Aikamme narsismi

Palstalaisten pulmat, vai pitäisikö sanoa ihmisen pulma:

Sitä haluaa muiden ihailua. Ei sitä saa, tai ei saa tarpeeksi. Vihastuu muille ja vihastuu itselleen. Kuolee surkeana.

Tai varsinaisesti tuo ei ole todellinen ongelma, mutta tämän huomaa vasta kun paska läsähtää tuulilasiin. Mutta miten asian voisi oppia huomaamaan ennen sitä?

Ratkaisumalleja? Ehkä epä-älyllisin ratkaisu on yrittää muokata itsestään mahdollisimman ihailtava ja vallitsevan maun mukainen. Lopputulos on kuitenkin eräänlainen itsetuho. Kaunis julkisivu, mutta sisältä talo homeessa ja laho.

Tämä on silti ainoa malli jota ihmisille tarjoillaan. Lehtien henkilökuvat ja jututkin peilaavat tätä todellisuutta: Lukekaa tästä nerokkaasta miljardööristä, ihailkaa häntä ja myöntäkää oma luuseriutenne. (Itse kieltäydyn lukemasta enää yhtään juttua Elon Muskista, masennun, nuori rikas nerokas keksijä, joka valloittaa avaruuden. Melkein koomista - ei siis ihminen vaan hänestä kirjoitetut jutut.)
Tai toisaalta: lukekaa tästä luuserista, tuntekaa itsenne paremmaksi.

Kulttuurimme on avoimesti narsistinen, ihmiset postittelevat kuviaan ja peilailevat pakaroitaan, venyttelevät penistään ja "korjauttavat" häpyhuuliaan. Yksi filosofi sanoi äskettäin osuvasti, että tärkeää postaamassasi kuvassa Eiffel-tornista ei ole itse nähtävyys, vaan se että oma lärvisi näkyy kuvassa.

Hämärä laskeutuu, kohta on melkein pimeää.