Miksi arjen filosofointi loistaa poissaolollaan? Missä on politiikan, talouden, arjen ja arvojemme filosofinen keskustelu ja keskustelunavaajat?
Miksi arjestamme puuttuu väkevä, perusteltu arvokeskustelu ja esimerkiksi nykyisten arvojen kyseenalaistaminen ja vaihtoehtojen esiintuominen?
Filosofian tulisi olla arjen tasolla. (ei sen ylä eikä alapuolella, vaan osa arkea ja elämää). Eikö totta?
Miksi arjestamme puuttuu väkevä, perusteltu arvokeskustelu ja esimerkiksi nykyisten arvojen kyseenalaistaminen ja vaihtoehtojen esiintuominen?
Filosofian tulisi olla arjen tasolla. (ei sen ylä eikä alapuolella, vaan osa arkea ja elämää). Eikö totta?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Vanhuus on hyvää aikaa filosoimiselle arjen tasolla. On opeteltava tulemaan toimeen itsensä kanssa. Se merkitsee luopumista monista ennen niin tärkeistä tavoitteista. Tuloksilla ei ole enää merkitystä olivatpa ne hyviä tai huonoja.
Filosofikeisari Marcus Aurelius haaveili pääsevänsä velvoitteistaan filosofiseen elämään, ihmisen työhön kuten hän sitä kutsui. Ihmisen työ sisälsi hänen mukaansa yksinkertaista elämää, missä ainoastaan voi saavuttaa onnellisuuden.
Se sisältää (puhun nyt itsestäni) nurkumatonta elämän hyväksymistä sellaisenaan. Velvollisuudet tehdään plus joka päiväiset fyysiset ja henkiset harjoitukset. Eilinen on eletty, huominen tulee jos on tullakseen. Minulla on vain tämä hetki.
Kyllä käytännöllisen filosofian alueella käydään jatkuvaa keskustelua arvoista, normeista, oikeuksista, velvollisuuksista. hyvinvoinnista, jne. Esimerkiksi teos "Hyvinvoinnin filosofia" on avaus nykyajan hyvinvoinnillisiin ja -voinnittomiin ongelmiin ja ratkaisuihin.
Nyt on vain niin, että tuollaiset vähän vakavammat ja perusasioita pohtivat ajattelua ja ållykkää vaativat asiat eivät ole seksikkäitä eivätkä trendikkäitä. On paljon helpompaa horrostaa tylsänä pintaliitoisten tositeeveiden katveessa kuin vaivata päätään arkielämän tylsyyksillä. Mutta niinhän sitä sanotaan, että rappiolla on hyvä olla..... eikä rasitu polla...jne.
Jokohan nuo filosofit ovat oivaltaneet, että filosofia, aatteet ja uskonnot ovat olemassa vain pahan ikuistamiseksi maailmassa
Keksitään kaikenlaisia filosofiota aatteita ja uskontoja joitten mukaan pitäisi elää, mutta todellisuus on aivan muuta
Hyvän idea antaa oikeutuksen sen totettamiseen keinoja kaihtamatta.
Hmisen psykolokinen perimä perisynti,on toisen hyväksikäyttämistä sekä taloudellisesti, että henkisesti
Kaikki lait moraalisäännöt ovat vain tämän tosiasian peittämiseksi ja seurausten lieventämiseksi
Historia toistaa itseään, kun ns. hyvä voittaa pahan niin se valtaanpäästyään muuttuu tuoksi pahaksi, ja taas on hyvän alettava taistelemaan uutta syntynyttä pahaa vastaa
Historian tutkimus ei tiedä tällaisista asioista mitää se vai pitää historiaa kuninkaiden, keisarien ja muuden diktaattorien historiana
Käsitän arjen filosofian hyvin subjektiiviseksi. "Tänään en ole tehnyt mitään. -Mitä? Ettekö ole elänyt? Se ei ole ainoastaan perustavin vaan merkittävin tehtävistänne." (Montaigne)
Filosofia on ehkä sanana turha ja tarpeeton, kun elämästä on kysymys. Siis hengissä pysymisestä. Ei se toki huono käsite ole jos yritetään selventää ajatuksia muusta kuin politiikasta tai markkinataloudesta, joilla on oma filosofiansa.
