Miehella lapsi, ongelma!

kannattaisiko opetella olemaan lapsen kanssa.josko tutustuisitte toisiinne.vie vaikka päiväksi tykkimäkeen ihan kahdestaan isukki pysyy takaalalla josko se siitä alkaisi.kannattaa aineskin yrittää.lapsi on aina ensimmäisellä sijalla joka paikassa.

Totta kai se tiesi, mutta mistä sen olisi pitänyt tietää millaista se on, miten hän tulee lopulta tuntemaan? Katsoa kristallipallosta vai? Kuten vaikka jokaisen lapsen saanut, joka tietää, että parisuhde saattaa muuttua, että lapsi voi olla mitä vaan, että ongelmiakin voi tulla: miksi he oikein väsyy ja jotkut jopa romahtaa? Olisihan heidän pitänyt tietää...
Muistapa omat kommenttisi sitten kun itse mokaat missä tahansa "itsestään selvässä" tai katselet taaksepäin. Enpä tiedä ketään, en yhden yhtä ihmistä, joka ei olisi koskaan tehnyt virhettä mikä olisi pitänyt tietää, kokenut kriisiä asiasta minkä olisi pitänyt mennä vaan, tai joutunut jopa muuttamaan, muuttumaan ja kääntämään kelkkaansa, vaikka niin ois pitänyt tietää.

Häivy. Lapsi on sinua tärkeämpi, koska hänellä ei ole mitään valinnavaraa. Sinulla on. Hae parempi elämä.

sivupointtina kirjoitti:

Totta kai se tiesi, mutta mistä sen olisi pitänyt tietää millaista se on, miten hän tulee lopulta tuntemaan? Katsoa kristallipallosta vai? Kuten vaikka jokaisen lapsen saanut, joka tietää, että parisuhde saattaa muuttua, että lapsi voi olla mitä vaan, että ongelmiakin voi tulla: miksi he oikein väsyy ja jotkut jopa romahtaa? Olisihan heidän pitänyt tietää...
Muistapa omat kommenttisi sitten kun itse mokaat missä tahansa "itsestään selvässä" tai katselet taaksepäin. Enpä tiedä ketään, en yhden yhtä ihmistä, joka ei olisi koskaan tehnyt virhettä mikä olisi pitänyt tietää, kokenut kriisiä asiasta minkä olisi pitänyt mennä vaan, tai joutunut jopa muuttamaan, muuttumaan ja kääntämään kelkkaansa, vaikka niin ois pitänyt tietää.

Lue lisää

Aloittajalle;
Yritä opetella elämää!
Lapset ovat aina ykkösjuttu vanhemmilleen, tai ainakin pitäisi olla. Jos haluat miehen/naisen jolla on jo lapsia, sinun täytyy hyväksyä se ja yrittää edes rakastaa heitä, he ovat sinun rakkaasi jälkeläisiä.

Et voi olla mustasukkainen lapsille.
Toivottavasti sinusta ei tule uutta pikku- eerikan äitipuolta?

"Sähän tiesit jo yhteen mennessä että miehellä on lapsi. Mikä sun ongelma oikeasti on? "

Et kai nyt oikeasti väitä, että lapseton tietää etukäteen minkälaista on lapsiperheen elämä, edes viikonloppulapsiperheen?

Jotenkin minusta tuntuu että tunteesi ovat rajalliset. Et kykene rakastamaan toisen tai toisten lasta kuin omaasi. Vain oma merkitsee jotakin ja hänelle riittäisi aitoja rakkauden tunteita. Mieti mitä sitten jos teille tulee miehen kanssa yhteinen lapsi. Pitäisitkö miehen lasta jotenkin huonompana ja hän jäisi yhteisen lapsenne varjoon?
Mieti rehellisesti mistä paha olosi johtuu, mikä tilanteessa vaikuttaa tunteisiisi.

On kyllä hienoa, että pystyt olemaan lapsen kanssa normaalisti, vaikka sinua ahdistaa. Vika ei todellakaan ole lapsen.
Toisen lapsen hyväksyminen on vaikeaa. Minusta voit hyvin olla ahdistunut asiasta, mutta sinun kyllä tulee pystyä hyväksymään asia, jos haluat jatkaa suhdetta.
Olet todennäköisesti alitajuntaisesti mustasukkainen miehellesi ja ex-naiselle ja purat ongelman ahdistumalla lapsen läsnäollessa. Lapsi ei ole ongelma vaan entinen suhde.
Anna menneiden olla ja suuntaa katseesi tulevaisuuteen miehen ja lapsen kanssa. Elämässä on aina jotain negatiivista, mutta samalla myös positiivista. Hyväksy hyvät ja huonot asiat niin puolitiekin tuntuu hienolta.

Ole tyytyväinen mitä saat, koskaan et täydellistä saa ja jostain joutuu jokainen luopumaan tai tekemään kompromissin.

Vanha vitsi on että naiset vietiin unelmien ostoskeksukseen. heille sanottiin: "täällä katutasossa saa miehiä jotka ovat hyvissä rahoissa, komeita ja hyväluontoisia sekä hyviä sängyssä. Mutta yläkerrassa voi olla parempia mutta sitten ette voi palata takaisin katutasoon miestä hakemaan. Naiset päättivät siirtyä toiseen kerrokseen katsomaan mitä siellä oli tarjolla. "Täällä olisi komeita, rikkaita ja uskollisia miehiä jotka ovat loistavia sängyssä ja täydellisiä kropaltaan. Mutta viimeisessä kerroksessa voi olla parempia, päättäkää menettekö ylös vai jäättekö tänne valitsemaan." Naiset olivat nyt hyvin uteliaita mitä yläkerrassa oli ja miettivät että jos nyt näihin tyytyy niin miettii koko elämän että "olisi voinut saada paremmankin". Naiset menivät yläkertaan. Mutta se oli tyhjä. "Teitä naisia ei voi miellyttää, palatkaa kotiinne tyhjin taskuin."

Nyt miehille tarjottiin sama tilaisuus. "Täällä katutasossa on uskollisia, mukiinmeneviä naisia jotka ovat hyviä sängyssä. Haluatteko kurkistaa toiseen kerrokseen paremman toivossa?" Suurin osa jäi ekaan kerrokseen kun osa porukasta siirtyi toiseen ja pieni osa kolmanteen pettymään.

Olet ihan normaali ja fiksu nainen! Olet "mustasukkainen" tytöstä, mikä sekin on normaalia. Niin kauan kun pidät tunteesi kasassa tytön kanssa ei synny katastrofia. Tämä tosin myllertää sinussa tiedostamattomia tunteita/kokemuksia? Voisitko mennä yksin juttelemaan esim. psykoterapeutin kanssa tunteistasi? Hän osaisi auttaa sinua työstämään niitä ja sinut näkemään, mikä on normaalia ja mitä ei.

Minulla oli samanlainen tilanne yli kaksikymmentä vuotta sitten. Kaikki oli muuten hyvin mutta tytär oli aina ensimmäisenä, minä toisena. Minäkin olin monesti lähtemässä, jaksoimme ja jatkoimme yhdessä. Tytär kasvoi, perhe kasvoi myös yhteisillä lapsilla. Nyt tytärpuoleni on meille kaikille täreä, erityisen tärkeä pienimmille sisaruksille, ja on rikkaus että heillä on isosisko.

äpuoli kirjoitti:

Minulla oli samanlainen tilanne yli kaksikymmentä vuotta sitten. Kaikki oli muuten hyvin mutta tytär oli aina ensimmäisenä, minä toisena. Minäkin olin monesti lähtemässä, jaksoimme ja jatkoimme yhdessä. Tytär kasvoi, perhe kasvoi myös yhteisillä lapsilla. Nyt tytärpuoleni on meille kaikille täreä, erityisen tärkeä pienimmille sisaruksille, ja on rikkaus että heillä on isosisko.

Lue lisää

Jos tämän olisi Facebook, painaisin TYKKÄÄ-nappia. Tosi kauniisti kirjoitettu ja kypsän ja kokeneen ihmisen kirjoittama.

Kyllä lapsi kissoista pääsee yli. Luultavasti myös haluaisi pitää isän itsellään ja nähdä ilman sinuakin. Paitsi jos sillä on huono äiti ja hakee susta korvike äitiä.

Mun lapsi hyväksyy isäpuolensa eli mun miehen täysin ja niillä on yhdessä tosi kivaa. Mieheni korvaa isän.

Lapseni isä taas on juoppo ja lapsi kaipaa isää mutta isäpuoli on tärkeämpi. Bioisän tyttöystävää lapseni ei voi sietää. Haluaisi saada edes sen pienen isän huomion täysin itse ilman että paikalla on joku jota sen vie.

ONNEKSI PUIT ASIOITA REHELLISELTÄ POHJALTA .KETÄÄN TOITA EI VOIU VERRATA SINUUN KOKEMUKSIA VOI KYLLÄ KERTTOILLA .OLEN ITSE AVIOERO LAPSI .JA OLEN OLLUT AVIOSSA NAISEN KAA KELLÄ OLI LAPSIA. MUN LAPSUUS OLI KURJA JOSTA JOHTUEN RAKASTAN KAIKKIA LAPSIA LAPSI EI VALLINUT VANHEMPIAAN .YMMÄRTÄÄKSENI SINULLA AIKA PAHA MUSTASUKKAISUUS ONGELMA ELI SIELUN VAMMA .EHDOTAN ETTÄ MENE YKSIN HOITOA TERAPIAA HAKEEN APUA SAA KUN NORTYY HYVÄKSYYN TOSIASIATSE ON TODELLISTÄ NÖYRYYTTÄ JOSTA KUMPUAA REKKAUS
(RAKKAUS EI OLE OMISTAMISTA) KOITA YMMÄRTÄÄ NÄMÄ ASIAT AJATTELE LAPSI RAKASTAA SINUU SIUNÖÄ ET KYKENE OTTAAN VASTAAN RAKKAUTTA MITÄ SAISIT LAPSELTA ( elätty aläm on elätty jota ei voi muuttaa) ONNEA SINULLE

Olet mustasukkainen lapsen kautta hänen entiselle vaimolle ja heidän suhteelleen.

Tuommoinen tunne ei katoa.

Hei marjoni26!
Olet ns. "sopeutumisvelvollinen." Tytär tulee olemaan miehesi elämässä aina ensimmäisenä, se sinun on hyväksyttävä. Mutta jos saatte yhteisiä lapsia niin hekin ovat hänelle ensimmäisiä, eli siitä on turha murehtia.
Kirjoitat pahasta olostasi, jota et kestä. Sekö pieni tytär, joka pitää sinusta, aiheuttaa sen? Vai onko ahdistuksen perimmäinen syy sitoutumispelko? Kerroithan lähteneesi aluksi vain pitämään hauskaa.
Mietipä näitä ja toivottavasti teet oikean ratkaisun.
P.S yritä olla kiukuttelematta. Palautteen, jos sitä on, voi antaa asiallisesti.

Olet fiksu kirjoitti:

Olet ihan normaali ja fiksu nainen! Olet "mustasukkainen" tytöstä, mikä sekin on normaalia. Niin kauan kun pidät tunteesi kasassa tytön kanssa ei synny katastrofia. Tämä tosin myllertää sinussa tiedostamattomia tunteita/kokemuksia? Voisitko mennä yksin juttelemaan esim. psykoterapeutin kanssa tunteistasi? Hän osaisi auttaa sinua työstämään niitä ja sinut näkemään, mikä on normaalia ja mitä ei.

Lue lisää

Aloittaja on ilkeä narttu. Kuinka kukaan voi vihata rakastamansa miehensä lasta, hyi helvetti mikä akka. Toivottavasti mies saa oikeat tunteesi selville ja potkaisee sinut pihalle elämästään. Kaikki naista puolustavat on samanlaista paskasakkia.

Lapsen etu? kirjoitti:

Jotenkin minusta tuntuu että tunteesi ovat rajalliset. Et kykene rakastamaan toisen tai toisten lasta kuin omaasi. Vain oma merkitsee jotakin ja hänelle riittäisi aitoja rakkauden tunteita. Mieti mitä sitten jos teille tulee miehen kanssa yhteinen lapsi. Pitäisitkö miehen lasta jotenkin huonompana ja hän jäisi yhteisen lapsenne varjoon?
Mieti rehellisesti mistä paha olosi johtuu, mikä tilanteessa vaikuttaa tunteisiisi.

Lue lisää

"Et kykene rakastamaan toisen tai toisten lasta kuin omaasi."

Aika harvassa ovat ne, jotka pystyvät.

oikeasti mikä sun ongelma on..???

eikö isi huomioinut aikanaan tarpeeksi kun noin pahasti kadehdit lasta...SIIS LASTA...??

ette ole perhe neuvonnan tarpeessa, miehesi ja tyttärensä vaikuttavat ihanilta ja normaaleilta ihmisiltä, sinulle suosittelisin yksityistä terapiaa, koksa ongelma on SINUN pääsi sisällä ei kekenkään muun, miksi siis vedät siiheh miehesi ja lapsensa...eio voi käsittää...

taidat vaan olla piloille lellitty kakara, joka ei ole kasvanut vieläkään aikuiseksi..

ymmörtäsisn edes jollain tasolla jos lapsi käyttäytyisi huonosti tai mies ei huomioisi...

Lapsen etu? kirjoitti:

Jotenkin minusta tuntuu että tunteesi ovat rajalliset. Et kykene rakastamaan toisen tai toisten lasta kuin omaasi. Vain oma merkitsee jotakin ja hänelle riittäisi aitoja rakkauden tunteita. Mieti mitä sitten jos teille tulee miehen kanssa yhteinen lapsi. Pitäisitkö miehen lasta jotenkin huonompana ja hän jäisi yhteisen lapsenne varjoon?
Mieti rehellisesti mistä paha olosi johtuu, mikä tilanteessa vaikuttaa tunteisiisi.

Lue lisää

Oletko hullu? Ei kukaan normaali rakasta toisen lasta kuin omaansa. Mikset samantien vaihda omaa lastasi vaikka naapurin pirkkoon kun kerran sitäkin rakastat kuin omaasi tai hei vaihdetaan kaikki lapsiamme kun kerran lapsella ei niin väliä. Juu ei kiitos.

mustasuk---kainen kirjoitti:

Olet mustasukkainen lapsen kautta hänen entiselle vaimolle ja heidän suhteelleen.

Tuommoinen tunne ei katoa.

Ei tarvitse olla mustasukkainen jos ei jaksa nykyisen puolison lasta. Minulla esim on kauniit lapset. Nykyisen miehen lapset herättu minussa ensimmäisenä reaktion että herranen aika onko noin rumia lapsia oikeasti olemassa? En tunne ketään jolla olisi niin rumia lapsia. Jos hankkisin vielä lapsen tekisin sen exän kanssa koska tiedän että hän pystyy tekemään hyvännäköisiä lapsia. Ulkonäkö on nykyaikana tärkeä asia. Nykyisen mieheni kanssa en ikinä lisääntyisi.Liian suuri riski tulla kierosilmäisiä ylilihavia lattiaa pitkin kasvavia tallukoita. Siinä on ihmisen elämään jo heitetty liikaa haasteita.

kaikkikelpaavai? kirjoitti:

Oletko hullu? Ei kukaan normaali rakasta toisen lasta kuin omaansa. Mikset samantien vaihda omaa lastasi vaikka naapurin pirkkoon kun kerran sitäkin rakastat kuin omaasi tai hei vaihdetaan kaikki lapsiamme kun kerran lapsella ei niin väliä. Juu ei kiitos.

