Aliarviointia ja vähättelyä

Lisään vielä, jos mennään ihan äärimmäisyyksiin asti, niin moni uskova on kuollut uskonsa takia.
En usko että kukaan ateisti kuolisi ateistisen maailmankatsomuksensa takia, sensijaan tuhannet kristityt ovat kuolleet, uskonsa takia.
Minusta siinä on aika painavaa pointtia.

Lisää lapsenomaisia saarnaajia? Miksi useimmat nettisaarnaajat ovat ajatusmaailmaltaan ala-asteikäisten tasoa? Kummallista.

Kaikki mainitsemasi esimerkit toimii molempiin suuntiin. On moni uskovainenkin kääntynyt ateistiksi, sanoisin, että näitä on jopa huomattavasti enemmän, kuin uskoon tulleita ateisteja.

Se että annat parantumisestasi kunnian yliluonnolliselle, ei merkitse yhtään mitään. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ethän sinä voi sitä tietää, mikä sinut paransi. Miksei jumala muuten paranna amputaatio potilaita?

Ei väitä että valehtelet, sanon vain, että olet todennäköisesti väärässä. En minäkään hyödy siitä mitään, etten ole uskovainen.

"Totuus painaa enemmän vaakakupissa" Samaa mieltä, juuri tästä syystä olen ateisti.

Jos uskomisella tai rukoilemisella olisi jotain vaikutusta esim. paranemiseen, se voitaisiin osoittaa tilastollisesti. Totuus kuitenkin on, että kristityllä on aivan sama todennäköisyys parantua kuin toisen uskonnon harjoittajalla tai ateistilla.

Jotenkin huvittavaa, että ihminen jonka tahmean jähmeä ajatusmaailma näyttää olevan esikouluikäisen tasolla, valitsee nimimerkikseen pohtivanjannun. Vaikka kaikesta näkyy ettei juurikaan ole pohdittu paljon mitään koskaan.

Ja jos olisit edes osannut laittaa tänne jotakin uutta ja ennenkuulumatonta, mutta kun ei mitään sinne päinkään. Täsmälleen samat identtiset höpötykset jotka ovat olleet täällä esillä jo erinäisiä satoja tai tuhansia kertoja. Täydellisen typötyhjää ja merkityksetöntä tyhjän lässyttämistä, kuten aina. Mutta eihän tyhjästä ja olemattomasta mitään muuta koskaan irtoa.

Minäkään en muuten hyödy mitään siitä että en usko. Saan vain pilkkaa ja solvaamista ja halveksuntaa ja avointa vihaa esimerkiksi kaikilta uskovilta sukulaisiltani. Mutta heidän uskonsa kauneus vakuuttaa minut kerta toisensa jälkeen siitä, että moisesta vastenmielisestä typeryydestä kannattaa pysytellä visusti erossa.

Minullakin totuus painaa eniten vaakakupissa. Olen pitkän elämäni aikana monesti pysähtynyt miettimään ja puntaroimaan ja tutkinut juurta jaksain kaikki uskon(non) väittämät, joita uskovassa perheessä kasvaneena joutui joka päivä kohtaamaan - ja juuri siksi olenkin ateisti. Lisää voi lukea tuolta ketjusta:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/13591646

"Tuli mieleen näistä monista kirjotuksista, tällä palstalla, että ateistit aliarvioivat uskovaisia aika rankalla kädellä."

Kiinnostava ajatus, jos sattuu pitämään paikkaansa. Laitatko pari esimerkkiä aliarvioinneista, jos pystyt, niin voidaan analysoida, että onko aliarviointia, ja jos on, niin otetaan opiksi.

Mitä mieltä olet assyrialaisesta, jonka jumalat paransivat 4500 vuotta sitten?

>Nimittäin monet uskovaiset, ovat olleet ennen uskoontuloaan ateisteja, et ateistit vähä niinku aliarvioivat entisiä omiaan.
Omien juttujensa mukaan melkein kaikki. Fundisuskovaisuuteen näköjään kuuluu ihmisen uskovaisuutta edeltäneen menneisyyden demonisointi. Dualismissa ei ole mitään keskitietä eikä harmaan sävyjä, vaan kaikki on joko ihanaa tai kauheaa.
>Entä sitten mitä tulee esimerkiksi todistamiseen sairauksista paranemiseen, ei ole ollenkaan helppoa, asettua uskomattoman maailman silmissä naurunalaiseksi, siksi että todistaa parantuneensa, vaikkapa parantumattomasta sairaudesta.
Lääkärintodistuksillahan tuo todistetaan ja sillä siisti. Uskovaisten ihmeellisistä parantumisista vain ei tahdo sellaisia koskaan löytyä. Tapauksia on kyllä tutkittu aika paljon. Jos ja kun mitään dokumenttia ei "ihmeparantuneelta" löydy vaan ainoastaan omia fanaattisia väitteitä, naurunalaiseksi joutuminen on aivan oikeutettua.

