ollaan tekemässä tunninpitoa psykologiassa.... aiheena "millaista lahjakkuutta Suomi tarvitsee?"
mitä mieltä sinä olet???
...ja sitten toisena kysymyksenä että millaista lahjakkuutta Suomessa sitten arvostetaan... tai ainakin pitäisi arvostaa???
olisi oikein mukavaa jos vastaisitte näihin kolmeen kysymykseen... olisi kiva esittää tutkimustuloksia (gallubvastauskia), jolloin siitä voitaisiin keskustella luokassa...
kiitoksia oikein paljon vastanneille :)
mitä mieltä sinä olet???
...ja sitten toisena kysymyksenä että millaista lahjakkuutta Suomessa sitten arvostetaan... tai ainakin pitäisi arvostaa???
olisi oikein mukavaa jos vastaisitte näihin kolmeen kysymykseen... olisi kiva esittää tutkimustuloksia (gallubvastauskia), jolloin siitä voitaisiin keskustella luokassa...
kiitoksia oikein paljon vastanneille :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Suomi" ei kai enää tarkoita mitään. Ainoa mieli, joka kysymykselläsi käytännössä voisi olla, on millaista työvoimaa Suomessa sijaitsevat yritykset tarvitsisivat. Tähän vastaaminen taas voi tapahtua eri lähtökohdista.
Noin 70% täällä sijaitsevista pörssinoeeratuista yrityksistä on ulkomaalaisomistuksessa (ja kansantaloutemme lippulaivasta, Nokiasta yli 90%), ja syy, miksi ne vielä ovat täällä, on se että Suomessa on tarjolla alipalkattua akateemista työvoimaa. Ne yritykset, jotka tarvitsevat sarjatyöntekijöitä, ovat karistamassa Suomen mullat saappaistaan ja suuntaavat halpatyövoimamaihin.
Tämän tosiasiallisen tilanteen mukainen johtopäätös on se että "Suomi" (hahhah) tarvitsee lähinnä halpaa työvoimaa. Opiskele tekniselle alalle, ole kiltti ja kuuliainen, tee ympäripyöreitä vuorokausia, ja tyydy vähempään kuin minimipalkka. Saat työskennellä niin kauan kuin jaksat, eikä ole pelkoa siitä, että se olisi kovin montaa vuotta.
Mitä lahjakkuuden arvostamiseen tulee, Suomessa arvostetaan vain sellaista lahjakkuutta, joka on jonkin jo olemassaolevan mittarin mukaan mitattavissa. Luovia lahjakkuuksia täällä ei arvosteta, vaan ne torpataan usein jo koulutusvaiheessa. Aki Kaurismäen tarina on tyypillinen: hän hakeutui ulkomaille, teki elokuvia siellä, ja vasta saatuaan kansainvälistä mainetta, rupesi saamaan tunnustusta ja tukea kotimaassaan. Sensijaan täkäläinen valtion elokuvatuki menee spedeviihteen tasoisille tekijöille, ja jopa kaupallinen teiniporno saa meillä elokuvan valtionapua.
Yksinkertainen vastaus kysymyksiisi:
a) on tuskin olemassa mitään "Suomea" enää
b) suomalaiset ovat tekniikasta innostunutta luonnonkansaa, joka ei suvaitse poikkeavia - eli lahjakkaita - ihmnisiä, vaan käytännössä estää näiden menestymisen.
yhdyn edelliseen lisätäkseni että Suomi, kuten muutkin kansallisvaltiot voidaan ymmrätää ideologisena nationalistisena rakenteena, joka ohjaa muun muassa abiturientteja tekemään kysymyksiä, joissa Suomi-kompleksi toimii kannustimena uhrata minuutensa yliyksilöllisille tavoitteille AKA liberaali markkinataloudelle.
Nuo äskeiset kommentit taas menivät vähän niinkuin harakoille. On olemassa tutkimus, jonka mukaan tulevaisuudessa Suomessa tarvitaan yhä enenevässä määrin ns. ammattikouluosaamista. Tämä tarkoittaa ihan normaaleja duunaritöitä, sillä suurten ikäluokkien eläköityessä vapautuu suurimäärä kädentaitoja tarvitsevia työpaikkoja. Näissäkin tehtävissä tarvitaan tietenkin kunnollista osaamista. Joku voisi väittää, että ei niitä töitä täällä tehdä, mutta on asioita, joita kiinalainen ei vielä osaa ja jotka kannataa valmistaa myös Suomessa.