Lue lisää

Mikään ei ole tässä katoavassa elämässä omaa! Joku tulee tähän maailmaan sinun kehosi kautta, siinä kaikki-
Itse RAKASTAN kaikkia lapsia ja eläimiä, rakastan lasten viattomuutta, aitoutta ja suloisuutta. Omia lapsia ei ole mutta jos joskus tulee saatan adoptoida myös jonkun kodittoman.
Ymmärrän että jos on itse vielä lapseton ja uudella kumppanilla on jo lapsi, se voi tuntua oudolta tai että itse ei olekaan se kumppanin maailman keskipiste, mutta viattomaan lapseen aikuisten ongelmia ja tuntemuksia ei pidä purkaa!!!

Aloittajalle sanoisin, että ole avoin ja huomaa se miten ehdoitta miehen tytär on hänet hyväksynyt ja rakastaa häntä ehdoitta, mikset sinä voi avautua tuntemaan samoin?

Lapset on maailman valoja, en ymmärrä miten he voivat joitakin ahdistaa, oli oma tai ei. Yritä päästä rajallisten ajatuksiesi yli.
Aseta itsesi miehen asemaan. Mitä jos sinulla olisi jo lapsi ja rakastuisit mieheen joka muuten haluaisi olla sinun kanssasi mutta sinun ihana lapsesi ahdistaisi häntä. Miltä se sinusta tuntuisi? Eikö se olisi sinulle tärkeää, että hän ottaisi lapsesi kuin omakseen tai ainakin hyväksyisi hänet ehdoitta?

lapset lahja kirjoitti:

Mikään ei ole tässä katoavassa elämässä omaa! Joku tulee tähän maailmaan sinun kehosi kautta, siinä kaikki-
Itse RAKASTAN kaikkia lapsia ja eläimiä, rakastan lasten viattomuutta, aitoutta ja suloisuutta. Omia lapsia ei ole mutta jos joskus tulee saatan adoptoida myös jonkun kodittoman.
Ymmärrän että jos on itse vielä lapseton ja uudella kumppanilla on jo lapsi, se voi tuntua oudolta tai että itse ei olekaan se kumppanin maailman keskipiste, mutta viattomaan lapseen aikuisten ongelmia ja tuntemuksia ei pidä purkaa!!!

Aloittajalle sanoisin, että ole avoin ja huomaa se miten ehdoitta miehen tytär on hänet hyväksynyt ja rakastaa häntä ehdoitta, mikset sinä voi avautua tuntemaan samoin?

Lapset on maailman valoja, en ymmärrä miten he voivat joitakin ahdistaa, oli oma tai ei. Yritä päästä rajallisten ajatuksiesi yli.
Aseta itsesi miehen asemaan. Mitä jos sinulla olisi jo lapsi ja rakastuisit mieheen joka muuten haluaisi olla sinun kanssasi mutta sinun ihana lapsesi ahdistaisi häntä. Miltä se sinusta tuntuisi? Eikö se olisi sinulle tärkeää, että hän ottaisi lapsesi kuin omakseen tai ainakin hyväksyisi hänet ehdoitta?

Lue lisää

Korjaus:

Aloittajalle sanoisin, että ole avoin ja huomaa se miten ehdoitta miehen tytär on SINUT hyväksynyt ja rakastaa SINUA ehdoitta, mikset sinä voi avautua tuntemaan samoin?

m.auto kirjoitti:

ONNEKSI PUIT ASIOITA REHELLISELTÄ POHJALTA .KETÄÄN TOITA EI VOIU VERRATA SINUUN KOKEMUKSIA VOI KYLLÄ KERTTOILLA .OLEN ITSE AVIOERO LAPSI .JA OLEN OLLUT AVIOSSA NAISEN KAA KELLÄ OLI LAPSIA. MUN LAPSUUS OLI KURJA JOSTA JOHTUEN RAKASTAN KAIKKIA LAPSIA LAPSI EI VALLINUT VANHEMPIAAN .YMMÄRTÄÄKSENI SINULLA AIKA PAHA MUSTASUKKAISUUS ONGELMA ELI SIELUN VAMMA .EHDOTAN ETTÄ MENE YKSIN HOITOA TERAPIAA HAKEEN APUA SAA KUN NORTYY HYVÄKSYYN TOSIASIATSE ON TODELLISTÄ NÖYRYYTTÄ JOSTA KUMPUAA REKKAUS
(RAKKAUS EI OLE OMISTAMISTA) KOITA YMMÄRTÄÄ NÄMÄ ASIAT AJATTELE LAPSI RAKASTAA SINUU SIUNÖÄ ET KYKENE OTTAAN VASTAAN RAKKAUTTA MITÄ SAISIT LAPSELTA ( elätty aläm on elätty jota ei voi muuttaa) ONNEA SINULLE

Lue lisää

Muuten hyvin sanottu ja allekirjoitan kaiken kirjoittamasi, mutta normaali kokoiset kirjaimet olisi riittänyt.

Aloittajan pitää hakeutua ammattiauttajalle yksin.

lapset lahja kirjoitti:

Mikään ei ole tässä katoavassa elämässä omaa! Joku tulee tähän maailmaan sinun kehosi kautta, siinä kaikki-
Itse RAKASTAN kaikkia lapsia ja eläimiä, rakastan lasten viattomuutta, aitoutta ja suloisuutta. Omia lapsia ei ole mutta jos joskus tulee saatan adoptoida myös jonkun kodittoman.
Ymmärrän että jos on itse vielä lapseton ja uudella kumppanilla on jo lapsi, se voi tuntua oudolta tai että itse ei olekaan se kumppanin maailman keskipiste, mutta viattomaan lapseen aikuisten ongelmia ja tuntemuksia ei pidä purkaa!!!

Aloittajalle sanoisin, että ole avoin ja huomaa se miten ehdoitta miehen tytär on hänet hyväksynyt ja rakastaa häntä ehdoitta, mikset sinä voi avautua tuntemaan samoin?

Lapset on maailman valoja, en ymmärrä miten he voivat joitakin ahdistaa, oli oma tai ei. Yritä päästä rajallisten ajatuksiesi yli.
Aseta itsesi miehen asemaan. Mitä jos sinulla olisi jo lapsi ja rakastuisit mieheen joka muuten haluaisi olla sinun kanssasi mutta sinun ihana lapsesi ahdistaisi häntä. Miltä se sinusta tuntuisi? Eikö se olisi sinulle tärkeää, että hän ottaisi lapsesi kuin omakseen tai ainakin hyväksyisi hänet ehdoitta?

Lue lisää

Minusta on hankalampaa edes sietää toisen lasta kun on omia. Onneksi me mieheni kanssa inhoamme kumpikin toistemme lapsia. Ollaan samalla viivalla ja kumpikaan ei joudu teeskentelemään mitään muuta kuin on. Kyllä minäkin ennen omia lapsiani lapsista pidin ja tein jopa töitä niiden parissa. Lasteni kaveritkin on kivoja. Ne menee kuitenkin illalla kotiinsa. Puolison lapset on siinä. Ne ei häviä. Ne vain riepoo. Ne on enemmänkin uhka. Niihin käytetty aika on aina pois mun lapsilta. Ei ne tarvitse mun aikaani. Ihan kuin vaihtaisi jotain todella arvokasta arvottomaan roskaan.

Samaa mieltä, kuin edellä yksi järkevä kommentti: Häivy vielä, kun mahdollista eikä ole teillä niitä lapsia, hanki oma elämä, tilanteesi ei tule muuttuman, noilla eväillä.
Siis häivy ja aloita alusta!

20+5 kirjoitti:

Minusta on hankalampaa edes sietää toisen lasta kun on omia. Onneksi me mieheni kanssa inhoamme kumpikin toistemme lapsia. Ollaan samalla viivalla ja kumpikaan ei joudu teeskentelemään mitään muuta kuin on. Kyllä minäkin ennen omia lapsiani lapsista pidin ja tein jopa töitä niiden parissa. Lasteni kaveritkin on kivoja. Ne menee kuitenkin illalla kotiinsa. Puolison lapset on siinä. Ne ei häviä. Ne vain riepoo. Ne on enemmänkin uhka. Niihin käytetty aika on aina pois mun lapsilta. Ei ne tarvitse mun aikaani. Ihan kuin vaihtaisi jotain todella arvokasta arvottomaan roskaan.

Lue lisää

20 5. Sääliksi käy lapsianne. ellet ole trolli. Toivon, että olet. Kai miehen mielestä sinun lapsesi ovat arvottomia roskia. Minusta olet itse sairasmielinen roska, hyi! Mahtaa teidän kummankin lapset kärsiä.

Pystyn hyvin eläytymään tilanteeseesi. Itse kärsin aikoinani sydämessäni siitä, etten pystynyt hyväksymään mieheni lapsia sillä tavalla, kuin olisin halunnut (ehdoitta, rehellisesti tykäten). En osannut selvittää itselleni miksi heidän läsnäolonsa ahdisti minua niin kovin, ja kärsin tilanteesta niin paljon itse, että katsoin parhaaksi kaikkien kannalta lähteä pois. Oli myönnettävä, ettei minusta ole äitipuoleksi. Minäkin toki tiesin suhteeseen ryhtyessäni mieheni lapsista, mutta aluksi ajattelin, että he ovat vain mukava lisä elämään. Aluksi kaikki menikin hyvin, mutta arki toi myös tullessaan myös niitä haastavampia hetkiäkin, tottakai. Näistä ajatuksistani sitten koin ajan kanssa syyllisyyttä omassa mielessäni, ja päätin, etten halua olla, elää ja tuntea näin. Ero oli kova paikka, mutta aivan kuin harteiltani olisi kuitenkin tippunut murheellinen taakka, jota en enää halunnut kantaa.

Itsekin mietin ensimmäisen lapseni syntyessä että kukaan ei ikinä voi mennä hänen edelle, mutta niin vaan tuli toinen lapsi ja kyllä sitä rakkautta riittää molemmille :)

Mutta yh iskät voi pariutua yh äitien kanssa!

Kaverini erosivat, heillä on pieni tytär. Tää tyttären isä (exäni paras kaveri) löysi samalta paikkakunnalta pitkään sinkkuna olleen yh äidin. Nyt ovat uusioperhe ja hyvin menee. Tää yh äiti hyväksyy kaverini tyttären hienosti :)

GamerGirl91 kirjoitti:

Mutta yh iskät voi pariutua yh äitien kanssa!

Kaverini erosivat, heillä on pieni tytär. Tää tyttären isä (exäni paras kaveri) löysi samalta paikkakunnalta pitkään sinkkuna olleen yh äidin. Nyt ovat uusioperhe ja hyvin menee. Tää yh äiti hyväksyy kaverini tyttären hienosti :)

Lue lisää

No sano sitten joku hyvä peli.

Pysy yh-isistä ja heidän perheistään kaukana. Sinun laisesi äitipuolet ovat vaarallisia ja sinulla ei ole mitään oikeutta mennä toisten elämää sotkemaan. Kuka tollaisen ede hyväksyisi äidikseen tai äitipuolekseen.....ihmettelen.
Lapset ei ikäväkyllä voi valita!

Kyllä se vaan niin menee että lapset tulee ensin kaikille normaaleille vanhemmille.

Sulla ei sitten varmaan ole lapsia...koska et todellakaan tiedä mitä puhut!

Kyllä se vaan niin on, että puolison ja lasten pitäisi olla samalla viivalla, kaikki yhtä tärkeitä. Kukaan ei tärkeämpi toistaan. Kaikki saman arvoisia ja yhtä rakkaita.

tangtang kirjoitti:

Kyllä se vaan niin menee että lapset tulee ensin kaikille normaaleille vanhemmille.

Kyllä se vaan niin menee, että jokainen ihminen on yhtä arvokas.

enkeli10 kirjoitti:

Kyllä se vaan niin menee, että jokainen ihminen on yhtä arvokas.

Kyllä mulle mun lapset on arvokkainta ja heidän jälkeen tulee muut :)

enkeli10 kirjoitti:

Kyllä se vaan niin menee, että jokainen ihminen on yhtä arvokas.

Eipäs vaan olekkaan. Sisaruksetkin ovat eriarvoisessa asemassa monille vanhemmille.

Yhdelle tehdään testamentti ja muut saavat kerjätä lakiosuuttaan. Ei vois kamalimpia vanhempia enää olla.

Sen näkee ja tuntee selkänahassaan jos on arvojärjestyksessä viimeinen. Lapset menee aina edelle ja joutuu joustamaan ja pettymään kerta toisensa jälkeen. Minähän lapsettomana tiedän sen. Tuntui kuin lapsiperheelliset olisivat oikein tahallaan tehneet kiusaa niin ettei koskaan saanut tavata omia vanhempiaan edes ilman häiriötekijöitä. Heti kun vanhempani tulivat käymään alettiin soittelemaan että se ja se matti tai miina oli sairastunut että piti heti lähteä. Katkaisin välit kokonaan ettei tarvitse tulla ollenkaan vaan keskittykää ihan rauhassa kakaraperheiden tarpeisiin. Välejä kun koittivat saada takaisin sanelin ehdot että jos haluatte olla väleissä niin laittakaa kännykkä edes kiinni silloin kun tulette kylään ja niin tapahtui. Saavat hakea vanhemmat kakaroiden sairastuttua apunsa muualta tai hoitavat itse kun itselleenhän ne kakaransa tekevät niin selviytyköön itse. Itse olen hankkinut sellaiset harrastukset ettei tarvitse ketään muita alkaa vaatimaan niitä suorittamaan.

tangtang kirjoitti:

Kyllä mulle mun lapset on arvokkainta ja heidän jälkeen tulee muut :)

Just niin. Jos olet eronnut ja sen jälkeen haet uutta kumppania niin ketä kiinnostaa olla kakkosasemassa? Olisin yksin ennemmin kuin ottaisin jotain yksinhuoltajan tai edes jotain etä huoltajaa. Jos on kakaroita ja sörssinyt suhteensa niin paljon on vikaa. Eläköön sitten yksin ja niiden kakaroidensa kanssa.

Sitä omaa lasta rakastetaan vaikka se olisi minkälainen hulttio ja huijari mutta puolisolta sitä ei siedetä. Toisilla on otettu lapsesta puolisonkin korvike kun on niin narsistinen luonne ettei kykene muita rakastamaan ja huomioimaan kuin sitä omaa kakaraansa. Näitähän tapauksia on paljon ja pilattuja aikamiespoikia joita äiti hoitaa ja riiputtaa niin kauan kun elää.

