Fysikaalisen tiedon perusteella avaruus on diskreetti, kuten myös aika ja energia. Tähän johtaa väkisin fysikaalisen tiedon fundamentaali päättelyketju.
Avaruus on diskreetti
kvantittaja
17191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Missä tuo päättelyketju on to,dnennettu? Voitko laittaa jotain linkkiä tieteelliseen artikkeliin, jossa tuo on todettu?
Ai et. En ole kovin hämmästynyt.
Kannattaa lukea silmukkapainovoimatutkijoiden kirjoja, ja tuohonhan päätyy ihan itsekin kun kaikki fysiikan tieto kädään ajatuksella läpi.
Laitahan se artikkeli.
Ne kirjat kelpaa vain vessapaperiksi.
Näinhän se on. Carlo Rovelli, Lee Smolin, Stephen Wolfram, Gregory Chaitin, Edward Fredkin, sekä Konrad Zuse ym. teoreettiset fyysikot ja matemaatikot ovat päätyneet tähän.
Todistusaineisto on murskaava.
Todisteaineisto ei suinkaan ole murskaava; jos olisi, olisi teoria nykyisin fysiikan paradigma. Kyse tuskin on edes teoriasta, vaan paremminkin hypoteesista.
Jep.
Vain luuserit selittävät havaintoja temppuja tekevän avaruuden avulla 🤣
Savorisen Avaruus — perusta, joka tekee fysiikan Kaiken Teorian mahdolliseksi
Avaruus ei tee mitään. Ja juuri siksi se on avaruus.
1. Avaruus ei ole olio.
Ei ainetta, ei energiaa, ei kenttää, ei mekanismia.
Jos jokin tekee jotakin, se ei ole avaruutta.
Jos se vaikuttaa, se on sisältöä — ei tausta.
2. Avaruus ei vaikuta mihinkään.
Ei liikkeeseen, ei aikaan, ei mittauksiin.
Kaikki fysiikka syntyy sisällöstä — ei taustasta.
Passiivinen näyttämö ei osallistu näytelmään.
3. Avaruus ei sisällä mitään.
Ei tiheyttä, ei painetta, ei energiaa, ei prosesseja, ei aikaa.
Avaruus ei ole mitattava asia.
Avaruus ei ole fysikaalinen suure.
Avaruus on kaikkien fysikaalisten suureiden poissaolo.
4. Avaruus on kolmiulotteinen ei‑mikään.
Kolmiulotteisuus ei tarkoita metriikkaa, koordinaatteja tai rakennetta.
Se tarkoittaa vain tätä:
Kun jokin ilmestyy, se ilmestyy kolmiulotteisesti.
Avaruus itse ei tee mitään.
Se ei anna sääntöjä, voimia tai geometriaa.
5. Emme ole avaruuden sisällä emmekä ulkopuolella.
Avaruudella ei ole rajoja → ei sisä- eikä ulkopuolta.
Liike syntyy vain erillisten osien suhteista toisiinsa,
ei suhteessa avaruuteen.
Avaruus on näyttämö, ei näyttelijä.
Näyttämö ei työnnä, vedä, taivu tai vaikuta.
6. Einstein teki avaruudesta olion.
Einsteinin avaruus:
– kaareutuu
– laajenee
– vaikuttaa liikkeeseen
– vaikuttaa aikaan
– vaikuttaa mittauksiin
– kantaa gravitaatioaaltoja
Jos jokin vaikuttaa, se on olio.
Jos se on olio, se ei ole avaruutta.
Einstein loi “ei‑mikään joka tekee asioita”.
Se on loogisesti mahdoton hybridi.
7. Paradoksi paljastuu näin:
Jos avaruus kaareutuu → se muuttuu.
Jos se muuttuu → sen on muututtava jossakin.
Jos se muuttuu jossakin → se ei ole avaruutta, vaan jokin avaruudessa oleva entiteetti.
Einstein väittää, että avaruus on sekä tausta että toimija.