Vanhuudella on eräs etu joka suosii ja vaatii filosofoimista, nimittäin yksinäisyys. Kun ihminen lennähtää ulos oravan pyörästä hänen on pakko ajatella elämänsä uusiksi. Silloin alkaa elämän maratoonin vaikein vaihe.
Platonin mukaan filosofiaa ei olisi ilman kuolemaa. Siis kuolema pakottaa ajattelemaan. Kuinka järjestän elämäni tiedostaessani tämän tosiasian?
On huvittavaa seurata keskustelua filosofian turhuudesta. Filosofiaa turhana pitävät eivät kuitenkaan tajua, että kieltäessään filosofian ja pohtiessaan sen turhuutta, he mitä suurimmassa määrin itse harrastavat filosofiaa. Mikä voisikaan olla filosofisenpaa kuin kyseenalaistaa itsensä filosofia? Liioin he eivät huomaa, että filosofia on se prinsiippi, mihin kaikki, niin kaikki olevainen kuin myös olematon ripustetaan. Vaikka filosofia kiellettäisiin ja julistettaisiin pannaan, se säilyttäisi asemansa taustavaikuttajana.
Filosofinen thanatologia, eli kuoleman filosofia on eittämättä ollut taustavaikuttajana monissa klassisten filosofisten ongelmien synnyssä. Kuoleman merkitystä ei voi irrottaa elämän merkityksestä. Sokrateen mukaan, oikeilla filosofeilla päämääränä on juuri kuolema ja kaikista ihmisistä juuri heille kuolema on vähiten pelottava. Monessa mielessä ja varsinkin kokemuksellisessa mielessä elämä on kuolemista. "Kuoleminen" on kuitenkin eri asia kuin Itse "kuolema". Kuoleminen koetaan, mutta itse kuolema on kokemuksen ulkopuolella.
"Kuoleman merkitystä ei voi irrottaa elämän merkityksestä." Äkkikuolema on kova isku läheisille. Kuoleman pelko ahdistaa monia. Sitten on tämä filosofinen suhtautuminen, kuinka eläisin tänään jos tietäisin kuolevani huomenna? Siis kuoleman tiedostamisella olisi arkielämään suuntaa antava vaikutus.
Luther sanoi istuttavansa puun jos tietäisi huomenna kuolevansa. Tieto kuolemasta käynnistäisi siis elämälle myönteisen eettisen oivalluksen ja teon. Niin kai on ettei helpon, makean elämän anti jälkipolville ole kovin syvällistä. Sotaisen elämän keskellä elivät antiikin filosofitkin.
Pierre Hadot´n teos "Mitä on antiikin filosofia?" kuvaa antiikin ajattelua käytäntönä, johon sisältyy filosofin koko elämä. Holger Thesleff puolestaan arvelee "Platonin arvoitus" kirjassaan tämän Valtiota suunnitellessaan vetäneen suunsa hymyyn monta kertaa.
Kuoleman tiedostaminen saisi siis ihmisen filosofoimaan ja elämään paremmin.
Aivan oikein. Lisäksi kuolema on ulkoistettu kaiken inhimilliseen elämään kuuluvan mukana kauaksi horisontin toiselle puolen. Kun se on poissa silmistä niin se on myös poissa mielestä. Tuon elämän "siistimisen" mukana olemme kadottamassa otteemme inhimilliseen elämään ja luontoon. Seurauksena on tarkoituksettomuutta, toivottomuutta, masennusta, merkityksettömyyttä ja vieraantuneisuutta. Elämässä ei ole enää mitään mieltä. Elämän halu on sammumassa. Elämällä ei kohta ole edes välinearvoa luontaisesta arvosta puhumattakaan.
Ainoastaan asioiden pysymättömyyden tajuamalla ihminen voi alkaa arvostaa ohikiitäviä ainutlaatuisia hetkiä.
