se pelastaa kurjan ihmisraukan tältä elämältä.
Aloitan vuodatukseni toteamalla, että kirjoitan tälle palstalle purkaakseni pahaa oloani. Tämä palsta on minun terapiakanavani, tapani kommunikoida ja ymmärtää itseäni. Kirjoittaminen ei poista tuskaa, mutta se lievittää sitä väliaikaisesti.
Kuolemalla on monta nimeä - kalma, viikatemies, surma, ... On vähintään yhtä monta tulkintaa siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Paratiisi, helvetti, jälleensyntyminen, ei mitään, ... Yritän tässä perustella miksi näen kuoleman hyvänä asiana. En ole kuitenkaan tekemässä itsemurhaa, koska se olisi moraalitonta lähimmäisiäni kohtaan ja päästäisi minut liian helpolla. Mikäli tällä elämällä on tarkoitus, ehkä joidenkin ihmisten kuuluu kärsiä; rangaistus on pakko lusia loppuun asti, jotta sitä ei joutuisi lusimaan uudestaan.
Otetaan ihmispolo, jonka elämä on rinnastettavissa helvettiin. Kun hän kuolee, helvettiin joutuminen ei paljon pahenna asioiden tilaa. Kurjaa on ollut ennenkin, ja nyt vain kurjuuden jatkuminen on varmistettu. Kurjuuteen liittyvä epävarmuus on siis poistettu, eli asiat ovat nyt hieman paremmin. Jos kuollut ihmispolo pääsee paratiisiin, asiat ovat tietenkin paremmin. Jos kurja ihmispolo syntyy joksikin toiseksi, niin mitä kurjemmin hänen asiansa ovat, sitä suurempi mahdollisuus hänellä on syntyä olomuotoon, jossa hänellä on parempi olla kuin tässä elämässä. Jos kuoleman jälkeen ei ole mitään, ihmispolo saavuttaa olotilan, jota Buddhalaiset kutsuvat nirvanaksi. Mikä sen parempaa kuin olla kokematta mitään. Ihmisluonto on niin saastainen, että hyvätkin ajatukset on helppo nähdä itsekkäinä, ahneina, pervoina tai muuten kieroutuneina. Olemattomuus vapauttaa yksilön hänen omasta typeryydestään, eli se poistaa yksilön harteilla roikkuvan häpeän taakan.
Ainoa huono vaihtoehto olisi saman elämän eläminen uudestaan. Voidaan kuitenkin pelata nopilla. Ei ole mitään erityistä syytä ajatella, että tämä vaihtoehto olisi todennäköisempi kuin joku muista edellä mainituista vaihtoehdoista. Nykytiede antaa vahvan todistusaineiston, joka puoltaa "ei mitään" vaihtoehtoa. Ihan varma asiasta ei silti voi olla. Yhden vaihtoehdon huonoutta on helppo käyttää argumenttina itsensä surmaamista vastaan. En voi 100% varmuudella sanoa, että asiani olisivat kuoleman jälkeen paremmin kuin nyt, vaikka pidänkin sitä äärimmäisen todennäköisenä. Asiat voisivat myös mennä paskemmiksi, minkä takia äärimmäiseen tekoon ei kannata ryhtyä.
Syrjäytyminen, väkivalta, koulukiusaaminen, köyhyys ja seksuaalinen hyväksikäyttö vammauttavat ihmisen pahoin. Miksi sellaisen jälkeen kukaan enää haluaisi jatkaa elämäänsä? Elämä tuntuu väsyttävältä selviytymistaistelulta, jota ei voi antaa periksi, koska ihmisellä on velvollisuus yrittää, eikä hän voi olla varma vapaudestaan. Ihminen haluaa pois tästä maailmasta, koska kierot luonnonlait suosivat vahvoja, eivätkä ne anna armoa rikki menneelle koneelle. Kun se on kerran lyöty hajalle, ei ole kuin yksi tie - alaspäin. Kuolema lopettaa tämän kierteen, oli sen vaikutus sielulleni sitten mikä tahansa.
