Entisenä psykologian pääaineopiskelijana ja sittemmin pääainetta vaihtaneena olen miettinyt, miksi psykologiaa lukemaan hakeutuu niin pinnallisia ihmisiä, persoonia, joille kaikki tuntuu olevan jonkinlaista pintaa.
Olen tavannut paljon paljon enemmän elämästä ja ihmisyydestä ymmärtäviä ihmisiä mm. kirjallisuuden- ja kielten laitoksilla.
Miksi pyskologit ovat niin yksiulotteisia, täysin taiteellisuutta ja syvempää inhimillisyyttä vailla?
Olen tavannut paljon paljon enemmän elämästä ja ihmisyydestä ymmärtäviä ihmisiä mm. kirjallisuuden- ja kielten laitoksilla.
Miksi pyskologit ovat niin yksiulotteisia, täysin taiteellisuutta ja syvempää inhimillisyyttä vailla?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi mielestäsi he eroaisivat muusta väestöstä ?
Paperi oikeuttaa ihmisen tietyn työn suorittajaksi, oli pätevä tai ei ja tämä on monen ongelman alku.
Ex, ettet vain projisoisi omia tunteitasi psykan opiskelijoihin? Tai ehkä et tuntenut olevasi oikeassa paikassa ja sen takia alkanut heijastelemaan negatiivisia tunteitasi opiskelukavereihin?
Voisiko havaintoni perustua ympäröivään maailmaan ja sen luonteeseen, mikä motiivi muuten sai sinut kirjoittamaan.
Suomessa on n. 5500 psykologia.
Ja he kaikki siis yksiulotteisia, täysin taiteellisuutta ja syvempää inhimillisyyttä vailla.
Tiedätkö..sinulla taitaa olla nyt niin syvällistä tietoa, että jos sinua joskus huimaa ja pyörryttää, niin ei mikään ihme!
Henkilökohtaisesti koen vaikeaksi ajatukseksi opiskella/tehdä psykologiaa olematta (ainakin lähtökohtaisesti) pinnallinen ihmisiä kohtaan. "Syvät" ajatukset ja tunteet ovat aina subjektiivisia kokemuksia, muiden tutkiminen ja arvioiminen omasta näkökulmasta taas vaatii objektiivista tarkastelua ja johtaa pakosti kategorisointiin (mitenpä muuten sitä voi selittää niitä havainnoimiaan ilmiöitä kuin kategorisoimalla ihmistä?). Siis mielestäni psykologiasta enemmän kiinnostuminen ensisijaisesti edellyttää ihmisten kategorisointia ja etenkin sitä, että ihminen nähdään tutkimuskohteena, ja siten tukee "pinnallisuutta".
Ei se vaadi objektiivista tarkastelua vaan sinä vaadit sitä itseltäsi. Tunnista ero? Voit ensin tarkastella asioita täysin subjektiivisesti ja sitten ottaa vähän etäisyyttä ja objektiivisuus tulee kun pää lakkaa savuamasta.
Mun mielestä kaikennäköinen laitoksissa opiskelu kuuluukin joillekin muille, mun juttu on itseopiskelu ja netissä opiskelu. Jos psykologilla tai psykologista tulkintaa harjoittavalla astrologilla (aika lähellä toisiaan) ei ole kykyä rinnastaa oppejaan omaan elämäänsä niin ei pitäisi yrittää soveltaa niitä potilaisiin, vaikka objektiivisuus onkin hyvä asia. Kategorisointi voi olla ok tietyssä määrin mutta ihmisen psyyke on hienosäikeinen ja monivivahteinen asia, jokaisella on ainutlaatuinen psyyke samoista palikoista rakennettuna niin se kategorisointi jää lähinnä mittari-ja suunnilleen-asteelle. Niiden peruspalikoiden erottelu ja niiden suhteiden havainnointi ja ymmärtäminen (myös subjektiivinen) on tärkeä.