Kysymys tielle sinkuille.

Jaa..mietitääs

Olen fiksu, hauska, rakastava, hellä, miellyttävä, empaattinen, kohtelias, mielikuvituksekas, kunnioittava, tsemppaava, itsevarma ja ennen kaikkea tietoinen olento.

Joko riittää vai jauhetaanko vielä tätä hevonpaskaa?

Tietysti lentokoneita en omista ja tili on melkein tyhjä kuukauden jälkeen eikä peniksen koossa ole erityistä kehuttavaa tai en näytä Brad Pittiltä.

En myöskään jaksa tätä mullehetinytjustkaikkiolennainenmuneitarviikoskaantehämitäänjasunpitäähyväksyämunläskitjalapsetkoskamuutenoletpinnallinenjamaailmaonihanapaikkakunhansaauudetverhotjakengät -paskaa.

Huonojakin puolia siis löytyy.

En ole vielä löytänyt naista joka tässä elämässä mätsää kanssani noihin alussa mainittuihin ominaisuuksiini, tosin paljon tätä "olen positiivinen, iloinen, sosiaalinen, itsevarma blah-blah" nainen joka kuitenkin paljastuu lähinnä statushoroksi tai passiiviseksipissisprinsessaksi.

Enkä ole todellakaan mikään erityisen itserakas koska en mieti noita päiviä pitkiä ja mieti mitä olen. Se on yks ongelma että ihmiset miettii jatkuvasti miltä heistä tuntuu ja ketä he ovat. No, olen sitä mitä teen ja miten osoitan vaikkapa rakkautta ihmisille.

Olen tavannut naisia jotka olisivat varmaan olleet valmiita "rakastamaan" mutta heidän kykynsä näyttää se suomalaisten geenien voimin on suunniileen tasolla 0.

Mitä olen oppinut?

Minulla on sydäntä, tahtoa, asennetta enemmän kuin yksi ihminen voisi kantaa, mutta olen huomannut että sillä ei ole paskan merkitystä tuossa rakkausasiassa suomalaiselle naiselle paitsi jos mies tekee kaiken itse ja laittaa kaiken naiselle valmiiksi.

Sitten nainen osaa "rakastaa".

F*** that.

Mä näen itsessäni siistin ja itsenäisen jätkän joka osaa hommansa. Olen hieman erikoinen, mutta kun tutustuu ja antaa mahdollisuuden, niin olen hyvä jätkä :)

Ei minussa ole mitään rakastettavaa, mutten ole asialla päätäni vaivannut.

Elän mielummin yksin ja ilman seksiä jne. Säästyy paljolta paskalta. Ei sydänsuruja, ei rasittavia ihmisiä ympärillä, ei paskaa. Mahtavata! Joskus yksinäisyys tylsyttää mutta sitten muistan mitä se olisi toisen kanssa...huh, onneksi olen yksin. Kuolemaan asti. "As long as I'm alive, I'm alone". Mottoni ikuisesti!

Sosiaalinen, huumorintajuinen, lapsirakas, luotettava, rauhallinen, älykäs (tutkitusti), kätevä käsistäni, ok pukeutuminen ja siisti olemus muutenkin. Ei noillakaan avuilla paljoa pysty vaikuttamaan, kun ensivaikutelma tehdään parissa sekunnissa jo ennen ensimmäistä sanaakaan. Kuvitelkaa naiset kun teitä lähestyy 160cm pitkä mies. Naisia olen kyllä saanut, mutta siinäkin olen huijannut. esim. istunut baarituolilla (ryhti on hyvä) ja sitten siinä tutustunut alkuunsa. Pituudella ei ollut enää väliä muutaman sanan jälkeen.

No oon joo miettiny.. kyllä mulla on tiedossa itsestäni niin hyviä kuin huonojakin puolia.. Ja varmasti on olemassa vielä sellaisiakin puolia, joiden olemassa olosta oon täysin tietämätön. Kyllä mää koen olevani ihan yhtä rakastettava kuin kuka tahansa muukin.

En kuitenkaan tähän nyt viitsi alkaa erittelemään mitään hyviä ominaisuuksia. Sanat ei riitä kertomaan ja jokainen kuitenkin ymmärtää ne omalla tavallaan. Luotan siihen, että muhun paremmin tutustuva näkee ja löytää kyllä itsekin ne rakastettavat piirteet mussa. Ja saattaapa löytää peräti sellaistakin, mitä en itse ole vielä löytänytkään.

Mä olen aika hauska ja mun kanssa on helppoa olla.
En ole äkkipikainen enkä hermostu juuri mistään. Olen aika joustava.
Olen ihan fiksu ja hyväkäytöksinen, eikä mua tarvi hävetä.
Osaan arvostaa toista ja näytän sen.
Teen hyvää ruokaa ja tykkään seksistä.