Mikään ei ole yhtä pysyvää kuin tilapäinen (en muista kuka näin sanoi, mutta olen samaa mieltä). Maailmassa ei ole yhtä ainuttakaan asiaa, joka olisi stabiili tai muuttumaton. Silti ihminen yrittää jatkuvasti pitää kiinni asioista - ikäänkuin roikkuisi liikkuvan auton takapuskurissa kiinni, ja ajattelisi, että minä haluan tämän pysyvän paikoillaan !!
Paitsi, että muutos, joka on liikettä, on suhteellista. Jos kaksi autoa kulkee rinnakkain samalla nopeudella, ne ovat levossa toisiinsa nähden. Jos pystyisimme kuvittelemaan, että kaikki avaruuden kappaleet liikkuvat samalla nopeudella niin eivätkö ne silloin näyttäisi olevan pysähtyneessä tilassa? Kappaleiden suhteellinen liike toisiinsa nähden edesauttaa niiden havaitsemista ja "oleminenhan on havaituksi tulemista" Sama koskee myös maailman tapahtumia. Tapahtumisten kautta me pääsemme kiinni asioihin ja niiden sisältöön.
Kun maapallo pyörii akselinsa ympäri aurinkoon nähden, jota se myös kiertää, ja kun kuu kiertää maapalloa, niin noiden tapahtumien pohjalta me pystymme luomaan mielteen myös ajasta ja tila-avaruudesta, jotka edelleen auttavat meitä ymmärtämään muutosten dynamiikkaa.
Poliitikot yrittävät rauhoittaa rahamarkinoita eivätkä kansalaisia, jotka heidät on valinnut. Levottomuus lisääntyy. Vanhuksista, jotka sotien jälkeen nostivat Suomen hyvinvointivaltioksi, on tullut rasite. Nuoret ovat vailla työtä ja tulevaisuutta.
Mikään ei riitä. Luonnosta revitään irti kaikki. Sandy- hurrikaani New Yorkin yllä huomauttaa ilmaston tilasta.
En tiedä. Kukaan ei tiedä. Rappioituminen käy nopeasti, kehitys hitaasti mutta siihen ei ole aikaa. Maailma on aina ollut hullu, sanoi Voltaire, ja hulluista hulluin on hän, kuka sitä yrittää parantaa.
Maailmalla on taipumus myös kukoistaa, samoin kuin ihmisillä ja kulttuureillakin. Kaikesta huolimatta. Ihmisellä on kyky oppia ja välittää. Kaikesta huolimatta. Talouden ja ahneuden silmälaput on vaan nyt hetkellisesti ihmisten silmillä.
Jos ihminen pitää huolta ympäristöstään, niin ympäristö pitää huolen ihmisestä. Tällä hetkellä ihminen ei sitä tajua.
Tämä on loistavaa keskustelua. Juuri tällaista peräänkuulutinkin. Kiitos ajatuksistanne, ja kiitos nimimerkille 'Mies 81 v' ajatuksistasi.
Olen samaa mieltä, että kuoleman ajattelu ja pohtiminen korostaa elämää, ja hälventää myös kuoleman pelkoa (jos jollain sellaista on). Lakaisemalla kuoleman maton alle tai kieltämällä sen, se vain pahentaa epätietoutta. Tekemällä asian tutuksi, siitä tulee osaa elämää suoralla ja luonnollisella tavalla. Ja kaiken ulkoistaminen on hieman jopa surullista, koska ihmiset ulkoistavat kohta tosiaan oman elämänsäkin. Kouluissa tulisi opettaa oman elämänsä kohtaamista ja haltuunottamista. Silloin ei tarvitsisi personal trainereita, vaan voisi elää tätä päivää koko ajan. Epätietoisuuden pelko väistyisi.
Toinen keskustelija kirjoitti:
"Nyt on vain niin, että tuollaiset vähän vakavammat ja perusasioita pohtivat ajattelua ja ållykkää vaativat asiat eivät ole seksikkäitä eivätkä trendikkäitä."