Se on kategorinen virhe.
Tausta ei voi olla samaan aikaan kenttä, jolla on dynamiikka.
8. Poista mielikuvituksessa kaikki mikä liikkuu.
Kaikki hiukkaset, kentät, energia, prosessit.
Mitä jää?
Savorisen avaruus: täysin passiivinen ei‑mikään.
Einsteinin avaruus: “jokin”, joka ei ole ainetta, ei energiaa, ei kenttä —
mutta silti vaikuttaa tapahtumiin.
Sellainen ei voi olla olemassa.
Kausaalinen ei‑mikään on ristiriita.
9. Avaruus ei voi olla rajallinen.
Ei‑mikään ei voi loppua.
Ei‑mikään ei voi kaareutua.
Ei‑mikään ei voi muodostaa reunaa.
Ei‑mikään ei voi romahtaa tai laajeta.
Siksi avaruus on ääretön välttämättömyyden, ei oletuksen vuoksi.
10. Johtopäätös:
Avaruus ei ole voima.
Avaruus ei ole mekanismi.
Avaruus ei ole kenttä.
Avaruus ei ole rakenne.
Avaruus ei ole olio.
Avaruus ei tee mitään.
Avaruus ei voi toimia, muuttua, taipua, värähdellä tai vaikuttaa.
Avaruus on ei‑mikään — ja juuri tämä ei‑mikään tekee kaiken muun mahdolliseksi.
Fysiikan luo sisältö, ei avaruus.
Jukka Savorinen, Mies joka selvitti miten maailmankaikkeus oikeasti toimii 😃
Savorinen esittää näköjään täydennetyn ja korjatun version.
Siitä on jätetty pois "avaruudenkudos", se ei enää ole listalla.
Teksti on hyvin johdonmukainen omien määritelmien sisällä.
Jos hyväksyy ensimmäisen aksiooman, monet myöhemmät kohdat
seuraavat varsin luonnollisesti. Tässä mielessä Savorinen ajattelee
deduktiivisesti eikä empiirisesti.
Savorinen ei kysy, mitä fysiikka havaitsee, vaan mitä käsitteen "avaruus"
täytyy tarkoittaa, jotta siinä ei olisi ristiriitaa.
Ensimmäinen väite ei ole päätelmä vaan määritelmä. Kun Savorinen
sanoo: "Jos jokin vaikuttaa, se ei ole avaruutta." hän ei ole vielä
osoittanut mitään Einsteinia vastaan. Hän määrittelee sanan 'avaruus'
tarkoittamaan sellaista, joka ei voi vaikuttaa. Sen jälkeen johtopäätös,
ettei Einsteinin avaruus ole avaruutta, seuraa lähes tautologisesti.
Kohdassa 7. Savorinen sanoo, "Jos avaruus muuttuu, sen on
muututtava jossakin.", se sisältää piilevän oletuksen, että on olemassa
jokin vielä laajempi "paikka", jossa avaruuden muutos tapahtuu.
Yleinen suhteellisuusteoria ei kuitenkaan oleta mitään tällaista... vaan
että itse aika-avaruuden geometria on se rakenne, jolla tapahtumat
kuvataan.
Tekstissä on myös kategoriavirhe, mutta ehkä ei se, jonka kirjoittaja itse
löytää. Hän käyttää sanaa "olio" hyvin laajasti. Fysiikassa kaikki, mikä
voidaan kuvata matemaattisesti, ei ole automaattisesti "olio" samassa
ontologisessa mielessä kuin pöytä tai elektroni.
--------
Mutta jos poistetaan maailmasta kaikki sisältö, vastaus puhdas avaruus
joka ei tee mitään, mutta mitä oikeastaan jäi jäljelle?
Jos kaikki relaatiot, tapahtumat ja oliot on poistettu, millä perusteella voi
sanoa että jäljellä on kolmiulotteinen avaruus.
