Minun tarinani

Onneksesi olet vielä niin nuori että voit helposti muuttaa elämäsi suunnan paremmaksi.

Kuulostat ihan fiksulta ihmiseltä:)
Vaikkakin raaka tosiasia on se että kun on ollut kauan yksinäinen ei ole tarinoita joiden kautta muihin tutustuisi vaan jää hiljaiseksi itse sen olen huomannut liian usein

Ykisinäisyys on monen osa elämässä: ei ole ketään sitä kaikkien läheistä. Ei minullkaan ole, eikä ole ollut pitkään aikaan. Olen sopeutunut. Usko Jumalaan on kantanut ja tavallinen jokapäiväinen elämä.
Ajattelen, että jokaisella jostain kohti,elämä ontuu. Voi olla kumppani, mutta ei löydy yhteyttä tai se on kadonnut. Minulla on muuten elämä hyvin: on ruokaa, katto pään päällä, on ystäviäkin, mielekästä tekemistä ja ole terve.
Kun on perusturvallisuus kunnossa niin sopeutuu elämään yksinkin. Onhan niitä erakkojakin. Ei tidä, osaisinko edes enää elää parisuhteessa.

Naisessa, joka ei löydä pysyvää kumppania, on oltava jotain vialla. Aloittajallakin on sänkyseuraa naisten tapaan riittänyt vaikka muille jakaa, mutta yksikään niistä ei ole pysyväksi kumppaniksi päätynyt. Miksei?

Miehellä josta naiset ei kiinnostu, ei ole mitään mahdollisuutta toimia samoin. Jää täysin yksin ja sen tosiasian kanssa täytyy vaan elää. Tai eihän sekään pakko ole.
Aloittajan tausta lienee ainakin kiusaamisen ja hyljeksityksi tulemisen osalta samankaltainen kuin yksinäisillä miehillä. Paitsi ettei aloittaja siitä huolimatta, ollessaan nainen, jää osattomaksi seurustelujen ja seksielämän saralla.

Varmasti jos aloittaja edes vähän muuttaisi suhtautumistaan muihin, löytäisi varmasti itselleen pysyvän kumppanin. Ilmeisesti aloittajalle on kuitenkin ylivoimaista hyväksyä muiden virheitä. Aina täytyy yrittää saada muut sopeutumaan omaan "hulluuteen", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Kyllä sinä vielä löydät rakakuden. Olet nuori ja koet vielä paljon hyviä ihania asioita.
Itse olen paljon sinua vanhempi ja olen kans yksinäinen ja olen kai jo tottunut tähän olotilaan. Mun kokemukseni mukaan naiset ei halua tutustua yksinäisii eikä lähteä treffeille joten en tiedä mitä voin tehdä enään. Olen niin monta kertaa yrittänyt että enään en jaksa. Koukku vaan veteen niin joku siihen nappaa ja löydät onnellisuuden.

No, onhan se hyvä, että sinulla on edes niitä harvoja ystäviä, ja sekin on hyvä, että sinulla on seurustelukokemusta. Minulle se ainakin kertoo sen, että sinulla on ollut lähinnä huono tuuri siinä, ettei "sitä oikeaa" ole kohdalle osunut, mutta olet vielä nuori, ja sanoisin, että se on vain ajan kysymys.

Yhdenillan ilot taas, no, ne ovat aika tylsiä loppupeleissä, eikä se ilo kestä kuin vähän aikaa, kuten olet jo huomannutkin. Siksi niitä kannattaa minun mielestäni välttää, niin miehen kuin naisenkin.

Et ole yksin. Minäkin tiedän miten kipeälle yksinäisyys tuntuu. Voinko ottaa sinuun yhteyttä jos vaikka keskusteltaisiin?

Moi aloittajalle, ja tsemppiä!

Voin oman tarinani kertoa jos haluat. Ilmoittele ihmeessä palstalle, voidaan vaikka vaihtaa sähköposteja esim.