Nimenomaan, ja toisaalta ehkä. Entä jos vakavista asioista saisi luotua trendin? (vähän niinkuin "superfood"-trendin kautta ihmiset ovat hieman alkaneet ajatella mitä syövät - trendi sinänsä ei ole huono juttu, jos se tuo jotain mukanansa hyvää. Jossain vaiheessa ihmiset tajuavat, että heidän mummonsa ja pappansa ovat ikänsä syöneet "superfoodia", oman maan marjoja, itse leivottua leipää jne).
Mutta, kuten kaikkina aikoina, rappiosta syntyy aina myös uutta hyvää. Ja hyvä saa aina palkkansa.
Kuinka paljon kansaamme yhdistäisi esimerkiksi se, jos päättäisimme (päättäjiemme ja politiikan avulla) keskittää kaksi seuraavaa vuotta kohdistaaksemme kaikki varamme vaikkapa vanhustenhoidon, sairaanhoidon ja päivähoidon saamiseksi hyvälle tasolle?
Loppuisi se vuosikymmenten vääntö, että miksi noille asioille ei mahdeta mitään. Mahdetaanhan, jos vaan tahtoa on.
Ihmisellä on tarpeeksi älyä keksiä keinot (kunhan sitä älyä ei pidettäisi vakan alla, vaan päästettäisiin vapaaksi). Ihminen aliarvioi omaa älyään väittäessään että "olosuhteet" tai "aika" vaan on sellainen, ettemme voi tehdä mitään (asioille).
Georg Henrik von Wright toi erinomaisessa teoksessaan "Minervan pöllö" esille monien tutkijoiden käsityksen maailman kulttuureiden elinajasta, syklistä. Sen mukaan korkeakulttuureiden keski-ikä olisi noin 500 vuotta. Sen aikana ne syntyvät, kasvavat kukoistukseen ja kuolevat.
Wrightin mukaan eurooppalainen kulttuurimme vetäisi viimeisiään. Sen alku sijoittuu Renessanssin aikaan 1500-luvulle. Ei se maailmanloppu olisi, Euroopan loppu kylläkin.
Ja loppu on aina uuden alku!
(itse asiassa, "loppu" on vain ihmisen keksimä ja mieltämä käsite... mistä joku asia alkaa ja mistä loppuu, on vain ihmisen mielen mieltämä hetki sanoa _nyt_.).
Miksi esimerkiksi energiantuotantoyhtiöitä johtavien ihmisten, inhimillisten henkilöiden, on mahdotonta asennoitua uusien teknologioiden kehittämiseen ja sitä kautta rahan ja kasvun tienaamiseen - miksi pitää pitää vanhasta kiinni ja estää kehittyminen ja eritoten kestävä kehitys? Eikö maailma ole muutosten ja sen myötä mahdollisuuksien maailma? Eikö ihmisten tulisi keskittyä hyvien asioiden lisäämiseen?
Esim: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Halpaa sähköä vailla päästöjä/a1351574699154
Suomeen on tulossa Amerikkalainen superfood konserni, sitä hoitaa Virossa kaverit joilla on upea tausta...konkurseissa. He eivät voi edes perustaa yritystä Suomessa. Amerikkalainen superfood tuotuna kehittyvistä maista on vähintäänkin kyseenalainen ilman yrittäjienkin taustaa. Asiakas on Kesko. Jos Kesko haluaa superfoodia, sitä löytyy lähenpääkin, mitään marjaa, vihreetä eliöä ei tarvitse tuoda öljyn voimalla toiselta puolelta maailmaa, samat arvot ravinteista ja muista superfood määritteistä löytyy meiltä. Superfoodin maailmalla myydyin antioksidantti Mustikka esimerkikis maksaa 10 kertaa vähemmän torilta, ja on ilmainen kun sen hakee metsästä. Sama pätee 90% ravinto huijarrien jutuissa. Ai niin superfoodin huippu tuote on lehti puun tuottama sieni, eli pahka, ja siitä tehtävä tee. sitä myydään järjettömillä hinnoilla muualla maailmassa, oletko itse valmis maksamaan 500e/kg koivun epämuodostumasta. Ok Raaka suklaa, se on terveellistä jos 70% on raaka kakoaota. superfood hinta erikois kaupoissa on 300 kertaa enemmän kuin suklaatehtaan hinta... no tervettä elämää teille
Elämme ja olemme tapahtumien armoilla. Emme voi enää sanoa, että tätä on tapahtunut ennenkin. Vaikka onkin, niin näissä mittakaavoissa kansainvaellukset eivät aikaisemmin ole ilmentyneet - siitäkin syystä ettei maailmassa ole ollut näin paljon ihmisiä.
