Pitäisikö vain antaa olla?

Ei minusta näkeminen 3 kertaa vuodessa kuulosta siltä, ettei kummia yhtään kiinnostaisi. Ehkäpä tämä kummi (kuten moni muukin) on ajatellut, että kummius painottuu pääasiassa niihin lapsen synttäreihin ja jouluun. Teidän lapsi on aika pienikin, vasta täyttämässä vuoden. Jos ystävänne on lapseton mies, niin en pitäisi mitenkään erikoisena, ettei vauvan kanssa oleminen tunnu kovin luontevalta. Jotkut ihmiset ovat parempia lasten kanssa sitten kun lapset ovat vähän isompia, osaavat puhua ja heidän kanssaan voi tehdä enemmän. Kutsukaa ihmeessä kummi lapsen synttäreille. Mielestäni voitte syyttää vain itseänne, jos nyt aiheutatte jonkun draaman ja välit kummiin ja myös teidän ystäväänne menevät katkolle. Kummi ja lapsi voivat hyvinkin lähentyä ajan kuluessa.

Siitä sairastelusta...menneenä talvena on kyllä ihan oikeasti ollut todella paljon flunssaa ym liikkeellä. Olen itse yleensä melko terve, sairastan korkeintaan yhden flunssan/vuosi. Tänä talvena olin kahden kuukauden aikana kuumeessa 4 kertaa, viikon noro-viruksen kourissa ja sen lisäksi yötäpäivää oireileva yskä vaivasi 3 kuukautta, ja loppui vasta 2 viikkoa sitten. Moni muukin tuttu ja tutun tuttu on sairastellut erityisen paljon juuri tänä talvena, ja juuri tuo noro ja yskä ovat olleet todella ärhäköitä. Ei olisi itsekään viitsinyt mennä kyläilemään pienen vauvan luokse näiden sairastelujaksojen välissä tai aikana. Ja kun on paljon kipeänä, hommia ja rästiin ja silloin kummilapsi ei välttämättä ole heti ensimmäisenä mielessä.

Ei meitä äijii hirveesti kiinnosta tommoset toukka-asteella olevat sinappikoneet.

Sitten ku se vähän kasvaa niin sitte voijaan olla kiinnostuneempii ku se osaa jo vähän leikkiäkin?

PS. Soot pölijä

Pisteet miehellesi, että hän tapaa ystäväänsä myös muissa kuin lapseenne liittyvissä yhteyksissä!

Kummin suhde kummilapseen on mielestäni yhtä hyvä kuin on kummin suhde kummilapsen vanhempiin. Ja kuten aiemmat kommentoijat totesivat: harvaa ihmistä kiinnostaa jatkuvasti toisten vauvaikäinen lapsi.

Toteat, että "itselle ei tulisi mieleen tehdä kummilapselle noin..". Montako kummilasta itselläsi on? Kuinka monesti olet heidän kanssaan aikaasi vuoden aikana viettänyt? Onko yhteydenpitonne vain kummilapseen liittyvää vai jääkö lapsen vanhempii liittyvään ystävyyteenkin sijaa?

Noin pienen lapsen kanssa ei kummi voi tehdä yhtään mitään. Kyllä syn ttäreillä ja jouluna lapsen huomoiminen riittää. Muu yhteys on rakentuu vanhempien ja kummin kesken. Kummin valinta olis paras tehdä lähisukulaisista ja erittäin hyvistä pitkäaikasista ystävistä joihin pidetään jo muutenkin toivottavsti yhteyttä.

Oma kummitätini haluaa nähdä minut vain pari kertaa vuodessa ja hyvin olen sen 20 vuotta kestänyt joten eiköhän se sinunkin lapsesi sen kestä jos et kutsuisi "tuntematonta" setää hänen juhliinsa

Itselläni kummit kävivät paljon harvemminkin, mutta silti muistivat synttärit ja muut. Ei se kuitenkaan mikään päivähoitohomma ole, kummilasta nähdään silloin kun ehditään, ja muistetaan synttäreinä :) kutsu se, ja jos ei tule niin ei tule :)

Äh, olet ap tosi rasittavan kuuloinen tapaus! Mulla on neljä kummilasta ja ei todella jaksa kiinnostaa niiden kuulumiset ihan jatkuvasti. En myöskään jaksa nähdä joka viikko jotain heistä. Jos näen n. 3-4 kertaa vuodessa kutakin, tekee se kuitenkin jo kerran pari kuussa menoa minulle. Omaakin menoa olisi, on töitä, harrastuksia, omia lapsia, sisarusten lapsia, kavereita, omat vanhemmat ja omat isovanhemmat. Siihen päälle miehen kaverit puolisoineen ja miehen puolen suku. Mitä luulet jaksaako ihminen joka helvatun ilta sosialisoida jonkun kanssa?! Voin kertoa ettei jaksa.

Onko käynyt mielessä, että se teidän maailman napa ei ole kovinkaan tärkeä muiden mittapuulla? On tietysti kummeja, joille kummilapsi on aivan erityisen tärkeä, mutta harvemmin. Silloinkin kyse on yleensä lähimmän ystävän lapsesta tai sisaruksen lapsesta. Muille kummilapsi on varmasti hieman normaalia kaverin lasta läheisempi tai olennaisempi noteerattava, mutta ei nyt kuitenkaan mikään superkiinnostava...

Minua henk. koht. ottaa päähän kahden kummilapsen vanhemmat. Kutsutaan koko ajan käymään, kutsutaan joulujuhliin ja synttäreille, harrastusnäytöksiin jne. Yleensä ei sovi ja sitten vedetään herneet nenään, sen kyllä tajuaa rivien välistä. Kammoan jo puhelimen pirinää jos näytöllä vilkkuu kyseisten numerot. En jaksaisi vastata kun en jaksa alkaa keksimään syitä miksen nyt ehdi näkemään. Oikeasti kyse on siitä että en halua jatkuvasti uhrata kallisarvoista vapaa-aikaani toisten lapsia ihastellessa ja viihdyttäen. Nimittäin ystävien näkemisestä on menyt maku kun aina se lapsi on pääroolissa ja aina pitäisi jaksaa olla kiinnostunut. Ja jatkuva kutsuminen ja kysely koska sopisi nähdä lasta alkaa olla painostavaa ja ahdistavaa. Se vain työntää lapsen näkemistä kauemmaksi ja tekee yhteydenotosta entistä vastenmielisempää, tulee velvollisuuden tuntu :(

Omilla lapsilla on hyvin erilaisia kummeja...osa muistaa jouluna ja synttäreinä...osa käy kylässä muutenkin ja samalla saattaa kysellä lapsen kuulumisia.
Minusta jokainen hoitakoon kummiutensa kuten haluaa...kutsu synttäreille, tulee jos pääsee...ei siitä kannata tehdä ongelmaa.

Minun pojan kummi on muistanu tasan yhden kerran. Antoi rippilahjaksi 100mk ja sen koommin ei oo muistanu mitenkään.......että näin =)

Ei kummius tarkoita sitä että kummilasta on hoidettava kuin omaansa. Monella on omia lapsia ja myös muita kummilapsia.

Olen itse naispuolinen ja ollut kummilapsia useita, mutta vauvana ei kiinnostanut yhään, ei kauheasti isompanakaan. Ainoastaan siksi aloin kummiksi, kun vanhemmat ovat mulle tärkeitä ja heidän kanssaan toki haluan pitää yhteyttä.

Ei kummilla nykyaikana oikeasti enää merkitystä ole, ennen se oli tosiaan tärkeä, kun jos vanhemmat kuoli, piti olla elättäjä sovittuna valmiiksi. Nykyään tuntuu että niitä haalitaan vaan siksi että lapsille ois lahjanostoautomaatit ja rahanjakokoneet olemassa.

Nää on siis päälimmäiset fiilikset tosiaan mitä on tullut kummilapsista kun muidenkin kans jutellu. Enää en haluu ikinä kummilapsia.

Minusta tuli kummi ja lahjautomaatti samalla. Vanhemmat eivät järjestäneet synttäreitä yms lapselle, mutta muistin aina kuitenkin häntä lahjalla. Koskaan ei tullut kiitosta lahjasta yms muistamisesta. Tarjosin lastentapahtumaa, jonka luonnollisesti olisin kustantanut...ei sopinut...jatkoin lahjojen lähettämistä.....ei kiitosta! Lopetin....en halua olla enää lahjaautomaatti:(

3kertaa vuodessa on kummilta ihan tarpeeksi, kyse on kuitenkin KUMMILAPSESTA ei OMASTA! Kuinka monta kertaa SINÄ olet käynyt kyseisen kummisedän luona? Ilman miestäsi. Tuskin kertaakaan joten lopeta tuo lapsellinen valittaminen!

Vaikka sinun lapsesi on teidän perheen keskipiste, niin se ei todennäköisesti ole samaa ei-sukulaisille -etenkään miehille.

Aloittajalle: TE PYYSITTE kummiksi. Miksette kysyneet, haluaako ja lasetelleet samalla toiveitanne kummille samaan hengenvetoon.
Aiemmin tuo kummius on ollut merkityksellisempi, nykyään vanhemmista useat odottavat vain lahjoja, mieluiten rahaa, lapsensa kummilta.

Itse tiesin vasta aikuisena kuka on kummini, ei se ole minua tai ympäristöä hetkauttanut.

Oman lapseni kummi halusi taannoin sanoutua irti kummeudestaan, koska emme hänen mielestään olleet huomioineet ja lahjoneet häntä, kummia, tarpeeksi usein. Oli harmi, ettei kirkko sitä vaihtoehtoa ole ottanut käytännöksi, että voi kummeudesta myös erota.

Aloittaja vaikuttaa kyllä epäkypsältä tuossa kummiasiassa. Ja usein pariskunnista tai naiskummeista juuri nainen on se, joka huolehtii kummitus"velvoitteista". Tuskin poikakummi edes tiedostaa, mitä se kummeus muka velvoittaa. Pyhä isä sentään, miten joutavat on murehet.

Ja jos se lapsosen synttärit muretuttavat, lähettäkää hänelle kutsu tai sana muuten vaan, että meillä on synttärijuhlat, olet erittäin tervetullut, jos pääset.

Ole ystävällinen sydämestäsi, jos kykenet, älä kutsu katkeralla mielellä.

Meillä taas kummilapsi nuoruuden ajoilta. Yritettiin pitää yhteyttä koskaan ei vanhemmille sopinut, oli aina menoa. Tuli mieleen myöhemmin, että pyydetiinkö meitä siksi kun muita ei ollut. Yhteydet on katkenneet(((

Mitä väliä!!!

Kuumius on kyllä minusta jotenkin akkojen hommaa. Kait se riippuu jotenkin ihmisestä. kiinnostaako lapset ja kummina olo vai ei.

Mies on vaan luonteeltaan siittäjä ja metsästäjä. Mielummin se tekeminen kiehtoo kuin lasten kaitseminen.

Itselläni on kolme kummia ja he kaikki naisia, mutta eivät ole koskaan olleet missään tekemisissä tai muistaneet.

Sitten aikuisena otin yhteyttä ja kerran nähtiin ja siihen se sitten jäikin. Kertoo tietysti ihmisestä paljon ja ilmeisemmin ovat nuukia, epäkypsiä tai muuten ei lapsista välittäviä henkilöitä.

Miksi sitten ruveta kummiksi jos ei välitä tai kiinnosta.

Onko kummeidesta tehty jokin pakote ihmisille. Nyt on kuitenkin paljon sellaisia henkilöitä, joita se ei edes kiinnosta tippaakaan.

Eivät muista, eivät ole mukana ja jos tapaavat niin satunnaisesti. tarvitseeko tällaisia henkilöitä edes olla.

Maailma on muuttunut ja lapsille on erilaisia vaihtoehtoja jos vanhemmat esimerkiksi kuolisivat.

Hyvin harvoi kummi, sukulainen saa tai joutuu kasvattamaan lapsen, koska sosiaalihuolto pitää siitä kyllä huolen ja ei varmasti anna lasta sukulaisille, kummille jne.

Suomen adoptiolainsäädäntö on myös niin takapajuinen ja byrokraattinen, joten siitäkään ei ole miää hyötyä.

Meillä kummi tapaa lasta noin 1xvuodessa, jouluna muistaa. Ei muuloin.
Ei maailma siihen kaadu.