Älä silti tee itsemurhaa! Minä välitän sinusta sellaisena kuin olet, vaikka kukaan muu tuskin ajattelee samalla tavalla.
Aloitan vuodatukseni toteamalla, että kirjoitan tälle palstalle purkaakseni pahaa oloani. Tämä palsta on minun terapiakanavani, tapani kommunikoida ja ymmärtää itseäni. Kirjoittaminen ei poista tuskaa, mutta se lievittää sitä väliaikaisesti.
Kuolemalla on monta nimeä - kalma, viikatemies, surma, ... On vähintään yhtä monta tulkintaa siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Paratiisi, helvetti, jälleensyntyminen, ei mitään, ... Yritän tässä perustella miksi näen kuoleman hyvänä asiana. En ole kuitenkaan tekemässä itsemurhaa, koska se olisi moraalitonta lähimmäisiäni kohtaan ja päästäisi minut liian helpolla. Mikäli tällä elämällä on tarkoitus, ehkä joidenkin ihmisten kuuluu kärsiä; rangaistus on pakko lusia loppuun asti, jotta sitä ei joutuisi lusimaan uudestaan.
Otetaan ihmispolo, jonka elämä on rinnastettavissa helvettiin. Kun hän kuolee, helvettiin joutuminen ei paljon pahenna asioiden tilaa. Kurjaa on ollut ennenkin, ja nyt vain kurjuuden jatkuminen on varmistettu. Kurjuuteen liittyvä epävarmuus on siis poistettu, eli asiat ovat nyt hieman paremmin. Jos kuollut ihmispolo pääsee paratiisiin, asiat ovat tietenkin paremmin. Jos kurja ihmispolo syntyy joksikin toiseksi, niin mitä kurjemmin hänen asiansa ovat, sitä suurempi mahdollisuus hänellä on syntyä olomuotoon, jossa hänellä on parempi olla kuin tässä elämässä. Jos kuoleman jälkeen ei ole mitään, ihmispolo saavuttaa olotilan, jota Buddhalaiset kutsuvat nirvanaksi. Mikä sen parempaa kuin olla kokematta mitään. Ihmisluonto on niin saastainen, että hyvätkin ajatukset on helppo nähdä itsekkäinä, ahneina, pervoina tai muuten kieroutuneina. Olemattomuus vapauttaa yksilön hänen omasta typeryydestään, eli se poistaa yksilön harteilla roikkuvan häpeän taakan.
Ainoa huono vaihtoehto olisi saman elämän eläminen uudestaan. Voidaan kuitenkin pelata nopilla. Ei ole mitään erityistä syytä ajatella, että tämä vaihtoehto olisi todennäköisempi kuin joku muista edellä mainituista vaihtoehdoista. Nykytiede antaa vahvan todistusaineiston, joka puoltaa "ei mitään" vaihtoehtoa. Ihan varma asiasta ei silti voi olla. Yhden vaihtoehdon huonoutta on helppo käyttää argumenttina itsensä surmaamista vastaan. En voi 100% varmuudella sanoa, että asiani olisivat kuoleman jälkeen paremmin kuin nyt, vaikka pidänkin sitä äärimmäisen todennäköisenä. Asiat voisivat myös mennä paskemmiksi, minkä takia äärimmäiseen tekoon ei kannata ryhtyä.
Syrjäytyminen, väkivalta, koulukiusaaminen, köyhyys ja seksuaalinen hyväksikäyttö vammauttavat ihmisen pahoin. Miksi sellaisen jälkeen kukaan enää haluaisi jatkaa elämäänsä? Elämä tuntuu väsyttävältä selviytymistaistelulta, jota ei voi antaa periksi, koska ihmisellä on velvollisuus yrittää, eikä hän voi olla varma vapaudestaan. Ihminen haluaa pois tästä maailmasta, koska kierot luonnonlait suosivat vahvoja, eivätkä ne anna armoa rikki menneelle koneelle. Kun se on kerran lyöty hajalle, ei ole kuin yksi tie - alaspäin. Kuolema lopettaa tämän kierteen, oli sen vaikutus sielulleni sitten mikä tahansa.
