Moniko

Enhän minä liiku missään piireissä. En käy edes lähikaupassa kun hävettää niin vitusti. Työpaikkaa vaihdan aina sillä tavoin, ettei tarvitse osallistua mihinkään tilitysjuhliin ja postikin tulee Poste Restanteen, ettei postinjakaja saa turhaan aihetta raotella mun luukkua.

On mulla aina sormukset sormissa varmuuden vuoksi.

Eipä tule pahemmin missään piireissä liikuttua. Ennen, kun liikuin sain kyllä huomata aika usein naisten kommentit "SIIS OLETKO SÄ SINKKU?! MIKSET OLET KETÄÄN NAISTA OTTANU ITELLES?!".
Mutta, joo... kyllä olen sinkku ja sinkkuna tulen aina pysymään. Ei niitä naisia todellisuudessa niin vain oteta, kun ei niille meinaa millään kelvata.

Kaverit ja sukulaiset tietää, sukulaiset joskus luuleekin että olen vaikka hetkittäisesti en olisikaan, työkaverit enimmäkseen tietää mutta joskus niistä joku lluulee etten olisi.

Näkeehän sen kaikki naamasta.

Kaikki tapaamani ihmiset sen näkee heti. Pankissa laina-asioista neuvotellessa joskus kysyvät onko perhettä, muuten ei asiaan kukaan puutu. Olen huomannut että perheetön, työnarkkari yrittäjä saa suht helposti rahoitusta. On siis yksinäisyydestä jotain hyötyäkin.

Vaikea sanoa moniko tietää. Ei kukaan ainakaan ikinä sitä minulta kysy. En eksplisiittisesti asiaa mainosta, mutta saattaahan se ilmi tulla jos kuuntelee puheitani tarkemmin.

Entä mitenkähän hyvin sitten itse tunnistan sinkut sinkuiksi? Kun näin äkkiseltään ajattele, niin tuntuu että naisten kohdalla on useammin käynyt niin, että sinkuksi luulemani nainen ei ollutkaan sinkku. Miesten tapauksessa taas kokemuksen kautta on tullut niin vakuuttuneeksi siitä ettei yli kolmekymppisiä sinkkumiehiä juuri ole, joten ehkä useammin koettu tapaus on se, että varatuksi olettamani mies onkin ollut sinkku.

Ihmettelisin, jos olisi yksikin joka luulisi minulla olevan joku. Piirini toki ovat aika pienet: sukulaiset, työpiirit ja muut. En ole toki koskaan myös salannut kehnoa naismenestystäni, vaan kevyt itseironinen (ja siis tosiaan kevyt verrattuna tähän palstaläppään) heitto silloin tällöin keventää tunnelmaa.

Pikemminkin kysymys kuuluu, kuinka moni tietää että olen hetero.

Enhän minä tiedä edes itse, olenko vai en...

Yritän vältellä ihmisiä, jottei kukaan saisi tietää sinkkuudestani ja ajatella siitä jotain pahaa. Minulla ei ole yhtään kaveria, enkä haluakaan, koska he saisivat tietää, että olen sinkku. On paljon parempi vain olla yksin kotona, kun siitä sinkkuudesta kuitenkin ajatellaan kaikkea negatiivista kuitenkin joka paikassa.

Kaikki tietää. Sukulaiset, enot , veli, veljen tyttöystävä, serkku pojat ja tytöt, kummi ja muut. Ainoa joka ei tiedä on mun äiti.

Minä olen miesvaltaisessa työpaikassa. Itselläni ei ole aavistustakaan kaikista työkavereistani, että ovatko he sinkkuja, suhteessa, naimisissa tai kenties lasten isiä. Ei hirveästi edes kiinnosta. Jotenkin uskon että tuo on kaksisuuntainen katu siis tuo kiinnostumattomuus.