Kristinuskosta luopumisesta kirjoitettuja kirjoja? Jostain papista muistan joskus lukeneeni, joka on luopunut kristinuskosta. Muistaako kukaan tällaista/tällaisia henkilöitä?
Jotain vois lukea aiheesta. Tämäkin on erikoinen tilanne kun se usko murenee kokonaan. Oikeastaan en kunnolla tiedä itsekään kuka olen.
Kun Jumalusko on ollut perustavaa laatua oleva uskomus vuosikausia ja kun sitä uskoa ei enää ole, niin jonkinlaista pitkäaikaista luopumista joutuu tekemään. Toisaalta sitä tämä elämä on monessa muussakin asiassa, tosin pienemmässä mittakaavassa.
Tuleeko mielleen???
Aada@
59
185
Vastaukset
Aivan samassa veneessä ollaan arvon Aada@.
Psykologisesti luopuminen taitaa olla lähellä sitä mitä esimerkiksi itäsaksalaisille ja useille itäblokin kansalaisille tapahtui Neuvostoliiton romahtaessa. Monet olivat koko ikänsä aivan rehellisesti olleet rakentavinaan kommunismin ihannetta kohti pyrkivää sosialistista yhteiskuntaa ja sitten äkkiä sanottiinkin sen olleen pahasti epäonnistunut yhteiskunnallinen kokeilu.
Elämältä voi mennä pohja melko totaalisesti.- Aada@
"Elämältä voi mennä pohja melko totaalisesti."
Sama käynyt mielessä. Varsinkin jos tuon asian toteaminen käy nopeasti, tilanne voi olla erittäin hankala. Kaikki minkä varaan rakentanut elämänsä romahtaa.
Vaikka itselläni uskon mureneminen tapahtunut vuosikymmenten kuluessa, kuitenkin tämä kokonaan ilman uskoa tilanne on vähän kuin uuteen todellisuuteen tutustumista.
Myöskin jonkinlaisella kaiholla ajattelen jotain entistä. - satunnainen ateisti
Aada@ kirjoitti:
"Elämältä voi mennä pohja melko totaalisesti."
Sama käynyt mielessä. Varsinkin jos tuon asian toteaminen käy nopeasti, tilanne voi olla erittäin hankala. Kaikki minkä varaan rakentanut elämänsä romahtaa.
Vaikka itselläni uskon mureneminen tapahtunut vuosikymmenten kuluessa, kuitenkin tämä kokonaan ilman uskoa tilanne on vähän kuin uuteen todellisuuteen tutustumista.
Myöskin jonkinlaisella kaiholla ajattelen jotain entistä.Vaikka en ole koskaan ollut itse uskovainen, enkä tiedä miltä tuntuu kun elämän perusteet murenevat yhtäkkiä tai vähitellen, tuo yllä kerrottu agnoskepon vertaus toi mieleeni tämän seuraavan biisin.
Heidi Hautalan avokki, Andrei Nekrasov, on tehnyt dokumentin kommunismin hajoamisesta, ja siinä dokkarissa on vaikuttava biisi, jonka sävelmaailma hiplailee meikäläisenkin sisintä. Myös sanat ilmentävät oivallisesti sitä haikeutta, mikä on sisuksissa, kun jotain aiemmin pysyväksi oletettua onkin yhtäkkiä poissa.
Kannattaa kunnella loppuun asti (orkesteriversio lopussa on karvojanostattava :)) ja laittakaa kontekstiin uskon mureneminen.
https://www.youtube.com/watch?v=mRNMwj0Zk44
Mahtaako löytyä yle areenasta sitä ohjelmaa, jossa oli eräs lähetyssaarnaaja muistaakseni Etelä-Ameriikassa ja asui erään "alkuasukasheimon" parissa, joilla ei ollut mitään uskontoa ja kyseinen lähetyssaarnaaja valitsi saman tien kuin tällä heimolla oli.
- 17+14
Luin tästä aiheesta juuri keskustelua vanhasta ketjusta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/10538068
Audiokirja (jos englanti onnistuu):
Julia Sweeney
Letting Go Of God
Löytyy esimerkiksi youtubesta.- Aada@
Voisihan sitä englannilla yrittää, mutta luulisi sitä jotain suomeksikin löytyvän.
Aada@ kirjoitti:
Voisihan sitä englannilla yrittää, mutta luulisi sitä jotain suomeksikin löytyvän.
Voisitko edes ajatella kirjoittavasi sellaista itse?