Vinkiksi kaikille jotka pyytelee kummiksi.Istukaa ja keskustelkaa mitä teidän mielestä se kummius pitää sisällään ja minkälaista kummia haette..käsittämätöntä kitinää jatkuvasti näistä kummi asioista.Mikään ei käy.Osapuolilla aina aivan eri käsitys miten sitä ollaan kummeina...Jotkut haluaa vain sen lahjan ostelijan,toisia ei kiinnosta pätkääkään onko kummi uskonnollinen ja haluaako oikeasti olla lapsen elämässä..Elikkä sinullekkin voisin sanoa että kutsu tai ole kutsumatta,yksipuolista jappasua..tai peru koko kummius ja ota uusi kummi.Muista jututtaa uutta kummia ja kirjoita lista mitä häneltä odotat..Saattaa lähtä kaveri karkuun.

tottakai kutsut synttäreille, sähän se siinä välit katkaset lapseen, jos et kutsu. Jos jättää tulematta niin sit on hänen häpee. Älä nyt ainakaan sä katkase niitä välejä, lapselle on tärkeetä et kummit käyvät ja toi kolme kertaa vuodessakin on enemmän ku 0 krt!!

Avauksen kuvassa vauvani. EN kerro mihelleni, että lapsi ei ole hänen.

Työkaverini S.K, Keuruulta. Lapsi on sinun. Tiedät kuvastani, siksi lisäsin.
toivoen, terveyshallinon täti.

Alle kaksivuotias ei vielä edes kykene ymmärtämään uskontoa siinä määrin että kummilla paljon mitään tehtävää vielä onkaan. Valittakaa sitten kun lapsi on vanhempi, jos kummi ei huolehdi lapsen hengellisestä kasvusta.

just toi..syntymäpäivä lähestyy. just joo, lahjoja pitäs saada. voi jumalau'a.nykysin kuvitellaan et kummin pitäs olla joku lahja automaatti ja rahan tuoja,muusta viis. ei se että kummi ei nyt ravaakkaan oven raossa tarkota ettei se lapsesta välitä.haloo, mieti vaan omaa vanhemmuuttaas ja koita olla kullannupulle ite läsnä kun oot sen maailmaan väsänny. jos sä delaat tai muuten sekoot ,niin eiköhän se kummi tuu hätiin ja plokkaa sun skidis huostaan. mut toi just että lahjoja ja rahaa ollaan vailla nykyään saa mut raivoihin!!!!!!!!

Kummina olo ei tarkoita mitään ja tämä kyseinen kummi on selvästi samaa mieltä. Se on vain nätti sana jolla joku huomioidaan, osoitetaan että on tärkeä henkilö itselle, siinä kaikki. Ei ole mitään vastavuoroisuutta huolehtia toisen penikasta.

kummitätini tykkää kyl kovin leikitellä kanssani ;=

Voi hyvää päivää! AP ei voi olla tosissaan! Eihän se lapsi kummisedän ole, vaan teidän! Ihan kun nyt joka ikinen viikko pitäisi lasta olla tapaamassa. Itse olen kolmen lapsen kummi ja yhtä heistä en ole edes nähnyt kuin pari kertaa, vaikka tyttö on jo 8 v. Toisia kummilapsia näen useammin, koska heidän äidit ovat ystäviäni, mutta tapaamisen syy ei ole se, että näkisin lasta, vaan että voisin vaihtaa kuulumisen ystäväni kanssa. Muistan kummilapsiani jouluna ja syntymäpäivänä, se kyllä riittää! Jos vaadit enemmän, niin kannattanee varmaan tehdä sopimus paperille allekirjoituksineen, ettei tule sitten paha mieli, kun ihmisellä on oma elämä, eikä kaikkea ylimääräistä aikaansa halua käyttää kummilapseen! Teidän tapauksessa ymmärrän kyllä hyvin, miksi setää ei kiinnosta tulla moikkaamaan kummilastaan/hänen vanhempiaan, kun olette tuollaisia ihme turhasta pultteja vetäviä kitisijöitä!

Ihmisten pitäisi kummivanhempia valitessa jutella sen kummivanhemman kanssa siltä mitä odottaa. Alkujaanhan kummivanhemman tehtävä oli osallistua lapsen hengelliseen kasvatukseen, mutta nykyään se tuntuu joillakin olevan jopa vain välttämätön paha että lapsella pitää ne kummit olla että voi kastaa. Toiset odottaa, että kummi vain antaa lapselle arvokkaita lahjoja isommissa juhlissa ja muistaa synttärinä. ja sitten on näitä vanhempia, jotka kuvittelee, että kummin pitää osallistua lapsen elämään aktiivisesti ja olla ilmainen lapsenlikka. jenkilässä kummivanhempi sitoutuu ottamaan lapset omikseen vanhempien kuollessa. aika pelottava ajatus jollekin joka ei kummikäsitettä muualta tunne kuin jenkkilän sarjoista ja elokuvista.

itse kun olin lapsi, en edes tiennyt ketä kummini olivat. muutaman kerran lapsuuden aikana äidinkin piti ihan alka muistelemaan että kuka oli kenenkin kummi kun minulla oli useampi sisarus. niiltä kummeilta ei tullu lahjoja synttärinä, ripillä taikka häissä. itse eivät koskaan mitenkään huomioineet kummiuttaan tai edes puhuneet kummiudesta. koko ikäni sitten havannoin tätä kummi-asiaa ja hoksasin, että suomalaiset vähän säikähtää sitä kummiutta. ensin ollaan ylpeitä että jee pääsinpä kummiksi, olen siis oikeasti aikuinen. Mutta sitten säikähdetään sitä vastuuta ja saattaa jopa etääntyä lapsen vanhemmista siinä pelossa, että ne odottaa jotain suurta panosta.

Itse olen kummi kolmelle lapselle, joten olen nähnyt senkin puolen. Yksi kummilapsistani on siskoni esikoinen eikä siskoni ole mitenkään suuttunut minulle vaikka monena vuotena olen synttärilahjankin unohtanut, kun on tuota välimatkaa. en hänelle muutenkaan ikinä kehtaa antaa jotain hienompaa lahjaa kun haluan antaa tasapuoliset lahjat sisaruksille. Yksi kummilapsistani on Eksäni siskon lapsi. Hänen synttäreillään käytiin porukalla joka vuosi, mutta kun erottiin en ole sen jälkeen edes nähnyt koko lasta tai perhettä eivätkä he ole paljon minua kaipailleet. Kolmas kummilapseni on ystäväni lapsi, jota näen kyllä useamman kerran vuodessa ja käyn synttäreillä, mutta yhteen väliin näimme harvemmin ja sen tuloksena paljon vierasti minua ja siitä on jäänyt vähän jähmeät välit. Jokaiselle kummilapselle kuitenkin suunnittelen isompaa rahalahjaa kun pääsevät yläasteelta kun itsellänikin on sitten parempi rahatilanne. Muuten kyllä mielelläni viettäisin aikaa heidän kanssaan, mutta enpä kehtaa väkisin tuppautua kelleen kylään. jotkut vanhemmatkin tuntuvat hätkähtävän kun sanoo että saakos kummitäti tulla katsomaan kummipoikaa. aivan kuin pelkäisivät että kummitädin läheiset välit lapseen ovat sitten heiltä itseltään pois.

jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. lapset on suuri ilo.

Onneksi mulla ei oo kummilapsia, enkä niitä edes halua. Hoidan ja huolehdin mielelläni muiden lapsista, mutta en velvollisuuden kautta. Hoidan kun itse haluan ja jaksan. Itsellemme tulossa esikoinen, enkä todellakaan odota, että kummi olisi automaattisesti lapsemme hoitajana. Minäkään ne kuollut siihen, että kummini pitivät minuun yhteyttä syntymäpäivinä ja jouluna. En olisi tarvinnut heitä edes siihen. Nyt vain ahdistaa, kun kummit ovat vanhemmalla iällä pyytäneet jatkuvasti käymään tai soitelleet kuulumisia. Oikeastaan kun mua ei edes kiinosta niiden kummien kanssa lörpötellä, kun on vähän niinkuin muutakin elämää. Huoh....

Pyytäkää kummi mukaan juhliinne ja muulloinkin tulee tai ei tule. Ei siitä pidä loukkaantua jos ei joskus tule. Usein kummia pyydetään vain juhliin kera lahjan, muutoin ei. Myös kummia voi huomioida; muistaa hänen merkkipäivänsä, joulukortti yms. Omalta kummilapseltani en ole saanut kertaakaan edes joulukorttia muusta muistamisesta puhumattakaan. Juhliin kutsuttiin vähän pitkin hampain, yleensä eri aikaan kuin muut vieraat ja sukulaiset. Suhde kummilapseen riippuu paljon lapsen vanhemmista miten he huomioivat kummin. Kutsutaanko kummi usein kylään ja käydäänkö kummin luona. Suhde lapsen ja kummin välille syntyy näin vähitellen lapsen kasvaessa.

Miksi se vauvanne pitikään kastaa ?

Muistaako joku sellaisenkin asian tässä luterlaisessa systeemissä !

Taas näitä keskiajalta tulleita ajatusmalleja, ei se kummi tarkoita että sen tarvitsisi asua teidän talossa ja sieltä sitten vierailla pikku viljamin tykönä joka päivä.

1. lapsi ei muista mitään ensinmäisistä vuosistaan, joten on ihan turha sanoa että lapsen takia haluatte tämän kummin teillä käyvän, taitaa olla oma lehmä ojassa.

2. kummi on kummi, tarkoittaa suoraan vain sitä että jolle lapsi annetaan jos te kuolette, mistä lähtien tämä titteli on velvoittanut yhtään käymään kylässä?

Kummius on vain niinkuin ..nimellinen juttu. Se että kummin pitäisi ravata monta kertaa kuukaudessa neuvomassa miten lasta hoidetaan, varsinkin jos on poikamies niin eikös se ole jo syvältä.

Onhan omat odotuksenne liian korkealla? Varmastikin, kun lapsi kasvaa, yhteydenotot ja kanssakäyminen lisääntyy.

Lapseni sylikummi tuli uskoon melkein heti vauvan kastamisen jälkeen. Ei ole koskaan sen jälkeen sanonu olevansa kummi, eli irtisanoi kummiuden omalta puoleltaan. Syy ettei olis koskaan ruvennu kummiksi, jos olis ollu uskossa ennen kummiksi alkamista. En oikein ymmärrä tätä. Lapseni on jo aikuinen, ei kummin puolelta mitään sellaista, että olis kummi koskaan ollutkaan. Ainoostaan kastetodistuksessa ja valokuvissa näkyy olevan kummi.

Ei Suomessa ole tietääkseni mitään lakia joka velvoittaa kummeja näkemään määrätyin väliajoin kummilapsia.

Deal with it.

Tuohan on monta kertaa. Tiedän "isän" joka ei näe lastaan koskaan. Ei muista jouluna, ei synttäreinä, mummoista ym. puhumattakaan. Kiva selittää asia lapselle, että sen suku on mätä ja välinpitämätön.

Itse en puolestani tapaa kummipoikaani kuin ~1 vuodessa, eikä se välttämättä ole edes hänen syntymäpäivänsä.
Enkä itseasiassa päässyt edes hänen viimeisimmilleen syntymäpäivilleen.
Syy: kummipojan äiti viettää niin kiireistä elämää, ettei hänellä ole aikaa kummeille (tai ainakaan tälle kummille).
Täten olen itse päättänyt olla "hoitamatta" kummiutta, koska en itse saa siitä mitään irti ko. tapauksessa. En osta edes lahjoja! Tosin sehän ei olekaan kummin tehtävä!
Opettaisin ilomielin kummipojalleni, kristinuskon asioita jos näkisin kummipoikaani.
Mutta ym. asioiden ja monen muun seikan takia se on mahdotonta.

Teidän tapauksessa, olette velvollisia ilmoittamaan kummille asiasta.
Pyysitte häntä omasta mielestänne ehkä tärkeään tehtävään ja toivoisitte että kummi pitäisi yhteyttä kummipoikaansa!! Kertokaa se hänelle!
Suorapuheisuus kunniaan!
Mutta 3 kertaa vuodessa on huomattavasti enemmän kuin minä "pääsen" näkemään kummipoikaani.

P.S. Kummejakin voisi muistaa! Kortti kummilapselta saattaisi muistuttaa asiasta!

P.P.S. Muistakaa kaikki, ennen kummiutta, kummi on ollut muutakin kuin kummi teille, joku on ystävä, toinen sisko, veli tai muu. Hoitakaa myös ystävyyttänne kummiiin, älkää odottako vain kummin olevan yhteydessä lapseen.

Lapsenne kummi on hyvä eikä huono kummi, älkää vain loukatko millään tavalla. Kuinka monen kunmmin luulet käyvän noin paljon lasta aktsomassa?

Kummi kummi. Mikä se on? Ihminen joka pitää jotain lasta sylissään kun joku kirkon poppamies antaa sille nimen. Miksi siitä pitäisi kauheasti niin innostua?

Oman lapseni kummi on kerran tavannut kummilapsensa ja ei "kerinnyt" edes ristiäisiin omien syiden syystä vaikka vapaa-ajalla oli?... Kerrottiin kyllä millon ristiäiset jne. puolivuotta aiemmin!
Ristiäiset oli vuonna 1985 ja tähän saakka 1 yhteys?...