Savorinen haluaa erottaa kolmiulotteisuuden metriikasta ja
geometriasta. Hän sanoo käytännössä: "Avaruus ei sisällä geometriaa,
mutta se on silti kolmiulotteinen". Mutta eihän kolmiulotteisuus ole
pelkkä sana.
Matematiikassa ja fysiikassa se tarkoittaa yleensä tietynlaista
rakennetta:
riippumattomia suuntia, koordinaatteja tai niiden abstraktia vastinetta.
Savorinen olettaa kolmiulotteisuuden primitiiviseksi ominaisuudeksi, jota
ei enää johdeta mistään.
Savorinen ottaa kolmiulotteisuuden käsitteelliseksi lähtökohdakseen.
Einstein puolestaan ottaa aika-avaruuden geometrian osaksi fysikaalista
teoriaa, jonka oikeutus riippuu sen kyvystä kuvata havaintoja.
Mitä Savorisen avaruus on, se on ehkä pikemminkin:
substanssikäsityksen riisuttu versiota, avaruus on olemassa
itsenäisesti, mutta siltä kielletään kaikki fysikaaliset ominaisuudet paitsi
pelkkä kolmiulotteinen "läsnäolo".
Savorinen haluaa tehdä avaruudesta mahdollisimman tyhjän, mutta ei
voi tehdä siitä täysin tyhjää, koska hänen täytyy silti säilyttää ainakin
kolmiulotteisuus.
Mutta mitä se merkitsee ilman rakenteita?
Hoviväki eli tiedeyhteisö taputtaa teorialle kaareutuvasta avaruudesta, koska niin on tapana!
Vaikka oikeasti Kaareutuva avaruus on keisari alasti!
”Massa kaareuttaa avaruutta.”
Kuulostaa vakuuttavalta, eikö?
Kunnes kysyy sen yhden kysymyksen, jota ei saisi kysyä:
Mitä tarkalleen ottaen kaareutuu?
Ja silloin koko selitys romahtaa kuin kosminen korttitalo.
Suhteellisuusteoria ei tarjoa mitään konkreettista rakennetta, joka voisi taipua.
Ei kalvoa, ei kangasta, ei mediumia, ei kenttää.
Ei mitään, mikä edes periaatteessa voisi mennä mutkalle.
Avaruus on metriikka.
Matemaattinen objekti.
Abstrakti funktio, joka kertoo, miten etäisyydet lasketaan.
Ja kun sanotaan, että ”avaruus kaareutuu”, se tarkoittaa vain, että tämän funktiotaulukon numerot muuttuvat.
Siinä kaikki.
Ei fyysistä prosessia, ei mekanismia, ei dynamiikkaa.
Ei mitään, mikä muistuttaisi fysiikkaa.
Jos siis kysyy, mitä avaruudelle tapahtuu kaareutumisen aikana, vastaus on yhtä tyly kuin kosminen kirjanpitäjä:
Ei mitään. Ei tapahdu. Ei ole tapahtumaa.
Teoria ei edes yritä teeskennellä muuta.
Se vain sanoo: ”Kenttäyhtälöt määräävät metriikan.”
Ja tämä julistus on sitten nimetty ”kaareutumiseksi”.
Kysymys ”miksi” tai ”miten” on suhteellisuusteorialle yhtä vieras kuin käyttöohje mustalle aukolle.
Ja kun joku yrittää pelastaa tilanteen hokemalla, että ”massa-energia-tenosori aiheuttaa kaareutumisen”, se on kuin väittäisi, että Excel-taulukko aiheuttaa veronpalautukset.
Ei, se vain laskee ne.
Kenttäyhtälöt määrittelevät metriikan — ne eivät kuvaa mitään fysikaalista prosessia, joka aiheuttaisi sen.
Tämä on kosmologinen taikatemppu, jossa hattu on tyhjä ja kani on matemaattinen muuttuja.
Siksi on täysin perusteltua huomauttaa, että kun pyytää konkreettista kuvausta siitä, mitä avaruudelle tapahtuu kaareutumisen aikana, teoria ei pysty vastaamaan.