Arvojärjestykseen ihmiset laittava ei kykene koskaan saavuttamaan normaalia parisuhdetta kenenkään kanssa. Harva suostuu tulemaan kakkoseksi, kolmoseksi tai neloseksi. Arvojärjestykseen ihmisiä laittava on kehitystasoltaan jälkeen jäänyt ja näitähän on paljon. Nuorena kun kakaroita tehdään eikä ihmissuhdetaidot ole kehittyneet niin tuloshan on juuri tämä.

se on niin kirjoitti:

Kyllä se vaan niin on, että puolison ja lasten pitäisi olla samalla viivalla, kaikki yhtä tärkeitä. Kukaan ei tärkeämpi toistaan. Kaikki saman arvoisia ja yhtä rakkaita.

Jos aletaan ihmisiä laittamaan arvojärjestykseen niin se ei hedelmää pitkälle kanna.

Lapset ovat sentään samaa verta, mutta kumppani ei.. Ja kumppaneita (nykyisin ainakin) tulee ja menee, lapset ovat ja pysvät. Eli yhdyn näihin toisiin kommentteihin tässä.

Se on se oleellinen ero. Lastaan vain rakastaa koko elämänsä ajan, kumppania ei välttämättä, ehkä ei rakasta ollenkaan, ainoastaan tarvitsee. Ja jos rakastaa, tietää kuinka erilaista rakkauttakin on olemassa. Ei rakkaus lapsiin ole koskaan sama asia kuin rakkaus esim kumppaniinsa. Ja jos on järkevä aikuinen itse, ymmärtää tämän oleellisen eron.

Ja jos näitä erilaisia rakkauksia ei voi keskenään verrata, silloin ei tulisi olla mustasukkainen kenenkään toisen lapsillekaan. Ehkä silloin kun ei itse koe saavansa kumppanilta rakkautta, tulee se mustasukkaisuus yms. tämän lapsiin, joille kumppani sitä eritavalla antaa ja osoittaa. Mutta tässäkin tapauksessa vika ei ole tietenkään lapsen, vaan kysymyksessä on kenties itselle vain se väärä kumppani. Toivottavasti tässä ei ole kysymyksessä mikään tällainen.

Semmoista tuli äkkiseltään mielen päälle..

Vanhempi2 kirjoitti:

Lapset ovat sentään samaa verta, mutta kumppani ei.. Ja kumppaneita (nykyisin ainakin) tulee ja menee, lapset ovat ja pysvät. Eli yhdyn näihin toisiin kommentteihin tässä.

Se on se oleellinen ero. Lastaan vain rakastaa koko elämänsä ajan, kumppania ei välttämättä, ehkä ei rakasta ollenkaan, ainoastaan tarvitsee. Ja jos rakastaa, tietää kuinka erilaista rakkauttakin on olemassa. Ei rakkaus lapsiin ole koskaan sama asia kuin rakkaus esim kumppaniinsa. Ja jos on järkevä aikuinen itse, ymmärtää tämän oleellisen eron.

Ja jos näitä erilaisia rakkauksia ei voi keskenään verrata, silloin ei tulisi olla mustasukkainen kenenkään toisen lapsillekaan. Ehkä silloin kun ei itse koe saavansa kumppanilta rakkautta, tulee se mustasukkaisuus yms. tämän lapsiin, joille kumppani sitä eritavalla antaa ja osoittaa. Mutta tässäkin tapauksessa vika ei ole tietenkään lapsen, vaan kysymyksessä on kenties itselle vain se väärä kumppani. Toivottavasti tässä ei ole kysymyksessä mikään tällainen.

Semmoista tuli äkkiseltään mielen päälle..

Lue lisää

Lapsi on viaton ja aikuisten armoilla. Aikuinen on syyllinen lapsen olemassaoloon ja vastuussa tästä. Toisesta aikuisesta ei olla vastuussa.

tangtang kirjoitti:

Kyllä se vaan niin menee että lapset tulee ensin kaikille normaaleille vanhemmille.

Kokemuksesta voin sanoa, että lapsi on tärkeämpi. Uusi kummpani voi jättää mutta suhde lapseen on aina.

Aloittajan tunne on varmasti aito mutta rakastamalla hänen lastaan todella rakastat häntä. Ja lapselle kohdistetusta rakkaudesta saan moninkertaisen rakkauden osoituksen mieheltä. Ja päin vastoin, jos et hyväksy lasta, suhteennen tuomittu epäonnistumaan.
Tässä toki lapsen äidin rooli on keskeinen, jos hän on katkera, sairaalloisen mustasukkainen, ns. pieni ihminen eli henkisesti keskenkasvuinen, niin hän voi kyllä yrittää sabotoida.

Siis oikeasti rakasta lasta, niin saa paljon. Jos et rakasta, niin on vaivan oikein miten sinulle käy.

Ketkä muut? kirjoitti:

Just niin. Jos olet eronnut ja sen jälkeen haet uutta kumppania niin ketä kiinnostaa olla kakkosasemassa? Olisin yksin ennemmin kuin ottaisin jotain yksinhuoltajan tai edes jotain etä huoltajaa. Jos on kakaroita ja sörssinyt suhteensa niin paljon on vikaa. Eläköön sitten yksin ja niiden kakaroidensa kanssa.

Sitä omaa lasta rakastetaan vaikka se olisi minkälainen hulttio ja huijari mutta puolisolta sitä ei siedetä. Toisilla on otettu lapsesta puolisonkin korvike kun on niin narsistinen luonne ettei kykene muita rakastamaan ja huomioimaan kuin sitä omaa kakaraansa. Näitähän tapauksia on paljon ja pilattuja aikamiespoikia joita äiti hoitaa ja riiputtaa niin kauan kun elää.

Arvojärjestykseen ihmiset laittava ei kykene koskaan saavuttamaan normaalia parisuhdetta kenenkään kanssa. Harva suostuu tulemaan kakkoseksi, kolmoseksi tai neloseksi. Arvojärjestykseen ihmisiä laittava on kehitystasoltaan jälkeen jäänyt ja näitähän on paljon. Nuorena kun kakaroita tehdään eikä ihmissuhdetaidot ole kehittyneet niin tuloshan on juuri tämä.

Lue lisää

Toisia tuntematta arvosteleva on jälkeenjäänyt (on muuten yhdyssana) ja niitäkin riittää. Ensinnäkin en ole eronnut, lasteni isä kuoli. Uusi kumppani tuli ihan hakematta ja hän ymmärtää etta lapset tulevat ensin, ja itse ymmärrän että hänen lapsensa tulee hänelle ensimmäisenä. Eikä ei vähennä meidän rakkautta toisiamme kohtaan. Ja omaa lasta tosiaan rakastaa vaikka olisikin hulttio tai huijari, vaikkei sellaista käytöstä hyväksyisikään. Oletko tullut jätetyksi kun kirjoituksesi tuntuu olevan katkeran ihmisen kirjoittama. Mutta koska en sua tunne en voi arvostellakaan vaikka itse teet niin... Itselläni ei tosiaan ole aikamiespoikia... Enkä ole lapsiani nuorena saanut. Mutta meinaatko niin että tuon aloittajan täytyy jättää mies joka on sörssinyt suhteensa ja saa elää kakaransa kanssa... Ja voihan olla että tuo sun toive totetutuu ja saat elääkin ihan yksiksesi. Jos kaikki ihmiset on samalla viivalla niin sittenhän tuo hulttio-huijari-lapsikin olisi samalla viivalla sen kumppanin kanssa... vai mitä?

Ketkä muut? kirjoitti:

Just niin. Jos olet eronnut ja sen jälkeen haet uutta kumppania niin ketä kiinnostaa olla kakkosasemassa? Olisin yksin ennemmin kuin ottaisin jotain yksinhuoltajan tai edes jotain etä huoltajaa. Jos on kakaroita ja sörssinyt suhteensa niin paljon on vikaa. Eläköön sitten yksin ja niiden kakaroidensa kanssa.

Sitä omaa lasta rakastetaan vaikka se olisi minkälainen hulttio ja huijari mutta puolisolta sitä ei siedetä. Toisilla on otettu lapsesta puolisonkin korvike kun on niin narsistinen luonne ettei kykene muita rakastamaan ja huomioimaan kuin sitä omaa kakaraansa. Näitähän tapauksia on paljon ja pilattuja aikamiespoikia joita äiti hoitaa ja riiputtaa niin kauan kun elää.

Arvojärjestykseen ihmiset laittava ei kykene koskaan saavuttamaan normaalia parisuhdetta kenenkään kanssa. Harva suostuu tulemaan kakkoseksi, kolmoseksi tai neloseksi. Arvojärjestykseen ihmisiä laittava on kehitystasoltaan jälkeen jäänyt ja näitähän on paljon. Nuorena kun kakaroita tehdään eikä ihmissuhdetaidot ole kehittyneet niin tuloshan on juuri tämä.

Lue lisää

Heh, ettet vaan itse juuri olisi tuollainen aikamiespoika jota äiti vielä paijailee... Ensin sanot että vanhempi rakastaa hultto ja huijari lastaan enempi kuin puolisoa ja kuitenkaan ihmisiä arvojärjestykseen laittava on mielestäsi jälkeenjäännyt... mikä logiikka... Eikä noi sunkaan ihmissuhdetaidot kovin kummoiset näytä olevan... No eihän sitä muuta voi tuollaiselta odottaakaan. Lukasepa uudestaan tuo kirjoituksesi niin huomaat kumoavasi oman tekstisi muutamaankin kertaan. Mitä sun mielestä tuon aloittajan pitäsi tehdä? Jättää mies jolle lapsi tulee ensin ja laittaa täten lapsi arvojärjestyksessä ensimmäiseksi?

se on niin kirjoitti:

Kyllä se vaan niin on, että puolison ja lasten pitäisi olla samalla viivalla, kaikki yhtä tärkeitä. Kukaan ei tärkeämpi toistaan. Kaikki saman arvoisia ja yhtä rakkaita.

Väitätkö oikesti, että jos elämääsi tulisi ihminen jonka elämässäsi haluat pitää ja joka ilmoittaisi, että joko hän tai omat lapsesi, niin et oikeasti valitsisi lapsiasi?

tangtang kirjoitti:

Kyllä se vaan niin menee että lapset tulee ensin kaikille normaaleille vanhemmille.

"lapset tulee ensin kaikille normaaleille vanhemmille."
Toki lapset tulevat ensin siinä mielessä, että vanhempi on heistä vastuussa eri tavalla kuin kumppanistaan. Lapsista on velvollisuus huolehtia. En silti ymmärrä, miksi lasten pitäisi olla tärkeimpiä ihmisiä vanhemmilleen, koska eivät vanhemmatkaan yleensä ole lapsilleen niitä kaikkein tärkeimpiä, eivät ainakaan enää sitten kun lapset ovat aikuisia. Ja kyllä 7-vuotiaallekin voi isoveli, mummo, lemmikkikoira tai kaveri olla tärkeämpi kuin isä tai äiti.

Vanhempi2 kirjoitti:

Lapset ovat sentään samaa verta, mutta kumppani ei.. Ja kumppaneita (nykyisin ainakin) tulee ja menee, lapset ovat ja pysvät. Eli yhdyn näihin toisiin kommentteihin tässä.

Se on se oleellinen ero. Lastaan vain rakastaa koko elämänsä ajan, kumppania ei välttämättä, ehkä ei rakasta ollenkaan, ainoastaan tarvitsee. Ja jos rakastaa, tietää kuinka erilaista rakkauttakin on olemassa. Ei rakkaus lapsiin ole koskaan sama asia kuin rakkaus esim kumppaniinsa. Ja jos on järkevä aikuinen itse, ymmärtää tämän oleellisen eron.

Ja jos näitä erilaisia rakkauksia ei voi keskenään verrata, silloin ei tulisi olla mustasukkainen kenenkään toisen lapsillekaan. Ehkä silloin kun ei itse koe saavansa kumppanilta rakkautta, tulee se mustasukkaisuus yms. tämän lapsiin, joille kumppani sitä eritavalla antaa ja osoittaa. Mutta tässäkin tapauksessa vika ei ole tietenkään lapsen, vaan kysymyksessä on kenties itselle vain se väärä kumppani. Toivottavasti tässä ei ole kysymyksessä mikään tällainen.

Semmoista tuli äkkiseltään mielen päälle..

Lue lisää

"Ei rakkaus lapsiin ole koskaan sama asia kuin rakkaus esim. kumppaniinsa."
Ei olekaan, koska lapsia rakastetaan ainakin osittain siksi, että he ovat omia lapsia, mutta kumppania rakastetaan vain hänen itsensä takia, persoonallisuutena. Omasta lapsesta ei välttämättä edes pitäisi, jos hän olisi jonkun toisen lapsi, mutta omaa kumppania rakastettaisiin, vaikka hän olisi jonkun toisen kumppani.

Mietin... kirjoitti:

"lapset tulee ensin kaikille normaaleille vanhemmille."
Toki lapset tulevat ensin siinä mielessä, että vanhempi on heistä vastuussa eri tavalla kuin kumppanistaan. Lapsista on velvollisuus huolehtia. En silti ymmärrä, miksi lasten pitäisi olla tärkeimpiä ihmisiä vanhemmilleen, koska eivät vanhemmatkaan yleensä ole lapsilleen niitä kaikkein tärkeimpiä, eivät ainakaan enää sitten kun lapset ovat aikuisia. Ja kyllä 7-vuotiaallekin voi isoveli, mummo, lemmikkikoira tai kaveri olla tärkeämpi kuin isä tai äiti.

Lue lisää

Sitten, kun lapset ovat aikuisia, ovat heille tärkeimpiä omat lapset ja puoliso, eivät enää omat vanhemmat. Ja se ei merkitse eikö vanhempia kunnioiteta ja tarvittaessa huolehditaan. Tämä on luonnonlaki.

Pitääkö sitä aina kilpailla ja vertailla, jopa pienten lapsien kanssa?

Jos rakkautta riittää, sitä riittää kyllä yhdeltä ihmiseltä aivan varmasti ainakin kahdelle.
Lapsen ja vanhemman välinen rakkaus on erilaista kun rakastavaisten, ei niitä edes voi verrata toisiinsa.

Oppikaa kaikki rakastamaan itseänne ensin niin pystytte rakastamaan muitakin kuin itseänne.

omat poikaset kirjoitti:

Sitten, kun lapset ovat aikuisia, ovat heille tärkeimpiä omat lapset ja puoliso, eivät enää omat vanhemmat. Ja se ei merkitse eikö vanhempia kunnioiteta ja tarvittaessa huolehditaan. Tämä on luonnonlaki.

