Miten pakastetusta fileestä tais paistista mehevän? Pitäiskö käsitellä eri tavalla? toki hidas sulatus on a&o. Muuten en ole oikeisn onnistunut. Olen toki nauttinus mehevää ja mureaa pakastettua lihaa. Kertokaahan kokemuksia.
Pakastetun lihan kadotettu mehevyys
El Gastro
51444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jääkaapissa ja ennen uuniin laittamista huoneen lämpöön ja sitten miedolla lämmöllä paistaminen. ettei kuivu.
koska pakastus rikkoo raa´an lihan solukon.
Nopea,kuumalla pannulla pinnan ruskistaminen sulkee pintasolukon ja voi vähän hidastaa solunesteen valumista lihasta ulos...!
Tuosta myytistä pitäisi päästä jo eroon. Ei millään paistamisella saa lihaan sellaista pintaa, joka estäisi lihasnesteen tihkumisen ulos. Vai mitä se punainen neste on, joka ilmestyy siihen pihvin pintaan pari minuuttia sen jälkeen kun liha on käännetty. Sellaista lihassolua ei ole, eikä tule, joka kestäisi paineen vaikutuksesta laajenevaa höyryä. Ei vaikka pihvin kärtsäisi aivan hiileksi.
Ja ei se pakastuskaan mitään lihassolukkoa riko. Suuri osa maailman lihakaupasta käydään pakastetulla lihalla, joten asiaan on varmaan kiinnitetty huomiota lihanjalostusteollisuudessa. Siis pakastettaessa nestetypellä. Sulattaminen kotona onkin sitten eri asia ja silloin hyvänkin kötin voi pilata nopeasti.
Eri asia on sitten ns. kotipakastus, jolla ei ole mitään tekemistä pakastamisen kanssa. Kyseessä on ennemminkin jäädytys ja kun se tehdään tavallisella kotikylmäkoneella, tulokset ovat mitä sattuu. Tavallinen roosenleev tai upo-arkku ei ole kertakaikkiaan tarpeeksi kylmä, jotta jäätyminen tapahtuisi riittävän nopeasti vaain hidas jäätyminen, joka kaiken lisäksi on epätasaista aiheuttaa sen, että lihankaistale kuivuu pinnalta ja osin sisältäkin.
Joskus oli jossain lehdessä ohje, miten kotona pitää jäädyttää lihaa. Ohje oli niin monimutkainen että taitaisi jäädä monelta tekemättä. Ohjeessa mainittiin mm. seuraavat tarveaineet: muovikalvo, alumiinifolio, uunipaperi ja jotain muuta sälää.
Vaiva moisesta on niin suuri että on helpompaa ostaa se vakuumiin pakattu klöntti kerran viikossa ja paistaa tarpeen mukaan siipaleita tuoreesta paistista.
"Vai mitä se punainen neste on, joka ilmestyy siihen pihvin pintaan pari minuuttia sen jälkeen kun liha on käännetty."
Se on verta,joka huonosti riippuneesta lihasta pitääkin tulla ulos!Paistaminen lopetetaan,kun kirkas soluneste alkaa tihkumaan!
Huonosti riippuneesta lihasta tulee tuoreenakin sitkeää,saati sitten pakastamisen jälkeen.
Laadukkaasta tavarasta saa kyllä kotipakastamisenkin jälkeen mehukkaita pihvejä oikeilla menetelmillä!
Jaa että verta. Not so, sanois Matti Nykänen. Jos lihasta löytyy verta niin se on kyllä merkillistä, koska veri kulkee suonissa eikä lihassäikeissä ja elukkaa prosessoidessa kaikki veri kyllä valuu tarkkaan pois. Kosher-lihassa ei taida olla tippaakaan verta jäljellä. Länsimaisessa liukuhihnateurastuksessa saattaa joskus tulla pieniä huteja, mutta saapas sitten makkaraa tarjoushintaan.
Kaikissa nisäkkäissä, mukaan lukien ihminen, on n. 70-75 % vettä ruumiin painosta. Ja tämä vesi sitten kyllä tulee ulos paistettaessa. Tosin ihmistä ei taideta paistaa enää nykyään. Jos lihasta tihkuu verta, niin olet saanut jotain muuta kuin lihaa. Esimerkiksi pernan.
Veri on lisäksi siitä vekkulia, että sen sisältämät proteiinit koaguloituvat paistolämpötilassa ja sekin estäisi veren tihkumasta paistettaessa.
Kysymyksessä on siis lihasneste, joka on punertavaa, mutta ei siis verta ja jos pihviä paistettaessa neste on väritöntä, on kyseessä jo well done.