- Aada@
agnoskepo kirjoitti:
Voisitko edes ajatella kirjoittavasi sellaista itse?
agnoskepo
Kaikkeahan sitä voi ajatella. Toinen asia on sitten kiinnostaako ketään lukea tai saako niistä ajatuksista mitään lukemiskelpoista tekstiä aikaan. Minulla on kyllä nyt tuttavapiirissä yksi palkittu kirjailija, häneltähän voisi kysyä vinkkejä. - murenemisesta
Aada@ kirjoitti:
agnoskepo
Kaikkeahan sitä voi ajatella. Toinen asia on sitten kiinnostaako ketään lukea tai saako niistä ajatuksista mitään lukemiskelpoista tekstiä aikaan. Minulla on kyllä nyt tuttavapiirissä yksi palkittu kirjailija, häneltähän voisi kysyä vinkkejä.Kysyisin Sinulta, Aada @, koitko aikanaan ensin Jumalan olemassaolon mahdottomana, vai olivatko ystäväsi sellaisia, joissa et esim. Jumalan rakkautta nähnyt (olet ehkä kertonut, mutta viesti on mennyt minulta huomaamatta)? Tiedät ehkä omasta kokemuksestakin, että on surullista nähdä toisen uskostaan luopuvan (hänen itsensä tähden). Toivon Sinulle kaikkea hyvää...toivossa.
Aada@ kirjoitti:
agnoskepo
Kaikkeahan sitä voi ajatella. Toinen asia on sitten kiinnostaako ketään lukea tai saako niistä ajatuksista mitään lukemiskelpoista tekstiä aikaan. Minulla on kyllä nyt tuttavapiirissä yksi palkittu kirjailija, häneltähän voisi kysyä vinkkejä.Ei siitä varmaan bestselleriä tulisi, mutta ainakin se pakottaisi sinut jäsentelemään asian uudella tavalla. Pelkkä kirjoitusprosessi voisi olla hyvinkin avartava kokemus.
Minulla on kesken jäänyt prosessi tietokoneellani ja se opetti minulle ainakin sen, ettei minusta kirjailijaksi ole. :D- Aada@
murenemisesta kirjoitti:
Kysyisin Sinulta, Aada @, koitko aikanaan ensin Jumalan olemassaolon mahdottomana, vai olivatko ystäväsi sellaisia, joissa et esim. Jumalan rakkautta nähnyt (olet ehkä kertonut, mutta viesti on mennyt minulta huomaamatta)? Tiedät ehkä omasta kokemuksestakin, että on surullista nähdä toisen uskostaan luopuvan (hänen itsensä tähden). Toivon Sinulle kaikkea hyvää...toivossa.
murenemisesta
Olin aina kiinnostunut uskonnosta. Helluntalais tausta isovanhemmilla ja monilla muillakin sukulaisilla. Uskoin et helluntalaiset ovat lähinnä oikein uskovia jotenkin sain tällaisen ajatuksen päähäni.Tein uskonratkaisun 17v, joka johti kriisissä olevan tilanteeni lähes, ei ole edes sanoja kuvaamaan mihin.
Ei ole ollenkaan kyse kenenkään yksittäisen ihmisen aiheuttamista ongelmista, vaan koko fundamentalismin toimimattomudesta.
Lähdin toiseen kaupunkiin noin 21v ja menin siellä kirkon toimintaan, josta löysin erittäin hyvän ystäväpiirin ja hyvän perheen kaltaisen yhteisön.
Jotenkin ne nuoruudenaikaiset kokemukset osaltaan "koteloituivat" mieleen, eikä tuo luterilaisuus tietenkään koko uskomisongelmaa paljasta, vaan tarjoaa ihmisille lääkkeeksi liberaalimpaa uskoa, joka kyllä suuresti auttoikin.
Kunnes sain 40v ensimmäisen lapseni ja kaikki nuoruudenaikaiset kokemukset tulivat mieleen,ihan kuin eilen olisivat tapahtuneet. Päädyin jättämään uskonnollisen uskon sen toimimattomuuden ja haavoittavuuden takia. Lib.usko ei mitään rikkonut, mutta oli osaltaan edesauttamassa vinoutuneen maailmankuvan omaksumisessa nuoruusiässä. Olen lähes koko elämäni elänyt sitä uskomistouhua tavalla tai toisella. Tästä kaikesta eheytymisestäkin olisi kirjoitettavaa vaikka kuinka palon, mutta menee liian henkilökohtaisuuksiin tällaiselle palstalle. Täällä ja yhdellä toisella palstalla kirjoittelusta on ollut minulle hyötyä. Tässä tämä erittäin lyhyesti. - Aada@
agnoskepo kirjoitti:
Ei siitä varmaan bestselleriä tulisi, mutta ainakin se pakottaisi sinut jäsentelemään asian uudella tavalla. Pelkkä kirjoitusprosessi voisi olla hyvinkin avartava kokemus.
