Markku Jokisipilä Bäckmanin kaltainen

Missä vaiheessa Jokisipilästä tuli bäckmannilainen vääristelijä. Ehkä hänet värvättiin jollakin urheiluselostusmatkalla itään.

Hänhän selostaa soutukilpailuja.

"Neuvostoliitto sai aseapua Saksalta. Sukellusvene on ase jonka osa polttoaine "on.

Saksa kehitti ja testasi panssavaunuja ja lentokoneita yhdessä NL:n kanssa 1930-luvulla ja erään version mukaan jopa toimitti Me-109 mallikappaleenkin tälle tulevalle viholliselleen.

http://www.histdoc.net/historia/NaSo1940-11-13.html

Muistio Saksan Johtajan ja Kansankomissaarien Neuvoston puheenjohtajan Molotovin välisestä keskustelusta Saksan valtakunnan ulkoministerin ja ulkoasioiden apulaiskansankomissaari Dekanosovin samoin kuin lähetystöneuvos Hilgerin ja herra Pavlovin läsnäollessa, joista viimeksimainitut toimivat tulkkeina, Berliinissä marraskuun 13. päivänä 1940

Johtaja aloitti keskustelun maininnalla Molotovin huomautuksesta eilisessä keskustelussa, minkä mukaan Saksan ja Venäjän sopimus on täytetty "lukuunottamatta yhtä kohtaa, nimittäin Suomea".

Molotov vastasi, että Venäjän hallitus katsoo velvollisuudekseen saattaa Suomen kysymyksen järjestykseen ja selkeäksi. Siihen ei tarvita mitään uusia sopimuksia. Vanha Saksan ja Venäjän sopimus asettaa Suomen Venäjän etupiiriin.

Johtaja ilmoitti yhteenvetona tähän kohtaan, että Saksa ei halua Itämerelle mitään sotaa ja että Suomi nikkelin ja puun toimittajana on ehdottomasti tarpeellinen.

Molotov vastasi, että kysymys ei ole sodasta Itämerellä vaan Suomen kysymyksestä ja sen ratkaisemisesta viimevuotisen sopimuksen puitteissa. Johtajan kysymykseen hän vastasi, että hän näki tämän ratkaisun olevan samaa mittakaavaa kuin Bessarabiassa ja reunavaltioissa ja pyysi Johtajaa ottamaan kantaa.

Kun Johtaja vastasi siihen, että että hän voi vain toistaa, että Suomeen ei saa syntyä sotaa, koska sellaisella sodalla voi olla kauaskantoisia vastavaikutuksia, Molotov totesi, että tällä kannanotolla keskusteluun on sisällytetty uusi edellisvuotisessa sopimuksessa ilmaisematon momentti.

Bäckman ja Jokisipilä eivät koskaan puhu tästä tapaamisesta. Molotov siis haki Hitlerin suostumusta Suomen miehitykseen.

"Saman mittakaavan" ratkaisu kuin Bessarabiassa ja Baltian maissa ei voinut tarkoittaa mitään muuta kuin neuvostomiehitystä. Koska Neuvostoliitto oli miehittänyt ne kesällä 1940.

Suomen oli siis valittava ainoan auttajan Saksan myötäily tai Neuvostoliiton miehitys.

Ei dosentti bäckman mitään vääristele, vaan poistaa vain ruotsalaisen herrakansan nyanssin historiastamme.

Jokisipilä väittää Suomen poliittisen johdon olleen innostunut natsiaatteesta ja pyrkineen siksi lähentymään Saksaa.

Sehän on täyttä paskaa.

http://www.histdoc.net/historia/NaSo1939-12-02.html

Saksan ulkoministeriön valtiosihteeri (Weizsäcker) Saksan lähetystöille ulkomailla

Suomen hallituksen noudattama ulkopolitiikka on viime vuosina korostanut puolueettomuuden ajatusta. Se on nojannut Skandinavian valtioihin ja on pitänyt Saksan-Venäjän vastakohtaisuutta aksiomaattisena. Se seurauksena Suomi on välttänyt lähentymistä Saksaan ja on vieläpä torjunut hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa kompremettoivana vaikka Suomella on hyökkäämättömyyssopimus Venäjän kanssa. Myös Kansainliitossa Suomi, huolimatta siitä kiitollisuuden velasta, joka sillä oli Saksalle tämän avusta vuonna 1918, ei koskaan esiintynyt Saksan etujen puolesta. Ulkoministeri Holsti on malliesimerkki tällaisesta näkökulmasta ja erityisestä vihamielisyydestä Saksaa kohtaan. Laajat kansalaispiirit Suomessa ovat korostaneet taloudellista ja ideologista suuntautuneisuuttaan demokraattisen Englannin suuntaan. Tätä asennetta vastaten useimmat äänenkannattajat lehdistössä ovat avoimen epäystävällisiä meille. Englannin platoninen sympatia on vahvistanut Suomen aiempaa asennetta eikä ole tuonut maalle mitään hyvää.


Bäckmanin tapaan Jokisipilä ei puhu mitään Neuvostoliiton painostuksesta ja Suomen itsenäisyyden uhkaamisesta välirauhan aikana. Sehän se ajoi Suomen lähentymään Saksaa.

http://www.lausti.com/articles/ajantasa/viro.html

Noitten tapahtumien historioissa siteerataan usein Vjatšeslav Molotovin saarnaa, jonka Liettuan tyrmistynyt ulkoministeri Vincas Krėvė-Mickevičius sai kuulla Moskovan Kremlissä kesäkuun viimeisen päivän myöhäisenä iltahetkenä tuona kohtalokkaana vuotena 1940. Molotov suositteli kuulijalleen realismia, sillä Liettua ja muut Baltian kansat, ”Suomi mukaan luettuna”, tullaan liittämään neuvostokansojen kunniakkaaseen perheeseen.

