Ahdistava hoitoala

Ei oikeasti jaksakaan. Siellä touhuavat vain naiset, jotka ovat niin kilttejä nössöjä, että tekevät niska limassa inhottavaa, raskasta työtä ja luulevat olevansa jotain ihmeolentoja. Suorittavat, suorittavat ja suorittavat. Esimiehet aivan ulalla, eivät käsitä ollenkaan työn kuormittavuutta ja vuorotyön haittoja.

Jätin koko paskan ja muutin korpeen. Sieltä ei kukaan voi pakottaa minua takaisin työhön. Hoitoalan houkuttelevuutta voitaisiin lisätä huomattavasti palkkaamalla lisää väkeä perustason työhön, järkeistämällä työvuoroja ja palkan lisällä. Suomen naiset kun yhtenä rintamana kieltäytyisivät hoiva ja hoitotyöstä, niin pakko olisi korjata niitä työoloja. Mutta eihän me älytä nousta yhteisrintamaan ajamaan omia ja potilaiden etuja. Vanhus, joka on ikänsä työtä tehnyt ja veronsa maksanut, jotuu ehtoopuolella vielä huonon hoidon kohteeksi. On se niin väärin. Miehiähän nämä työt ei houkuttele.

Neuvoni on:Jätä se inhottava työ ja harkitse kokonaan alan vaihtoa, eikä työttömyyskään ole se huonoin vaihtoehto.Rohkene hypätä pois. Oma elämäni parani 100%, kun uskalsin lähteä. Muuta tänne Lapin erämaahan voin majoittaa sinut aluksi. Mieti siten mitä teet.

Oli vähän ruusuisemmat kuvitelmat alasta kun hoitoalalle opiskelin. Sairaalassa työntekoa jaksoi, mutta palvelutaloissa ihan hirveetä, on se sitten kunnallinen tai yksityinen. Eikä yksin se raskas työ, vaan ne sairaan huonot esimiehet, joilla ei ole edes koulutusta alaan, ei silloin voi asettua hoitajan asemaan, jokainen esimies pitäisi edes kuukauden tehdä samaa työtä, samoilla työajoilla ja palkalla, niin ehkä hieman ymmärtäisivät, mutta ei, vi....at vaan jos yrittää selittää. Ja moni asukas on todella vaikea luonteinen, luulee olevansa joku kuninkaallinen ja rahanahneet esimiehet syyllistää hoitajia. Kyllä olette oikeassa, alanvaihto edessä.

Kyllä voin yhtyä teihin! alanvaihto edessä, kun vain keksisin mille. Tai tiedän yhden, mutta alan töihin on vaikea päästä. Silti olen onnistunut kyseisen unelma-alani töitä, mutta joudun tekemään siten välillä tätä hoitoalan työtä. Omalla paikkakunnallani niin huono työtilanne, ettei hoitajillekaan oo oikein töitä paljoa. Teen kaikkatyötä paraikaa. oon niin kyllästynyt koko hoitoalaan, en pidä lääkkeiden antamisesta, yksin työn tekemisestä, raskaasta työstä ja eniten se, että vuorotyö sotkee koko elämän! inhottaa, kun kaikilla muilla aloilla tiedetään että pääsiäinen, joulu yms ovat vapaat mutta ei tällä alalla, ja tuntuukin, että työpäiviä on suhteessa on paljon enemmän kuin muilla aloilla. Ja tää työ on niin kuluttavaa, aina samalla lailla pitää houkutella joku syömään, pesuille yms.

Olisin kyllä kiinnostunut ohjaustoiminnasta, järjestötoiminnasta yms. (päivätyö) mutta paikkakunnallani huono työtilanne. Mutta tarkoituksena on muuttaa pois täältä muille apajille ja toki mielessä on se toinenkin ala, jossa kaikkein mieluiten haluaisin olla. Sitä vaan jarruttaa työllisyystilanne, mutta olen kuullut että alan hyville tekijöille on aina käyttöä. Alaa pitäis opiskella lisää kuitenkin, jota pystyisin olemaan se hyvä tyyppi :)

Voisitteko kertoa, miten olette ratkaissut alan vaihdon? Oon kuullut joidenkin vaihtaneen IT-alalle, haluaisin kuulla muistakin alanvaihdoista.

on ihan tosi, että ala on mielisairas ja kaupungit sekä kunnat täysin moraalittomia työnantajia säästövimmoineen. Homma on leviämässä käsistä,mutta sen haluaisin nähdäkin omin silmin, kaikkien näiden kärsimysten vuosien jälkeen

Se on samanlaista joka alalla. Joka paikassa on näitä kateellisia paskanpuhujia ja toisen mustamaalaajia.

Pitäisköhän piruuttaan pistää ensi kerralla todellinen protestiääni...

Tammen punakaarti:

http://www.youtube.com/watch?v=ST6QC1MUOuA&list=TLv74whvujAkZJYL04gOjjhfFHxQj3mLcH

Kokemukseni hoitoalalla on aivan kauhea, yhden esimiehen ja johtajan takia, Työkaverit aivan ihania. Ei pidä paikkaansa , että toisilleen kateellisia , vaan toisiansa tukevia. Kyllä tosiaan rankan työn jaksaa kun on ihana tiimi, ja vaikka olisikin pari vähemmän pidettyä työkaveria kunhan esimies ja johto olisi toimiva, eikä täysin kahjoja.Tsemppiä vaan hyville hoitajille ja potkut osaamattomille esimiehille, niin alempi- kuin ylempi johtajille.

Paska ala, kun ihmiset on hulluja joka osiossa. Ei pidä aina puhua vain rahapulasta, sillä sitä on itse asiassa liikaa joka paikassa ja sehän kaiken pilasikin.
Suomalaiset ovat nurjamielisiä ihmisiä, eivätkä osaa olla kimpassa niin että kaikilla olisi rentoa, aina poljetaan jotakin raukkaa ja johtaminen on yleensä myös hoitoalalla vitsi.

Itse valitsin hoitoalan, koska halusin varman työn, No sen kyllä sainkin oikein erikoissairaanhoidossa. Nopeasti se koulujen opetus siitä ihannetyöstä ropisee. Pitää olla kyllä nykyään ihan ylikoneihminen joka tietää kaikesta kaiken, on psykologi, lääkäri, sihteeri, laitossiivoja jne jne. kyllä kaikkien toistenkin hommia joutuu siinä samalla tekemään. Kuuntelet haukut milloin työkaverilta (joltain työyhteisön psykopaatilta, niitä on joka paikassa), milloin lääkäriltä pään aukomiset, milloin potilaalta tai omaiselta. Mutta sinä hoitajana et omista mitään oikeuksia vaan pidät turpasi kiinni. Sitten teet ne kaikki pyhät töitä sillä uskomattomalla paskapalkalla työn määrään ja koulutukseen nähden. Kokoajan joudut päivittämään tietojasi, kokoajan tulee uusia hoito-ohjeita ja käytäntöjä...nyt kun iski tämä ihana "lama" tänne sosiaali-ja terveysalalle, niin sijaisilta otetaan työt pois, vakihenkilökunnalla pitää hommaa pyörittää. Itse otin vastaan varahenkilötoimen aikanaan sillä uskomuksella että joo tämä on sinun kotiosastosi, että joskus tarvittaessa voi työnantaja siirtää toiseen yksikköön jos näyttää siltä, että on tarvetta. No kas kummaa, nyt alkaa tämäkin homma pyörimään niin hiton hienosti, nyt työnantaja jo pompottaa sinua minne lystää tekemään aivan eri hommia mitä alunperin hait tekemään. esim. meillä vuosilomavarahenkilöt irroitettiin pois osastoilta ja kaikkien pitää pystyä nyt tekemään sitten sellaista kiertävää hommaa, että joka päivä olet eri paikassa. Ja eihän se kaikille edes sovi ja siihenkin hommaan haettiin ihan erikseen aikanaan. Nyt vaan kaikkien pitää istua samaan muottiin ja työntekijän työhyvinvointi ja toiveet (joka motivoisi itse työssä) ei oikein merkitse enää mitään. Ihmisiä on sanoutunut irti, kun eivät vain jaksa sellaista hommaa ja talo viis veisaa siitä. Osastoilla olevilla ihmisillä sentään on vielä jotain oikeuksia. Varahenkilöt ovat vain yhtä samaa massaa jolla talo voi leikkiä mielensä mukaan ja sijoitella minne haluaa riippumatta siitä riittääkö luonne ja taidot siihen. Sen lisäksi kun pompotellaan ympäriinsä et kuulu enää mihinkään työyhteisöön. Lisäksi muutoksista työnkuvassa ei edes ilmoiteta asiallisesti suoraan, laitetaan vain jotain sähköposteja tai joku muu saattaa äkisti tietää asioistasi enemmän kuin sinä itse. Ennen jaksoin sen voimalla, että koin olevani oikeasti hyvä työssäni ja potilaat jaksoivat kiittää hyvästä hoidosta. nykytilanteessa ei ne kiitoksetaan oikein riitä, olisi ihan helvetin hienoa kun olisi jotakin muutakin kuin kynnysmatto, kokisi työnantajalta arvostusta ja tulisi kuulluksi omista toiveistaan. Parasta kaikista on nämä hienot luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut, jotka ovat niin taloon päin että.

