Odotan kuolemaa

Niin, jossakin vaiheessa. Sitten se vaihe menee ohi. Mutta jos se vaihe jää päälle, ja vain kestää ja kestää. Loppuelämä 9-euron harjoittelua orjana, eikä koskaan parisuhdetta, tai palkkatyötä.

Ihmiselle ei riitä pelkkä mahdollisuus onneen. Ihminen tarvitsee merkityksellisen elämän.

ei paista kirjoitti:

Niin, jossakin vaiheessa. Sitten se vaihe menee ohi. Mutta jos se vaihe jää päälle, ja vain kestää ja kestää. Loppuelämä 9-euron harjoittelua orjana, eikä koskaan parisuhdetta, tai palkkatyötä.

Ihmiselle ei riitä pelkkä mahdollisuus onneen. Ihminen tarvitsee merkityksellisen elämän.

Lue lisää

Useimmilla se vaihe ei jää päälle.

Ja mikä on merkityksellinen elämä? Että siittää lapsia maailmaan ja saa geeninsä eteenpäin? Moni kyllä myös ajattelee, että ihmisiä on jo liikaakin ja maapallo on tuhoutumassa.

Niin se on kirjoitti:

Useimmilla se vaihe ei jää päälle.

Ja mikä on merkityksellinen elämä? Että siittää lapsia maailmaan ja saa geeninsä eteenpäin? Moni kyllä myös ajattelee, että ihmisiä on jo liikaakin ja maapallo on tuhoutumassa.

Lue lisää

Mutta eihän aloitus edes koske useimpia ihmisiä, vaan on aloittajan henkilökohtainen kokemus. Paskaako sillä on väliä, mitä useimmat ihmiset tuntevat, jos aloittajalle tämä merkityksetön tila on pysyvä? Muut ihmiset eivät voi kokea aloittajan tunteita.

Ihminen on myös sosiaalinen olento, ja tunne elämän merkityksellisyydestä tulee mm. siitä, että on muille ihmsille tärkeä, olipa ylikansoitusta tai ei. Tämä tunne on täysin ylikansoituksesta riippumatonta.

uunoko olet kirjoitti:

Mutta eihän aloitus edes koske useimpia ihmisiä, vaan on aloittajan henkilökohtainen kokemus. Paskaako sillä on väliä, mitä useimmat ihmiset tuntevat, jos aloittajalle tämä merkityksetön tila on pysyvä? Muut ihmiset eivät voi kokea aloittajan tunteita.

Ihminen on myös sosiaalinen olento, ja tunne elämän merkityksellisyydestä tulee mm. siitä, että on muille ihmsille tärkeä, olipa ylikansoitusta tai ei. Tämä tunne on täysin ylikansoituksesta riippumatonta.

Lue lisää

Tarkoitin sen niin, että useimmat selviävät koettelemuksista. Aloittajalla on siis hyvät mahdollisuudet. Ei hän välttämättä kuulu kaikkein huono-onnisimpiin.

Niin se on kirjoitti:

Useimmilla se vaihe ei jää päälle.

Ja mikä on merkityksellinen elämä? Että siittää lapsia maailmaan ja saa geeninsä eteenpäin? Moni kyllä myös ajattelee, että ihmisiä on jo liikaakin ja maapallo on tuhoutumassa.

Lue lisää

> Ja mikä on merkityksellinen elämä? Että siittää lapsia maailmaan ja saa geeninsä eteenpäin?

Periaatteessahan ihmisestä ei jää muuta muistoa kuin geenit ja kasa hiilidioksidia.

> maapallo on tuhoutumassa.

Maapallo ei kyllä tuhoudu ihmisen ansiosta ainakaan vielä, mutta ekosysteemit kylläkin. Eipä tänne enää lisää tarvita ihmisiä.

No nuo nyt on minulle isoja asioita. Kehitysmaissa saavat sentään läheisyyttä ja tukea muilta. He voivat jakaa asiota jonkun kanssa vaikka näkevät nälkää ja sairastavat.

Olisi varmaan ollut parempi tuokin paha olo pitää sisällä ja ehkä seota todella pahasti kuten muutama suomalainen nuorimies on tehnyt. Minulla kun ei ole muuta paikkaa avautua kuin palsta.

Sinunkaan ei ole pakko lukea jos ei ongelmat kiinnosta.

Jii007 kirjoitti:

No nuo nyt on minulle isoja asioita. Kehitysmaissa saavat sentään läheisyyttä ja tukea muilta. He voivat jakaa asiota jonkun kanssa vaikka näkevät nälkää ja sairastavat.

Olisi varmaan ollut parempi tuokin paha olo pitää sisällä ja ehkä seota todella pahasti kuten muutama suomalainen nuorimies on tehnyt. Minulla kun ei ole muuta paikkaa avautua kuin palsta.

Sinunkaan ei ole pakko lukea jos ei ongelmat kiinnosta.

Lue lisää

Jos suinkin mahdollista älä välitä tuollaisten tunteettomien psykopaattinaisten turhanpäiväisistä mielipiteistä. Semmoiset ihmisroskat eivät kykene vähäisimpäänkään empatiaan.

Kaikki ihmiset kokevat merkityksettömyyttä. Jos koet sitä jatkuvasti niin juttele ammattiauttajan kanssa. Valitettavasti en osaa muuta neuvoa ellet omin miettein pääse siitä yli.

Mutta tuonkin varsin monet joutuvat kokemaan.

Ei siis mitään niin erikoista. Mikä ei tapa se vahvistaa.

Hyvä lisäys. Tuo minua hieman myös pelottaa, että jos se onni onkin jo käsillä, mutta sitten viedään aivan nenän edestä pois. Toinen asia mikä pelottaa on se, että jos joskus päätyisikin suhteeseen ja se toinen pettäisikin.
Ätminä on oikeastaan ihan turha miettiä noita "Mitä jos" juttuja.

"Lisäisin tuohon vielä sen tunteen kun vihdoin saat elämäsi ensimmäisen tapailun aikaan naisen kanssa ja saat pakit, karua kun hetken ajan pääsee käsiksi onneen ja sitten se viedään pois,"

Ihan tuttua tuo on minullekin vaikka nainen olenkin, ja elämässäni olikin aika pitkään sellainen aikakausi että pääsi aina korkeintaan niille ekoille treffeille mutta toinen ei halunnut niiden jälkeen jatkaa enää yhtään pidemmälle. Vasta hieman ennen ekan eksäni tapaamista tapasin ekan miehen, jonka kanssa tapailu kesti yksiä treffejä pidemmäs, eipä tosin sekään kestänyt kuin neljän tapaamisen ajan, mutta se tuntui silti yhtäkkiä hirveän suurelta saavutuksessa jo itsessään.