Oman kummilapsemme kanssa on käynyt niin, että ollaan nähty tasan 2 kertaa: ristiäisissä ja 1-vuotissynttäreillä. Myöhemmin kun olen kysellyt kuulumisia, ei ole tullut vastausta minkäänlaista, saatika että olisivat tulleet ite kylään tms. Tuntuukin siltä, että ollaan "kummeja" vaan kirkonkirjoissa, sillon ei löytynyt muita sopivia jotka kirkkoon olis kuulunnu. Luulin minä että saisin seurata lapsen elämää lähempää, mutta näin siinä kävi. Ei joulukortteja, ei niin mitään. Olkoon sitten näin. Harmittaa vaan kun mentiin tyhmyyksissämme edes lupautumaan kummeiks. No, ollaan sit "paperikummit"

Ei kummin oo tarkotuskaan nähdä lasta kauheen usein, kunhan muistaa synttäreinä ja jouluna!! Meidän lasten kummit ei käyny edes syntymäpäivänä, mut se vaan on sellasta, varsinkin kun niilläkin on omat lapset. Kummi ei oo mikään varavanhempi.

minun lapsellani ei ole kummia kun sitä ei voi olla kun ei kuulu kirkkoon enkä minä voi olla kummi kun en ole uskovainen!

Haluan ottaa kantaa aloittajan kirjoittamaan :

Minulla itselläni on yksi rakas kummipoika nyt 7 v ja kyllä hän tietää kuka hänen toinen kumminsa on, mutta eivät valitettavasti ole tekemissä kovinkaan usein Joskus kun puhe tulee toisesta kummista hänen kanssaan sanoo vai ei ole käynyt/ nähty.. Itse yritän mahdollisimman usein olla tekemisissä hänen kanssaan.

Itselleni kummeus on tärkeä asia ja parhaani yritän

stemppiä ketjun aloittajalle, mun mielestä kummeudesta ei pitäisi joutua muistuttamaan

Voi tsiisus! Kuinka tärkeä tuo kummitouhu on joillekkin. Omaan kummiini olin väleissä ja tapasin silloin tällöin. Sisaruksilleni ei edes oikein selvinnyt keitä heidän kumminsa olivat. Ja samanlaista tarinaa olen kuullut kavereiltanikin omista kummeistaan.

Kun olin nuorempi (30 v.), hoidin paljon kummityttöäni, koska hänellä oli taas vuorostaan isoäiti, joka ei ollut mitenkään erityisen kiinnostunut pikkulapsista (- kuten tämä isoäiti itse asian minulle kerran ilmaisi).

Nyt olen yli 10 vuotta vanhempi ja huomaan, että en ole erityisemmin kiinnostunut hoitamaan uusinta kummilastani, 1-vuotiasta poikaa - mutta, jos hänen äitinsä pyytäisi, niin varmasti suostuisin.

Haluan tällä sanoa, että AIKANSA KUTAKIN. Täytyy ymmärtää ihmisten eri elämäntilanteita. 1-vuotiaan kummilapseni äiti ehdotti, että tapaisin hänet ja kummilapsen ns. asukaspuistossa. Tarkoitus oli tavata pitkästä aikaa hyvää ystävää ja jutella hnäen kanssaan, EI hoitaa yhdessä lasta. Ei 40-kymppinen nainen ole kiinnostunut tapaamaan kummilapsensa äitiä puistossa, vaan ravintolassa illallisen merkeissä. Jos äiti pyytäisi, että voisinko katsoa tyttöä pari tuntia, että hän pääsisi elokuviin, suostuisin ilman muuta.

Vaihtakaa kummia, ei siinä muu auta. Miksi kummi on mies ja vielä ei luotettava? Miksi kummeja on vain yksi? Kummi tarkoittaa että jos vanhemmalle käy jotain niin kummiperhe on seuraava huoltaja? Kannattaisi tarkemmin miettiä.

Ei taida kummisedällä olla omia lapsia? Ihmiset joilla ei ole lapsia ei välttämättä tajua että kummina olo tarkoittaa lapsen elämässä mukana oloa ja hänen näkemistään useimmin kuin 3 kertaa vuodessa. Mutta tosiaa lapset ei ole kaikkien juttu joten turha varmaan odottaa poikasi kummisedältä tämän enempää. Sanoisin kutsu hänet syntymäpäiville mutta älä anna odotusten olla liian korkealla!

Moi , Tajuukko mitä kummius takoittaa,ota siitä ensin selvää ennekuin valitat. EI se ole vain muistamista ja lahjojen tuomista.Sillä ihan muutarkoitus, ja en ymmärrä miksi lapsella pitii olla useita kummeja.

No ite ootte kumminne valinnu. Oisko kannatanu miettiä pitempään, jos haluaa lapselleen kummiksi jonku samusirkka-joulupukki-hammaskeiju yhdistelmän

Kummeille ladataan liikaa odotuksia,kyllä se vähempikin riittää.hyvähän tuo on jos kolme kertaa on käynyt vuoden aikana katsomassa.
Itselläni oli aikanaan viisi kummilasta ja se oli kyllä taakka, kun kaikkia muistin joka synttäri ja joulu.

tuli mieleen että eiköhän ole jo aika mennyt ohi koko kummi homman itse en ole tavannut kummia koskaan eikä minua ole häirinnyt vai onko niin että on tärkeää että saa kummilta lahjoja esim. juuri syntymäpäivänä

Ketjun aloittajalle: minua vit.... tuollaiset valittaja-kääkät. Eikö sulla ole muuta tekemistä? Minun poikani kummit (2 henkilöä) eivät ole muistaneet kummipoikaansa kastetilaisuuden jälkeen. Poika täyttää tänä vuonna 18 v. Silti en valita. Elämässä on paljon vaikeampiakin asioita, kuten esim. vakava sairaus.

minulla on kaksi kummi poikaa toinen 2vuotias ja toinen 1 vuotias heidät näen melkein joka viikko ja kummi tyttö 6 KK jota näen kerran kuussa minun mielestä kummius tarkoitaa sitä että kummi lapsen kanssa ollaan tekemisessä ainakin kerran kuussa jotta tämä opii tuntemaan. omaa kummi setääni en nähnyt kuin jouluna kun olin pieni .

ratkaisu ongelmaasi: eroakirkosta.fi kaavoihin ei ole pakko kangistua ja kaikkihan me tiedämme mikä nykypäivänä on kummien tehtävä: Tuottaa materiaa MUN hajuherneelleni, olla ilmainen lapsenvahti, kun MÄ tarviin omaa aikaa. Kasva aikuseksi, oikeen tosi...

jaa...3 krt vuodessa sehän on jo paljon...meillä on käynyt kummi katsomassa kummipoikaansa 3 krt ennen rippijuhlaa..... hehehehe

Minulla on kaksi kummilasta.
Toinen on jotain 35 vuotias poika. En ole koskaan nähnytkään häntä tietoisesti enkä tiedä missä hän asuu.
Kummiksi pyydettiin silloin joskus ja suostuin. Asuimme ihan eri puiolilla Suomea ja sitten asuin ulkomailla ja siksi en ole tavannut.
Toinen kummilapseni on 30v tyttö. Hänet näin ristiäisissä ja muutaman kerran vauvana. Sitten avioerot sotkivat kuvioita enkä ole nähnyt häntäkään sen koomin.
Koko kummisysteemi on aikansa elänyt ja pitäisi lopettaa kokonaan.

Olet käsittänyt kummin velvollisuudet totaalisen väärin. Ei hänen kuulu viedä lapsille lahjoja eikä juhlia häntä merkkipäivinä. Kummin tulee huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta, siis lukea sille raamattua ja pakottaa se kirkkoon. Mitään muuta tehtävää kummilla ei ole.

Kuules. Katsoppas You Tupesta sellainen videonpätkä kuin, Eksytetty ystävä.

kummiksi kannattaa valita ihminen josta tietää että hän pitää yhteyttä lapseen. ei pidä myöskään odotella mitään jos ei ole etukäteen sovittu ja puhuttu millaista kummiutta odotetaa. Alunperin kummin tehtävä on ollut ja tietääkseni ev.lut kirkon opin mukaan on edelleenkin olla tukemassa lapsen hengellistä kasvua, rukoilla lapsen puolesta ja kertoa lapselle Jumalasta. Ev lut kirkkohan väittää (Raamatun opetuksen vastaisesti, tätä ei Jumala opeta raamatussa) että pikkuvauva uudestisyntyy=tulee uskoon kasteessa. Siksipä annetaan lapselle hätäkaste jos häne ei tunnu selviävän alkumetreillä. Tosiasiahan on että lapsi on viaton ja kelvollinen taivaaseen kunnes hän itse vartuttuaan valitsee tahtooko seurata jeesusta=tulla uskoon vai ei. Nykyään harvempi haluaa tai itseasiassa ei ole tästä edes tietoinen vaan luulee että rippikoulun käynnillä lunastaa taivaspaikkansa vaikka Jumalan tahto ei oikeasti kiinnosta pätkääkään. No mutta näin se menee kun Raamatun sana hyljätään ja keksitään oppeja omasta päästä. Anyway jos tästä mies kummista ei ole hengelliseksi esikuvaksi mitäpä sillä tekee? Luulen että nykyaikana kun ollaan vieraannuttu myös raamatun lisäksi tästä harhaopista niin ei miehet varsinkaan tajua mitä koko kummius tarkoittaa. Jos itselläänkään ei ole ollut sen kummempaa kummisetää kuin että on ristiäisissä käväissyt ja harvoin muistanut, niin ei ihminen osaa antaa sellaista toiselle lapsellekaan. Eli älä ole vihainen vaan ymmärrä, anna anteeksi ja puhu kummin kanssa. Älä vaadi vaan kysy mitä hän tahtoo, millainen kummi hän haluaa olla. Minulla oli kummipoika, mutta sen vanhemmat eivät tuoneet sitä käymään kuin kerran sen jälkeen kun muutin kauaksi( eikä itellä ole autoa eikä rahaa kuten heillä ois ollu ja on yhä), lapsi itsekään ei muistanut minua mitenkään. Niinpä en alkanut sen kummemmin minäkään häntä muistamaan. Jos kummius ei toimi unohtakaa koko kummi tai mieluiten antakaa hänen olla sellainen kummi kuin hän on. kiireinen kummi. Lapselle ei kannata kummia moittia, sillä lapsi ei ymmärrä vaan kokee itsensä hyljätyksi. Kummijuttuhan on vähän sellanen aikuisten haaveilu sopimus mutta tosiasia on vain ihmisiä jotka harvoin pystymme vastaamaan toistemme odotuksia.

Niin paljon uskontohilluheita tässäkin postissa, onneksi ovat vähentymään päin suomessa. Yllättäen vähemmän uskovaisia maissa missä älykkyys kukoistaa. Sattumaako?

itselläni on sama tilanne, jos pidän lapselleni juhlat johon kusun muita sukulaisia kutsun myös KUMMISEDÄN juhliin, hän päättää tuleeko vai ei.

ehkä kummia kiinnostaa oma elämä enemmän ko jonku arvottoman räkänokan ?

Kuule, ihan tarpeeksi - ihmisten elämäntilanteet vaihtelee ja lanka voi olla joskus jopa säikeen ohut, noin vertauskuvallisesti. Turha syyllistäminen ja romanttiset odotukset eivät ainakaan paranna asiaa - tai käyntimäärien laskemiset per vuosi - huoh!! Maailma on kova. Tiedän lapsia jotka nuorena/teininä ja aikuisenakin ovat vasta luoneet uudestaan suhteen omaan kummiin, ilman että vanhemmat häärää siinä välissä. Kaikella on aikansa...
nm. itsekin kummin "hylkäämä" ja turhasta romantiikasta uloskasvanut

Pienipalkkaisena ja viel köyhempänä eläkeläisenä
minuakaan ei kiehdo toi raha-automaattina olo,
joidenkin lasten kummi olin nuoruudessa, mutta
nuoria vanhempia vei viina ja aineet, eivät edes pitäneet mitään yhteyttä.

Sitten oli omaisia, jotka kaikki mahdolliset laskunsa maksatti (olin jo siinä vaiheessa monta kertaa vammaiseks hakattu) minulla, hörkit hakkasivat myös omat lapseni ja miehenikin, könysivät yöllä ja päivällä huushollissani, perintöjen
toivossa lähti kokonaisia asiapaperinippuja ja omaisuutta tuhansien eurojen arvosta (kiristivät "uskovaisten tavaran on oltava aina yhteistä-teemalla).

