Olioiden symmetria

Puoliskojen samankaltaisuus johtuu lisääntymisestä.
Kopioimalla lisääntyvät ei jakaannu puoliskoihin.
Symmetriatasot jos olisi useita, syntyisi vain sekasotkua.

Käsittääkseni symmetria yhden tason suhteen on ilmeisen hyödyllinen, koska se mahdollistaa tarvittaessa luontevasti kaksinkertaisen määrän elimiä (tosin kaikki elimet eivät tietenkään evoluution tuloksena kahdennu, jos kahdentumisesta ei ole riittävää lisäarvoa). Esimerkiksi kahdella jalalla on ilmeisesti huomattavasti energiatehokkaampaa liikkua, kuin jos pitäisi pomppia yhdellä jalalla. Ainakin liikkuminen kahdella jalalla vaatii huomattavasti vähemmän säätöä ja silti tavallinenkin kävelemään oppiminen vaatii ihmisyksilöltä pitkän ajan. Myös kahdella kädellä on huomattavasti paljon näppärämpää käsitellä esineitä kuin yhdellä.
Jos yksittäinen elin (eli esimerkiksi käsi) on optimaalinen käyttötarkoitustaan varten, niin on luonnollista, että silloin sen vastinpari on samanlainen; tosin tietysti peilikuva, koska muuten se ei olisi samanlainen suhteessa eliön symmetria-akseliin. Silmiä on yleensä kaksi, minkä etuna on riittävän laaja näkökenttä ja ihmisen tapauksessa, jonka silmät ovat suhteellisen lähellä, mutta eivät liian lähellä toisiaan, myös stereonäkö. Ihmisellä on vain yksi pää, mutta jännästi aivopuoliskot ovat symmetriset ja vain suhteellisen kapean hermokimpun yhdistämät, minkä tarkoitus on jonkinlainen mysteeri.
Toisaalta, myös jännästi ihmisellä (ja nisäkkäillä yleensäkin) on vain yksi suuaukko, mutta kaksi sierainta. Ihmisen helahoito on ulkoisesti tarkasteltuna symmetrinen yhden akselin suhteen ja tutkimusten mukaan ihmiset pitävät erityisen viehättävinä ihmisiä, joiden kasvot ovat mahdollisimman symmetriset. Mahdollisesti elimistö toimii optimaalisesti ollessaan symmetrinen, jolloin siitä olisi kilpailuetua osana luonnonvalintaa tai symmetrian muodostuminen olisi hyvin alkuarvoherkkää, jolloin pienetkin erot olisivat merkittäviä indikaattoreita yksilön geneettisestä laadusta. En ole ammatti-biologi, mutta nuo ovat arvauksiani.
Rajatuotto lisättäessä symmetria-akseleita on ilmeisesti yleensä laskeva, mm. koska tietyt elimet on joka tapauksessa pakko saada mahdutettua organismin sisälle, jolloin moninkertaistaminen/hajauttaminen ei välttämättä ole mahdollista tai hyödyllistä. Alkionkehityksessä eräs tärkeä alkuvaihe on solumassan jakautuminen eliön sisä- ja ulkokerroksiin. Edelleen, toisaalta, monilla eliöillä on etupää ja takapää, mitkä määrittyvät mm. ruoansulatuselimistön alku- ja loppupäiden kautta. Esimerkiksi välttämättömän ja mutkikkaan ruoansulatuselimistön (jonka tulee myös olla yhteydessä eliön ympäristöön) monistamisen hyöty olisi ilmeisesti käytännössä negatiivinen.
Edelleen, monilla eliöillä on myös etupuoli ja selkäpuoli, mitkä määrittyvät mm. sen kautta, mihin suuntaan aistit on pääosin suunnattu (jos esimerkiksi silmiä ei ole joka puolella tasaisesti) ja se, mihin suuntaan eliön rakenne mahdollistaa luontevimmin liikkumisen. Usein on hyödyllistä erilaistaa eliön osat siten, että vahvuudet ovat toisella puolella, mistä on hyötyä mm. tapeltaessa muiden eliöiden kanssa. Esimerkiksi madoilla on etupää ja takapää, mutta ne eivät ole kovin erilaisia. Myös ainakin joidenkin matojen etupuoli ja selkäpuoli ovat ainakin pintapuolisesti tarkasteltuina aika samankaltaisia. Nämä kolme (sisä/ulkokerros, etu/takapää ja etu/selkäpuoli) ovat ehkä tärkeimpiä kiintopisteitä varhaisessa alkionkehityksessä erityisesti suhteessa näihin symmetria-asioihin.

Se on myös melko erikoinen asia, että niin kutsuttu kultainen leikkaus esiintyy monien olioiden ja niiden osien mittasuhteissa. Ihmisen pituudessa tämä leikkaus, eli että jana jaetaan siten, että lyhemmän osuuden suhde pitempään on sama, kuin pidemmän osuuden suhde koko janan pituuteen, ilmenee esim. navan sijantipaikkana jakaa koko ihmisen pituutta kahteen osaan.