Nykyisin treffailu sujuu jo hieman paremmin, eli vaikka edelleen riittää näitä yksiin treffeihin jääviä niin joukossa on nyt jo selkeästi aina silloin tällöin myös siitä pidemmälle kantavia. Tosin tällä hetkellä en treffaile, kun ei nykyisin huvita etsiä seuraa netistä tai pitää ainakaan varsinaista deittiprofiilia, enkä toisaalta ole käynyt baareissa tai bileissäkään aikoihin.

En silti tuohonkaan aikaan kun jouduin tyytymään aina vain korkeintaan noihin "yhdet treffit ja sitten poikkeuksetta loppu" (joita niitäkin tuli kohdalle todella harvoin, hyvä jos kerran puolessa vuodessa) jäänyt vain odottelemaan kuolemaa. Toki ymmärrän että osalla ihmisistä voi muutenkin olla samaan aikaan päällä masennusta yms., mutta silloin ainoa keino on vaan yrittää pyrkiä eteenpäin. Jos on pahakin masennus, suosittelisin ehdottomasti terapeuttia tai ainakin jotakuta jolle puhua kasvokkain ongelmistaan.

Niin se on kirjoitti:

Mutta tuonkin varsin monet joutuvat kokemaan.

Ei siis mitään niin erikoista. Mikä ei tapa se vahvistaa.

Mikä ei tapa, se vituttaa.

Tuo on vain väliaikainen ratkaisu niinkuin laulussakin sanotaa. Se on aina hetkellinen helpotus kun tekee jotain muuta, mutta aina ne ajatukset tulee takaisin, milloin voimakkaina ja milloin heikompina.

Olen miettinyt terapiaakin, mutta en vain voi myöntää oikein itselleni sitä, että tarvitsisin sitä. Sieltä kuitenkin määrättäisiin jotain kaikkionihanaajakaunista lääkettä. Ei oikein kiinnosta elää harhoissakaan.
Se on oikeasti iso juttu jos on jollekin tärkeä, koska silloin tajuaa itsekin sen oman merkityksensä. Sitä merkitystään on vaikea tajuta kun ei ole ketään, joka välittäisi.

Jii007 kirjoitti:

Olen miettinyt terapiaakin, mutta en vain voi myöntää oikein itselleni sitä, että tarvitsisin sitä. Sieltä kuitenkin määrättäisiin jotain kaikkionihanaajakaunista lääkettä. Ei oikein kiinnosta elää harhoissakaan.
Se on oikeasti iso juttu jos on jollekin tärkeä, koska silloin tajuaa itsekin sen oman merkityksensä. Sitä merkitystään on vaikea tajuta kun ei ole ketään, joka välittäisi.

Lue lisää

Voi että kun tuollainen lääke olisikin olemassa. Kyllähän ne antavat voimia ongelmien käsittelyyn, mutteivat itsessään ole mikään ratkaisu.

Ei sillä ole väliä mistä asiasta niitä kehuja tulisi, mutta kun niitä ei tule yhtään mistään. Teenkin niitä asioita joista tykkään, ja ne minut pitävätkin hengissä. Olisi vaan kiva joskus kuulla, että olen hyväkin niissä tykkäämissäni jutuissa.

Jos oma elämällä ei ole mitään merkitystä itselleen, tuo kummasti puhtia kun sillä on edes merkitystä toiselle ihmiselle. Onko sillä edes mitään väliä, mistä kukin voimavaransa repii?

Onpas destruktiivinen ohje. Todellisuudessa itsetunnon rakentaminen muiden arvostukselle on umpikuja, koska muiden arvostuksen janoaminen on vain päänsisäinen konstruktio, joka ei koskaan tyydyty (et koe koskaan saavasi riittävästi arvostusta, objektiivisessa todellisuudessa toisia ei luultavasti juurikaan kiinnosta osaamisesi tai osaamattomuutesi).

Aloittajan pitäisi etsiä itselleen mielekästä elämänsisältöä ja oppia arvostamaan itseään muiden mielipiteistä riippumatta, vai sanoisinko paremmin, lakata kokonaan _arvottamasta_ itseään.

outsider1 kirjoitti:

Onpas destruktiivinen ohje. Todellisuudessa itsetunnon rakentaminen muiden arvostukselle on umpikuja, koska muiden arvostuksen janoaminen on vain päänsisäinen konstruktio, joka ei koskaan tyydyty (et koe koskaan saavasi riittävästi arvostusta, objektiivisessa todellisuudessa toisia ei luultavasti juurikaan kiinnosta osaamisesi tai osaamattomuutesi).

Aloittajan pitäisi etsiä itselleen mielekästä elämänsisältöä ja oppia arvostamaan itseään muiden mielipiteistä riippumatta, vai sanoisinko paremmin, lakata kokonaan _arvottamasta_ itseään.

Lue lisää

Mahtaako elämän saada toimimaan noin?
Ilman muiden arvostusta - muodossa tai toisessa - et kuitenkaan kerää seuraa ympärillesi paitsi muista sääliöistä jotka vielä heikompina harovat sulta jääviä jämiä.. tai sitten vievät sut alas mukanaan sinne pimeään paikkaan kateutensa vangiksi.

Paradoksaalisesti elämänsisällön lisääminen tarkoittaa jossain määrin samaa mitä kirjoitin - sillä erotuksella että suosittelen buustaamaan, vahvistumaan.
Heikolta kukaan ei mitään halua, ja saa jäädä yksin tai em. seuraan.
Sosiaalisuus ei ole mikään konstruktio vaan ihmiseläimelle tärkeä ominaisuus.

Näin kärjistettynä.

