Puhuiko mummosi tai pappasi hassusti?

Totta, valtaosa Kannaksen karjalaisesta väestöstä muutti Tverin ja Tihvinän alueille 1600-luvulla - syynä Ruotsin ankara verotus ja pakkokäännytys. Harvat jäljelle jääneet kääntyivät luterilaisiksi ja sulautuivat savolaisiin, ja ajan myötä kielikin vaihtui suomeksi (kaakkoismurteeksi eli suomen kielen karjalaismurteeksi; karjalan murre ja karjalan kielihän menevät valtaosalla ihmisistä jatkuvasti sekaisin). Alue kuitenkin tunnettiin yhä Karjalan Kannaksena ja siksipä väestö kutsui itseään karjalaisiksi. Identiteetiltään he kyllä tunsivat itsensä suomalaisiksi, erotuksena vaikkapa Aunuksessa ja Vienassa asuvista karjalaisista, jotka eivät ole koskaan pitäneet itseään suomalaisina eivätkä liioin venäläisinä, vaan nimenomaan karjalaisina.

Raja-Karjalan pitäjien (siis Impilahti, Korpiselkä, Salmi, Suistamo, Soanlahti ja Suojärvi) ortodoksien väestö säilytti monin paikoin kielensä aina II maailmansodan alueluovutuksiin asti. Heistäkin monet tekivät selvän eron itsensä ja "toisten" suomalaisten välillä: suomalaisia (ja luterilaisia ylipäätään) kutsuttiin nimellä "ruottši" tai "ruotšakko". Myös Ilomantsin itäisimmissä kylissä kuulemma puhuttiin karjalaa. Tämän päivän Suomessa enää ani harva osaa karjalan kieltä, jopa rajakarjalaisten evakkojen lapset ja lapsenlapset puhuvat kotipiirissäkin enimmäkseen suomea, koska kieli ei ole enää luonnollisesti siirtynyt nuoremmalle polvelle. Poikkeuksiakin varmasti löytyy ja kielen elvyttäminen on lähivuosina ollut suosiossa, varsinkin Karjalan Kielen Seuran taholta.

Muistan lukeneeni että Valtimon Rasimäen kylässä Pohjois-Karjalassa, jonne sodan jälkeen sijoitettiin paljon suojärveläisiä evakkoperheitä, karjalankielinen "pagiseminen" oli melko yleistä vielä 1970-luvulla ja että myös nuoret käyttivät sitä kotonaan. Nykytilanne tuskin lienee enää samanlainen.

Eikä Venäjän puolellakaan kovinkaan valoisalta näytä, alle 40-vuotiaista monet ovat tyystin venäjänkielisiä ja nuorisosta vielä useammat. Onhan Karjalan tasavallassa tehty töitä kielen säilymisen puolesta, on esim. Oma Mua-lehti, Karjalan Kielen Kodi, Santtu Karhun musiikki ja Vladimir Brendojevin runot jne., mutta mikäli nuoret karjalaiset eivät innostu kieltä käyttämään, voidaan puhua lähiaikoina kuolevasta kielestä.