Työpaikalla oli rva, jolla kuulemma yli 10 kummilasta, kaikille piti ostaa lahjoja
4 kertaa vuodessa, melkoinen kleptomaani hänestäkin taisi kehittyä, kummasti
katosi varat toistenkin rahapusseista "uskontojen nimissä".
Sitten oli aseman lapset, huume-ja päihdetyöhön varoja koottiin ihmekeinoilla.

Sanoisin tosta kuntien/seurakuntien narkomaani- ja päihdetyöstä, että kehittämisen varaa silläkin saralla, hyvin vaikea ja monimuotoinen ongelma
yhteiskunnassa sekin, voimia ja varoja kysyvää työtä.
Kamppailua saatanavaltoja vastaan - sanon näin siksi että kokemusta on kimppuunkäymisistä ja ammuskelunkin/muidenkin väkivaltakuvioiden kohteena olemisesta.
Suojelusenkeleitä kaikki ihmiset tarvitsevat, niin isot kuin pienetkin - eikä vähiten ne nuoret ja lapsetkaan jotka huumeilla on ehditty kolkata ja orjuuttaa,

siispä enkeleitä elämäänne - julmien jumalienkin ja kuolemanvarjonkin maasta terveisin 1 kummitäti, joka epäilevän tuomaan lailla uskoisi lahjonnan
olevan niitä parhaita lastenkasvatuskonsteja kiristyksen ja uhkailun ohella.

Minä olen vanhan kaverini lapsen kummi, ollut jo 25 vuotta. Olen mielestäni täyttänyt kummin velvollisuudet hyvin. Erosin kirkosta n.20v sitten joten kummipoikaa en ole lainkaan kasvattanut uskonnolisuuteen, pikemmimminkin päinvastoin sillä hän erosi myös kirkosta, ehkä suosituksestani ja esimerkkini voimalla.

Sen sijaan vuosien aikana olen tutustuttanut ja yrittänyt kasvattaa häntä esimerkiksi kalastukseen, eri urheilulajeihin, urheiluvedonlyönteihin, viineihin, kohtuulliseen alkoholin käyttöön, maailmanmatkailuun ja aasian matkojen yhteydessä maksulliseen erotiikkaan koska siellä sitä oppii jos vaikka mitä naisista. Myös mekaniikka, autoihin liittyvä eritoten, siinä olen häntä opastanut niin, että taitaa kehkeytyä kummipojalla ihan ammatiksi. Joo, kummpojan äidille ei todellakaan ole kerrottu kaikkea mitä kummiuteen liittyy :)

Oikeasti kannattaisi kummeja miettiessä miettiä mitä kummiudelta haluaa ja kertoa ne.

Mulla lapsen ensimmäinen kummi olisi tahtonut nähdä lasta paljon enemmän kuin mitä mä olisin jaksanut. Vauva-arjen sekä lapsiarjen pyörittäminen voi olla myös uuvuttavaa ja kiireistä aikaa ( vaikeaa ehkä uskoa, kun "ollaan" vain kotona eikä käydä töissä, nyt kun olen käynyt jo töissä jonkun aikaa, uskallan väittää sitä helpommaksi kuin kotona oloa.

Mutta siis ystäväni ei voinut ymmärtää miksi ei voida nähdä niin usein kuin ennen ja hänelle kummius erittäin tärkeä rooli, johon suhtautuu vastuuntuntoisesti. Mulle todellakin riittäisi ihan kolme neljä krt vuodessa.

Seuraavat kummit olen valinnut keskutelemalla paremmin asioista. Itse olen hyvin kiireinen ihminen, opiskeluineni sekä työssäkäynnin ohella en kestäisi, jos kaikki lapseni kuusi kummia haluaisivat koko ajan rampata kylässä. Eihän siitä mitään tulisi. Eli kyllä minusta lapsesi kummisi on hoitanut hyvin vastuunsa.
Itselläni on yksi kummilapsi, ja olen kerennyt näkemään sen kaksi krt vuoden aikana. Mutta se on ok, koska olemme molemmat kiireisiä. Lapset myös sairastelee usein mikä myös haittaa näkemistä.

Ja tilannehan voi tuosta todellakin muuttua, kun lapsi kasvaa isommaksi. Harvoja miehiä vauvat kiinnostaa. Minäkin pidän isoimmista lapsista enemmän, kun niiden kanssa voi tuohuta enemmän kaikkee. Vauvat on vähän tylsiä.

Näille lapsellisille tuntuu nykyään olevan tärkeintä kaikenlaisten kaavojen pakkomielteinen noudattaminen. Ja MINUN lapsen huomiointi ja MATERIAN ostaminen.

Meillä kummi olisi halunnut käyttöoikeuden kummilapsensa pankkitiliin ja oli jopa pankissa avannut lapselle tuollaisen lainvastaisen ja pankin tiliehtojen vastaisen tilin, johon oli itsellen pidättänyt käyttöoikeuden. Ymmärettävästi tuo tili lopetettiin lapsen vanhempien toimesta ja myös samalla lopetettiin myös käytännön kummius ko. kummin kanssa. Onpa tuo lapsi hyvin pärjännyt kohta 20 vuotta ilman tuota kieroa, viekasta ja katalaa kummia. Että se niistä kummeista.

Itselläni on viisi kummilasta ja lisäksi oma perhe lapsineen. Usein käy niin että kummilapsia ei millään voi, ei ehdi, eikä aina muista muistaa. Kummius on asia joka jää hieman taka-alalle jos on oma perhe ja omat lapset. Jos odotetaan että muistaa rahalla tai lahjoilla, se on liikaa jos on omiakin huollettavia. Ne kummit joilla omaa perhettä tai heillä ei itsellään ole lapsia ovat toisenlaisia kummeja, heillä on helpommin aikaa ja varaa muistaa kummilapsiaan.

yhdyn edelliseen

Mitäs tehtäviä se kummi nyt sitten on laiminlyönyt...
Kummin ainoa tehtävä on huolehtia lapsesta jos vanhemmat kuolevat...
Ja tänä päivänä ei taida olla sekään tehävä enää voimissaan..

Mm no joo. Minun kummisetäni on nähnyt minua ehkä 10 kertaa 19 vuoden aikana, kyllä tuo 3 kertaa vuoden aikana kuulostaa tosi paljolta.

Minulle ei edes ilmoitettu et minutkin oli laitettu mieheni kanssa kummeiksi,asia selvisi vasta vuosien päästä kun löysin kastetodistuksen muuttoa tehdessä.Kuitenkin olen muistanut mieheni puolesta merkkipäivinä.En kuitenkaan pidä sitä kummeutta niin merkittävänä juttuna eiköhän lapsen vanhemmat ole kaikkein tärkeimmät.

Kummin ainoa tehtävä on olla vanhempien apuna lapsen kristillisessä kasvatuksessa, ei mitään muuta eikä tarvitse lahjoa tai muistaa jne jos ei halua, se ei ole mitenkään väärin.

joo o .... mulla oli kerran huono kummi ja se puhkes vauhdissa.
pitkänpäälle michelin on hyvä kummi.

Kummius on erittäin hieno idea alunperin. Nykyään se on täysin kieroutunut juttu. Ota ensin selvää, mikä on alunperin luterilaisen kirkon opin mukaan kummien tarkoitus ja tehtävä. Ehkä sullekin sitten valkenee, että olet totisesti aivoton olento.

valitsiko kummisetä teidät?

Muistin alussa usein kummipoikaani, mutta minua ei edes kutsuttu useinkaan kummipoikani syntymäpäiville. Kuulin äitipuoleltani kuinka oli ollut isäni kanssa syntymäpäivillä ja samoin muita kummeja ja sukulaisia. Eikä kummipoika ole minua koskaan muistanut millään tavoin. Joten koen olleeni tarpeeton.

En kuulu kirkkoon, enkä ole käynyt rippikoulua. Enkä siis ole kenenkään kummi. Olen kuitenkin siinä käsityksessä, että kummin tehtävä on johdattaa ja varmistaa lapsen/nuoren kasvamista luterilaiseen uskoon ja sen oppeihin. Kummitäti tai -setä ei oo siis mikään lapsenhoitaja, lahjojen ostaja tms. Onneksi ei ikinä tarvi todella olla kenenkään kummi, niin hulluja vanhempia on näemmä tajuttomasti liikenteessä. Omat lapseni (3 kpl) ovat selvinneet elämästä aikuisuuteen tai lähes sen kynnykselle ilman yhtäkään kummia. Eikö oo ihmeellistä!? Minut on kyllä kastettu ja siis pari kummiakin löytyy. Toista en tosin tiedä, toinen on äidin sisko ja kummius ei näkynyt mitenkään minun elämässäni. Selvinnyt myös ihan mahtavasti tähän asti.

Onko kummius laillisesti jotenkin sitova ja voiko siitä erota. Olen exäni veljen lapsen kummi. Kun erosimme en ole ollut yhteydessä hänen muihinkaan sukulaisiin. mielestäni tehtävää voi jatkaa exäni uusi. Jos en hanki omia lapsia ei kai kummilapseni ole kuolemani jälkeen oikeutettu perintöön? Millä tavalla kummius sitoo? En kyllä ikinä enää suostu kenenkään kummiksi!

Minulla on kanssa kummi lyönyt kummius tehtäväänsä ja ei kiinnosta kummius vaikka kummiksi tahtoivat. On nähnyt kummilastaan yhden kerran ristiäisissä vuonna 98ja lapsemme on nyt 15-v.Onneksi kummeja voi lisätä rekisteriin,mutta niitä ei voi poistaa,.Lisäsimme lapsellemme yhden kummin jälkikäteen.

Kummius on vähän merkityksetön asia, mikäli kummiperhe jättää kummin täysin huomiotta. Jos vain odotetaan muistamista, mutta ei muuta yhteyksiä, en ihmettele, että kummiudet jää sivuraiteelle. Onhan kummeillakin varmasti omia elämäntilanteita, joissa ehkä heillä olisi tuki ja apu tarpeen - jos odotus on vain yksipuolista nalkutusta, kun ei ole lahja-automaattina - ymmärrän hyvin, että jäätyy.

Itselläni on kolme kummilasta ja kaikkiin on suhteeni erilainen. Ensimmäiseen kummilapseeni en ole yhteydessä, johtuen hänen äidistään. Ostin monet vuodet kummilapselle lahjoja merkkipäivinä ja kävin katsomassa aina kun hänen äidilleen sopi. Sitten kummilapseni äiti seurusteli eri miesten kanssa ja asui milloin missäkin ja muutti tiuhaan tahtiin eikä osoitettaan ilmoittanut. Selvittelin osoitteita joka kerta milloin mitäkin kautta ja loppu pelissä en edes tiedä menikö lahjat perille, kun ei niistä ikinä mitään kiitoksen sanaa saanut. Ystäväni sanoivatkin minulle että lopeta tuo lahjojen ostaminen, kun ei kummilapseni äiti edes vaivaudu kiittämään eikä ilmoittamaan missä milloinkin asuvat ja näin tein. En ole vuosiin pitänyt mitään yhteyttä. Surullista sinänsä, koska itse haluan pitää kummilapsiini yhteyttä ja pidän kummiutta arvossaan.

Kahteen muuhun kummilapseen pidän yhteyttä hyvin. Ostan lahjoja merkkipäivinä ja muulloinkin ja käyn heidän kanssaan tekemässä mukavia asioita, kuten leffassa, syömässä, ostoksilla, minigolffaamassa, mato-ongella. Vietän siis mieluusti aikaa kummilasteni kanssa. Se on myös itsellenikin tärkeää.

Tärkeintä ei ole lahjojen ostaminen vaan yhteinen aika. Haluan itse ainakin että kummilapseni tietävät, että jos joskus jotain on niin minuun he voivat luottaa ja autan aina tarvittaessa. Minulla on näihin kahteen kummilapseen hyvä ja läämin suhde.

Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta jos jonain päivänä on niin kummit valitsen niistä jotka ovat minulle tärkeitä ja luotettavia ihmisiä.

Aina siis ei ole kyse siitä etteikö kummi pitäisi yhteyttä kummilapseen, joskus myös kummilapsen vanhemmat voisivat katsoa peiliin ja mennä itseensä.

Itselläni on aina ollut mahtavat kummit ja näin aikuisena pidän kummeihini yhteyttä ja näemme kuulumisien vaihdon yhteydessä. :)

Juu, ei kummi ole sellainen ihminen, jonka pitää sietää kummilapsensa perheeltä mitä tahansa. Suostuin kummiksi, sillä mielestäni minulla olisi ollut paljon annettavaa henkisellä tasolla. Miksikään rahasammoksi ei ollut aikomukseni. Jokainenhan elättää omat lapsensa. Jos lapsia ei ole, tarkoittaa se sitä, että ihminen haluaa käyttää omat rahansa. EI SITÄ; ETTÄ NE SYYDETÄÄN KUMMILAPSELLE.

