri näitä herkkiä ihmisiä,"
Hyvin loogista: Yleensä ronskimmat ihmiset eivät ole kovinkaan herkkiä. Ne menevät vaikka seinien läpi ja raivaavat heikommat tieltään. Sama kuin eläinkunnassa: vahva syö heikon. Masentavaa, mutta totta.
"monet taiteilijat ja muut luovat ihmiset kärsivät eniten masennuksesta ja tekevät itsemurhia. Ovat nämäkin epävakaita ihmisparkoja? "
On. Se että on luova ja taiteellinen ei rajaa pois sitä asiaa, että henkilö voi olla henkisesti täysin tuuliajolla. Taiteeseen tarvitaan usein herkkää mieltä, mutta...toisaaltahan Adolf Hitler oli nuoruudessaan luonteeltaan taiteilijaluonne, ja harva väittänee kuitenkaan hänen olleen kovin herkkä? Tosin itsemurhan hänkin teki lopuksi.- voimia
Älä provosoidu, odota että narsistin viestit poistuvat täältä!
"Kaikki minut tuntevat ja tuntemattomatkin pitävät minua herrasmiehenä."
"Tämä jo kertoi kaiken oleellisen, olet narsisti. Asia loppuunkäsitelty."
Siis haloo?? Mistä lähtien herrasmiehet ovat olleet narsisteja?? Merkillinen päättely. Etkö pysty yhtään parempiin argumentteihin? Aina vaan menee hullummiksi nämä perustelut. Jos siis on hyvin käyttäytyvä henkilö niin on kuitenkin itseasiassa narsisti!! Nyt jo naurattaa! Kuulisin mielellään lisää tällaista!!"En tiedä."
No et näköjään todellakaan tiedä, kuinka vakavan asian kanssa nyt leikittelet noiden syytöksiesi kanssa minua kohtaan, haluat siis todellakin että lähden viemään tätä asiaa eteenpäin, ensin suomi24 kautta ja sitten oikeusasiana. Lieventävänä asianhaarana ei todellakaan pidetä sitä että olet masentunut. Joudut vielä pahoihin vaikeuksiin.
" Tarkoitin, että sinä kuvittelet että kaikki ihmiset, sinut tuntevat ja tuntemattomatkin pitävät sinua jonakin ihanteellisena herrasmiehenä"
Mistä sinä voit tietää että minä kuvittelen tällaisia asioita?? Älä siirrä omia sairaita kuvitelmiasi minun niskoille.Luulempa, että pian hymysi hyytyy kun suomi24 sivustolta otetaan sinuun yhteyttä ja saat selviteltäväksi sanomisiasi, joita voidaan pitää julkisena herjauksena ja väärien olettamusten haitallisena levittämisenä netissä.
Mikäli pyydät anteeksi sanomiasi minua kohtaan tällä nettisivulla, unohdan asian. Muussa tapauksessa laitan asian menemään eteenpäin Suomi24:n kautta ja siitä poliisiasiaksi. Valitse kumminko haluat asian hoitaa.
.
- 9+6
Noin. Kohta poistuu muutama viesti tästä ketjusta. Koittakaa masentuneet jaksaa älkääkä välittäkö tuosta narsistista.
- 1+6
Lähetä palautetta tämän lomakkeen kautta tai
Soita numeroon 0600 0 1234
(2,0014 euro/min mpm tai pvm.)
Avoinna ma-pe klo 8-19 ja la 10-17.
http://www.suomi24.fi/opastus/
http://www.suomi24.fi/palaute/lomake - Pelkuri
Kylläpäs täällä on tilanne kärjistynyt pahaksi. Ei tätä voi enää kuin ihmetellä. Koko keskustelu on lähtenyt ihan lapasesta. :S
- riuttala76
No omien kokemusteni mukaan rauhoittavien lääkkeiden, nukahduslääkkeiden ja alkoholin yliannostus ei johda mihinkään muuhun kuin muistinmenetykseen. Kovempienkin lääkkeiden kanssa on tullut kikkailtua ja seurauksena on vain ollut helvetin huono olo.
