Jos ajatellaan, että ilmastotieteilijällä (tai kenellä tahansa tutkijalla) olisi kaksi mahdollista tutkimusideaa:
a) pyrkimys osoittaa, että tekijä x muodostaa ihmiskunnalle eloonjäämisuhan
tai
b) pyrkimys osoittaa, että tekijästä x on vähäisesti hyötyä koko biosfäärille
niin psykologia suosisi a-ideaa.
Asiahan tietenkin muotoillaan niin, ettei idea noin räikeästi paista, vaikkapa sanomalla: "pyrkimys tutkia tekijän x merkitystä ja kehitystä".
B-vaihtoehto toteutuneena tuloksena on lattea ja lähestyy nollatutkimusta. Siis se, että osoitetaan jonkin sellaisen tekijän olevan lähes merkityksetön, josta kukaan ei ole aiemmin kuullutkaan, ei saa ketään repimään otsikoita eikä sitten myöskään avaamaan lompakkoaan. B-vaihtoehdon tuloksia saadaan todennäköisimmin silloin, kun a-idea on osoittautunut vääräksi. Esimerkiksi joskus löytyykin tietoja hyvin pärjäävistä koralleista siellä, mistä katastrofi olisi pitänyt löytyä.
Joskus myös katastrofiuutisoinnin kumoajat joutuvat tiedeyhteisön hampaisiin, kuten tässä taannoin kävi, kun joku kävi ottamassa valokuvia tuhoutuneeksi väitetystä osasta Suurta valliriuttaa. Oli jotenkin epäsolidaarista osoittaa aiemmat tutkimuksen tekijät liioittelijoiksi tms.
Mitä yllä myös sanon tai ainakin ajattelen, niin on se, ettei tarvita mitään suurta salaliittoa, kun tutkijat poimivat rusinoita pullasta (cherry picking englanniksi) valitessaan tutkimuskohteitaan. Uhkapainoitteisuus on mielestäni niin pitkälle sisäänrakennettua koko ympäristötutkimusjärjestelmään, että tulokset ovat enimmäkseen uhkapainotteisia.
Aiempaan keskusteluun liittyvä esimerkki: joku vihreän rauhan tms. järjestön golgatanolga pelotteli jo n. vuosikymmen sitten televisiossa, miten rantatonttien arvot romahtavat Suomen rannikoilla merenkohoamisen seurauksena. Siinä yhdistyi uhkapainotteisten tutkimustietojen kritiikitön omaksuminen niin tuttuun vihreään tietämättömyyteen. Tämä taas on vaarallinen yhdistelmä, jos tuollaiset henkilöt pääsevät päättämään ympäristöasioista.
a) pyrkimys osoittaa, että tekijä x muodostaa ihmiskunnalle eloonjäämisuhan
tai
b) pyrkimys osoittaa, että tekijästä x on vähäisesti hyötyä koko biosfäärille
niin psykologia suosisi a-ideaa.
Asiahan tietenkin muotoillaan niin, ettei idea noin räikeästi paista, vaikkapa sanomalla: "pyrkimys tutkia tekijän x merkitystä ja kehitystä".
B-vaihtoehto toteutuneena tuloksena on lattea ja lähestyy nollatutkimusta. Siis se, että osoitetaan jonkin sellaisen tekijän olevan lähes merkityksetön, josta kukaan ei ole aiemmin kuullutkaan, ei saa ketään repimään otsikoita eikä sitten myöskään avaamaan lompakkoaan. B-vaihtoehdon tuloksia saadaan todennäköisimmin silloin, kun a-idea on osoittautunut vääräksi. Esimerkiksi joskus löytyykin tietoja hyvin pärjäävistä koralleista siellä, mistä katastrofi olisi pitänyt löytyä.
Joskus myös katastrofiuutisoinnin kumoajat joutuvat tiedeyhteisön hampaisiin, kuten tässä taannoin kävi, kun joku kävi ottamassa valokuvia tuhoutuneeksi väitetystä osasta Suurta valliriuttaa. Oli jotenkin epäsolidaarista osoittaa aiemmat tutkimuksen tekijät liioittelijoiksi tms.
Mitä yllä myös sanon tai ainakin ajattelen, niin on se, ettei tarvita mitään suurta salaliittoa, kun tutkijat poimivat rusinoita pullasta (cherry picking englanniksi) valitessaan tutkimuskohteitaan. Uhkapainoitteisuus on mielestäni niin pitkälle sisäänrakennettua koko ympäristötutkimusjärjestelmään, että tulokset ovat enimmäkseen uhkapainotteisia.
Aiempaan keskusteluun liittyvä esimerkki: joku vihreän rauhan tms. järjestön golgatanolga pelotteli jo n. vuosikymmen sitten televisiossa, miten rantatonttien arvot romahtavat Suomen rannikoilla merenkohoamisen seurauksena. Siinä yhdistyi uhkapainotteisten tutkimustietojen kritiikitön omaksuminen niin tuttuun vihreään tietämättömyyteen. Tämä taas on vaarallinen yhdistelmä, jos tuollaiset henkilöt pääsevät päättämään ympäristöasioista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja uhkapainotteisuus ei liity ainoastaan tutkittavaan kohteeseen, vaan myös aiheeseen kriittisesti suhtautuviin henkilöihin.
http://www.warwickhughes.com/blog/?p=3291
http://joannenova.com.au/2012/12/death-threats-anyone-austrian-prof-global-warming-deniers-should-be-sentenced-to-death/
Jne...
Että uhkapainotteisia tuloksia levittävät tahot kokevat uhkailunsa vaarantuvan vastainformaation vuoksi ja siirtyvät sitten uhkailemaan henkilöitä, saattaa olla ihmismieleen sisäänrakennettu piirre. Pyhät arvot (ns. ilmastouskonto) on vaarassa, joten kaikki keinot sen puolustamiseksi ovat oikeutettuja.
Ehkä se on sisäänrakennettu mahdollisuus ihmismielessä kun historia on täynnänsä kaikenmaailman herätysliikkeitä ja ismejä, tuskin mikään on muuttunut aikojen saatossa, mutta levikkihän on suurempi jos katastrofismia ajetaan valtiojohtoisesti kuten meillä käyttäen opinahjoja ja mediaa katastrofismiopin levitykseen jo ala asteelta, niin onhan tuloksiakin sitten odotettavissa.
Tänään joku IT guru Linuksia aamu TV,ssä kehuessaan kehui myös nykyisiä opettajia jotka opettavat maisterinpapereilla niinkin monimutkaista aihetta kuin ilmastotiedettä, saaden minut mietteliääksi, liekö kuitenkin niin että kyse oli vain ennaltakirjoitetun ja hyväksytyn dogman eli katasrofiopin pänttäämistä perinteiseen malliin karttakepin ollessa korvatun uusin visuaalisimmin opetusvälinein.
Nooh' oli miten oli, Dr. Tim Ball pohdiskeli aihetta männäviikolla.
"The decision to create a scientific outcome to justify a political agenda required rejection of traditional procedures and proven methods. It resulted in a complete overturning of the natural and logical sequence of creating and advancing new ideas and understanding, especially in climate research. It was achieved by cloaking it in the traditional process of change, a paradigm shift
The climate agenda is part of the larger environmental agenda that currently directs, determines, and dictates western societies socio-economic and science. It began with the new paradigm of environmentalism that took hold in the 1960s. American physicist Thomas Kuhn defines a paradigm shift as “a fundamental change in approach or underlying assumptions.” .
https://wattsupwiththat.com/2016/08/20/exploitation-of-environment-and-climate-for-political-agenda-reverses-education-and-research-processes/
Ilkka