Kaikkea sitä tapahtuukin paljaan silmän ulottumattomissa. Vaikka tieteen varjolla on tehty vaikka minkälaista hengetöntä filosofiaa, on kuitenkin hyvä, että tiede paljastaa paljon sellaista mielenkiintoista, mitä ei tulisi pieneen mieleenkään, ellei asioita instrumenteilla havaittaisi.
Yksi ihmeellinen asia on apoptoosi, jota kutsutaan myös ohjelmoiduksi solukuolemaksi. "Ohjelman" olemassaolosta en tiedä, mutta "ohjelmaan" viittaava nimi kuvaa kuitenkin hyvin prosessin teleologista tarkoituksenmukaisuutta. Apoptoosi on sisäsyntyinen solukuolema, solun todellinen itsemurha - vastakohtana nekroosille, jossa solu kuolee ulkoisista syistä esim. murskaantuessaan.
Apoptoosin tarkoituksenmukaisuus ja teleologisuus ilmenee mm. siinä, miten saamme sormet. Sikiövaiheessa kätemme ovat aluksi kuin lapioita tai räpylöitä, mutta tarkkaan suunnattujen solukuolemien ansiosta saamme sormienvälit ja siten sormet. Toinen esimerkki: sellaiset aivosolut, jotka eivät aivojen muodostusvaiheessa saa linkitettyä itseään riittävään määrään synaptisia yhteyksiä, poistavat itsensä pois tieltä tekemällä itsemurhan. Ne ovat siis kuin japanilaisia harakirin tekeviä yritysjohtajia konkurssin jälkeen.
http://science.howstuffworks.com/life/cellular-microscopic/apoptosis.htm
Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa.
Ne hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa.
Pienimmällä hämmästyksen määrällä näistä löydöistä selviää otaksumalla, että kaikessa on tietoisuus; että solut jne organismit ovat, kuten ihmisetkin, tietoisia toimijoita. Nämä toimijat osallistuvat toimintoihin, joilla on merkitystä laajemmalle kokonaisuudelle.
Yksi ihmeellinen asia on apoptoosi, jota kutsutaan myös ohjelmoiduksi solukuolemaksi. "Ohjelman" olemassaolosta en tiedä, mutta "ohjelmaan" viittaava nimi kuvaa kuitenkin hyvin prosessin teleologista tarkoituksenmukaisuutta. Apoptoosi on sisäsyntyinen solukuolema, solun todellinen itsemurha - vastakohtana nekroosille, jossa solu kuolee ulkoisista syistä esim. murskaantuessaan.
Apoptoosin tarkoituksenmukaisuus ja teleologisuus ilmenee mm. siinä, miten saamme sormet. Sikiövaiheessa kätemme ovat aluksi kuin lapioita tai räpylöitä, mutta tarkkaan suunnattujen solukuolemien ansiosta saamme sormienvälit ja siten sormet. Toinen esimerkki: sellaiset aivosolut, jotka eivät aivojen muodostusvaiheessa saa linkitettyä itseään riittävään määrään synaptisia yhteyksiä, poistavat itsensä pois tieltä tekemällä itsemurhan. Ne ovat siis kuin japanilaisia harakirin tekeviä yritysjohtajia konkurssin jälkeen.
http://science.howstuffworks.com/life/cellular-microscopic/apoptosis.htm
Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa.
Ne hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa.
Pienimmällä hämmästyksen määrällä näistä löydöistä selviää otaksumalla, että kaikessa on tietoisuus; että solut jne organismit ovat, kuten ihmisetkin, tietoisia toimijoita. Nämä toimijat osallistuvat toimintoihin, joilla on merkitystä laajemmalle kokonaisuudelle.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Apoptoosin tarkoituksenmukaisuus menettelee, mutta teleologisuus?
Teleologisuus ilmenee sikiön kehitysvaiheessa. On ihan oikeutettua ajatella apoptoosin olevan sikiön kehityksen kannalta päämääräsuuntautuneisuutta.
Tarkoituksenmukaisuuden voi tulkita ainakin kahdella tapaa: viittaatko tarkoituksenmukaisuudella älykkääseen toimintaan vai viittaatko apoptoosin olevan teleologisesti tarkoituksenmukaista?