Olisi muuten kuriositeettina kiva nähdä vierestä miten pärjää aikuinen itsensä arvottamisen lopettanut yksilö.. itseriittoisuus sinänsä on voimavara.

xbzbczbc kirjoitti:

Mahtaako elämän saada toimimaan noin?
Ilman muiden arvostusta - muodossa tai toisessa - et kuitenkaan kerää seuraa ympärillesi paitsi muista sääliöistä jotka vielä heikompina harovat sulta jääviä jämiä.. tai sitten vievät sut alas mukanaan sinne pimeään paikkaan kateutensa vangiksi.

Paradoksaalisesti elämänsisällön lisääminen tarkoittaa jossain määrin samaa mitä kirjoitin - sillä erotuksella että suosittelen buustaamaan, vahvistumaan.
Heikolta kukaan ei mitään halua, ja saa jäädä yksin tai em. seuraan.
Sosiaalisuus ei ole mikään konstruktio vaan ihmiseläimelle tärkeä ominaisuus.

Näin kärjistettynä.

Olisi muuten kuriositeettina kiva nähdä vierestä miten pärjää aikuinen itsensä arvottamisen lopettanut yksilö.. itseriittoisuus sinänsä on voimavara.

Lue lisää

Mieluummin "sääliöiden" seura kuin psykopaattien, jotka ovat kanssasi vain hyötyäkseen sinusta jotenkin. :D

xbzbczbc kirjoitti:

Mahtaako elämän saada toimimaan noin?
Ilman muiden arvostusta - muodossa tai toisessa - et kuitenkaan kerää seuraa ympärillesi paitsi muista sääliöistä jotka vielä heikompina harovat sulta jääviä jämiä.. tai sitten vievät sut alas mukanaan sinne pimeään paikkaan kateutensa vangiksi.

Paradoksaalisesti elämänsisällön lisääminen tarkoittaa jossain määrin samaa mitä kirjoitin - sillä erotuksella että suosittelen buustaamaan, vahvistumaan.
Heikolta kukaan ei mitään halua, ja saa jäädä yksin tai em. seuraan.
Sosiaalisuus ei ole mikään konstruktio vaan ihmiseläimelle tärkeä ominaisuus.

Näin kärjistettynä.

Olisi muuten kuriositeettina kiva nähdä vierestä miten pärjää aikuinen itsensä arvottamisen lopettanut yksilö.. itseriittoisuus sinänsä on voimavara.

Lue lisää

On yhtäältä heikot sääliöt ja toisaalta kauniit ja rohkeat, ja heikkojen käy huonosti. Kiitos Sokrates.

Antiikin kreikassa muutama tyyppi yrittikin pohtia mistä hyvä elämä ja onnellisuus koostuu, mutta hukkasivat aikaansa, koska totuuden kuulimme täällä suomi24 sinkut palstalla.

Tai ehkä olet oikeassa maailmassa todella on tyhmät ja viisaat, sinä vain et ymmärrä kumpaan joukkoon kuulut.

Hyveoppi kirjoitti:

On yhtäältä heikot sääliöt ja toisaalta kauniit ja rohkeat, ja heikkojen käy huonosti. Kiitos Sokrates.

Antiikin kreikassa muutama tyyppi yrittikin pohtia mistä hyvä elämä ja onnellisuus koostuu, mutta hukkasivat aikaansa, koska totuuden kuulimme täällä suomi24 sinkut palstalla.

Tai ehkä olet oikeassa maailmassa todella on tyhmät ja viisaat, sinä vain et ymmärrä kumpaan joukkoon kuulut.

Lue lisää

Olipas kaikin puolin absurdeja vastauksia ja vielä sanoja suuhun.
Mikä loukkasi noin?
Vaikka arvaahan sen.

Ihan kokemuksesta kirjoitin kuitenkin.

outsider1 kirjoitti:

Mieluummin "sääliöiden" seura kuin psykopaattien, jotka ovat kanssasi vain hyötyäkseen sinusta jotenkin. :D

Viime kädessä me kaikki "hyödytään" toisistamme jotakin...

bnvcbncnb kirjoitti:

Olipas kaikin puolin absurdeja vastauksia ja vielä sanoja suuhun.
Mikä loukkasi noin?
Vaikka arvaahan sen.

Ihan kokemuksesta kirjoitin kuitenkin.

Moraalipsykologi Lawrence Kohlberg erotti tunnetusti ihmisen moraalikehityksessä 6 vaihetta (ks. "stages of moral development"). Sosiaalidarvinistinen moraalisi on vasta kehittynyt vaiheeseen 2 tai 3, sen olisi voinut ideoida joku voiman tunnossaan oleva teini.

Epäilemättä kirjoitit kokemuksesta, egoistille tärkeintä on juuri hänen oma kapea kokemuksensa.

Hyveoppi kirjoitti:

Moraalipsykologi Lawrence Kohlberg erotti tunnetusti ihmisen moraalikehityksessä 6 vaihetta (ks. "stages of moral development"). Sosiaalidarvinistinen moraalisi on vasta kehittynyt vaiheeseen 2 tai 3, sen olisi voinut ideoida joku voiman tunnossaan oleva teini.

Epäilemättä kirjoitit kokemuksesta, egoistille tärkeintä on juuri hänen oma kapea kokemuksensa.

Lue lisää

Eipä oma antisi ole sen rakentavampaa; rönsyilevää tärkeilyä jostain antiikin filosofeista ja silkkaa ad hominemia.. joten älä ihmeessä vaivaudu jatkamaan samalla linjalla, en jaksa lähteä mihinkään naljailukisailuun. Evvk.

Mutta kiitos lukuvinkistä.

Hyveoppi kirjoitti:

Moraalipsykologi Lawrence Kohlberg erotti tunnetusti ihmisen moraalikehityksessä 6 vaihetta (ks. "stages of moral development"). Sosiaalidarvinistinen moraalisi on vasta kehittynyt vaiheeseen 2 tai 3, sen olisi voinut ideoida joku voiman tunnossaan oleva teini.

Epäilemättä kirjoitit kokemuksesta, egoistille tärkeintä on juuri hänen oma kapea kokemuksensa.

Lue lisää

Ja lisäksi olet harvinaisen pihalla arviossasi mitä tulee moraalikehitykseeni; taidat itse mennä jossain tasolla 1, päätellen jo siitä kuinka tarpeettoman henkilökohtaisuuksiin menevä tyyli sulla on argumentoida ei-hyökkääviin kirjoituksiin.

Vaikka pakko samalla sanoa etten kyllä niele tuota Kohlbergia istumalta.

