Psykiatri, joka ei heti tyrkytä mielialalääkkeitä? (Turku)

Ei ole olemassa lääkkeetöntä hoitoa.

Jos menet psykiatrille voit olettaa tulevasi lääkityksi, psykiatrit ovat "lääkäreitä" eli pitääkseen yllä statustaan ja mielikuvaa siitä että mielisairaudet ovat ihan niin kuin "oikeatkin" sairaudet... Psykiatrit ovat erikoistuneet nimenomaan lääkitsemiseen joten jos onnistut psykiatrin löytämään joka ei sinulle lääkitystä tyrkytä, onneksi olkoon.
Miten olisi psygologi tai terapeutti?

Jukka Penttinen Turun Perhelääkäreistä. Suosittelen. Mulla on bipo ja paniikkihäiriö, siks hänellä käyn. Mies on vielä lääkärikeskuksen toimitusjohtaja, ei mikään turha sälli. Ihana empaattinen ja kuunteleva, tietää lääkehoidon uudet tuulet, mutta ei tyrkytä mitään. Psykoterapiaa antaa myös. Hänellä käyn niin kauan kuin hän vaan vastaanottoa pitää. Mulla kokemusta kaikenmaailman lääkefanaatikoista 20 v: n ajalta. Tämä mies on ihan sairaan ihana reinotossuissaan ja raidallisessa villapaidassa, tulee kotoinen olo ja uskaltaa puhua.

Hienoa että saadaan tietoa erilaista hoitomenetelmistä ja lääkäreistä. Tätä moni kaipaa.

Kuka kertoo Tampereen seudulla lääkärin, joka osaa hoitaa lääkkeiden lopetuksen ja vieroitusoireet. Kaksi kertaa on lopetettu mutta tullut niin kovat vieroitusoireet, että piti mennä osastolle. Siellä pakotettiin vaan uuteen lääkkeeseen. Osastolla pidettiin niin kauan että riippuvuus syntyi. Nyt ei jaksaisi enää kolmatta vieroitusta ellei saa ammattiapua. Mistä?

Kaivannon sairaalan ylilääkäri Olli-Pekka Mehtonen ottaa vastaan myös yksityisesti. Farmakologia hanskassa, siinä mies joka olis kykenevät hoitamaan sun pulmat. Ellet sitte ollu jo Kaivannossa? En tietty tiedä, ottaako uusia potilaita, mut tää ei lässytä turhia. Sukulainen asuu Tamperen seudulla, siitä tiedän.

Kiitos vastauksesta! Mutta kun on mennyt kaikki luottamus joka vähänkin on tekemisissä jonkun sairaalan kanssa. Sama peli varmaan siellä kuin muissakin osastoilla, eihän Kaivanto voi olla poikkeus psyk. hoidossa?

Ei tietenkään, ajattelin vaan josko haluaa hoitaa homman pois päiväjärjestyksestä ilman kummempia löpinöitä. Jos on luottamus mennyt, niin onhan se huono alkuasetelma hoitosuhteelle. Sit kandee etsiä joku lääkäri kun ei tee päivätyötään sairaalassa.
Mä jos olen tarvinnut psykiatria, siis toista jolla yleensä käyn, niin olen pyytänyt aikaa aina sellaiselle, jonka erikoisalaa on bipo. Mä en tee mitään jollain farmakologiaan erikoistuneella, sä kylläkin saattaisit tarvita just jotain senkaltaista. Ei psykiatria viitti sokkona valita, sit sapettaa jos on erikoistunut johonkin mistä ei itselle mitään hyötyä.

Kokeile nettipsykiatri.fi

Taitaa Keroputaan sairaalassa olla Suomen ainoat lääkkeettömät psykiatrit!

