Psykologiksi, vaikka ei osaa juuri matematiikkaa?

Hö höö, miten sä muka auttaisit kun itelläskin on vintti vähän niin ja näin? Sitä paitsi mielenterveysongelmia ei edes ole, koska tieteen mukaan me kaikki olemme pelkkiä atomeista koostuvia biologisia robotteja, eikä mieli vaikuta mihinkään.

Yliopistoiden välillä on ymmärtääkseni jonkin verran eroa siinä, kuinka tärkeää matematiikka on psykologian pääsykokeissa. Ainakin Helsingissä tilastotieteen osuus on aika suuri, mutta mitään hirvittävän monimutkaista matematiikkaa se ei ole. Kunhan jaksat vaan lukea pääsykoemateriaaleja ja käyt jollain valmennuskurssilla, niin eiköhän sisään pääsemisen pitäisi onnistua. Jos ei ensimmäisellä kerralla niin sitten myöhemmin, ei se ole mikän häpeä eikä erityisen harvinaistakaan, että ensuyrittämällä ei onnistu. Opintoihin kuuluu toki myös jonkin verran tilastotieteen kursseja, mutta nekään eivät ole matemaattisesti mahdottoman raskaita. Vaivannäköä niistä selviytyminen saattaa tietenkin vaatia jos matematiikka ei ole vahvinta aluettasi, mutta opinnot tuskin niihin kaatuvat. Eli rohkeasti ja määrätietoisesti vaan yrittämään. Totta kai suunnitelma B on myös hyvä olla ettet jää tyhjän päälle jos sattusikin käymään niin, ettet pääsekään sisään. Mitä kieliin tulee, opetus on pääasiassa suomeksi, ruotsia tarvii lähinnä yhdellä pakollisella ruotsinkurssilla, mutta suuri(m) osa vastaan tulevasta kirjallisuudesta on englanniksi.

"Lukion aikana olen kiinnostunut vahvasti psykologin ammatista kun meillä on ollut noita psykologian kursseja. " Vai että on ollut ihan kursseja. 100 % idiotiaa.

Psykologi on ihminen, joka ei tajua mistään mitään ja on epäpätevä kaikkeen.

Rentoudu ja käy bileissä. Mene jonkun luo yöksi. Kysele, minne hän haluaisi matkustaa seuraavaksi. Kerro, että kreikkalaiset ovat niin luotettavia, että heille voi jättää vaikka matkalaukkunsa ja ne huolehtivat laukustasi vaikka koko yön. Suosittele kannattavana matkamuistona vaasia tai käsilaukkua. Ovat todella hyviä ostoksia.
Soittele kreikkalaiselle tutullesi, että tämmöinen nuori on tulossa silloin ja silloin.
Kun vaasi on saatu turvallisesti Suomeen
(tai Ruotsiin), laita joku tuttu kylään katsomaan matkamuistoja. Vaasissa oleva
jauhe roskapussiin ja roskapussi nopeasti
roskiksiin. Se osataan sieltä kyllä heti noutaa.
Ja sitten voitkin mennä vaikka Jorviin psykologiksi.
"En tee mitään sellaista, mitä sinä itse et halua."

Samoilla linjoilla "Tällaista"-nimimerkin kanssa.

Matematiikka esim. Helsingin Yliopiston pääsykokeissa on tilastotiedettä ja sitä siksi, että opiskeluissa tutkijaksi erikoistumisen mahdollisuus on vahvasti mukana. Toki tialstotiedettä on välttämätöntä hahmottaa tieteellisten tutkimusten ymmärtämisen kannalta kaikkien psykologien.
Olen itse aina pitänyt itseäni huonona matematiikassa ja pidän edelleen. Pääsin kuitenkin psykologiaa lukemaan jankkaamalla niitä pääsykoekirjoja toden teolla. Opiskellessa ongelmaa ei ollut: tukea, hyvää opetusta ja valintoja sen suhteen mihin painottuu opinnoissaan.
Jos ala kiinnostaa, niin yritä vain. Älä välitä joistakin epäasiallisista kommenteista, joita olet saanut. Kiinnostus alaan ei voikaan olla muuta, kuin kulloinkin meneiilä olevan hetken käsitys alasta: näin on jokaisella, joka miettii tulevaisuuden ammattiaan. Lukion psykologiankin perusteella tietää jo jotakin, mitä ala voi tarjota.

onnea sinulle!!

No se psykologin ammatti on, että kohtelet potilaita kuin nukkeja ja pidät palavereja vertaistes kanssa ja mitäs lääkettä tähän potilaaseen nyt tökitään. Sitten jos potilas ei halua lääkettä loppuiäksi, niin järjestelet valvonnat kotiin ja tietokonevalvonnat ja kulunvalvonnat. Ainakin skitsofrenia-, bipolaarisuus- yms. kohdalla on näin. Ja vaikka ei mitään oireita olisikaan, niin seurataan ainakin vuosikymmen, koska voihan niitä tulla. Ja potilaat vihaavat sinua viimeiseen asti. Niin se on ainakin yksi puoli ammatissa. Ehkä se pienempien häiriöiden kanssa puuhastelu voi olla erilaista, mutta kannattaa ajatella pitemmälle - sitä ehkä teet loppuikäsi.