Laatuaika

Laatuaika, ei tuollaista sanaa ennenvanhaan edes ollut. Muistaako joku milloin sitä alettiin käyttää. Ainakin perhe-elämän yhteydessä parisuhteen ja lasten ja vanhempien ajankäytön yhteydessä puhuttiin ja puhutaan laatuajasta.

Omalla yksilötasolla meillä lienee omat erilaiset laatuaikansa. Ihan mukava aloitus Lorenalta*, pitääkin ihan käydä miettimään. Ainakin haluan rajata sen tähän aikaan enkä palaa menneeseen edes vertailumielessä.
Mielenkiinnolla odotan Ramoonan viestiä, hän osaa niin hyvin analysoida nimenomaan sanoja ja sanojen merkityksiä.

Täällä Ramoonan semantiikkapalvelu, hyvää päivää !
Te muutkin osaisitte analysoida ja löytäisitte lähteitä avuksi, jos tuntisitte mielenkiintoa siihen. Kiitos kuitenkin Katleija huomiosta, ja itse asiassa selititkin sanan alkuperän.

Laatuajasta alettiin puhua silloin, kun vanhempia alettiin syyllistää liian vähäisestä ajasta lasten kanssa, kun kiireinen elämänrytmi vei vanhemmat töihin, lapset päiväkoteihin, piti ehtiä kauppaan, hoitaa kotia ja omia harrastuksiakin piti olla. Alettiin puolustella, että laatu korvaa määrän, lomilla ravattiin puuhamaat ja elämyslandiat läpi. Kotiäidit alkoivat tuntea vuorostaan syyllisyyttä, etteivät heidän läpsensa saa kylliksi virikkeitä. Vanhempien keskinäinen laatuaika merkitsee taas täysin toisilleen omistautumista, ilman lapsia, perheterapeutit suosittavat vaikka hotelliin karkaamista silloin tällöin, mummi tulkoon lapsenvahdiksi. Muistan senkin ajan, kun hetki yksin kotona tuntui melkein ylellisyydeltä.

Vitsi kertoo, miten pikkutyttö kyhjötti illalla sateessa hiekkalaatikon reunalla, ja kun naapurin täti ihmetteli, miksei tyttö menee jo sisään , tuli vastaus : isin ja äitin laatuaika loppuu vasta puolen tunnin päästä.

Laatuaika tarkoittanee siis laadukasta aikaa, irtiottoa arjesta. Laatu sinänsä tarkoittaa paitsi laadukkuutta, myös lajia. Minulla kasvaa monia omenalaatuja, joista punakaneli tuotti laatuomenia, ei yhtään ole matoja.

Aleksis Kiven lausahdus kertoo hyvin sanan sisällöstä :

"Tämä elämä käy laatuun; onhan se välimmiten lystiäkin ja nostelee hieman kantapäitä. "

Mikäs tässä on vaikka tanssahdellessa, aurinko paistaa ja kaalilaatikko muhii uunissa, illalla verkonlaskuun.

MIten sen nyt ottaa, laatuajan. Varmasti siinä näyttelee suurta osaa, kuka laatuaikaa analysoi, miten sen jäsentää. Ramoonan analyysi, irtiotto arjesta on lienee tullut selitykseksi laatuajalle.

Omassa osiossani toin esille, miltä nyt tuntuu laatuaika, miten laatuaikaa on ollut pitkin elämän matkaa, vain sana laatuaika lanseerattu viime vuosikymmenenä käyttöön. Sanontoja on monia kuten Matilla, elämä on laiffii! Elämä on tosi makeeta, voiton hetkellä voittaja leijuu ikäänkuin ilmassa, niin makealta ykkössija tuntuu. Nämä laatuajat, laiffit, makeet ym sanat hetken kuvauksista antavat lisää elinvoimaa kohdata arkipäivien haasteet , niitä toki tarvitaan.

Kun elämä mättää, ei tunnu hyvältä. Luen Kari Hotakaisen kirjoittamaa kirjaa Luonnon laki, jossa Rautala ajaa pahan kolarin.
Traumojen hoidon keskellä Rautala toteaa, kyllä kipulääke korvaa tumman oluen. Onhan tuo aika abstrakti vertaus - jonkin asteiseen laatuaikaan edes hetkeksi, kauaksi kivuista. Tulee mieleeni Chisun biisistä sama toteamus...... kun mikään ei tunnu miltään,kipu korvaa ystävän ...... . Kuten huomata voi, aina löytyy uusi tie kohti laatuaikaa, vaikka vain hetkeksi, tavalla tai toisella.

Nyt lipsahti "laatuaika" hieman toisiin mietteisiin, haitanneeko tuo mitään, jos näinkin ajattelee.
Suosittelen kirjaa, on hyvä lukukokemus, vaikka sitten peilaisi asioita laatuajan näkökulmasta.

Muistan oman äitini, hän kutsui eläkevuosiaan ruska-ajaksi, ja todella hän kukoisti. Isä oli vielä pari vuotta äidin jälkeen työelämässä, mutta äidilläpä olikin aikaa liittyä kerhotoimintoihin ja hän löysi runojen lausunnasta mieleisensä harrastukse, joka vei häntä ympäri Suomea eläkeläispiireihin vierailijaksi.

Isäkin sai osansa, äidillä oli enemmän aikaa panostaa kotiinkin, kauniit Marimekon kukkaverhot kaunistivat olohuonetta ja äiti itse uusiutui milloin milläkin tavalla ulkonäkönsä suhteen:D Isä oli ihastuksissaan ja paljon he vierailivatkin Sipoon maatilalla, toimien karjavahteina, päästäen meidät saaristoon.

Laatuaikaa todella, niin koen ajoittain itsekin, en vaihtaisi tätä olotilaa,--- vapauttani itse päättää, tai olla päättämättä, juuri niinkuin hyväksi koen, kunhan viihdyn.