Joku suositteli juuri Penttistä Turusta, mutta mahtaakohan pystyäkään edes tarjoamaan psykiatri Jukka Penttinen muuta kuin rupattelua ja psykoterapiaa - onhan hän myös laillistettu psykoterapeutti -. ja tietenkin esimerkiksi voi kirjoittaa vaikkapa antibioottikuurin, mutta ahdistuneisuuteen käytettäviä bentsodiatsepiinejä tuskin saa kirjoittaa, sitähän tämä yleensä tarkoittaa:

JUKKA TAPIO PENTTINEN
Syntymävuosi: 1954
Rekisteröintinumero: 00101307940
Oikeudet: erikoislääkäri psykiatria
Ammatinharjoittamisoikeutta on rajoitettu. Lisätietoja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta, puhelin 0295 209 550.

psykoterapeutti

Voihan rajoitus tarkoittaa vaikkapa sitä ettei saa määrätä jotain tiettyä lääkettä tai pkv-lääkkeitä itselleen mutta yleensä se tarkoittaa juuri sitä että "ei saa määrätä apteekista toimitettavaksi varsinaisia huumausaineita, pkv-lääkkeitä eikä pregabaliinia (kauppanimi Lyrica) sisältäviä lääkkeitä.
Olen toki asioinut lääkärillä jolla oli rajoitettu oikeudet ettei saanut määrätä pkv-lääkkeitä itselleen, samoin Olli Siipola Helsingissä ei saanut määrätä vuoden 2009 jälkeen "varsinaisia huumausaineita", sitten lokakuussa 2013 Valvira otti Siipolalta pois myös pkv-oikeudet ja mitäs sellainen mies enää psykiatrina tekisi, pelkät komeat tittelit jäi miehelle 45 vuotisesta urasta muistoksi, oli ainakin psykiatrian erikoislääkäri, psykiatrian geriatrian erikoislääkäri (psykogeriatri, vanhusten psykiatri) ja psykoterapeutti.
Taitaa olla Penttisellä sama kohtalo. Ikävä homma, kuulemma mukava mies ja olisin aikaa varaillut mutta lähempääkin löytyy kalliita psykoterapeutteja.

Jos tarvitsee lääkärinlausuntoa, ja lääkäri tyrkyttää lääkkeitä, niin lääkkeet voi vain jättää syömättä. Ei siitä sen kummempaa numeroa kannata tehdä.

Itse olen saanut täällä toistuvasti turpiin, kun olen a) kehottanut jättämään lääkkeet, joista on sivuoireita b) sanonut, että bentsoja voi syödä vuosikymmenet, olla vaativassa työssä, viettää normaalia elämää ja harrastaa ja tykätä elämästä.

Itse käyn uusimassa lääkitykseni kerran vuodessa, mutta nykyinen lääkärini on muualta kuin Turusta. terapeutiksi en suorittele psykiatrin koulutuksen omaavaa, niillä on harvemmin vuorovaikutustaitoja. Tietysti, jos potilas on ääliö, ei ole paljon merkitystä, meneekö toiselle ääliölle. Mutta jos itse on vaativassa työssä, niin edellyttää tulevansa kohdelluksi kuin työkaveria. Terapiassa voi peilata itseään terapeutin kautta. Jos se peili on säröinen tai sumea, niin peilaamisesta ei tule mitään.

Minä olen käynyt (vakuutuksen turvin) myös yksityisellä psykiatrilla hamassa menneisyydessä. Eivät eroa kunnallisen puolen tyypeistä muuta kuin seuraavalla tavalla:
- Eivät pakota mihinkään
- Nuolevat persettäsi ja antavat mitä ikinä osaat pyytää saadakseen sinut sinne uudelleen eli B-lausunnot, lääkereseptit (bentsojakin saat loputtomat määrät!), sairaslomat
- Voivat jopa keskustella kanssasi ja antaa näkemyksiä (itse kävin tavallaan terapiassakin siellä juttelemassa epäsäännöllisesti)

ELI palvelu on paljon parempaa ja inhimillisempää MUTTA eivät tee rahojen eteen tippaakaan ylimääräistä, eli jos et itse osaa pyytää jotakin, et tule sitä saamaan vaikka se sinua auttaisikin tai hänen pitäisi. Tarkoitan tällä sitä, että tämäkin minua hoitanut heppu oli tajunut minun olevan kaksisuuntainen mutta ei kertonut sitä minulle eikä antanut minulle sen mukaista hoitoa. En saanut siitä mitään tietoa. Sain tämän tietää vuosia jälkikäteen eräästä b-lausunnosta mikä minusta oli kirjoitettu kelaan. Mitä hoitoa tämä sitten on?