Tiedän, että kaikki lähtee itsestä, mutta se itseään niskasta ottaminen on niin pirun vaikeaa ilman sitä muiden tukea. Nyt tuntuu vähän siltä, että miksi tehdä mitään vain itsensä takia kun ei ole edes takuuta siitä, että se auttaisi esim siihen naisen saamiseen. Enemmän ehkä kaipaan oikeita kunnon kavereita, mutta olen todella huono pitämään yhteyttä kehenkään. Minä olen aina ollut sellainen taustahemmo, joka vaan roikkuu mukana porukassa. En osaa tehdä itsestäni pidettyä tyyppiä enkä halua väkisin pyrkiä kenenkään kaveriksi tai kumppaniksi.

Eikä tätä edes ollut tarkoitettu miksikään "auta ja neuvo minua" ketjuksi, koska tiedän itsekin mitä olisi tehtävä, mutta se, että jotain tekisin ei välttämättä takaa vielä sitä onnea. Tarkoitukseni oli vain purkaa paha olo jotenkin. En uskonut, että kukaan edes vastaa mitään, tai ehkä yksi sanoo, että on samanlainen olo.

Jii007 kirjoitti:

Tiedän, että kaikki lähtee itsestä, mutta se itseään niskasta ottaminen on niin pirun vaikeaa ilman sitä muiden tukea. Nyt tuntuu vähän siltä, että miksi tehdä mitään vain itsensä takia kun ei ole edes takuuta siitä, että se auttaisi esim siihen naisen saamiseen. Enemmän ehkä kaipaan oikeita kunnon kavereita, mutta olen todella huono pitämään yhteyttä kehenkään. Minä olen aina ollut sellainen taustahemmo, joka vaan roikkuu mukana porukassa. En osaa tehdä itsestäni pidettyä tyyppiä enkä halua väkisin pyrkiä kenenkään kaveriksi tai kumppaniksi.

Eikä tätä edes ollut tarkoitettu miksikään "auta ja neuvo minua" ketjuksi, koska tiedän itsekin mitä olisi tehtävä, mutta se, että jotain tekisin ei välttämättä takaa vielä sitä onnea. Tarkoitukseni oli vain purkaa paha olo jotenkin. En uskonut, että kukaan edes vastaa mitään, tai ehkä yksi sanoo, että on samanlainen olo.

Lue lisää

Onni löytyy elämällä. Sitä ei kannata tietoisesti etsiä.

Niin se on kirjoitti:

Onni löytyy elämällä. Sitä ei kannata tietoisesti etsiä.

Hyvässä piilossa se on ollut tähän asti. En minä ihan täysin toivoani ole menettänyt elämäni suhteen. Eteenpäin menen juuri niin, että kehittelen niitä taitoja joista tykkään, ja teen sen ihan itseäni varten. Niin olen tähänkin asti toiminut. Niistä tietyistä asioista saan sen piristyksen ja mielialalääkkeen, ja kaikki pahat asiat jää hetkeksi syrjään. Olisi vaan niin kiva viimein saada joku nainen, joka jakaisi niitä asioita kanssani ja hyväksyisi minut. Vaikeaahan se tietysti on kun en hyväksy itseänikään.

Jii007 kirjoitti:

Tiedän, että kaikki lähtee itsestä, mutta se itseään niskasta ottaminen on niin pirun vaikeaa ilman sitä muiden tukea. Nyt tuntuu vähän siltä, että miksi tehdä mitään vain itsensä takia kun ei ole edes takuuta siitä, että se auttaisi esim siihen naisen saamiseen. Enemmän ehkä kaipaan oikeita kunnon kavereita, mutta olen todella huono pitämään yhteyttä kehenkään. Minä olen aina ollut sellainen taustahemmo, joka vaan roikkuu mukana porukassa. En osaa tehdä itsestäni pidettyä tyyppiä enkä halua väkisin pyrkiä kenenkään kaveriksi tai kumppaniksi.

Eikä tätä edes ollut tarkoitettu miksikään "auta ja neuvo minua" ketjuksi, koska tiedän itsekin mitä olisi tehtävä, mutta se, että jotain tekisin ei välttämättä takaa vielä sitä onnea. Tarkoitukseni oli vain purkaa paha olo jotenkin. En uskonut, että kukaan edes vastaa mitään, tai ehkä yksi sanoo, että on samanlainen olo.

Lue lisää

"En uskonut, että kukaan edes vastaa mitään"

Ihan tyypillisiä suomalaisia tuntoja ovat monille jossain vaiheessa elämää.

"Viestisi perusteella vaikutat herkältä, mukavalta ja ihanalta persoonalta! :) Olen varma, että löydät vielä jonkun."

Jostain syystä naurahdin aika makoisasti. Et taida olla palstalaisia. Ehkä joskus olinkin mukava ja ihana persoona, mutta nykyään lähinnä katkera ja naisia vihaava luuseri.

Ikää on sama kuin sinulla.

En minä kenenkään sanoihin luotakaan, mutta kun omin silmin näkee ikäisiäni ja nuorempia ihmisiä imuttelemassa ja hipelöimässä toisiaan niin ei siinä silloin paljon sanoja tarvita siihen, että tietää mikä homman nimi on.

Ei minuun nykyään kukaan voi tutustuakaan kun olen viimeiset kaksi vuotta kököttänyt lähinnä sisällä ja kehittänyt itselleni suojakuoren.

Ennen syrjäytymistäni yritin lähestyä naisia/tyttöjä, mutta ihan turhaan. Oikeastaan suurin syy syrjäytymiseen oli omien "kavereiden" harrastama "ei kukaan noin rumaa haluakaan" "läppä". Sitten kun sitä sai kuulla naisilta itseltäänkin niin peli oli ohi.

Minä kyllä harrastelen kainlaista missä näkee muita ihmisiä, mutta en uskalla puhua heille jos he eivät puhu ensin minulle.

Hiekkalaatikolla oli paljon helpompi tutustua muihin kun kukaan ei ajatellut, että mitähän tuollakin hyypiöllä on mielessä. Kaikki vaan halusi leikkiä ja oli pakko antaa tilaa muille ja samalla tutustua heihin. Nykyään naisilla on valta valita kenen kanssa ne haluaa olla "hiekkalaatikolla" ja kenen kanssa taas ei. He omistavat sen "hiekkalaatikon".