Pienipalkkaiset naiset vuorotyössä! Tuttua, vaikkakaan ei hoitoalalla. Meillä esimieheksi tuli vouhottaja(nainen), joka hamusi mainetta isompien pomojen silmissä. Hän tahtoi näyttää, että voi laittaa lammasmaiset alaisensa vaikka kiipeämään takaperin puuhun ja naureskella päälle. Johto motivoi meitä usein sanomalla, että olkaa kiitollisia, kun on vielä on töitä.

Teimme kolmivuorotyötä. Vuorokierto ei ollut säännöllinen, mutta meni jotakuinkin ilta-aamu-ilta-aamu-yövuorot. Yövuoron pituus oli 10 tuntia. Halutessaan työnantaja olisi voinut järjestää vuorot kiertämään inhimillisemmin, mutta tahtoa ei riittänyt. Eräänä syynä oli iäkäs päsmäri-työntekijä, joka perimmäinen missio oli halu todistaa, että hän se vaan jaksaa ja nuoremmat valittavat. Erityisesti hän terrorisoi erästä terveysongelmista kärsivää naista ja halusi tehdä tämän elämän mahdollisimman helvetilliseksi mm. hankalien työaikojen avulla. Siitähän kärsi koko porukka ja lopulta myös kiusaajamuija itse sairastui. Tietenkin myös meitä pätkätyöläisiä kyykytettiin kaikin mahdollisin tavoin. Melkoisen outoa oli, että samassa firmassa niin ikään kolmivuoroa tekevät miehet saivat kokeilla erilaisia vuorokiertoja ja valita sopivimman. Myös vuoron pituus oli heillä lyhyempi.

Oikeasti kukaan ei jaksa sairastumatta mielettömiä työaikoja! En usko, että Suomi menisi konkurssiin, jos pienipalkkaiset naisetkin saisivat hieman ihmimillisemmät työajat. Naiset ovat liian kilttejä suostumaan mihin vaan p**kaan, mitä ylhäältä annetaan. Lisäksi he ovat aina valmiita sortamaan toisiaan ja jopa itseään.

Tuo kirjoitus liippasi niin läheltä omaa ajatusmaailmaani ja kokemaani että. Olen kyllä kotihoidon vanhustyön LH, mutta loppujen lopuksi en oikein tiedä mikä olen, kun kaikkea pitää osata ja kaikkeen nöyrtyä. Omaiset valittaa, asiakkaat valittaa, esimiehet valittaa ja me kiitollisina työpaikoista teemme nöyrästi työmme ja yritämme vielä parhaamme ;) Ainoana positiivisena asiana koen työkaverit ja meidän oman tiimin, jonka turvin jaksan vielä sinnitellä, koska kaikki olemme samassa veneessä. Toki joukkoon aina mahtuu muutama lusmu ja peluri, mutta suurelta osin meillä on aika "terve" työyhteisö.

Aiemmin olen saanut voimaa jaksamiseen siitä, että teen tärkeää työtä ja teen työni tunnollisesti enkä mene sieltä missä aita matalin, mutta nyt arvostelut asiakkailta ovat alkaneet koskemaan meidän hoitajien ulkomuotoa, painoa, yksityiselämää ym.todella henkilökohtaista ja välillä mietin että mistä oikein tuulee. Ja omaiset ovat luku sinänsä , koska arvostellessaan eivät näköjään koe, että me hoitajatkin olemme ihmisiä, koska puhuvat meille ihan mitä sattuu ilman mitään käytöstapoja. Esimiehet eivät ymmärrä perustyöstä tuon taivaallista, joten tässä nyt mietitään, että mille alalle sitä suuntautuisi, jos pääkoppa ei jaksa tätä yhtälöä loputtomiin.

Aiemmin meillä hoitohenkilökunnalla oli edes jotain sananvaltaa ja pientä arvostustakin, mutta kynnysmatto-fiilis sitä nykyään on eikä töihin ole enää mukava mennä. ( Kuka sitä nyt kynnysmattona viihtyisi?) Enkä oikein tiedä miten asioita voisi parantaakaan, kun huonommaksi ja hullummaksi toiminta menee kuukausi kuukaudelta. Ja vielä puhutaan laadukkaasta elämästä kotona kotihoidon turvin, mutta kukaan kotihoidossa työskentelevä ei laatua ole enää pitkään aikaan nähnytkään, ikävä kyllä. Kiitos kun sain purkautua ja nyt raahautua iltavuoroon missä odottaa 20 paikkaa hälytykset muut työt. Jee.

Ja sh:n työ vuodeosastolla, paskaa sekin. Ei jaksa. Ei vaan jaksa. Vuorojärjestelyt, jotkut potilaat, hämmästyttävän monet omaiset ja jatkuvasti vaihtuvat vastavalmistuneet lääkärit urpojen määräystensä kanssa. Hieno yhdistelmä! Onneksi on uusi sote, joka tod.näk. kaataa meidän työpaikan. On vielä pakko etsiä muita hommia. Kun nyt en vaan olisi niin tyhmä, että jatkan tämän alan hommia...

Hoitoala on oikeasti ahdistavaa. Nyt ahdistaa vielä lisää, kun hallitus aikoo alentaa palkkojamme. Olen 50 ja en kohta jaksa enää... Eläkeikäämme nostettiin 65:een. Siis kaksi työvuotta rapsahti lisää ja nyt pitäisi vielä tehdä 8 päivää vuodessa enemmän ja palkka alenisi noin 2000-3000€ vuodessa.

Ja nyt ovat myös yrittäjät kimpussamme. Eiväykö he tajua, että jos meiltä viedään ostovoimaa, emme pysty enää ostamaan pienyrittäjien palveluita. Niistä karsitaan ensimmäiseksi esim. sisustuskaupat, kampaaja ja kosmetologipalvelut yms. Niitä ei ole pakko käyttää, mutta ruokaa on pakko ostaa.

Huoh, kuulostaa niin tutulta. Aloitin lähihoitajaopinnot vuosi sitten (olen nelikymppinen alanvaihtaja) ja nyt jo tuntuu, ettei pää kestä tätä alaa. Olin todella alalle motivoitunut opinnot aloittaessani, mutta nyt tuntuu että taisi alaa vaihtaessa arvostelukyky pettää ja pahasti.

Ensimmäinen harjoittelu (Kasvun tukeminen, jonka tein koulussa) oli ihan ok, vaikkei Lasten ja nuorten suuntatuminen ihan omimmalta tuntunutkaan. Vanhustyön osaamisalaan tuli haettua ja se oli kyllä virhe. Tein Hohun harjoittelun vanhuspuolella ja menin innolla sitä tekemään, mutta jo viiden päivän harjoittelun jälkeen homma alkoi mennä penkin alle. Jouduin kahden eläkkeelle jäävän perushoitajan hampaisiin suunnilleen kaikessa mitä tein. Yritin tehdä kaiken kieli keskellä suuta ja niin hyvin kuin suinkin, mutta olin liian hidas. Jos yritin olla ripeämpi, sitten olin huolimaton. Itsestäkin alkoi tuntua, etten kauan jaksa pärjätä muistisairaiden kanssa. Asukkaat olivat tosi huonokuntoisia (mikä ei tietenkään ole heidän syynsä) ja moni agressiivinen ja rauhaton. Jos yritin pyytää hankalissa tilanteissa neuvoa, "en osaa toimia oma-aloitteisesti". Selvisin kuitenkin jotakuinkin harjoittelusta.

Toinen, Kuntoutumisen tukemisen harjoittelu on nyt lopuillaan, ja yllätys yllätys, vanhuspuolella ollaan taas. Itse hoitotyö olisi ihan ok, mutta taas olen yhden työhönsä kyllästyneen hoitajan hampaissa. Vapaapäivä siellä, toinen täällä ja koko ajan odotan kauhulla, mistä saan taas arvostelua ja kuittailua. En sano, etteikö omassa työssä olisi parantamisen varaa, mutta kun luulin opiskelijana olevani harjoittelija enkä valmis työntekijä.