Huijaavat vain rahasi muusta ne eivät siellä piittaa! Potilasrekisterinkin ylläpidon täysin jättävät tekemättä, minusta ei ollut kirjoitettu ylös muuta kuin post it liimalappuja, joiden söherrykset sain tulkittavaksi, kun virallisesti myöhemmin pyysin minua koskevat potilastiedot, sekä ne viralliset lausunnot mitä itse olin aikanaan pyytänyt kelaan. NE TEKEE SITÄ VAIN RAHASTA. Tuntuu, että nämä korkeapalkkaiset ihmiset ovat niitä kaikken rahanahneimpia tyyppejä. Hänelläkin oli päivätyö ja sitten yksityispraktiikka.

Mitään eivät hänen sanomisensa minua auttaneet, hänen tähden sain bentsoriippuvuudenkin, josta yksin jouduin taistelemaan irti. Oli kaikista vahvimmat rauhoittavat ja unilääkkeet käytössä. KAIKKI PSYKIATRIT ovat turhia jätkiä! Osasta hänen sanomisiaan oli minulle jopa haittaa niinkuin kunnallisen puolenkin tyypeistä. UNOHDA PSYKIATRIT!

Rahalla saat ostettua psykiatrin mutta vain niin pitkälle, kun osaat käskyttää häntä! Ei niillä ole mitään moraalia! Hanki ennemmin koira, siitäkin on enemmän apua mielenterveysongelmissa oikeasti! Se aidosti rakastaa sua ja suojelee sua.

Nimimerkillä: huijattu, rahat "ryöstetty", ei autettu!

On älytöntä verrata julkisen ja yksityisen puolen psykiatreja, koska sama naama voi istua kummallakin tuolilla. Esimerkiksi minun nykyinen psykiatrini on päävirassa yliopistolla.

Sairauslomaa en ole koskaan pyytänyt psykiatrilta, koska olen työkykyinen. En tiedä, antaisiko. Sen tiedän, mutta vain teoriassa että työterveyslääkäri ei suosi pitkiä sairauslomia. Ei niitä tänä päivänä anneta, vaan ihminen pyritään pitämään töissä, koska työ on yksi ihmistä kuntouttava tekijä.

Ja mitä pyskiatreihin tuleee, niin minulla on elinikäinen kokemus heistä, olen tavannut vissiin kymmeniä. pahimmat ääliöt ovat olleet niitä, jotka pitävät pelkästään yksityisen puolen vastaanottoa. Suomi24:ssäkin on mainittu kaksi niistä nimeltä ihan viime vuoden aikana, pitävät näemmä vastaanottoa edelleen. Minä en semmoisille ole jäänyt.

Lääkereseptien kirjoittamisessa ei ole kokemani mukaan mitään eroa. Jos joku ei kirjoita jotain jollekulle, niin siinähän saa mitä ansaitsee. Ei sellainen tarvitse bentsoja, joka sekoittaa pään viinalla ja muilla aineilla.

---Et taida tietää vaikeista sairauksista juuri mitään!---

Arvelen, että sinä et tiedä vuosikymmeniä jatkuneista sairauksista, joissa on useita diagnooseja, senkään vertaa. Etkä siitä, mitä se on, kun tekee myös itse omalle tilanteelleen jotain, ei odota, että kaiken saa valmiina ja että mielensairaudet ovat jokin jolla tasata elämän vaikeuksia. Että niillä muka saisi jotain hyvitystä. Ei saa. Ei elämä ole oikeudenmukaista. Jos olisi, niin ei Stalin olisi kuollut luonnollista kuolemaa.

"Minulla on mielialalääkkeistä huonoja kokemuksia paniikkihäiriön hoidossa, enkä ole tyytyväinen nykyiseen psykiatriin (yksityinen) sillä hän painostaa aloittamaan lääkkeet."

Kokeile Turun kaupungin psykiatrista 'hoitoa' Kupittaalta. Se on nyt kuuminta hottia siellä päin.