Yht´äkkiä maapallo on käynyt pieneksi. Valtamerien nousu karkoittaa ihmisiä matalilta saarilta. Tulvat ja kesäiset helteet pakottavat ennen pitkää myös keskieurooppalaisia nousemaan tänne viileään pohjolaan. Nyt kesannolla olevat peltomme voivat olla tulevaisuuden vilja-aittoja.
Tosiasia on ettei sitä Suomea mihin synnyin, ole enää olemassa. Muuta paluuta kuin paluu köyhyyteen ei ole näköpiirissä. Tietenkin vanha sanonta ettei sota kaikkia tapa, pitänee paikkansa edelleen ellei, niin, atomisota...
Pitäisikö tänään istuttaa puu, omenapuu?
Mutta eikö tuollaisenkin "trendin" luonnollinen jatkumo ole se, että ihmiset alkaisivat ajatella omilla aivoillaan - tajuaisivat, että oman metsän mustikat ovat täydempää superfoodia kuin minkään maailman gojimarjat! Trendin jälkeen ihmiset oivaltaisivat oman 'huijatuksi tulemisen' (eli sen, että heitä viedään kuin pässiä narussa).
Jos ihminen ei osaa alkaa itse ratkaista ongelmiaan (vaan tarvitsee jatkuvasti aina jonkun toisen sanomaan mitä tulisi tehdä, mitä syödä jne) ei ole kyse oppimisesta.
Peräänkuuluttaisin asenneilmapiirin muutosta, esimerkiksi suhteessa mediaan ja "trendeihin". Trendejä ei tarvita, kun tietää mitä tekee. Samalla karisevat ne, jotka käyttävät ihmisten hyväuskoisuutta hyväkseen.
Tänään kannattaa istuttaa omenapuu.
Ketään meitä, jotka olimme olemassa parikymmentä tai viisikymmentä vuotta sitten, ei enää ole olemassa. Ihminen on "uusi" joka päivä. (samoin olosuhteet ovat päivä päivältä erilaiset).
Mutta meillä on mahdollisuus tehdä maailmasta aina hitusen parempi omalla olemisellamme. Jokainen ihminen muuttaa maailmaa joka päivä tajusi hän sen tai ei. Omalla käyttäytymisellä on aina väliä. Pikkuhiljaa maailma muuttuu. Jonkun loppu on aina uuden alku, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Tapahtumille emme voi mitään, mutta omille asenteillemme niitä kohtaan voimme. Ja siinä se salaisuus onkin. Voimme muuttaa maailmaa asennoitumisemme kautta.
Maailma on aina muuttunut, ei ole ollut kahta päivää jolloin maailma olisi pysynyt ennallaan.
Jos ajatellaan, että ihminen on harjoittanut maanviljelystä jo 12 000 vuotta, ja meidän "ajanlaskumme" alkaa 2000 vasta vuotta sitten - kuinka monta olosuhteiden muutosta on mahtunut vaikka sitten vain tuohon ajanlaskuamme edeltäneeseen kymmeneen tuhanteen vuoteen ihmisen historiassa. Ja hyvin on ihminen selvinnyt :) Ei nämä ole varmastikaan sen haasteellisempia aikoja kuin tuolloin aikoinaankaan. Me vaan katsomme niin läheltä omaa aikaamme, ettemme saa riittävää perspektiiviä asioiden muutoksesta. Maailmassa ei ole yhtäkään asiaa, joka pysyisi hetkeäkään paikallaan tai samanlaisena.