- pakko sanoa
samaa kuin riuttala, ei täältä kovin helpolla lähdetä lääkkeillä ja viinalla. Lähinnä saa pelätä sitä, että tulee ikäviä vaurioita esimerkiksi sisäelimiin jne. ja kenties elämän kestäviä ikäviä kremppoja, ja nekös vasta tekevätkin kaikesta entistä "hauskempaa". Itsekin olen ollut lähes koko elämäni vakavasti masentunut, joten tiedän kyllä pelkuri tuskasi. Myös vaikea sos. tilanteiden pelko on kovin tuttua. Nyt olen tehnyt kuitenkin suuren päätöksen elämässäni: olen hakeutunut terapiaan, joka on vasta aluillaan, enkä ikuisena pessimistinä tietenkään toivo liikoja. Antaa se kuitenkin toivoa siinä mielessä, että haluan kääntää ja katsoa vielä tämänkin kortin ennen lopullisia ratkaisuja. Kunpa sinäkin päätyisit kokeilemaan samaa. (En tosin lukenut koko ketjua, oletko saaanut/hakenut mitään apua aiemmin.) Kuolemaan kaikki lopulta päättyy joka tapauksessa, ei sinne kiire ole.
- Pelkuri
En vielä muuta apua ole saanut kuin juttelua sairaanhoitajan kanssa vajaan vuoden ajan ja yhtä masennuslääkettä kokeillut reilun vuoden ajan. Tämäkin sairaanhoitaja oli vasta joku harjoittelija että ehkä vika oli siinä. Se aiheutti minussa entistä pahempaa turhautumista elämään kun en saanut siitä apua.
Epäilen sitäkin auttaako mikään oikea terapia minua ja siinä menee jokatapauksessa varmaan vuosia auttoi tai ei. No en ehkä kuitenkaan ole vielä itseltäni henkeä riistämässä vaikka se tuntuukin houkuttelevalta vaihtoehdolta. On kuitenkin vielä joitain asioita jotka pitää minut elämässä kiinni. - tai ehkä suurin
vika, jolleivat henkilökemiat hoitavan tahon kanssa kohtaa. Tuntuuko siltä, että puhuisit hänellä käydessään "seinille" vai ymmärtääkö hän sinua ja tilanteesi vakavuutta? Entä, oletko sinä ollut rehellinen tuntojesi suhteen, läheskään kaikki eivät ole näissä kontakteissa ja sitten ihmetellään, kun se toinen osapuoli ei osaakaan lukea ajatuksia... (Tämän ei ole tarkoitus syyllistää vaan herättää ajatuksia.)
- Pelkuri
Saattoihan se ainakin välillä tuntua siltä kuin olisi puhunut "seinille" eikä ne henkilökemiatkaan varmaan parhaalla mahdollisella tavalla toiminut. Ainakin pyrin kertomaan mahdollisimman rehellisesti kaikki tuntemukseni mutta en tiedä miten siinä onnistuin kun ei se ole varmaan kenellekkään kovin helppoa avata omaa sisintään. Jokatapauksessa ei se terapia vaan toimi kaikkien kohdalla.
Se tuntuu minustakin niinkuin varmaan monesta muustakin typerältä että terapiassa haetaan jotain syytä lapsuudesta tai jostain muista traumoista pahalle ololle. Eihän siinä aina tarvitse mistään traumasta olla kysymys että pelkää normaaleja asioita ja on ahdistunut kaiken aikaa. Myös se on typerää että aina ollaan heti tyrkyttämässä jotain ssri tai snri-lääkkeitä vaikka rauhoittavat lääkkeet toimis luultavasti paremmin pahaan ahdistukseen. Masennuslääkkeitä nyt tarjotaan nykyään varmaan joka vaivaan ja pieneen vitutukseenkin. - EJGFAAAa
HYPNOOSIIN se auttaa oikeasti! en tiedä kuinka paha ongelmasi on, mutta hypnoterapeutti oikeasti auttaa!
- Pelkuri
Mulle väitettiin yleisellä puolella ettei hypnoosi auta näin laaja-alaisiin pelkoihin ja ahdistukseen mitä minulla on. Kannattaako kuitenkaan uskoa siihen mitä yleisenpuolen lääkärit sanoo? Josko sitä ennemmin aloittais vaan vaikka riskillä hypnoositerapian ja katsois saanko siitä avun ongelmiini.
Mieluummin myös haen yksityiseltä rauhoittavia lääkkeitä pahimpien tilanteiden varalle kuin alan syömään päivittäin tuota ssri/snri paskaa. On se varmaan niin että suomessa siitä on maksettava jos haluaa kunnon hoitoa. - Pelkuri
Valitettavasti olen hengissä vieläkin. Ei ole rohkeutta ottaa henkeä pois itseltään. Olisko helpoin tapa vetää pari purkillista rauhoittavia lääkkeitä tai pari litraa kirkasta viinaa ja sammua kuumaan saunaan. En kyllä taida uskaltaa tuotakaan mennä kokeilemaan.