Lue lisää

Ai niinkö? En minä ainakaan aio huolehtia vanhemmistani. Sitä varten on kunnan sosiaalihuolto ja vanhainkotijärjestelmä. Eikä ne vanhemmat ole niiiin tärkeitä kuin väitetään tai uskottelevat omahyväisyydessään itselleen. Kyllä ne on ne kaverit ja lemmikit sen jälkeen kun koulu alkaa. Vanhemmat yleensä ilmaantuu paikalle kun on sanktion aika tai ostavat itselleen lapsen kiintymystä. Minä en hetkeäkään kuvittele että olisin jotenkin tärkeä hahmo teini-ikäisten lasteni elämässä. Heillä on omat ihmissuhteet ja elämät jota elää. Äiti on käteisautomaatti ja isän vastapuoli kun koitetaan saada johonkin lupa. Sellaisia ne vanhemmat oli minullekin. Ei lapset välitä tuontaivaallista vanhemmistaan. Tytärpuolenikin on myöntänyt että torbedoi tahallaan kaikki isänsä ihmissuhteet vuosien ajan. Ahdisti kaikkia naisystäviä niin että sai erotettua isästään. Että osaa se jo viisivuotiaskin laskelmoida. Minua pelkäsi alussa niin hirveästi että ei ollut kanttia tulla väliin.

no ne muut kirjoitti:

Heh, ettet vaan itse juuri olisi tuollainen aikamiespoika jota äiti vielä paijailee... Ensin sanot että vanhempi rakastaa hultto ja huijari lastaan enempi kuin puolisoa ja kuitenkaan ihmisiä arvojärjestykseen laittava on mielestäsi jälkeenjäännyt... mikä logiikka... Eikä noi sunkaan ihmissuhdetaidot kovin kummoiset näytä olevan... No eihän sitä muuta voi tuollaiselta odottaakaan. Lukasepa uudestaan tuo kirjoituksesi niin huomaat kumoavasi oman tekstisi muutamaankin kertaan. Mitä sun mielestä tuon aloittajan pitäsi tehdä? Jättää mies jolle lapsi tulee ensin ja laittaa täten lapsi arvojärjestyksessä ensimmäiseksi?

Lue lisää

Toisia tuntematta arvosteleva on jälkeenjäänyt .. kirjoitti tangtang, usein ihmiset lukee kuten haluaisivat asian olevan, sensijaan että lukevat mitä tekstissä oikeasti lukee.

mitenköhän vastaukset menisi jos mies sanoisi vastavaa?

mitä kieltä toi on?

se näyttää Suomelta,mutta siitä ei saa mitään selvää...

Ps.pysy tosi kaukana lapsista äläkä vaan hommaa itteles omia..nehän vaan söis sun ruokia ja muutenkin loisis sun rahoilla.

Et sinä ymmärrä mitään, et edes lauseen muodostamista. Yhteen pötköön vain kaikki. LOL!!!

Kaikki lapset ovat lapsia. Miksi kutsut toisten lapsia kakaroiksi?

Onko mies sika, jos kantaa vastuun edellisen suhteen lapsesta?

Sinun kaltaisesi ihmiset pitäisi merkitä jotenkin, jotta teidät tunnistaisi jok kaukaa eikä vahingossakaan uhraisi aikaansa kanssakäymiseen.

Ai että varttia yli viis tämmöstä kirjotellaan... Koulut on käyty?

Get treated kirjoitti:

Ai että varttia yli viis tämmöstä kirjotellaan... Koulut on käyty?

Ja mitähän ihmettä? Miten nämä kellonajat liittyy mihinkään?

Eikös näihin muuten aina liity sekin, että ex-vaimot kuvittelee miehen jälkeläisrakkauden ulottuvan myös heihin - koska ovat noiden lasten äitejä. Tämähän se on exille aina se lyömäase nyksiin. Että mies rakastaa vain entistä perhettään jos rakastavat lapsiaan.

siis traumasta ei välttämättä koskaan.

Onko sulla kaikki ihan kotona???

On lukemattomia suhteita missä naisella on lapsia ja mies hyväksyy heidät täysin, oletmatta pedofiili... Ja jos sulla ei ole lapsia niin et voi ymmärtää. Toivottavasti tolla asenteella ei tulekaan.

Et sinäkään järin sydämellinen ole jos kissan voi hylätä kun ei sovi kuvioihin.

???????????????????? kirjoitti:

Et sinäkään järin sydämellinen ole jos kissan voi hylätä kun ei sovi kuvioihin.

Monet hylkää kesän jälkeen luontoon mirrin tai jopa rämemajavan. Arvelen vahvasti että siirtyvät talveksi asutuskeskuksiin saalistamaan siiderivalaita.

???????????????????? kirjoitti:

Et sinäkään järin sydämellinen ole jos kissan voi hylätä kun ei sovi kuvioihin.

En ole koskaan niin tehnyt enkä tee.
Pelkkä ajatus saa minut voimaan pahoin.
Olisi varmaan pitänyt tarkemmin kirjoittaa siitäkin.
Fiksut ihmiset tajuaa ettei voi ottaa mitään kesäkissaa.

En usko että nainen oli ilkeä lapsillesi ennen vauvan tuloa. Pienet lapsethan lievittää vauvakuumetta. Mulla on ainakin jokaisen vauvan tulon jälkeen ollut kova suojeluvaisto ja varsinkin miehen lapsen kohdalla oon ollut tosi varuillani a) koska en luota häneen ja b) koska en halua että hän tavallaan ulkopuolisena saa traumoja jostain vauvan putoamisesta ym. Toisaalta oon kuullut myös sellaista tarinaa että monet tuoreen vauvan vanhemmat ei halua että isommat sisarukset tuo kotiin kavereita pikkuvauva-aikana. Tämänkin ymmärrän täysin. Vieraan lapsille täytyy opettaa ne perheen säännöt, miten pikkuisia kohdellaan ja kun sitä saa jännittää että opettaako mahdollisesti äidillään asuvat lapset perheeseen kuulumattomia sääntöjä äitipuolen omille lapsille.

dfgfdhgfhgfh kirjoitti:

En usko että nainen oli ilkeä lapsillesi ennen vauvan tuloa. Pienet lapsethan lievittää vauvakuumetta. Mulla on ainakin jokaisen vauvan tulon jälkeen ollut kova suojeluvaisto ja varsinkin miehen lapsen kohdalla oon ollut tosi varuillani a) koska en luota häneen ja b) koska en halua että hän tavallaan ulkopuolisena saa traumoja jostain vauvan putoamisesta ym. Toisaalta oon kuullut myös sellaista tarinaa että monet tuoreen vauvan vanhemmat ei halua että isommat sisarukset tuo kotiin kavereita pikkuvauva-aikana. Tämänkin ymmärrän täysin. Vieraan lapsille täytyy opettaa ne perheen säännöt, miten pikkuisia kohdellaan ja kun sitä saa jännittää että opettaako mahdollisesti äidillään asuvat lapset perheeseen kuulumattomia sääntöjä äitipuolen omille lapsille.

Lue lisää

Kiva, että et usko. Minä vaan tiedän, että näin oli. Ylisuojeleva käytös, pahantuulisuus, tiuskiminen ja isän lasten väheksyminen kuului myös lasteni arkeen isän luona. Samoin kuin lasten komentelu ja ainainen pahanteon luuleminen joka asiassa. Paheni vaan, kun sai itse lapsen. Ei nähnyt sisaruksia ns.rikkautena ja apuna leikki-ikäisellekään. Ostimme aina tuliaisia pikkusisarukselle matkoilta, ja muutenkin muistimme ja muistamme häntä vieläkin. Onhan lapsilla sama isä.

Lasten isä ei saanut hankkia ent.liiton lapsilleen mitään elatusmaksujen lisäksi. Ei osallistunut esim.polkupyöriin, suksiin, luistimiin, mihinkään isompaan hankintaan, josta erossa sovittiin. Viikonlopuista ei joustettu, vaikka mikä olisi ollut. Olin itse sairaana pitkään, ja pyysin apua mm. lasten kuljettamiseen harrastuksiin. En sitä saanut. En puuttunut/häirinnyt heidän elämäänsä, ja joustin monessa asiassa. Vasta eron jälkeen tilanne normalisoitui lasten kannalta. Joten ei se kaikilla niin auvoisasti mene, yhteisen vauvan tulonkaan jälkeen. Onneksi nyt asiat ovat hyvin, ja lapsilleni ei jäänyt traumoja. Kaikilla ei mene samalla kaavalla tuo äidin rakkaus, riippuu ihan persoonasta. Tämä nainen on edelleen yksin ja tarvitsee lasteni isän apua ihan arkisiin asioihin terveydentilansa vuoksi. Ehkä (?) on oivaltanut, että elämässä ei mene kaikki aina vain oman tahdon mukaisesti. Jokainen voi tarvita apua joskus. Ja lapsiin ei omia angsteja tarvi purkaa, oli sitten omia tai toisten lapsia.

Kai sitä lähdetään suhteeseen, kun alapää pyytää sitä. Eihän näissä suhteissa muuta ole.

Kyllä aikuisetkin tekevät virheitä. On täysin lapsellista kuvitella, että aikuisilla on joku ennustajan lahja, millä he pystyvät näkemään teoriassa pohdiskelun maagisen vaikutuksen käytännössä tämmöisissä asioissa. Tai ettei heille tulisi yllätyksiä, kasvun paikkoja tai mitään semmoista. Kyllä oikeasti aikuiset pohtivat tuommoisiakin asioita joskus, mitä ap aloitusviestissään kuvaa, osa pääsee asioista yli, kuten täälläkin joku fiksusti vastannut oli, osa taas ei ja sitten on pakko erota.
Asiaa voi ajatella vaikka kuinka pitkälle mutta se että ajattelee jotain ei ole sama kuin kokemus ja käytäntö: tämän pitäisi aikuisena tietää ja myös ymmärtää. Voi olla hyvinkin helppoa kuvitella itsestään ilman kokemusta, että kyllähän minä olen sydämellinen ja mukava ihminen, varmasti tykkäisin sen lapsistakin - ja onhan se mieskin ihana. Miksi en tykkäisi? Lisäksi kun siihen lisää ihastumisen tunteen päälle, niin vot! Jo on idealistinen kuva myös aikuisella.
Monesti me vaan tiedämme keitä missäkin suhteessa olemme, kun olemme jo siinä. Sydämellinen ja mukavahan ap voi olla, eihän hän mitään pahaa lapselle tee ja lapsihan tykkää hänestä (ainakin hänen oman kertomuksensa mukaan), mutta ehkä hän ei olekaan ihminen, joka tottuu vieraan lapseen. Kaikki eivät ole.

Tietenkin me haluamme nähdä kaikki ihmiset hyvinä ja etenkin itsemme (minähän tietenkin pystyisin asian etukäteen pohtimaan niin ettei noin kävisi, vai?) ja etenkin kaikki naiset yleistää johonkin hyvän äidinvaiston rooliin, mutta se on ihan hölynpölyä. Kaikki eivät ole samanlaisia eikä ole aina helppoa rakastaa, eikä rakastaa edes lapsia.

Miksi ap siis lähti suhteeseen? Varmaan siksi, että hän ihastui mieheen, jolla oli lapsi ja kuvitteli pystyvänsä siihen. Ainakin paremmin.
Olepas nyt sitten itse omien neuvojesi mukaan se aikuinen ihminen, ja lakkaa arvostelemasta toisten aikuisuutta ja esittää virheetöntä. Käsi sydämellä, montako kertaa olet saanut olla jälkiviisas omien tekojesi takia? Ei taida vastaustila rehellisesti riittää, ei vaikka olisi kuinka aikuinen.

neuvo sinulle kirjoitti:

Kyllä aikuisetkin tekevät virheitä. On täysin lapsellista kuvitella, että aikuisilla on joku ennustajan lahja, millä he pystyvät näkemään teoriassa pohdiskelun maagisen vaikutuksen käytännössä tämmöisissä asioissa. Tai ettei heille tulisi yllätyksiä, kasvun paikkoja tai mitään semmoista. Kyllä oikeasti aikuiset pohtivat tuommoisiakin asioita joskus, mitä ap aloitusviestissään kuvaa, osa pääsee asioista yli, kuten täälläkin joku fiksusti vastannut oli, osa taas ei ja sitten on pakko erota.
Asiaa voi ajatella vaikka kuinka pitkälle mutta se että ajattelee jotain ei ole sama kuin kokemus ja käytäntö: tämän pitäisi aikuisena tietää ja myös ymmärtää. Voi olla hyvinkin helppoa kuvitella itsestään ilman kokemusta, että kyllähän minä olen sydämellinen ja mukava ihminen, varmasti tykkäisin sen lapsistakin - ja onhan se mieskin ihana. Miksi en tykkäisi? Lisäksi kun siihen lisää ihastumisen tunteen päälle, niin vot! Jo on idealistinen kuva myös aikuisella.
Monesti me vaan tiedämme keitä missäkin suhteessa olemme, kun olemme jo siinä. Sydämellinen ja mukavahan ap voi olla, eihän hän mitään pahaa lapselle tee ja lapsihan tykkää hänestä (ainakin hänen oman kertomuksensa mukaan), mutta ehkä hän ei olekaan ihminen, joka tottuu vieraan lapseen. Kaikki eivät ole.

Tietenkin me haluamme nähdä kaikki ihmiset hyvinä ja etenkin itsemme (minähän tietenkin pystyisin asian etukäteen pohtimaan niin ettei noin kävisi, vai?) ja etenkin kaikki naiset yleistää johonkin hyvän äidinvaiston rooliin, mutta se on ihan hölynpölyä. Kaikki eivät ole samanlaisia eikä ole aina helppoa rakastaa, eikä rakastaa edes lapsia.

Miksi ap siis lähti suhteeseen? Varmaan siksi, että hän ihastui mieheen, jolla oli lapsi ja kuvitteli pystyvänsä siihen. Ainakin paremmin.
Olepas nyt sitten itse omien neuvojesi mukaan se aikuinen ihminen, ja lakkaa arvostelemasta toisten aikuisuutta ja esittää virheetöntä. Käsi sydämellä, montako kertaa olet saanut olla jälkiviisas omien tekojesi takia? Ei taida vastaustila rehellisesti riittää, ei vaikka olisi kuinka aikuinen.

Lue lisää

No olipas hyökkäävä viesti. En ole väittänyt olevani virheetön enkä arvostellut aloittajaa, ihmettelin vain sitä eikö ihmiset oikeasti mieti tuollaisia asioita etukäteen. Olen itsekin ollut lapsena tilanteessa, jossa vanhemman uusi kumppani ei selvästi ollut ok sen asian kanssa, että kumppanilla on lapsia ennestään. Siksi olen itse tällaisia joutunut pohtimaan jo lapsesta lähtien, kaikki eivät varmasti ole. Jos luit viestini kokonaan, huomasit ehkä (tai sitten et) että yritin nimenomaan antaa ap:lle vinkkiä miten edetä tilanteessa, sitä hän käsittääkseni aloituksessa pyysi. Harmi sinun kannaltasi että viestini ei ollut sinulle mieluinen.

ed. kirjoitti:

No olipas hyökkäävä viesti. En ole väittänyt olevani virheetön enkä arvostellut aloittajaa, ihmettelin vain sitä eikö ihmiset oikeasti mieti tuollaisia asioita etukäteen. Olen itsekin ollut lapsena tilanteessa, jossa vanhemman uusi kumppani ei selvästi ollut ok sen asian kanssa, että kumppanilla on lapsia ennestään. Siksi olen itse tällaisia joutunut pohtimaan jo lapsesta lähtien, kaikki eivät varmasti ole. Jos luit viestini kokonaan, huomasit ehkä (tai sitten et) että yritin nimenomaan antaa ap:lle vinkkiä miten edetä tilanteessa, sitä hän käsittääkseni aloituksessa pyysi. Harmi sinun kannaltasi että viestini ei ollut sinulle mieluinen.