Minulla on kesken jäänyt prosessi tietokoneellani ja se opetti minulle ainakin sen, ettei minusta kirjailijaksi ole. :Dagnoskepo
Kyllä näin voisi olla, vaikka sitten kirjoittaisi itselle ja lapsille luettavaksi aikuisena.
Joku kirjoitustaitoisempi saisi minulta kyllä myös kiinnostavaa materiaalia.
Myöskin uskonnollista väkivaltaa kokeneiden hoitopolussa olisi kehitettävää, kun sellaista ei taida oikein edes olla. - Aada@
Aada@ kirjoitti:
murenemisesta
Olin aina kiinnostunut uskonnosta. Helluntalais tausta isovanhemmilla ja monilla muillakin sukulaisilla. Uskoin et helluntalaiset ovat lähinnä oikein uskovia jotenkin sain tällaisen ajatuksen päähäni.Tein uskonratkaisun 17v, joka johti kriisissä olevan tilanteeni lähes, ei ole edes sanoja kuvaamaan mihin.
Ei ole ollenkaan kyse kenenkään yksittäisen ihmisen aiheuttamista ongelmista, vaan koko fundamentalismin toimimattomudesta.
Lähdin toiseen kaupunkiin noin 21v ja menin siellä kirkon toimintaan, josta löysin erittäin hyvän ystäväpiirin ja hyvän perheen kaltaisen yhteisön.
Jotenkin ne nuoruudenaikaiset kokemukset osaltaan "koteloituivat" mieleen, eikä tuo luterilaisuus tietenkään koko uskomisongelmaa paljasta, vaan tarjoaa ihmisille lääkkeeksi liberaalimpaa uskoa, joka kyllä suuresti auttoikin.
Kunnes sain 40v ensimmäisen lapseni ja kaikki nuoruudenaikaiset kokemukset tulivat mieleen,ihan kuin eilen olisivat tapahtuneet. Päädyin jättämään uskonnollisen uskon sen toimimattomuuden ja haavoittavuuden takia. Lib.usko ei mitään rikkonut, mutta oli osaltaan edesauttamassa vinoutuneen maailmankuvan omaksumisessa nuoruusiässä. Olen lähes koko elämäni elänyt sitä uskomistouhua tavalla tai toisella. Tästä kaikesta eheytymisestäkin olisi kirjoitettavaa vaikka kuinka palon, mutta menee liian henkilökohtaisuuksiin tällaiselle palstalle. Täällä ja yhdellä toisella palstalla kirjoittelusta on ollut minulle hyötyä. Tässä tämä erittäin lyhyesti.Uskontotiede on minua myös auttanut paljon ymmärtämään miten ne kokemukset kehittyvät ihmisen mielessä.
Aada@ kirjoitti:
agnoskepo
Kyllä näin voisi olla, vaikka sitten kirjoittaisi itselle ja lapsille luettavaksi aikuisena.
Joku kirjoitustaitoisempi saisi minulta kyllä myös kiinnostavaa materiaalia.
Myöskin uskonnollista väkivaltaa kokeneiden hoitopolussa olisi kehitettävää, kun sellaista ei taida oikein edes olla.Aada@
"Myöskin uskonnollista väkivaltaa kokeneiden hoitopolussa olisi kehitettävää, kun sellaista ei taida oikein edes olla. "
Tuota voisin jopa kysyä alan asiantuntijalta. Nuoruuden ajan erittäin läheinen kristitty kaverini on pitkän ja ilmeisesti melko ansiokkaan uran tehnyt neurospykologi. Pidämme vieläkin satunnaisesti yhteyttä.
Vaikka tällaisia hoitopolkuja olisikin, niin pidettäisiinkö niitä erikseen esillä? Trauma on trauma, on sen aiheuttaja mikä tahansa.Aada@ kirjoitti:
Voisihan sitä englannilla yrittää, mutta luulisi sitä jotain suomeksikin löytyvän.