- KyseleeKysymyksiä
Mielenkiintoista. Mikähän lienee esteenä?
Minäkin olen samassa tilanteessa, ja samalla tavalla en jostain kumman syystä uskalla riistää henkeäni.
Mistähän johtuu?
Ehkäpä meillä onkin joku elämän ilo, itse en vain sitä tunnista.
Tunnistatko sinä?
Mutta naista et enää saa. En saa minäkään, vaikka olen sinua vuoden vanhempi mies.
Tuo perustuu aivan selvään matikkaan jonka voi nähdä kun kävelee kaupungilla
:Ihmiset alkavat seurustelemaan yhä nuorempina ja useimmat perustavat jo 20v perheen. Meillä ei ole enää sijaa semmoseen elämään. Ei ainakaan minulla.
Onko sinulla? - himmel lust
KyseleeKysymyksiä kirjoitti:
Mielenkiintoista. Mikähän lienee esteenä?
Minäkin olen samassa tilanteessa, ja samalla tavalla en jostain kumman syystä uskalla riistää henkeäni.
Mistähän johtuu?
Ehkäpä meillä onkin joku elämän ilo, itse en vain sitä tunnista.
Tunnistatko sinä?
Mutta naista et enää saa. En saa minäkään, vaikka olen sinua vuoden vanhempi mies.
Tuo perustuu aivan selvään matikkaan jonka voi nähdä kun kävelee kaupungilla
:Ihmiset alkavat seurustelemaan yhä nuorempina ja useimmat perustavat jo 20v perheen. Meillä ei ole enää sijaa semmoseen elämään. Ei ainakaan minulla.
Onko sinulla?Mistäkö? No jos et sinäkään uskalla elää,
niin ei susta on uskallusta kuollakkaan.
Ootte tuomittuja tähän elämään ,hyväksykää se ja jatkakaa kitumista.
- eawbhafdf
Rollingthunder = ultimate loser.
- ''happy''
Pelkuri: Tahtoisin tulla luokses ja puhua kanssas, koska mulla on ihan samoja fiiliksiä. Älä pliis tee itsarii. Mäkin oon ihan toivoton tapaus, mutta yritän vain. Tsemppiä sulle, ja haleja!
- rhwreuje
Vakavasti masentunut ihminen ei valitettavasti jaksa yleensä itse hakea apua. Esim. terveyskeskukseenkin soittaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, ja yleensä ylpeyskin on sen tiellä. Vakavasti masentunut tarvitsee MUIDEN IHMISTEN APUA, JOS MASENNUKSEN OVAT SIIS MUUT HAVAINNEET, niin oi älkääkö jättäkö häntä yksin tässä asiassa. Valitettavasti niitä ihmisiä on harvassa jotka oikeasti haluavat auttaa, loppujen lopuksi kaikkia ihmisiä kiinnostaa vain oma nahka, luonnollisesti. Ja kokeile rukoilla jeesusta, hän on ainoa joka sinut oikeasti kuulee.
- himmel lust
Miten voi tietää, ettei elämä tarjoo mitään jos ei ole päivääkään elänyt.
Jos vielä katsot oikealla ja vasemmalle kuin ylität tietä niin
suo on vaikee ottaa vakavasti. jos susta ei oo mihinkään niin ei
susta oo itteäs tappamaankaan.
Nää tapaukset mitä tiedän ovat kaikki olleet hoikkia liikunnalisia ja reippaita ihmisiä,se on niin helppo puhua toista ja tehdä toista.
Pelkästään jo kelaamasi vaihtoehdot eivät oikein tee mitään
vaikutusta kaikki lääke pelleily ja viinan kanssa läträäminen
on lapsien hätähuutoa.Eikä edes järin vakavasti otettavaa.
En missään nimessä, itsemurha on lahja joka on annettu evoluution
mukana muutamille harvoista lajeista.
Lahjat on tarkoitettu käytettäväksi ei siinä mitään.
Itsemurha ei ole keltään sukulaiselta pois ja mitkään napit ei
auta ne voi unohtaa yhtä lailla, mutta väitän, että bentsoilla pääset
kyllä ovesta ulos. Ja jos haluat astua ulos tästä elämän ovesta,
niin siihen ei ole kaunista keinoa mutta varmoja on.
Mitä ei ylläpito tykkää minun mainitseman, mutta fiksu ihminen
ymmärtää kyllä itse fysiikan lainalaisuuksia ei se satu.
