Minusta tuntuu, että nuorempana olisin ollut jotenkin kauhean huomaavainen ja avulias. Ratkoin ihmisten murheita ja huolia. Ihmiset avautuivat minulle, koska olin huomaavainen ja kohtelias. Minä jopa tunsin myötätuntoja ja iloa, jos toinen onnistui.
Nyt iän myötä minua on alkanut ärsyttää se, että ihmiset aina puhuvat minulle muista ihmisistä. Kertoisivat jotain hauskoja juttuja, mutta aina avaudutaan huolistaan. Olen todella empaattisen näköinen ihminen, mutta en todellakaan enää ole empaattinen, koska on todella raskasta ratkoa ihmisten huolia ja kuunnella heidän narinaa.
Jotenkin minusta tuntuu, että kanssaihmiset eivät huomioi toisiaan. Jos toinen on hiljaa ja empaattisen näköinen, niin häntä automaattisesti pidetään jonkinlaisena tunteiden kaatopaikkana.
Onko normaalia, että empaattinen ihminen muuttuu välinpitämättöm
13
1446
Vastaukset
- 16+16_
Minä olin nuorena (vai pitäisikö sanoa "nuorempana, kun en oikeastaan vieläkään ole muuta kuin nuori, hieman yli 20-vuotias?) hyvin empaattinen. Ajan myötä kuitenkin kaikki tuosta empaattisuudesta karisi pois. Nyt olen kylmä, hyvin kylmä. En tiedä, mistä tuollainen muutos tuli ja miksi; tai no, minulla on kyllä muutama melko vankalla pohjalla olevaa hypoteesia ko. asian suhteen, mutta en halua avata niitä tässä yhtään sen enempää. Oli miten oli, en osaa vastata kysymykseesi... Riippuu kai siitä, mitä tarkoitat normaalilla.
- Itsestään huolehtiva
Ainakin minun kohdallani (myös empaattinen) kävi niin, että ihmiset alkoivat käyttää hyväkseni empaattisuuttani ja kaatoivat aina kaikki huolensa minulle, mutta eivät koskaan tehneet samaa minulle. Vastavuoroisuus siis puuttui.
Kilttejä ja empaattisia ihmisiä läytetään hyväksi ja he houkuttelevat juuri tuollaisia "hyväksikäyttäjiä" puoleensa.
Minä en enää kuuntele muiden huolia, jos he eivät tee sitä myös minulle. Elämästäni onkin pudonnut pois monta ihmistä ja hyvä niin.
Minä arvelen siis, että välinpitämättömäksi muuttuminen saattaa olla sitä, ettei osaa niin sanotusti pitää puoliaan ja huolta itsestään: kukaan ei jaksa olla toisten terapeutti koko ajan. Siksi täytyy opetella sanomaan myös ei, ja opetella karttamaan ihmisiä, joilla ei itsellään ole empatiaa, koska tällaisten ihmisten kanssa muuttuu itsekin välinpitämättömäksi.
Tässä minun neuvoni, toivottavasti antoi edes jonkinlaista apua. Parempaa kevättä!- Itsestään huolehtiva
Sellainen lisäys vielä, että joskus yksinkertainenkin asia kuten omien tunteiden ilmaiseminen voi auttaa: voi vaikka sanoa, että en juuri nyt jaksa kuunnella huoliasi.
Jotkut ihmiset taas ovat hyvin negatiivisia ja narisevat "kaikista" asioista. Itse vältän heitä, koska jatkuva negatiivisuus on hyvin raskasta kuunneltavaa. Tällaisilla negaatikoilla olisi aihetta omaan terapiaan.
- ....................
Olen huomannut, että sellaiset negatiiviset ihmiset tartuttavat pahaa oloa myös minuun. Olen todella tunneherkkä ihminen enkä oikeasti kestä mitään negatiivista kuormaa ulkopuolelta. Olen huomannut, että sitten jotenkin otan ne negatiiviset asiat itseeni ja puran niitä esimerkiksi poikaystävääni.
Tuntuu jotenkin kurjalta, että minä en saa valittaa mistään, mutta kaikki entiset ystäväni ovat kuormittaneet minua huolillaan.
Mitä tulee tunteiden purkamiseen en vain jaksa rähistä ihmisille, koska siitäkin minulle tulee paha mieli. Ehkä en vain luota pohjimmiltani "tuttuihini". - sama juttu
Olen aikasemmin ollut hyvinkin empaattinen ja yrittänyt etsiä positiivisia juttuja ja neuvonut ihmisiä vilpittömästi. Mitä olen saanut vastineeksi; selkään puukotusta, lupausten pettämistä, aliarviointia, epäsuoraa v1ttuilua, syyllistämistä.
Silmät on avautuneet ihmisten myrkyllisille aikeille... omiin lähisukulaisiin ei edes pysty luottamaan. Koko maailman bisnes pyörii siinä, että jostain (heikommista) tehdään bisnestä. Maailma muistuttaa lähinnä väkivaltaisten simpanssien temmellyskenttää. Ihmisillä kaikki on keinotekoista.
Olen kovettunut. En jaksa kuunnella muiden murheita enkä halua joustaa! Mitään tyhmää ja turhaa en suostu tekemään/tottelemaan. Jos joku on mulle tyly, niin saa vastineeksi vielä tylympää settiä!- Anonyymi
Mä niin allekirjoitan tämän vastauksen!