Jii007 kirjoitti:

"Viestisi perusteella vaikutat herkältä, mukavalta ja ihanalta persoonalta! :) Olen varma, että löydät vielä jonkun."

Jostain syystä naurahdin aika makoisasti. Et taida olla palstalaisia. Ehkä joskus olinkin mukava ja ihana persoona, mutta nykyään lähinnä katkera ja naisia vihaava luuseri.

Ikää on sama kuin sinulla.

En minä kenenkään sanoihin luotakaan, mutta kun omin silmin näkee ikäisiäni ja nuorempia ihmisiä imuttelemassa ja hipelöimässä toisiaan niin ei siinä silloin paljon sanoja tarvita siihen, että tietää mikä homman nimi on.

Ei minuun nykyään kukaan voi tutustuakaan kun olen viimeiset kaksi vuotta kököttänyt lähinnä sisällä ja kehittänyt itselleni suojakuoren.

Ennen syrjäytymistäni yritin lähestyä naisia/tyttöjä, mutta ihan turhaan. Oikeastaan suurin syy syrjäytymiseen oli omien "kavereiden" harrastama "ei kukaan noin rumaa haluakaan" "läppä". Sitten kun sitä sai kuulla naisilta itseltäänkin niin peli oli ohi.

Minä kyllä harrastelen kainlaista missä näkee muita ihmisiä, mutta en uskalla puhua heille jos he eivät puhu ensin minulle.

Hiekkalaatikolla oli paljon helpompi tutustua muihin kun kukaan ei ajatellut, että mitähän tuollakin hyypiöllä on mielessä. Kaikki vaan halusi leikkiä ja oli pakko antaa tilaa muille ja samalla tutustua heihin. Nykyään naisilla on valta valita kenen kanssa ne haluaa olla "hiekkalaatikolla" ja kenen kanssa taas ei. He omistavat sen "hiekkalaatikon".

Lue lisää

Onnittelut siitä että tajusit alkaa vihaamaan naisia jo ainakin pari vuotta aikaisemmin kuin minä. Olen varmaan vähän jälkeenjäänyt kun minulla tuo vaihe alkoi vasta siinä 23-vuotiaana. Sitä ennen en edes kovin paljon tajunnut murehtia kokemattomuudestani.

Jii007 kirjoitti:

"Viestisi perusteella vaikutat herkältä, mukavalta ja ihanalta persoonalta! :) Olen varma, että löydät vielä jonkun."

Jostain syystä naurahdin aika makoisasti. Et taida olla palstalaisia. Ehkä joskus olinkin mukava ja ihana persoona, mutta nykyään lähinnä katkera ja naisia vihaava luuseri.

Ikää on sama kuin sinulla.

En minä kenenkään sanoihin luotakaan, mutta kun omin silmin näkee ikäisiäni ja nuorempia ihmisiä imuttelemassa ja hipelöimässä toisiaan niin ei siinä silloin paljon sanoja tarvita siihen, että tietää mikä homman nimi on.

Ei minuun nykyään kukaan voi tutustuakaan kun olen viimeiset kaksi vuotta kököttänyt lähinnä sisällä ja kehittänyt itselleni suojakuoren.

Ennen syrjäytymistäni yritin lähestyä naisia/tyttöjä, mutta ihan turhaan. Oikeastaan suurin syy syrjäytymiseen oli omien "kavereiden" harrastama "ei kukaan noin rumaa haluakaan" "läppä". Sitten kun sitä sai kuulla naisilta itseltäänkin niin peli oli ohi.

Minä kyllä harrastelen kainlaista missä näkee muita ihmisiä, mutta en uskalla puhua heille jos he eivät puhu ensin minulle.

Hiekkalaatikolla oli paljon helpompi tutustua muihin kun kukaan ei ajatellut, että mitähän tuollakin hyypiöllä on mielessä. Kaikki vaan halusi leikkiä ja oli pakko antaa tilaa muille ja samalla tutustua heihin. Nykyään naisilla on valta valita kenen kanssa ne haluaa olla "hiekkalaatikolla" ja kenen kanssa taas ei. He omistavat sen "hiekkalaatikon".

Lue lisää

Oho, olet siis vasta 21-vuotias, paljon nuorempi kuin luulin.

On hirveän surullista, että noin nuorena mietit kuolemaa. Sinulla on paljon elämää vielä edessäpäin. Ei se, että sinulla on nyt vaikeaa ja raskasta tarkoita, että niin jatkuisi elämäsi loppuun asti.

Tunnet, että sinussa ei ole mitään hyvää. Sinä osaat kirjoittaa hauskasti ja itseironisesti, se jo itsessään on hieno taito. Enkä ole ensimmäinen, joka täällä on tuon todennut.

femnerd kirjoitti:

Oho, olet siis vasta 21-vuotias, paljon nuorempi kuin luulin.

On hirveän surullista, että noin nuorena mietit kuolemaa. Sinulla on paljon elämää vielä edessäpäin. Ei se, että sinulla on nyt vaikeaa ja raskasta tarkoita, että niin jatkuisi elämäsi loppuun asti.

Tunnet, että sinussa ei ole mitään hyvää. Sinä osaat kirjoittaa hauskasti ja itseironisesti, se jo itsessään on hieno taito. Enkä ole ensimmäinen, joka täällä on tuon todennut.

Lue lisää

"Sinulla on paljon elämää vielä edessäpäin."

Tämähän se minua juuri pelottaakin. Jaksanko kitkutella eteenpäin jos mitään hyvää ei ikinä kuitenkaan tapahdu. En nyt kuitenkaan vielä mistään sillalta ole hyppäämässä, mutta kuitenkin.

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että kuinka vanhaksi sitten epäilit minua? Olen kyllä ikäni joskus aiemminkin kertonut palstalla. Se oli joku kokemattomuuteen liittyvä kysely.

Kiitos nyt tuosta viimeisestä kommentista vaikka se nyt hieman sääliltä tällaisessa yhteydessä kuulostaakin.

Jii007 kirjoitti:

"Viestisi perusteella vaikutat herkältä, mukavalta ja ihanalta persoonalta! :) Olen varma, että löydät vielä jonkun."

Jostain syystä naurahdin aika makoisasti. Et taida olla palstalaisia. Ehkä joskus olinkin mukava ja ihana persoona, mutta nykyään lähinnä katkera ja naisia vihaava luuseri.