Jos sillä tuulella olet niin hyvää matkaa. - !"#¤%&
En todellakaan ole reipas ihminen enkä kyllä liikunnallinenkaan. Ei sitä vakavasti masentuneena ja erilaisista muista ongelmista kärsivänä yksinkertaisesti jaksa harrastaa mitään. Enhän mä täällä muuten olisi valittamassa kuinka huonosti mulla menee jos asia ei olisi näin. Ottaa päähän kun ihmisten pitää aliarvioida toisten ongelmia vaikka eivät todellisuudessa edes tunne koko ihmistä.
Siinä kyllä olet oikeassa että ei minusta ole tappamaan itseäni. Elän täällä vain muutaman ihmisen takia ja osittain sen takia että pelkään epäonnistuvani itsemurhan tekemisessä ja vammautuvani vakavasti loppuiäkseni. - masentunut1
Minulla on ollut vakavia ongelmia mielentilani kanssa jo useita vuosia. Ymmärrän sosiaalisen syrjäytymisen ja jopa itsemurha-aikeet liiankin hyvin.
Kun itse podin vaikeinta masennusta en todellakaan lähtenyt internetin keskustelupalstoille jakamaan ahdinkoani. Olin luovuttanut. Minua ei kiinnostanut mitä kukaan sanoo tai ajattelee minusta.
Yleisesti ongelmistaan kirjoittaminen, vaikka sitten tänne, on jo iso askel avun hakuun. Vaikeuksistaan kertominen saa ihmisen ymmärtämään itsekin ahdinkoaan paremmin. Kun myönnät ongelman, olet jo lähempänä sen ratkaisua.
Yleensä itsemurhaa hautovat eivät kerro suunnitelmistaan, tai ajatuksistaan muille. Tästä asiasta löytyy kokemuksia jo läheisestä tuttavapiiristä... He, ketkä uskaltavat asiasta puhua, yleensä haluavat vain auttavan käden ojentuvan heidän suuntaansa.
Ja te masentuneet, jotka olette saaneet opiskelupaikkoja, mutta ette uskalla niitä ottaa vastaan, ajatelkaa: Te olette omilla tiedoilla ja taidoilla saaneet kyseiset opiskelupaikkatarjoukset. Otitte ne vastaan tai ette, olette kuitenkin jo saavuttaneet jotakin sillä, että teille opiskelupaikkaa tarjotaan. Olkaa ylpeitä tälläisistä elämän pienistä saavutuksista. Älkää häpeilkö sitä, miten kutsuihin vastaatte.
Jaksamista kaikille masentuneille ja elämäänsä kyllästyneile! Syvimmästäkin ojasta voi nousta. En ole erityisen onnellinen edelleenkään, mutta saan elämästäni paljon irti! Elämä on mielenkiintoista, enkä halua kuolla! - Keissa
Kiitos sinulle tuosta rohkaisevasta korjoituksesta. Meitä tarvitaan, vaikka se elämä ei niin tassai ruusuilla oliskaan. Kun itse on saanut toivoa ja voimia niin voi antaa jonkinlaista kainalosauvaa kanssakompuroivalle niin kuin sinä ja itsekkin saamme tehdä.
Kyllä kirjoittaminen anonyyminä tai soittaminen palvelevaan puhelimeen on tärkeää ja onhan se ensimmäinen askel etsiä apua ja onneksi suhteellisen turvallinen ja helppo toteuttaa.
Kun itse olin kriisissä parikymmnetä vuotta sitten niin silloin ei ollut internettiä vaan enemmän soiteltiin palveleviin- ja kriisipuhelimiin. Myös hyvä itsehoitokirjallisuus on paljon auttanut.
Hyvää jatkoa! Ei se ole pakottamista jos kannustaa ja rohkaisee toista ja koittaa puhua järkeä. Masennus on sairaus johon on olemassa lääkkeet ja hoidot, itsemurha on pysyvä ratkaisu. Kerran täällä vaan eletään, jokainen kuolee jokatapauksessa joten turha sen kanssa on kiirehtiä. Itse olen 22v mies, olen koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän masentunut. Kotiolot todella huonot. Isäni on täysi narsisti. Koko peruskoulun ajan olen ollut enemmän tai vähemmän koulukiusattuna. Ei minkäänlaista kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta eikä minkäänlaisia kavereitakaan jos ei veljeä lasketa. Ynnä muuta ynnä muuta. Tällä hetkellä diagnoosi on F32.2 = vaikea masennus ilman psykoottisia oireita, minkä lisäksi löytyy diagnosoimaton ahdistuneisuushäiriö ja varmaan muutama persoonallisuushäiriö (mm. estynyt).