Minulla on yksi kummilapsi. Alunperin en edes olisi halunnut kummiksi, mutta miten sitä nyt kohteliaasti voi kieltäytyä tehtävästä? En edes voinut kieltäytyä tehtävästä kirkkoon kuulumattomuuden takia, sillä tuolloin vielä kuuluin kirkkoon, josta erosin kyllä heti kummilapseni kasteen jälkeen. Ja olen 95% varma, että minua kysyttiin kummiksi vain, koska "muita ehdokkaita ei nyt sattunut enää löytymään". Kurjaa kummilapselleni sekä minulle. Emme edes juuri olleet missään tekemisissä ko. perheen kanssa ennen kummilapseni syntymään kuin noin kerran vuodessa. He asuvat minusta katsoen toisella puolella Suomea, välimatkaa siis yli 600 km.

Laittelen kyllä kortteja juhlapyhinä ja muistan jouluna&syntymäpäivänä ja joskus soitankin, mutta aika huonosti tulee pidettyä yhteyttä. Siinä voisin kyllä parantaa. Vierailulla käyn max kerran vuodessa. Olen huono kummi - myönnän.

Nyt kun olen itse jo 40-kymppinen katson "velvollisuudekseni" huolehtia ajoittain 90-kymppisestä kummitädistäni. Käyn kylässä , kysyn , tarvitseeko muuta apua ym. Jos on lämpivät välit kummiin voi roolit kääntyä toisinpäin kun kummisetä tai -täti vanhenee.

Voi lässyn lässyn lää.

Tämän päivän ongelma, kun ihmiset eivät hyväksy ihmisiä sellaisena kuin he ovat.

Pyydetään kummiksi, sitten aletaan valittamaan, kun ihminen ei käyttäydy juuri kuin haluttaisiin.

Viimeistään lahjoista tulee sanomista, kun on joulupukin ja kummin tehtävät menneet sekaisin vanhempien mielissä.

Vaikka oma maailmasi pyörii lapsesi ympärillä, turha sitä on odottaa muilta.

Kyllä toki, kukaan lapsen neljästä kummista ei tulleet konfirmaatioon ja rippijuhliin vaikka kutsuttiin. Kaksi lähetti lahjan, joka oli pieni summa rahaa. Summa oli jopa ehkä turhankin pieni, en tiedä olisiko ollut parempi laittaa pelkkä kortti. Jos on kummiksi ruvennut niin pitäisi kantaa siitä vastuu.

Vähän jäi ikävä tunne, mutta ei mekään sitten olla enää tekemisissä, se on ihan okei. Pitäisi ihmisen kantaa sen verran vastuuta että hoitaa kummin minimivelvollisuude, mutta jos on niin huono ihminen, ettei siihen pysty niin sääliksi käy.

Voi Tsiisus; jos sinulla ei muuta ajateltavaa/murhetta elämässä ole, niin sinulla/teillä menee poikkeuksellisen hyvin. En myöskään ole kuullut kummista, joka joka kk ramppaisi kylässä. Jos ette lapsellenne kykene antamaan teille kuuluvaa kasvatuksellista tahtomaanne kristinuskoon ilman kummin apua, niin suosittelen lapsenne vapaaehtoista huostaanottoa.
t. juu

Itselläni on neljä kummia, joista kaksi (pariskunta) eivät ole pitäneet ikinä mitään yhteyttä, en tunne heitä enkä ole koskaan tavannut. Yksi kummeistani (mies) kuoli muutama vuosi sitten, muisti minua syntymäpäivänä lahjalla tai kortilla, jouluna enimmäkseen kortilla (yhtenä jouluna sain häneltä Suojelusenkeli-taulun, joka on suurin aarteeni). Rippilahjaksi sain häneltä kultaisen kaulaketjun jossa oli kultainen risti. Ja tämä neljäs kummi, on muistanut miten on halunnut/jaksanut. Nyt ollaan enemmän oltu yhteydessä, kun olen vanhempi (24v).
Omalla lapsellani on myös neljä kummia, joista kaksi on miehiä. Toinen täytti vastikään 18, ja ymmärrän että nuoruus on hänelle tärkeää, muistaa kuitenkin jouluna ja syntymäpäivänä omalla tavallaan (ei välttämättä lahjoja, mutta muuten). Toinen kummimiehistä muistaa muutenkin kuin juhlina. Jokainen omalla tavallaan. Naiskummeista toinen muutti etelä-suomeen, ja muistaa jos muistaa. Toista kiinnostaa silloin tällöin.
Itselläni on kaksi kummilasta; joista toisen elämässä olen ollut mukana melkein alusta asti, joka päivä. (en kadu tätä ratkaisua). Toista kummilasta nään muutaman kerran vuodessa, ja välillä kyselen kuulumisia.
Mutta jokainen hoitaa kummeuden omalla tavallaan..

mihinkäs ikään se kummin "velvollisuus" muistaa synttäreitä ja jouluja teistä kestää? jos yhteydenpitoa perheeseen muuten ei oikein enää ole

Poikani on 24 vuotias, kummitäti ei ole käynyt ristiäisten jälkeen katsomassa. Kummisetä on lähisukulainen, alkuvuosina poikkesi muutaman kerran ja pojan rippijuhlissa. Siinäpä kaikki.

Jaa,meinaatko, että kummin pitäis olla ostamassa leluja viikottain? Toivottavasti kyseessä on trolli..

Pitäisi todellakin kutsua ja ihan normaalia meininkiä, jos kummi esim. asuu kauempana, ei edes näe noin monta kertaa muutenkaan vuoden aikana.. Jouluna ja synttärinä muistaminen todellakin riittää.

Omia kummeja tuskin olen nähnyt juuri koskaan/ saanut muistamista kuin jouluisin ja silti se on ollut ihan ok.

Itse kutsuisin kummin siitä huolimatta vaikka harvemmin lasta tavannut! Itselläni on 5 lasta, yhden lapseni kummisetä käyttäytyi vastasvasti, kaikesta huolimatta emme välejä häneen katkaisseet, kutsuimme synttäreille jne... Toisinaan tuli ja toisinaan ei. Meillä kaikilla erinäisiä syitä, mitä kenelläkin! Nyt lapseni ja kummisetänsä tapaavat todella usein, reissaavat yhdessä ulkomaita myöden, kummisetä kustantaa reissut! Aivan ihanaa ettemme katkaisseet välejä emmekä kättäneet kummisetää kutdumatta! Lapsen ja kummisedän välillä nykyään aivan ihana yhteys! Toivon että kutsutte kummisedän lapsenne syntymäpäiville!

no huh huh ...aika outoo tekstii..aika hyvis väleissä näyttää sit olevan kummin ja vanhempien suhde..

Minun esikoisen kummi kävi viimeksi kolme vuotis synttäreillä (mies) eikä sen jälkeen ole näkynyt, joten olkoon myös pois. Esikoiseni on tällä hetkelle 10 vuotias. Itse en ole nähnyt kummitätiäni 27 vuoteen. Eiköhän tänä päivänä kummin "velvollisuudet" ala katoilemaan todellisuudessa. Minun nuoremman pojan kummi käy synttäreillä, mutta en missäään nimessä jättäisi sitä yksin hänen kanssaan, koska hänellä on aivovamma. Tiesin vammasta jo ennen ristiäisi, mutta koska on minulle niin hyvä ystävä niin pyysin häntä nuoremman pojan kummiksi. Itse teet päätöksen pyydätkö häntä syntymäpäiville, mutta silti haluan korostaa ettei kaikki peruuntumiset ole välttä johdu siitä, ettei kummi halua "tehtäviään" hoitaa, kyseessä voi olla myös vakavampaa taustalla.

Katsot tilannetta selvästi vain omasta näkökulmastasi. Käännä tilanne ympäri ja arvioi sitten uudelleen. Et selkeästi edes tiedä, MIKSI kummisetä vierailee niin harvoin? Kyseessä on kuitenkin vielä vauva, ei se muistamiseen paljon vaikuta.

Lapsi ei myöskään arvostele kummisetää kolme tai nelivuotiaana, vaikka kummisetä ei olisi vauva-aikaan ollutkaan läsnä. Aikuinen arvostelee. Kuten sinä nyt.

Puhukaa kkummisedän kanssa toiveistanne, että kaipaisitte häntä enemmän lapsen elämään. Oletko tehnyt sitäkään? Vai ainoastaan kyräillyt kotona ja ihmetellyt?

Kummisetä ei välttämättä pidä vauvoista, mutta saattaa tulla loistavasti toimeen leikki-ikäisen lapsen kanssa hiekkalaatikolla, koululaisen apuna läksyissä ja teinin kanssa haasteellisissa kasvukuvioissa.

No voi,voi,vali vali,ruikutuki,ruikuti! Kummin tehtävä on pitää huolta kummilapsen KRISTILLISESTÄ kasvatuksesta,jos vanhemmille tapahtuu jotain!!!OTA SELVÄÄ,ENNENKUIN ALAT MÄRISTÄ!!!!!

Kaiken kruunu on nämä ateisti tekeleet jotka pitävät nimeäiset ja kutsuvat kummeiksi.. Ahneita ja rahan kiilto silmissään... Yök koko instituutio.

Kummiuden tausta on tosiaan kristillinen, mutta maallistuvassa maailmassa siitä on tullut muuta.

Itse ajattelen, että parhaassa tapauksessa kummi on ihminen, jonka vanhemmat tuntevat hyvin ja tietävät haluavansa lapsen lähelle. Kummilla on tavallaan erityisasema vanhempien tuttavien joukossa päästä muita lähemmäs lasta ja lapsen elämää. Kummi on perheen ulkopuolinen, turvallinen aikuinen lapsen elämässä vauvaiästä aikuisuuteen.

Itselläni on tuollaiset kummit. Olen saanut heiltä lahjoja, mutta paljon enemmän arvostan sitä, että he ovat nähneet kummiuden kunniatehtävänä ja ovat sitä kautta erottuneet edukseen muista vanhempien tuttavista ja sukulaisista, jotka ovat olleet läsnä elämässäni.

Etkö sä ymmärrä, hän lupautui kun pyysitte, kun ei kehdannut kieltäytyäkkään. Ei teidän kersanne ole hänen elämänsä, hänellä on omansa. Voi taivas, et olet itsekäs.

Anna olla, jätä se "kummi" rauhaan ja hoida itse lapsesi. Itse en lapselleni lahjojen tuojaa tahtonut, voin ostaa ne itsekkin. Ei kukaan ole kiinnostunut toisten kersoista. Herää jo!

Omalla lapsellani on kummi jolle tein selväksi että odotan pientä muistamista jouluna ja syntymäpäivänä, eli en todellakaan odottanut mitään 20-100€:n lahjoja ihan pieni 5€:n muistaminenkin olisi riittänyt tai kyläily ja näkeminen, kun kuitenkin itse haluaisi kummeja lahjalla vastavuoroisesti muistaa, mutta kiinnostaako tuossa nyt sitten muistaa kummitätiä, joka ei ikinä soita (vaan itse pitää aina olla soittamassa) unohtaa lapselle tärkeät päivät ja ei muutenkaan hirveästi tunnu kiinnostavan lapsen vointi tai mitä lapselle kuuluu. Enkä todellakaan odota joka viikkoista soittoa vaan vastavuoroisuutta myös kummin puolelta, että edes joskus soittaisi. Niin eipähän tuosta ole apua edes siinä' kristillisessä kasvatuksessa

Juuri tuon takia minä en ikinä suostu kenekään kummiksi koska silloin on pakko ostaa lahjoja aina...

koko kummijuttu on niin vanhanaikainen, joutaisi jo historian kirjan lehdille.
Minäkin olen kummi, vastoin tahtoani vieläpä, minut laitettiin kummiksi mitään kysymättä eikä siellä kirkkopuolella kukaan kyseenalaistanut ... vaan enpä ole mitään kummijuttuja sitten tehnytkään.

Eikös ne "kummittelut" ole enempi muodollisia juttuja. Ei teidän lapsi ole mikään ihme, että siitä pitäisi niin isoa numeroa tehdä

Kummi huolehtii lapsesta sen jälkeen jos vanhemmat ei siihen pysty,,tai kuolevat,, antakaa nyt jo rauha sille kummisetälle,, ootte todella pikkusielusia vanhempia.

Hah on siinä kans olevinaan uskovaisia kun ei tiedetä höykäsen pöläystä koko asiasta !

Mitä varten te kuulutte kirkkoon kun ette siitä välitä p..kan vertaa häh ?

Mikä teitä vaivaa? Ei teidän lapsenne ole mikään ihme, jota pitäisi kaikkien palvoa.Maapallolle syntyy joka sekuntti uusia vauvoja. Taidatte olla narsisteja molemmat.

Oletkohan itsellesikään selvittänyt, mitkä ovat kummin "tehtävät", mikä on kummiuden tarkoitus?