"Voisihan sitä englannilla yrittää, mutta luulisi sitä jotain suomeksikin löytyvän."
Ikävä kyllä en ole sellaisiin (julkaistuihin) kirjoihin missään törmännyt. Ihmisten omia kirjoituksia netistä kyllä löytyy...- ???
agnoskepo kirjoitti:
Aada@
"Myöskin uskonnollista väkivaltaa kokeneiden hoitopolussa olisi kehitettävää, kun sellaista ei taida oikein edes olla. "
Tuota voisin jopa kysyä alan asiantuntijalta. Nuoruuden ajan erittäin läheinen kristitty kaverini on pitkän ja ilmeisesti melko ansiokkaan uran tehnyt neurospykologi. Pidämme vieläkin satunnaisesti yhteyttä.
Vaikka tällaisia hoitopolkuja olisikin, niin pidettäisiinkö niitä erikseen esillä? Trauma on trauma, on sen aiheuttaja mikä tahansa.Uskontojen Uhrit ry:llä on jotakin vertaistoimintaa mutta muutoin nämä menevät kai läpi normaalin terveydenhuoltojärjestelmän?
??? kirjoitti:
Uskontojen Uhrit ry:llä on jotakin vertaistoimintaa mutta muutoin nämä menevät kai läpi normaalin terveydenhuoltojärjestelmän?
Uskontojen Uhrit kävi minullakin mielessäni. Sitä kautta ainakin voisi löytyä tietoa, onko asiaan erikoistuneita psykologeja. Oma henkilökohtainen uskonkokemus psykologilla voisi olla hyödyksi, kunhan se osataan pitää hoitotilanteessa riittävän etäällä.
- Aada@
agnoskepo kirjoitti:
Uskontojen Uhrit kävi minullakin mielessäni. Sitä kautta ainakin voisi löytyä tietoa, onko asiaan erikoistuneita psykologeja. Oma henkilökohtainen uskonkokemus psykologilla voisi olla hyödyksi, kunhan se osataan pitää hoitotilanteessa riittävän etäällä.
agnoskepo
Minulle ei ole ollut paljoakaan hyötyä uskonnon uhreista, olen yrittänyt sitäkin kautta päästä käsittelemään noita trauma muistoja, voisihan sielläkin tilanne olla muuttunut.Toisaalta ihmisen mieli on kait sellainen ettei kerralla pysty käsittelemään kovin montaa asiaa.
Toisaalta kokemukseni kyllä viittaisivat siihenkin suuntaan, ettei uskonto problematiikan erityisosaamista paljonkaan koulutetuimmillakaan(VET) psykoterapeuteilla ole, ellei tilanne sitten viimevuosina ole muuttunut. Myös maantieteellinen sijainti vaikuttaa siihen, miten osaavia ihmisiä tarjolla ja kuinka paljon.
Mutta olisi kiva tietää mitä se sinun neuropsykologi ystäväsi asiasta sanoo.
Nämä palstat ovat kyllä osaltaan auttaneet, koska ne asiat eivät tunnu enää ollenkaan niin ahdistavilta kuin vaikka 5-6v sitten.
Olin välillä huolissani siitä miten hyvin selviän ensimmäisen lapseni hoidosta, mutta kaikki näyttäisi olevan ok. En nyt kaikkea aiheeseen liittyvää voi kertoa täällä, mutta olen hankkinut myös keskusteluapua kun tilanne viimeksi oli akuuteimmillaan. Aada@ kirjoitti:
agnoskepo
Minulle ei ole ollut paljoakaan hyötyä uskonnon uhreista, olen yrittänyt sitäkin kautta päästä käsittelemään noita trauma muistoja, voisihan sielläkin tilanne olla muuttunut.Toisaalta ihmisen mieli on kait sellainen ettei kerralla pysty käsittelemään kovin montaa asiaa.
Toisaalta kokemukseni kyllä viittaisivat siihenkin suuntaan, ettei uskonto problematiikan erityisosaamista paljonkaan koulutetuimmillakaan(VET) psykoterapeuteilla ole, ellei tilanne sitten viimevuosina ole muuttunut. Myös maantieteellinen sijainti vaikuttaa siihen, miten osaavia ihmisiä tarjolla ja kuinka paljon.
Mutta olisi kiva tietää mitä se sinun neuropsykologi ystäväsi asiasta sanoo.
Nämä palstat ovat kyllä osaltaan auttaneet, koska ne asiat eivät tunnu enää ollenkaan niin ahdistavilta kuin vaikka 5-6v sitten.