En ole kovinkaan "haasteellinen" tapaus ja pidemmän päälle voin olla jopa tylsäkin joskus.

Olen miettinyt ja ymmärrän sen, että jos ei löydä itsestään mitään rakastettavaa niin silloin ei kukaan muukaan kyllä löydä.

En kyllä usko, että saisin mitään merkittävää vaikka löytäisin itselleni naisen, joka minusta olisi kiinnostunut. Nykyään parisuhteet loppuu kun kyllästytään toiseen ja minä olen sellainen ihminen, että en todellakaan ole mielenkiintoinen, tai jos olenkin niin se on joku hetkellinen suonenveto ja se mielenkiintoisuus katoaa ihan yhtä nopeasti kuin se tulikin. Eli en luultvasti pysyisi parisuhteessa kuin korkeintaan sen kaksi kuukautta vaikka haluaisin nimenomaan olla koko loppu elämäni sen yhden ihmisen kanssa. Ehkä olen tylsä ja vanhan aikainen, mutta noin itse haluaisin elämäni viettää.
Onneksi kuitenkin rumuuteni pelastaa minut siltä, että täytyisi jännittää sitä, että koska se nainen kyllästyy minuun ja lähtee etsimään jännempää miestä. Ehkä jopa jännämiestä.

Ei varmaan mitään, ainakaan näiden palstojen perusteella jossa eksyneet ihmiset antaa luulojen viedä tunteen sijaan :)

Itsessäni rakastan sitä, miten voi olla avoin uudelle mutta samalla pitää kiinni periaatteista... kekseliäs ja innostuu helposti. Mulla ei ole koskaan tylsää.

Olen saanut kyllä huomata, että ne mun rakastettavimmat piirteet on myös ne vihattavimmat.
Esim. moni on ihastunut hauskaan, ystävälliseen ja avoimeen puoleeni, ja sitten vihastunut jos olen ollut samalla lailla hauska ja ystävällinen vaikkapa ihmisille, joista he ei pidä.


Ja kaikille ei mene jakeluun se, että mulla ei ole tylsää sen takia, että mun elämä olisi jotenkin jännittävämpää kuin muiden, vaan siksi että löydän tavallisistakin asioista jännittäävää...

Vaikkapa tänään, ensimmäistä kertaa elämässäni kuulin mitä orava sanoo! Säikähdin lenkillä hirveetä kiljuntaa, se oli orava joka huusi puusta, en tiedä astuinko vahingossa sen käpyjen päälle vai miksi se päätti uhitella ja pitää mekkalaa, mutta hetken luulin että nyt oikeesti saan kirjoittaa elämäkertaani kappaleen siitä, kuinka vesikauhu orava yritti murhata.
Ja myönnettäköön, että pysähdyin tuijottamaan sitä oravaa ja sähisin takaisin. En ees tiedä miks mutta se tuntui hyvältä siinä hetkessä.

Mulle tuo on rakastettava piirre, tarvittaessa vaikka mennä mukaan oravan uhitteluun mutta muiden mielestä ei ehkä ole.

Minä harvemmin kehun itseäni mutta olen 100 % uskollinen ja luotettava. olen rauhallinen, 100% turvallinen, mukavaa seuraa, olen tukena, olen auttavainen, teen kotitöitä ja olen se olkapää johon nojautua jos tarvii. Nyt lähden baariin..

Hankala vastata.
Ihmiset rakastavat, arvostavat ja kunnioittavat erilaisia asioita ja piirteitä ihmisissä.
En voi sanoa täysin rakastavani itseäni, koska näen itsessäni kuitenkin kehittämisen arvoisia piirteitä. Mutta pidän itsestäni ja hyväksyn itseni hyvine ja huonoine puolineni.
Toivon löytäväni jonkun joka myös näkisi minussa rakastettavia piirteitä ja hyväksyisi huonommat piirteeni, joita yritän kuitenkin kehittää.

Monta vuotta meni, kun koitin "jalostaa" itseäni mielekkäämmäksi valinnaksi, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Aina löytyy nuorempia ja pornompia, jotka vie miesten huomion ennemmin. Eipä miehet mitään muuta arvosta kuin pintaa. Rahaa, tietysti, sitäkin, mutta kun ei ole sitäkään auttamassa, niin tässä sitä ollaan.

Rakastettavuudesta en tiedä, mutta tykättäviä ominaisuuksia ovat, että olen varsin sivistynyt ja pystyn keskustelemaan monistakin aihepiireistä, ja että olen livenä mukava, toisen huomioiva heppu (vain netissä väittelynhaluinen ja näsäviisas, mutta nämä ominaisuudet tippuvat livetilanteessa pois). En haasta kärkkäästi toisen mielipiteitä, enkä pidä toista huomioimattomia pitkiä monologeja omista kiinnostuksenkohteistani.