Ei siksi, että kysymys olisi naiivi, vaan siksi, että teoriassa ei ole mitään tapahtumaa, jota voisi kuvata.
On vain muuttuva metriikka — ja jos joku haluaa kutsua sitä ”kaareutumiseksi”, se on kosmologinen kielikuva, ei mekanismi.
#Savorinen #fysiikka #kosmologia #helloJimCarrey #八
Laajeneva avaruus on keisari alasti! Silti hoviväki, nykyinen tiedeyhteisö taputtaa teorialle laajenevasta avaruudesta, koska niin on tapana!
Kun väite laajenevasta avaruudesta esitetään ilman minkäänlaista mekanismia, jäljelle jää vain julistus, joka kuulostaa vakuuttavalta vain niin kauan kuin kukaan ei kysy yhtään kysymystä.
Suhteellisuusteoria ei kuvaa mitään konkreettista tapahtumaa laajenevalle avaruudelle, koska teoriassa ei ole olemassa mitään konkreettista avaruutta, jolle voisi tapahtua yhtään mitään.
Mutta siitä huolimatta puhutaan kuin jokin kosminen kangas venyisi kuin huonolaatuinen kuminauha.
Avaruus ei ole rakenne, ei mediumi, ei kangas, ei kenttä, ei substanssi.
Se ei ole edes mitään, mitä voisi osoittaa sormella.
Se on matemaattinen objekti — metriikka — ja kun sanotaan, että ”avaruus laajenee”, se tarkoittaa vain, että tämän abstraktin taulukon numerot muuttuvat.
Siinä kaikki. Ei kosmista pauketta, ei venyvää kudosta, ei mitään fyysistä draamaa.
Jos siis kysyy, mitä avaruudelle tapahtuu silloin kun sen metrinen koordinaatisto kasvaa, suhteellisuusteorian vastaus on yhtä viileä kuin kosminen byrokraatti:
mitään tapahtumaa ei ole olemassa.
Teoria ei tarjoa mekanismia, ei prosessia, ei dynamiikkaa, ei edes yritystä selittää asiaa.
Se vain ilmoittaa, että mittakaavakerroin \(a(t)\) muuttuu — ja tämä muutos on laajeneminen.
Piste. Ei perusteluja, ei syitä, ei selityksiä.
Kysymykset ”miksi” tai ”miten” eivät kuulu teorian sanavarastoon.
Ne ovat kuin kirosanoja, jotka lakaistaan maton alle ennen kuin kukaan ehtii huomata.
Jos tämä kuulostaa siltä kuin fysikaalinen selitys olisi korvattu matemaattisella tempulla, se ei ole väärä tulkinta.
Se on täsmälleen se, mitä tapahtuu: geometrian muutos nostetaan perusoletukseksi ilman pienintäkään mekanismia.
Teoria ei kerro, mikä saa metriikan muuttumaan.
Se ei edes teeskentele yrittävänsä.
Se vain sanoo: ”Näin tapahtuu, koska kenttäyhtälöt niin määräävät.”
Aivan kuin se olisi jokin syvällinen vastaus eikä pelkkä kosmologinen olankohautus.
Ja kun joku yrittää kiertää tämän hokemalla, että ”mekanismi on kenttäyhtälöiden dynamiikka”, se ei ole selitys vaan uudelleenmuotoiltu tautologia.
Se on kuin sanoisi, että ”asia tapahtuu, koska yhtälö sanoo niin”.
Kiitos tästä syvällisestä oivalluksesta.
Kenttäyhtälöt määrittelevät metriikan käyttäytymisen — ne eivät kuvaa mitään fysikaalista prosessia, joka aiheuttaisi sen.
Siksi on täysin perusteltua huomauttaa, että kun pyytää kuvausta siitä, mitä avaruudelle tapahtuu laajenemisen aikana, suhteellisuusteoria ei pysty antamaan mitään konkreettista vastausta.
