Muinaisgermaaneilla oli sana "juhula", joka lainautui meille muodossa "juhla". Sana kehittyi ja lyheni, islannin "jól" (ääntyy joul, jossa loppu-l on puheäänetön eli kuiskaava) ja ruotsin "jul". Tässä vaiheessa sana lainautui meille uudestaan muodossa "joulu". Kun siis vietämme joulujuhlaa, vietämme juhlaa oikein tuplasti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täälläpäin juhula on vieläkin juhula. Olemme siis erittäin arjalaisia.
Joo, kyllä sitäkin murteissa esiintyy. Siis Oikein Hyvää Joulujuhulaa!
Eikös se ollut niin että "juhula" tarkoitti nimeenomaan vuoden kehä /pyörä. Yksi vuosi oli taas pyörähtänyt ympäri ja talvipäivän seisahduksen aikana uusi vuosi lähti taas pyörimään.
Nykyruotsissa pyörä on hjul (lausutaan jul)
Englanniksi wheel, selväst sukua hjul sanaan.
Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirja selittää, että aikaisemmin lainautuneella, etymologisesti samaa kantaa olevalla juhla-sanalla on ollut yleisempi merkitys. Siis tarkoittanee muutakin juhlaa. Kun sana on lainautunut skandinaaveilta joulu-muodossa sen merkitys on jo ollut "keskitalven pakanallinen juhla", ei siis vielä kristillinen.
En ole germaanisten kielten tuntija, mutta rohkenen varovasti arvella, etteivät hjul ja jul ole sukua. Seka ruotsin sanassa hjul että eglannin sanassa wheel on alussa soinniton konsonantti, ruotsissa soinniton j, joka nykyruotsissa on muuttunut tutuksi soinnilliseksi. Englannin w on edelleen Amerikassa ja eräissä murteissa soinniton. Myös islannissa pyorä-sana alkaa soinnittomalla j:llä, hjól, ääntyy siis joul, jossa sekä j että l ovat soinnittomia, puheäänettömiä eli kuiskaavia. Islannissa siis sanojen jól ja hjól ääntämisero on vielä tallessa. Näille soinnittomille äänteille ei ole omaa kirjainta, joten ne on yritetty korvata kirjainparilla.
- jul on sydäntalven juhla eikä sitä tartte rosvota ,niiku kristityt tekee ,-ryypiskellään nyt muutama päivä ja sit taas työn ääreen