rivoja sanoja

Vittu on vanha suomen kielen sana, joka on tarkoittanut alun alkaen naisen ulkoisia sukupuolielimiä.[1] Nykyisin sana kuuluu alatyyliin, ja sitä käytetään myös karkeana kirosanana.[1]

Vittu on ilmeisesti lähes tuhat vuotta vanha lainasana ruotsin kielestä.[2][3] Sanan vanhaa skandinaavista alkuperää tukee se, että muinaisnorjassa on sana fytta ja nykyruotsissa fitta. Sanan vastine esiintyy kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Suomen kirjakielessä sana esiintyi ensimmäisen kerran Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuodelta 1787.[4]

Siinä wikipediasta kopsattua tietoa Vittu sanasta.

http://www.kysy.fi/kysymys/mika-sanan-kyrpa-etymologia

Kûrpä ehkä itämerensuomalaisissa kielissä omaperäinen.

http://fi.wiktionary.org/wiki/kyrpä
"...1800-luvun puoleenväliin asti, tarkoittanut yksinäistä korkeaa (mänty)puuta."

Jotenkin erikoista, että suomenkieleen on pitänyt lainata naisen sukupuolielintä tarkoittava sana norjasta ja ruotsista. Onko sitä elintä piiloteltu täällä jotenkin enemmän kuin muualla? Naisen jalkoväli on varsin ymmärrettävästi ollut, ja on edelleen suuri mysteeri. Sinne laitetaan sisään kaikkea kiusallista ja sieltä tulee ulos perin merkillisiä asioita. Sen toiminnan säännöllisyyden perusteella sitä voisi pitää jopa kalenterina varsinkin jos taivas sattuu olemaan pilvien peittämä pitkän aikaa yhtäjaksoisesti.

Voi hyvin kuvitella ja mielessäni nähdä, kuinka ikiaikojen varhaisraivaaja on päivisin kyntänyt ja kylvänyt peltojaan ja iltaisin savupirtin hämäryydessä tehnyt samaa ryöstämänsä kumppanin jalkovälissä. Sato korjataan pelloilta syksyltä ja sen ilosta istutetaan ihmistaimi emännän haaroihin. Ihmissatoa korjataan sitten sopivasti seuraavan kesän kynnyksellä kun on taas aika kyntää sarkaa pirtin ulkopuolella.

Tätä taustaa vasten ei ehkä olekaan enää niin perin eriskummallista, ettei raivaaja tarkkaillessaan kirveen lastuja joella keksinyt mitään yksinkertaista nimitystä nautintovälinekalenterilleen, jota emäntä käytti myös virtsan, veren, liman ja lapsien erittämiseen kehostaan. Jos jollakulla oli tarjota niinkin helposti suusta sihahtava sana kuin fytta taikka fitta kaikille mainituille toiminnoille, oli varsin ekonoomista ottaa se käyttöön ja vähän muokata vuosien varrella.

Nykyään naisen sukupuolielimen nimitys voitaisiin kehittää ja johtaa sen toimintojen määrittelyn kautta. Tätä elintä voitaisiin kuvailla "tietyssä elämän vaiheessa säännöllisesti verta valuvaksi, käytössä kostuvaksi, sekä miehelle että naiselle nautintoa tuovaksi välineeksi, jonka kautta poistetaan elimistöstä haitallisia aineita ja sen kautta alkuunpantuja lapsia".

Eritepäivyri voisi jollain tavalla vastava elimen herättämiä mielikuvia ja sen toimintoja. Missään tapauksessa se ei ole yhtä ytimeen menevä sana kuin vittu taikka pillu.

-- eng pit = kaivo, kuoppa , -- siis tulee sieltä , ruotsissa fitta = lika kaivo

Edellä onkin selitetty muutamia seikkoja vittu-sanan lainautumisesta, mutta tiedetään vain lainan vähimmäismmäisikä. Se on kuitenkin jo ikivanha ja olisi suuri menetys, jos se sievistelyn takia häviäisi kielestä, varsinkaan kun naisen ulkoisille sukupuolielimille ei ole mitään kaikkien kelpuuttamaa nimitystä. Vain käyttö siivoaa sanan kielteisistä vivahteistaan.

Toinen sana, jota voi käyttää synonyymisesti, on pillu. Molemmat sanat ovat kauniita kauniin kohteensa mukaisesti.

Tuossa edellä joku jo selvittikin kyrvän alkuperää. Metsurien slangissa se tarkoittaa myös ns. poikaoksaa eli pystyoksaa, joka haarautuu rungosta hyvin pienessä kulmassa ylöspäin.
Ruotsista puheen ollen, ensimmäinen ruotsinkielinen lause, jonka isot pojat minulle opettivat oli "Syst vittan hela vekkan" (sic!). Arvasin kyllä, ettei se ollut mikään kohteliaisuus.