Morjensta morjes. Älä unohda, että moni ateisti on entinen teisti. Täälläkin taitaa olla muutamia vakikirjoittajia, jotka ovat uskossa olleet.

Arvostan pohtivaa otettasi.

"Nimittäin monet uskovaiset, ovat olleet ennen uskoontuloaan ateisteja, et ateistit vähä niinku aliarvioivat entisiä omiaan."

Tämä on niin judeo-kristillinen ajatusmalli kuin olla ja voi. Ei ole mitään "ateistien omia", sillä ateistit ovat hyvin heterogeeninen joukko kaiken muun kuin jumaluskomusten suhteen. Joitain uskovia tuttaviani arvostan enemmän kuin ateistituttaviani, eikä siinä mielestäni ole ristiriitaa.

"Sitä joutuu punnitsemaan asioita monelta kantilta, mutta se että minkä on kokenu todeksi niin se yleensä voittaa."

Sama myös toisin päin. Uskonnot nojaavat hyvin paljon tunteisiin, joten uskonnollisista yhteisöistä ei aina ole helppo irroittautua, vaikka järki sanoisikin toisin. Siinä olet oikeassa, että henkilökohtaiset kokemukset ovat yleisin syy uskoa johonkin yliluonnolliseen. Näen asian niin, että kun joku asia käsittää ihmisen ymmärryskyvyn, sitä helposti pitää yliluonnollisena. 1500-luvun ihmisille tällainen asia olisi ollut vaikka antibioottikuuri.

"Monet uskoontulleet niin kuin apostoli Paavali, ovat kokeneet kaiken muun, pelkäksi roskaksi,"

Kyllähän ei-uskovakin voi kokea monet asiat turhanpäiväiseksi. Välillä jopa oma lopputyö tuntuu roskalta, vaikka siihen paljon panostaakin ;) Kyseenalaistus on hyvästä, sillä se estää kaavoihin kangistumisen. Uskovaiset eivät mielestäni ole ainut joukko, joka ei aseta materiaalista maailmaa kaikkein tärkeimmäksi. Monilla kriittinen arvojen pohdiskelu johtaa esimerkiksi avustustyöhön osallistumiseen tai aktivismiin.

"Olen itse parantunut, parantumattomasta sairaudesta, miksi minä siitä todistan Jumalan kunniaksi, siksi että se totuus minkä olen kokenut, painaa enemmän kuin tämän maailman pilkka."

Sinä koet ihmisten suhtautumisen ehkä pilkkana, mutta ainakin minä näen enimmäkseen huolta hoidoista kieltäytyvien kohtalosta, sekä vihaa niitä tapauksia kohtaan, joissa tarina paljastuu vedätykseksi. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, olisiko parantumisessasi voinut olla kyse sattumasta? Kehossasi sattui olemaan oikeita (vasta?)aineita oikeassa suhteessa?

"Ajatelkaa vähän, (en pakota ketään uskomaan) mutta miksi minä ja monet muut valehtelisivat, minä en todellakaan saa siitä mitään hyötyä, päinvastoin."

Kokisitko yhtä tärkeäksi tulla ateistipalstalle puhumaan, jos olisit Suomen ainut kristitty? Ihminen haluaa luonnostaan puhua asioista, jotka hän kokee itselleen tärkeiksi. Puhumalla asioista voi löytää toisia samoin ajattelevia ja ryhmääntyminen voimaannuttaa - mikä johtaa oman uskon vahvistumiseen.