Ikää on sama kuin sinulla.

En minä kenenkään sanoihin luotakaan, mutta kun omin silmin näkee ikäisiäni ja nuorempia ihmisiä imuttelemassa ja hipelöimässä toisiaan niin ei siinä silloin paljon sanoja tarvita siihen, että tietää mikä homman nimi on.

Ei minuun nykyään kukaan voi tutustuakaan kun olen viimeiset kaksi vuotta kököttänyt lähinnä sisällä ja kehittänyt itselleni suojakuoren.

Ennen syrjäytymistäni yritin lähestyä naisia/tyttöjä, mutta ihan turhaan. Oikeastaan suurin syy syrjäytymiseen oli omien "kavereiden" harrastama "ei kukaan noin rumaa haluakaan" "läppä". Sitten kun sitä sai kuulla naisilta itseltäänkin niin peli oli ohi.

Minä kyllä harrastelen kainlaista missä näkee muita ihmisiä, mutta en uskalla puhua heille jos he eivät puhu ensin minulle.

Hiekkalaatikolla oli paljon helpompi tutustua muihin kun kukaan ei ajatellut, että mitähän tuollakin hyypiöllä on mielessä. Kaikki vaan halusi leikkiä ja oli pakko antaa tilaa muille ja samalla tutustua heihin. Nykyään naisilla on valta valita kenen kanssa ne haluaa olla "hiekkalaatikolla" ja kenen kanssa taas ei. He omistavat sen "hiekkalaatikon".

Lue lisää

Tuo että sinun "höyry" alkaa olla lopussa, on aika ymmärrettävää.

Sellainen se itsetunto ja itseluottamus vähäsen on, että ei sitä epäonnistumiset tai jumissa olo juuri nosta.

Joten jos jostain jokin onnen potku tai putki sinulle tulisi, se voisi auttaa jaloilleen.

Tai jos keksit jonkun keinon (minkä, niin, hyvä kysymys) päästä tuon putken yli.

Itse olen lähinnä painanut tuskan läpi, mutta se on sikäli riskaabelia, että jos se ei onnaa, sitä on jo aika piipussa sitten.

"Ennen syrjäytymistäni yritin lähestyä naisia/tyttöjä, mutta ihan turhaan. Oikeastaan suurin syy syrjäytymiseen oli omien "kavereiden" harrastama "ei kukaan noin rumaa haluakaan" "läppä". Sitten kun sitä sai kuulla naisilta itseltäänkin niin peli oli ohi."

Paskoja frendejä.

Mutta jos yhtään lohduttaa, niin vaikka naiset ovat tolkuttoman pinnallisia, niin kyllä niitä poikkeuksiakin on.

Tuon ulkonäön suhteen olen etenkin viime viikkoina nähnyt niin epäsuhtaisia pareja, ettei hyvä tosikaan.

Joten tästä kannattaa antaa itselleen rauha.

Jii007 kirjoitti:

"Viestisi perusteella vaikutat herkältä, mukavalta ja ihanalta persoonalta! :) Olen varma, että löydät vielä jonkun."

Jostain syystä naurahdin aika makoisasti. Et taida olla palstalaisia. Ehkä joskus olinkin mukava ja ihana persoona, mutta nykyään lähinnä katkera ja naisia vihaava luuseri.

Ikää on sama kuin sinulla.

En minä kenenkään sanoihin luotakaan, mutta kun omin silmin näkee ikäisiäni ja nuorempia ihmisiä imuttelemassa ja hipelöimässä toisiaan niin ei siinä silloin paljon sanoja tarvita siihen, että tietää mikä homman nimi on.

Ei minuun nykyään kukaan voi tutustuakaan kun olen viimeiset kaksi vuotta kököttänyt lähinnä sisällä ja kehittänyt itselleni suojakuoren.

Ennen syrjäytymistäni yritin lähestyä naisia/tyttöjä, mutta ihan turhaan. Oikeastaan suurin syy syrjäytymiseen oli omien "kavereiden" harrastama "ei kukaan noin rumaa haluakaan" "läppä". Sitten kun sitä sai kuulla naisilta itseltäänkin niin peli oli ohi.

Minä kyllä harrastelen kainlaista missä näkee muita ihmisiä, mutta en uskalla puhua heille jos he eivät puhu ensin minulle.

Hiekkalaatikolla oli paljon helpompi tutustua muihin kun kukaan ei ajatellut, että mitähän tuollakin hyypiöllä on mielessä. Kaikki vaan halusi leikkiä ja oli pakko antaa tilaa muille ja samalla tutustua heihin. Nykyään naisilla on valta valita kenen kanssa ne haluaa olla "hiekkalaatikolla" ja kenen kanssa taas ei. He omistavat sen "hiekkalaatikon".

Lue lisää

Multa meni poikuus vasta 23v.

3+20 kirjoitti:

Multa meni poikuus vasta 23v.

Aika monella on ilmeisesti mennyt poikuus 23v, mutta aika paljon pitää vähän päälle vuodessa tapahtua, että panohommiin pääsen.

Jii007 kirjoitti:

"Sinulla on paljon elämää vielä edessäpäin."

Tämähän se minua juuri pelottaakin. Jaksanko kitkutella eteenpäin jos mitään hyvää ei ikinä kuitenkaan tapahdu. En nyt kuitenkaan vielä mistään sillalta ole hyppäämässä, mutta kuitenkin.

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että kuinka vanhaksi sitten epäilit minua? Olen kyllä ikäni joskus aiemminkin kertonut palstalla. Se oli joku kokemattomuuteen liittyvä kysely.

Kiitos nyt tuosta viimeisestä kommentista vaikka se nyt hieman sääliltä tällaisessa yhteydessä kuulostaakin.

Lue lisää

Luulin, että olet kolmenkympin kieppeillä, jopa yli 30. Johtuu ihan siitä, että vaikka juttusi nyt osin ovat lutkittelua ym. naisvihamielistä tekstiä, niin omasta mielestäni kirjoitat ikäisiäsi keskimääräisesti paremmin. Kirjoitat sujuvasti ja hauskasti, oivaltavasti. Tunnut jollain lailla kypsemmältä, elämää nähneeltä, poislukien lutkittelun ym., kuin 21-vuotias.