Linkissä jo oli vastaesimerkkejä molemmille tulkinnoille. On mahdollista, että apoptoosi tapahtuu virheellisesti eli solut tappavat itsensä silloin kun ei pitäisi, ja toisaalta jäävät henkiin silloin kun ei pitäisi. Joten niiden toiminta ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista kummankaan tulkinnan viitekehyksessä. Lisäksi linkissä oli ehtona, että aivojen kehityksessä vaaditaan synapsiyhteyksiä henkiin jääville soluille. Tällöin kaikissa niissä tapauksissa joissa synapsiyhteyksien toiminta häiriintyy vaikkapa raskausajan infektioiden tai geeniperimän aiheuttamien vaikutusten vuoksi, on mahdollista ei-tarkoituksenmukainen solukuolema.
Toisaalta laajemmassa mittakaavassa, mikäli tarkoituksenmukaisuus tulkitaan älykkäänä toimintana esim. biologisena prosessina, on hyvä kyseenalaistaa ovatko lopputulemat niin älykkäitä. Toki tämä menee jo hyvin kauas abstraktimmalle tasolle. Esim. robottikäsi on mahdollisesti älykkäämpi kuin orgaaninen käsi.
Tietysti ihmisen kädet ovat älykkäitä orgaanisten käsien luokassa.
Lisäksi solut sikiön kehitysvaiheessa luovat yhteyksiä kemiallisesti, joten esim. jonkin tyyppinen kemiallinen epätasapaino kehitysvaiheessa voi johtaa toisenlaiseen lopputulemaan. Ei voida siis ajatella apoptoosin olevan tarkoituksenmukaista ja teleologista.
Oikeastaan maailmankaikkeuskaan ei ole teleologinen. Ei ole mitään tiettyä päämäärää tai kehityksen suuntaa jota kohden ja jota myötäillen minkään evoluutio tapahtuu - edes sikiön tai syntyneen ihmisen. Kehitykseen vaikuttaa monta asiaa ja ne luultavasti eivät ole tarkoituksenmukaisia.
Johtopäätöksenä kuitenkin ettei ole hyvä yleistää apoptoosia tarkoituksenmukaiseksi ja teleologiseksi prosessiksi ainakaan perustelematta.
Teleologisuudella tarkoitin juuri tarkoituksenmukaisuutta: jokin asia tapahtuu jonkin päämäärän vuoksi. Apoptoosi usein näyttää tapahtuvan jotta jokin muu asia tapahtuisi tai jotta jokin organismin toiminnalle tai hyvinvoinnille tärkeä asiantila astuisi voimaan.
Teleologisuus ei ainakaan minun määritelmässäni vaadi mitään ehdottoman tarkasti määritettyä kohtalonomaisen välttämättä toteutuvaa päämäärää. Siten se ei vaadi myöskään mitään prosessin kaikkivoipaista erehtymättömyyttä. Esimerkiksi intentionaaliset päämäärään tähtäävät teot ovat (ainakin minun määritelmässäni) eräs teleologisten tapahtumien osajoukko, ja päämäärää ei välttämättä aina saavuteta - hutejakin saattaa tulla. Esimerkiksi kun jalkapalloilija laukaisee pallon kohti maalia, on tapahtuma intentionaalinen ja siten teleologinen. Vaikka pallo menisi ohi maalin, olisi potkutapahtuma silti teleologinen, koska se tapahtui jonkin päämäärän vuoksi (näin ainakin minun määritelmäni mukaan).
Näyttää siltä, että sinulla on sen sijaan mielessäsi jokin sellainen teleologian määritelmä, jossa asetetun päämäärän täytyy toteutua väistämättä, jotta tapahtuma täyttäisi teleologisuuden kriteerit, jollen aivan väärin ymmärtänyt.
Teleologisuus itselläni ei ole täysin noin jyrkkä miten esitit. En esimerkiksi ajattele, että teleologisuus tarkoittaisi kohtalonomaista välttämättömyyttä. Enemmänkin pyrin pitämään sen erossa kausaation tai determinismin käsitteistä.