Omat vanhempani syntyivät Suomen suuriruhtinaskunnassa keskelle sortovuosia. Sen jälkeen alkoi raaka sisällisota, jota seurasi 20-luvun pulavuodet. Kun niistä oli jotenkin selvitty, tuli tuhoisa Talvisota jatkosotineen jotka, kuten tiedetään, hävittiin.
Hävinneen osapuolen kohtalona oli maksaa viulut, elää jatkuvan miehityksen pelossa ja nostaa maa sodan raunioista.
Nuo vaikeat tapahtumat eivät kuitenkaan lannistaneet vanhempiani. Ne eivät pystyneet tuhoamaan vanhempieni elämän halua. Ne eivät myöskään estäneet heidän onnellistumistaan joka kukkasina nousi ankaran aikakuden karusta maaperästä. Arvokkain perintö, minkä vanhempani jättivät oli se, että vaikeistakin ajoista, pahimmistakin vastoinkäymisistä ja toivottomimmistakin tilanteista voi selvitä voittajana.
ajatelkaapa aikoinaan kun jääkausi oli tulossa, jos senaikaisella ihmisellä olisi ollut nykyteknologia käytössään, olisivatko ihmiset olleet huolissaan siitä, miten ilmasto on nyt jäähtymässä? Ja olisiko ihminen ollut huolissaan ja ajatellut että mihin tämä maailma on menossa? vai sopeutuiko ihminen. (olen itse yrittänyt ajatella kumpi on radikaalimpi muutos, jääkaudet aikoinaan vaiko ilmaston lämpeneminen nyt..)
Jääkauden tuloa edelsi jättimeteorin putoaminen, joka hiljensi ja pimensi maapallon ties kuinka pitkiksi ajoiksi. Ihme, että joku selvisi hengissä. Maan pinta kohoaa vieläkin suunnilleen saman verran kuin merivesi nousee. Olemme siltä osin turvassa toistaiseksi.
Paavo Haavikkoa eivät yhteiskunnalliset uudistukset kiinnostaneet. Hän sanoi asioiden olevan kyllin huonosti ilman niitäkin. Kun vaaditaan asennemuutosta, niin kenen mukaan ihmisen on muututtava?
Sokrates kaiketi on filosofin esikuva syystä, että hän etsi väsymättä tietoa. Hän haastatteli oppineet ja oppimattomat, käsityöläiset ja sotilaat uskoen jonkun tietävän. Lopputulos oli masentava.
Sokrates ihmetteli, kun Delfoin oraakkeli nimesi hänet viisaimmaksi kaikista. Hänhän tiesi vain sen ettei tiennyt.
Sota ei ole koskaan loppunut sotimalla, vaan aina, ja ainoastaaan tekemällä rauhan. Miksi kansakunnat sitten lyövät päätään seinään ja sotivat? Tämä on tyhmyyttä kerrassaan. Tietämättömyyttä, joka olisi helposti korjattavissa.
"Kun vaaditaan asennemuutosta, niin kenen mukaan ihmisen on muututtava?"
Oman tietämyksensä mukaan, ja sen myötä, mitä ihminen saa elämästä selville. Luottaen omaan kykyyn ottaa asioista selvää ja päätellä, oivaltaa. Ihmisen tulisi muuttua kokemansa myötä.
Esimerkki: hyvä käytös johtaa hyvään, huono käytös tuo murhetta paitsi itselle, myös toiselle. Jokainen pystyisi omassa elämässään testaamaan tämän ja oivaltamaan "lainalaisuuden" tämän yksinkertaisen asian takana. Testaa, kokeile, päättele, oivalla - ja ala vaalia käyttäytymistä, joka on itsellesi ja muille hyväksi.
"hyvä käytös johtaa hyvään, huono käytös tuo murhetta paitsi itselle, myös toiselle."
Kunpa näin olisikin. Koulukiusaamisen kohteiksi joutuvat yleensä kilteistä kilteimmät. Kyynärpäillä mennään jo ala-asteella eteenpäin. Samoin työpaikoilla. Kiltti ei pärjää politiikassa eikä liike-elämässä.