Muistan lukeneeni jostain, että olet 25 ja jo silloin ihmettelin, että olet niin nuori.

Ei kommenttini ollut sääliä vaan rehellinen mielipiteeni.

Älä liikaa mieti ja murehdi sitä jatkuuko elämäsi samanlaisena. Tiedän, että tuo on helppo sanoa mutta tarkoitan tuolla sitä, että murehtimisen ja miettimisen sijaan elä elämääsi, tee asioita joista pidät. Murehtimalla asiat eivät parane vaan synkistävät mieltä aina vaan enemmän.

Avun pyytäminen eli esim. mt-toimisto tai vastaava ei ole heikkoutta ja mieskin saa itkeä ja itkut pitääkin itkeä, koska muuten suru patoutuu yhä pahemmin. Itkeminen helpottaa ja itkemisellä on hyviä puolia ihan fysiologisestikin.
Omassa kodissaan saa jokainen itkeä niin paljon kuin huvittaa, niin mies kuin nainen.

Itsekkin miettinyt tuota että voisin joskus ihan tahallani kaahata ylinopeus-sakot. Ehkä kuitenkin toistaiseksi vielä hillitsen itseni. Ei se sakkojen maksaminen varmaan kuitenkaan niin hieno elämys ole.

Ehkä minäkin sitten joskus vasta 30-vuotiaana alan elämään teini-ikää uudestaan kun se jäi aikoinaan elämättä. Alan sitten yli 30-vuotiaana setänä iskemään jotain 16-18-vuotiaita naisia.

mies 89 kirjoitti:

Itsekkin miettinyt tuota että voisin joskus ihan tahallani kaahata ylinopeus-sakot. Ehkä kuitenkin toistaiseksi vielä hillitsen itseni. Ei se sakkojen maksaminen varmaan kuitenkaan niin hieno elämys ole.

Lue lisää

Ei sakkojen maksaminen, mutta on paljon mielekkäämpää ajaa kokoajan pientä ylinopeutta jolloin säästää sekä aikaa, että se ajomatka on vähemmän tylsä kun pitää olla kokoajan siinä ylinopeuden sopivilla rajoilla.

Ottaen myös huomioon kuinka harvoin oikeasti poliiseja tulee vastaan ja kuinka pieni sakkojen mahdollisuus on (ja vieläpä kun ajaa vain sopivasti siinä pienen ylinopeuden rajoilla, niin voi selvitä ihan huomautuksellakin).

Sakkojen hakeminen ei ole itse tarkoitus, mutta jatkuva ja liiallinen varman päälle pelaaminen kaikessa on sen kiltin miehen perisynti. On aika tehdä kokonaisvaltainen asennemuutos jos aikoo joskus muuttua. Jos ei pysty edes liikenteessä pieneen ylinopeuteen, niin on aika menetetty tapaus. Pitää tajuta että kerran tässä vain eletään, joten p*skat liian varman päälle pelaamisesta, jollei sitten halua juuri sitä pitkää mutta yksinäistä elämää.

ht ... kirjoitti:

Ei sakkojen maksaminen, mutta on paljon mielekkäämpää ajaa kokoajan pientä ylinopeutta jolloin säästää sekä aikaa, että se ajomatka on vähemmän tylsä kun pitää olla kokoajan siinä ylinopeuden sopivilla rajoilla.

Ottaen myös huomioon kuinka harvoin oikeasti poliiseja tulee vastaan ja kuinka pieni sakkojen mahdollisuus on (ja vieläpä kun ajaa vain sopivasti siinä pienen ylinopeuden rajoilla, niin voi selvitä ihan huomautuksellakin).

Sakkojen hakeminen ei ole itse tarkoitus, mutta jatkuva ja liiallinen varman päälle pelaaminen kaikessa on sen kiltin miehen perisynti. On aika tehdä kokonaisvaltainen asennemuutos jos aikoo joskus muuttua. Jos ei pysty edes liikenteessä pieneen ylinopeuteen, niin on aika menetetty tapaus. Pitää tajuta että kerran tässä vain eletään, joten p*skat liian varman päälle pelaamisesta, jollei sitten halua juuri sitä pitkää mutta yksinäistä elämää.

Lue lisää

Ajettiin kerran kaverin kanssa jotain tuppukylän tietä, jossa ei poliiseja näy koskaan. Kaveri oli ratissa ja jonkin verran ylinopeutta mentiin. Yhden mutkan takaa mateli poliisiauto vastaan ja me hätkähdettiin sitä niin paljon, että kaveri teki hirveän äkkijarrutuksen ja hiljensi vauhdin suurinpiirtein kävelynopeuteen. Poliisi vaan naureskeli ratin takana. Oli vissiin sen verran huvittava reaktio :D

Miestä arvostetaan tekojensa kautta. Jos mies saavuttaa jotain merkittävää. Esim. voittaa Big Brotherin, niin kyllä niitä kehuja sitten satelee sekä miehiltä että naisilta.

Tolkuttoman hyvin sanottu.

Miehillähän tämä yleensä tapahtuu saunailloissa, joissa ympärispäissään kehutaan poru kurkussa toista, ja aamulla kumpikin on sen unohtanut.

Joillekkin sitten vain ilmeisesti käy näin. Käy vain aika pitkäksi sitä kuolemaa odotellessa.

Ujo atm 25 kirjoitti:

Joillekkin sitten vain ilmeisesti käy näin. Käy vain aika pitkäksi sitä kuolemaa odotellessa.

Ainakin tämän palstan perusteella saa sellaisen kuvan että monille naisille empatia on täysin vieras käsite.

Ujo atm 25 kirjoitti:

Ainakin tämän palstan perusteella saa sellaisen kuvan että monille naisille empatia on täysin vieras käsite.

Siis kun naiset eivät ala nössöjen kanssa, niiltä puuttuu empatia?

Niin se on kirjoitti:

Siis kun naiset eivät ala nössöjen kanssa, niiltä puuttuu empatia?