Olisi anteeksiantamatonta, jos Neuvostoliitto ei nyt käyttäisi hyväkseen tilaisuutta, joka ei ehkä enää tule toistumaan.


https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen-Neuvostoliiton_rauhan_ja_ystävyyden_seura


Suomen-Neuvostoliiton Rauhan ja Ystävyyden Seura (SNRYS) oli talvisodan jälkeen, välirauhan aikana toukokuun loppupuolella 1940 perustettu suomalainen järjestö.

Yleislinjana seuran kokouksissa pidetyissä puheissa ja esitelmissä oli, että Suomen olisi syytä alistua Baltian maiden tavoin, koska Neuvostoliitto joka tapauksessa ennen pitkää tulisi miehittämään Suomen.


Seuran toiminta tyrehtyi syksyn 1940 aikana. Max Jakobsonin mukaan tämä johtui paitsi Suomen viranomaisten toimenpiteistä, myös Neuvostoliiton asenteesta.

Suomi ja natsi-Saksa solmivat saksalaisten joukkojen kauttakulkusopimuksen syyskuussa 1940, mikä vaikutti välittömästi Neuvostoliiton suhtautumiseen Suomeen.

Muistelmissaan Paasikivi on arvellut Neuvostoliiton antaneen seuralle ohjeet vähemmän mielenosoitukselliseen esiintymiseen havaittuaan, ettei Suomen kansaa ollut mahdollista murtaa sisältäpäin.[9]

http://www.kaleva.fi/mielipide/vieras/suomen-piti-valita-pirun-ja-belsebubin-valilta/208567/


Minulla ei ole mitään ennakkoluuloja Nliittoa ja Venäjää kohtaan… Mutta jos me tämän valtakunnan intressipiiriin jäämme, on se meille kuolema. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä." Näin järkeili monien mielestä liiaksikin venäläisten tavoitteita ymmärtänyt J. K. Paasikivi silloiselle pääministerille Risto Rytille syksyllä 1940.

Mieluiten Suomi olisi tietysti alkujaankin pysynyt irti sodasta, ja kun puolta oli pakko valita, liittolaisia olisi otettu demokraattisista länsimaista.

Berliiniä oli kuitenkin lähestyttävä. Mutta niin ei tehty siksi, että Hitleristä olisi pidetty tai natsi-Saksan linjaa ihailtu.

Hitlerin Saksa ja natsit eivät olleet laajalti suomalaisten suosiossa. Mutta kytkös Saksaan lupasi silti edes pienen eloonjäämismahdollisuuden.

Se ei ollut paljon. Paasikiven ja riittävän monen muunkin mielestä se oli silti tuhat kertaa enemmän kuin mitä toinen jo lähellä toteutumista ollut vaihtoehto - Stalinille alistuminen - uhkasi tarjota.

tutkija.
Hänen sanomisiaan ei pidä vääristellä suuntaan eikä toiseen.

Suomi oli ASIALLISESTI Saksan liittolainen kesäkuusta 1941 syyskuuhun 1944. Virallisesti oltiin "vain" aseveljiä, mutta Saksa käsitti sen hyvin vahvaksi siteeksi.

Historiaa voi väärentää jättämällä pois faktoja.

Kysykää itseltänne miksi Bäckman ja Jokisipilä eivät puhu koskaan mitään siitä mitä Molotov sanoi kesäkuussa 1940 Liettuan ulkoministerille, että Baltian maat Suomi mukaanlukien liitetään Neuvostoliittoon.

Ja Molotov haki marraskuussa 1940 Berliinissä Hitlerin suostumusta Suomen miehitykseen.

Jos Bäckman ja Jokisipilä kertoisivat nämä faktat, niin Suomen lähentyminen ainoaan mahdolliseen auttajaan Saksaan alkaisi näyttää täysin hyväksyttävältä.

Sitä he eivät halua.

Nyt hän moittii, että persuja kohdellaan eri tavoin kuin muita puolueita. Niin pitääkin kohdella. Ihmisvihasta tuomittuja paljon joilla Suomen sisu taustaa, Huhtasaari haluaisi seurata Puolaa ja Unkaria. Tämmöisen porukan kanssa pitää olla varuillaan ja ei lähteä heidän johtamaksi. Näin tehdään Saksassa, Ruotsissa, Ranskassa jne. Ei vaaralliselle populismin tielle

Vielä arempi aihe stallarille on Saksan ja Neuvostoliiton kirjallinen hyökkäyssopimus Puolaan 1939.

Jokisippi, Bäckmanne ja Luukkanen ovat samasta puusta veistettujä.

Suomalaiset näyttävän pitävät läntisen aivopesun tuputtamia asenteita, kuten Venäjällä pelkoa normaaleina. Maamme omaan historiaan pohjautuva ajattelu koetaan jopa vaaralliseksi, kuten tämän ketjun kommenteista huomaa.

Suomessa on lapsellisella tavalla yritetty esiintyä pelkästään uhrina vaikka poliittinen johto teki päätöksen hyökätä Neuvostoliittoon ja edetä aina Vienanmerelle ja Inkerinmaalle. Tavoitteet olivat jotain enempää kuin vain nyt jo kliseinen "kolmen kannaksen rajat".

Lapualaishenkisille jokainen joka ei laula heidän laulujaan ja vanno niiden nimiin on stalinisti, mitä se sittten tarkoittaneekaan heidän suppeassa ja primitiivisessä ajatusmaailmassaaan.

Siinä yksi turhake Bäckmannin lisäksi. Nooh näitä 'tutkijoita' täällä tittelinkipeyden luvatussa maassa riittää.