Elämää seuratessa meillä ja muualla Darwinin havainnot lajien käyttäytymisestä sopivat myös ihmis(apinaan). Vahvempi syrjäyttää armottomasti heikomman. Sopii myös valtioihin.
Pieni kiltti mallioppilas Suomi on hätää kärsimässä suurten seurassa EU:n pöydissä.
Kaikki mitä maailmassa tapahtuu ajassa ja aineessa on syyn ja seurauksen tulosta, niin myös ihminen joka on poikkeus muusta fyysisestä elämästä
Minkä takia ihminen on poikkeus, materiasta kehityksen kautta syntyneen ajatuksen syntymisen takia
Ajatus onkin materialistisen filosofian mukaan sen korkein tuote,
eli henki on materian korken muoto
Koska tämä henki on materiasta syntyisin, niin se on myös aikaa ja ainetta ja siten joutunut syyn ja seurauksen lain alaiseksi
Ajatuksen tietämättään luoman egon sielun takia joka on kaikkien ongelmiemme ja kärsimysten lahde olemme henkisesti kiertämässä kehää .
Ajatus joka syntyi puhekielestä arkisten ja teknisten asioiden kommunikointiin , oli hyvä asia, sillä se on mahdollistanut teknisen kehityksen, mutta henkisellä tasolla se on luonut vain kaaosta, joten sillä alueella ja filosofoinnissa se on tarpeeton
Filosofiat ovat olleet luomassa uusia ideoita ja aatteita jolla voitaisiin puolustella niitä kauheuksia joita maailman valtiaat ovat toteuttaneet, ja näin niistä on tuluut vallitsevan pahan ikuistajia
Maailman historia todistaa, että kun ns, hyvä voittaa pahan, niin se valtaanpäästyään muuttuu tuoksi pahaksi, näi paha voittaa aina
Joten meidän tulisi yksilöinä pysähtyä ajattelemaan olenko minä
kaiken pahan alku ja juuri, sillä mitä me olemme yksilöinä sitä on koko yhteiskunta
Fyysinen kuolema ei ole ole filosofin päämäärä, mutta kylläkin psykologinen kuolema joka on ainut kuolema jolla on merkitystä,
ja se tapahtuu täällä eläessämme sillä fyysisen kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä
psykologinen kuolema on tuhansien vuosien perimämme, eli uskonnon perisynnin ymmärtämistä, että miksi ja minkä vuoksi ,
olemme tuon perimämme saaneet ja miksi se seraa perimänä sukupolvesta toiseen.
Tuon kaiken ymmärtämisestä seuraa ns, psykologinen kuolema jossa vapaumme tuosta perimästä ja voimme elää ajattomassa nykyhetkessä, vailla menneisyyden rasitteita
Me olemme kuin pisara valtameressä, mutta tuon kuoleman jälkeen olemme kuin vesipisara joka sisältää koko valtameren
Tyyppiesimerkki idioottimaisesta kehäpäättelystä.
"Kaikki mitä maailmassa tapahtuu ajassa ja aineessa on syyn ja seurauksen tulosta, niin myös ihminen joka on poikkeus muusta fyysisestä elämästä."
Minkähän syyn seuraus ihminen mahtaa olla?
Henki on siis materialistisen filosofian mukaan materian korkein muoto ja koska henki on materiasta syntyisin, niin.. jne. Eikö tämä ole selvää kehäpäättelyä?
Vertaa: Uskovaisten mielestä Jumala on olemassa ja koska Jumala on olemassa, niin.......
Se ei ole kehäpäättelyä vaan irtiotto ihmisen henkisen kehityksen kehästä johon se on juuttunut, ja tätä juuttunutta tilannetta pitävät uskonnot, aatteet ja filosofiat yllä säilyttääkseen valtansa ihmismieleen ikuisesti
Ihminen on kehittynyt teknisesti ja informatiivisesti huimaa vauhtia,
mutta henkisesti kiertää kehää, eikä tämä voi jatkua loputtomiin
sillä se on henkisesti jälkeenjäänyt ihminen joka päättää miten mihin tuota tekniikkaa käytetään.