Olin välillä huolissani siitä miten hyvin selviän ensimmäisen lapseni hoidosta, mutta kaikki näyttäisi olevan ok. En nyt kaikkea aiheeseen liittyvää voi kertoa täällä, mutta olen hankkinut myös keskusteluapua kun tilanne viimeksi oli akuuteimmillaan.Eipä tässä kai muuta ole antaa kuin toivottaa jaksamista.
- Aada@
agnoskepo kirjoitti:
Eipä tässä kai muuta ole antaa kuin toivottaa jaksamista.
agnoskepo
Kiitos. Jaksamiseni on monella tavalla ok, parempi kuin ehkä koskaan. Tilanteeni olisi voinut nuoruudessa lähteä huonompaankin suuntaa ja päättyä huonommin. Monella on paljon raskaammat lähtökohdat.
Kiva kun olet tällä palstalla keskustelemassa, samoin kuin kaikki muutkin.
Mielestäni kaikilla on tänne tärkeää annettavaa. Jokaisella on vähän oma näkökulmansa, vaikka välillä "kahinoidaankin" joidenkin kanssa. - Aada@
Aada@ kirjoitti:
agnoskepo
Kiitos. Jaksamiseni on monella tavalla ok, parempi kuin ehkä koskaan. Tilanteeni olisi voinut nuoruudessa lähteä huonompaankin suuntaa ja päättyä huonommin. Monella on paljon raskaammat lähtökohdat.
Kiva kun olet tällä palstalla keskustelemassa, samoin kuin kaikki muutkin.
Mielestäni kaikilla on tänne tärkeää annettavaa. Jokaisella on vähän oma näkökulmansa, vaikka välillä "kahinoidaankin" joidenkin kanssa.lisäys vielä edelliseen
Eivät kaikki koe samalla tavalla vapaita suuntia ja kristillistä konservatismia kuin minä. Lähiystäväpiirissäni ei ole ollut samoin ajattelevia, kuin itse tällä hetkellä ja oikeastaan jo hyvin pitkään olen ollut.
Voi olla tosin kirkollisen yhteisön vaietuista asioista myös kyse.Täältä niitä enemmän samoin ajattelevia on löytynyt. Vaikea sitä kaikkea on kenellekään lyhyesti edes selittää.
Minua on vuosikausia pahasti rasittanut ylihengellinen "höyryäminen". Muut (ja osin itsekin) ovat laittaneet asian sen piikkiin, että sinä nyt olet tuollainen.
En voi kyseistä käyttäytymistä pitää millään tavalla järkevänä, erittäin tyhmää ja lapsellista touhua se on.
- Nasse.
Mikael Karvajalka :)
- Nimimerkki.
Jos ei ole ennestään tuytu, niin suosittelisin tätä Vihreän Rouvan palstaa:
http://www.vihrearouva.net/usko/index.html
Sieltä löytyy kirjoituksia aiheesta ja paljon muutakin mielenkiintoista luettavaa.- Aada@
Nimimerkki
Joo, tuolta löytyi aika mielenkiintoista luettavaa suomeksi.
- Kalju Pitkätukka
Tulee mieleen Veli toukomies(pappi) ja Ilkka Pyysiäinen(uskontotieteilijä), mutta
en nyt tiedä ovatko kirjoittaneet asiasta henkilökohtaisesta näkökulmasta.
Lehtiartikkeleissa ko. henkilöt ovat kertoneet uskosta luopumisestaan. - Ex-fundamentalisti
Ei tule mieleen kirjoja aiheesta, mutta Karen Armstrong eli muistaakseni seitsemän vuotta katolisessa nunnaluostarissa, mutta on nykyään ateisti ja kirjoitti teoksen 'Through the Narrow Gate' (tietääkseni ei suomennettu) kokemuksistaan luostarissa...
Häneltä on suomennettu kaksi kirjaa (ei tuosta aiheesta), - jotka olen lukenut - 'Jumalan historia' ja 'Myyttien lyhyt historia' näistä ensimmäisenä mainittu kertoo vähän Armstrongin nykyisestä maailmankuvasta ja siinä annetaan vastaus miksi hän erosi katolisuudesta; koska Jumalasta on tullut liian etäinen filosofinen absraktio "liikkumaton liikuttaja".