Toinen lahjakkuuden osa-alue, jota tullaan tarvitsemaan on huippuosaaminen ja tarkoitan todellakin sitä, että henkilö hallitsee jonkun tieteen osa-alueen suvereenisti. Suomessa on maailman toiseksi halvin suunnittelu työ heti Kiinan jälkeen ja juuri tähän pitää panostaa lisää.
Sen sijaan henkilöitä, jotka valmistuvat armosta AMK:sta keskinkertaisin arvosanoin ja jotka eivät osaa itseasiassa yhtään mitään (eivät tehdä eivätkä suunnitella/johtaa) ei täällä maassa enää tarvita yhtään lisää.
Siis tämä maa tarvitsee niitä, jotka joko osaavat tehdä tai niitä jotka osaavat ajatella.
sinä olet tippunut kelkasta jo ajat sitten...
Eli en ymmärrä, miten niin.
Jos maassa tarvitaan enemmän käsityötä ja siihen liittyvää älykkyyttä, niin etkö silloin kuulu yhteiskunnan kannalta aivan väärään älykkyysluokkaan? Toisaalta, miksi ihmisten pitäisi seurata orjallisesti kaikkia yhteiskunnassa vallitsevia suosituimmuus- ja tarvetrendejä? Ihmiset ovat erilaisia ja älykkyyttäkin on monenlaista. Tätä tosiasiaa ei yhteiskunnassa kuitenkaan haluta tunnustaa, vaan erilaiset intressit määräävät sen, mitä arvostetaan ja mitä pidetään tärkeänä. Moniarvoisuuden puuttuminen johtaa kuitenkin vääjäämättä vakaviin ongelmiin, joita voidaan tarkastella vaikkapa ns. yleistämisen testin kautta. Ajatellaanpa vaikkapa sitä, mitä seuraisi siitä, että kaikki suomalaiset koulutettaisiin DI:ksi. Voiko enää pahempaa tulevaisuuden kauhukuvaa keksiä?
Osaan ne sinun molemmat ääripääsi, mutta en sitä keskustaa, jota ei tarvita, kun yhdistää ääripäät. Eikä tietenkään kaikkia kannata DIksi koulutaa, tarvitaan myös lääkäreitä, ekonomeja, juristeja, fyysikoita, kemistejä, matemaatikoita, kielen kääntäjiä, hoitajia, sihteereitä, kaupan kassoja jne. Sitäpaitsi sehän olisi hieno yhteiskunta, jos kaikki olisivat DIjä (no joo).
Vähän provosoiduin, eli kaikkia tarvitaan enemmän tai vähemmän.
Nuo ääripäät oli kylläkin sinun ideasi. Siihen sisältyy kuitenkin outo paradoksi, nimittäin se, että ne jotka tekevät eivät ajattele ja ne jotka ajattelevat eivät tee. Kyseinen paradoksi on kuitenkin totisinta totta nykymaailmassa. Voit tarkistaa asian vaikkapa lähimmästä tehdassalista tai konttorista. Ihmiskunnan historia on kuitenkin täynnä valovoimaisia ajattelijoita, jotka olivat ammatiltaan käsityöläisiä. Esimerkiksi Sokrates, Jeesus Nasaretilainen, Spinoza jne.jne.
paljon ko. henkilöt tekivät ammatillisa toimiaan sen jälkeen kun "ajattelijoiksi" ryhtyivät
Sokrateesta emme itse asiassa tiedä miten paljon hän käytännön töitä teki. Jeesuksen historiallisuus ja arvo ajattelijana on erityiskysymys, jota ei ehkä kannata alkaa pohtia. Spinoza toimi linssinhiojana koko elämänsä.
Oman aikamme (1900-luvun) merkittävin (kommentaarien määrällä mitattuna) filosofi Ludwig Wittgenstein oli insinööri. Nuoruudessaan hän patentoi muutamia lentokoneiden potkurimootteihin liittyviä keksintöjään. Jos käsityöläisellä tarkoitetaan ihmistä joka hallitsee käytännön ja tekniikan edellyttämän näkökulman, ainakaan Wittgenstein ei tässä suhteessa ollut mikään pää pilvissä kulkeva tumpelo.
Voi olla niinkin, että nimenoaman huomattavan luovan panoksen ajatteluhistoriaan tuoneet filosofit ovat olleet myös käytännönläheisiä. On osuvasti huomautettu, että esim. 1900-luvun tieteelliset vallankumnoukset, Einsteinin suhteellisuusteoria ja Freudin psykoanalyysi (ja myös em. Wittgensteinin filosofia) tulivat kaikki vakiintuneen akateemisen maailman ulkopuolelta.
kysymässä heiltä, niin tiedät.