Muistakaa myös kysyä mahdollisen kummin mielipidettä haluaako kummiksi, minulle esimerkiksi kävi niin että valittiin kummiksi ilman kysymistä, sukulaisen taholta.
Ei siinä paljoa kummin tehtävät kiinostaneet...

Jopas näkyy aihe kiinnostavan@#$
Totuus lienee kuitenkin, että se kummittelu on vähän vanhanaikaista, jotain kirkon pakkopullaa. Ystävät ja kaverit voi valita ilman velvoitteia ja lapsia saa muistaa omasta halustaa ja kiva jos lapsikin muistaisi joskus. Vaikka vanhemmathan sen kummin on valinnut, ei lapsi, Vai voiko sen myöhemmin Vaihtaa. Varmaan joku osaa vastata siihenkin kuten yleensä joka asiaan ainakin vinoilla

Päinvastoin täällä asiat. En moiti kummilasta tai heidän vanhempiaan. Ei olla riidoissa mutta kummit ovat, en ole sukua.

Halloo. Kummilapsi ei pahastu, vaikka kummia ei ensim. vuoden aikana näy.
Odota, kun varttuu niin pojat ovat poikia iästä huolimatta. Jalkapallo, jääkiekko yms yms

Tilaisuuksiin kutsumatta jättäminen ei ole ratkaisu
-kutsumalla paikalle olet tehnyt oman velvollisuutesi oikein.

minä en ole nähnyt omaa kummia 20 vuoteen ja voin sanoa että ei edes kiinnosta!

Kummius on kammotus, mistä evl-kirkko pitää kynsin hampain kiinni. Kummius koetaan rasitteena, keinotekoisena jäänteenä jostain keskiajan takaa!
Itselleni on ollut työlästä pyytää omillekin lapsilleni kummeja, koin/ koen rasitteeksi.
Olisi ollut syy erota kirkosta moisen kummiuspakon vuoksi, toistaiseksi olen sinnitellyt maksellen kirkolle ihan kivasti kirkollisveroja.
Kummilapseni, erityisesti vanhempansa, ovat käsiojossa odottamassa hintavia lahjoja, jos eivät täytä kriteerejä naamaa nyrpistetään niin penskat kuin vanhempansa. Joten en harrasta enää edes syntymäpäiviä.
Kummiksi kysyttäessä, jos ei kiinnosta elinikäinen rasite, niin ilmaiskaa se selvästi. Valitettavasti itseltäni ei siihen selkärankaa löytynyt!

Hö, näin pikaisesti luettuna huomaan, että kummiutta ja siihen liittyviä asioita pidetään yksisuuntaisena. Voisin esittää aloittajalle kysymyksen, kuinka usein hän on ottanut vuoden aikana yhteyttä kummiin ja ovatko käyneet kylässä kummin luona. Oletko esim. lähettänyt kuvia lapsesta kummille?

Mielestäni kummius ei ole yksisuuntaista. Hyviintapoihin kuuluu vastavuoroinen yhteydenpito ja muistaminen. VANHEMPIEN TEHTÄVIIN KUULUU OPETTAA LAPSELLE PITÄMÄÄN YHTEYTTÄ KUMMIIN!
Ihmissuhteisiin kuuluu vastavuoroisuus joka tuntuu tyystin unohtuvan tässä kummiusasiassa.

Lahjoja ja rahaako odotitte?
Itseänikin pyydettiin kummiksi, en ilennyt kieltäytyä. Suoraan sanottuna tämä muksu ei kiinnosta tippaakaan. Aina pitäisi olla antamassa rahaa ja lahjoja.
En pidä lapsesta, on muutenkin erittäin huonosti kasvatettu.
Älkää odottako liikoja kummilta, hoitakaa lapsenne ja antakaa kummin käydä kun hänelle sopii.

Minä taas jätin kummiuden, kun kyllästyin täysin jatkuvaan kyselyyn ja syyllistämiseen liian vähästä yhteydenpidosta yms. Pyrimme pitämään yhteyttä kerran kuussa, vaikka asuimme 100km päässä kummitytöstämme. Olimme silti liian vähän yhteydessä kuulemma.

Mikään ei tuntunut riittävän. Kärsimme vielä lapsettomuudesta itse, lapsettomuushoitojamme ym. henkisiä kipuja perhe ei ottanut huomioon yhtään. Viisi vuotta jaksoimme.

www.divinerevelations.info

Opettakaa Te lastanne Luojasta, Totuudesta, Pelastuksesta...

Raamattu on Luojan Sana & Totuus.

Ihana kummilapsi on/oli mullakin. Mutta vanhemmat, varsinkin äiti petti luottamuksen vaikeassa tilanteessa. En voinut ajatella pitäväni yhteyttä, koska en enään luottanut, ettei sama olis toistunut. Siispä, ei aina ole kummeissa syy yhteydenpidon vähyyteen.

Joku kirjoitti että kummeiksi pyydetään niitä sukulaisia ja tuttavia kellä on paljon rahaa. Ja paskat! Itselläni kaksi lasta, kummallakin 3 kummia. Eikä valittu kyllä kummeja heidän rahojen mukaan. Ihan vain ketkä MEIDÄN VANHEMPIEN mielestä sopivat parhaiten kummeiksi.

Vanhempi lapsi täytti 2 keväällä. Hänen kummien kanssa näemme miten näemme. Koska välimatkaa on useita kymmeniä kilometrejä. Kuulumisia toki kysellän miten kysellä. 3 kertaa vuodessa on toki hyvä määrä. Vois olla eri ehkä jos ei olisi kummilastaan nähnyt kertaakaan!

en tiedä omista kummeista muuta kuin nimet ja sen että isän puolelta sukua ...ovat jo kuolleet aikapäiviä sitten,,siinä kaikki.

Kummius ei liene tuo tuontyylin velvollisuuksia , muodollisuushan tuo on . Ei onneksi lahjojen kantovelvollisuus .

Tarviiko alle yksivuotias vielä mitään kristillistä kasvatusta? Sehän on kummin tehtävä.

Ehkä herra on eronnut kirkosta ja kokee vähän noloksi osallistua lutkulahkon taikariitteihin?

Ei kannata valita kavereita kummiksi, niiden elämäntilanteet muuttuu ja yhteydet katkeaa. Kannattaa valita kummeiksi vain sukulaisia, ne on ja pysyy.

Ylipäätään kannattaa miettiä että onko sopivaa liittää vauvaa kirkkoon, kun ei tiedä hänen vakaumustaan.

Eikös se kummin tehtävä ollut antaa kristillistä kasvatusta ? Mites alle vuoden ikäiselle sellaista annetaan ? Ja olisi aika outoa, jos ei kummia edes synttäreille kutsuta.

Tuo kummitouhu on vain pelkkä hirveä riesa: lapset odottavat kummeiltaan aina lahjoja ja kaikkea muuta. Lasten vanhemmat odottavat myös kummeilta vaikka mitä ja sitten tulee jopa välirikkoja, jos ja kun kummilla ei ole mahdollisuuksia, tai taitoja olla "hyvä" kummi.

No voi voi sun murheitas!!Suomes on monta lasta ilman ISÄÄ ja jopa ÄITIÄ tai molempia ja sä itket,kun kummisetä ei käy joka viikko lässyttämässä mukulalles,HUH HUH!!!

Voi hyvänen aika sentään! Kummihan on täysin vertauskuvallinen "tehtävä" nykyaikana. Ei kummin kuulukaan käydä kuin ristiäisissä ja 1-vuotissynttäreillä. Meilläkin on lapsella 4 kummia. 1 käy aktiivisemmin kylässä, koska on mieheni sisko. Kolme muuta eivät ole käyneet vuosikausiin.

Kerron myös AP sinulle salaisuuden näin kolmen veljen sisaruksena. Miehiä ei oikeasti kiinnosta lapset hirveästi. Siis suurinta osaa miehistä. Lapset kiinnostavat heitä yleensä silloin, kun heidän kanssaan voi oikeasti tehdä jotain eli lähinnä aikuisina. Meilläkin kotona isä ei koskaan hirveästi lapsista välittänyt. Tuskin olisi koskaan edes hankkinut lapsia ellei äitini olisi niin kovasti halunnut useampia lapsia. Nykyisin kuitenkin käy veljieni kanssa metsästämässä ja kalastamassa ym. yhdessäoloa. Miehet on luotu vähän sellaisiksi "kukasta kukkaan", ei oikein lapsia kasvattamaan.

Ole iloinen, että kummi käy noinkin usein. Mielestäni nykyään kummeilta ei voi hirveästi vaatia. Kummit eivät välttämättä enää vuosien jälkeen kuulu kirkkoon laisinkaan. Kummeus voi myös nuorille miehille olla kauhean ahdistavaa. Kaikki ihmiset eivät ole niin lapsirakkaita.

Juu tehtävä se on. Ei toivottu. Sellainen tehtävä, joka on kuitenkin riesa hyvinkin monelle.
Ei kaikille. Valitkaa kumminne paremmin.

Miinus tili on jo täysi, enää ei saanut anettua miinusta.
Sinulla olisi peillin katsomisen paikka.

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/3D771C0F959FAD46C2257022003F65DA?OpenDocument&lang=FI

"Kummit

Kummi on lapsen elämässä tärkeä ihminen, turvallinen aikuinen ja ystävä. Yleensä kummeiksi valitaan vanhempien hyvin tuntemia läheisiä ystäviä tai sukulaisia.

Kummina oleminen on paitsi tehtävä myös mahdollisuus erityisen läheiseen ihmissuhteeseen. Kummi on kutsuttu vanhempien rinnalla pitämään huolta lapsesta.

Huolenpidossa ja ystävyydessä toteutuvat kristittynä elämisen periaatteet ja lähimmäisen rakkaus. Kummin tärkeä tehtävä on myös lapsen puolesta rukoileminen.

Kummeja ei voi vaihtaa eikä kummeilta ottaa pois tehtäväänsä kastetoimituksen jälkeen. Kummien lisääminen on mahdollista erityisistä syistä."

Jos kyseessä oli ystävä, pitäsi sitten jo tietää, ettei hän ole painottunut uskonnon kasvattajaksi.
Harvempi mies osaa vauvan kanssa seurustella. Jopa isät ovat "ulalla" miten olla vauvan kanssa.
Ehkä sitä alkaa sitten; kalareissuja, pyöräily retkiä, telttaretkiä ja urheilu juttuja, kun lapsi kasvaa.
Mutta teitysti on parempi, että pistät välit poikki ja ihan heti.

Onko kummiudella muka jotain merkitystä?
Itselläni on neljä lasta, eikä heidän kumminsa ole ikinä pitäneet juuri mitään yhteyksiä. Itse taas olemme kolmen lapsen kummeja, emmekä mekään ole juuri muissa tekemisissä kuin että jokin lahja lähetetään juhlapäivinä.

Mutta oli aika yllättävää, että joku vielä nykyaikanakin suhtautuu kummeihin tuolla tavalla.

Kummius oin turha juttu.

Pojallani (15v) on yksi kummitäti.
Nuorempana he kävivät joskus Lintsillä tai Heurekassa. Mitään velvotteita ei ole ollut. Tavanomaista ystävyyttä se on ilman mitään kumiutta.
Sitten jäin leskeksi. Kummitäti kävi meillä usein katsomassa miten pärjäämme ja auttamassa joissain asioissa. Olen minäkin häntä aina autellut 'miesten' hommissa. Sekin oli ihan normaalia kun emme asu edes kaukana toisistamme.
Joskus myös isä saa huolenpitoa kun kummi jää isän kainaloon yöksi. Siinä saa lohtua sitten kummatkin sinkut.
Hyvin on pärjäilty.

On käynyt vastaavaa. Olen itse se huono kummi.

Minulla ei ole paljon kokemusta lapsista eikä omia lapsia (eikä edes tarkoitusta sellaisia hankkia), ja kun pyydettiin kummiksi, ajattelin että ehkä voisin sitä kautta laajentaa elämänpiiriä tuohon suuntaan. Mutta en vain osannut olla luontevasti lapsen kanssa. Tai lapsiperheen, useinhan se oli sitä, että piti samaan aikaan yrittää seurustella sekä vanhempien kanssa että lasten (myöhemmin syntyi vielä sisar kummipojalleni).

Sitten muutin vielä toiselle paikkakunnalle, ja vähäinenkin yhteydenpito jäi. Minusta tuli se kummi, joka lähettää lahjan syntymäpäivänä ja jouluna, ehkä nimipäivänä kortin, ja siitä se sitten onkin. Lapsella on paljon aikuisia kotipaikkakunnallaan, mm. lapsettomia sukulaisia, jotka viettävät aikaa hänen kanssaan, joten ymmärrettävästi minäkään en lapselle ole kovin tärkeä. Silti jonkinmoinen syyllisyys ja häpeäntunne huonosti hoidetusta tehtävästä kaivaa mieltä. Jos olisin tiennyt, miten käy, olisin kieltäytynyt tehtävästä. En vain osaa olla luontevasti lasten kanssa!