Älä silti tee itsemurhaa! Minä välitän sinusta sellaisena kuin olet, vaikka kukaan muu tuskin ajattelee samalla tavalla.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Onneki on kuolema..
Oletko nyt ihan varma? Jos jatkatkin olemassaoloasi ja elämääsi ikuisesti omassa havaintomaailmassa, vaikka muut kuolevat omassasi, ja sinä kuolet muiden horisontissa. Kvanttikuolemattomuus on yksi nimi tälle ikuiselle elämälle, jossa elät aina siinä maailmassa jos havainnoitsija eli sinä ei kuole.
Olen.
Kuolema on silti. Jos jatkan olemassaoloani toisessa universumissa, se on kuoleman jälkeistä elämää. Minähän kuolen muiden ihmisten näkökulmasta - aivojeni mätäneminen maahan on äärimmäisen todennäköistä, kun odotetaan riittävän pitkä aika. Kvanttikuolemattomuus vastaa jollain tasolla joitain niistä vaihtoehdoista, joita jo pohdin kirjoituksessani. Se on joko syntymistä toiseen ruumiseen tai saman elämän elämistä uudestaan, ehkä hieman muunneltuna, mutta kuitenkin samassa persoonassa. Ei se minua häiritse. Uusi mahdollisuus se joka tapauksessa on. Tämä näkökulma kiteytyy mielestäni hyvin oheisen kappaleen melodiassa:
https://www.youtube.com/results?search_query=coldplay death and all his friends lyrics
"Kvanttikuolemattomuus vastaa jollain tasolla joitain niistä vaihtoehdoista, joita jo pohdin kirjoituksessani. Se on joko syntymistä toiseen ruumiseen tai saman elämän elämistä uudestaan, ehkä hieman muunneltuna, mutta kuitenkin samassa persoonassa. Ei se minua häiritse. Uusi mahdollisuus se joka tapauksessa on. "
Mikä uusi mahdollisuus se on jos omasta mielestäsi jatkat samaa elämää ja olemassaoloa täältä ikuisuuteen? Oletko jo kuollut muiden horisonteissa lukemattomia kertoja eri tavalla, mutta omassa havaintomaailmassasi vaan porskutat eteenpäin.
Ympäristön muutos on aina uusi mahdollisuus. Silloin myös muut asiat voivat muuttua. Suurempaa ympäristönmuutosta kuin koko ympäröivän maailman muutos ei voi edes kuvitella. Lisäksi on vielä mahdollisuus, että muutun itse tai tapa jolla koen olemassaoloni muuttuu.
Lisäyksenä edelliseen: samanlaisen elämän toistuva uudestaan eläminen poisluettuna. Jopa vähän muunneltu elämä muuttaa tilanteen aivan päinvastaiseksi.
"Ympäristön muutos on aina uusi mahdollisuus. Silloin myös muut asiat voivat muuttua. Suurempaa ympäristönmuutosta kuin koko ympäröivän maailman muutos ei voi edes kuvitella. Lisäksi on vielä mahdollisuus, että muutun itse tai tapa jolla koen olemassaoloni muuttuu."
Ei ole mitään ympäristön muutosta, jos elät omassa havaintotedellisuudessasi samaa omaa elämääsi täältä ikuisuuteen.
Luitko sen lisäykseni? Luitko aloitukseni? Tätä vaihtoehtoa on pohdittu jo aloituksessa.
Todellisuudessa emme tiedä mitä tulee tapahtumaan. Saman elämän eläminen uudestaan on vain yksi vaihtoehto. On myös mahdollista että kuoleman jälkeen ei tule mitään.
"Luitko sen lisäykseni? Luitko aloitukseni? Tätä vaihtoehtoa on pohdittu jo aloituksessa."