Olen päättänyt keskeyttää opinnot. Työ itsessään vaatii minulta jo ihan tarpeeksi kaikkine Hensuineen, tavoite- ja kuntoutumista tukevine suunnitelmineen jne jne, mutta tämä alan työilmapiiri ja negatiiviset arvostelukäytännöt ovat jo vähän liikaa. Onneksi huomasin ajoissa, ettei minusta ole tälle alalle.

"Pettynyt opiskelija". Tuo on aivan kuin minun suustani ja ajatuksistani. Tällä alalla on todella paljon kyllästyneitä ihmisiä ja opiskelijat ovat sitten hampaissa kun muuten ei osata purkaa vihaansa ja kyllästymistä ja turhautumista. Ja nyt vielä nuo palkan alennuksien kaavailut. Meillä hoitajilla on kaikilla mieli maassa ja elämme lomasta lomaan ja vapaasta vapaaseen. Dementiapotilaiden määrä senkun kasvaa ja ovat koko ajan hankalampia hoidettavia. Huh huh....

olen tehnyt kohta 30 vuotta vanhustyötä palvelutalossa ja kurkkuani myöten täynnä ennen tämä oli ihana työpaikka nyt tekis mieli vetää ranteet auki kun yövuorot alkaa siis teen pelkkää yötä yksin joutuu valvomaan kolmea taloa eli yli 80 vanhusta ei paljon naurata kun joutuu priorisoimaan hälytykset sen mukaan kuka tarvitsee ensin apua ja apua ei voi soittaa koska määräykset hoidosta antaa Dogtagon lääkärit jotka luulevat olevansa jumalasta seuraavia jos ei olis vielä asunto velkaa niin oven karmit ei riittäis kun lähtisin

Itse myös lähihoitaja. Eniten ottaa päähän se, että sijaisia käytetään surutta hyväkseen. Itse olen VAIN sijainen ja aina joustanut ja tehnyt annetut työt mukisematta. Autan työkavereita ja olen tiimipelaaja henkeen ja vereen. Siltikin saan aina väistyä nuoren ja vastavalmistuneen/ kauan työstä pois olleen lähihoitajan tieltä.

Olen kyllästynyt olemaan kaikille kiltti ja hyväntahtoinen. Olen kyllästynyt tekemään tuplavuoroja, vaihtamaan vuoroja ja muutenkin olemaan pomolle helppo työntekijä. Olen kyllästynyt siihen, että saan taistella työni eteen. Missään muualla ei ole työ näin raadollista, mutta naisethan ovat susia toisilleen. Pomokin on kuin tuuliviiri; sille aina suosikit vaihtuvat sen mukaan, että ovatko ne miten "pinnalla" kyseisessä pitäjässä.

Ihan hanurista koko hoitoala. Vuosia alalla jo ollut ja nyt on mitta täysi. IKINÄ en ole päässyt koulutuksiin, koska eiväthän ne kuulu sijaiselle. Samat koulutukset käyn sitten suorittamassa aikuisopistolla omaan laskuuni.

Sijaisten asema hoitoalalla on surkea. Käytännössä ovat vakkarien sätkynukkeina.

Minulla olisi paljon annettavaa tälle alalle, mutta ihan oman mielenterveyteni takia vaihdan alaa. Ei kenenkään järki kestä selän takana puhumista ja osaamisesi kyseenalaistamista. Ei myöskään ole mukavaa vaihtaa työpaikkaa jatkuvasti.

Tsemppiä muille sijaisille!

Kiitos jutuista. En ole näitä aiemmin lukenut, mutta kokemuksesta tiedän, että näinhän ne asiat olivat. Pahalta näyttää ja pahemmaksi menee.

Itse luin yliopistotutkinnon päästäkseni eteenpäin "urallani". Juurikin huonoihin johtajiin kyllästyneenä halusin olla ruohonjuuritason "pomo", joka pitäisi yllä työmotivaatiota yhteistyöllä eikä mielivaltaisella pomottelulla. Itse ylenkatson sairaanhoitajista osastonhoitajiksi edenneitä ilkeitä, vallanhaluisia ihmisiä, joilla ei ole mitään johtamiskykyä.

Olen sijaistanut apulaisosatonhoitajaamme eli minulla on jonkin verran johtamiskokemusta. Se ei kuitenkaan riitä koskaan, sillä ikinä en tule valituksi mihinkään hommaan. Viiden vuoden yliopistokoulutuksella en halua olla aoh vuosikausia vähemmällä palkalla kuin nykyinen kaksivuorotyöni sairaanhoitajana.

Olen työskennellyt ulkomailla hyvällä sh:n palkaalla, ja kai se on hakeuduttava jälleen pois Suomesta, että saisi edes jonkinlaista liksaa sairaanhoitajana. Koulutukseni olen jo vetänyt virtuaalisesti vessanpöntöstä alas.

Komppaan kaikkia hoitoalan töihinsä kyllästyneitä ja pettyneitä. Ei tässä maassa hoitajat koskaan tule saamaan ansaitsemaansa arvostusta ja palkkaa...

vuoden ollut pois vanhustyöstä, eikä todellakaan tee mieli takaisin. Ei raskasta työtä, agressiivisiä vanhuksia, paskaa työyhteisöä, vaikeita omaisia, huonoa palkkaa. Siivoojistakin jotkut saavat likaisen työn lisän, itse siivonnut lukuiset oksennukset, ripulit ja ei niin mitään lisäliksaa.

Tosi ikävää työtä todellakin. Mua on töissä purtu, vedetty hiuksista, nipistetty, tönitty, käyty rintaan kiinni yms. Paskaa, kusta, verta, räkää, oksennusta olen puhdistellut. Olen nähnyt painehaavoja, pistotapaturman, lääkevirheen seurauksia. Minulle on kiroiltu päin näköä. Nyt mua pelottaa mennä töihin, pelottaa että taas asiakas puree mua. Silti pitäisi jaksaa hymyillä ja olla iloinen sekä palvelualtis. Olen niin täynnä koko lähihoitajan työtä. Kannattaa miettiä kaksi kertaa lähteekö alaa opiskelemaan hyvän työllistymisen takia. Erittäin uuvuttavaa työtä henkisesti ja fyysisesti.

Työskentelen myös alalla, kunnallisella puolella. Pidän muuten työstäni ja täällä on monet asiat hyvin, mutta työyhteisöön kuuluu joitakin todella tympeitä ihmisiä.

Meillä työvuoroja suunnitellaan itse, mutta olen huomannut, että sijaisena olen usein se, kenen vuoroja ekana ollaan muuttamassa. Muutellaan jopa kysymättä selän takana ja juuri sellaiseksi, mitkä itselle hankalimpia. Sitten listan tekijä laittaa itselleen ne hänelle suotuisimmat vuorot. Mun pää on välillä väsymyksestä aivan sekaisin.

Omia asioitaan ei kannata kertoa, ne voi päätyä muiden retosteltavaksi. Koko ajan on olo, ettei kehenkään voi luottaa. Tuohon pieneen sisäpiiriinkään ei pääse mukaan, ellei naama miellytä. Eräälle henkilölle en voi sanoa sanaakaan, koska vastaamistapa on lähes aina ylimielinen tiuskiminen.

Vain harvojen kanssa työn tekeminen on mukavaa ja vain harvoilta voi odottaa saavansa apua. Olenkin alkanut inhoamaan yhteisiä kahvi ym hetkiä. Monet käyttäytyvät kuin lastentarhassa. Myös keskeyttäminen, päälle puhuminen, kuuntelemattomuus, arvostelu jne ovat osalle jatkuva toimintatapa. Osa soittaa mielummin jatkuvasti suutaan kuin tekisi oikeasti töitä.

Kaikki muut kuin työyhteisöön kuuluvat haukutaan jo ennen kuin heitä on nähtykään, esim.kuvan perusteella. Sitten ihmetellään ahdistavaa ilmapiiriä, vaikka siitä on itse sellainen luotu.

Oon järkyttynyt siitä, millaisia ihmisiä vakipaikoilla työskentelee, ilman että joutuvat koskaan lähtemään. Onneksi on joitakin hyviäkin työkavereita, muuten ei kestäis tätä touhua.

Hoitoalaa olen ihmetellyt sen verran, että miten voi esimiehet olla niin sokeita niille jotka juoksevat heidän luona puhumassa siitä ja puhumassa tuosta. Sellainen työntekijä joka esimiehen luona ramppaa valittamassa ja ns. Keskustelemassa on harvoin se rehdein ja työnsä jopa muidenkin tekevä työntekijä.