En täysin samaistu ajatukseen, että intentionaalisuus on teleologisuuden osajoukko sillä yleensä teleologisuudella viitataan nimenomaan päämärästä käsin tapahtuvaan määrittelyyn prosessin suhteen eikä sen syystä/alusta lähtien. Jokin tapahtuu päämääränsä vuoksi siten että päämäärä on välttämätön sen prosessin luonteen (sen olevaisuuden) tai tavan kannalta. Ei esimerkiksi ajatella: jokin syy aiheuttaa välttämättä jonkin seurauksen, tai jokin teko on päämäärän syynä. Jälkimmäiset ovat luontevaa määrittelyä tietenkin kausaalisesti ajateltuna. Tämän vahvuuden teleologisuuden käsitteessäni kyllä pidän eli olet oikeassa tekstisi lopussa. Kohtalon välttämättömyys on kuitenkin liikaa. Jaoit myös itse ensimmäisessä kappaleessa päämäärän vuoksi tapahtuvaa ajattelua, mutta keskivaiheilla saa käsityksen että kausaalisuus ja teleologisuus ovat jotenkin sekaisin?
En myöskään ole teleologisuuden kannattaja sillä se on mielestäni epäuskottavaa. Tosin tälle uskomukselleni ei ole sellaisia perusteita joita jakaisin tässä.
Joka tapauksessa käsitteesi kuulostaa enemmän kausaaliselta kuin teleologiselta tai käsitteesi kuulostaa enemmän tavoitteelliselta kuin teleologiselta. Miten esim. teleologisuus ja kausaalisuus eroavat sinulla? Vai ajatteletko teleologisuuden ja kausaalisuuden olevan jotenkin väistämättä samaa asiaa? Eri näkökulmia ne voivat olla, mutta eivät mielestäni samaa asiaa.
En tiedä oletko alkuperäinen kirjoittaja, mutta haluaisin vielä kommentoida alkuperäisen tekstin aika vahvaa loppukommenttia, että solut ovat tietoisia. Ne ainakin käsittelevät informaatiota ja ovat energisessä vuorovaikutuksessa, siis jos ajatellaan teoreettisesti, universumissa kuten kaikki muukin. En nyt menisi suorilta käsiltä niputtamaan sinne tietoisuutta. Tietoisuus on kai jotakin enemmän kuin pelkkä informaation prosessointi.
Pieni lisäys vielä, että en ajattele myöskään, että kausaatio olisi välttämättömästi determinististä. Potku voi mennä ohi maalin, mutta jos olisi mennyt maaliin, olisi potku ollut sen syynä. Tietenkin potku on myös ohimaalin syynä.
”Teleologisuus itselläni ei ole täysin noin jyrkkä miten esitit. En esimerkiksi ajattele, että teleologisuus tarkoittaisi kohtalonomaista välttämättömyyttä. Enemmänkin pyrin pitämään sen erossa kausaation tai determinismin käsitteistä.”
Niin minäkin, mutta samalla on huomattava, että teleologiseen ja intentionaaliseen tapahtumaan saattaa sisältyä myös kausaalisuuteen tukeutuvia vaiheita. Se on ratkaisevaa, tapahtuuko se alunperin kausaalisista syistä, niiden pakottamana ja tarkoituksettomasti, tähtäämättä mihinkään, vai tapahtuuko se jonkin asian vuoksi, tähdäten johonkin. Ja teleologisuus EI redusoidu kausaalisuuteen.
Esimerkkinä kausaalisuuden sisältymisestä osana teleologista tapahtumaa on se, kuinka pallon potkaisussa kohti maalia tukeudutaan potkun jälkeen siihen, että pallo etenee kausaalisella tavalla (toivottavasti) maaliin.
Maalin teon tarkoituksena on voittaa ottelu; sen tarkoituksena taas voittaa sarja (tai pärjätä siinä mahdollisimman hyvin); sen tarkoituksena mikä lie, varmaan jokin hyvinvointi.