Kutsu vaan, kaunaa ei kannata kantaa. Jos hän kuitenkin niinä 3kertana vuoden aikana tavatessaan lasta, kohtelee lasta hyvin ja kommunikoi, niin älä luovuta tai painosta. Hän saattaa jossain vaiheessa muuttua ja esim lapsen mennessä kouluun voi tullakin kohta jolloin hän on enemmän läsnä. Monet miehet eivät oikein pienten lasten kanssa osaa olla luontevasti ja ajattelevat sen olevan lapsen paras. Sitten kun ikää tulee kommunikointi on helpompaa ja miehetkin uskaltavat enemmän. Rohkaise ja esitä ystävällisesti toive siitä, että haluaisit hänen viettävät aikaa enemmän lapsesi kanssa. Kummius ei muutenkaan nykypäivänä merkitse monille ihmisille muuta kuin sen kastetilaisuuden. Anna suhteen mennä omalla painollaa,

Noinhan se usein menee. Ei edes ne kummit, jotka itse ovat halunneet kummeiksi välttämättä pidä yhteyttä lapseen. Pyydä toki juhliin. Ei hän ehkä pahuuttaan jätä tapaamasta lasta. Ei ehkä vaan saa aikaseksi.

Muistan jostain lukeneeni,että kummius on jotain huolehtimista lapsesta,jos vanhemmille jotain tapahtuisi.En ole varma asiasta.Itse olen yhden lapsen kummi ja täytyy myöntää,että se tuntui aikanaan olevan vain lahjojen ja rahan antamista.Yleensä synttäreillä lapsi sai kaikilta niin paljon lahjoja,että kummin lahjaa ei edes avattu,vaan viskattiin nurkkaan,kun tuli jo uusia.Nyt tuo kummilapsi on jo aikuinen.
Yleensäkin kun kutsutaan jonkun penskan synttäreille,niin eikö voisi olla tiliä,jonne jokainen voisi laittaa omantunnon mukaan.On todella vaikeaa ostaa lapselle jotain,jolla on kumminkin kaikkea,ostat pojalle leikkiauton,jollaisen tuo muutkin ja huone on väärällään autoja.

Minusta ihan asiallinen ja hyvä kummi, ei alle yksivuotias vielä edes ymmärrä koko kummi-käsitettä ja viettäähän hän aikaa kummilapsen vanhemman eli miehesi kanssa. Kummin tehtävänähän on myös tukea vanhemmuudessa ja sitähän se on, yhteinen aika ystävän kanssa. Kun lapsi kasvaa muuttunee yhteydenpito henkilökohtaisemmaksi.
Itse olen kokenut etteivät kummilapseni liiemmin pidä minuun yhteyttä, muuta kuin joulun alla. Syntymäpäivätkin ovat unohtuneet lähes aina. Iät 4, 8 ja 17. Itse olen hoitanut heitä aina kun on pyydetty, samoin ostanut heille kaiken mitä ovat halunneet. Mites teillä laitatteko lapsen puolesta merkkipäiväonnittelut ym?

Voi luoja .____. ei minunkaan kummit koko ajan ole meillä ravanneet, enkä minä tai iskä ja äiti silti olla oltu katkeria. Pääasia että kummi muistaa lasta juhlina, kyselee kuulumisia silloin tällöin, on mukana lapsen elämässä, kun molemmilla osapuolilla on aikaa ja lapsikin ja alkaa ymmärtää jotain jne. Ei ole tarkoitus, että heti kun kakara syntyy, kummi muuttaa teille asumaan ja vaihtaa lapsen paskavaipat, syöttää sen ym. Se on teidän oma tehtävä.

Munki kummisetä tulee 2 kertaa vuodes meille (synttäreinä ja jouluna) ja lupas tulla kesänä yks torstain tuua mulle synttärilahjan. Jäin ilman oon ootellu 3 kuukautta että tulis.

Ei voi olla totta, mitä järjenjuoksua! Miten kummisetä voisi osallistua lapsenne elämään, jos ette kutsu häntä edes lapsen syntymäpäiville? Ihan turha odottaa, että hän haluaa olla osa lapsenne elämää, jos ette kutsu häntä edes lapsen syntymäpäiville.

Itse olen kahden lapsen kummitäti. Toisen lapsen vanhemmat ja isovanhemmat syyllistävät minua jatkuvasti siitä, etten käy katsomassa lasta riittävän usein. Vanhemmat eivät itse pidä minuun yhteyttä vaan odottavat, että kaikki yhteydenpito tulee minun suunnastani. Kahtena vuonna minua ei ole kutsuttu edes lapsen syntymäpäiville. Kun kävin lapsen syntymäpäivien jälkeen viemässä hänelle kuitenkin lahjan, lapsen isä sanoi lapselle, että kummitäti ei ehtinyt syntymäpäiville. Minua ei oltu kutsuttu, jolloin tuollaiset puheet lapselle ovat aivan käsittämättömiä.

Tää on NIIN provo, että vallan lemuaa.

Eihän kukaan järjellinen ihminen oleta että VAIN toinen käy vierailla, oli nyt sitten kummi tai ei. Ja kolme kertaa vuodessahan on ihan riittävästi. Syntymäpäivät ja joulu... niin se meilläkin muistaminen menee. Monella kun on noita ystäviä ja kummilapsia kuitenkin enemmän kuin yksi. Ja sitten on vielä ne oikeat ystävät, joiden kanssa haluaakin viettää aikaa..

Voi mikä tyhmä kummisetä. Joka päivä kuuluisi nähdä pilttiä! Koittakaa etsiä uusi!

Hei, meillä kummeillä on oma elämäkin, ei kaikki pyöri teidän pienen lapsenne ympärillä. Muistakaa että olette ystävä myös kummille ilman sitä lapseen liittyvää velvoitetta. Muuten et ole ollut hänelle se ystävä alunperinkään muuten kuin hyödyn takia. Ei kummien tarvitse joka käänteessä olla lapsen asioita kyselemässä. Se riittää kun opettaa lapselle että on olemassa kummi johon voi ottaa yhteyttä jos tuntuu pahalta ja jos äidille ja isälle tapahtuu jotain. Kyllä se velvoite tiedetään, ei siitä tarvitse haukkua heti jos ei olla yhteydessä silloin kun te niin haluatte. Jokainen kummi tallaa omalla tavallaan, jos ei kelpaa niin älkää valitko kummeja lainkaan. Ei me mitään perheenjäseniä olla, lapsen kasvatus kuuluu ensisijaisesti vanhemmille, joten olkaa tyytyväisiä että lapsella on kummi, sille pahan päivän varalle.

Hohoijaa! Ehkä miehesi voi vinkata hänelle että on lapsen synttäri ja tämä on kummi niin hänellä sytyttää ajoissa.
Kuka käskee mennä valitsemaan kummeiksi sellaisia ihmisiä jotka sitten eivät vanhempien mielestä olekaan kelvollisia? Kuka? Ehkäpä kaikkia ei kiinnosta lapset, ehkä joskus kiinnostaan muttei vielä. Ehkä kummiksi haluavia ei ole liiaksi tarjolla juuri tuon asenteen vuoksi. Kummi on kummi ja muistaa jos muistaa, yks hailee. Siinä vaiheessa kun kummia tarvitaan, on asiat lapsen kannalta tosi huonosti. Toisaalta siinä vaiheessa kummi varmaankin järjestäisi lapsen asioita sen minkä kykenee.
Kolme kertaa vuodessa on suhteellisen paljon.

Minun kummilapseni kirjoitti jo ylioppilaaksi. Siihen loppui yksipuolinen muistaminen ja tervehdyskäynnit.
Koskaan ei ole edes kysymättä kerrottu, onko mahdolliset muistamiset, lahjat tullut perille. Kysyin kyllä tuosta vaatimattomasta ylioppilaslahjastakin, jonka jouduin lähettämään, kun en päässyt tilaisuuteen. En kyllä saanut vastausta. Ilmeisesti vain riihikuiva olisi ollut sopivaa. Vai että kiitostako kenties odotin- no kyllä hieman.

Minulla ei ole esimerkiksi kummilapsestani yhtään ainutta valokuvaa. Olen joskus pyytänyt, en ole koskaan saanut. Itsellä ei ole kameraa ja kädetkin jo vapisee.
Että näin meillä.

Minullakin on 1,5-vuotias kummityttö (olen sylikummi), aivan ihana sellainen. Olen viimeksi nähnyt hänet puolisen vuotta sitten hänen synttäreillään. Tämä johtuu siitä, että perhe on niin "kiireinen" ettei kylässä voi vain pistäytyä, vaan aika pitää aina sopia etukäteen ja "audienssi" menee vaikkapa parin viikon päähän. Valitettavasti en töissä käyvänä ihmisenä pysty aina sopimaan menoja niin kauaksi. Ei siinä mitään, ymmärrän kyllä etteivät kutsumattomat vieraat ole kaikkien mielestä mukavia (itsekään en ole yllätysvierailuista hirveän innoissani), mutta rajansa kaikella. Kerran oli sovittu, että menen hakemaan vanhoja mattoja sunnuntaina. Aikaa ei sovittu, joten menin koputtelemaan vähän ennen puolta päivää. Vaan ei aukaistu ovea! Kotona oltiin, mutta ei tultu ovelle ollenkaan.

Sitten kävi ilmi, että minun ostamani lahjat eivät kelpaa. Kaukaa reissusta tuotu hame ei ole ollut kertaakaan päällä, kun se on "vaan farkkuhame". Meille ei ole tyttöä tuotu kertaakaan vierailulle (matkaa n. 4km), eikä ole kertaakaan kutsuttu kylään noiden maaliskuisten synttäreiden jälkeen. Itse en enää kysy, kun koskaan ei käy. Tästä edespäin ostan vaan lahjakortin synttäreille ja jouluksi (valitkoon itse "sopivat" lahjat) ja nekin käyn vain viemässä pikaisesti. Mitä sitä turhia stressaamaan, kun ei kerran kummin apu kelpaa. Äitikin on kuulemma niin väsynyt, mutta kun ehdotettiin että voisihan sitä kummia kysyä niin vastaus oli ettei niiden kanssa ehdi seurustella. Että silleen. En ole väkisin kenenkään kummi vaikka kummitytölleni sellainen haluaisinkin olla. Enkä ikinä enää suostu kenenkään kummiksi, kun saan siitä itselleni pelkkää mielipahaa.

Mikähän siinä on, että niin moni kummisuhde aiheuttaa vain pettymyksiä puolin ja toisin? Kummeihin suhtaudutaan joko piittaamattomasti (ei pidetä yhteyttä) tai ahnehtien (lahjoja pitäisi saada).

Mihin ystävyys häviää sen jälkeen kun on kummiksi pyydetty? Eihän mikään ystävyys pysy kasassa, mikäli se alkaa pyöriä vain jonkun kolmannen osapuolen (kummilapsen) ympärillä! Lapsella on paikkansa kummin mielessä, mutta kyllä aikuistenkin pitäisi ystävyyttään vaaliha.

Minusta kummius pitäisi uudistaa eli päivittää, siten että kun lapsi on 2-3 vuotta niin sitten valitaan ns.kummit. ps.lausukaa kaikki yhteen ääneen PUMMIT : D

Voi ***tti, ei kummius tarkoita sitä, että pitää olla joka viikko katsomassa. Perimmäinen syy taitaa oikeasti olla se, että lahjoja ei tule. Olette valinneet kummin, olette varmasti myös laskenneet, että kumm(e)illa on rahaa riittävästi ja nyt "ei käy tapaamassa" eli ei tule lahjojakaan.

Kummin pitäisi olla tukemassa lapsen kasvua eikä antamassa lahjoja .
Myöskin kummilapsen vanhemmat voisivat huomioida kummia.

Itse lähetin joulu-ja synttärilahjat ja kortit kummilapsellle usean vuoden ajan. Yhtään joulukorttia en saanut sietä päin enkä muutakaan yhteydenottoa. Lopetin yhteydenpidon sen jälkeen ja erosin kirkosta.

Kummiudesta on myöskin rohjettava kieltäytyä,se voi olla aikamoinen kiviriippa koko elämän ajaksi.

Mun mielestä on ihan normaalia. Jotkut näkee pelkästään synttäreillä. Kävikö hän ennen lapsen syntymää useammin teillä?

Lapsi on aika pienikin vielä. Ehkä sun ois pitänyt tehdä selvemmäksi mitä odotat kummilta, että hän osallistuu aktiivisesti lapsen elämään. Totta kai kutsut synttäreille.

