Millainen isä sinulla on/oli?

Minä olin aisurin poika, lähes aisuri siis itsekin.

Hän nähnyt isääni usein kun olin lapsi, koska hän oli koko ajan töissä. Ehkä tämän takia meistä ei tullut koskaan läheisiä. Hän ei osannut keskustella lapsiensa kanssa vaan osti mieluummin karkkia tai vei videoliikkeeseen silloin kun nähtiin. Hän myös joi paljon ja huusi minulle kännipäissään usein. Tuntuu, että hän aina häpesi minua ja en ollut koskaan tarpeeksi hyvä. Oli kovasti naisten makuun ja petti äitiäni aika avoimesti. Heidän eronsa oli varmasti paras asia mitä äidilleni tapahtui. Vaihdellut naisia useasti vuosien varrella, mutta tuntuu olevan aika yksinäinen ja me, hänen lapsensa, emme soittele hänelle oikeastaan koskaan.

Emotionaalisesti etäinen ja helposti suuttuva YTM.

Ei sillä tee mitään

Ei ainakaan mikään sellainen isä, jolta erityisesti olisin perinyt tai joka olisi osannut opettaa minulle sellaisia asioita, jotka auttaisivat elämässä pärjäämiseen. Hän on käynyt vain kansakoulun, jonka lopputodistuksessa esim. matematiikasta ja äidinkielestä vain 5. Ei ole persoonana kovinkaan hienotunteinen, ei mikään taitava smalltalkissa, kuritti toisinaan tylysti lapsena vaikka en ollut mikään pikku ilkimys, henkisesti etäinen, piti toisinaan pitkää partaa jota sai hävetä.

Ei kuitenkaan juoppo, eikä tupakoitsija ja ollut fyysisesti aina hyväkuntoinen ainakin ikäisekseen ja eikä koskaan ylipainoinen. Jelppasi minua aikuisena taloudellisesti huomattavasti asumiskstannuksissani, jotka sinkkuna olisivat olleet muuten suhteettoman suuret.

Ei minulla mikään unelmaäitikään ole, mutta ainakin hän on koulutodistuksen perusteella ollut keskimääräistä parempi koulussa, ehkä se sitten tasapainottaa omiakin älynlahjojani.

Ihana isä

Isä oppi itsekseen lukemaan 3-vuotiaana ja kirjoittamaan 4-vuotiaana ja alkoi jo pienenä lukemaan tietokirjoja, siksi perhe piti häntä nerona, se taisi hieman huvittaa häntä. Isä tiesi kyllä kaikesta kaiken, mutta valitsi yliopistossa hänelle tylsän aineen, eikä koskaan valmistunut ja teki paskaduuneja koko elämänsä. Isäni oli hippi 60-70-luvuilla. Hän oli aika hiljainen ja puhui kyllä kun hänelle puhuttiin, hänellä oli hyvä huumorintaju, hän oli kiva ja cooli. Hänen kanssaan oli hauska puhua tuntikausia syvällisiä ja akateemisia.

Isäni teki nuorena pitkää työpäivää, joten isä jäi paljon etäisemmäksi kuin äiti. Isän kanssa tehtiin kuitenkin paljon kivaa esim. käytiin yhdessä hiihtämässä arki-iltaisin. Isä joi viikonloppuisin paljon työstressin takia, joten yökylässä meillä ei käynyt yleensä kukaan.

Isäni on herkkä, erittäin luotettava, erittäin ahkera, osaa mitä vaan, yhteiskunnallisesti valveutunut, hauska seuramies. Kääntöpuolella on äkkipikaisuus, taipumus lääkitä stressiä viinalla, tietyssä määrin sovinisti (esim. naisen kuuluu hoitaa lapset ja siivous) eikä hän ymmärrä ns. naisten töistä mitään. Isäni on myös kova komentamaan ja antaa pyytämättäkin neuvoja.

Monessa asiassa isäni on ihannemieheni kuva, koska niitä hyviä puolia on niin paljon. Isäni on aina tukenut henkisesti ja joskus taloudellisestikin isoja päätöksiä elämässäni (opiskelut, ero pitkästä parisuhteesta, asunnon osto, auton osto). Tukea tai rahaa en ole häneltä koskaan pyytänyt, vaan se on tapahtunut hänen vapaasta tahdostaan.