Mihin psykiatria tarvitaan paniikkihäiriön hoidossa? Parantamalla toimintakykyä syömällä, nukkumalla ja liikkumalla hyvin sekä tarvittaessa toimintakykyä parantavilla lääkkeillä voidaan päästä tilanteeseen että paremmassa kunnossa ihminen voi aloittaa pois oppimisen ehdollistuneista reaktioista harjoittelemalla tilanteita toimintakyvyn noustessa. Ei siinä toimintakykyä heikentävät lääkkeet tietenkään auta joten ei ihme jos on huonoja kokemuksia.

Tutkimusten mukaan psykiatrisesti lääkityt potilaat olivat sairaampia seurantajakson jälkeen kuin potilaat jotka eivät saaneet lääkkeitä. Lisäksi koska hoidot eivät perustu lääketieteellisiin mittauksiin on lääkkeiden käyttö ja todennäköisyys niistä hyötymiseen täyttä arpapeliä. Lääkkeet ovat myös toimiessaan hyvin tehottomia ja lähellä placeboa.

Olen kirjoittanut lisää psykiatrisen lääkehoidon järjettömyydestä tänne.

https://nonpsychiatry.wordpress.com/2017/05/31/why-psychiatric-medications-dont-work/

Psykiatri joka ei heti tyrkytä mielalalääkkeitä?

Öööö....kysymys on paradoksi...

Hei!

Aloittajan kysymys on jo vuosien takaa, mutta ehkäpä joku kuitenkin tarvitsisi vinkkiä ja tästä olisi apua.

Voin lämpimästi suositella Kristiina Rantasta( ottaa vastaan ainakin Mehiläisessä),jonka asiakkaana olen käynyt harvakseltaan jo vuosia kulloisenkin elämäntilanteeni niin vaatiessa.
Kristiina on lämmin ja ymmärtäväinen. Hän kuuntelee ja koen tulleeni kuulluksi ja ymmärretyksi. Olen koko tämän ajan käyttänyt oman toiveeni vuoksi mielialalääkkeitä, sillä ilman lääkkeitä en ole pärjännyt/uskaltanut olla. Omassa historiassani on niin ahdistuneisuutta, vaikea paniikkihäiriö sekä masennusta.

Viimeisin hakeutumiseni hänen vastaanotolleen johtui vaikeasta sairastumisesta ja koin, että minua ei ymmärretty/kuultu julkisella puolella. Halusin keinoja pärjätä arjessani omien haasteideni kanssa ilman lisälääkitystä.
Olen kokeillut muutaman kerran hypnoosia hänen kanssaan, joka on vaikuttanut arkeeni positiivisesti. Ikävä kyllä taloudellinen tilanteeni on estänyt tiiviimmät käynnit, mutta jo muutama kerta antoi arkeeni positiivisia mielikuvia.

Hyvän psykiatrin löytäminen on haastavaa, mutta hyvä yhteistyö auttaa elämässä etiäpäin. Juurikin se, että minua ei jyrätä ja kokemukseni uskotaan sekä kuullaan on hyvinkin tärkeää. On harmillista, että epäonnistuneita kokemuksia ainakin itsellä on enemmän kuin tarpeeksi julkiselta puolelta.

Ilokseni voin kertoa, että vaikka sairastankin paniikkihäiriötä, niin viimeisestä kohtauksesta on vuosia. Kovan työn takana se on ollutkin. :)
Hyvää talvea kaikille!

Tämähän on hyödyllinen ketju psykiatri-psykoterapeuttia etsivälle. Paljon tärkeää kokemustietoa. Monet kommentit vastasivat sitä mitä itse olen kohdannut. Nykyään pärjäilen ookoosti, mutta paniikkihäiriön ja tiettyjen pelkotilojen hoitamiseen haluaisin kyllä apua, jotta voisin tehdä toivomiani elämäntilanteen muutoksia, tai paremminkin onnistua niissä. Masennuskin on elämässäni läsnä, mutta se on lääkkeettömänä hallinassa koska pystyn nyt välttämään masennuksen pahenemisen laukaisijoita. Ja kun minut maihin vetävät "laukaisijat" ovat poissa, pystyn pitämään yllä säännöllistä elämänrytmiä ja siihen kaikenlaista tervettä kuuluvaa :)

On kyllä todella vaikeaa löytää sellainen psykiatri johon varmasti voi luottaa. Miksi missään ei ole sellaista virallista julkista listaa, mistä näkyy psykiatrit ja se mikä on kullakin ydinosaamista ja miten on osaamistaan hankkinut!