Ööö tuota? Millaiset välit sinulla on tämän kummisedän kanssa? Jos teillä on heikot välit turha vaatia mitään velvollisuuksia täytettäväksi muodon vuoksi. Ensinnäkin lapsi on sinun. Jos haluat että lapsi tapaa kummejaan, sinun ja kummin suhteen tulee olla toimiva. Et voi vaan kiittämättömänä odottaa että kummi itse luo hyvät välit lapseesi. Etäinen kummi tuskin haluaa teitä ilman syytä vaivata. Enin mitä voit kummisedältä toivoa on synttäri- ja joulukortteja ja rippilahjaksi 50€.

Kai minäkin sitten olen huono kummi, kun en ole nähnyt kummilastani tämän ristiäisten jälkeen. Olen muistanut häntä synttärikorteilla sekä joulukorteilla, mutta siltä suunnalta en ole pahemmin saanut terveisiä tai kuulumisia. Olenkohan enää kummi?

Olen itse kahden ihanan lapsen kummitäti. Toista kummilastani näin vain niin usein kun pystyn, suunnilleen 6-10 krt vuodessa (välimatkaa perheeseen 300 km, emmekä mieheni kanssa omista autoa). Olen käynyt kummilapsen kanssa kahdestaan erilaisissa tapahtumissa, huvipuistoissa ym. ja myös synttäreinä käyn vieraiulla ja jouluna ostan lahjan (toisinaan olen myös käynyt joulun alla).

Toisen kummilapsen kohdalla tilanne on aivan eri. Vaikka asumme lähempänä (välimatkaa kuitenkin yli 100 km), niin en ole vieraillut perheen/kummilapsen luona kuin ristiäisissä - kysytty on sopivaa hetkeä, mutta ei sovi koskaan (lapsi nyt vähän yli vuoden). Ekoille synttäreille ei nyt päästy, sillä synttärit vietettiin keskellä viikkoa iltapäivällä/illalla ja sekä minulla että miehelläni on arkisin töitä ( matkustamiseen käytössä ainoastaan julkinen liikenne). Kun sitten sanoin, ettei meillä ole mahdollisuutta lähteä synttäreille työpäivän jälkeen (kun junamatka on 2h per suunta, hinta yht. 150 € ja työpäivä seuraavana päivänä), niin kummilapsen äiti veti hirveät kilarit, kun emme koskaan käy tapaamassa kummilasta! Pelkäsi varmaan, ettemme ole ostaneet mitään synttärilahjaa... Tosin olin toiselta kummilta kuullut myös, että toivelistalla oli ollut vain yli 100 € hintaisia lahjoja (kalliita leluja tai esim. kallis toppahaalari). Kummit ovat ilmeisesti monille vanhemmille kuin jotain sponsoreita - pääasia on, että kalliita lahjoja tulee synttäreinä ja jouluina. Muulla ei sitten väliä olekaan.

Miksi kummius pitää olla rasite? Mikis kummilta odotetaan niin ja näin paljon kaikkea? Hitto se kummius lapsen huoltajaksi tee.

Kissan ristiäisiä, syntääreitä nimipäiviä, jne. Kaikki eivät niihin halua tuhlata omaa aikaansa, koska vapaa-aikaa arvostaa työssäkäyvä ihminen aikas kovasti.

Jos taas ei työssäkäyvä ja vanhemmat siltikin odottavat kummin ostavan sitä ja tätä kallista lahjaksi. Onko sekään oikein, että kummilta pummitaan ja pakotetaan huonontamaan oma elämän laatunsa.

Kummilta odotetaan hänen peruvan omat tärkeät menonsa kummilapsen takia. Onko se oikein?

Minä en ainakaan laita kummille mitään velvoitetta, jos joskus lapsia saan. Niin paljon niistä itse saanut kärsiä ja kirota.

Moikka. Ymmärrän hyvin mistä puhut. Kuitenkin kannattaa kutsua hänet lapsen synttäreille, hienoa jos pääsee tulemaan. Meilläkin samanlaista kummisoppaa. Pojallani on neljä kummia ja kukaan kummeista ei muistanut häntä hänen syntymäpäivänään saati , että myöhemminkään. Ei näytä pojan asiat kiinnostavan.

Kummeikseni valittiin aikoinaan äitini veli ja hänen naisystävänsä. No, tasan kaksi kolme kertaa olen tainnut koko elämäni aikana heidät nähdä että jos kuitenkin olisit urputtamatta.

Olen se huono kummi vaikka ikinä en ole jättänyt lahjoja ostamatta synttäreinä ja jouluna, myös kummitytön veljelle. Vanhemmilla on nykyään kummat ja suuret odotukset ja jos niitä ei täytä, on tietty huono kummi. Kiitosta ei ole lahjoista hirveesti tullut, sen paremmin kuin kummin huomioimista kummilapsen taholta (nyt jo aikuinen). En olisi suostunut koko hommaan, jos olisin etukäteen tiennyt mitä tuleman pitää...

Mielestäni kolme kertaa vuodessa on aika hyvin. Itse valittiin aikoinaan omalle pojalle yhdeksi kummiksi, koska tuli parikymppisenä luvattua, silloisen ystäväni joka ei ole nähnyt kohta 17 v poikaani yli kymmeneen vuoteen. Kutsuttu on käymään ja synttäreille monet kerrat. mutta eipä viitsinyt vaivautua =)Me olemme kyllä käyneet katsomassa kummin omia lapsia syntymän jälkeen ja olleet heidän synttäreillään kun kutsuttu. Rippijuhlia ennen, muutama vuosi sitten, mieheni meinasi laittaa tuolle kummille tekstarin; 'Kummin velvollisuutesi loppuu ensi sunnuntaina klo 12. Käyhän kahvittelemassa jos olet maisemissa.' Ei onneksi laittanut koska sehän ois ollut ilkeää v......lua =) Vaikka ihmettyttänyt kummin käytös, koska ei ole ollut riitaa tms hänen kanssaan, ei ole meidän tai pojan elämää kuitenkaan tämä asia pilannut. Huvittanut ehkä paremminkin poissaolevan kummin lapsellinen käytös.

Oman lapseni kummitäti otti aina yhteyttä vain silloin, kun oli joulu tai synttärit tulossa, kysyäkseen, mitä hän ostaa lapselle lahjaksi. Minua ärsytti niin koko lahjahomma, että lopulta sanoin, ettei lapsi tarvitse enää yhtään mitään, sillä on jo kaikkea, paitsi muita aikuisia ihmisiä kuin omat vanhemmat. Eipä ole sen jälkeen kummista kuulunut mitään.

Joskus on niin päin että vanhemmat arvostaa vain tiettyjä kummeja. Yleensä Niitä jotka tuo kalliita lahjoja.
Itse aloin nyt 12 vuotiaan pojan kaverikummiksi kun olin vielä itsekin tosi nuori ja ihan alusta alkaen on tuntunut että pojan äiti ei kunnioita ollenkaan.
Olen pitänyt hyvät välit poikaan, touhunnut joka käynnillä ulkona, ollut kiinnostunut tämän asioista ja kun poika on osa isoa lapsikatrasta, yrittänyt luoda jtn "erityistä" pojalle. Joulu- ja synttärilahjoja unohtamatta.
Silti pojan äiti on aina tyyliin "ainiin, sinäkin olit pojan kummi, pääsi unohtumaan". Poika on ihana ja kummius ei tunnu velvollisuudelta, mutta äidin käytös ärsyttää.

Minun lapseni kummit on mieheni sisko ja veli,sisko kävi kerran kun lapseni oli pieni ja löi lientä lastani niin että jäi punanen jälki,nostin sen jälkeen kummin ulos meiltä ja en ole sen jälkeen ollut missään tekemisissä hänen kanssaan veli ei ole koskaan käynyt katsomassa kummilastaan.

muuten , mitä kummius velvoittaa 79-v kummilta 4o-v täyttänneelle kummipojalle ?Kaikki lahjat ja tavarat ovat olleet joko "vanhanaikaisia" ja sopimattomia.Rahalahjat sitävastoin ovat kelvanneet.Ja kuinka kaun sitä lahjakummiutta pitää oikein jatkaa,(ei kuitenkaan ole perinnöstä kysymys)Tuntuu että puolet elekkeestä on näitä kummivelvoitteita.Kertokaa jatkuuko tämä piina hamaan hautaan asti...Kiitos

Ei 40-kymppinen mitään lahjoja enää tarvitse. Itse lähentelen 40:ntä ja edelleen rakas kummini antaa jotakin pientä (esim. kynttilän) joka joulu ja joka kerta otan kiitollisuudella vastaan. Mutta jo aikoinaan 18 täytettyäni yritin tehdä selväksi ettei todellakaan tarvitse antaa enää lahjoja, että pelkkä vierailu riittää hyvin ja yritän yhä tänäkin päivänä. En voi pakottaa häntä lopettamaan mutta en myöskään vaadi/odota mitään. Hän on minulle rakas ihan ilman lahjojakin.

Itse olen kummi pojalle, jolla on neljä muuta kummia. Lupautuessani kummiksi ihmettelin miksi minua pyydettiin. Jotenkin kyllä tuli sellainen tunne, että olisi pitänyt kieltäytyä vaikka niin ei kuullemma saisi tehdä. Kummeja pyydettiin loppujen lopuksi vielä lisäkseni neljä, josta yksi sylikummi. Vauvaa kävin katsomassa synnytyssalilla ensimmäisen kerran ja sen jälkeen mm ristiäisissä ja muuten vaan. Sitten alkoi tulla pyynnöt syntymäpäivälahjoista, joululahjoista ja hoitokeikoista, koska äiti tahto juhlimaan(yksinhuoltaja). Tämä raivostutti. Nykyään en ole kummipoikaa nähnyt kun silloin tällöin(poika 3v) ja saan tästä kuulla jopa kummilapsen sisaruksilta. Heidän äitinsä on aivopessyt lapset ajattelemaan, etten välitä kummipojasta ollenkaan. En ole mikään lapsifani, mutta jos jonain päivänä kummipoikani tarvitsisi apua, sitä hänelle antaisin. Siksihän ne kummit ovat. EIvät lahjalähteinä.

Kummilapset voisivat huolehtia kummeistaan kun nämä tulevat vanhaksi. Se kristillisyys kun pitää sisällään niin monia asioita.

Minulla on 3-vuotias kummityttö. Muistan häntä jouluna ja syntymäpäivänä ja näen satunnaisesti muuten. Aluksi ostin hänelle vaatteita, mutta aika pian huomasin, että niitä ei koskaan käytetty, joten lopetin niiden ostelun siihen. Kiitosta ei ole myöskään kertaakaan kuulunut lahjoista. Tuntuu niin kuin ei olisi mitään antanutkaan. Olen onnellinen, että minua pyydettiin kummiksi ja kummityttö on aivan ihana, mutta välillä kieltämättä tuo rooli aiheuttaa pieniä paineita, kun pitäisi olla niin hyvä kummi koko ajan. En vain pysty tämän parempaan.

Täytyy vielä lisätä, että kummitytön vanhemmilta olen kyllä aina saanut kutsun syntymäpäiville ja he ovat muistaneet minua jouluna pienellä lahjalla.

Tiedän että tämä ketju alkoi muutama vuosi sitten. So what? Minua pyydettiin kummiksi tuttavani lapselle ja halusin lukea vastaantulevia kauhukertomuksia tai muuten vaan kertomuksia, että ryhdynkö vai en. Ketjun aloittajasta vain haluan mainita; olet kyllä ihan helvetin kiittämätön lurjus! Vaikka Maapallo on melkein pyöreä ja napa voi näköjään olla myös iso, niin ei ne kaverit ja kaverin kaverit nyt sitä sun napaasi tule rivitysten tuijottamaan. Hanki vittu uus peili. Kiitos moi.

Itse sain olla alkuaikoina vain huolien kaatopaikka ja olin tukena todellllla paljon, raskaudessa yms parisuhdekriisien aikoina. Kun omat voimani katosivat kriisityessäni, eipä ollut paljon vastavuoroisuutta eikä myöskään juhliin synttärielle yms kutsuttu. Lähetin silti aina muistamisia, koska koin että ei se pojan vika ole, että välimmeviilentyivät aika monestakin seikast ajohtuen, johon ei sen kummemmin tässä.
Kannattaa muistaa että kaikissa tarinoissa vähintään aina kaksi puolta.
Lahja-automaattina olo ilman sen kummempaa suhdetta on jotakuinkin hirvittävän outoa ja noloa. Silti olen muistanut vaikkakin pienesti joulut ja synttärit. Kai se jokin velvollisuus on, kun lupautui.. en syyllistä silti itseäni siitä että välit meniät kyllä ihan kaverin puolelta mäsäksi. Enkä jaksa aina olla se, joka korjaa. Ja vain kuuntelee.