Muita ei valitettavasti tule mieleen...- satunnainen ateisti
Onko Armstrong ateisti? Muistan häntä kuvaillun (ehkä jopa itsensä toimesta) jonkinlaiseksi "teistisen mystiikan" kannattajaksi. Valitettavasti en kerkiä ottamaan nyt asiasta paremmin selvää, eikä pikahaut wikistä tms. tuottaneet tarpeeksi selkeää tulosta.
- Ex-fundamentalisti
satunnainen ateisti kirjoitti:
Onko Armstrong ateisti? Muistan häntä kuvaillun (ehkä jopa itsensä toimesta) jonkinlaiseksi "teistisen mystiikan" kannattajaksi. Valitettavasti en kerkiä ottamaan nyt asiasta paremmin selvää, eikä pikahaut wikistä tms. tuottaneet tarpeeksi selkeää tulosta.
Näin väitetään; "Itse Armstrong on tätänykyä ateisti."
http://www.kp24.fi/uutiset/32918/kello3.swf
- Kalju Pitkätukka
Ai niin, Hitchens oli useammankin uskonnon pauloissa, ennen kuin hylkäsi
kaikki uskonnot.
Joko olet Aada lukenut Hitchensin "Jumala ei ole suuri".
Jos Dawkinsin "Jumalharha" on jyrkkää tekstiä, tämä on armoton täysilaidallinen.- Aada@
olen lukenut, mutta jotenkin hänen voimakkaan hyökkäävä tyyli ei oikein kolahtanut.
- Aada@
Aada@ kirjoitti:
olen lukenut, mutta jotenkin hänen voimakkaan hyökkäävä tyyli ei oikein kolahtanut.
Jumalharha oli mielestäni hyvä. Kuten Ilkka Pyysiäisen ja Heikki Räisäsen kirjatkin.
- tuli tuli
- ateismi =
Teit mielenkiintoisen aloituksen. Siitä kun ihminen tulee uskoon, on kirjoitettu suomeksikin satoja, jo uskoisin jopa tuhansia kirjoja (itse lukenut santoja), mutta uskosta luopumisesta ei taida olla koivinkaan paljoa tarjolla. Ex-lestat ovat alkaneet nykyvuosina kirjoittelemaan elämäkertojaan, mutta monella heilläkin usko on säilynyt, mutta vain lähtö omasta uskonliikeestä on tullut ajankohtaiseksi.
En kyllä muista yhtään kirjaa jonka olisi kirjoittaut täysin luopioksi muuttunut uskovainen.- Aada@
Olisikohan Katriina Järvinen tällainen?
"Siitä kun ihminen tulee uskoon, on kirjoitettu suomeksikin satoja, jo uskoisin jopa tuhansia kirjoja"
Johtunee siitä, että evankeliointi kuuluu vahvasti kristinuskoon.- Aada@
ertert kirjoitti:
"Siitä kun ihminen tulee uskoon, on kirjoitettu suomeksikin satoja, jo uskoisin jopa tuhansia kirjoja"
Johtunee siitä, että evankeliointi kuuluu vahvasti kristinuskoon.ertert
"Johtunee siitä, että evankeliointi kuuluu vahvasti kristinuskoon."
Juuri niin, näitä uskoontulo ja löytämis- tarinoita minäkin luin, ennen kuin tein aikoinaan uskoontulo ratkaisuni.
Jokuhan voisi koota kirjan luopumis- tarinoista, sitten olisi sellainenkin, vaikka rippilahjaksi annettavaksi. No, oli ehkä ilkeästi sanottu, mutta uskonnollinen löytäminen on asiasta vain yksi puoli ja aika paljon jää siinä kertomatta.
- Englanniksi
Entinen pastori puhuu
https://www.youtube.com/watch?v=QeOfzN8ZTAM - messeri
En ole itse ollut koskaan erityisen uskonnollinen, mutta minulle on ollut avartavaa perehtyä maailman eri valtauskontoihin, kuten hindulaisuuteen, buddhalaisuuteen ja taolaisuuteen. Kaikilla uskonnoilla on samankaltainen funktio, kuten antaa selityksiä kosmisiin kysymyksiin, ja luoda tavoitteita ja merkitystä omalle elämälle.
- satunnainen ateisti
Bart Ehrman oli aikoinaan evankelikaalinen julistaja, mutta sittemmin agnostisoitunut, ja on tunnettu debatoija, raamatun- ja uskontojentutkimus pääaiheinaan.