Kokemuksesta voin sanoa, että rakkaistaan ja lähimmäisistään kannattaa välittää ja pitää kiinni jos vain suinkin pystyy. Itse masennuksen ja yksinäisyyden keskellä en välittänyt itsestäni, mutta perhettäni rakastin. Ja kuinka suuri tuki he ovatkaan.

Olen nyt mahdottoman väsynyt, mutta jokaisella tulisi olla ainakin yksi ihminen kenen kanssa jakaa huolensa, johon voi luottaa. Toivon että sinulla on sellainen. Yksin moni asia on turhan raskas kantaa.

Toivon sinulle vilpittömästi onnea. Ilmoittele jos haluat jutella. Kerron mielelläni omistakin kokemuksista.

Jaksamisia!

Minä puolestani toivotan tsemppiä vain rehellisille, eli en esimerkiksi niille netin törkyturville, jotka laittomasti rekisteröimiensä nimimerkkien kirjoituksissaan nimimerkkirjoituksissa käyttävät suojattuja tunnuksia tai vääriä nimiä tai naamoja tahallaan, viittaamatta tässä keneenkään tai mihinkään tietenkään erityisesti, kun en voi tietää, ketkä tai mitkä tahallaan vainoaa ihmisiä tässä Suomi24:a.

Voi voi. Aika pieni huoli ihmisellä, jos joukkuepeleissä viimeisenä joukkueeseen valitseminen romahduttaa itsetunnon, todella.:) Taidat olla aika nuori? Minusta nää ei ole mitään teinien keskustelupalstoja, nää Suomi24:t... Jos sut valitaan viimeisenä joukkuepelijoukkueeseen, nosta vaan nenäsi ylpeänä ylös ja sano, että sä et tykkää joukkuepeleistä. Ei minuakaan kakarana valittu koskaan ensimmäisenä liikuntatunneilla koulun pesäpallojoukkueeseen, koska olen vasenkätinen ja arvon liikunnanmaikka ei ymmärtänyt, että siihen palloon on pikkusen paha osua oikein, jos pitää leikkiä oikeakätistä. Mutta mä juoksin lujaa ja voitin tai sijoítuin useimmiten palkinnoille esimerkiksi kaikissa koulun hiihtokisoissa, pikkukakarana. Kaikki ei tykkää joukkuelajeista ja liikunnan jos minkä, pitää olla omaehtoista. Edes liikunnasta ei tartte pitää. Ja jos sua katsotaan kieroon, katso takaisin. Yleensä jos ihminen itse on ystävällinen, ei kukaan kertakaikkiaan _kehtaa_ sellaista ihmistä kovin pitkään kiusata. Näin siis reaalimaailmassa, tää netti on tietysti eri asia, kun tässä netissä vaarana on hörhöt ja typerykset, jotka luulee kaiken lukemansa todeksi, mutta on netissäkin täysjärkisiä ja eettisiä, jotka ei ketään halua kiusata. Hyvän itsetunnon omaavia taviksia.

Seurusteluasioihin en jaksa sanoa. Mulle ei koskaan ole ollut mikään "statusmittari" sellainen asia, että seurusteleeko vaiko ei. Yks viihtyy yksin, toinen kaksin ja kolmas suuressa porukassa. Jokaisella oma käsityksensä sosiaalisuudesta. Luulis, että sosiaaliselle netissä sosiaalisuus olisi vielä helpompaa, mutta kun epäsosiaaliset on enemmistönä netissä, asia on sitten niinkuin on. Internet muuten on kehitettykin epäsosiaalisille. Ajatellaan vaikkapa jotakin Facebookia: jos sellaisen keksijä ei olisi ollut epäsosiaalinen nörtti, jolla kenties oli suuriakin vaikeuksia reaalimaailman ihmiskontakteissa, ei sitäkään tympeää amerkikkalaisformaattia olisi tehty sellaiseksi, että siellä epäsosiaaliset voivat leikkiä virtuaalileikkiä "suosituimmuuudesta".

Tsemii vaan, kaikille sosiaalisuudessaan ihmisten tasolla oleville taviksille!

Avaruus ei ole loputon.