Lue lisää

Ei ollut hyökkäävä vaan ihan tavallisesti kirjoitettu. Oma viestisi voitaisiin tulkita ihan yhtä hyökkääväksi, lukijan mielialasta riippuen. Ehkä siis aina tulkitset kaikki hyökkäykseksi tai sitten oma mielialasi on semmoinen, että ajaudut heti puolustuskannalle.

Huomasin kyllä muutkin kommentointisi, mutta en kommentoinut niihin, koska niihin ei ollut mitään kommentoitavaa. Jos pelkäät, etten huomannut neuvojasi tai vinkkejäsi niin huomasin kyllä, ihan jees, jos hyväksyntää niille kaipaat. En kokenut tarvetta lisätä niihin mitään.
Tähän asiaan kommentoin, koska kerroit mm. mitä aikuiset eivät muka oikeasti pohdi. Minusta se oli lapsellista ja jälkiviisastelua, ja olen edelleen varma, että olet itse tehnyt vastaavanlaisia virheitä. Ehkä erilaisia, mutta vastaavanlaisia eli "olisi pitänyt tietää ja aatella enste" vaan kun et aatellut. Aikuinen tai ei.

Reagoit nyt näköjään tuohon, mitä sinulla on ollut lapsena (?) etkä ole päässyt yli siitä, että vanhempasi uusi kumppani oli pelkkä ihminen. Hän toimi ehkä väärin ja sinä sitten jouduit sen asian kanssa kasvamaan, mutta ehkäpä olisi aika päästää siitä jo irti.

Ei sillä ole mitään väliä minulle onko viestisi mieluinen tai ei, tämä on keskustelupalsta ja käyn täällä siksi, että voisin keskustella. Silloin voidaan myös esimerkiksi olla eri mieltä jostain tai kommentoida jotakin asiaa jostain asiasta, vaikkei haluttaisi koko viestiä kommentoidakaan.
Ehkei kannata ottaa hirveän henkilökohtaisesti anonyymien ihmisten juttuja. Itse en ota, siksipä minun kannaltani ei ole ollenkaan harmi tai muukaan, onko viestisi mieluinen tai ei. Kommentoin ja keskustelen yleisesti, sinänsä minulle on samantekevää miellyttääkö jokainen viesti minua tai ei. Ei nämä nyt sentään mitään maailmaani mullistavia keskusteluja ole, vaan ihan pelkkää ajanvietettä.
Itselläni se on toiminut. Olen yleisesti ottaen aika rauhallinen kaveri, mutta tässäpä sinulle mahdollisuus pohtia aihetta miksi otat juuri tämän kyseisen aiheen "hyökkäyksenä" (tai jos ylipäätään erimielisyydet tai epämiellyttävät/ei-mielistelevät kommentit), se kertonee enemmän sinusta kuin minusta.

Mutta jätetään aihe tähän, mukavaa päivän jatkoa sinnekin vaan.

sama kuin aik. kirjoitti:

Ei ollut hyökkäävä vaan ihan tavallisesti kirjoitettu. Oma viestisi voitaisiin tulkita ihan yhtä hyökkääväksi, lukijan mielialasta riippuen. Ehkä siis aina tulkitset kaikki hyökkäykseksi tai sitten oma mielialasi on semmoinen, että ajaudut heti puolustuskannalle.

Huomasin kyllä muutkin kommentointisi, mutta en kommentoinut niihin, koska niihin ei ollut mitään kommentoitavaa. Jos pelkäät, etten huomannut neuvojasi tai vinkkejäsi niin huomasin kyllä, ihan jees, jos hyväksyntää niille kaipaat. En kokenut tarvetta lisätä niihin mitään.
Tähän asiaan kommentoin, koska kerroit mm. mitä aikuiset eivät muka oikeasti pohdi. Minusta se oli lapsellista ja jälkiviisastelua, ja olen edelleen varma, että olet itse tehnyt vastaavanlaisia virheitä. Ehkä erilaisia, mutta vastaavanlaisia eli "olisi pitänyt tietää ja aatella enste" vaan kun et aatellut. Aikuinen tai ei.

Reagoit nyt näköjään tuohon, mitä sinulla on ollut lapsena (?) etkä ole päässyt yli siitä, että vanhempasi uusi kumppani oli pelkkä ihminen. Hän toimi ehkä väärin ja sinä sitten jouduit sen asian kanssa kasvamaan, mutta ehkäpä olisi aika päästää siitä jo irti.

Ei sillä ole mitään väliä minulle onko viestisi mieluinen tai ei, tämä on keskustelupalsta ja käyn täällä siksi, että voisin keskustella. Silloin voidaan myös esimerkiksi olla eri mieltä jostain tai kommentoida jotakin asiaa jostain asiasta, vaikkei haluttaisi koko viestiä kommentoidakaan.
Ehkei kannata ottaa hirveän henkilökohtaisesti anonyymien ihmisten juttuja. Itse en ota, siksipä minun kannaltani ei ole ollenkaan harmi tai muukaan, onko viestisi mieluinen tai ei. Kommentoin ja keskustelen yleisesti, sinänsä minulle on samantekevää miellyttääkö jokainen viesti minua tai ei. Ei nämä nyt sentään mitään maailmaani mullistavia keskusteluja ole, vaan ihan pelkkää ajanvietettä.
Itselläni se on toiminut. Olen yleisesti ottaen aika rauhallinen kaveri, mutta tässäpä sinulle mahdollisuus pohtia aihetta miksi otat juuri tämän kyseisen aiheen "hyökkäyksenä" (tai jos ylipäätään erimielisyydet tai epämiellyttävät/ei-mielistelevät kommentit), se kertonee enemmän sinusta kuin minusta.

Mutta jätetään aihe tähän, mukavaa päivän jatkoa sinnekin vaan.

Lue lisää

Sori, mutta ihan pakko vastata: tämä tuntuu kyllä olevan isompi ongelma sinulle, ehkä huomaat sen kun luet itse viestisi läpi. Hyvää päivänjatkoa nyt :)

ed. kirjoitti:

No olipas hyökkäävä viesti. En ole väittänyt olevani virheetön enkä arvostellut aloittajaa, ihmettelin vain sitä eikö ihmiset oikeasti mieti tuollaisia asioita etukäteen. Olen itsekin ollut lapsena tilanteessa, jossa vanhemman uusi kumppani ei selvästi ollut ok sen asian kanssa, että kumppanilla on lapsia ennestään. Siksi olen itse tällaisia joutunut pohtimaan jo lapsesta lähtien, kaikki eivät varmasti ole. Jos luit viestini kokonaan, huomasit ehkä (tai sitten et) että yritin nimenomaan antaa ap:lle vinkkiä miten edetä tilanteessa, sitä hän käsittääkseni aloituksessa pyysi. Harmi sinun kannaltasi että viestini ei ollut sinulle mieluinen.

Lue lisää

Kun ihastuu ja rakastuu, niin silloin ei ajattele järkevästi. Aloittaja on järkitasolla tiennyt tämän tunteidensa ristiriidan alusta saakka, mutta hän oli niin ihastunut.

Ymmärrän aloittajan tunteita, vaikken ole koskaan seurustellut kenenkään lapsia omaavan henkilön kanssa.

Yksi äitipuoli julistaa, että tietenkään sinun ei tarvitse rakastaa lasta kuten omaasi. Mielestäni kyllä pitää, lasta tulee rakastaa enemmän kuin sitä pettäjä miestä jonka olet pöksyisi ottanut.

ei kaikki ole eronneita tai toisen naisen omia. Lapsipuoleni syntyi vahingossa narkkariäidille ja nyt asuu meillä. Eikö kaikilla lapsilla ole oikeus hyvään roolimalliin ja kahteen vanhempaan?

MIE ROMAHAN tajuan sinua täydellisesti. Tulisin hulluksi jos mieheni lapset olisi meillä noin paljon. Tuohan on jo sietämätöntä. Sen nyt jotenkin ymmärtäisi että nuorin kävisi jokatoinen viikonloppu, mutta JOKA viikonloppu. Mitä se ex tekee? Bilettääkö aina kun lapset on poissa? Missä miehesi ja sinun yhteinen aika? Ihmeen kauan olet jaksanut. Ei voi kuin...no ihmetellä. Meillä miehen lapset käy kahdesti kuussa mutta ovat sitten kerralla 4 päivää. Olen jo miettinyt että pitäisikö miehen exältä alkaa vaatia osaa elareista takaisin kun kakarat istuu lähes 1/3 kuusta meidän ruokapöydässä. Laiskoja on nekin. Kaikki mikä tippuu kädestä jää lattialle. Joskus kun on viikonlopun pois kotoa niin kotiin tullessa saa alkaa heti siivota. Kahvit tai kokis kun kaatuu lattialle tai sohvalle niin elettäkään ei ole tehty siivotakseen. Joskus on seinätkin likaiset. Kun tiedän että ne tulee niin en edes viitsi siivota niillä viikoilla koska järjestys on järkyttävä jo 5 minuutin jälkeen. Luulisi että teini-ikäiset osaisi jo olla mutta ei näköjään. Muun ajan kun ei sotke makaavat sohvalla, syövät karkkia ja lihovat vielä lisää muodottomammiksi kuin ovat. Yleinen olemuskin on likainen ja sotkuinen. Aina ovat vinkumassa jotakin itselleen. Raivostuttavia loisia!

No eihän tässä nyt siitä ollut kyse, että aloittaja haluaisi täysin omistaa miehen eikä kukaan muu saisi olla miehelle rakas. Kyse on siitä, että yleensä ihminen haluaa sellaisen parisuhteen, jossa osapuolet rakastavat toisiaan yli kaiken. Saahan miehellä olla kavereitakin ja kaverit voivat olla hyvinkin rakkaita, mutta jos joku kaveri tulee tärkeämmäksi kuin vaimo niin eron kellot soivat.

Otitteko te sun rouvas aidosti mukaan perheeseen vai oliko se vain niin että te kolmikko samaa perhettä ja hän? Ymmärrän itse kuitenkin että kovin helposti sitä tuossa tilanteessa voi ajautua ulkopuoliseksi. Varsinkin jos isäpappa ei itse huomaa ja vedä mukaan perhe-elämään.

Lapsi vaistoaa kyllä ollaanko rehellisesti jotain mieltä tai käytöksen. Ei tietenkään ole ihanne tilanne jos ei omaa lastaan siedä. Lapsen käyttäytymismalli tulee aikuisilta eikä toisinpäin. Tai olisi tietenkin joskus jopa hyvä ottaa mallia lapsista. Kyllähän se on niin että sun tarvitsee opetella vaikuttamaan omaan käytölseesi eikä muovata lapsen käyttäytymimstä itsellesi sopivaksi. Koska hän on kuitenkin ona itsensä. Kaikki lapset taatusti käyvät vanhempiensa ja muiden aikuisten hermoille (olen itse päiväkodissa töissä), mutta ain täytyy muistaa ettei lapsi ole vielä oppinut käsittelemään kaikkia tunteitaan ja siihen tarvitaan aikuisten opastusta. Tietenkin se on hankalaa jos ei itsekään osaa käsitellä tunteitaan.

sinä olet sinä ja sinun tunteet. oikeesti koetko että voit isona sanoa mitä toisen pitää tehdä??? etpä ole paljon elämästä sitten oppinut. :O

sanmaria kirjoitti:

sinä olet sinä ja sinun tunteet. oikeesti koetko että voit isona sanoa mitä toisen pitää tehdä??? etpä ole paljon elämästä sitten oppinut. :O

sinulle sanmaria

mitä helvettiä?? kyllä olen elämästä oppinut vaikka ja mitä!! aloittaja ei ole!! etkä näköjään sinäkään!! sairasta edes sanoa että ahdistuu, kun miehellä on lapsi!! jos ahdistuu niin mitä tekee silloin suhteessa?? lähde kävelemään jos nuin ahdistaa!! onneksi itseäni ei ahdista vaikka miehelläni on 3 lasta entuudestaan!! olen onnellinen äitipuoli!!

Olisko vaimosi pitänyt laittaa tämä löysä-laiska-myöhäis pubertteetti-ikäinen ulos? Lapsista on vastuussa ainakin siihen 18v asti... Ja kyllä tietenkin tuon ikäisen pitäisi tehdä jotain itsekin ja ei saa kenenkään henkeä uhata. Olisit muuten tehdä rikosilmoituksen niin olisi poika saanut vastata teoistaan. Vaimosi ennen kaikkea on se jonka pitäisi rajat laittaa... tai olisi jo ajat sitten pitänut laittaa.. Mutta toivottavasti poika oppii elämän säännöt ennen kun tekee jotain peruuttamatonta.
Ei varmasti ole vaimollesikaan helppo. Jospa hänkin tajuaisi laittaa pojan vastaamaan omista asiostaan kun täyttää sen 18 :)

LAPSI ON TÄRKEIN, ISÄN JA LAPSEN VÄLIIN EI SAA MENNÄ!!

Tuo on hyvä neuvo. Suosittelen. Tulkoon sitten ap kertomaan, miten kävi. Me palstalaisethan jo tiedämme vastauksen.

Miksi, et vain hae vapaita miehiä? Ei toisten varattuja kannata vongata eikä eronneita tietenkään, niistähän ei seuraa muuta, kuin lisää ongelmia. Minä en haluaisi ukkomieheen rakastua koskaan. Varsinkaan eronneesenkaan .ei hyvä. omakalu paraskalu. Omakulta paras kulta. ei vieraita miehiä eikä eronneita eikä hox! ukkomiehiä, huikauhistus. Miltäköhän tuntuu, jotka ovat varatun ottaneet? Varmaan pahalta. Jakaa toisen kanssa ei ole hyvä ratkaisu.

Jos tulee toinen lapsi, ei entinen ole kakkonen.
Vähän käsittämätön juttu sulta

Aloittaja voi olla aikuinen iältään mutta tuskin mitenkään muuten.

Tähän ihan pakko puuttua; jos puolison lapsi on jotain mikä "pitää kestää", niin silloin ollaan jo ihan väärällä raiteella alunpitäenkin.

"Toisaalta uskon, että jos rakastaa tarpeeksi, niin kestää mitä vain. Silloin lapsi sinne tai tänne ei hetkauta pakkaa. Kysy itseltäsi; rakastatko tarpeeksi? Oikea rakkaus ei kysele kuinka paljon toinen rakastaa sinua, vaan kaikki on täynnä toisen rakastamista kaikkineen "vikoineen ja heikkouksineen". "

Tässä oli nyt kertakaikkisen hienosti sanottu. Tuntuu ettei nykypäivänä näin ajattelevia ihmisiä ole yhtään. Itse ajattelen juuri näin, mutta valitettavasti tapailemani vaimoehdokkaat eivät ole ajatelleet.

"Oikea rakkaus ei kysele kuinka paljon toinen rakastaa sinua"
Ei rakkaus sitä kyselekään. Toista voi rakastaa, vaikka tunteisiin ei vastattaisi samalla mitalla, mutta aivan eri asia on, kannattaako OLLA PARISUHTEESSA sellaisen henkilön kanssa, jolta ei saa niin paljon rakkautta kuin itse hänelle antaa.