Arvostan isässäni suuresti sitä, että hän on ponnistanut todella köyhistä oloista maailmalle ja hän on menestynyt ammatillisesti, vaikka hänellä ei ollut varaa käydä kouluja. Hän on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että työn ohessakin voi opiskella.

En usko, että sinkkuuteni johtuu isän mallista.

Sellainen joka tuhosi meidän lasten ja äidin mielenterveyttä sen verran pahasti että en alennu juttelemaan sen kaltaiselle ihmiselle mitään enää nykypäivänä.

Olin lapsi ko isäni kuoli, ni en kauheesti siit mitään muista.

Juoppo vaimon ja lapsenhakkaaja, jolla oli mielenterveysongelmia, istui myös vankilassa ja lopulta tappoi itsensä.

Biologista isääni en ole nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Hän oli kiva ollessaan selvinpäin. ja se kävi sitä harvinaisemmaksi, mitä vanhemmaksi kasvoin.
Lapsuuskuvissa on todella komea ja hymyilevä mies, joka todellisuudessa oli aika perustavan laatuisesti hajalla. Kun kuvioihin tuli lääkkeet ja huumeet, äitini otti meidät ja lähti. Se oli hyvä.
En varsinaisesti ehtinyt lapsuudessani traumatisoitua, Olin melko nuori ja minulla oli aina ympärilläni turvallisia aikuisia. Isästäni huolimatta on lapsuuteni aina ollut onnellinen. Jos hän olisi ollut osa elämääni, tilanne olisi varmasti toinen. Hänestä tuli todella paha ihminen.
Nykyään hän soittelee minulle silloin tällöin uhkaillen väkivallalla ja kuolemalla, koska muistaa lapsuuden toiveammattini olleen poliisi ja hän vihaa poliiseja. Minusta ei tullut poliisia, mutta sehän ei sinne nistipäähän uppoa.

Tästäkin ketjusta näkee, miten jännämiehet vievät kaikki naiset.

Isäni kuoli liikenneonnettomuudessa, kun olin n. 8 kuukauden ikäinen, joten minulla ei ole hänestä minkäänlaisia muistikuvia. Kaikki tietoni hänestä perustuu äitini ja sukulaisten kertomuksiin.

Minulla oli aivan ihana isä, olin hänen prinsessansa, ainut lapsi. Hän olisi vaikka ottanut kuun alas jos olisin pyytänyt. Sain häneltä kaiken. Kun olin ihan pieni, isäni teki tosi pitkiä työpäiviä, mutta hieman vartuttuani olin hyvin usein isäni kanssa. Sunnuntaisin käytiin yhdessä autonäyttelyissä. Kesälomalla olimme koko perhe asuntovaunulomalla.. Ihailin isäni kun hän pystyi hankkimaan hienomman auton kun muut, hän osti joka vuosi uuden Volvon meille, isä sai minut innostumaan autoista. Meillä oli myös aina upouusi asuntovaunu ja minä sain uuden Volvon 340 18-vuotislahjaksi. Isäni ei ollut niin hyvä puhumaan tunteista, mutta tiesin hänen välittäväni minusta suunnattomasti. Isäni on aina ollut tukeni ja turvani. Avioliittoni päätyttyä, hän lunasti omakotitalomme minulle ja lapselleni. Eläkkeellä ollessaan hän hoiti pihani sekä kesät että talvet. Isäni ei ole koskaan suuttunut tai huutanut minulle, hän oli hyvin rauhallinen ja aina hyväntuulinen. Onneksi olen perinyt hänen luonteensa ja myös ulkonäkönsä. Isäni oli komea mies (äiti on myös ollut hyvin kaunis nuorena).
Isäni on ollut poissa jo muutaman vuoden. Nykyään hoidan pihani itse, nautin jopa siitä. Huomaan itsessäni paljon samoja piirteitä kuin hänessä. Haluan myös antaa lapselleni kaiken mahdollisen. Viimeksi ostin hänelle 1000 € untuvatakin. Pidän edelleenkin hienoista autoista, mutta en vaihda autoa joka vuosi. Isä osti minulle ihan uuden suuremmanluokan auton juuri ennen kuolemaansa (hän tiesi kuolevansa). Tiedän, että rahaa ei ole kaikkea tässä maailmassa, mutta ihmeellisesti se rauhoittaa kun tietää, että voi maksaa yllätettäviä kuluja ja muutenkin hemmotella perheensä. Perin häneltä suuren omaisuuden, ja olen siitä kiitollinen.

