Järjetön uhrikuvitelma!

Niin, hänhän ärsytti aikansa uskovia, aivan kuten te ateistitkin teette.

>>...miettiä ja ymmärtää, miksi jotkut tarvitsevat Kristuksen veriuhria. Siihen vaan ei moni ateisti pysty.<<

Hyvin helppoahan tuo. Ihmiset jotka kärsivät pahasta syyllisyydentunteesta saattavat saada lievitystä kristinopista.

Mutta harhaahan se vain on.

kekek-kekek kirjoitti:

>>...miettiä ja ymmärtää, miksi jotkut tarvitsevat Kristuksen veriuhria. Siihen vaan ei moni ateisti pysty.<<

Hyvin helppoahan tuo. Ihmiset jotka kärsivät pahasta syyllisyydentunteesta saattavat saada lievitystä kristinopista.

Mutta harhaahan se vain on.

Lue lisää

"Mutta harhaahan se vain on."

Voih, ei! Sinä veit toivoni. Olisit antanut olla. Kävikö kateeksi?

Mikä oli se Jeesuksen suunnaton uhri jonka hän antoi? Elämänsä? Mutta hänhän jatkoi olemassaoloaan ihan kuten ennenkin, eihän joku ihmisenä hetken tallailu ollut hänelle kuin väliaikainen vierailu josta aiheutui lähinnä väliaikaista vaivaa. Jos nyt puhutaan ikuisesta ja kaikkivaltiaasta olennosta.

Käytännössä koko homma oli hänelle elämysloma jonka jälkeen hän sitten palasi normaaliarkeensa.

Kun normaalisti puhutaan uhraamisesta ja etenkin jos puhutaan merkittävästä uhrista, tarkoitetaan että henkilö luopuu jostain itselleen merkittävästä asiasta. Mitä merkittävämpi asia on kyseessä, sitä merkittävämmäksi annettu uhri katsotaan. Antaa vaikka toisen kätensä jonkun puolesta. Tai esim. koko henkensä toisen puolesta. Uhrissa on kyse luopumisesta ja mitä merkittävämmäsi asiasta luopuu, sitä merkittävämpi on uhri.

Siksihän raamatussakin vilisee "uhraan esikoispoikani" tyyppisiä ratkaisuja. Siihen aikaan lapsen kasvattaminen hengissä ja terveenä aikuisuuteen oli hieman erilainen projekti ilman nykyaikaisen lääketieteen tarjoamaa apua ja tietoutta. Ja kun puhutaan esikoispojasta niin ideana on ollut muutenkin että hän toimii sitten vanhempien vanhuuden turvana ja huolehtii ja elättää näitä näiden loppuhetket, eli lapsesta luopuminen on samalla omasta tulevaisuudesta ja eläketurvasta luopumista.

Toki sivukysymyksenä on se että joku antaa uhrina jonkun toisen elämän, eikä sitä omaansa, mutta kuten sanottu, se toki vaikuttaa myös omaan elämään pidemmällä tähtäimellä.

Mutta kun puhutaan Jeesuksesta, hän taas ei näyttänyt menettäneen mitään mitä hän ei kaikkivaltiaana voisi saada halutessaan helposti takaisin. Vai onko häntä esim. jotenkin estetty tulemasta uudelleen takaisin ihmisruumiissa jos hän näin tahtoisi?

Ei Jeesus luopunut lopulta mistään itselleen merkittävästä asiasta. Jos normaali ihminen uhraa henkensä, kyllä, sitä voidaan pitää jokseenkin merkittävänä uhrauksena, etenkin jos vielä puhuttaisiin tilanteesta että uhraat itsesi odottamatta mitään jälkipalkintoa.

Tyyppille joka tietää ja myös useassa välissä kertoo olevansa jumalan poika ja että koko homma on hänelle väliaikaista ja hän palaa valtaistuimelleen kun homma on ohi, ei ole lopulta mikään erityisen merkittävä uhri. Koska annetun uhrin arvo määräytyy sen suhteellisena uhrauksena antajalleen.

Jos miljonääri uhraa omaisuudestaan 100 euroa se ei ole hänen kannaltaan millään tavalla merkittävää. Jos köyhä yksinhuoltaja antaa 100 euroa, kyseessä on luultavimmin huomattavasti suurempi uhraus, koska summa on todennäköisesti pois mm. ruokabudjetista joka on jo muutenkin olematon.

Samalla tavalla myös Jeesuksen uhri oli hänen ja/tai jumalan kannalta lähes merkityksetön. Tilanne vain palautui normaaliksi. Jeesus on edelleen Jeesus ja edelleen huipulla. Tilanne on sama kuin sen 100 euroa uhraavan miljonäärin.

Homma aina puetaan muotoon: "Ja jumala antoi ainoan poikansa...", mutta kun jos tarinaa on uskominen, sen pohjalta todellisuus on että lopulta kukaan ei menettänyt yhtään mitään. Jeesus ei terveyttään tai edes raajojaan, ja henki ja olemassaolokin säilyi. Ja homman arvoa laskee entisestään se, että hän tiesi juonen ennalta, eli palkinto oli jo tiedossa kisaan lähdettäessä.

