Onko näkyvä vamma aloitteen esteenä?

Varmasti vaikuttaa, kuten kaikki epätavallinen vaikuttaa, sukupuolesta riippumatta. Kokeile nettideittailua, jossa voit avoimesti kertoa dysmeliastasi. Tällä tavalla ehkä pääset vaikean alkuvaiheen yli ja saat karsittua ne miehet joukosta, joille se on ongelma.

"helpottaakseni" tätä: Oikea käteni on about puolet lyhyempi kuin vasen ja kädessä on yksi sormi. Vasemmassa kädessä on neljä sormea ja etusormi koukussa."

Jos, oot tosissasi tuosta viimeisestä, niin kyllä sillä valitettavasti suurimmalle osalle varmaan on vaikutusta. Se nyt vaan liittyy ihan ihmisenkin biologiseen päättelyyn. Ei kukaan toivo, että lapselle periytyy noita piirteitä... Luulen, että tuo huomattava ero käsivarsien pituudessa iskee heti silmään. Onko kätesi muuten "hauraan" näköiset?

Tosin, olet nainen ja jos on kauniit tai naiselliset kasvonpiirteet ylipäätään, niin varmasti löydät seuraa (esim. Sally Brown). Riippuu mitä etsit.

Vaikka tuo ei mitään inhoa tai muuta herättäisi ihmisessä, niin yleensä poikkeavia ihmisiäa kuitenkin aina säälitään ja varotaan. Se voi tehdä tasavertaisen ihmissuhteen vaikeaksi.

Helpotukseksi voin sanoa, että varmasti jonkun miehen löydät, mutta et välttämättä sitä mistä haveilet. Poikkeuksia toki aina on.

"Hauraan" näköinen?....en oikeastaan tiedä. En ole ajatellut asiaa. Itse en pidä kättäni, no paljoakaan hauraana, mutta ulkonäöltä taas en tiedä onko ns. hauras.

No et sinä ainakaan ujo ole, jos kuitenkin naisena teet aloitteita. Tsemppiä! ;-)

Baarisssa voi olla hankalaa, koska aikaa ei ole riittävästi. Pitempiaikainen tutusminen työpaikassa ym. toiminnassa, jossa näkee päivittäin, on paljon parempi mahdollisuus. Silloin pikku viat eivät ole niin olennaisena ja ensivaikutelmat murtuvat ja osoittautuvat vääriksi.

Joka tapauksessa riippuu ihan ihmisestä, häiritseekö tuollainen vai ei. Ongelmalliseksi tuon tekee se, että tuollaiset sairaukset herättävät ihmisissä tekopyhiä sympaattisuuden tunteita, joissa kyllä mukamas ollaan niin ymmärtäväistä, mutta silti käytännön tasolla pidetaan eriarvoisena. Hirveää kohtaloa voivotellaan, mutta silti pidetään mielellään etäisyyttä.

Rehellisesti:

Vaikuttaahan se. Kuinka paljon, riippuu minusta siitä kuinka paljon itse kiinnität huomiota käsiisi. Mikä tahansa asia johon kiinnität huomiota (positiivista tai negatiivista), on asia jonka muut yleensä huomaavat ensimmäisenä. Uskon vakaasti että hymy ja valloittava luonne tekevät ihmeitä. Tarkoittaa sitä että ujouden voittaminen auttaisi. Ei varmasti ole helppoa, mutta sinun iässäsi pystyy muuttamaan omaa ajatteluaan ja toimintatapojaan melkoisesti, jos vain ottaa sen haasteeksi itselleen.

Tunnen yhden ihmisen jolla on dysmelia. Naimisissa, lapsia, työelämässä (ja vieläpä työssä josta hän on kiinnostunut).

"1. Pelkäävätkö/epäröivätkö miehet tehdä aloitetta minuun käsieni takia?"

Mahdollisesti. Aloitteen tekeminen on miehelle vaikeaa, koska tekemällä aloitteen mies ilmaiseen aikeensa. Mitä jos käykin ilmi että vama ei rajoittunutkaan käsiin?

"2. Odottavatko miehet MINUN tekevän aloitteen?Jos näin on, mistä johtuen?"

Eivät välttämättä odota, mutta tekemällä aloitteen pystyisit välittömästi osoittamaan miehelle ettei sinulla ole henkistä vammaa ym estettä. Tavallaan kerrot välittömästi että moi vain, olen nuori nätti neitokainen jolla on vain tällainen epämuodostuma käsissä. Ei siis muualla - jaloissa, aivoissa, jne.

Tsemppiä!

Hei, aloittaja!

Itse olen nainen, joten olen sinänsä varmaan jäävi vastaamaan. Olen kuitenkin varmaan kerran nähnyt kerran tuntemattomalla nuorella miehellä kuvaamasi kädet. Tietysti niihin kiinnitti väkisinkin huomiota pariksi sekunniksi, niin kuin mihin tahansa erilaiseen. Niissä ei kuitenkaan ollut mitään "ällöä" tai rumaa, pelkästään vähän erilaista. Ajatuskin siitä, että ne estäisivät tutustumise, on omalla kohdallani ihan absurdi. En siis itse epäröisi tehdä tuttavuutta.

Minullakin itselläkin on, tosin pahan onnettomuuden seurauksena, yhtä sun toista keskivertokansalaisesta poikkeavaa. Nyt varmaan kuulostan tosi ärsyttävältä tädiltä (mutta syytä vain itseäsi, itsehän käskit olla rehellinen;), kun sanon, että sinun iässäsi olin itsekin epävarma. Nykyään pienet persoonalliset piirteeni eivät määritä minua omassa mielessäni sen enempää kuin vaikkapa silmienvärini tai ihan surkea lauluääneni. Muutkin pitävän minusta, ja kiinnittävän enemmän huomiota ystävällisyyteeni ja sosiaalisuuteeni, onpa muutama (tosin mahdollisesti liikaa erilaisia taikajuomia nauttineena) sanonut kauniiksikin.

En tiedä, oliko tästä viestistä mitään apua, mutta yritin sanoa, että olet varmasti ihana ja kaunis persoona ja hyvä juuri tuollaisenaan. Minäkään en uskonut sinun ikäisenäsi, että jo muutaman vuoden kuluttua olisin paljon enemmän sinut itseni kanssa, ja pitäisin montaa muuta asiaa mielenkiintoisempana pohdittavana. Tällä en tarkoita mitenkään vähätellä sinun ajatuksiasi tai sitä mitä tunnet nyt, olen vain itse huomannut, että omilla ajatuksillakin on tapana muuttua.

Kyllähän se vähän vois karkoittaa, mutta en mä nyt tiedä, jos muuten ois tosi mukava ja etenkin ois minusta kiinnostunut, niin kyllä mä varmaan voisin koittaa tutustua kaikesta huolimatta.

Moi oon 12 tyttö jolla on kans vasemman käden dysmelia ja oon haltioissani että kerrot sun dysmeliasta avoimesti. Oman kokemuksen mukaan raahapuutos ei estä ainakaan ihastumista tai muuta sellasta mut tunnen silti myötätuntoa
Kuulun REDy ry:hyn sieltä löytää vertaisia
:)