On kyllä sairasta touhua!Itsekin alanvaihtajana olen lähärin hommaa ajatellut,juurikin "hyvän työllistymisen"takia mutta ei paljon houkuttele enää.
Siis kyllähän ne soveltuvuustestit on ihan fuulaa ja rahastusta,koska selvästikin alalle pääsee paljon epäsopivia henkilöitä!
Puheet siitä,että hoitoalalla on paljon persoonallisuushäiriöisiä,huonon itsetunnon omaavia,jotka sitä pönkittävät muita haukkumalla ja mitätöimällä,taitaa pitää paikkansa.
Täytyy kyllä hattua nostaa teille kaikille ketkä jaksatte k.o työtä tehdä!

Hoitotyö on ollut aina jonkinlainen kutsumustyö mutta viimeiset 10v mitä murrosta siellä on n tapahtunutkaan. Hoitoala on edelleen naisvaltainen ja nainen yleensä tekee työt mukisematta ja valittamatta. Vanhustyössä on pitkään alalla olleita jo osittain työhönsä leipääntyneitä hoitajia joita ei kiinnosta mikään muu kuin saada työvuoro jotenkin menemään loppuun. Sijaiset ja opiskelijat ovat melkein "pohjasakkaa", ei heille anneta riittävästi perehdytystä eikä ohjausta. Opiskelijaa vaaditaan osaamaan hommat ilman turhia ohjaamisia ja jos et osaa niin olet leimattu huonoksi heti. Itse 15v alalla olleena sain aikoinaan hyvää ja kunnollista ohjausta harjoittelujaksoilla ja palaute oli hyvin positiivista ja innostavaa. Olen yrittänyt samaa menetelmää omiin opiskelijoiden ohjaamiseen ja toivottavasti se kantaa hedelmää. Nyt viime vuosina työtahti on kiristynyt lähes kaikkialla ja myös hoitajilta vaaditaan entistä tehokkaampaa työpanosta. Se luo eriarvoisuutta koska jokainen hoitaja on työtavoiltaan ja -kyvyiltään erilaisia. Ja jos joku ei jaksa niin se menee helposti siihen että aletaan kytätä muita hoitajia ja tehtaillaan heistä milloin minkäkin laisia valituksia. Moni hyvä hoitaja joutuu tahtomattaan leimatuksi huonoksi.
Työvuorosuunnittelu on aina mutkikas juttu. Riittävää palautumisjaksoa ei tahdo saada millään, eihän yksi vapaapäivä ole mikään riittävä. Onneksi monilla työpaikoilla on opeteltu laatimaan autonomiset työvuorot jolloin hoitajat itse voivat suunnitella itselleen sopivat työvuorot ja vapaat. Toki sekään ei poista kaikkia ongelmia mutta selvästi vähentää niitä. Uskon kuitenkin että paikalliset sopimukset voisivat parantaa hoitoalan mainetta ja jäykkä konservatiivinen johtaminen vähenee pikkuhiljaa. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä että edelleen 2017 löytyy vielä työpaikkoja joissa toimitaan 1970luvun malliin (esim sh jakaa vain lääkkeet ja tekee muut "siistit" työt ja lähihoitajat pesee, vessattaa, petaa, syöttää ym). Jos kaikki tekisivät työt osaamisensa huomioon ottaen kaiken mahdollisen riippumatta mikä ammattinimike niin työaika käytettäisiin huomattavasti tehokkaammin hyödyksi

Olen lähäriopiskelija ja töissä vammaisten parissa joitain viikonloppuja sijaisena. Mua pelottaa tänään mennä töihin. Viime kerralla eräs lapsi hiipi selkäni taakse ja yhtäkkiä puri mua selkään. En edes huomannut sitä kersaa mun selän takana. Mua on purtu pari kertaa, nipistelty yms. Silti on pakko saada jostain rahaa, kun tuet on niin helvetin huonot. Vanhustyö ei ole yhtään mun juttu, päiväkodit ja koulut ei oo vkl auki jne.. Raskasta on.

Minä teen työharjoittelua koulussa ja luulin että työ voisi olla mukavaa koulussa. Toi on tosi iso koulu, melkein 600 oppilasta. Nykyään oppilaat ovat tosi huonokäytöksisiä. Valehtelevat päin näköä eri syitä miksi ovat jättäneet läksynsä tekemättä, keksivät milloin mitäkin tekosyitä miksi ei voi luistella tai tehdä puukäsityötä, haahuilevat sitten puhelin kourassa puukäsityötunneilla, poistuvat jopa luokasta ja piiloutuvat käytäville ja yhdet pojat hakkasivat lautoja kiinni höyläpenkkiin puukäsityötunnilla, melkoinen älynväläys. Samoista asioista täytyy tuhat kertaa sanoa esim. ulos mennään välkälle, läksyjen merkkaaminen, kuunnellaan oppitunneilla, rappusista ei hypitä alas ja kiipeillä rappusten kaiteilla. Ymmärtäisin, jos olisivat ekaluokkalaisia, mutta kun ovat jo 4-luokalla. Kun yhtä kiellät keikkumasta tuolilla ettei kaadu ja lyö päätään takana olevan kaapin reunaan, niin kaksi muuta aloittaa keikkumisen. Liikuntatunnilla aina tulee tappelu jostain, mikä lie sääntöjen noudattamisessa on vaikeaa.

Sitten opettajat, osa on tosi lepsuja ja antaa muksujen riehua, osa taas ottaa natsikurin, että siitäkin karjuvat kun lapsi ei seiso selkä suorana.

Älkää tehkö enempää kuin on inhimillistä. Kaikki lähtee yli innokkaista tomppeleista ja kun heitä joutuu sitten tuuraamaan tai jatkamaan heidän paikallaan niin huomaat millainen työmäärä on otettu harteille josta ei varmaan kyseinen henkilökään ole selviytynyt kunnialla. Miettikää tätä erilaisiin hoitoalan tehtäviin, työnlaatu kärsii kun työtä on liikaa.

Sitten kun vaihtuvuus alkaa olla säännöllistä niin kukaan ei enää ota asiaa esille, tuskin edes tajutaan, ihmetellään vaan kiirettä ja ollaan kiitollisia.

Joo, aivan perseestä koko hoitotyö. Se mitä lehdet kirjottaa on pientä, mitä se on todellisuudessa. Vanhuksia potkitaan , päiväkodissa vaan samoja tiettyjä lapsia paijataa uneen , mielenterveys alalla hoitajat kiusaavat potilaita ja ovat sairaampia ku potilaat , päihde puolella ketään ei ole kiinnostunu että vietäisiin edes aa; ryhmään vaikka alkkis haluaa, katotaan vaan vierestä ku vetää kuppia ja puhuu ittensä tappamisesta se on olevinaan sitä päihde kuntoutusta.
Työyhteisöt on täynnä kateellisia, itseensä kyllästyneitä ja hymyttömiä mikki-hiiriä, ketkä pätee ainoastaan sillä että saavat kiusata sairaita tai heikommassa asemassa olevia ihmisiä ketkä eivät enää kykene puolustamaan itseensä.
Esimiehet näkee mutta ei niitä kiinnosta, muutenhan joutuisivat tekemään sitä mistä palkka maksetaan.
Koska Hoitopaikkojen ja laitoksien rahottajat eivät tee tarkastuksia, niin asiat ei muutu. Paperilla kun asiat näyttää hyvältä, ketään ei ole kiinnosta.
Siivous on vierasta ja sängyt on saastasia, se on vakio joka puolella . Haisevat, paskaset, rikkinäiset patjat, kovat muhkuraiset tyynyt ja peitot. Suomalaisille työtä tehneille vanhuksille ja muille elämässä kolhiintuneille ja kovia kokeneille ne on kelvattava. Suomen Pakolaisille ei kelpaa kuin 1 luokan petivaatteet.

Hyvät hoitajat ei jaksa , saavat kenkää tai työtä ei vakinaisteta ja paska sakki jää.

Erittäin hyvin kirjoitettuja juttuja hoito-aloilta. Suomessa hoidetaan eläimiä paljon paremmin ja inhimillisemmin kuin sairaita ja vanhuksia. Sijaisuuksia tehneenä olen nähnyt kaikenlaisia tapauksia ei voi kuin ihmetellä nykyajan menoa.

Hoitoala vetää puoleensa narsistisia persoonia. Työpaikkakiusaamista joka johtuu järjettömästä pätemisen tarpeesta joka taas johtuu huonosta itsetunnosta. Mulla oli esimies joka yritti pakottaa mua terapiaan kun äitipuoleni kuoli, täysin mielipuoli akka. Nyt on sitten mitta täynnä ja lähden alalta. Kehenkään hoitoalalla ei voi luottaa, siellä on ihan omat lait ja omanlaiset persoonat. Kiitosta ei saa koskaan. Mutta älyttömistä virheistä haukutaan. Riivinrautoja kaikki ja hirviöitä.

