Vapaa suhde?

Jokainen tyylillään niin kuin sanoitkin, eli kuulostat sellaiselta, joka oikeasti osaa ja haluaa sen aidon tunnesymbioosin/yhteenkuuluvuuden tunteen kumppanin kanssa, joka on mielestäni oikeasti se ainoa mitä "joutsenpari" (=aito monogamia) kumppanuuteen tarvitsee, eli kaikki muu on epäoleellista ja turhaa - tosin tietenkin, jotkut jutut voivat helpottaa suhdetta, jos jotain tiettyjä pinnallisia juttuja arvostaa, siinä on vain se riskinä, että jos niitä arvostaa liikaa tai alkaa arvostamaan, niin ne voivat koitua suhteen turmaksi.....

Eli puhdas tunnesymbioosi/yhteenkuuluvuuden tunne on mielestäni avainsana, eikä mikään muu aidosti ja oikeasti toimi, niin vahvana lukkona ja siteenä kahden yksilön välillä, jolloin sinä hän=me=taistelupari, toinen toistaan tukien....oli sitten ylä tai alamäki, niin aina toiseen voi luottaa.

Sitten tuohon "vapaaseen suhteeseen", niin tuohan on vähän kuin ns. nykyajan "vakihoito" lupa vehdata muiden kanssa taloussuhde.

Eipä tuo varmasti sen huonompi ole, kuin pelkät kulissisuhteet, järkisuhteet, vaihdannaissuhteet, talousuhteet jne...jne...sekä näiden sekoitukset.....tuossa ollaan ainakin avoimia, rehellisiä ja pelataan avoimin kortein, joten mielestäni parempi kuin teatteri ja epäaidot suhteet...

Esim, jos suhde perustuu siihen, että molemmat tai toinen valitsee kumppanin pelkästään järjen kanssa, pinnallisesti, ulkoisesti jne..jne.., niin silloinhan on suuri riski sille, että suhde tulee päättymään eroon (suurin osa suhteista mielestäni näitä) tai ainakin voi onni loppua suhteessa kesken joko toiselta tai sitten molemmilta, jos/kun tulee muutoksia niihin perusteisiin, jolla on suhteeseen lähdetty.

Silloin ottaa tietoisen riskin (ainakin pitäisi), että suhteessa on käytössä ns. "Doomsday Clock" (Tuomiopäivän Kello)......

Yhtenä esimerkkinä, vaikka palstatotuuksien innoittamana..... nainen valitsee "bättre folk" suvun vesan, jolla hyvä koulutus ja työ, sekä suuri perintö odotettavissa ja tämä mies valitsee ulkoisin perustein täydellisen ja nuoren fitness "kissan".......

Noh, tottakai voi olla odotettavissa pettämistä, jättämistä, uuteen kumppaniin vaihtamista, jos löytyy ns. "parempi saalis" ja/tai tulee tarpeeksi muutoksia perusteisiin johon suhteeseen on lähdetty, jos/kun ei ole tunnesymbioosia/yhteenkuuluvuuden tunnetta, vaan suhteen perusteet löytyvät ainakin vahvemmin jostain aivan muualta......

Jos kivijalka on hatara, niin ei sille linnaa rakenneta........vaan ehkä heiveröinen heinämaja....

Minä näen tuollaisen suhteen ihan puhtaasti vakipano suhteena, eli voisin lähtee tuollaiseen vakipano suhteeseen ja siihenhän kuuluu se, että toisella on vapaus etsiä myöskin sitä elämänkumppania siinä samalla ja homma voi päättyä koska tahansa. Tosin vaikka sitä elämänkumppania etsittäiski siinä samalla, niin eihän se tarkoita, että pitäisi panna niitä treffikamuja, jos on vakipano toisaalla. Ainakaan niistä ei haluais kuulla mitään, eikä mielestäni tarttiskaan kertoa mitään. Toimisi paremmin sillain.

Ihan sama onko joku/onko ollut vapaassa suhteessa. Sellaisessa olevan kuitenkin kannattaa muistaa että moni ei sellaista suvaitse, eikä tahdo sellaisen henkilön kanssa seurustella. Kummallakin on oikeus mielipiteisiinsä ja siihen mitä tekee. Jos vapaiden suhteiden jälkeen haluaa kuitenkin parisuhteeseen vähän konservatiivisemman henkilön kanssa, niin pitää kertoa menneisyydestään rehellisesti.

Mun mies on niin nuori et oikein kannustan häntä elämään täysillä ja panemaan muita.
-en halua tietää tuosta mitään
-olemme ERITTÄIN tyydyttävässä ja onnellisessa suhteessa ja hän tekee joka päivä minut onnelliseksi. En halua asettaa rajoituksia nuorelle miehelle.
En edes tiedä paneeko hän muita mutta niin kauan kun olemme henkisesti ja fyysisesti tyydyttävässä suhteessa, tuolla asialla ei ole väliä.

Jokainen tavallaan, itse kokisin että suhteesta puuttuu jotakin, jota sitten pitää lähteä hakemaan vieraista.