Poikkeuksellisen komea ja sosiaalisesti taitava machomies. Naiset ovat aina taistelleet hänen huomiostaan ja olleet sulaa vahaa hänen lähellään. Isäni asetti kuitenkin aina itsensä ja omat tarpeensa perheensä ja lastensa edelle. Omalle perheelleen hän oli ylidominoiva tyranni. Olimme itsestäänselvyyksiä joiden ainoa tarkoitus oli olla hiljaa ja kiltisti isäni rautaisen kurin alla. Lapsia kuritettiin fyysisesti selkäsaunalla aivan mitättömistäkin sääntörikkomuksista, eikä ne säännötkään olleet mitenkään reiluja vaan pelkkää isäni kontrollin halua. Rangaistukset tuntuivat usein mielivaltaisilta. Isäni myös toisinaan pahoinpiteli äitiäni ja petti tätä toisten naisten kanssa.

Naapurinlapset ja luokkakaverini ihailivat isääni maailmanparhaana isänä ja supermiehenä, kun taas naapurinrouvat yrittivät saada hänet sänkyynsä(3 lähinnä asuvaa naapurinrouvaa yritti varmuudella, ja ehkä ehkä yhtä heistä jopa panikin. Kuulemma myös työkaveriensa rouvat halusivat jopa lapsia hänen kanssaan, mutta siihen ei ilmeisesti omien sanojensa mukaan ryhtynyt.)

Hyvä esimerkki tapaus lienee, kun rahasta oli velkojen kanssa pulaa, eikä ylimääräistä rahaa ollut mihinkään, ei lasten harrastuksiin saati että olisi saanut uusia vaatteita. Isäni sai sitten ukilta joululahjaksi hieman ylimääräistä rahaa. Saattoi olla jotain 500mk silloista rahaa. Eihän se paljon ollut, mutta nykyaikaan verrattuna jo huomattavasti enemmän. Isäni laittoi rahat kukkaroonsa, ja poistui siltä istumalta kodista kesken jouluaaton. Hän palasi muistaakseni seuraavana päivänä, kun oli tuhlannut koko summan ravintolaillalliseen rakastajatterensa kanssa. Muistan että tuohon aikaan olin pitänyt 2-vuotta koulussa jokapäivä samaa paitaa, koska minulla ei ollut muitakaan paitoja.

Isälläni on myös aina ollut eräs taipumus, joka toisaalta korostaa hänen sosiaalista taitavuuttaan, ja samalla osoittaa, kuinka hänen lähimmät ihmiset ovat hänelle itsestäänselvyyksiä. Kävimmepä missä tahansa isä tuntui löytävän tuttuja ja ystäviä vaikka R-kioskilta. Jos koko muu perhe odotti autossa, ja isäni piti piipahtaa 5-minuuttia r-kioskilla, reissu kesti tunnin, kun hän jäi suustaan kiinni jonkun puolitutun kanssa. Muistan lapsuudestani tämän ikuisen odottelun joka paikassa, kun herra pitää loputtomiin seuraa ventovieraille ihmisille, vaikka kaikki muut odottavat. Aina nämä ihmiset eivät edes olleet tuttuja, vaan kunhan kohteliaisuudesta piti jäädä rupattelemaan.

Isäni kasvoi aikuiseksi oikeastaan yhdessä lastensa kanssa.

Isä on fiksu ja komea, edelleen. Suurpiirteinen, ja keskittyy aina olennaiseen. Isä katsoo aina tulevaisuuteen, ja ymmärtää tosiasiat. Hän on aina teroittanut, että tosiasiat pitää tunnustaa, eikä muutoksia kannata pelätä. Isälle on ollut helppo täräyttää mitä vaan jos on asiaa, koska hän ottaa asiat asioina eikä jeesustele. Isä on ollut aina myös naisten suosikki ;)

Hirvee auktoriteettikammoinen änkyrä. Perin sen ominaisuuden jossain määrin.