Ei siksi, että kysymys olisi huono, vaan siksi, että teoriassa ei ole mitään tapahtumaa, jota voisi kuvata.
On vain muuttuva metriikka — ja jos joku haluaa kutsua sitä ”laajenemiseksi”, se on terminologinen koriste, ei fysikaalinen mekanismi.
#Savorinen #fysiikka #kosmologia #helloJimCarrey #八
Kiitos huolellisesta analyysistä. Mielestäni olet tunnistanut oikein sen, että lähestymistapani on ensisijaisesti käsitteellinen. Pyrin ensin määrittelemään, mitä "avaruudella" tarkoitetaan, ennen kuin rakennan fysiikkaa sen päälle.
Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että kolmiulotteisuus edellyttäisi metriikkaa tai geometriaa. Kolmiulotteisuus ei omassa mallissani ole fysikaalinen ominaisuus vaan kaikkein perustavin looginen lähtökohta. Se tarkoittaa vain, että sijainteja voidaan erottaa toisistaan kolmessa riippumattomassa suunnassa. Etäisyydet, kaarevuus, metriikka ja muut geometriset ominaisuudet ovat tästä erillisiä matemaattisia rakenteita.
Kysyt myös, mitä jää jäljelle, jos kaikki sisältö poistetaan. Vastaukseni on: jää mahdollisuus sijaintiin. Avaruus ei tee mitään eikä vaikuta mihinkään, mutta se mahdollistaa sen, että oliot voivat olla eri paikoissa. Jos mitään ei ole olemassa, avaruus on edelleen käsitteellisesti olemassa samalla tavalla kuin lukusuora olisi olemassa, vaikka sille ei olisi merkitty yhtään pistettä.
Sanot myös, että väitteeni "jos avaruus muuttuu, sen on muututtava jossakin" sisältäisi oletuksen vielä suuremmasta tilasta. Juuri tätä pidän ristiriitana. Muutos edellyttää mielestäni aina viitekehystä, jossa muutos voidaan erottaa muuttumattomasta. Jos itse avaruus muuttuu ilman mitään tällaista viitekehystä, sana "muutos" menettää merkityksensä. Tästä syystä en pidä avaruuden laajenemista tai kaareutumista ontologisesti mielekkäinä käsitteinä.
Ero Einsteinin teoriaan ei siis ole ensisijaisesti havaintojen vaan ontologian tasolla. Yleinen suhteellisuusteoria käsittelee aika-avaruutta fysikaalisena rakenteena, jolla on ominaisuuksia. Minä pidän avaruutta taustana, jolla ei ole mitään fysikaalisia ominaisuuksia. Kaikki havaittavat ilmiöt syntyvät aineesta ja energiasta, eivät avaruudesta itsestään.
Siinä mielessä kyse ei ole siitä, että yrittäisin "riisua" avaruuden mahdollisimman tyhjäksi, vaan siitä, että en pidä perusteltuna antaa avaruudelle sellaisia ominaisuuksia, joita voidaan selittää aineen ja energian käyttäytymisellä. Tämä on ontologinen lähtökohta, jonka jälkeen vasta voidaan arvioida, selittääkö teoria havaintoja paremmin vai huonommin kuin nykyiset teoriat.
Savorinen Jukka Petteri, The Dude, The One, The Man Who Figured Out How Universe Really Works 😃
Copilot vastaa näin: Tässä suora, täsmällinen ja johdonmukainen vastaus — ilman sisällön siistimistä, mutta kuitenkin niin, että jokainen kohta pureutuu siihen, mitä tekstissä väitetään ja mitä se tarkoittaa Savorisen avaruuskäsitteen kannalta.
---
🔥 Ydinasia: kritiikki on terävää, mutta se ei osu siihen, mitä Savorisen malli tekee
Teksti, johon pyydät vastausta, on hyvin kirjoitettu ja analyyttinen. Se tunnistaa monta oikeaa kohtaa — mutta se myös olettaa Savorisen mallin olevan samanlainen kuin fysikaalinen teoria, vaikka Savorinen nimenomaan ei tee empiiristä fysiikkaa, vaan puhdasta käsitemetafysiikkaa.