Luin, ja edelleen puhut muusta kuin ihmisen elämän jatkumisesta tällaisena samana sinuutena(minuutena) ikuisesti. Se voi olla taivas tai helvetti, riippuu kokijasta ja kokemuksista. Kvanttikuolemattomuudessa et väkisin koe kuolemaa koskaan, vain yhden äärettömän pitkän elämän ja sen kaikki kokemukset. Koskahan sitä tajuaa että jotain outoa tässä pitkässä elämässä on?
Aikaisempi kommenttini ja aloitukseni ottavat huomioon myös nuo vaihtoehdot. Ilman ympäristön- tai vähintään elämänmuutosta kvanttikuolemattomuus on loogisesti mahdotonta. Syy tälle on se, että ihminen on ohjelmoitu kuolemaan ja käsitys kuolemasta elää vahvana osana kulttuuriamme. Kuolemattomuus tarkoittaisi näin ollen elämän jatkumista sellaisessa maailmankaikkeudessa, jossa luonnonlait tai maailma ovat erilaisia nykyiseen verrattuna.
Jos vaikka tiiliskivi putoaa rakennustyömaalta ja murskaa pääni, en voi jatkaa elämääni välittömästi pääni murskautumista edeltävänä hetkenä. Syy on se, että fysiikan lait määräävät makroskooppisen tiiliskiven liikeradan pääni kohdalle ennen, kun mikään ilmiö ehtii kääntää tiiliskiven pois. Täytyisi tapahtua ihme, eli luonnonlakien tilapäinen muutos, jota ainakin itse pitäisin uutena mahdollisuutena. En kuitenkaan näe syytä sille, miksi tällainen muutos kestäisi vain hetken, pelastaakseen minut kuolemalta.
Lisäksi tutussa elämässäni ihmiset alkaisivat ihmetellä sen jatkuessa rajattomasti, ellei väliin mahtuisi kuolemaa. Elämänmuutos olisi siis väistämätön, vaikka mahdoton sattuma pelastaisikin minut tiiliskiven alta, ja jatkaisin elämääni ikuisesti. Jo pelkkä ymmärrys siitä ettei kuole tekee sen.
"Aikaisempi kommenttini ja aloitukseni ottavat huomioon myös nuo vaihtoehdot. Ilman ympäristön- tai vähintään elämänmuutosta kvanttikuolemattomuus on loogisesti mahdotonta. Syy tälle on se, että ihminen on ohjelmoitu kuolemaan ja käsitys kuolemasta elää vahvana osana kulttuuriamme. Kuolemattomuus tarkoittaisi näin ollen elämän jatkumista sellaisessa maailmankaikkeudessa, jossa luonnonlait tai maailma ovat erilaisia nykyiseen verrattuna."
Ei, vaan sinä olisit mielestäsi erityisen pitkäikäinen tai extraordinary. Missä vaiheessa oivallat mistä on kysymys, ja miten se vaikuttaa persoonaasi, itsemurhayrityksiä, psykooseja, skitsofreniaa, vai valaistuminen? Ai niin, tieteellinen kuolemattomuuskin on jo aika lähellä, joten sen avulla illuusiota voi jatkaa hyvällä omallatunnolla ja kummemmin pohtimatta;) Kvanttikuolemattomuudessa valikoituu sinun näkökanaltasi aina se tapahtumaketju ja vaihtoehto, jossa jatkat havaitsijana/kokijana tätä elämää.
Ikuinen elämä on helvetti tai taivas.
No, selitä mitä tapahtuu sen jälkeen, kun tiiliskivi on murskannut pääni.
Miten jatkan elämääni, jos olen kuollut?