Toisaalta haluat ehkä nähdä, kuinka huonoja vastausvaihtoehtoja meillä ateisteilla on? Tämä vahvistaisi uskoasi ja saattaisit näin saada tukea maailmankuvallesi. Tämä puolestaan vahvistaisi käsitystäsi maailman yhteneväisyydestä ja ymmärrettävyydestä, mistä tulisi turvallisuuden/ luottamuksen tunne ja kokemus asioiden hallinnasta (ihmisaivot pyrkivät luonnostaan näkemään järjestystä ja kaavamaisuusta kaaoksessakin).
Mahdollinen hyötysi ei siis ole materiaalista vaan henkistä.

Psykologisen lähestymistavan myötä toivotan hyvää päivän jatkoa.

Tsemppiä ja voimia aloittajalle! Totuus ei suinkaan löydy aina kauniista ja inhimillisesti älykkäistä ja näennäisen monitahoisesti esitetyistä mielipiteistä. Pidä kokemuksesi mielessäsi ja muista ettei kukaan palstan kommentoijista ole ollut kanssasi silloin kun olet kohdannut asioita joista kerroit!

Tohtorin väitöskirjat ja muut eivät paljoa paina elämässä, sellaisissa kysymyksissä joissa jokainen kohtaa tuntematonta. Ihminen on juurikin sellainen että hänestä löytyy psykologi ihan omasta takaa. Älä anna kenenkään järkeisopilla ja tyhjillä puheilla itseäsi eksyttää.

Minullakin oli vakava sydänkohtaus ja jouduin suorilta leikkauspöydälle. Leikkaava lääkäri sanoi ennen leikkausta, ettei ole ollenkaan varmaa että tästä selvitään - että leikkaus onnistuisi. Minä en lueskellut Dawkinsin jumalharhoja, vaan sanoin että nyt mennään niillä eväillä mitkä suodaan. Leikkausta seuraavan päivän aikana keinuin elämän ja kuoleman rajalla. En saanut kunnolla happea ja olin varma että kuolen. Siinä vuoteella ollessani minulle sanottiin aivan selvästi: Keskity jokaiseen hengenvetoon, sillä sinä et tule kuolemaan! Tätä ei sanonut kukaan ihminen, sen verran tolkussani olin.

Tämä oli vain yksi ihme monista, joita olen kokenut elämäni aikana. Paavali sanoi: "Minä en häpeä evankeliumia sillä se on Jumalan voima!" En häpeä minäkään. Tiedämme että ei paljoa tarvita kun älykkäinkin puhuu höpöjä ja etsii taluttajia. PIDETÄÄN ME VAAN IHAN PELKKÄNÄ ILONA KUN IHMISET PILKKAA JA IVAA!!!.

Minä pyydän nöyrimmästi anteeksi jos olen jotakin henkilökohtaisesti loukannut kommenteillani muissa keskusteluissa. Pitäisi tuota kieltä ja kynää enemmän kurissa pitää, vaikken kummoista kirjoitustaitoa omaakaan.

"Nimittäin monet uskovaiset, ovat olleet ennen uskoontuloaan ateisteja, et ateistit vähä niinku aliarvioivat entisiä omiaan."
Käännetäänpäs asia toisinpäin. Minä olin ennen uskovainen. Nykyään ajattelen silloisesta itsestäni, että olin aika hölmö ja lapsellinen siihen aikaan. Aliarvioinko silloin entistä itseäni? Vai osuuko arvio kohdalleen? Minusta osuu. Ainut puolustukseni on, että vanhempani ja sukuni olivat aivopesseet minut jo pienenä ja en vain osannut ajatella toisin. Onneksi opin myöhemmin.

Kunnioitus tulee ansaita. Se ei tipahda automaattisesti vain sen vuoksi että sattuu olemaan jonkin uskonnon kannattaja. Niin kauan kuin jonkin tietyn uskonnon dogmiston ydin on se että joudun kitumaan helvetissä ikuisesti vain sen vuoksi että ajattelen asioista eri tavoin, ei kunnioitusta täältä päin tule.

Jos joku menettää tolkkunsa ja alkaa uskoa kaikkivoipaan ihmeolentoon mielikuvitusolentoon, luomistarinaan, niin eipä siinä paljon voi aliarvoida - tollo mikä tollo.

Jos ei saa mutta suhtautumistaa ihmisenn, sen jälkeen kun hön on oleellisella tavalla muuttunut, niin sinä ilmeisesti suhtaudut edelleen hyvin kielteisesti vankilassa uskoon hurahtaneita rikollisia kohtaan?