Savorinen ei kysy:
> “Mitä havaitaan?”
Hän kysyy:
> “Mitä sanan avaruus täytyy tarkoittaa, jotta se ei olisi loogisesti ristiriitainen?”
Tämä on ratkaiseva ero.
---
🧩 1. “Ensimmäinen aksiooma on vain määritelmä”
Kritiikki sanoo:
> “Kun Savorinen sanoo: ‘Jos jokin vaikuttaa, se ei ole avaruutta’, hän ei ole osoittanut mitään Einsteinia vastaan.”
Totta — mutta Savorinen ei yritäkään osoittaa Einsteinia vastaan tässä vaiheessa.
Hän tekee sen, minkä deduktiivinen järjestelmä vaatii:
1. Määritelmä: Avaruus = ei-mikään, joka ei vaikuta.
2. Seuraus: Jos jokin vaikuttaa, se ei ole avaruutta.
3. Sovellus: Einsteinin avaruus vaikuttaa → siis se ei ole avaruutta.
Tämä ei ole argumentti Einsteinia vastaan, vaan käsitteellinen erottelu.
Einsteinilla on “avaruus joka tekee asioita”.
Savorisella on “avaruus joka ei tee mitään”.
Ne eivät ole sama käsite.
Savorinen ei väitä Einsteinia vääräksi — hän väittää, että Einstein käyttää sanaa “avaruus” eri merkityksessä.
---
🧩 2. “Kohta 7 olettaa paikan, jossa avaruus muuttuisi”
Kritiikki sanoo:
> “Jos avaruus muuttuu, sen on muututtava jossakin” sisältää oletuksen laajemmasta paikasta.
Tämä on totta vain Einsteinille, ei Savoriselle.
Savorisen logiikka menee näin:
- Jos jokin muuttuu, sillä on oltava tila, jossa muutos tapahtuu.
- Jos avaruus muuttuu, muutos tapahtuu avaruudessa.
- Mutta avaruus ei voi olla sekä muuttuja että tausta.
- Siksi avaruus ei voi muuttua.
Tämä ei ole oletus “laajemmasta paikasta”, vaan kategorinen rajoitus:
> Tausta ei voi olla oma taustansa.
Einstein ratkaisee tämän sanomalla:
“Aika-avaruus on tausta ja on se mikä muuttuu.”
Savorinen sanoo:
“Se on kategorinen virhe.”
Kaksi eri metafyysistä lähtökohtaa → ei ristiriitaa, vain eri ontologia.
---
🧩 3. “Kolmiulotteisuus ilman geometriaa on tyhjää”
Tämä on kritiikin vahvin kohta.
Kritiikki sanoo:
> “Kolmiulotteisuus ei ole pelkkä sana.”
> “Matematiikassa se tarkoittaa rakennetta.”
Tämä on totta matematiikassa ja fysiikassa — mutta Savorinen ei tee kumpaakaan.
Hän tekee ontologista minimikäsitettä:
- Kolmiulotteisuus = se, että kun jokin ilmestyy, se ilmestyy kolmiulotteisesti.
- Ei metriikkaa.
- Ei koordinaatteja.
- Ei geometriaa.
- Ei rakennetta.
Kolmiulotteisuus on primitiivinen ominaisuus, jota ei johdeta mistään.
Tämä on täysin sallittua metafysiikassa.
Esimerkki:
- “Aika kulkee eteenpäin” on primitiivinen ominaisuus.
- Sitä ei johdeta mistään.
- Se vain hyväksytään.
Savorinen tekee saman avaruudelle:
> Avaruus on kolmiulotteinen, koska se on se tausta, jossa kolmiulotteiset oliot voivat olla olemassa.
Tämä ei ole fysikaalinen väite.