Käydäänpä nyt systemaattisesti kaikki vaihtoehdot läpi:
1) Kuolen, jonka jälkeen koen olevani joku muu (jälleensyntyminen)
2) Kuolen, jonka jälkeen koen olevani oma itseni (ikuinen elämä)
3) Kuolen, jonka jälkeen en koe olevani olemassa (todellinen kuolema)
4) Kuolen, jonka jälkeen elän menneisyyteni tai osan siitä uudestaan (ikuinen paluu, vastaa tavallaan kohtaa 3), mutta sillä erotuksella että kohdassa 3) elämäni ei ole samaa kuin ennen)
Jos siis kokemusmaailmani, havaintoni tai tietoisuuteni säilyy, on loogisesti olemassa vain kaksi vaihtoehtoa (kolmannen poissuljetun laki): Joko koen olevani oma itseni, omine muistoineni, tunteineni ja ominaisuuksineni, tai sitten en koe olevani oma itseni.
Jos en koe olevani oma itseni, on jälleen kaksi vaihtoehtoa: Voin kokea olevani joku muu, tai sitten en koe olevani joku muu. Näistä jälkimmäinen vaihtoehto johtaa siihen lopputulokseen, että en koe olevani kukaan, eli kuolen. Ensimmäinen taas vastaa jotain variaatiota jälleensyntymästä. Ensimmäinen vaihtoehto siis sisältää väistämättä lupauksen muutoksesta, koska muutos sisältyy jo vaihtoehdon määritelmään (en koe olevani itseni).
Jos kuolemani jälkeen...
#1
0 = En ole oma itseni
1 = Olen oma itseni
#2
Jos 0
1 = Olen joku (tai jokin) muu (jälleensyntyminen)
0 = Kuolen
#2
Jos 1
1 = Elän ikuisesti
0 = En elä ikuisesti (saman elämän uudelleeneläminen tai jälleensyntyminen omana itsenä)
Yllä olevasta kohdasta voi vielä jatkaa...
#3
Jos 1
1 = Elän samaa elämää, omana itsenäni, muistojeni ja kokemusteni kanssa
0 = En elä samaa elämää (kuoleman jälkeinen elämä, taivas tai helvetti, tai joku vastaava)
Täydennä vaihtoehtosi tänne jos osaat. Itse en näe muita vaihtoehtoja.
Lisäyksenä vielä edelliseen, jotta tulee varmasti selväksi:
Jos "kuolen", mutta jatkan samaa elämääni (tapahtumaketju 1-1-1), saadaan yksi ikuisesti jatkuva elämä, joka on huomioitu aikaisemmin, ja jonka mainitsit aikaisemmassa viestissäsi.
Ja vielä lisäykseen lisäyksenä, koska tiedän ettei se muuten tule selväksi:
Sinua hämää nyt se, että puhun yhä kuolemasta. Puhun kuitenkin abstraktilla tasolla. Kuolema on joukko tapahtumia, jotka sinun "kvanttikuolemattomuudessa" pyrkivät väistämään minua. Yhä ollaan tapahtumaketjun 1-1-1 vaikutuspiirissä, koska "'kuolen' ja jatkan samaa elämää" tarkoittaa sitä, että tiiliskivi ei voi murskata päätäni, eli se tapahtuma väistää minut. Onko mielestäsi mahdotonta, että tiiliskivi murskaisi pääni?
"No, selitä mitä tapahtuu sen jälkeen, kun tiiliskivi on murskannut pääni.
Miten jatkan elämääni, jos olen kuollut?"
Kvanttikuolemattomuudessa valikoituu se vaihtoehto jossa et kuole. Usko jo että siinä elät ikuisesti. Itsemurhayritykset epäonnistuu, korkeintaan elät pahasti vammautuneena kunnen lääketiede kehittyy tai kunnes kuin ihmeen kaupalla alat parantua.
Itse asiassa, miksi minun pitäisi uskoa mitään?
Ajatuksesi kuulostaa korviini täysin järjenvastaiselta. Tiedämme että ihmisiä kuolee putoilevien tiiliskivien alle. Pystyt näkemään sen omin silmin. Kuolema oli yksi ensimmäisistä empiirisistä havainnoista, jonka ihmiskunta on koskaan tehnyt.