mitä sä tääl itket? mee hoitamaa homma ny!! :D
- eitoivooeimitään
No tästä mun viestistä eikai oo hirveesti apua. en vissii oo kärsiny sitt koskaan kunnolla siitä ett pelkäisin sosiaalisia tilanteita ym.. Mutta mulla oli vuos/pari sitte sellanen että kammoksuin niitä ihan tosissani. Käyn vielä koulua, ja siellähän joutuu juttelemaan ihmisille päivittäin. Mulla oli vaan yks paras kaveri, ei muita kavereita, ja päivät kun se oli poissa koulusta oli yhtä helvettiä. En uskaltanu käydä kaupassa, hengata kaupungissa, käydä shoppailemassa, puistossa, en missää, ja sitte lopulta kaikki alko vähä kammoksuu mua. Liikuin vaan yömyöhään kun suunnilleen ketään ei ollu lähistöllä, ja tein sitä mitä oon aina rakastanu. Kiipeilly. Kiipesin katoille, puihin, rakennuksiin, kaikkialle, nautin yksinäisyydestä, mietin seuraavaa runoa ja yleensä itkin kun olin niin masentunu. Se meni niin pahaks etten uskaltanu enää ees viitata koulussa tai olla muutenkaan millään tavalla tuntiaktiivinen. Katoin jokasta meidän koululaista pahasti, ja pitkin nenänvartta, että kukaan ei tulis juttelee mulle. En uskaltanu purkaa pahaa oloo ihmisiini, joten purin sitä rikkomalla koulun sääntöjä. Töhrin seiniä, rikoin koulun omaisuutta, kohdistin vihaani yhteen opettajaan, kiroilin ja häiritsin tunneilla. Olin saanu tavoittelemani ''koulun pelottavimman maineen'' eikä kukaan enää jutellu mulle. Kaikki pelkäs mua, paitti tää mun paras kaveri.
Sitten rupesin miettimään tätä asiaa, ja mull tapahtu päässä sellanen *PLING* en tiedä oliks tää joku aikuistuminen vai mitä, mutt tein elämänmuutoksen. Rupesin talviloman jälkeen käyttäytymään positiivisesti, sosiaalisena, juttelin kaikille jne. Masennus kyllä jäi, ja on itteasias pahentunu mutt ei siitä. Nykyään mulla ei oo minkäännäköstä ongelmaa jutella ihmisille, voin itteasias mennä täysin tuntemattoman tyypin luo ja käyttäytyy sen seurassa kun mun parhaan kaverin. Kävin ystävänpäivän aikaan ensimmäistä kertaa kaupassa yksin varmaan noin 3-4 vuoteen. Oon pystyny käymään lenkilläkin vähän valosampaan aikaan, enkä enää pelkää kohdata ihmisiä niin paljon. Tää muutos on ollu ihan käsittämätön kun vertaan itteeni mitä olin sillo kaks vuot sitten. Mut optimistina pitää sanoo pari hyvää puolta mitä tos mun sosiaalisen pelon aikoina oli. Kehitin ihan vitusti taitojani, kiipeilyä, laulua, näyttelyä, kirjottamista, piirtämistä, kattokaa ku oli vähän aikaa yksinäni ;) - ..................
up
- Valuvikainen
Masentuneella ei useinkaan ole juuri kavereita.
Kaikille tuttaville ei kannata avautua aiheesta, yleensä olen saanut osakseni pelkkää vähättelyä.
Harrastuksen aloittaminen masennuksessa ei onnistu, kun entisetkään mielenkiinnon kohteet eivät jaksa innostaa.
Kävin juuri autotallissa huokailemassa viiden keskeneräisen tekniseen askarteluun liittyvän projektin äärellä.
Kohdallani yksi tärkeimpiä syitä masennukseen on se, että olen "outo".
En ole oikein kotonani missään, minulla on vaikea saada ystäviä, minun mielenkiinnonkohteeni ovat erikoisia, ainakin näin pikkupaikkakunnalla.
Pidän todennäköisenä sitä, että olen jossain määrin autistinen. - ap.