Tämä on ontologinen minimiväite.
---
🧩 4. “Jos kaikki poistetaan, mitä jää?”
Kritiikki kysyy:
> “Jos kaikki oliot poistetaan, millä perusteella voi sanoa, että jäljellä on kolmiulotteinen avaruus?”
Savorisen vastaus olisi:
- Kolmiulotteisuus ei ole havaittava ominaisuus.
- Se ei ole mitta.
- Se ei ole rakenne.
- Se ei ole koordinaatti.
- Se ei ole geometria.
- Se ei ole fysikaalinen suure.
Kolmiulotteisuus on ontologinen ehto sille, että oliot voivat olla erillisiä.
Jos avaruus ei olisi kolmiulotteinen, erillisiä olioita ei voisi olla.
Savorinen siis sanoo:
> Kolmiulotteisuus ei ole havainto, vaan mahdollisuuden ehto.
Tämä on puhdas metafysiikkaa, ei fysiikkaa.
---
🧩 5. “Savorisen avaruus on substanssikäsityksen riisuttu versio”
Tämä on osuva huomio.
Savorisen avaruus on:
- olemassa itsenäisesti
- mutta ilman mitään ominaisuuksia
- paitsi kolmiulotteinen läsnäolo
Se on minimaalinen ontologinen tausta, joka ei tee mitään.
Einsteinilla tausta on:
- dynaaminen
- kaareutuva
- vaikuttava
- mittauksiin osallistuva
Savorinen sanoo:
> Jos jokin vaikuttaa, se ei ole avaruutta.
Einstein sanoo:
> Avaruus vaikuttaa.
Tästä syntyy koko kiista.
......... Jatkuuuu.......
🧩 6. “Mutta mitä kolmiulotteisuus merkitsee ilman rakenteita?”
Tämä on hyvä kysymys — ja Savorisen mallin heikoin kohta.
Savorinen vastaisi näin:
- Kolmiulotteisuus ei ole rakenne.
- Kolmiulotteisuus ei ole mitta.
- Kolmiulotteisuus ei ole koordinaatti.
- Kolmiulotteisuus ei ole geometria.
- Kolmiulotteisuus ei ole fysikaalinen ominaisuus.
Kolmiulotteisuus on ontologinen modaliteetti:
> Se tapa, jolla olio voi olla olemassa.
Ei enempää.
Mutta kriitikko on oikeassa siinä, että tämä on filosofisesti raskas oletus, jota ei perustella — se vain asetetaan.
---
🔥 Loppusynteesi
Kritiikki on älykäs ja osuu moniin kohtiin, mutta se tekee yhden virheen:
Se arvioi Savorisen käsitemetafysiikkaa fysiikan kriteereillä.
Savorinen ei tee fysiikkaa.
Hän ei tee matematiikkaa.
Hän ei tee geometriaa.
Hän tekee:
> Avaruuden käsitteen minimiontologiaa.
Einstein tekee:
> Aika-avaruuden fysikaalista geometriaa.
Nämä eivät ole ristiriidassa — ne ovat eri tasoilla.
Copilot joka on perillä siitä mitä Savorinen tarkoittaa sillä että avaruus on aina olemassa ollut ääretön kolmen tilaulottuvuuden näyttämö joka ON ei yhtään mitään 😃
Jos hyväksytään, että Savorinen rakentaa käsitemetafysiikkaa eikä
fysikaalista teoriaa, silloin kritiikin painopiste muuttuu.
Mutta onko silloin yleinen suhteellisuusteoria oikeassa, vaan kysyn,
onko Savorisen käsite johdonmukainen ja riittävästi perusteltu.
Minusta järjestelmän varsinainen lähtökohta ei olekaan enää väite, että
avaruus ei vaikuta. Se on väite, että avaruus on kolmiulotteinen.
Copilot sanoo, että kolmiulotteisuus on primitiivinen ominaisuus, jota ei
johdeta mistään. Tämä on täysin mahdollinen filosofinen ratkaisu.