”En täysin samaistu ajatukseen, että intentionaalisuus on teleologisuuden osajoukko sillä yleensä teleologisuudella viitataan nimenomaan päämärästä käsin tapahtuvaan määrittelyyn prosessin suhteen eikä sen syystä/alusta lähtien.”
Päämäärän vuoksi tapahtuvana minä intentionaalisuudenkin käsitän; mielessä on jokin päämäärä tai toive, jonka saavuttamiseksi toimitaan. Mutta useimmiten sellainen toive ei pakota mekanistisesti mihinkään. Onko intentionaalisuus kuitenkin sinun mielestäsi jokin kausaalisen determinismin ilmentymä, eli ajatteletko intentionaalisuutta tavalla jolla luulit minun ajattelevan teleologisuutta?
”Joka tapauksessa käsitteesi kuulostaa enemmän kausaaliselta kuin teleologiselta tai käsitteesi kuulostaa enemmän tavoitteelliselta kuin teleologiselta. Miten esim. teleologisuus ja kausaalisuus eroavat sinulla? Vai ajatteletko teleologisuuden ja kausaalisuuden olevan jotenkin väistämättä samaa asiaa?”
Tämä väärinkäsitys tuli varmaankin jo oiottua ja ero selitettyä – ne eivät ole käsitteellisesti sama asia. Teleologia ei redusoidu kausaalisuuteen. Kausaaliset tapahtumat tapahtuvat menneisyyden täysin pakottamina ja mahdollisesti ilman mihinkään tarkoitukseen tähtäävyyttä, kun taas teleologiassa jokin tapahtuu menneisyyden siihen mitenkään pakottamatta, jonkin tulevan asiantilan toivottavasti saavuttamiseksi. Vapaat teot ovat usein teleologisia.
”En tiedä oletko alkuperäinen kirjoittaja, mutta haluaisin vielä kommentoida alkuperäisen tekstin aika vahvaa loppukommenttia, että solut ovat tietoisia. Ne ainakin käsittelevät informaatiota ja ovat energisessä vuorovaikutuksessa, siis jos ajatellaan teoreettisesti, universumissa kuten kaikki muukin. En nyt menisi suorilta käsiltä niputtamaan sinne tietoisuutta. Tietoisuus on kai jotakin enemmän kuin pelkkä informaation prosessointi.”
Ratkaisevaa on prosessoinnin laatu. Jos se on täysin mekanistista, niin asia on kuten sanot. Jos se sen sijaan sisältää elementtejä, jotka eivät selity mekanistisesti, niin tarvitaan jokin selittävä tekijä teleologiselle/intentionaaliselle käyttäytymiselle. Itse en ainakaan keksi siihen mitään muuta selittävää tekijää kuin tietoisuuden.
Tosiasia on, että biologisten organismien toiminta on vahvasti teleologista/intentionaalista. Tämä on totta niin solujen osien tasolla kuin kymmenien metrien kokoisissa otuksissakin. Laitan seuraavaan viestiin pari lainausta ”teleologisesta realismista” biologiassa.
Nothing in biology makes sense, except in the light of teleology'. This could be the first sentence in a textbook about the methodology of biology. The fundamental concepts in biology, e.g. 'organism' and 'ecosystem', are only intelligible given a teleological framework. … The identity of biological systems cannot be specified without teleological reasoning.
Teleology and its constitutive role for biology as the science of organized systems in nature - ResearchGate. Available from: http://www.researchgate.net/publication/221824520_Teleology_and_its_constitutive_role_for_biology_as_the_science_of_organized_systems_in_nature [accessed May 13, 2015].