Luin uudelleen tätä ketjua ja edelleen töissä samassa paikassa! Vielä muutama työvuoro ja sitten pidän PITKÄN tauon. En ymmärrä, miten v-mäistä sakkia monet hoitajat osaavat olla.

Olen alkanut epäilemään, ettei monellakaan oo muuta elämää, kuin työ ja muiden kyttääminen. Tämä touhu on jotain aivan sairasta. Juuri eilen naureskelivat, miten ovat savustaneet taas yhden ihmisen ulos. Nämä ihmiset on sairaampia kuin hoidettavansa.

Tuttua tekstiä, olin itse hoitoalalla 5 vuotta ja mulle riitti se aika, prkl mitä paskaa kahvi tunneilla jauhettiin, ja ihme mollaamista koko ajan, jos tein hyvin niin lyötiin alas, ei sitä tartte noin nuuka olla ei ole aikaa moiseen, jos tahallani hidastelin niin jo sanottiin liikettä kinttuihin. Niin vittu maisia hoitsut on että nyrkillä ottaan vaan. Älkää menkö hoito alalle jos haluutte säilyttää itse tuntonne normaalina.

Olen mies ja töissä henkilökohtaisena avustajana. Pidän paljon työstäni. Ei ole muita hoitajia samaan aikaan riesana eli saa yksin tehdä työtä. Asiakkaat ovat mukavia ja tässä on sekin hyväpuoli että työvuorot on täysin sovittavissa asiakkaiden kanssa omien menojen mukaan. Mihinkään vanhainkotiin en menisi töihin vaan tämä ihmisten omissa kodeissa tehtävä työ on ainakin todella mukavaa.

Joo, oon vasta 3 vuotta tehnyt näitä alan hommia ja nähnyt ties minkälaista. Opehuoneessa kiroillen puhutaan kuinka tyhmiä jotkut lapset ovat, haukutaan ylipainoisia lapsia yms. Tosi järkyttävää käytöstä aikuisilta. Lapsille huudetaan mitä pienimmistä syistä ja ihan simputetaan heitä. Sitten taas osa lapsista on kyllä ihan kauheita, väkivaltaisia muita kohtaan ja eivät usko yhtikäs mitään. Tuntuu tosi turhauttavalta sanoa samoista asioista tuhat kertaa, kun ei mene jakeluun. Aikuisille valehdellaan, kiroillaan, haistatellaan päin näköä, sitten kun eräs opettaja otti lapsia jälki-istuntoon, niin rehtoreiden mukaan syyt olivat liian lieviä ja jälki-istunto poistettiin..

Vanhustyö oli ihan kamalaa, se ulosteiden löyhkä, painehaavat, osa ei ollut tyytyväisiä mihinkään hoitoon ja haukkuivat paskaksi hoitajaksi, työharjoittelussa uusi paitani revittiin yms. Vammaistyössä oli jatkvua väkivallan uhka, mua purtiin muutama kerta, nipistettiin ja raavittiin.
Nyt oon päiväkodissa ja heti iski flunssa. Itse ehkä päiväkotityön kuitenkin mukavimmaksi laskisin. Ei tätä alaa jaksa, osa työkavereista on ihania ja osa taas just sellaisia seläntakana juoruajia. Toisten tekemisiä kytätään suurennuslasin kanssa, mutta omia virheitä ei myönnetä. Palkkakin kaikkeen tähän nähden on surkea, en ymmärrä miten jotkut jaksavat tätä.

Valmistuin lähihoitajaksi hiljattain ja en ole kauaa alan hommia tehnyt, muutaman kuukauden vain. Nyt jo olen saanut puremia, nipistyksiä yms. henkistä väkivaltaa. Työharjoittelutkin olivat jo ihan kamalia.. Lapsistakin jopa osa on ihan mahdottomia. Yksi kakara roikkui hampaillaan mun hiassa viime viikolla, samainen neiti puri paria lasta. En tiedä kauanko terveellä päällä tätä työtä jaksan. Joka maanantai on niin suuri vitutus alkava työviikkoa. Kannattaa miettiä kaksi kertaa lähteekö tälle alalle, palkkakin toivottoman huono, ottaen huomioon väkivallan uhkan ja jatkuvan sairastelun..

Huomenna on perjantai ja mua silti itketää mennä töihin. Erityislasten parissa olen töissä, ryhmässä 4 autistia ja 12 lasta kaikenkaikkiaan. Heistä pari voi karata ulkona, kulkevat minne sattuu, syövät hiekkaa ja kiviä pihalla, sisällä narskuttavat leluautojen renkaita ja jopa omia paidan nappeja. Koko aika menee siihen, että juostaan sisällä niiden perässä. Noh, sitten on eräs aggressiivinen lapsi. Purrut hoitajiakin, muita lapsia myös ja ottaa hiuksista yms. Siinä missä muut juttelevat ulkona tai leikkivät lasten kanssa, mun ryhmän hoitajat menevät käsi kädessä ulkona autistien kanssa. En tiedä miten monta kilometriä niiden perässä kävellään. On toki hyviä päiviäkin, mutta kaipaisin sellaista normaalia toimintaa esim. askartelua, piirtelyä, lauluja ja leikkejä, nämä veijarit syövät muovailuvahat ja kynät. Ollaan sentään käyty ulkona kävelyllä, autistit laitetaan rattaisiin.. Raskasta työtä, ei voi muuta sanoa. Nukkarissakaan nämä autistit eivät nuku, heitä valvotaan jatkuvasti. Wc-hommat saattavat olla sottaista puuhaa, jos lapsi ehtii sotkea ulosteillaan.

Lähihoitaja olen ja suunnittelen kokonaan eri alalle vaihtoa. Mitta on tullut viimeisen vuoden aikana täyteen. Huonot työolot, huono palkka, raskas työ ja kiire. Uskomattoman huono johtaminen. Motovaationi on täysin nolla eikä lomarahojen leikkaus ainakaan voinut tulla omassa elämässäni huononpaan aikaan . Vakituinen työ on mutta kuka tätä jaksaa?

Yksityistymisen myötä hoitala ajettu alas. Pienellä henkilöstölläthedään työtä, työnkuva siivouksesta kaikeen mahdolliseen erikoishoitoon. Liitot ei valvo, luottamushenkilöitä ei ole.
Tärkeintä on vaan kuinka paljon rahaa asukas tuo ja mikäon sopimushinta eli RAHA.

Muilla arvoilla ei väliä, kukaan ei valvo henkilstön jaksamista tai muutakaan työviihtyvyyttä.
Mitoitukset ovat todella alimitotettuja, pitäisikö Valviran alkaa tutkia näitä laitoksia tarkemmin.
Säännölliset tarkistukset.

Esimerkiksi hoitajat nykyyään tekevät siivousta, ruoanlaittoa ja kaikkea muuta sellaista, joka kaikki on pois itse hoitotyöstä. Ilmankos asukkaat makaavat märissä vaipoissa ja erilaiset laitospöpöt lisääntyvät.

Suurin osa on ohjaaja nimikkeellä, tietotaito hukassa, osaaminen ja palkka minimaalinen.

Näin miellä yksityistetään vanhusten, vammaisten jne hoitokoteja jne mutta hoidon taso laskee, henkilöstö vähenee ja rahat pois periaatteella.Voisko näitä yksityisä firmoja olla tukematta, kun ne pärjävät hyvin rahallisesti ja vielä ahnehtivat kaikki vain rahan ja ahneuden vuoksi.

Henkilöstö väsyy työnmäärään ja ei jaksa pienillä mitoituksilla ja ylisuurella työllä.

Hoitotyö on muuttunut aivan liian raskaaksi ja vain rahalla on merkitystä ei muulla.
Tämäkö oli ykityistämisen tarkoitus? mihin uhnohtui henkilöstö ja ihminen itse hoidettava?

Nimim. Rahaako, kirjoituksesi oli TÄYTTÄ asiaa. Kukaan itseään tai työtään arvostava hoitaja ei enää kykene hoitoalalle koska joutuu tekemään täysin vasten arvojaan... ja jos luottamusmies talosta löytyy, se usein aivan turha nimike. Itse olen ottanut liittoon paljon yhteyttä mutta turha lähteä yksin asiaa ajamaan, sanoivat hekin. Itse lähdin nyt opiskelemaan toista ammattia ja tuskin palaan hoitotyöhön. Potilaita tulee ikävä mutta muu paska sitten alan onkin pilannut.