"Lapsi on tärkeä, Lapsi on ykkönen.
Mutta lapsi ei koskaa, koskaan ! voi mennä vaimon edelle!
Mies, jola on ensimmäisetä liitosta tyttölapsi. ei tätä tajua, vaan antaa sille tyttärelle ykkösnaisen asema.
Et ikinä pysy voittamaan tätä taistelua, koska he molemmat ovat sinua vastaan.

Kyse ei ole sinusta, Sinun paikallasi voi olla kuka tahansa. Kyse on miehestä ja hänen tyttärestään.

Älä muuta yhteen tämmöisen miehen kanssa.
Jos haluat seurustella, asukaa eri osoitteissa."

Kirjoitusvirheistä päätellen olet humalassa, mutta itse sisälllöstä päätellen myös katkera. Jos tytär ei koskaan tykännyt sinusta, oli kilpailija ja halusi sinusta eroon, niin miksi edes yritit väkisin olla tässä suhteessa? Oma on valitettavasti tyhmyytesi.

Ylpeäisukki kirjoitti:

"Lapsi on tärkeä, Lapsi on ykkönen.
Mutta lapsi ei koskaa, koskaan ! voi mennä vaimon edelle!
Mies, jola on ensimmäisetä liitosta tyttölapsi. ei tätä tajua, vaan antaa sille tyttärelle ykkösnaisen asema.
Et ikinä pysy voittamaan tätä taistelua, koska he molemmat ovat sinua vastaan.

Kyse ei ole sinusta, Sinun paikallasi voi olla kuka tahansa. Kyse on miehestä ja hänen tyttärestään.

Älä muuta yhteen tämmöisen miehen kanssa.
Jos haluat seurustella, asukaa eri osoitteissa."

Kirjoitusvirheistä päätellen olet humalassa, mutta itse sisälllöstä päätellen myös katkera. Jos tytär ei koskaan tykännyt sinusta, oli kilpailija ja halusi sinusta eroon, niin miksi edes yritit väkisin olla tässä suhteessa? Oma on valitettavasti tyhmyytesi.

Lue lisää

Sinä taidat olla kamoissa ... ylpeäisukki, joka ei edes asu vaimonsa kanssa

vaimoton kirjoitti:

Sinä taidat olla kamoissa ... ylpeäisukki, joka ei edes asu vaimonsa kanssa

Kannattaa lukea tarkemmin, että mikä kohta on lainattu ja mikä ei.
Ylpeäisukki kirjoitti viimeiset neljä riviä. Edellinen humalainen ja katkera kirjoittaja tuota eri osoitteissa asumista suositteli. Minä en. En todellakaan.

eiköhän jokaisen ihmisen tunteet ole ihan oikeutettuja. juuri siksihän asiasta puhutaan että siihen jonkinlaista ratkaisua etsitään. koetko että sinun kommenttisi on millään lailla rakentava kenenkään suhteen?? parin vuoden suhde johon lapsi on myös jo tottunut ja sinä kommentoit että hän ei kuulu lapsen elämään :o ehkä jonkun muun olisi syytä ajatella hieman pidemmälle. lapsen hyvinvointi lähtee aikuisista!!! AINA

Älkää erotko niin ei tule ongelmia,ja lapsenteko vain joutsenpareille.Voi vee tuollaisia jossa aina lapsi kärsii kun isännällä alapää vetää muualle tai justiina sekoilee tunnelämänsä kanssa perheen hajalle ja uusiin nyksiin ja katkeriin exiin kaikki päättyy ja hauskaa on järkevillä aikuisilla,salli mun nauraa.

Meistä ei kumpikaan siedä toistemme lapsia. Tiedämme sen. Sovittu on että asiaa ei näytetä lapsille. Miehen lapset on vahinkoja ja onkin todennut että olisi ne lapset tehnyt minun kanssani, mutta noi on nyt tuossa. Omat lapseni on ihan tahallaan hankittuja ja heidän isäänsä en vaihtaisi mihinkään. Nykyiseen suhteeseemme ei tule yhtään lasta. Se vaihe elämästä on ohi. Ollaan kummatkin noin 40v ja todettu, että ollaan jo liian vanhoja hankkimaan lapsia. Nyt täytyy vaan hammasta kiristellen elää tämä elämänvaihe loppuun.

Onpas aihe herättänyt keskustelua, hyvä niin :) varmasti yksi ongelmani on se että olen perheen ainut lapsi. Minä olen saanut kokea yksin kaiken huomion, mutta en allekirjoita että olisin syntynyt kultalusikka suussa. On minulta asioita vaadittukin, mutta minä olen ollut se huomion keskipiste. Se on yksi ongelmani, uusi tilanne kun joutuu jakamaan mieheni huomio. 'Normaalistihan' tuore avopari vain huomioi toisiaan, mutta meillä on vielä meidän lisäksi koululainen huomioitava. Kyllä uskon lapsen olevan vilpitön puheissaan, tuumasi minun olevan maailman paras aikuinen.

marjoni26 kirjoitti:

Onpas aihe herättänyt keskustelua, hyvä niin :) varmasti yksi ongelmani on se että olen perheen ainut lapsi. Minä olen saanut kokea yksin kaiken huomion, mutta en allekirjoita että olisin syntynyt kultalusikka suussa. On minulta asioita vaadittukin, mutta minä olen ollut se huomion keskipiste. Se on yksi ongelmani, uusi tilanne kun joutuu jakamaan mieheni huomio. 'Normaalistihan' tuore avopari vain huomioi toisiaan, mutta meillä on vielä meidän lisäksi koululainen huomioitava. Kyllä uskon lapsen olevan vilpitön puheissaan, tuumasi minun olevan maailman paras aikuinen.

Lue lisää

Mitä tuntemuksia tuo maailman parhaaksi aikuiseksi sanominen aiheutti? On muuten todella suuri asia jos lapsi sanoo näin... Toivon todella että osaisit arvostaa tuollaista huomion osoitusta. Sun täytyy saada rauhassa miettiä tunteitasi ja arvioida pysytykö ikinä olemaan ahditumatta...

Miksi muuten iso joukko teistä ihmisistä kannustaa eroon? Eikö toinen ero lapsen elämän aikana ole jo melkoisen ikävä asia. Vielä kun hän välittää niin aidosti minusta. Ja mieheni rakastaa minua. Niin hän on sanonut, että kun tapasi minut tiesi vasta mitä rakkaus on. Olen puhunut hänelle avoimesti tunteistani, koska me ei salailla mitään. Luotetaan toisiimme täysin. Välillämme on jotain mitä en ole koskaan kenenkään kanssa kokenut. Molemmat tunnemme rakkauden ja mieheni ei ole koskaan sanonut lapsen olevan tärkein hänelle vaan että minä ja tyttö olemme hänen elämänsä tärkeimmät asiat. Lapsen äidistä ero on tapahtunut vuosia sitten ja se ei ole ongelma. Lähdin alunperin kirjoittamaan tänne että MITEN oppisin käsittelemään asiaa niin, että myös minulla olisi aina hyvä olla.

marjoni26 kirjoitti:

Miksi muuten iso joukko teistä ihmisistä kannustaa eroon? Eikö toinen ero lapsen elämän aikana ole jo melkoisen ikävä asia. Vielä kun hän välittää niin aidosti minusta. Ja mieheni rakastaa minua. Niin hän on sanonut, että kun tapasi minut tiesi vasta mitä rakkaus on. Olen puhunut hänelle avoimesti tunteistani, koska me ei salailla mitään. Luotetaan toisiimme täysin. Välillämme on jotain mitä en ole koskaan kenenkään kanssa kokenut. Molemmat tunnemme rakkauden ja mieheni ei ole koskaan sanonut lapsen olevan tärkein hänelle vaan että minä ja tyttö olemme hänen elämänsä tärkeimmät asiat. Lapsen äidistä ero on tapahtunut vuosia sitten ja se ei ole ongelma. Lähdin alunperin kirjoittamaan tänne että MITEN oppisin käsittelemään asiaa niin, että myös minulla olisi aina hyvä olla.

Lue lisää

Sellaista tilannettahan ei ellämässä ole että aina olisi hyvä olla. Ja täällä on aika monia neuvoja annettu miten voisit käsitellä tunteitasi. Lapsi ei ikinä lähde miehesi elämästä pois, ja vaikka teidän rakkaus on todella syvää, on se taatusti myös lasta kohtaan. Ja valintatilanteessa, mitä toivottavasti ei tule mitataan tuon rakkauden määrä. Jos lapsi tietäisi että ero tulisi hänen takiaan se olisi kyllä hänelle varmasti suuri syyllisyyden taakka... Joten on hyvä jos puhutte asiasta ilman että hän kuulee.

marjoni26 kirjoitti:

Miksi muuten iso joukko teistä ihmisistä kannustaa eroon? Eikö toinen ero lapsen elämän aikana ole jo melkoisen ikävä asia. Vielä kun hän välittää niin aidosti minusta. Ja mieheni rakastaa minua. Niin hän on sanonut, että kun tapasi minut tiesi vasta mitä rakkaus on. Olen puhunut hänelle avoimesti tunteistani, koska me ei salailla mitään. Luotetaan toisiimme täysin. Välillämme on jotain mitä en ole koskaan kenenkään kanssa kokenut. Molemmat tunnemme rakkauden ja mieheni ei ole koskaan sanonut lapsen olevan tärkein hänelle vaan että minä ja tyttö olemme hänen elämänsä tärkeimmät asiat. Lapsen äidistä ero on tapahtunut vuosia sitten ja se ei ole ongelma. Lähdin alunperin kirjoittamaan tänne että MITEN oppisin käsittelemään asiaa niin, että myös minulla olisi aina hyvä olla.

Lue lisää

Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin anteeksiantamalla pääsee kummasti eteenpäin. Vaikka tietääkin ettei toinen ole tehnyt mitään väärää missään kohtaa mutta jos päättää antaa anteeksi sen ettei asiat mennyt kun ite aiemmin oli unelmoinut, siitä voi olla apua. Tosin se päätös pitää muistaa vaikka samat ahdistukset tulis vielä myöhemminkin ajatuksiin ja syrjäyttää ne, olishan asia silloin anteeksiannettu ;)

marjoni26 kirjoitti:

Miksi muuten iso joukko teistä ihmisistä kannustaa eroon? Eikö toinen ero lapsen elämän aikana ole jo melkoisen ikävä asia. Vielä kun hän välittää niin aidosti minusta. Ja mieheni rakastaa minua. Niin hän on sanonut, että kun tapasi minut tiesi vasta mitä rakkaus on. Olen puhunut hänelle avoimesti tunteistani, koska me ei salailla mitään. Luotetaan toisiimme täysin. Välillämme on jotain mitä en ole koskaan kenenkään kanssa kokenut. Molemmat tunnemme rakkauden ja mieheni ei ole koskaan sanonut lapsen olevan tärkein hänelle vaan että minä ja tyttö olemme hänen elämänsä tärkeimmät asiat. Lapsen äidistä ero on tapahtunut vuosia sitten ja se ei ole ongelma. Lähdin alunperin kirjoittamaan tänne että MITEN oppisin käsittelemään asiaa niin, että myös minulla olisi aina hyvä olla.

Lue lisää

Jos mies ei ole sanonut, että lapsi olisi hänelle tärkein, ja jos lapsessa ei ole mielestäsi mitään vikaa, niin mikä tässä sitten loppujen lopuksi on ongelmana? Haluaisitko mieluummin olla miehen ex-vaimo, jonka kanssa hänellä on lapsi mutta jota hän ei enää rakasta? Tuskin?

Ei tuossa missään ole sanottu että isä olisi yh.... vaan onhan aloittaja maininnut äidinkin olemassa olon...

Hei ap,

Ymmärrän hyvin tunteitasi. Sinulla asiaa mutkistaa toive omasta lapsesta ehkä, joten sellaisen saaminen voisi vaikuttaa positiivisesti. Toisaalta on vain niin, että ihminen ei ala rakastaa kaikkia vieraita lapsia, vaikka olisi tahtoa.

Muodostin uusperheen miehen kanssa, jolla on lapsia. He tulevat hyvin toimeen omien lasteni kanssa ja alkuhuumassa juuri lulinkin, että kaikki menee hyvin. Itselleni tuli yllätyksenä, että ajan mittaan olen alkanut syvästi inhota yhtä miehen lapsista. Se vain pahenee ajan kuluessa, tilanne on aivan kauhea. En voi enää sietää hänen ääntäänkään tai katsoa häneen päin. Outoa on, että tunne on täysin epärationaalinen, järkevästi ajatellen siihen ei ole selitystä.

Yritän olla mahdollisimman paljon pois tieltä, kun miehen lapset vierailevat meillä, mutta kokonaan heitä ei voi tietenkään vältellä. Tuntuu hirveältä ajatella, että heitä pitäisi tavata säännöllisesti vielä vuosia. Yritän psyykata itseäni ja tosiaan esittää mukavaa ja peitellä tunteitani lasten läsnäollessa, mutta kyllä mies on tunteeni havainnut ja varmasti lapset myös.

Kun googlaa aiheesta keskustelja netissä huomaa, että tämä on näköjään hyvin yleinen ilmiö. Nimenomaan naisilla, harvemmat miehet purkavat palstoilla inhoaan naisen lapsia kohtaan. Maailmanhistoria on täynnä satuja pahoista äitipuolista, ja sellainen minä tosiaan tunnen olevani itsekin.

Ehkä siinä on joku biologinen tausta, että äiti on lastensa pääasiallinen hoivaaja ja ehkä suosii omia lapsiaan? ja miehet ovat käyneet ympäri kylää siittämässä lapsia eri naisten kanssa? Olen ihan varma, että jotakin vahvasti eläimellistä taustaa tässä tunteessa on ja olisi hyvä, jos siitä puhuttaisiin enemmän. Nythän asia on totaalinen tabu.

oo8uoliuloi9u kirjoitti:

Hei ap,

Ymmärrän hyvin tunteitasi. Sinulla asiaa mutkistaa toive omasta lapsesta ehkä, joten sellaisen saaminen voisi vaikuttaa positiivisesti. Toisaalta on vain niin, että ihminen ei ala rakastaa kaikkia vieraita lapsia, vaikka olisi tahtoa.

Muodostin uusperheen miehen kanssa, jolla on lapsia. He tulevat hyvin toimeen omien lasteni kanssa ja alkuhuumassa juuri lulinkin, että kaikki menee hyvin. Itselleni tuli yllätyksenä, että ajan mittaan olen alkanut syvästi inhota yhtä miehen lapsista. Se vain pahenee ajan kuluessa, tilanne on aivan kauhea. En voi enää sietää hänen ääntäänkään tai katsoa häneen päin. Outoa on, että tunne on täysin epärationaalinen, järkevästi ajatellen siihen ei ole selitystä.

Yritän olla mahdollisimman paljon pois tieltä, kun miehen lapset vierailevat meillä, mutta kokonaan heitä ei voi tietenkään vältellä. Tuntuu hirveältä ajatella, että heitä pitäisi tavata säännöllisesti vielä vuosia. Yritän psyykata itseäni ja tosiaan esittää mukavaa ja peitellä tunteitani lasten läsnäollessa, mutta kyllä mies on tunteeni havainnut ja varmasti lapset myös.