Normativity, Agency, and Life: Teleological Realism in Biology
We find it impossible to speak for long about living things without using terminology that is teleologial, evaluative, or otherwise normative in character. This book argues that the reason why we find such language indispensable is because all organisms literally are agents, in a strong normative sense of that term. In other words, living things are physical systems that actively strive to perpetuate themselves in existence, by acting on the world. Normative agency is an inherent, objectively real property of life as such. Thus, organisms should not be viewed as machines, but rather as constituting a distinct natural kind, with normative agency as their essential property. This means that normative agency constitutes a scientific problem requiring investigation. It is further argued that the conceptual toolkit of neo-Darwinism is inadequate to this task. Finally, various recent ideas are examined, drawn from various scientific disciplines (including nonequilibrium thermodynamics, nonlinear dynamics, and quantum field theory), which take a more direct approach to the investigation of the phenomenon of normative agency.
http://www.amazon.com/Normativity-Agency-Life-Teleological-Realism/dp/3659209651
Pari sataa vuotta on biologiassa ollut vallalla uskonto, että solut ja eliöt ovat mekanistisia koneita vailla autonomiaa ja (sisäistä) teleologiaa/intentionaalisuutta, mutta kehittyvän tieteen avulla voidaan onneksi sellaisia harhaisia dogmaattisia uskomuksia muuttaa.
Vallitseva biologinen teoria ei tunne teleologisuutta. Näin tulkitut ilmiöt on jo kauan sitten selitetty kausaalisiksi, satunnaisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan tuloksiksi geneettisessä ohjelmassa, niinkuin muutkin biologiset ilmiöt.
Niin, "selitetty". Kuten jo yllä lukee:
Pari sataa vuotta on biologiassa ollut vallalla uskonto, että solut ja eliöt ovat mekanistisia koneita vailla autonomiaa ja (sisäistä) teleologiaa/intentionaalisuutta, mutta kehittyvän tieteen avulla voidaan onneksi sellaisia harhaisia dogmaattisia uskomuksia muuttaa.
Henkilöt, jotka käyttävät tieteesta nimea uskonto, ovat jo implisiittisesti sulkeneet itsensä tieteen ulkopuolelle.
"Henkilöt, jotka käyttävät tieteesta nimea uskonto, ovat jo implisiittisesti sulkeneet itsensä tieteen ulkopuolelle."
Kyllä se kussakin tieteessä oleva oletusten, postulaattien ja havaintojen tulkintojen kokoelma on myös uskomusjärjestelmä vaikka se olisi kuinka koherentti kokonaisuutena ja jopa matemaattisesti ilmaistu. Tiede ei ole koskaan ollut puhdasta empiriaa eli ei siis synny mistään "puhtaasta" havainnosta. Yhtäkään empiiristä teoriaa ei voi edes periaatteessa todistaa oikeaksi vaan ainoastaan vääräksi (falsifiointi).
Dogmaattisuus on tieteen syöpä.
Sinullahan on hieno syy olla seuraamatta syöpäistä tiedettä. Kyl sen niiku näkee, ettet seuraakaan. Jos poistut tiedepalstoilta, huomaat kauhuksesi/iloksesi, ettei sinua kaivata.
Francis Crick sanoi niinkin myöhään kuin 1966:
”The ultimate aim of the modern movement in biology is in fact to explain all biology in terms of physics and chemistry.”
Reduktionismin huippuedustajankin mukaan kyseessä on siis vain päämäärä, ei mikään todistettu tieteellinen tulos. Reduktionismi on siis ohjelma, jossa vasta päämäärä on tiedossa, eivät todistukset. Faktat eivät siis suinkaan ole osoittaneet reduktionismia todeksi, vaikka jotkin uskossaan pitkälle päässeet yltiöpäät niin väittävätkin.
”There is a very good reason for this. Since the revolution in physics in the mid-twenties, we have had a sound theoretical basis for chemistry and the relevant parts of physics”
Tosin se ”sound theoretical basis” on jotakin aivan muuta kuin jollaiseksi Crick sitä luuli. Crick luuli sitä materialistiseksi realismiksi, mitä se ei suinkaan ole.
”So far everything we have found can be explained without effort in terms of the standard bonds of chemistry—the homopolar chemical bond, the van der Waal attraction between nonbonded atoms, the all-important hydrogen bonds, and so on […] Thus eventually one may hope to have the whole of biology ‘explained’ in terms of the level below it, and so on right down to the atomic level.