En ole varma onko hän kirjoittanut omakohtaisesta uskosta luopumiseen johtaneesta prosessistaan, mutta luulisin, että hänen teksteistään (en ole lukenut) ja tiedän, että puheistaan voi rivien välistä tulkita niitä syitä, seurauksia ja johtopäätöksiä, joita hän on joutunut elämässään läpi käymään. - todisteet puhuu
Nimimerkki "Evid3nc3" on entisenä helluntailaisena tehnyt youtubeen loistavan sarjan "why i'm no longer a christian"
http://www.youtube.com/playlist?list=PLA0C3C1D163BE880A
Vaatii tietysti sitä kielitaitoa... eikä ole kirja :-) Videoita ja kirjoja tällaisista löytyy. Mm tämän yhden entisen katolisen papin pätkä.
http://youtu.be/tR-1epQms9Y
http://www.youtube.com/watch?v=2LTKzg1K7Es
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pat_Condell- Järjen riemuvoitto
Tämä ei nyt ihan taida olla sitä, mitä haet, mutta. Itse olen saanut paljon ymmärrystä lukemalla Kari Enqvistin kirjaa "Uskomaton matka uskovien maailmaan."
- ateismi =
Noin siinä saattaa käydä. Tavallaan sitä innostuu uudesta "oivalluksestaan" ja kokee että nyt elämä pyyhkii ja maa repee, mutta uutuuden eufoorisuus laantuu ja elämä muuttuu jälleen tylsäksi. Näin tapahtuu, jos ihminen innostuu ja hurahtaa uskoonkin vain inhimillisen vaikutuksen voimasta: vaikuttimena voi olla tyttö- tai poikaystävä, joka liikkuu jossain uskonnollisessa piirissä, tai muuten vain lähtee mukaan jonkin ystävän tai aktiviteetin vuoksi tai rupeaa uskovaiseksi lievittäkseen ongelmiaan.
Moni luopio palaa sittenkin takaisin ja uudistuu uskossaan tai itsensä uskoon suggeroinut luopuu siitä.- fda
Eipä sitä oikein muuta keinoa uskoontuloon ole kuin suggerointi.
- ateismi =
fda kirjoitti:
Eipä sitä oikein muuta keinoa uskoontuloon ole kuin suggerointi.
Ei se kyllä niin tapahdu. No sinä et ymmärrettävästi asiaa käsitä, kun ei ole kokemusta.
- fda
ateismi = kirjoitti:
Ei se kyllä niin tapahdu. No sinä et ymmärrettävästi asiaa käsitä, kun ei ole kokemusta.
Mistä tiedät millaisia kokemuksia minulla on? Se että olet kokenut jonkun transsitilan ei tee sinusta mitenkään erityistä, uskot sen kokemuksen olleen Jumalasta koska sinut on niin suggeroitu. Toinen luulisi saman kokemuksen olevan Thorista tai Vishnusta.
- Aada@
ateismi =
Noin siinä saattaa käydä.........."
Mitähän sinä nyt oikein tarkoitat? Ymmärrän tekstistäsi viitteitä siihen suuntaan, etten olisi ollut oikealla tavalla uskossa? Vai tulinko aikoinaan vääristä syistä uskoon?
Sinulla ei kaltaiselleni uskossa "epäonnistuneelle" taida muuta olla tarjolla, kuin helvettiä ja riivaajia?
Ihan kuin olisin joskus hamassa nuoruudessani kuullut jotain samankaltaista. ateismi = kirjoitti:
Ei se kyllä niin tapahdu. No sinä et ymmärrettävästi asiaa käsitä, kun ei ole kokemusta.
"No sinä et ymmärrettävästi asiaa käsitä, kun ei ole kokemusta. "
Ei kaikkia asioita tarvitse kokea etteikö niitä ymmärtäisi. Yhtä hyvin voisi sanoa, että ei voi ymmärtää, miksi ihmiset käyttävät huumeita, jos ei ole itse koskaan niitä käyttänyt.
- 9+15
Tälläkin palstalla on keskusteltu papin pitämästä blogista, jossa hän kertoo vuodestaan ateistina: http://keskustelu.suomi24.fi/node/11976262 Vielä ei ole varmaa jääkö hän ateistiksi, mutta varmaan blogissa on pohdintaa joka sivuaa kristinuskosta luopumista.