Naisetkin toki tuntevat jopa empatiaakin, mutta naiset vaan ovat hyvin valikoivia sen suhteen minkälaisia henkilöitä kohtaan he empatiaa tuntevat. Naiset tuntevat hyvinkin empatiaa niitä miehiä kohtaan joidenka nussittavina he pyörivät tai ovat pyörineet. Näin siitä huolimatta ja jopa vielä erityisesti siksi kun he jo kelpaamattomiksi rupsahtaneet ovat näille nussijamiehille jotka he panettaviksi ovat kokeneet. Myös näiden nussijamiesten kanssa saamiaan lapsia kohtaan naiset voivat tuntea empatiaa vaikka tämä nussijamies on heidät lapsineen jättänyt
Mutta naiset eivät todellakaan voi tuntea mitään empatiaa naisettomia eikä varsinkaan p/s-kokemattomia miehiä kohtaan, nätä kohtaan naiset tuntevat vain inhoa ja halveksintaa silloin jos ylipäätänsä mitään tuntevat.

Ujo atm 25 kirjoitti:

Ainakin tämän palstan perusteella saa sellaisen kuvan että monille naisille empatia on täysin vieras käsite.

Niin. Samalla tavalla tuntematon käsite kun lutkitteleville ja huoritteleville ätämeillekin? On oikeasti vaikea tuntea empatiaa vihaa uhkuvaa ihmistä kontaan. Varsinkin kun viha koskee puolta ihmiskunnasta ihan ilman heidän omaa syytään.

18+8 kirjoitti:

Niin. Samalla tavalla tuntematon käsite kun lutkitteleville ja huoritteleville ätämeillekin? On oikeasti vaikea tuntea empatiaa vihaa uhkuvaa ihmistä kontaan. Varsinkin kun viha koskee puolta ihmiskunnasta ihan ilman heidän omaa syytään.

Lue lisää

Kuuluuko jatkuvasti yhdenillan suhteita harrastavia naisia kohtaan olla empaattinen? Itsepähän ovat soppansa keittäneet.

Ujo atm 25 kirjoitti:

Kuuluuko jatkuvasti yhdenillan suhteita harrastavia naisia kohtaan olla empaattinen? Itsepähän ovat soppansa keittäneet.

Turha sitten väittää että kokemattomuus olisi pelkästään minun omaa syytäni ja että itseppähän olen soppani keittänyt. Kyllä naisillakin joku vastuu pitää olla tässä asiassa.

18+8 kirjoitti:

Niin. Samalla tavalla tuntematon käsite kun lutkitteleville ja huoritteleville ätämeillekin? On oikeasti vaikea tuntea empatiaa vihaa uhkuvaa ihmistä kontaan. Varsinkin kun viha koskee puolta ihmiskunnasta ihan ilman heidän omaa syytään.

Lue lisää

Väärin. Viha on nimenomaan naisten omaa syytä, ei kukaan ilman syytä ketään ala vihaamaan ja sitäpaitsi naisten kuuluu alkaa nössöjen kanssa.

Lähinnä tuo itkuhomma oli vaan vitsi. En vaan pysty itkemään vaikka haluaisinkin, olen varmaan kovettanut itseni johtuen kiusaamisista ja naisten suorittamasta syrjinnästä.

On minulla muutamia sukulaisia, mutta he ovat minua niin paljon vanhempia, että eivät oikein tajua nykymenosta mitään. Olen joskus heidänkin kanssaan puhunut asioista, mutta ei siitä mitään apua ole ollut. Yleensä vaan tulee se perus "Höpöhöpö" naurahtaen kun sanon, että en varmaan sukua tule jatkamaan. Sitä pidetään jonain minun sairaana vitsinä.

http://oneofus.net/wp-content/uploads/2014/01/shit-just-got-real.jpg

Mitä täällä tapahtuu?!
http://static.neatorama.com/images/2014-06/home-alone-scream.gif

En usko, että olet edes nainen.
Tai kuten toisessa ketjussa sanoin, että jos joku nainen kaltaiseeni "mieheen" sekaantuu, on se merkki siitä, että viimeinenkin inkkari on pudonnut kanootista.

Kerro nyt kuitenkin, että missä päin Suomea asut.

Kas huomasinkin, että minun olisikin mentävä itseni kanssa treffeille. Haha! En usko, että jaksaisin omaa seuraani kovin pitkään ja lähtisin pois kenties väittäen meneväni vessaan.

Jos Jii ei uskalla niin koskeeko tarjous myös muita palstan sinkkumiehiä :D ?

Kai sinä tiedät, että olen tosi ruma ja sinua 4v nuorempi? Luultavasti niillä treffeillä en saisi sanaa suustani.

Jii007 kirjoitti:

Kai sinä tiedät, että olen tosi ruma ja sinua 4v nuorempi? Luultavasti niillä treffeillä en saisi sanaa suustani.

Nuori ikäsi saattaisi kompensoida ulkonäköäsi.

Todella hyvin sanottu. Itsellänikin on toisinaan aika maahanpoljettu olo ikävistä kokemuksista johtuen, mutta en ole antanut niiden kokemusten ainakaan kokonaa lannistaa itseäni vaan pyrkinyt elämässä eteenpäin. Kannustan osaltani paitsi sinua myös muita palstalaisia siihen. Yrittäkää jaksaa.

Ja kyllähän minuakin on kiusattu, kiusattiin jo ensimmäisellä kouluviikolla. Yläasteella tosin paljon enemmän. Yritän vain antaa noiden asioiden olla. Tässä Suomen valtiossa on tarpeeksi varoittavia esimerkkejä niistä tragedioista joita kiusaamiseksi joutuminen on aiheuttanut. Enempää puukotuksia tai kouluampumisia tuskin kukaan täysijärkinen tänne toivoo. Yritetään elää sovussa ja jätetään ajattelemattomat tai muuten vain epäkypsät ihmiset suosiolla omaan arvoonsa.

Eihän täällä uskalla mitään sähköposteja vaihdella. Mikälie poikuuksien metsästäjä tämäkin nainen. Olen kuitenkin melko varma, että nainen..89 omistaa karvaiset kivekset. Voi ne toki olla karvattomatkin jos on sheivannut.

Juuri se allergia ainakin minua estää.

Vuokraluukuissa ei yleensä suvaita lemmikkejä.

AIvan. Unohdin tunnemyrskyssäni tuon. Kyllähän minäkin varmasti kymmenen vuoden päästä pääsisin elättämään jotain kurpahtanutta lutkaa ja hänen äpäröitään.

Poikuus on edelleen tallessa kuin Aku Ankan lakki. Luultavasti se pysyykin tallessa aika pitkään.