Crick kertoo tuossa kuinka organismeista on kyetty yksilöimään ne fysikaaliset voimat, jotka pitävät organismin kasassa yhtenä kappaleena niin, ettei se leviä lattialle tai hiukkaset lennä taivaan tuuliin. Mutta biologian reduktio fysiikkaan pitää sisällään ehkä vähän muutakin kuin selityksen sille, miten organismi pysyy yhtenä kappaleena. Biologiassa se iso kysymys on tietysti organismien autonominen (~teleologinen) toiminta. Ja selvää on, että fysiikka ja kemia eivät sitä selitä.
”And it is the realization that our knowledge on the atomic level is secure which has led to the great influx of physicists and chemists into biology.”
Tosiaan, eräät merkittävimmistä kvanttifyysikoista liittyivät mukaan keskusteluun biologian mekanistisuudesta vs. teleologisuudesta. Bohr näyttää olleen vahvasti mekanistista teoriaa vastaan. Sen sijaan Schrödinger oli deterministi, ja hänen näkemyksensä saivat valtaa biologiassa. No nykyään tiedämme ainakin sen, että Schrödinger oli determinismissään väärässä.
Löysin erään paperin, jossa kerrotaan historialliset faktat siitä, kuinka ”teleologia eliminoitiin biologiasta”. Kunhan olen ehtinyt lukea sen läpi, voin kertoa siitä lisää. Tässä on tiivistelmä:
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1369848611000495
Äläs nyt. Nimimerkki "uskomusjärjestelmä" puhuu täyttä asiaa. Ja asiaa puhuvia täällä nimenomaan kaivataan, pelkkien dogmaatikkojen sijasta.
"Sen sijaan Schrödinger oli deterministi, ja hänen näkemyksensä saivat valtaa biologiassa. No nykyään tiedämme ainakin sen, että Schrödinger oli determinismissään väärässä."
Toisaalta S. kirjassaan 'What is life' esitti että elämän olennaisin piirre oli negentropia eli entropian vastustaminen. Muutenkin hänen näkemyksensä tuossa kirjassa ovat mielestäni virkistävän kaukana nykyisestä biologian hedelmättömästä dogmista jonka mukaan evoluutiolla ei ole suuntaa eikä päämäärää. Mielestäni sellainen päämäärä on juuri nimenomaan entropian vähentäminen joka ilmenee eliön autonomian kasvuna aivojen kehittymisen myötä. Evoluutiokin olisi mielestäni nähtävä koko maapallon biosfäärin yhteisenä evoluutiona jossa jokaisella lajilla on oma tehtävänsä kokonaisuudessa eikä minkään lajin kehitystä voida ymmärtää erillään tästä kokonaisuudesta.
http://en.wikipedia.org/wiki/What_Is_Life?
Schrödinger oli kaiken kaikkiaan melko kahtalainen hahmo. Toisaalta hänellä oli paljon mystisiä itäisiä näkemyksiä, joita hän toi ilmi enemmän kuin kukaan muu kvanttifyysikoista, mutta toisaalta hänellä oli myös dualistisen näköisiä näkemyksiä, jotka yhdistyneenä fysikaaliseen determinismiin näyttivät kieltävän mielen interaktion materian kanssa ja siten vapaan tahdon. Luulen, että että lähes jokaiselle väitteelle "Schrödinger oli sitä mieltä että..." on löydettävissä vastaesimerkki Schrödingerin omista puheista.
"hänellä oli myös dualistisen näköisiä näkemyksiä, jotka yhdistyneenä fysikaaliseen determinismiin näyttivät kieltävän mielen interaktion materian kanssa ja siten vapaan tahdon."