Inhoan tätä hoitoalaa ja tämä työ on niin raskasta, mutta en tiedä mitä muutakaan lähtisin opiskelemaan. Floristi voisi ehkä olla, mutta onko sillä alalla töitäkään. Se jos sulla on huonot yo-paperit, on näköjään kirous loppuelämälle. :( Eipä tässä mitään hienoa tutkintoa näillä arvosanoilla lähdetä lukemaan. Joudun varmaan koko elämäni tätä paskaa tekemään ja lähihoitajan surkeat opintorahat söi kaikki säästöt. Kun opiskelija joutuu elämään niin vähillä tuilla. Eipä muutamaan vuoteen olisi rahaakaan opiskella edes. Vielä vuosi olisi näitä paskatöitä jäljellä ja en yksinkertaisesti jaksaisi edes tätä viikkoa töissä. Vaikka viimeviikon olin kipeänä, niin silti tekisi mieli melkein hypätä kalliolta alas.

En voi sietää tätä lastenhoitotyötä. Autistit lapset ovat pahinta mitä tiedän. Eilen yksi yritti purra ja toissapäivänä puri. Joka päivä jotain väkivaltaa saan kokea, ovat purreet terveitä lapsia ja hoitajiakin. Karjuvat kuin villipedot, hyökkäilevät, ovat arvaamattomia, kaivelevat ulosteita vaipoista ja syövät ihan kaikkea. Alan olla aivan täynnä tätä työtä, muita töitä ei ole. Kaiken huipuksi näyn varattuna tuohon työpaikkaan sijaisrekisterissäkin, niin minkäs teet. En saa sitä kautta soittoja muihin hommiin. Oon niin täynnä tätä. Itkettää nytkin, vaikka on perjantai. Ensi viikolla tulee kait se palkkakin, mutta ei edes se enää motivoi.

Täytyy sanoa, että ihan vitun mulkkua ja pimeetä porukkaa hoitoalalla töissä. Juurikin tätä selkäänpuukotusta, puhutaan pahaa muista ja nuollaan esmiesten persettä, jos et osana tätä vitun rinkirunkkausta niin olet kyllä mustamaalauksen ja haukkumisen uhri välittömästi. Työ itsessään ei niin rankka mielestäni mutta nää vitun hoitajat, voi vittu.

Itse olen sairastunut vaikeaan skitsofreniaan melkein 16 vuotta sitten, mutta vanhempien avuliaan tuen avulla. mahdollisimman terveellinen ruoka, liikuntaa: monta tuntia joka viikko kävelyä.
kävely on aivojen kannalta erinomaista liikuntaa, varsinkin luonnossa kävely. ja se että lääkitys on kehittynyt.

niin, olen kuntoutunut ihan hyvään kuntoon.

lääkitys ei ole muuuttunut teholtaan paljon mutta sillä ettei mene oikein millään tavalla psykoosiin kun on risperdal consta injektiolääkitys 2 viikon välein jo 14 vuoden ajan.

sairauteni on erilaistumaton skitsofrenia. ensiksi paradoininen, mutta muuttunut ajan myötä. nyt pidän jo itseäni jo jollain tavalla toipuneena, mutta en tiedä milloin tämä diagnoosi muutetaan vastaamaan tämänhetkistä todellisuutta, kun avohoito
on niin surkea täällä pikkukaupungissa ettei sairaanhoitajat tai lääkärit oikein
millään ymmärrä miten käyttäydyn arkielämässä.

käyn kuntouttavassa työpaikassa 3 kertaa 4 tuntia viikossa. loput ajasta syön mahdollisimman terveellisesti ja juon. vettä, kahvia, piimää, yms.

sitä sairaanhoitajat on aika usein ihmetelleet miksi en esimerkiksi halua seurustella, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa, enkä halua jonkun erittäin vaikeasti aivosairaan kanssa olla millään tavalla.

ja masentaa aika usein se että tähän kuuluu elinikäinen hoito.

eli joudun olemaan kaikenlaisten "ruuvit löysällä" porukoitten kanssa olemaan koko elämäni ajan,
mutta kolikon kääntöpuolena saan kaikki mahdolliset hoidot mitä vain kehitellään vuosien myötä tähän skitsofreniaan.

sinänsä koitan sanoa vain sitä että ymmärrän sairaanhoitajia hyvin.

en minäkään haluaisi olla koko loppuelämääni kaikenlaisten päihdeongelmaisten mielenterveyspotilaitten kanssa tekemisissä jotka ovat ihan vapaaehtoisesti pilanneet aivonsa alkoholilla. en vain jaksa uskoa että joku "alkoholismi" olisi joku sairaus.

tai muitten ielenterveyspotilaitten kanssa tekemisissä mitkä eivät vain tajua samalla tavalla asioita ja tai ymmärrä maailman asioista tai maailman tai suomen tilanteista samalla tavalla kuin minä.

mutta samapa tuo, hoidossa olen. saapahan kansaneläkettä ainakin joka kuukausi säännöllisesti että elämä on ihan turvattu ja kun suomen taloustilenne on 3,3 % kasvussa, todella hyvä, niin saa nähdä jos hallitus auttaa minun taloudellista tilannetta vaikka 2-4 vuoden aikana vähän enemmän.

riippuu siitä kuinka hyvin hallitus saa kurottua umpeen valtion velkaa. suomi velkaantuu 600 000 joka tunti( hälyttävä määrä) ja kuinka kauan talouskavu kestää( joka 7 vuosi yleensä tulee tavalla tai toisella lama).

ja en ole ollut 16 vuoteen psykoosissä ja lähes täysin raivoraitis koko ajan.

ei yhtään tupakkaa koko aikana 1 pieni bacardi, esimerkiksi maksmissaan kuukaudessa saunan
yhteydessä.

sairaanhoitajat ovat sanoneet että se on skitsofreenikoksi erittäin pitkä aika ilman psykoosia, mutta vuoden mittainen sairaanhoito laitoksessa maksaa suomen yhteiskunnalle 100 000 euroa vuodessa, joten koitan säästää valtion rahojakin. =)

päihteet vähentävät lääkkeiden tehoa kuten esim. greppimehu tai greipit joten välttelen molempia mahdollisimman paljon.

Itselläni alanvaihto liittyy enemmänkin hoitoalan muihin epäkohtiin, potilaita olen jaksanut mutta en jaksa enää katsella epäkohtia hoitoalalla ja vaikka mielenterveystyö ja potilaiden kanssa oleminen on joidenkin hoitajien mielestä raskasta, en ymmärrä miten voi olla jo 20-vuotiaana sen tyylinen "työuupumus" että mielenterveyspotilaita vältellään ja mieluummin istutaan kansliassa juoruamassa tai tykätään käyttää valtaa mielenterveyspotilaisiin, tiuskia yms. Minusta se ei ole ammattillisuutta ja tuohon olen törmännyt hyvin monessa mielenterveyspaikassa... Alalle sopivat, eivät jaksa katsella sitä touhua ja lähtevät muualle..

Kiitos tästä palstasta. Olin ajatellut mennä opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mutta jätän väliin ja pysyn työttömänä.

Sipilä ja Orpo suunnittelevat uutta kikyä, missä hoitoalan palkkoja leikataan.
Rahaa tarvitaan vuonna 2015 Ruotsin kautta (turvallinen maa) kulujen kattamiseksi, miljardeja tarvitaan.
Ole hyvä ja tee iloisin mielin kikyä. kokoomuslaiset ja keskusta nauraa paskaset naurut!

Siis ruotsin kautta tulleiden maahantunkeutujien hyysäämiseksi tarvitaan miljardeja.

Kyllä tämä töihin meno on aina yhtä taistelua. Nytkään en vain jaksaisi, taas se pitkä viikko alkaa. Silti on vielä monta kuukautta, että alkaa kesäloma. Lastenhoitotyö on todella raskasta. Sitä kiljumista kuunnella päivästä toiseen, lasten juoksemista, väkivaltaisia ja arvaamattomia erityislapsia ja lapsia jotka eivät pysty itse tekemään yhtikäs mitään. Samoista asioista saat sanoa muutaman sata kertaa ja jankutat niitä joka päivä heille.

Aina se sama autistinen lapsi sammuttaa ne valot ja renkkaa niitä, askartelee ehkä 30s ja alkaa riehua siinä, koittaa karata huoneesta, yrittää töniä muita ja on arvaamaton. Henkilöstövajetta, jolloin on pakko selvitä vajaalla työporukalla ja uusia sijaisia, joita kiireessä perehdytät sitten. Lomistakin tuli valitusta, että niitä pitäisi jättää vakituiselle henkilökunnalle ja sijaiset voivat sitten ottaa lomat vaikka rahana. Eli osa henkilökunnasta ei ole edes saanut pitää lomia, kuinka olisi halunnut. Lapsia tuodaan sairaina päiväkotiin, eräs oli juuri ollut hengityskoneissa yms. ja sairaana, silti se tuotiin pian päiväkotiin ja sitten oikeasti pelätään, että se lapsi tukehtuu päiväkodissa. Kuinkakohan monta kertaa töissä on purtu, nipistelty ja raavittu. En näe lasissa oikein mitään söpöä, teen tätä työtä vain elääkseni. Joka päivä ainoa hyvä asia on päästä kotiin.