Ei välttämättä ole sattumaa, mutta vaikuttaa vahvasti sille että tämän palstan naiset ovat keskimäärin tyytyväisempiä isäänsä kuin palstan miehet! Enkä suinkaan usko tämän johtuvan siitä, että pojat odottavat isältään enemmän kuin tytöt. Kyllä niitäkin miehiä riittää joille isä on esikuva tai vastaavaa. Itse pikemmin pyrkinyt olemaan muuta kuin isäni, mutta geeniperimälleen ei mitään voi.

Ihan kiva, oli todella paljon läsnä kun olin pikkupoika, opetti shakkia, elektroniikkaa yms. Myöhemmin huomasin, että persoona ja kiinnostuksenkohteet ovat varsin erilaiset kuin minulla, ja myös ylihuolehtivaisuus alkoi tulla ilmi. Mahdoton puhua juuri mitään vakavia asioita hänelle, koska hän alkaa huolehtia ja tunkeutua väkisin elämääni.

en osaa sanoa kun isässäni on nöffiä ja hirvikoiraa on arvaamaton kauhea vimma uida ja pelastaa mutta yhtäkkiä kesken pelastuksen tai uinnin voi alkaakkin metsästyksen välillä lempeä välillä ei niin lempeä me nukuttiin kaikki ulkona kopissa nyt vanhempani asuvat naapurissa minulla on oma koppi äitini hysky sillä on kauhea vimma vetää

Paras Isä. Ja paras ihminen.

Tee jatkogalluppi ja kysy kuinka monella täällä on isä ja aiti yhdessä. Tai jompi kumpi elossa niin että välittävät.

Sen jälkeen galluppi missä nähdään koko palstan "kauneus".

Ok.

Lisäkysymyksiä voidaan.... Too soon sori.

Sosiaalinen tapaus, joka tulee juttuun kaikkien kanssa ja jonka kaikki (kylällä) tuntee. Ollut ainakin nuorenpana naisten suosiossa. Harrastaa kaikenlaisia rakennus- ja puutöitä sekä kalastusta. Oli 40 vuotta valtiolla toimistorottana. Alko maistuu, mutta tupakkaa ei (kuulemma) ole edes maistanut. Täyttää 70 vuotta ens vuonna.

isäni asui ja työskenteli nuorempana ulkomailla useassa maassa.
Se takia minulla ei ole suomalainen äiti.
koska isäni tutustui äitiini ulkomailla työmatkalla ollessaan.
Hän on aina ollut kova juomaan viinaa (juo murheisiin ja kipuihin)
myös tupakka on maistunut nuoresta lähtien hyvin ja edelleen maistuu.
Tietääkseni isälläni ei ole koskaan ollut kovin terveelliset elämäntavat eikä hän ole pahemmin liikunnan harrastamisesta piitannut.

Mutta hän on myös ollut kova tekemään töitä ja edelleen tekee töitä eläkkeellä ollessaan. Hän ei pidä ollenkaan laiskottelusta.

Isäni on myös varakas ja hänellä on paljon omaisuutta.

Huumoria hänelltä löytyy ja tulee helposti muiden kanssa toimeen.

Tämän palstan termeillä varmaan jännämies ja YTM.

Tunteellinen, maailmaa kiertänyt, maskuliininen ja pätevä kaikessa mitä tekee. Sai vaimokseen kauniin naisen eli äitini.

Valitettavasti vain epäluotettava ja itsekäs mies. Sellainen, jota muut ihailee ja oma perhe halveksii.

juntti. En ole koskaan ymmärtänyt mitä ihan fiksu äitini hänessä näkee. Isä on rasisti ja homofoobikko ja tietysti myös persu. Emme juurikaan puhu enää keskenämme.

kun ei ole ollut kunnia tuntea herraa. Äiti on kieltäytynyt hänestä kertomasta mitään.

"Isä on rasisti ja homofoobikko ja tietysti myös persu."

Eli siis perinteinen suomalaismies, joka osaa nähdä eri kansallisuuksien ja rotujen negatiivisetkin piirteet ja ei sorru homohypetyksen kaltaisiin muoti-ilmiöihin. Hienolta ja fiksulta mieheltä kuulostaa.