En itse kyllä näe S:n näkemyksiä ristiriitaisina mutta se tulkinta ehkä liittyy kunkin omaan omaksuttuun maailmankuvaan - ehkä kyse on pikemminkin toisiaan täydentävistä näkökulmista. Logiikka sinänsä pätee vain näkökulmien sisällä eli ristiriitaisuus voi olla näennäistä (esim. pallo voi olla yhtäaikaa pyöreä ja punainen)
Tämä ei liity enää välttämättä Schrödingeriin mutta toisaalta jos ei olisi minkäänlaista fysikaalista determinismiä niin ei sille vapaalle tahdollekaan olisi mitään mielekästä käyttöä - juuri fysikaalinen determinismi mahdollistaa sen että kun päätän nostaa käteni niin se käsi myös nousee. Ei ne Newtonin kaavat lakanneet toimimasta ja maailman muuttunut kokonaan inderterministiseksi kvanttifysiikan myötä. Toisaalta se kvanttifysiikan indeterminismi mahdollistaa vapaan tahdon. Vapaan tahdon sinänsä ei tarvitse olla mikään yliluonnollinen ilmiö vaan se on todennäköisesti kaikkien elävien olentojen ominaisuus jossain määrin ja suhteellisena kykynä valita:
http://bjoern.brembs.net/2013/08/flashback-all-brains-possess-free-will-because-there-is-no-design-in-biology/
http://en.wikipedia.org/wiki/Two-stage_model_of_free_will
Se absoluuttinen syistä vapaa "vapaa tahto" minkä luonnontietelijät usein haluavat kieltää ansaitsee lähinnä nimityksen "älyvapaa tahto" koska se täysin hyödytön mahdottomuutensa lisäksi. Tahto on aina jollain tavalla determinististä ja se vapaus on lähinnä tiedostetuista vaihtoehdoista valitsemista (decision space).
Välttämättä ei myöskään ole syytä olettaa että se mieli olisi jotenkin eri asia kuin materia vaan voi olla myös sama substanssi eri näkökulmista - "aine" objektiivisena mielen ulkopuolella ja taas se "mieli" sen saman substanssin subjektiivinen ilmentymä joka korreloi aivojen fysiologisten prosessien kanssa.
Loppujen lopuksi se ainekin on yksi tietoisuuden sisällöistä aina ja siitä kokemusten kokonaisuudesta on valikoitu tai abstrahoitu säännönmukaisuudet tieteeksi joka on eräänlainen konsensustietoisuuden ilmentymä kaikille tässä kulttuurissa eläville ihmisille.
Tietoisuus on ehkä jonkinlaista integroitua informaatiota joka ilmenee "subjektiivisesti" tajuntana ja "objektiivisesti" aivoina. Tuo aivojen integroitu informaatio on maailmankaikkeuden monimutkaisin tunnettu fysikaalinen järjestelmä jossa aine-tietoisuus substanssi lokalisoituu yksilöksi tai egotietoisuudeksi.
Tuossa vähän omaa tajunnanvirtasekoilua. Kun olen jo saanut hullun ja dementikon "paperit" moneen kertaan muilta palstalaisilta niin kai tuo pläjäys vain vahvistaa heidän näkemystään entisestään. Ei se mitään. Mulla on ainakin hauskaa ja se onkin se pääasia ainakin itselleni.... :-)
Liian monta aihetta yhdessä viestissä vastattavaksi. Sanotaanko vain, että paria asiaa lukuunottamatta (jotka jääköön tässä täsmentämättä) en ole mistään aivan samaa mieltä ;-) Noissa olisi kyllä aiheita useampaankin ketjuun.
Lupasin kertoa, mitä mielenkiintoista on paperissa, jossa kerrotaan, kuinka "teleologia tuli eliminoiduksi biologiassa". Oikeastaan eliminaatioargumenttien huipuksi jäi tuo ylläoleva Crickin puheenvuoro. Paperi sisälsi ennemminkin Bohrin 1930-luvulla esittämän teleologisen argumentin käsittelyä myötämieliseen sävyyn, joten en oikeastaan ymmärrä, miksi paperin nimenä oli "How was teleology eliminated in early molecular biology?". Paperista jää mielikuva, että ei sitä missään vaiheessa millään todisteilla eliminoitu (kuten ei eliminoitukaan; kysymys ratkaistiin siis enemmänkin vain vakaalla tahdolla uskoa niin).
"Liian monta aihetta yhdessä viestissä vastattavaksi. Sanotaanko vain, että paria asiaa lukuunottamatta (jotka jääköön tässä täsmentämättä) en ole mistään aivan samaa mieltä ;-) "
Täydellinen samanmielisyys olisi jo melko huolestuttavaa mutta näköjään et ollut silti mistään asiasta täysin eri mieltäkään tai niin voisi ehkä päätellä.