Jahas, minun aloittama keskustelu ja nyt olenkin yli 2 vuotta vanhempi ja asiat ovat menneet oikeastaan vain huonompaan suuntaan. No naista olen kyllä tässä välissä saanut pari kertaa mutta ei sekään ollut sitä mitä odotin. Nyt olen taas siinä tilassa ettei mikään tunnu yhtään miltään ja odotan vain että joutuisin johonkin onnettomuuteen ja kuolisin pois.
- ap.
Tai kyllä ne naiset kiinnostaa mutta ongelmana on se ettei kaltaisellani luuserilla ole mitään mahdollisuutta sellaisiin naisiin joihin tunnen vetoa.
- ap.
ap. kirjoitti:
Tai kyllä ne naiset kiinnostaa mutta ongelmana on se ettei kaltaisellani luuserilla ole mitään mahdollisuutta sellaisiin naisiin joihin tunnen vetoa.
Enhän edes uskalla naisia lähestyä kuin korkeintaa netin kautta ja sekin vaatii monen kuukauden kirjoittelua ennekuin uskallan tavata.
- Jipii se olen minä
ap. kirjoitti:
Tai kyllä ne naiset kiinnostaa mutta ongelmana on se ettei kaltaisellani luuserilla ole mitään mahdollisuutta sellaisiin naisiin joihin tunnen vetoa.
Se voi olla totta, että et saa haluamiasi naisia ja olet esim. parisuhdemarkkinateoriassa ATM. Mut en usko, että on mahdotonta jos olet edes beta-tasoa. Olemus kondikseen ja itsevarmaa esittämään niin voit EHKÄ onnistua. Mut lähtötasoa näkemättä en tiedä.
Tunnistan kyllä pelkosi. Kävin itse aamulla koululla, mutta en päässyt tunnille. Oli pakko lähteä kotiin, koska tunnille menokin ahdisti liikaa. Oon jopa funtsinut, että tarvitsenko ehkä työkseni jotain, jossa ei ole liikaa sosiaalisuutta. Sosiaalisuus oli kivaa ennen syksyä ja tätä masennusta, joka on saanut miettimään pärjäänkö valitsemallani alalla, ruokatuotannossa.
Toisaalta mietin pitäisikö ilmoittautua inttiin jospa pääsisi ampumaan IS-urpoja. Toisaalta pitäisi olla myös suuri kirjailija ja pelastaa maailma illujen hulluudelta. Toisaalta voisi opiskella lähihoitajaksi ja auttaa sairaita. Joopajoo, se nyt on lähinnä selvää, että pääni on sekaisin.
- Virpuli
olen 49v nainen.alkoholiongelma ja masennus vie kaiken voimavaran.en jaksa lastani hoitaa.työkunto mennyt.olen ihanstunut yli 10v nuorempaan mieheen.mut ei meille suhdetta synny.otan joko rekan kans yhteen tai odotan pakkasia,lääkkeitä ja hankeen syvään uneen
- tyttö97
Kuoleeko jos juo paljon pyykinpesuainetta?
- ....................
Ootko vielä hengissä? Itse olen 26-vuotias mies ja ajatellut kans joskus tappaa itseni mut jospa sitä ennen vaikka nussittais kunnolla sillä mitä menetettävää tässä muka on jos kerran jokatapauksessa aikoo itsensä tappaa? Olis kuitenkin mukava ennen sitä saada pillua ja tiedä vaikka mieli muuttuiskin sen jälkeen.
- Jeesus pelastaa
tyttö97 kirjoitti:
Kuoleeko jos juo paljon pyykinpesuainetta?
Ne tuho ajatukset tulevat paholaiselta. Kuolema on iankaikkisen pelastuksen tai kadotuksen alku. Tähän ongelmaan ei tule ratkaisua muutakuin Jeesukselta.
Jeesus sanoi!
Joh10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Tie Jumalan luo
Me kaikki olemme syntisiä
Room 3:23. Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.
Jumala teki tälle jotain
Joh 3: 16. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Sinun on otettava Jeesus vastaan
Joh 1: 12. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.
Tunnusta syntisi ja vapaudu niistä
1 Joh 1: 9. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Tunnusta ja usko, että Jeesus on Pelastaja ja Herra
Room 10: 9. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.
Koska:
Room 10:10. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
-------------------------------------------------
Syntisen rukous
Rukoile näin:
Herra Jeesus Kristus.
Minä [oma nimesi] olen syntinen ihminen.
Haluan tunnustaa Sinulle kaikki väärät tekoni.
Kadun kaikkia pahoja tekojani.
Anna minulle kaikki pahat tekoni anteeksi ja ota minut lapseksesi.