Mun kokemus oli että entinen kaveri valehteli päin naamaa sillä on syöpä.. silloin multa katkesi kamelin selkä (oli myös muitakin kokemuksii kuin tää, mutta syövästä valehtelu vei viimeisemmät rippeeni) silloin päätin että vitut, nyt keskityn vain ainostaan itseeni ja tarkalla korvalla jatkossa kuuntelen mitä mulle kerrotaan.
On käytetty rahallisesti hyväkseen, puukotettu selkään, lupausten pettämistä mitä myös oot kokenut ja aika varmasti on moni muutkin ovat kokeneet. Syövästä valehtelu oli taas itselleni vakava juttu, vaikka ehkä joku ihmettelee miten noin pienestä voin repii liitoksesta, niin ihan siitä syystä kun sitä paskaa tavaraa lentää paljon tuulettimeen niin tulee joskus semmonen olo että "kiitos, ei enempää tämmöstä paskaa"
Nykyään en helposti antaudu ihmisten pääsemään lähelleni, että pitää ihan todistaa mulle että oot rehellinen, avoin ja myös mukava.. en jää kattelee huonoo käytöstä oli se millasta tahansa. Siksi pidän nykyään itsestäni parempaa huolta, että päästän ne ihmiset jotka sen ansaitsee ja sellaset pahantahtoset saavat suksii vittuun.
- -t-
Mielestäni toisille ihmisille terapeuttisena tunnesäiliönä toimiminen on raskasta ja siihen väistämättä väsyy ajan kanssa, mistä seuraa automaattinen hakeutuminen vertaisten joukkoon, missä todellinen empatia toteutuu.
- .....
Kuulostaa tutulta. Suosittelen rajojen laittamista. Ihmisethän eivät siitä pidä, mutta se on ainoa keino pitää huolta omasta jaksamisesta. Siitä kun ei kukaan muu tule pitämään puolestasi huolta. Itse yritän parhaani mukaan kiertää ko ihmistyypit kaukaa tai ainakin etäisyyden päästä. Jos joku asiasta suuttuu, niin hän saa suuttua. Ei sellaisten ihmisten kanssa kannata ainakaan liikaa olla, jotka imevät elinvoimat tyhjiin. On ollut pakko opetella itsekin kylmempää suhtautumistapaa, vaikka välillä se vaikeaa onkin.
- Kokemusta on.
Rupes kanssa ottamaan päästä, kun kuuntelin vaimon kaikki paskat, lohdutin ymym.Ja itte en ikinä saanu mitään. Jossakin vaiheessa yksipuolinen antaminen vie mehut ja ei kukaan jaksa yksipuolista antamista.
- Learna
Liika kiltteys pilaa elämän, juuri arvostuksen ja rakkauden ansaitseminen. Minun näkemykseni on, että ihmiset joko ns. sairastuvat vahvuuteen tai sitten oppivat asettamaan rajoja, sekä ymmärtävät oman arvonsa ja että sitä ei tarvitse ansaita. Itse pyrin jälkimmäiseen, sillä haluan tuntea ja rakastaa.
- Learna
...Siis kaksi ratkaisumallia, varmaan useimmat kärsivät kiltteydestään lopun elämäänsä.
- Anonyymi
Learna kirjoitti:
...Siis kaksi ratkaisumallia, varmaan useimmat kärsivät kiltteydestään lopun elämäänsä.
Kiltistä tulee helposti julma.
Se liittyy juuri siihen, ettei osata asettaa niitä rajoja, ei suuntaan eikä toiseen.
Tällä tavalla se hyväksikäyttö myös periytyy. Kiltistä tulee julma. Uhrista tulee tekijä.
- Anonyymi
Suni ajattaa s Pankki sanoilla koskaan ei mukaan otsta enää enää
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 32027946
Voima biisejä, mikä antaa hyvää mieltä ja vomaannuttaa
Mikä antaa voimaa ja hyvää mieltä, jos tuntuu hankalalta ja vaikealta, voima biisi tai biisejä?542348- 2021691
Hallitus pyrkii rajoittamaan kaupan omien halpamerkkien myyntiä
Helsingin Sanomien mukaan hallitus valmistelee lakihanketta, joka suitsii kaupan valtaa ja rajoittaa omien halpamerkkien441690Huomenna sähkö maksaa jo yli 60 snt/kWh. Milloin ALV putoaa?
Kysynkin persuilta, että milloin aiotte pudottaa sähkön arvonlisäveron kuten Marinin hallitus teki sähkön hinnan noustes1561606- 341361
Persut päättivät hiilivoimaloiden alasajosta
Persut ovat Suomen kansan vastainen putinistiporukka, josta nyt maksamme kovaa hintaa.461114- 1221038
Sinkkusiskoni pliis kertokaa
Sinkkunaisena haluaisin joskus normaalia läheisyyttä ja yhdessäoloa, ilman velvoitteita. Olen vapaa ja lapseton, eikä ex99947Huomioon ottaminen
Oletko osannut ottaa kaivattusi tai hänen (mahdolliset) tunteet huomioon? Oletko sivuuttanut ne tarkoituksella tai vahin30942