En nyt oikeastaan odottanutkaan vastausta tuohon melko sekavaan esitykseeni. Oma maailmankuvani on muutenkin jatkuvasti työn alla eli ei ole mitenkään oikeastaan juuri miltään osin täysin lyöty lukkoon. Oma prosessini on jatkunut jo ainakin 40 vuotta ja ainoa lopputulos on että olen lähinnä karsinut pois joitain juttuja ja uusia tullut tilalle- ei niinkään että olisin päässyt jotenkin lähemmäksi "totuutta" jos sitä edes minään staattisena on olemassa.
"ratkaistiin siis enemmänkin vain vakaalla tahdolla uskoa niin"
Niin se vakaa tahto uskoa johonkin perusoletukseen taitaa olla aika yleistä tieteessä ja näkyy tieteen historiassa ja se on usein pohjimmiltaan toiveajattelua että joskus lähi - tai kauemmassa tulevaisuudessa voidaan osoittaa joku asia oikeaksi tai vääräksi kuten tässä teleologian tapauksessa.
Elottomassa luonnossa ei todennäköisesti ole ainakaan selkeää teleologiaa mutta elollisen luonnon kuvauksessa se on välttämättömyys koska eliö aina pyrkii aina johonkin päämäärään (ravinto, lisääntyminen, elossapysyminen). Inhimillisessä toiminnassa ja kulttuurissa teleologia on itsestään selvää - itse tiede on teleologista toimintaa.
Teleologian kieltäminen johtaa helposti paradokseihin kuten psykologiassa behaviorismi aika hyvin osoitti. Reduktionismi ja fysikalismi sovellettuna pätevyysalueensa ulkopuolella johtaa joko hedelmättömään tutkimussuuntaan tai yleisemmin selkeään hölmöilyyn.
Oikeastaan länsimainen materialistinen (=reduktionismi & fysikalismi) tiede on synergisessä vuorovaikutussuhteessa vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän ja talousjärjestelmän kanssa. Ilman materialistista filosofiaa ja metafysiikkaa tieteen taustalla olisi hyvin vaikea oikeuttaa nykyistä kulutusyhteiskuntaa jossa tärkein asia on talouskasvu ja nimenomaan aineellisten hyödykkeiden kuluttaminen.
Esim. tehomaatalous tulisi kyseenalaiseksi jos osoitettaisiin että eläimet ovat teleologisesti suuntautuvia ihmisen kaltaisia tuntevia olioita.
Tiede ei etsi varsinaisesti totuutta (muuta kuin juhlapuheissa) vaan sen tarkoitus on ylläpitää vallitsevia valtasuhteita. Suurin osa ns. tieteestä on puhdasta propagandaa ja lähinnä vain systematisoitua asennetta ja ennakkoluuloa suhteessa todellisuuteen. Tieteen ihanne samoin kuin tieteen kokeellinen metodi ovat hyviä jos niitä vain johdonmukaisesti noudatettaisiin aina.
http://www.anomalistbooks.com/book.cfm?id=80
http://www.amazon.com/Science-Wrong-About-Almost-Everything/dp/1938398319
http://www.skeptiko.com/
ps. Nyt sitten pidän paussia jonka pituuden itse määrittelen. Olis tässä lähiaikoina vähän tärkeämpääkin tekemistä...
Joko taas rupesit kirjottaan? Pidä nyt ihmeessä se tauko, jonka lupasit.
"Joko taas rupesit kirjottaan? Pidä nyt ihmeessä se tauko, jonka lupasit."
Nyt vasta aloitin taas kun yllytit.... :-)
Nimerkki teleologinen-realismi lienee ihan "oikea" tutkija. Tuo hänen linkittämänsä teos on kyllä vähän turhan kallis minun budjetilleni ja noita research-gaten linkkejä ei näköjään pääse lukemaan kokonaan ellei ole jonkun tieteellisen tutkimuslaitoksen tai yliopiston henkilökuntaan kuuluva. Itse en ole enkä ole koskaan ollutkaan.