Sori vähän myöhään viime viestit on ikuisuus sitte mut iha hyvä kysymys.
Oma isäni on kunnon suomalainen(Ei persu tai rasisti) mutta anti-kommunisti ja vihaa veroja ja sosialismia(En syytä). Tykkää viettää aikaa mökillä ja metsässä ja jakelee kaikkia elämän viisauksia ja katsotaan leffoja ja sit se kattoo mun tekemiä meemejä😃

Raivohullu ja piekseliäs rovasti, kauhun aiheuttaja, onneksi kuollut. Mutta tietenkin oli yhtä syytön omaan tilaansa kuin kuka muukin. Ei kukaan ole itseään tehnyt. 🌹👀

Isä lähti kun olin 5 vuotias. En nähnyt isääni sitten 40 vuoteen. jouduin lastenkotiin sitten 8 vuotiaana koska äiti alkoi juomaan viinaa jonkun viinamiehen kanssa eikä äiti huolehtinut minusta. Lastenkodissa asuin 10 vuotta. Isää näin sitten joskus 40 vuotiaana seuraavaksi. Se kovasti pahoitteli kaikkea ja antoi minulle paljon rahaa ja hyvitteli että oli hylännyt minut. Sain 60 ja 30 tonnia siltä heti rahaa.

Minulla oli hyvä isä. Kliseisesti sanoen minulle oli paras isä minulle. Isäni oli luonteeltaan kovasti samanlainen kuin minä ja ymmärsi asioita usein täysin vailla tarvetta sen kummemmille keskusteluille. Tarvittaessa hän osasi myös puhua minulle "oikealla tavalla". Äidilleni isäni ei varmaan aina ollut erityisen täydellinen puoliso, mutta isänä melkein täysin kymppi.

nubyb u<zöbu iku hi<jy< öe<trröcö cwsub göbrö ryeouub

pitää vetää nsaamzzn eli kuonoon ixää j otta tottelee.. jyub jw<juoighKu< U<UÖ'

Minulla on hyvä isä, kannustava, kiltti ja empaattinen. Hän ja äiti puuhasivat paljon meidän lapsien kanssa, äiti tosin vielä enemmän. Isä joutui matkustamaan paljon, saattoi olla 100-150 päivää vuodessa työmatkalla. Kun olin alakoulussa, isälle tarjottiiin Suomen suurlähetystöstä töitä naapurimaasta, mutta perheeni valitsi ettemme lähde meidän lasten takia. Isä teki ruokaa meille lapsille, jos piti tulla myöhään töistä. Ruoka oli joko nakkikastike tai kalapuikot ja keitetty peruna. 😂 Tai sitten osasi lämmittää äidin pöperöt.

Isäni on kiellellisesti lahjakas. Hän puhuu monta kieltä, pystyy simultaanitulkkaukseen, vaikka hän on koulutukseltaan valtiotieteilijä ja on ammatikseen kirjoittanut paljon pätkiä mm. ministereiden ja presidentin puheisiin. Valitettavasti minulle ei juurikaan valunut kielellistä lahjakkuutta, vaan olen perinyt matemaattisuuden ja teknisen tajuamisen äidiltäni. Se taas ei ole isän suurin vahvuus. Muistan kuinka lapsena jouduin korjaamaan pyörän kumit itse tai kokoamaan uudet stereot tai korjasin rikkoontuneet korvalappustereot, kun isä oli peukalo keskellä kämmentä. Nykyäänkin olen isän IT-apu, koneiden asentaja, hyllyjen kokoaja, seinän tapetoija yms. talonmies. 😂 En kyllä ole paras mahdollinen apu, mutta selviän yleensä viimeistään try and cry-menetelmällä.

Narsistinen psykopaatti, joka kidutti minua henkisesti ja fyysisesti vuosikausia. Vain sen tähden, että olen syrjähypyn tulos. Noh, selvisin juuri ja juuri hengissä koettelemuksistani, mutta minusta kasvoi sosiopaatti.

Maailman paras ! Nuorena sodassa haavoittui ,myöhemmin naimisiin ja maatalon isännäksi sekä 5 kakaraa .- R.I.P.

Per-kel