Kun googlaa aiheesta keskustelja netissä huomaa, että tämä on näköjään hyvin yleinen ilmiö. Nimenomaan naisilla, harvemmat miehet purkavat palstoilla inhoaan naisen lapsia kohtaan. Maailmanhistoria on täynnä satuja pahoista äitipuolista, ja sellainen minä tosiaan tunnen olevani itsekin.

Ehkä siinä on joku biologinen tausta, että äiti on lastensa pääasiallinen hoivaaja ja ehkä suosii omia lapsiaan? ja miehet ovat käyneet ympäri kylää siittämässä lapsia eri naisten kanssa? Olen ihan varma, että jotakin vahvasti eläimellistä taustaa tässä tunteessa on ja olisi hyvä, jos siitä puhuttaisiin enemmän. Nythän asia on totaalinen tabu.

Lue lisää

Kiitos viesteistänne. Osa selvästi yrittää provosoida minua, mutta siihen en jaksa lähteä. Teen vaan vielä asian joillekkin selväksi, että emme ole naimisissa, mieheni ei ole koskaan ollut naimisissa. Elämme avoliitossa. Minä en ole koskaan lapselle näyttänyt ahdistustani, ja miehellenikim se tuli yllätyksenä kun otin asian puheeksi. Olen ammatiltani sairaanhoitaja, joten työnilon kautta olen nähnyt mitä vahinkoa kasvava lapsi voi saada jos näyttäisin tunteeni. Ja ei minua 24/7 ahdista, mutta kuitenkin liian paljon, siihen nähden että minulla olisi hyvä olla koko ajan. Olen myös miettinyt voiko hormonaalinen ehkäisy lisätä ahdistustani tästä asiasta. Ja kun huono puoleni on myös liika miettiminen, mietin liian pitkälle asioita. Pitäisi enemmän oppia elämään ja nauttimaan hetkestä. Olemme mieheni kanssa puhuneet myös tulevaisuudesta, molemmat haluamme perustaa perheen yhdessä. Huomenna on varattu meille aika perheneuvojalle.

marjoni26 kirjoitti:

Kiitos viesteistänne. Osa selvästi yrittää provosoida minua, mutta siihen en jaksa lähteä. Teen vaan vielä asian joillekkin selväksi, että emme ole naimisissa, mieheni ei ole koskaan ollut naimisissa. Elämme avoliitossa. Minä en ole koskaan lapselle näyttänyt ahdistustani, ja miehellenikim se tuli yllätyksenä kun otin asian puheeksi. Olen ammatiltani sairaanhoitaja, joten työnilon kautta olen nähnyt mitä vahinkoa kasvava lapsi voi saada jos näyttäisin tunteeni. Ja ei minua 24/7 ahdista, mutta kuitenkin liian paljon, siihen nähden että minulla olisi hyvä olla koko ajan. Olen myös miettinyt voiko hormonaalinen ehkäisy lisätä ahdistustani tästä asiasta. Ja kun huono puoleni on myös liika miettiminen, mietin liian pitkälle asioita. Pitäisi enemmän oppia elämään ja nauttimaan hetkestä. Olemme mieheni kanssa puhuneet myös tulevaisuudesta, molemmat haluamme perustaa perheen yhdessä. Huomenna on varattu meille aika perheneuvojalle.

Lue lisää

mitähän jos alkaisitte kasvaa aikuiseksi,niin olisi helpompaa käsitellä asioita.

ei kaikki asiat sinun ympärilläsi pyöri,vaikka kuinka kuvittelisit,opit vain hyväsymään asiat tai sitten et.

marjoni26 kirjoitti:

Kiitos viesteistänne. Osa selvästi yrittää provosoida minua, mutta siihen en jaksa lähteä. Teen vaan vielä asian joillekkin selväksi, että emme ole naimisissa, mieheni ei ole koskaan ollut naimisissa. Elämme avoliitossa. Minä en ole koskaan lapselle näyttänyt ahdistustani, ja miehellenikim se tuli yllätyksenä kun otin asian puheeksi. Olen ammatiltani sairaanhoitaja, joten työnilon kautta olen nähnyt mitä vahinkoa kasvava lapsi voi saada jos näyttäisin tunteeni. Ja ei minua 24/7 ahdista, mutta kuitenkin liian paljon, siihen nähden että minulla olisi hyvä olla koko ajan. Olen myös miettinyt voiko hormonaalinen ehkäisy lisätä ahdistustani tästä asiasta. Ja kun huono puoleni on myös liika miettiminen, mietin liian pitkälle asioita. Pitäisi enemmän oppia elämään ja nauttimaan hetkestä. Olemme mieheni kanssa puhuneet myös tulevaisuudesta, molemmat haluamme perustaa perheen yhdessä. Huomenna on varattu meille aika perheneuvojalle.

Lue lisää

Osa rakastaa kissa osa mirriä, se kai on tärkeintä!

Onpas pitkä ketju. Ymmärrän aloittajan tilannetta hyvin. Toisen ihmisen lapsia ei voi eikä pidäkään pystyä rakastamaan sen kummemmin kuin esim kavereitaan. Ei ole mitään universaalia äidinrakkautta jota jokainen nainen kokee. Lapsetkin on vain ihmisiä ja niitä sitten rakastaa kuin toista ihmistä tai sitten ei. Lapsen vaistokin on myytti. Ei ne huomaa teeskentelyä niin kuin eläimet. Ovat yhtä huijattavissa kuin aikuisetkin. Minä en jaksa lapsia eikä ne voisi vähempää kiinnostaa. Silti minä olen se kiva täti jonka syliin taaperretaan istumaan tai pyydetään leikkimään. Muut aikuiset paikalla jäävät kokonaan ilman saamaani huomiota. Samoin on mieheni lapset. Voin fyysisesti pahoin kun he on läsnä, mutta eivät ole tajunneet vieläkään että se johtuu heistä. Miehenikään ei ole tajunnut asiaa. Terapiassa käyn purkamassa pahaa oloani. Miehelläni on sanonta että puoliso on elämäksi ja lapset vain lainaksi. Niinhän se on. Ei sitä itsekään aikuisena vanhemmissaan roiku eikä niiden elämäkään kiinnosta. Jokaisen napanuoran pitäisi katketa viimeistään teini-iässä. Mutta voimia aloittajalle. Tiedän tunteen.

6+13 kirjoitti:

Onpas pitkä ketju. Ymmärrän aloittajan tilannetta hyvin. Toisen ihmisen lapsia ei voi eikä pidäkään pystyä rakastamaan sen kummemmin kuin esim kavereitaan. Ei ole mitään universaalia äidinrakkautta jota jokainen nainen kokee. Lapsetkin on vain ihmisiä ja niitä sitten rakastaa kuin toista ihmistä tai sitten ei. Lapsen vaistokin on myytti. Ei ne huomaa teeskentelyä niin kuin eläimet. Ovat yhtä huijattavissa kuin aikuisetkin. Minä en jaksa lapsia eikä ne voisi vähempää kiinnostaa. Silti minä olen se kiva täti jonka syliin taaperretaan istumaan tai pyydetään leikkimään. Muut aikuiset paikalla jäävät kokonaan ilman saamaani huomiota. Samoin on mieheni lapset. Voin fyysisesti pahoin kun he on läsnä, mutta eivät ole tajunneet vieläkään että se johtuu heistä. Miehenikään ei ole tajunnut asiaa. Terapiassa käyn purkamassa pahaa oloani. Miehelläni on sanonta että puoliso on elämäksi ja lapset vain lainaksi. Niinhän se on. Ei sitä itsekään aikuisena vanhemmissaan roiku eikä niiden elämäkään kiinnosta. Jokaisen napanuoran pitäisi katketa viimeistään teini-iässä. Mutta voimia aloittajalle. Tiedän tunteen.

Lue lisää

Avioerotilastotkaan ei olisi niin karmaisevaa luettavaa jos aikuiset tajuaisi että parisuhde ensin sitten lapset. Lapset hyötyvät ensimmäisenä siitä että heillä on toisiinsa rakastuneet vanhemmat. Valitettavan usein käy kuitenkin niin että nainen irtisanoutuu parisuhteesta saadessaan lapsen. Silloin voi loppujenlopuksi koko perhe huonosti ja eniten lapset.

Ihanasti pari edellistä kirjoitti. Aivan kun omasta suustani. Tuskin olen maailman ainut nainen joka kokee näin. Lapset on kivoja, mutta mieheni lapsi on sama kuin naapurin Kerttu tulisi hoitoon. Mukava lapsi johon ei ole tunnesidettä. Oma on aina oma. Sitä on turha kenenkään valehdella itselleen. Ihan kaikessa.

marjoni26 kirjoitti:

Ihanasti pari edellistä kirjoitti. Aivan kun omasta suustani. Tuskin olen maailman ainut nainen joka kokee näin. Lapset on kivoja, mutta mieheni lapsi on sama kuin naapurin Kerttu tulisi hoitoon. Mukava lapsi johon ei ole tunnesidettä. Oma on aina oma. Sitä on turha kenenkään valehdella itselleen. Ihan kaikessa.

Lue lisää

Luulen, että ongelmasi on se, että yrität yli voimiesi olla uus-äiti. Kuule oikeat äidit ovat pikku tytöilleen aika tylyjä, kommunikaatio tyyppiä "mee siivoon huoneesi ja sulla on liikaa meikkiä naamassa". Älä yritäkään olla enkeli 24/7, tulee vain itselle paha olo. Oikeutetusti ole sillä tavalla itsekäs, että kun tyttö tulee (viikonlopuiksi??) niin menet lenkille, kavereita tapaamaan, taidenäyttelyyn tai konserttiin. Se tyttö tulee tapaamaan ISÄÄNSÄ, jonka tulee viettää tytön kanssa maksimaalisesti aikaa, ehkä myös ulkoillen, sukulaisten luona käyden, pieniä matkoja tehden kahden tytön kanssa. uskon että helpottaa kummasti plus sulla on nyt oikeus nauttia sinkkuelämän iloista koskapa olet itse vielä nuori ja lapseton (oletan että mies vanhempi).

kahdentytönäiti kirjoitti:

Luulen, että ongelmasi on se, että yrität yli voimiesi olla uus-äiti. Kuule oikeat äidit ovat pikku tytöilleen aika tylyjä, kommunikaatio tyyppiä "mee siivoon huoneesi ja sulla on liikaa meikkiä naamassa". Älä yritäkään olla enkeli 24/7, tulee vain itselle paha olo. Oikeutetusti ole sillä tavalla itsekäs, että kun tyttö tulee (viikonlopuiksi??) niin menet lenkille, kavereita tapaamaan, taidenäyttelyyn tai konserttiin. Se tyttö tulee tapaamaan ISÄÄNSÄ, jonka tulee viettää tytön kanssa maksimaalisesti aikaa, ehkä myös ulkoillen, sukulaisten luona käyden, pieniä matkoja tehden kahden tytön kanssa. uskon että helpottaa kummasti plus sulla on nyt oikeus nauttia sinkkuelämän iloista koskapa olet itse vielä nuori ja lapseton (oletan että mies vanhempi).

Lue lisää

Juuri näin kuin kahdentytönäiti sanoi. Ei me äidit olla kivoja eikä sinunkaan tarvitse olla. Anna miehen touhuta tytön kanssa. Isäänsähän se katsomaan tulee. Näissä uusperhekuvioissa ryvettyy täysin jos alkaa mielistelemään kaikkia. Omien lasteni äitipuoli on tyly. Käytännössä ei halua mitään kontaktia lapsiini. Hyvä niin koska hän ei ole niiden äiti vaan täysin ulkopuolinen ihminen. Hän on lasteni isän puoliso mutta meni naimisiin vain exäni kanssa ei lastemme. Lapsetkaan ei kohtele häntä kuin äitiä vaan kuin vierasta. Heillä ei ole mitään tunnesidettä toisiinsa. Lapsilla on jo isä ja äiti. Lisää ei tarvita.

Aika jännä, että jotakuta pelottaa lapsen vaikeus. Itseäni ärsyttää juuri miehen lasten lapamatomaisuus. Heitä ei erota edes tapetista. Niin värittömiä ja hajuttomia ja mauttomia ihmisiä ei löydä mistään. Miten onnistuttukin luomaan lapsia ilman persoonaa. Yritän sitten provosoida ja ärsyttää heitä käyttäytymään edes jotenkin spontaanisti ja vaikka jos saisivat kunnon raivarin, mutta ei...No joku onnistuu tuollaisiakin rakastamaan.

3+6 kirjoitti:

Aika jännä, että jotakuta pelottaa lapsen vaikeus. Itseäni ärsyttää juuri miehen lasten lapamatomaisuus. Heitä ei erota edes tapetista. Niin värittömiä ja hajuttomia ja mauttomia ihmisiä ei löydä mistään. Miten onnistuttukin luomaan lapsia ilman persoonaa. Yritän sitten provosoida ja ärsyttää heitä käyttäytymään edes jotenkin spontaanisti ja vaikka jos saisivat kunnon raivarin, mutta ei...No joku onnistuu tuollaisiakin rakastamaan.

Lue lisää

Onhan Se outoa!!! Tänä päivänä, lapsia vaan laitetaan ja sitten,,,. Tulkaa aikuisiksi ja rakastakaa lapsianne, olivat he sitten omia tai ei. Antakaa aikaa lapsillenne, siitä Se tunne side kasvaa,, tehkää yhdessä, leikki, leipominen, ulkoilu, liikuntaharrastukset jne.

nuori mummo kirjoitti:

Onhan Se outoa!!! Tänä päivänä, lapsia vaan laitetaan ja sitten,,,. Tulkaa aikuisiksi ja rakastakaa lapsianne, olivat he sitten omia tai ei. Antakaa aikaa lapsillenne, siitä Se tunne side kasvaa,, tehkää yhdessä, leikki, leipominen, ulkoilu, liikuntaharrastukset jne.

Lue lisää

Aidosti rakastaa ei voi kuin omaansa. Vieraan kakara on vieraan kakara. Erityisesti naisilta sitä ei pitäisi olettaa lainkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä aikuistumisen kanssa vaan se kertoo että ihminen on rehellinen. Minua pelkkä ajatus jo kammoksuttaa että joku vieras nainen alkaisi lässyttää jostain minun lasten rakastamisesta. Siis se on jo sairasta. Kyllä sen nyt ymmärtää että aikuiset rakastaa toisiaan mutta jonkun jälkeläisiä jotka ei ole edes omia. Ei tajua? Rakastaako sellaiset sitten kaikkia lapsia vai päättääkö ne vaan alkaa rakastaa jotain tiettyjä outoja lapsia? Kun ajattelee niin sehän on lähinnä perverssiä.

17+20 kirjoitti:

Aidosti rakastaa ei voi kuin omaansa. Vieraan kakara on vieraan kakara. Erityisesti naisilta sitä ei pitäisi olettaa lainkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä aikuistumisen kanssa vaan se kertoo että ihminen on rehellinen. Minua pelkkä ajatus jo kammoksuttaa että joku vieras nainen alkaisi lässyttää jostain minun lasten rakastamisesta. Siis se on jo sairasta. Kyllä sen nyt ymmärtää että aikuiset rakastaa toisiaan mutta jonkun jälkeläisiä jotka ei ole edes omia. Ei tajua? Rakastaako sellaiset sitten kaikkia lapsia vai päättääkö ne vaan alkaa rakastaa jotain tiettyjä outoja lapsia? Kun ajattelee niin sehän on lähinnä perverssiä.

