Aika noloa skeptikoille... kansainvälinen huuhaa-palkinto myönnettiin vuonna 2000 fyysikko Andre Geimille hänen saatuaan sammakon levitoimaan voimakkaassa magneettikentässä.
"PHYSICS: Andre Geim of the University of Nijmegen (the Netherlands) and Sir Michael Berry of Bristol University (UK), for using magnets to levitate a frog. [REFERENCE: "Of Flying Frogs and Levitrons" by M.V. Berry and A.K. Geim, European Journal of Physics, v. 18, 1997, p. 307-13.]"
http://www.improbable.com/ig/winners/#ig2000
Vuonna 2010 Geim oli edennyt tutkimusurallaan niin pitkälle, että sai työstään Nobelin palkinnon. Ei ollut huuhaata hänen työnsä Nobel-komitean mielestä.
"PHYSICS: Andre Geim of the University of Nijmegen (the Netherlands) and Sir Michael Berry of Bristol University (UK), for using magnets to levitate a frog. [REFERENCE: "Of Flying Frogs and Levitrons" by M.V. Berry and A.K. Geim, European Journal of Physics, v. 18, 1997, p. 307-13.]"
http://www.improbable.com/ig/winners/#ig2000
Vuonna 2010 Geim oli edennyt tutkimusurallaan niin pitkälle, että sai työstään Nobelin palkinnon. Ei ollut huuhaata hänen työnsä Nobel-komitean mielestä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En löytänyt tuosta huuhaa-palkinnosta kyllä mitään Googlella.
Ensinnäkin Ig -palkinto ei ole huuhaa-palkinto:
"For achievements that first make people LAUGH
then make them THINK"
Toisekseen Andre Geim sai Nobelin palkinnon aivan toisesta tutkimustyöstä.
Monet tieteelliset tutkimukset kuulostavat tarpeettomilta ja jopa naurettavilta, mutta perustutkimuksesta ei koskaan tiedä, mikä nappaa ja mikä ei.
Osa tutkimuksesta on myös sikäli redundanttia, että asiaa on jo tutkittu. Tällöin saattaa olla kyse varmistuksesta tai myös uusien tutkijoiden koulutuksesta. Jos tehdään tieteellinen tutkimus siitä, millä jakaumalla voideltu paahtoleivänpala putoaa voipuoli alaspäin tai ylöspäin, saa opiskelija tehtyä lopputyönsä, jos tekee tutkimuksen huolellisesti valmisteltuna ja tutkijan kriteerit täyttäen. Ei tällainen tutkimus turhaa ole.
Veikkaisin, että jos levittää tarpeeksi paksun kerroksen voita, niin tippuu useammin voipuoli ylöspäin.
Muistaakseni asiaan vaikutti myös putoamiskorkeus, eli esim. se, lipsahtaako leipä pöydältä vai seisaaltaan syövän käsistä. Jos oikein muistan, niin pöydän korkeudelta pudotessaan leipä ehti ilmassa pyörähtää juuri sen puolitoista volttia osuakseen useammin "yläpuoli" edellä maahan, riippumatta edes siitä oliko leivällä voita vai ei.
Ei tämäkään niin yksinkertaista ole kuin äkkipäätä voisi uskoa. Jos lopputyön tekijä funtsii asian kunnolla ja tekee tarvittavan määrän kokeita todistaakseen hypoteesinsa, niin kyllä tästä hyvän gradun saa aikaiseksi. Mutta ei ole mikään läpihuutojuttu.