Miksi etsin psykiatria? No siksi, että minulle suositeltiin psykiatrin tarjoamaa psykoterapiaa, koska siihen saa sairaudenhoitokorvauksen. Psykologin psykoterapiaan ei saa sairaudenhoitokorvausta, onko näin?

Mieluummin kyllä menisin psykologille, koska minulla on niin huonoja kokemuksia erään psykiatrin "velvollisuudesta määrätä lääkkeitä" ja hänen (vuosia sitten) määräämästä masennuslääkehoidosta.

Pidin outona sitä, että vaikka tämä psykiatri tiesi, miten hankalaa haittaa lääke oli minulle aiheuttanut ja miten vaikeaa siitä oli ollut päästä eroon, niin eikö vaan hän ollut myöhemmin määräämässä sitä samaa paskamömmöä uudestaan! Kun kieltäydyin tuosta lääkkeestä, hän maustoi lääkemääräystään lääkekielteisyyshöpinällä ja sönköttämällä, että minun pitää arvioida sen lääkkeen hyötyjä ja haittoja. Siis häh! Johan ne oli jo kerran aiemmin puntaroitu ihan lääkärin omasta toimesta, kun hän määräsi sen sijaan toisen lääkkeen, jotta minusta ei tulisi zombie!

Ziizuz. Tuli kyllä sellainen tunne että nyt on tohtorilla hyvä sopimus lääkefirman kanssa kun ei pysty venlamömmöstään luopumaan. Tai sitten hällä ei hissi mene aina ylös asti.

Kyllä nyt tuntuu siltä, että ei varmaankaan kannata haaskata energiaa minkään pelkotilaoireilun hoitamiseen. Pelon kohteiden välttely on turvallisinta hoitoa.

Psykiatri, joka ei tyrkytä mielialalääkkeitä pääkaupunkiseudulla? Psykiatri, joka ymmärtää ja osaa hoitaa traumaperäistä stressihäiriötä?

Lopettakaa ne psykiatriset lääkkeenne, mikäli ei t eidän ole ihan pakko niitä käyttää. Mielialalääkkeet voi lopettaa seinään, ei paljon mitään vieroitusoireita. Mutta kaikkien lääkkeiden psykiatristen kohdalla pätee sama asia,....jaksatte odottaa noin neljä viisi viikkoa, niin verenne puhdistuu niistä lääkeaneista ja tunnette jälleen, miten olette oma itsenne erilaisine tunteinenne. Ihmisen olemukseen kuuluvat tunteet,.....mm. mielialalääkkeet poistavat tunnetilat, aiheuttavat kovia vihakohtauksia, kiukkukohtauksia jopa itsemurhia ja toisten tappamisia. ( maailmalla on hyvin paljon esimerkkejäko asioista ). Haittoina ovat sitten painonousu, yleensä kaikki psyykenpotilaat tunnistaa yli sadan kilon painosta. Heidät tunnstaa myöskin korkeasta verenpaineesta, korkeasta kolesterolista ja väsymyksestä, jotka kaikki ovat psyykenlääkkeiden haittoja. Sydänsaiaudet mm. sydämen vajaatoiminta on myöskin mielialalääkkeiden haitta niin kuin korkea verensokerikn.

Korruptoitunut psykiatrikunta kirjoita niin monta lääkelaatua kuin sielu sietää.

Potilaan sairastuttua lääkkeiden takia somaattisesti, ei psykiatri ota pienintäkään vastuuta asiasta, sillä hänellä on Suomen parhaimpiin kuuluva asianajaja.

Olettehan j huomanet etteivätpsykiatrit viisveisaa painonne nousuun, vaikka vaaka näyttäisi 120 kiloa tai enemmän. Saatte ihan rauhassa popsia lääkeitänne ja lihoa lisää.