Haluan kääntyä nyt pois kaikesta siitä, minkä tiedän vääräksi.
Uskon, että Sinä olet Jeesus Kristus, Jumalan ainoa Poika, ja että Sinä kuolit syntieni puolesta Golgatalla ja vuodatit pyhän sovintoveresi.
Haluan seurata Sinua Jeesus.
Haluan tunnustaa Sinut herrakseni myös ihmisten edessä.
Täytä minut Pyhällä Hengelläsi.
Avaa ymmärrykseni niin, että ymmärrän Sinun Sanasi, Raamatun Sanan.
Kiitos, että kuolit syntieni puolesta Golgatalla niin, että voin saada anteeksiantamuksen ja vapauden.
Auta minua elämään niin, että pääsen kerran luoksesi taivaaseen.
Amen.
Aloita lukemaan Raamattua vaikka Johanneksen evankeliumista.
Soittele 0465306833 Jeesus pelastaa kirjoitti:
Ne tuho ajatukset tulevat paholaiselta. Kuolema on iankaikkisen pelastuksen tai kadotuksen alku. Tähän ongelmaan ei tule ratkaisua muutakuin Jeesukselta.
Jeesus sanoi!
Joh10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Tie Jumalan luo
Me kaikki olemme syntisiä
Room 3:23. Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.
Jumala teki tälle jotain
Joh 3: 16. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Sinun on otettava Jeesus vastaan
Joh 1: 12. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.
Tunnusta syntisi ja vapaudu niistä
1 Joh 1: 9. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Tunnusta ja usko, että Jeesus on Pelastaja ja Herra
Room 10: 9. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.
Koska:
Room 10:10. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
-------------------------------------------------
Syntisen rukous
Rukoile näin:
Herra Jeesus Kristus.
Minä [oma nimesi] olen syntinen ihminen.
Haluan tunnustaa Sinulle kaikki väärät tekoni.
Kadun kaikkia pahoja tekojani.
Anna minulle kaikki pahat tekoni anteeksi ja ota minut lapseksesi.
Haluan kääntyä nyt pois kaikesta siitä, minkä tiedän vääräksi.
Uskon, että Sinä olet Jeesus Kristus, Jumalan ainoa Poika, ja että Sinä kuolit syntieni puolesta Golgatalla ja vuodatit pyhän sovintoveresi.
Haluan seurata Sinua Jeesus.
Haluan tunnustaa Sinut herrakseni myös ihmisten edessä.
Täytä minut Pyhällä Hengelläsi.
Avaa ymmärrykseni niin, että ymmärrän Sinun Sanasi, Raamatun Sanan.
Kiitos, että kuolit syntieni puolesta Golgatalla niin, että voin saada anteeksiantamuksen ja vapauden.
Auta minua elämään niin, että pääsen kerran luoksesi taivaaseen.
Amen.
Aloita lukemaan Raamattua vaikka Johanneksen evankeliumista.
Soittele 0465306833siis ihmiset kärsii täällä masennuksesta ja ahdistuksesta niin sä täälä alat sepittämään jotain jumalasta ja uskosta? ihan uskomatonta porukkaa. ei se mitään auta kehen sä uskot ja rukoiletko vai etkö, jos se sua on jotenki auttanu niin sitä ei täälä tarvitse painostaa tai tulla jakamaan. kiitos
- Anonyymi
Näköjään mun tekemä aloitus on putkahtanut jostain esiin ja siitäkin on jo 9 vuotta aikaa. Voin sanoa että asiat ovat menneet vain entistä huonompaan suuntaan vaikka naista toki olenkin saanut (en tokia enää reiluun pariin vuoteen kun tuli ero ja sekään ei tapahtunut omasta tahdosta). Olen nyt 32-vuotias ja mun isä kuoli yllättäen melkein vuosi takaperin vakavaan sairauteen juuri kun oli päässyt eläkkeelle. Koko homma tuli aivan puskista ja totaalisena shokkina. Lisäksi toinenkin melko läheinen sukulainen kuoli parin päivän päästä isän kuolemasta.
