Jos ahven syö hauen, onko hän arvokas?

Tarkoitus on ihmisen aivojen luoma NÄENNÄISKÄSITE. Todellisuus on toinen. Tapahtumat ovat joko a) kausaalisia tai b) satunnaisia, eivät päämäärähakuisia eli finalistisia eli teleologisia.

Ihminen voi kuvitella PÄÄMÄÄRÄN ja EREHTYY pitämään päämäärää SYYNÄ. Todellisuudessa mielikuvaa tulevasta päämäärästä ei ole aiheuttanut itse päämäärä, vaan aivoissa AIKAISEMMAN perusteella syntyneet prosessit. On aivan tavallista, että aivot luovat mielikuvan päämäärästä, joka ei toteudukaan.

Kuvitelma päämäärästä ja sen olemisesta tapahtuman syynä synnyttää siis myös kuvitelman elämän päämäärästä. Ei elämällä, eikä millään muullakaan prosessilla, ole mitään päämäärää.

Absoluuttista ARVOA ei ole. On vain arvo jonkin kannalta. Jos kala onnistuu ottamaan kiinni toisen kalan ja syömään sen, voimme sanoa, että syöty on arvokas syöjälle, koska se edistää viimekädessä syöjän suvunjatkamista, mutta mitään absoluuttista siihen ei sisälly. Aivot vain EREHTYVÄT yleistämään arvon absoluuttiseksi kaikkien pysyväksi ominaisuudeksi.

Taivaaseen ei menne hauki, ei ahven eikä ihminen, sillä taivaasta ei ole mitään havaintoa,