Amerikoissa tuo maailman lihvin mis söi mielialalääkettä. Liho lääkkeen käytön aikana niin suureksi ettei edes koko ameriikoista löytynyt hänelle ruumisakkua. Olisi pitänyt teettää joku valtavan iso. Joten hän oli vaan peitettynä ruskeaan kankaaseen. Laihdutusprojektin lääkäri löysi tuolta sairaan lihavalta yksilöltä mielialalääkepurkin ja kysyi " Mitä nämä ovat?"

Mies teki itsemurhan, siis tämä lääkkeillä lihotettu.

Paras psykiatri jolla olen Turussa käynyt on Hasse Karlsson (ottaa vastaan ainakin Pihlajalinnassa). Asiallinen, ei voivotellut turhia ja ymmärsi myös että halusin ensisijaisesti terapiaan, en mielialalääkitystä. Masennuksesta siis kyse.

Ei. Turun psykiatrit on täysiä sekopäitä. Pahimmassa tapauksessa joudut loppuelämän pakkoterapiaan ja menetät työsi ja ihmissuhteesi näitten "auttaessa" sinua.

Monissa terveydenhuollon tapahtumissa on viime aikoina käsitelty laadukkaan sairaudenhoidon sisältöjä, erityisesti potilasturvallisuus- ja lääkintäturvallisuusasioita sekä eettisiä menettelytapoja hoitosuhteissa. Puhetavat ovat nyt muuttuneet avoimimmiksi ja konkreettisimmiksi. Semmoinen tuntuma on syntynyt, että rohkeus vaikeiden asioiden käsittelyyn yhdessä on lisääntynyt terveydenhuollon kentällä. Hyvä asiallinen suunta meneillään. Hyödyttää mielenterveyden kanssa painiskelevia potilaita, näin oletan.

(ja kun Turusta puhutaan niin ehkä on hyvä muistaa että kun aikoinaan ns. G1-keissi tuli TS:n uutistyön kautta julkisuuteen, niin sen myötä myös paljastui, mikä vaikeus terv.huollon valvontaviranomaisilla ja poliisilla oli asioiden selvittämisessä, koska kupittaalaiseen kulttuuriin oli kauan kuulunut niin paljon epäterveitä piirteitä ettei monikaan kupittaalla työskennellyt saanut suustaan ulos kieroa suorempaa; nykyään kupittaa(tyks)-asioidenkin täytyy jo olla paremmalla tolalla, koska potilaiden valitukset ovat päässeet ja pääsevät ns. perille; joillakin kupittaalta aikoinaan tapansa hakeneella tyyli toki voi olla vielä se että haukutaan ja syyllistetetään muita ja esiinnytään potilaille mukamas "rehellisinä pelastajina" potilaiden puolestapuhujina, vaikka tosiasiassa oma toiminta on ollut ja on kaikkea muuta kuin eettistä ja laadukasta; tärkeä kupittaaoppi on varmastikin se, että virheistä ilmoittamisesta ei saa rangaista ja omista virheistään pitää saada kertoa pelotta, ja jokaista virheen tehnyttä on tuettava löytämään potilasturvallisuutta edistävä reitti eteenpäin...)

et tuu löytämään. suomessa toi psykiatrinen puoli valitettavasti toimii niin että sun varsinaisiin huolenaiheisiin ei puututa ollenkaan, ne sivutetaan ja lääkäri löytää varsinaisen ongelman esim. univaikeudesta. vaikka olisit kärsinyt ongelmasta ties kuinka pitkään. sitten seuraavaksi on tarjoamassa sulle lääkkeitä. Jos kerrot ette suostu syömään ja että olet aiemmin jo vetänyt masennuslääkkeitä etkä halua uudestaan enää, katkastaan sun hoito koska et suostunut.....

eräs mehiläisen entinen psykiatrian lääkäri sai potkut kun arvosteli tuota toimintatapaa ja halusi muutosta juuri nimenomaan enemmän puhe ja kognitiivispainotteiseen suuntaan ja vähemmän lääkkeitä. toi juttu löytyy netistäkin. JA onhan noi lääkkeet todella iso bisnes, funtsi kuinka paljon verorahoja lähtisit jos ihmiset lopettaisivat itsensä ssri lääkkeillä myrkyttämisen ja alkaisivat panostaa esim. kognitiiviseen terapiaan ja terveellisiin elämäntapoihin, lääkärin tukemana. myös lääkärit menettäisivät osan palkkiostaan tuolloin.

