On jotain havaintoja, että universumi olisi laajenemassa kiihtyvästi. Ja kiihdyttäminen taas vaatii, että jokin tekee työn. Tämä jokin on nyt sitten nimetty tuntemattomaksi energiaksi, josta ei tiedetä muuta kuin että se on väriltään pimeää, vai miten se menikään.
Vaihtoehtoisena selityksen ei taida käydä se, että maailmalla olisi massiivinen musta peräseinä, jota kohti reunimmaiset galaksit kiihdyttävät nopeimmin. Nimittäin jos tuo peräseinä olisi kaikkialla, niin se ei aiheuttaisikaan kiihtyvää liikettä?
Mutta mikä oikeasti kävi mielessä niin se, että mitenkäs se gravitaatio käyttäytyykään yli valonnopeudella. Jos galaksi B liikkuu "keskipisteeseen" verrattuna nopeudella 0,6 c poispäin vasemmalle ja A nopeudella -0,6 c, niin eihän nämä galaksit tunne toisiaan ollenkaan, eikä siis toistensa vetovoimaakaan? Ja taas jos nopeudet ovat 0,4 c ja -0,4 c, niin onko se gravitaatiovetovoima täyspätöinen? Eli katkeaa tasan siinä 1 c:n kohdalla täydestä nollaan?
Ja siis lopuksi siis että kun voisi olettaa, ettei laajeneva maailmankaikkeus saa mistään lisää ulkopuolista energiaa, niin eikö kiihtyvä laajeneminen olisikin vain gravitaatiovoiman heikentymisen ilmentymä (nopeiden ja etäisten kohteiden välillä) ilman mitään erityistä tuntematonta energiaa?
Vaihtoehtoisena selityksen ei taida käydä se, että maailmalla olisi massiivinen musta peräseinä, jota kohti reunimmaiset galaksit kiihdyttävät nopeimmin. Nimittäin jos tuo peräseinä olisi kaikkialla, niin se ei aiheuttaisikaan kiihtyvää liikettä?
Mutta mikä oikeasti kävi mielessä niin se, että mitenkäs se gravitaatio käyttäytyykään yli valonnopeudella. Jos galaksi B liikkuu "keskipisteeseen" verrattuna nopeudella 0,6 c poispäin vasemmalle ja A nopeudella -0,6 c, niin eihän nämä galaksit tunne toisiaan ollenkaan, eikä siis toistensa vetovoimaakaan? Ja taas jos nopeudet ovat 0,4 c ja -0,4 c, niin onko se gravitaatiovetovoima täyspätöinen? Eli katkeaa tasan siinä 1 c:n kohdalla täydestä nollaan?
Ja siis lopuksi siis että kun voisi olettaa, ettei laajeneva maailmankaikkeus saa mistään lisää ulkopuolista energiaa, niin eikö kiihtyvä laajeneminen olisikin vain gravitaatiovoiman heikentymisen ilmentymä (nopeiden ja etäisten kohteiden välillä) ilman mitään erityistä tuntematonta energiaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvä avaus!
Näin pitäisi ollakkin!
Kertoo vaan kuinka vähän tiedämme!!!
Gravitaation osalta kannattaa tutustua myös ns, putoavan tilan teoriaan Ei ole vielä sanottu mikä on normaalia ja mikä liikkuu.
http://www.wakkanet.fi/~fields/finnish1.htm
Jep.. Jollakin olis sauma vielä selvittää garavitaatio ihan oikeesti, mitä se on.
eisten ei varmaan tukiessaan ajatellut että gravitaatiolla ei olisi ollenkaan nopeutta?
Nyt kuitenkin on havaittu erilaisia juttua, mm suprajohteilla ym..
Jos massa ei ole vakio, niin gravitaatio vai kuinka päin se nyt menikään.
Tuo universumin kiihtyvä laajeneminen tarkoittaa vain sitä että hetikohtaaivanpian maailmanloppua odotellessasi avoimena oleva Ilmestyskirjasi repeääkin keskeltä kahtia, RIPS!, ja puoliskot lentävät kiihtyvällä vauhdilla vastakkaisiin suuntiin!
Avaruudessa ovat havainneet olevan yhden elektronin kuutiometrissä. Tuollainen laajentaa maailmankaikkeutta, kun sähkövaraukset työntävät maailmankaikkeutta laajemmaksi. Jostain ilmeisesti kertyy avaruuteen lisää elektroneja, joka aiheuttaisi tuollaista laajentumisen kiihtymistä. Toisaalta tuollainen elektronitiheys aiheuttaisi valolle näkyvyyshorisontin 14 miljardia valovuotta, jolla matkalla valonsäde osuisi ainakin yhden kerran johonkin elektroniin. Ja tuosta voi johtua punasiirtymäkin. Eli maailmankaikkeus voi olla paljon suurempi kuin nykyisin pidetty 14 miljardia valovuotta tms.
Älä höpötä. Jos maailmankaikkeudessa olisi yksi ylimääräinen elektroni kuutiometrissä (oikeasti se on vetyatomi), olisi avruus vahvasti sähköinen ja se olisi mitattavissa.
Maailmankaikkeus on varmuudella näkyvää osaansa suurempi, jos kosmologiamme ei ole aivan pielessä.
>>jos kosmologiamme ei ole aivan pielessä.
Tuossa unohdetaan "valonnopeutta ei voi ylittää", eli vaikka kaksi kohdetta etääntyy kolmannesta 0,99c vastakkaisiin suuntiin, niin niiden keskinäinen etääntymisnopeus ei siltikään ylitä valonnopeutta.
Ja suhteellisuusteorian mukaan valonnopeus on myös vakio tarkkailijasta riippumatta, joten jos toinen noista 0,99c kohteista näkisi toisen kohteen "lähettämän" painovoiman, se saavuttaisi sitä 300'000 km/s ja toisinpäin.
Eli kyllä ne aina painovoimallaan toisiinsa osuvat.
Paljon mielenkiintoista pohdintaa mutta selkeitä asiavirheitä monella. Gravitaatio ja sen vaikutusmekanismit tunnetaan nimittäin äärimmäisen tarkasti eikä se gravitaatiota pidetä enää kiinnostavana tutkimuskohteena sen vuoksi. Sen sijaan kiinnostavaa on että miten sen voisi kumota, lupaavimmat teoriat ovat keskittyneet konveksisiin hyperkaartuviin sähkövirtoihin ja niiden vaikutuksiin. Luin uudesta "paperista" (jos et tiedä mikä paper on niin olet amatööri) että läpimurto on helvetin lähellä ja samalla pitäisi ratketa tukku muitakin haastetia, esim yksinapaisuus, valon nopeuden ylitys sekä dilektiset säie otaksumat. Mielenkiinnolla odotellaan.
Pointti siis oli se että gravitaatio tunnetaan, on ratkaistu ja voidaan simuloidakkin, esim nasahan tekee materiaaleja jotka luovat paikallisia, hyvin suuria painovoimakenttiä. näiden yksi sovellus on ilmeisesti fukushiman pohjalevy lähitulevaisuudessa.
niin siis pointti: painovoimaa on olemassa, siitä ei ole epäilystä enää ollut pitkään aikaan.