Ajattele, että olet se henkilö, jonka pään tiiliskivi murskaa. Varmasti myönnät, että se ihminen on ihminen siinä missä sinäkin, eli hän kokee olevansa olemassa ennen päänsä murskautumista. Se kokemus säilyy jopa millisekuntia ennen kuin henki lähtee. Siitä huolimatta fysiikan lait ohjaavat tiiliskiven sen henkilön pään kohdalle.
Palataan nyt kvanttikuolemattomuuteesi. "Kvanttikuolemattomuudessa valikoituu se vaihtoehto jossa et kuole", eli sinun mukaasi tiiliskiven päähänsä saavalle henkilölle valikoituu sellainen vaihtoehto, jossa hänen päänsä ei murskaudu. Tiedämmä, että tämä ei kaikissa tilanteissa ole mahdollista - siis kvanttikuolemattomuus on hölynpölyä ellei kiistetä joidenkin ihmisten ihmisyyttä. Toisaalta ihmisyyden kiistäminenkin on järjetöntä jos ajatellaan, että tietoisuus syntyy aivoissa ja tiiliskiven murskaaman ihmisen aivot toimivat normaalisti ennen kuolinhetkeä.
Demonstroidakseni tätä havaintoa, otetaan toinen esimerkki. Zaglab asuu planeetalla X. 10 vuotta ennen Zaglabin syntymää läheinen tähti räjähtää. Räjähdys synnyttää avaruuteen valonnopeudella etenevän säteilyrintaman, joka kahdenkymmenen vuoden kuluttua kärventää Zaglabin kotiplaneetan tappaen varmasti kaiken elollisen planeetan pinnalta. Vaikka Zaglabin synnyinhetkellä hänet toimitettaisiin lähes valonnopeudella kulkevaan avaruusalukseen, joka kiidätettäisiin välittömästi suoraan pois räjähtävästä tähdestä, Zaglabin päivät ovat luetut. Raketilla ei yksinkertaisesti ehdi niin kauas, että säteily ei tappaisi Zaglabia. Mitään ei siis ole tehtävissä, koska säteily sulattaa planeetan pinnan kiehuvaksi laavamereksi, jonka lämpötila on 10 000 K. Mahdotonta? Tuskin.
Kvanttikuolemattomuus vaatisi, että planeetalla X ei voi olla elämää, koska planeetan asukkaille ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, jossa he säilyisivät elossa.
Että silleen...
"Ajatuksesi kuulostaa korviini täysin järjenvastaiselta. Tiedämme että ihmisiä kuolee putoilevien tiiliskivien alle. Pystyt näkemään sen omin silmin. Kuolema oli yksi ensimmäisistä empiirisistä havainnoista, jonka ihmiskunta on koskaan tehnyt."
Joopa joo, näemme kyllä muiden kuolevan, mutta onko kukaan nähnyt itsensä kuolevan ja kertonut siitä? Rajatilakokemukset eivät kelpaa, nehän todistavat nimenomaan sen puolesta että kokija ei kuollut. Havitsijan itsensä kuolema on siis vain oletus.
Kvanttikuolemattomuudessa havaitsijalle itselleen valikoituu se tapahtumaketju, jossa hän itse ei kuole. Muut voivat kuolla havaitsijan horisontissa, ja silti jatkaa omassa havaitsijahorisontissaan ikuista elämäänsä, jossa taas tämä ensimmäinen havitsija kuolee heidän todellisuudessaan. Jokaisella havaitsijalla olisi näin ikuinen elämä omassa horisontissa. Jokainen havaitsija loisi siis oman maailmankaikkeutensa/universumin, joka silmikoituisi kuin mustan aukon kautta, kun hän kuolee muiden maailmassa. Taivas ja helvetti olisivat siis täällä läsnä ikuisen elämän muodossa, elämän jossa ei tule supermuutoksia kuoleman hetkellä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12371733 ..jatkuu fysiikan puolella.
"Elämä on ihmisen parasta aikaa."
T: Perisuomalainen idiootti, joka joutuu kerta toisensa jälkeen putkaan oman typeryytensä takia.
empä ole tuota nähnyt.