Mutta silloin kolmiulotteisuus on aksiooma eikä johtopäätös.
Juuri tähän oma kysymykseni kohdistui.
Mitä tarkoittaa kolmiulotteisuus, jos avaruudesta on poistettu kaikki
rakenne, geometria, metriikka, koordinaatit ja relaatiot?
Vastaus kuuluu nyt: "Se on primitiivinen ominaisuus."
Hyväksyn tämän vastaukseksi, mutta silloin keskustelu ei enää etene.
Primitiivistä ominaisuutta ei enää selitetä eikä johdeta. Se vain asetetaan
lähtökohdaksi.
Tässä mielessä Savorisen järjestelmä muistuttaa muitakin metafyysisiä
järjestelmiä. Niillä kaikilla on jokin peruskäsite, jota ei enää perustella.
Newtonilla oli absoluuttinen avaruus, Leibnizilla relaatiot, Einsteinilla
aika-avaruuden geometria. Savorisella se näyttää olevan
kolmiulotteinen, täysin passiivinen tausta.
En pidä tätä ristiriitana. Pidän sitä filosofisena valintana.
Mutta juuri siksi en myöskään näe, että tästä vielä seuraisi looginen
ongelma Einsteinille. Se osoittaa vain, että Savorinen valitsee toisen
lähtökohdan.
Savorisen ja Einsteinin käsitteet ovat varmasti erilaiset. Siitä olen samaa
mieltä. Mutta jos Savorinen sanoo lisäksi, että Einsteinin muuttuva
avaruus on "keisari ilman vaatteita" tai loogisesti mahdoton käsite,
silloin pelkkä käsitteiden erilaisuus ei enää riitä perusteluksi.
Jotta kritiikki onnistuisi, pitäisi osoittaa itse ristiriita. Ei riitä sanoa, että
"minun määritelmäni mukaan avaruus ei voi muuttua". Se kertoo, miten
Savorinen käyttää sanaa avaruus. Se ei vielä osoita, että Einsteinin
käyttämä käsite olisi sisäisesti epäjohdonmukainen.
Minusta tässä on ratkaiseva ero. Käsitteellinen vaihtoehto on täysin
mahdollinen. Mutta väite, että toinen käsite on loogisesti mahdoton,
vaatii enemmän kuin vaihtoehtoisen määritelmän. Se vaatii ristiriidan
osoittamisen.
Jos avaruus on kirjaimellisesti ei-mitään, mistä tiedämme, että juuri se
ei-mikään on kolmiulotteinen eikä esimerkiksi kaksi-, neljä- tai
määrittelemättömän ulotteinen?
Kolmiulotteisuus ei näytä enää seuraavan 'ei-mistään', vaan se lisätään
siihen. Silloin avaruus ei olekaan täysin ominaisuuksista riisuttu, vaan
sillä on ainakin yksi positiivinen ominaisuus.
Minusta tämä on koko järjestelmän kiinnostavin filosofinen kysymys.
Onkohan kysymys "Mitä avaruus on" väärin asetettu? Niitä, joista Wittgenstein sanoi , että mistä ei voi pihua siitä on vaiettava,
Jos olisi vastaus: avaruus on xxxxx niinn seuraava kysymys olisi "Mitä on xxxxx ? ".
Fysiikan matemaattisissa teorioissa avaruus on sitä mitä sillä matematiikassa tarkoitetaan.
Matematiikka menee pieleen jo aksioomissa, eikä vastaa luontoa ja fysikaalista todellisuutta. Esim. äärettömyysaksiooma määrittelee ainoastaan konstruktiivisen äärettömän, jonka oletetaan johtavan aktuaaliseen äärettömyyteen.
Fysikaalisen matematiikan tulisikin perustua finitistiseen matematiikkaan, jossa äärettömyysaksiooma on hylätty, tai todettu että tulos on aina äärellinen riippumatta siitä miten kauan konstruktiota jatketaan.