Yritä hyvä ystävä vielä vaihtaa alaa !
Suosittelen .
Itsekin yli 50 v..Onneksi oli toinenkin ammatti hankittua johon nyt panostan.
Ei ikinä enään lähihoitajantöitä , aaah 😉

Itse vaihdoin alaa , ihanaa ..
Kaikki jäljellä olevat vaan kapinaan ja lakkoon .
Kyllä se ääni siitä muuttuu !!!

Itse vaihdoin alaa , ihanaa ..
Kaikki jäljellä olevat vaan kapinaan ja lakkoon .
Kyllä se ääni siitä muuttuu !!!

Jos haluat työskennellä kotona, sinulla on tietokone ja internet-yhteys, meillä olisi sinulle työtä. Sinun täytyy olla 18-vuotias. Palkka maksetaan viikoittain ja voit vaikuttaa itse siihen, paljonko tienaat. Tarvitset myös Skype-tilin, jota kautta koulutamme sinut. Ei puhelimitse, vain viestein. Työ ei ole puhelinmyyntiä, vaan työskentelet ainoastaan tietokoneella, kirjoittaen.
Vastaat viesteihin ja jokaisesta viestistä maksetaan 0,12-0,20 senttiä kappale. Voit tehdä tätä joko kokopäiväisesti tai sivutyönä, ihan kuinka sinulle parhaiten sopii.
Työssä tarvitset avoimuutta ja luovuutta.

http://asiakas-palvelut.com/signup-form/?ref=FI1454

Näitä kun lukee , olen niin onnellinen , että hoitajan työt ovat historiaa...
IHANAAAA !!!
Vaihtakaa alaa ajoissa 👍

Itsekin olen todella tyytyväinen että tuli vaihdettua yli 6 vuoden jälkeen alaa. En vaan jaksanut sitä meininkiä enää ja ei tässä palstalla on hyvin tullut esille se, mitä se hoitoala voi pahimmillaan olla.

Minä paloin loppuun noissa hommissa ja sain vielä rikkinäiset selän kaupanpäälle. Se oli työtapaturma ja kukaan ei halunut ottaa siitä vastuuta ja vakuutuksesta ei myöskään tullut senttiäkään . Pomokin vain voivotteli ja jankkasi että kyllä tälläiset tapaturmat kuuluvat työn luonteeseen! Se tapaturma ei edes ollut oma vikani.

Muutenkin alkoi tuntumaan siltä että hoitajalla ei todellakaan ole mitään oikeuksia ja että hoitajia saa kohdella ja nimitellä niin johdon, potilaiden kuin omaistenkin puolelta miten haluaa. Ihan kuin ei olisi oikeasti ollut itsellä minkäänlaista ihmisarvoa.

Lopulta koko työ oli kuin tervanjuontia. En saanut siitä enää minkäänlaista iloa enkä nähnyt enää mitään positiivista siinä.

Minä kouluttauduin sosiaalipuolelle ja en ole katunut päivääkään.

Olen mies ja tänä vuonna ollut vanhustyössä. Raskainta on jatkuva työkaverien vaihtuvuus kun kiertävät listaa. Niin paljon eri tapoja ja mielipiteitä. Ja pätemistä. En aio kauaa enää olla.

Päiväkotityö on myös tosi raskasta. Etenkin jos sijaistat eri paikoissa, niin näet kyllä monenlaista, jopa työntekijät ovat huutaneet toisilleen ja riidelleet edessäni.

On niin erilaisia ryhmiä ja se 24 lasta voi olla samalla kertaa jopa, mikä täysin normaali tilanne. Kerran oli pari poikaa piiloutunut rappukäytävään, toinen työntekijä tuli sanomaan että löysi pojat sieltä. En edes tiennyt niiden poikien läsnäolosta mitään, tosi pelottava tilanne, kun ei heti edes muista kasvoja kaikilta.

Huonoa perehdytystä monessa paikassa, siinä sit etsin lasten vaatteita, että mikä kuuluu kellekin ja voivo,i kun nimiä puuttuu niistä. Et tiedä lasten nimiä ja yhden asenne oli "ei sun tarvii tietää, kunhan oot silmäparina". Onneksi harvoin lapsilla sentään on lääkkeitä, mikä taas vanhainkodeissa on.

Eräs isäkin etsi eilen missä hänen lapset ovat, kun joulupäivystyksen takia olivat eri ryhmässä. Mä en tiennyt että sillä yhdellä oli sisko ja missä ryhmässä se sisko taas on.

Erityislasten kanssa tosi raskasta, samat asiat sanot satoja, tuhansia kertoja. Kuuntelet tappelua, ratkot päivät riitoja, se kitinä ja vinkuminen, kateus ja kanteleminen, jatkuvaa melua ja huutoa, flunssakierrettä, et saa sijaisia. Nytkin yksi työkaveri tuli joulupäivystykseen ihan jäätävässä räkätaudissa. Kun ei raaskinut jäädä kotiin. Toivon ettei tartu muihin, mullakin nyt 2 viikkoa lomaa ja en halua pilata lomareissua 39 asteen kuumeessa.

Pomo sanoi että ottaisi niin mielellään sijaisia, mutta ei ole ketä ottaa. Kun kukaan ei tule tai sitten ei vain ole vakisijaisia. Monesti meet miinus kahdella työntekijällä.
Kuka tällaista ihan oikeasti jaksaa? Siinä sitten vielä lto palverit joita viikottain, lähihoitajien vasusuunnittelut yms. Ei meillä taukoja pidetä, syödäänkin lasten kanssa. Itse oon avustajana siis, mulle kuuluu vain lapset.

Minulla täysin samat kokemukset kouluajoilta. Ensimmäinen harjoittelu näyttö oli piinaa koska näytön vastaanottaja vihasi minua.

Nyt, oltuani pari vuotta työssä, olen järkyttynyt siitä millainen meininki työyhteisöissä on. Nyt kolmas työpaikka, vakituinen työsuhde paljon otsikoissa olleessa yksityisessä hoivakodissa. Kaksi kuukautta vasta mennyt ja olen jo etsimässä uutta työpaikkaa. Järkyttävää toimintaa työkavereita kohtaan; panettelua, selän takana haukkumista, ja esimies ei välitä. Ei edes kuuntele (näpyttelee tietokonetta) kun puhuu epäkohdista. 4/9 työntekijästä lähdössä muualle töihin.

Ikinä et ole tarpeeksi, teit mitä tahansa. Palkkojaa pimitetään. Pienet, varsin merkityksettömät virheet nostetaan tikun nokkaan ja julistetaan kaikille.

En jaksa enää tätä työtä. Innokkaana aloitin ja motivaatiota on ollut, mutta karissut hyvää vauhtia kun on nähnyt millaisia ihmiset, joiden kanssa vietän suuren osan ajastani, ovat.

Neuvoni tuleville lähihoitajille: älä luota keneenkään.

Oon ollut myös alalla sen 6.v ja lukenut kolme hoitoalan tutkintoa. Nyt oon kuitenkin aivan täynnä tätä työtä. Olen enimmäkseen siis ollut töissä lasten parissa, vammaistyössä ja erityislasten kanssa. Oon täynnä sitä kitinää, tappelua, vinkumista, "minä minä minä", kavereiden syyttelyä omista teoista, jatkuvaa kuormitusta ja sairaskierrettä, et saa sijaisia ja painat töitä muidenkin edestä. Uusia leluja saatiin jouluna ja olivat rikkoneet niitä jo parin päivän päästä, autojen ikkunat tai renkaat hajotettu, legot katkaistu jne.

On todella aggressiivisia lapsia, joita oikeasti hoitajat sanoneet pelkäävänsä, miettii miten muut lapset heitä sitten pelkää. YKsi lapsi esim. saattaa pissata hoitajiensa päälle, varmasti hienoa heidän tulla töihin semmoisen pelossa.
Semmoisia sitten integroidaan toisten "riemuksi" ryhmiin ja ihmetellään, kun purevat ja hoitajat palavat loppuun. Oikeasti tarvisivat jotain laitosjaksoa, missä on mt-ammattilaisia.