Nyt olen taas niin masentunut/ahdistunut ja totaalisessa umpikujassa ongelmieni kanssa että jälleen kerran harkitsen vakavasti itsemurhaa. Jokohan vihdoin ja viimein löytäisin rokeuhden sen toteuttamiseen kun on jo tullut nähtyä ettei tämä elämä muuta tee kuin potkii päähän loputtomasti. Lähtisköhän joku sellaiseen juttuun mukaan että hankitaan vaikka joku teltta ja viedään vielä kytevä kertakäyttögrilli sen sisään. Tuota voisi vielä tehostaa ottamalla hieman unilääkkeitä ja pienen määrän alkoholia. - Anonyymi
Oon nyt vaihtanut lääkkeistä toiseen ja ei mikään auta. Tuijotan terää sängyllä ja tänä yönä yritän nyt itsemurhaa. Hyvästi. Jos en enää kirjoita mitään, onnitelkaa. Jos tulen sanomaan jotain niin,,, noh voitte itsekin päätellä mitä se tarkoittaa, epäonnistumista.
- Anonyymi
Itsemurhan tekeminen lääkkeillä on kyllä hankalaa. Kun ottaa liikaa lääkkeitä, niin elimistö pyrkii heittämään ne ulos.
- Anonyymi
Junia menee kyllä aika usein pk-seudulla ainakin, joten jos haluat, niin siinä on yksi hyvä keino.
- Anonyymi
Voitko tänään paremmin?
Millainen on vointisi? - Anonyymi
Ootkohan vielä elossa.
- Anonyymi
Mä oon 10 v.
Ja mä mietin myös mikä ois helpoin tapa kuolla.
Musta tuntuu että kaikki ois paremmin ilman mua.
PS. Jos haluu kuolla voi kuolla.- Anonyymi
nyt talvella voi mennä metsää paleltumaan.Älä kerro vanhemmille mihin lähdet.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
nyt talvella voi mennä metsää paleltumaan.Älä kerro vanhemmille mihin lähdet.
Kyllähän varmaan vois mennä metsään jäätymään ja juoda sitä ennen vielä vaikka pullon viinaa niin olis mukavampi jäätyä kuoliaaksi, siis kun ei ole iän puolesta mikään ongelma hankkia alkoholia. En tiedä sitten mikä estää tekemästä. Kuolemanpelko? Joku vääristynyt ajatus siitä että kaikki vielä muuttuis paremmaksi?
MasentunutMies
- Anonyymi
Saatana kun sais jo tehtyä sen itsemurhan mutta ei niin ei. Kai mä olen täällä uikuttamassa vielä 10 vuodenkin ellen jopa 20 vuoden kuluttua paskaa elämääni.
T: Ap - Anonyymi
Miksi nostelet itsemurhaviestejäsi kun ne ovat vain trolleja. Opettajana, vaikka olet eläkkeellä, sinun pitäisi olla esimerkkinä nuorille, jotka ovat nykyään vaikeuksissa.
Olet yli 80v. et 23v.
Nettisääntöjen mukaan toimintasi on kiellettyä ja yhteiskunnallista myyräntyötä! - Anonyymi
” Se on itsekästä että toiset ihmiset pakottaa minut elämään vaikka kärsin jatkuvasti niin helvetisti.”
On itsekästä ajatella, että muiden ihmisten motiivi elämään jäämisellesi olisi puhtaasti pakottaminen elämään. Mieti uudelleen mikä taustalla voisi olla motiivina.
Ketjusta on poistettu 34 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1086987
Nikkalassa vauhdilla nokka kohti taivasta
Mitähän Darwin sanoisi näistä 4 suomalaisesta, jotka kävivät Haparandan puolella näyttämässä, kuinka Suomi auto kulkee t324148törniöläiset kaaharit haaparannassa
isäpapan autolla kaahatta 270 km/h metsään https://www.lapinkansa.fi/nsd-kaksi-suomalaista-kuoli-kolarissa-haaparannall/343611Sitä saa mitä tilaa Perussuomalaiset!
https://yle.fi/a/74-20160212 SDP:n kannatus se vain nousee ja Keskusta on kolmantena. Kokoomus saanut pienen osan persu3961921- 321447
- 351428
Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän
Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi511271Anteeksi kulta
En oo jaksanut pahemmin kirjoitella, kun oo ollut tosi väsynyt. Mut ikävä on mieletön ja haluisin kuiskata korvaasi, hyv121068Hajoaako persut kuten 2017?
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011217813.html Tämä on totisinta totta. Persut on murroksessa. Osa jättää puolueen1721025Perttu Sirviö laukoo täydestä tuutista - Farmi Suomi -kisaajista kovaa tekstiä "Pari mätää munaa..."
Ohhoh, Farmilla tunteet alkaa käydä kuumana, kun julkkiksia tippuu jaksosta toiseen! Varo sisältöpaljastuksia: https:11990