Ei se lääkäri turhaan sinulle lääkitystä tarjoa. Kannattaa kokeilla ja jos ei kuukauden jälkeen sovi tai toimi, niin toinen lääke voi sopia.

Ihan pakko antaa palautetta niin ihanasta, rohkeasta kannanotosta noista ihan hirveistä lääkkeistä nimeltä neuroleptit, joihin uskotaan nykyään naivilla tavalla muka ihmepillereinä, muka nykylääketieteen edistäjinä. Olet niin oikeassa mielipiteessäsi. Tunne-elämää köyhdyttävät lääkkeet neuroleptit, jotka tappavat rikkaan tunne-elämäsi on sairainta, mitä olen ikinä kokenut elämässäni. Tyhmintä on uskoa , että ne muka poistaisivat harhoja, joita voi kenellä tahansa olla, jos on esim. liian kauan yksin. Tähän yhteiskunnalliseen asiaan kuuluisi olla normaalit ratkaisut, ja normaali sosaalinensuhtautuminen, eikä mitään pillereitä. Eikö korona-aikakaan opettanut tätä meille, kun jouduimme eristäytymään muutenkin muista ihmisistä? Tämä on tieteellisesti todistettu tosiasia psykologiassa, jota ketään ihminen ei kauaa kestä oireilematta jotenkin. Ihmisen seksuaali-identiteettiä ja minuutta myös vaurioitetaan lääkkeillä, koska esim. Zyprexa aiheuttaa itselle epätyypillisen seksuaalisuuden muutoksen eli siis sairastuttaa ja muuttaa myös ulkonäköä ja miesten asenteita sinuun. Toki myös naiset hyötyvät tästä parisuhde
markkinoilla. Oireet lähtevät kuitenkin pois ja lääkkeen aiheuttama trauma sensitiivisimmällä
persoonallisuutesi osa-aluella poistuu kun lääkettä joko vähennetään tai se lopetetaan tai itse lopetat sen, jos kukaan ei ymmärrä mitä lääke tekee sinulle ihmisenä. Eli
siis sairastuttaa itsessään henkisesti, koska minuutesi peili särkyy. Jos psykoosisi johtuu todellisista tapahtumista kuten esim. parisuhteesta, ei se lääkkeillä tietystikään parane. Tässä monet lääkärit ovat tyhmiä., kun vaurioittavat jo parisuhteessa pahasti loukattua naiseutta edelleen määräämällä lääkettä joka tuhoaa kaiken sen naisellisuuden joka sinussa on. En ole koko elämäni aikana tavannut yhtään seksuaalisesti tervettä psykiatria vaan kokenut sellaista vallankäyttöä, että pahempaa en ole seksuaalisesti sensitiivinä kokenut. Jos parisuhteen aiheuttamasta psykoosista tehdään tällainen ongelma yhteiskunnassa, niin silloin yhteiskunta on taantunut mielestäni keskiajalle, ja unohdetaan yksi tärkein: " sydäntä ei saa määritellä" . Nuori kokematon nainen on usein sokea sille, mikä on rakkautta, joka kestää. Tänä päivänä vaan ihmettelen edelleen sitä, miten vähän lääkärit ymmärtävät, mistä oikeasti on kyse. En toivu koskaan nuoruuteni parisuhteesta, koska se tapahtui ratkaisevassa elämänvaiheessa,
mutta itse otan sen elämänä, enkä edelleenkään ymmärrä tuollaista vallankäyttöä, joka kohdistuu ihmiseen, joka on ollut kerran elämässään rakkaudessa sokea. En ole ensimmäinen meistä, enkä taatusti viimeinen. Tekisi mieli tästäkin tarinasta kysyä, nähdäänkö tässäkin taas joitain oireita? Itse kun en oireista rakkautta, enkä määrittele rakkauteen liityviä haavoja sentään sairaudeksi. En pysty itse murtamaan ketään noissa asioissa. Kaikkea ei voi enää korjata.