Lue lisää

Maailmassa on niin paljon näkökulmia elämään, kuin on ihmisiäkin. Ei tossa mitään perverssiä ole, sinä olet vain kyyninen ja kylmä. Kyllä ihmiset rakastaa adoptoitujakin lapsia.

you_fail kirjoitti:

Maailmassa on niin paljon näkökulmia elämään, kuin on ihmisiäkin. Ei tossa mitään perverssiä ole, sinä olet vain kyyninen ja kylmä. Kyllä ihmiset rakastaa adoptoitujakin lapsia.

Lue lisää

Sen nyt ymmärtää että rakastaa adoptoitua lasta. Rakkaus saa alkunsa epätoivosta ja halusta saada lapsi kuin lapsi. Kellään ei ole epätoivoinen tarve rakastaa jotain outoa lasta joka on väkisin tungettu elämääsi.

20+3 kirjoitti:

Sen nyt ymmärtää että rakastaa adoptoitua lasta. Rakkaus saa alkunsa epätoivosta ja halusta saada lapsi kuin lapsi. Kellään ei ole epätoivoinen tarve rakastaa jotain outoa lasta joka on väkisin tungettu elämääsi.

Lue lisää

Miten niin väkisin? Eikö tämä nainen ole ennemmin tunkeutunut miehen ja lapsen elämään väkisin? Lapsi on ollut miehen elämässä jo ennen naista. Ihmeellistä ajatuksenjuoksua taas jollain. Taitaa olla kirjoittaja 20 3 itse vielä lapsentasolla.

Aikuinen isä kirjoitti:

Miten niin väkisin? Eikö tämä nainen ole ennemmin tunkeutunut miehen ja lapsen elämään väkisin? Lapsi on ollut miehen elämässä jo ennen naista. Ihmeellistä ajatuksenjuoksua taas jollain. Taitaa olla kirjoittaja 20 3 itse vielä lapsentasolla.

Lue lisää

No eläkää sitten selibaatissa ja ilman aikuista ihmissuhdetta jos koette sen tunkeutumisena. Se on niin helppoa.

Onko sillä nyt niin merkitystä vaikka mies olisi lisääntynyt itsensä kanssa kun jos ei ole omassa kohdussa kasvanut niin ei ole.se että pakotetaan saman katon alle asumaan vieraan lapsen kanssa tietysti risoo. Sitähän voisi vaikka puliukon laahata kadulta kotiinsa ja alkaa silmät sinisinä väittää että kulta me nyt rakastetaan tätä. Ihan yhtä vaikea tilanne. Tottakai sitä lasta pitää kestää kun sellaisen on kylkiäisenä saanut. Ei sitä rakastaa tarvitse. Mutta jos v. Itutus käy liian suureksi niin on varmaan parempi vain erota. Leviäähän siinä omakin pää. Tulee mieleen tilanne joka kylläkin liittyy lemmikkiin mutta sopii tähänkin. Tuli hankittua kani ja asennoitua että se elää 6 vuotta. No siihen kyllästyi vuodessa ja ajatteli että koittaa kestää sitä nyt vielä että kyllä se kuolee sitten kun tulee kuusi. Eipä kuollutkaan eli vielä neljä vuotta ja otti päähän sen olemassaolo ja hoito mutta kun oli riesaksi ottanut niin pakko kestää. Kuolihan se lopulta. Kyyneleet tirautettiin ja sen jälkeen oltiin pirun tyytyväisiä että se oli poissa. No lapsipuolten kanssa on sama tilanne. Sitä asettaa rajan että kestän siihen 18 ikävuoteen asti ja sitten se häipyy. Eipäs häivykään. Siinä se notkuu pahimmillaan vielä vuosia. No lopulta häipyy ja ikävä ei tule. Mitään et koko hommasta saanut. Korkeintaan pääsi kipeäksi.

Juuri noin "Tarinan opetus". Samaa tekee minun nykyinen mies. Pitäisi olla äiti sen kakaroille vaikka niillä sellainen on jo. Sitten pitäisi innostua olemaan niiden lasten kanssa ja olla niiden ehdoilla ja äitiä niitä. Lapsetkin osaa jo muistuttaa että kun sä oot meidän äiti. Rahaa ne kyttää helkkarin iilimadot. Osta sitä osta tätä jankuti jankuti. Lopeta sä niitten kakaroitten hyysääminen ja elättäminen. Omat taloudet niin kauan kun lapset on nurkissa. Jääkaapissakin oma hylly. Mä pistin mun pussin nyörit kiinni. Olkoon eri elintaso. Itsepä ristinsä kantaa.

Tottakait ne lapset menee aina edelle, jotain olisi pielessä jos näin ei tapahtuisi.
Kait teillä nyt kumminkin joskus omaakin aikaa on.

Olen mies ja naista kun etsin niin raja itsellä menee jotta yksi kappale on ok,,, enempi on itselle jo liikaa. Vaikka naiset ihmettelee jotta lapsilla on jo isä,, en etsi isää jne jne... tottakait ne lapset kuuluvat arkeen ja ovat aina siinä.

.

Mä en nyt ymmärrä kenelle se ex on muka ongelma. En vain tajua sitä ajatusmaailmaa. Lapsihan on ihan erillinen ihminen ja lunastaa paikkansa omana itsenään. Minun lasten äitipuoli vihaa minua syvästi. Ei mustasukkaisempaa ihmistä olekaan. Minähän sen exän jätin. Mitä se oikein riehuu? Minä tein kaikkeni tullakseni toimeen hänen kanssaan mutta ei. Hänelle ei voi edes puhua kun vihaa minua niin syvästi. Hulluinta on se, että samainen nainen on valinnut minun äitini varaäidikseen ja heidän suhteensa on yhtä halihalia. Olkoon niin. Minulle sekin riittää. Tuleepahan lasten mummin kanssa toimeen. Nykyinen mieheni on mustasukkainen exästä siis minun exästä ja vihaa sitä. On uhannut hakata ja vaikka mitä. Minä toivon että saataisiin hänen exäänsä hyvät välit kun itselläkin on exän kanssa hyvät välit. Ollaan yhä parhaita kavereita. Olen mielestäni ainakin omalta puoleltani hyvissä väleissä mieheni exän kanssa. Lapsemme vihaa toisiaan ja eivät halua olla missään tekemisissä keskenään. Minä taiteilen tämän sekopäälauman kanssa. Tähän pitäisi olla joku laki joka estäisi tällaisen toiminnan.

Vihdoinkin AINOA järkevä kirjoitus tässä sekametelisopassa! Antakaa lasten olla lapsia! Ne ei ole teidän puolisoita, ei seksikumppaneita eikä todellakaan koskaan pidä joutua aikuisen asemaan. Moni voisi nyt vaikka hiljentyä. Lukea lapsipsykologiaa ja lopettaa lastensa henkisen pahoinpitelyn.

Tässä taas sekoitetaan asiat toisiinsa. Eihän se, että lapsi on ykkönen, tarkoita sitä, että lapsen pitäisi saada yksin päättää kaikista asioista, vaan se tarkoittaa, että lapsi on vanhemmille tärkein. Siihen, että lapsi on tärkein, sisältyy tietysti se, että myös lapsen tunteet otetaan huomioon. Tuskin lapselle tulee kovinkaan turvallinen olo siitä, jos häntä ei kuunnella. Sitä paitsi lapset ottavat usein itselleen vastuun myös vanhempien tekemistä päätöksistä: "On minun vikani että muutimme tähän huonompaan asuntoon, kun en jaksanut tarpeeksi vastustaa sitä. Miksi annoin äidin tuoda minut tänne ja hylkäsin kaikki kivat kaverit siellä vanhassa paikassa."

Tuskin siitä on kysymys, että kenellä kuuluu valta olla. Yksinkertaisin ajatus lienee, että tämän naisen on vain joko hyväksyttävä miehen lapsi tai keksittävä joku muu ratkaisu.Mutta siis ei ole pakko sitä lasta rakastaa, mutta se hyväksymisen pakko on.

Olen joskus kuunnellut sivusta kun toinen on vaatinut lemmikkieläimestä luopumista. Menee vähän samoille linjoille, että mitä toinen voi oikeastaan vaatia kun suhde alkaa. Ei kai nyt ihan kaikki voi mennä uusiksi vain jos yksi näin vaatii

Ihan normaalia toi aloittajan ajatusmaailma ei ole joten terapia varmaan ei ainakaan pahaa tekis. Positiivista toki, että itsekkin on huomannut

Hyvä että uskalsit sanoa tuon! Noin mäkin ajattelen. Nainen, joka luulee kaikkien elämän pyörivän hänen napansa ympärillä. Miehenkö pitäisi valita hänen ja lapsen välillä? Ei todellakaan pidä. Toivottavasti mies tajuaa että ap on vielä niin lapsellinen, ettei hänestä ole parisuhteeseen kenenkään kanssa. Hän on tiennyt, että miehellä on lapsi. Miten ei voi muka aikuinen ihminen tajuta, että lapsesta on huolehdittava ja hänen tarpeensa menevät usein uuden tyttöystävän edelle. Lapsi on lapsi ja hän ei pysty ilman aikuista kasvamaan itse aikuiseksi.

Mä veikkaan, että ap on itse ainoa lapsi ja saanut prinsessan kasvatuksen. Nyt ei vaan voi sietää sitä, ettei olekaan se ainoa prinsessa. Ei parisuhdeainesta ole tuossa naisessa.

En minäkään lapsille näytä vaikka en voi heitä sietääkään niin pidän heidän puoliaan. Haukun mieheni jos näyttää siltä, että isän hommat ei suju ja pidän huolen että heidät huomioidaan. Esimerkiksi juhannuksena oli mies hankkinut vain itselleen monta laatikollista kaljaa. Kysyin missä lasten juhannuseväät on kun jo oikeastaan arvasin vastauksen. Eihän niitä ollut hankittu. Mies kännäsi juhannuksen ja minä olin lasten kanssa niin kuin aina. Samaan tyyliin menee kaikki. Jos lapset on meillä ja sairastuu niin minä hoidan, minä menen lääkäriin niiden kanssa, minä huolehdin että kaikki on mukana. Minä kun olen niiden äiti. Minä en halua olla äiti. Minä en halua vastuuta toisen lapsesta. Lapsilla on vanhemmat. Olisivat niitä.

Jos hyvät ihmiset lukisitte ketjua ensin ja sitten kommentoisitte. En ole MISSÄÄN VAIHEESSA pyytänyt miestäni valitsemaan joko tyttärensä tai minut. Vaan olen kysynyt neuvoa kuinka voisin oppia itsekkin pitämään niistä hetkistä kun tyttö on meillä. Mieheni toivoo aina että minä osallistuisin hänen ja tyttärensä juttuihin, ja huomaan hänen voivansa pahoin kun on kertoja että haluaisin vajota maan alle ja mieheni huomaa sen. Itse rupean taas silloin voimaan pahoin kun näen mieheni ahdistuvan tilanteesta. Hän niin vilpittömästi haluaisi miellyttää meitä molempia. Hän on todella kultainen ja hyvä mies. Aika moni täällä on sitä mieltä, että olen huono ihminen. Mutta miettikää jonain omalle kohdalle. Mitä jos rakastamasi aviomies onkin parhaillaan vieraissa ja teillä onkin ero tulevaisuudessa edessä. Uusperheen perustaminen ei tapahdu noin vain. Ei kenelläkään, vaikka täällä tuntuu olevan niitä 'maailman parhaimpia äitejä' jotka pystyvät rakastamaan koko maailman lapsia. Ja kyllä vain te parhaimmat äidit, seksi on tärkeä osa suhdetta ja meillä se toimii loistavasti. Peitto heiluu monesti viikossa ja nautinto on huipussaan. Suosittelen jokaiselle teille jolta se on loppunut pienten prinsessojen takia.

marjoni26 kirjoitti:

Jos hyvät ihmiset lukisitte ketjua ensin ja sitten kommentoisitte. En ole MISSÄÄN VAIHEESSA pyytänyt miestäni valitsemaan joko tyttärensä tai minut. Vaan olen kysynyt neuvoa kuinka voisin oppia itsekkin pitämään niistä hetkistä kun tyttö on meillä. Mieheni toivoo aina että minä osallistuisin hänen ja tyttärensä juttuihin, ja huomaan hänen voivansa pahoin kun on kertoja että haluaisin vajota maan alle ja mieheni huomaa sen. Itse rupean taas silloin voimaan pahoin kun näen mieheni ahdistuvan tilanteesta. Hän niin vilpittömästi haluaisi miellyttää meitä molempia. Hän on todella kultainen ja hyvä mies. Aika moni täällä on sitä mieltä, että olen huono ihminen. Mutta miettikää jonain omalle kohdalle. Mitä jos rakastamasi aviomies onkin parhaillaan vieraissa ja teillä onkin ero tulevaisuudessa edessä. Uusperheen perustaminen ei tapahdu noin vain. Ei kenelläkään, vaikka täällä tuntuu olevan niitä 'maailman parhaimpia äitejä' jotka pystyvät rakastamaan koko maailman lapsia. Ja kyllä vain te parhaimmat äidit, seksi on tärkeä osa suhdetta ja meillä se toimii loistavasti. Peitto heiluu monesti viikossa ja nautinto on huipussaan. Suosittelen jokaiselle teille jolta se on loppunut pienten prinsessojen takia.

Lue lisää

Jos kerran tyttö pitää sinusta, hän todella tarvitsisi hyväksyntääsi. Outo ahdistus jota emme itse ymmärrä johtuu usein menneisyydestä. Oliko lapsuudessasi tai nuoruudessasi joku jolle hävisit huomion saamisen suhteen? Joskus nämä "menneisyyden haamut" heijastuvat nykyisiin suhteisiimme huomaamattamme.
Kun itse menin naimisiin uudestaan kahden lapsen kanssa, katsoin ensin ettei miehellä ollut lapsia ja toisekseen että mies hyväksyi lapseni ja että lapseni hyväksyi miehen. En olisi halunnut miestä jolla on lapsia oli täysi työ omien kanssa enkä ollut NIIN hoivaviettinen kotiemo. Jos kemiat ei synkkaa nyt, eivät ne synkkaa sittenkään kun tyttö tulee murrosikään ja aikuistuu! Mene ihmeessä terapiaan, se auttaa tunnistamaan ja tutkimaan omia tunteita. Siellä on ammattitaitoisia ihmisiä joille tilanteesi ei ole outo. On hienoa että olet rehellinen tunteillesi. Kannattaa kuunnella niitä! Äidiksi tuleminen ilman raskautta ei ole kivutonta. Positiivista on se että tyttö todella tarvitsisi sinua. Etkö voi iloita siitä että sinulla on kaksi rakastavaa ihmistä yhden sijasta? Oma äitipuoleni oli minulle korvaamaton ja olemme vieläkin ystäviä vaikka hän ja isäni erosivatkin kun olin jo täysi-ikäinen ja vaikka isäni on jo kuollut.