Onneksi ihan kaikkiin uskovaisiin usko ei vaikuta asiallisissa asioissa, niiden hoidossa, esim. politiikassa, (toisin kuin esim. Räsäsellä ja KD:llä,, Soinilla, Niikolla, Oinosella pahimpia mainitakseni), vaan usko on heille enemmän yksityisasia.

Aliarvioimmeko? En ole ihan vakuuttunut väitteestäsi, jonka pohjalle rakennat koko kirjoituksesi.

Juu, totta kai uskovaisia on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Uskoon tulemisen helppoudesta tai vaikeudesta en ole varmaan koskaan ajatellut mitään. Ilmeisesti siis ainakin sinulle oli vaikeaa. No, hyvä että selviydyit siitä koettelemuksesta. Elämää nyt joutuu (tai saa, kuten itse koen) puntaroimaan joka taholta jokainen ihminen eri vaiheissa.

Monet uskovaiset ehkä kokevat maalliset asiat roskaksi, joskaan itse en sellaisiin ole törmännyt. Itse asiassa olen törmännyt lähinnä sellaisiin uskovaisiin, joille maalliset asiat ovat hyvinkin tärkeitä. Esimerkiksi omaisuutta kerätään vastoin Jeesuksen monia kieltoja ja pidetään sitä sitten Jumalan siunauksena - ja tavallaan jopa kilpaillaan omaisuuden määrällä, että olisi enemmän siunattu tai jotain.

Miksi sinua pilkattaisiin, jos olet parantunut? Mistä sairaudesta paranit? Todista ihmeessä, ihan siis lääkärintodistusten kautta. Jos ihmeparantuminen on viimein tapahtunut, niin eihän sitä pidäkään salailla.

Mitä valehtelemiseen tulee, niin enpä ole niinkään kuvitellut, että joku valehtelisi olevansa uskossa. Kyllähän uskovat myös tuntuvat ihan aidosti uskovan johdatukseen ja muihin asioihin - maailmaa katsotaan ikään kuin uskon läpi ja siten jokainen tapahtuma saa värinsä ja merkityksensä uskosta. Heidän uskonsa ei kuitenkaan vakuuta minua - en näe heille ihmeellisissä asioissa mitään sillä tapaa erityistä, että se olisi olevinaan jokin jumaluuden toiminta.

Mitenkäs uskovaiset suhtautuvat uskostaan luopuneisiin? Monesti aliarviointi ja vähättely ovat lievääkin lievempiä ilmaisuja sitä kuvaamaan.

Aamen.
Olipa kerrankin mukava lukea uskovan ihmisen kirjoittelua siitä, mitä elävä usko on.

Kiitos Jumalalle Jeesuksen nimessä, että olet saanut elää Jumalan Sanan lupaukset todeksi.

t. Jumalanhullu Kainuusta

Aina kun aletaan puhua maan tai maailmankaikkeuden iästä, evoluutiosta tai vastaavista, on hetken kuluttua kovin vaikea olla pitämättä kreationisteja ja muita ääriuskovia hieman kevyesti päätään käyttävinä:

http://naurunappula.com/1266735/jaatavaa-argumentointia.jpg

"Lisään vielä, jos mennään ihan äärimmäisyyksiin asti, niin moni uskova on kuollut uskonsa takia."


Moni on myös tappanut vakaamuksensa vuoksi. Ja jos eivät puhtaasti sen, ovat he ainakin pitäneet sitä ponnahduslautana.



"En usko että kukaan ateisti kuolisi ateistisen maailmankatsomuksensa takia, sensijaan tuhannet kristityt ovat kuolleet, uskonsa takia."


Ei moni ateisti ja uskovainen kuoli vihollisen, kuten Venäläisen luotiin 2 maailmansodassa.


"Minusta siinä on aika painavaa pointtia."



Kun tuota oikein miettii, niin ei tuossa juuri mitään pointtia ollut.

Mikäs mahtoi olla kyseinen "parantumaton sairaus" ja linkkiä uutisointiin niin spekuloidaan lisää...

>> Se on moro, nääs moro. Minulla ei todellakaan ole mitään syytä valehdella <<
Ei varmastikaan ole, mutta... se, että olet vakuuttunut maailmankuvasi (uskosi) oikeellisuudesta ei todista kuin sen että olet vakuuttunut maailmankuvasi oikeellisuudesta. Mitään muuta se ei todista, eikä ole edes harvinaista.