Toistat samat asiat tuhansia kertoja kuin papukaija ja silti samat jutut toistuu. Olen todellakin uupunut tähän työhön ja nähnyt niin monta paikkaa, että en usko tähän alaan tai että tämä työ olisi missään sen helpompaa. SItten kaikenmaailman palaverit ja vasukeskustelut. On vanhempia jotka eivät kiellä lapsia ja lyövät heitä. Asenne joillain vanhemmilla kaikkeen on "jaa" ja kääntävät selän, kun kerrot lapsen päivästä. Eipä sitä moni tajua mitä tämä työ on, jollei sitä itse ole tehnyt. Kun ei työpäivässä ole hetkeäkään rauhaa, koko ajan sitä huutoa kuuntelet ja syötkin lasten kanssa.

Sitten se kun aina pitää tehdä kaikki asiat kiusalla, aina jotain pientä ilkeilyä esim sotketaan oma naama maalatessa tai roiskitaan väriä, sutataan toisten töitä, kaadetaan tahallaan vesivärittelyssä vedet pöydälle. Tai sitten potkaistaan siinä mennessä tahallaan kavereita tai niiden leikit kumoon. Voiveitsi voidaan pyyhkiä pöytään tai heittää lusikat biojätteisiin.

Olen hoitaja vanhustyössä.
Työni on auttaa hoivakodissa kolmessa työvuorossa.
Osaan työni ja työyhteisö auttaa toisiaan.
Hyväntuulisia mummoja ja pappoja on
osastollani.
Kiitosta tulee suoraan vanhukselta.
Työ palkitsee tekijää.
Rauhallinen ilmapiiri luo kodinomaisen vuorovaikutuksen.
Työkaverit onneksi on minunlaisia .
Töihin on kiva mennä ...
Palkka voisi olla parempi heille, jotka tulevat uusina alalle muista ammateista.
Aurinkoista kevättä hoitajat 🌞

On se vaan ihmeellinen asia miten esimiehet tuntuvat suosivan joitakin ja toisille taas hyvä kun huomenta sanotaan. Ja se välinpitämättömyys (osaamattomuus?) kun haluat nostaa jonkun epäkohdan esille. Hyvä esimies keskittyy sinuun ja sanomiseesi eikä näpyttele esim. tietokonetta tai suhtaudu asiaan ihankuin viestittäisi "minua ei kiinnosta sanomisesi"..mutta sitten kun ne tietyt ihmiset tulevat koputtelemaan esimiehen ovea ja tavalliseen tyyliin valittavat jostain niin johan siitä keskustelu saadaan aikaiseksi. Tätä touhua olen katsonut ja todennut että jotkut ei vain osaa olla puolueettomia esimiehiä. Minä en ainakaan ihan pienestä mene esimiehen ovia kolkuttelemaan, turha varmaan edes yrittääkään kun en selvästi kuulu esimiehen *suosikkeihin*..

Kannattaa varmaan harkita koko hoito- ja hoiva-alalta pois lähtöä ja hakea ihan muuta työtä tai koulutusta. Jos kerran on kaikkea mahdollista alalla jo kokeillut, eikä mikään maistu, niin pitäisi siitä jo äkätä vaihtaa alaa.

Tai kokeilla väliaikaisesti jotain muuta. Niitä on sellaisia hoitajiakin, jotka on jossain täysin erilaisessa työssä välillä olleet ja palanneet sitten takaisin hoitotyöhön. Eräskin oli baarissa viinan myynnissä välillä. Miksi pitäisi ajatella niin, että on aina mentävä vain hoitotyöhön, koska on joskus hoitajaksi kouluttautunut? Ei tietenkään ole sillä tavalla ajateltava. Hae itsellesi muuta! Työvoimatoimisto julkaisee koko ajan avoimia työpaikkoja. Niin yksinkertaista se on, että alkaa soitella niistä muista paikoista ja hakee niihin. Jos sittenkin vetää vesiperän, niin kuin itselläni kävi, niin sitten jatka sinnikkäästi ja yritä taas myöhemmin uudelleen, kunnes löytyy sitä muuta.

Olen itse vakaasti päättänyt päästä pois hoitoalalta. Menen vaikka perse edellä puuhun sen takia, että niin käy eräänä päivänä. Olen jo hyvällä tiellä, koska en ole mitään kursseja uusinut 10 vuoteen, en ea-kursseja, en lääkehoidon kursseja, enkä mitään, vaan olen ollut välillä ihan muissa töissä, jonka ansiosta kurssit ovat saaneet vanhentua ihan rauhassa. Enää ei kukaan (täysipäinen työnantaja ainakaan) minunlaistani palkkaisi hoitajaksi, mutta hoivatyöhön vielä valitettavasti joutuu huonoillakin työansioilla. Mutta siinäkin kohtaa koitan valita esim. vain lyhyitä sijaisuuksia, kesätöitä jne. Ja tietenkin niin viihtyisästä työpaikasta kuin mahdollista. Lisäksi säästän palkastani, etten joudu aina vastaanottamaan kaikkea, mitä esim. työkkäri tarjoaa koulutukseni perusteella. Ja ohessa suunnittelen, mitä muuta teen, päästäkseni eroon hoitoalasta kokonaan.

Ulkomaillekin voi lähteä töihin, vaikka lyhytaikaisesti vapaaehtoiseksi. Suomalainen hoitokulttuuri on tietynlaista. Ehkä toisenlainen ympäristö ja hoitokulttuuri piristäisi.

Täysin nihilistinen ala.

WHO -> THL -> STM -> kunnallinen sote (ylin terv. virkahenkilö) -> yksikön esimies -> hoitaja & hoidettava ja omaiset

Vähintään tämä covid on tuonut esiin kaiken nurjan p*skn.
Työntekijä voi kohta vaikuttaa vain kävelemällä pois.
Sellaiset suunnitelmat itselläkin.

Miksi ei hoitoalalle ole ikävaatimusta kun kohtelevat vanhuksia epäkunnioittavasti

En voi tehdä hoitotyötä, koska en tykkää ihmisistä, lapsista enkä eläimistäkään. Inhoan koko ihmiskuntaa. Olen itse ollut aina ahkera ja yrittävä, elänyt kurinalaisesti ja terveellisesti eikä ole seksi ja muut paheet kiinnostaneet. En halua hoitaa ja auttaa ihmisiä, jotka elävät huonosti ja epäterveellisesti, laiskoja luusereita, seksuaalisia ja paheellisia. Minua kuvottaa, oksettaa ja ällöttää ihmiset. Eivät jaksa kuntoilla, epäsiistit kodit, syövät ylen, käyttävät alkoholia, juovat kahvia, polttavat tupakkaa, eivät viitsi opiskella jne. Inhoan epäsiisteyttä, laiskuutta, paheellisia tapoja, ilkeyttä jne. Haluan erakoitua. Olla vaan omassa kauniissa ja puhtaassa kodissani, erakkona ja tehdä etätyötä jollakin muulla alalla. En vaan kestä ihmisiä, lapsia enkä eläimiä.

pohjanmaalla hoitoalakin vain ihmiskunnan pohjasakan suojatyöpaikka

valtion suojatyöpaikkalaiset eivät välitä omiensa tekemistä henkisistä ja fyysisistä pahoinpitelyistä potilaille, varsinkin pohjanmaan vanhustyössä leipiintyneitä hoitajia

Näin potilaan näkökulmasta voin ainaskin sanoo pitempään Taysin keinomunuaishoitu-reitten hommia katselleena/kuunnelleena (~4t/hoitokerta) ettei heillä ainakaan työssä
ole mitään muuta "raskasta" kun ehkä työajan pituus; ja sekin kuluu tietokoneella istuen,
muitten hoitajien kanssa höpötellen. Työn ainoa ruumiillisempi puoli on joissakin tapauk-
sissa potilaan nouto huoneesta hoitosänkyyn, kytkeminen keinomunuaiskoneeseen ja
~4:n tunnin jälkeen siitä irroittaminen. Varmaan helpoin hoitotyö koko sairaalassa.

T:Potilas

Siis tympäsee kun menee töihin ja tietyt ihmiset vastassa naama valmiiksi minä tässä-muut muualla ja hyvä kun edes tervehditään,mitä he kuvittelevat olevansa??Tällaista on hoitoalalla!

Suomen valtion suojatyöpaikoissa olevien keskuudessa vastuun kiertäminen on hyvin tyypillistä toimintaa

Onko yksityisellä huonommat palkat kuin julkisella vai miten se menee? Nyt palkat vertailuun!

jos todellakin olet 6 vuotta miettinyt alan vaihtoa niin
tuskinpa alanvaihtoa tulet koskaan tekemään.

Suomessa hoitoala on ollut aina sairaiden suojatyöpaikka