Kannattaa kurkata jos englanti taipuu.Eli uskosta voi noin vain luopua, laittaa kellon soimaan illalla ja päättää etten aamulla enää klo 7.00 ole uskossa ja vuodenpäästä tehdä homman toisin päin ja aamulla herää umpiuskovana?
a-teisti kirjoitti:
Eli uskosta voi noin vain luopua, laittaa kellon soimaan illalla ja päättää etten aamulla enää klo 7.00 ole uskossa ja vuodenpäästä tehdä homman toisin päin ja aamulla herää umpiuskovana?
Ei voi.
Voi toki alkaa elää kuin ei uskoisi.agnoskepo kirjoitti:
Ei voi.
Voi toki alkaa elää kuin ei uskoisi.Eipä toki, siksipä tuollainen "kokeilu" on aika turha. Eipä minuakaan mikään estäisi periaatteessa noudattamasta jonkin uskonnon rituaaleja ja perinnäissääntöjä ym. asiaankuuluvaa vuoden ajan mutta kun se usko puuttuisi niin mikäpä uskova siinä olisi.
Todellisuudessa se tuskin onnistuisi, en lähtisi moiseen pelleilyyn ja tuskin sitä vuotta edes kestäisin. Olen tottunut tekemään aika tavalla asioita oman pääni mukaan joka aiheuttaa aika ajoin räiskyntää parisuhteessakin eikä vähiten siksi että meitä on siinä kaksi samanlaista kovakalloa.a-teisti kirjoitti:
Eipä toki, siksipä tuollainen "kokeilu" on aika turha. Eipä minuakaan mikään estäisi periaatteessa noudattamasta jonkin uskonnon rituaaleja ja perinnäissääntöjä ym. asiaankuuluvaa vuoden ajan mutta kun se usko puuttuisi niin mikäpä uskova siinä olisi.
Todellisuudessa se tuskin onnistuisi, en lähtisi moiseen pelleilyyn ja tuskin sitä vuotta edes kestäisin. Olen tottunut tekemään aika tavalla asioita oman pääni mukaan joka aiheuttaa aika ajoin räiskyntää parisuhteessakin eikä vähiten siksi että meitä on siinä kaksi samanlaista kovakalloa.Minä kuitenkin tiedostan sen ja osaan kyllä olla hakkaamatta päätäni seinään jos se ei tuota tulosta. Samoin tuo toinen. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta. Kompromisseihin ne kuitenkin sitten lopulta päätyy jos toinen ei saa toista ylipuhuttua.
a-teisti kirjoitti:
Minä kuitenkin tiedostan sen ja osaan kyllä olla hakkaamatta päätäni seinään jos se ei tuota tulosta. Samoin tuo toinen. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta. Kompromisseihin ne kuitenkin sitten lopulta päätyy jos toinen ei saa toista ylipuhuttua.
Hunompi vaihtoehto kai olisi se, että toinen on kovakalloinen ja toinen sanoo vaan joo joo. Pitkässä juoksussa voi käydä niin, ettei myötäilijä sano pahasti, kun säkki täyttyy, vaan hän sanoo hyvästi.
Näin taisi käydä ensimäisessä avioliitossani. Kolme täysipäistä, yhteiskuntakelpoista kersaa on kuitenkin hyvä saldo, kävi liitolle miten kävi.- 9+15
a-teisti kirjoitti:
Eli uskosta voi noin vain luopua, laittaa kellon soimaan illalla ja päättää etten aamulla enää klo 7.00 ole uskossa ja vuodenpäästä tehdä homman toisin päin ja aamulla herää umpiuskovana?
Ei uskosta tai epäuskosta tietenkään voi luopua vain päättämällä siitä. Mutta luulisin tuon papin käsittelevän uskon loppumiseen liittyviä asioita. On pitänyt lukea blogia tarkemmin mutta en ole vielä ehtinyt.
Rudolf Hössin muistelmat ('Auschwitzin komendantti').
- Aada@
kekek-kekek
Rudolf Hössin muistelmat. Kiinnostava, tuon voisi lainata.
Dan Barker - Losing Faith in Faith: From Preacher to Atheist
Dan Barker - Godless
Entisen papin ja saarnaajan matka ateistiksi. Tätäkään ei taida tosin suomeksi löytyä.
Brian Baker - From Faith to Reason
Brian Bakes - Rest in Peace & Live
Australialainen ex-seurakuntajohtajan ja papin kokemuksia havahtumisestaan kristinuskon valheellisuuteen ja taustan epämääräisyyteen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 833970
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t342983Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä992243Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?301930- 311770
Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian231762Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell571699Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja271537Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91497- 281491