H1lpo kirjoitti:

Mikä oli se Jeesuksen suunnaton uhri jonka hän antoi? Elämänsä? Mutta hänhän jatkoi olemassaoloaan ihan kuten ennenkin, eihän joku ihmisenä hetken tallailu ollut hänelle kuin väliaikainen vierailu josta aiheutui lähinnä väliaikaista vaivaa. Jos nyt puhutaan ikuisesta ja kaikkivaltiaasta olennosta.

Käytännössä koko homma oli hänelle elämysloma jonka jälkeen hän sitten palasi normaaliarkeensa.

Kun normaalisti puhutaan uhraamisesta ja etenkin jos puhutaan merkittävästä uhrista, tarkoitetaan että henkilö luopuu jostain itselleen merkittävästä asiasta. Mitä merkittävämpi asia on kyseessä, sitä merkittävämmäksi annettu uhri katsotaan. Antaa vaikka toisen kätensä jonkun puolesta. Tai esim. koko henkensä toisen puolesta. Uhrissa on kyse luopumisesta ja mitä merkittävämmäsi asiasta luopuu, sitä merkittävämpi on uhri.

Siksihän raamatussakin vilisee "uhraan esikoispoikani" tyyppisiä ratkaisuja. Siihen aikaan lapsen kasvattaminen hengissä ja terveenä aikuisuuteen oli hieman erilainen projekti ilman nykyaikaisen lääketieteen tarjoamaa apua ja tietoutta. Ja kun puhutaan esikoispojasta niin ideana on ollut muutenkin että hän toimii sitten vanhempien vanhuuden turvana ja huolehtii ja elättää näitä näiden loppuhetket, eli lapsesta luopuminen on samalla omasta tulevaisuudesta ja eläketurvasta luopumista.

Toki sivukysymyksenä on se että joku antaa uhrina jonkun toisen elämän, eikä sitä omaansa, mutta kuten sanottu, se toki vaikuttaa myös omaan elämään pidemmällä tähtäimellä.

Mutta kun puhutaan Jeesuksesta, hän taas ei näyttänyt menettäneen mitään mitä hän ei kaikkivaltiaana voisi saada halutessaan helposti takaisin. Vai onko häntä esim. jotenkin estetty tulemasta uudelleen takaisin ihmisruumiissa jos hän näin tahtoisi?

Ei Jeesus luopunut lopulta mistään itselleen merkittävästä asiasta. Jos normaali ihminen uhraa henkensä, kyllä, sitä voidaan pitää jokseenkin merkittävänä uhrauksena, etenkin jos vielä puhuttaisiin tilanteesta että uhraat itsesi odottamatta mitään jälkipalkintoa.

Tyyppille joka tietää ja myös useassa välissä kertoo olevansa jumalan poika ja että koko homma on hänelle väliaikaista ja hän palaa valtaistuimelleen kun homma on ohi, ei ole lopulta mikään erityisen merkittävä uhri. Koska annetun uhrin arvo määräytyy sen suhteellisena uhrauksena antajalleen.

Jos miljonääri uhraa omaisuudestaan 100 euroa se ei ole hänen kannaltaan millään tavalla merkittävää. Jos köyhä yksinhuoltaja antaa 100 euroa, kyseessä on luultavimmin huomattavasti suurempi uhraus, koska summa on todennäköisesti pois mm. ruokabudjetista joka on jo muutenkin olematon.

Samalla tavalla myös Jeesuksen uhri oli hänen ja/tai jumalan kannalta lähes merkityksetön. Tilanne vain palautui normaaliksi. Jeesus on edelleen Jeesus ja edelleen huipulla. Tilanne on sama kuin sen 100 euroa uhraavan miljonäärin.

Homma aina puetaan muotoon: "Ja jumala antoi ainoan poikansa...", mutta kun jos tarinaa on uskominen, sen pohjalta todellisuus on että lopulta kukaan ei menettänyt yhtään mitään. Jeesus ei terveyttään tai edes raajojaan, ja henki ja olemassaolokin säilyi. Ja homman arvoa laskee entisestään se, että hän tiesi juonen ennalta, eli palkinto oli jo tiedossa kisaan lähdettäessä.

Lue lisää

Jeesus osoitti suurinta rakkautta antamalla henkensä maailman puolesta. Sitä suurempaa rakkautta ei ole. Mutta tuo vertauksesi miljonääristä ja sadasta eurosta tuo mieleen erään Jeesuksen vertauksen. Siinä kuninkaan palvelija oli velkaa kuninkaalle n. 10 miljoonaa euroa. Mutta kun hän ei pystynyt maksamaan, antoi kuningas kaiken anteeksi. Mutta tuolla kaiken anteeksi saaneelle palvelijalla oli eräs toinen velkaa viitisen euroa. Hän ei kaikesta kokemastaan huolimatta tahtonut antaa sitä anteeksi lähimmäiselleen, vaan heitti tämän vankilaan.

Tässä on hyvä kuvaus siitä, miten suuressa velassa me jokainen olemme Jumalalle. Emme pysty kukaan maksamaan sitä. Siksi Jeesus maksoi kaiken puolestamme. Se tulee vain uskoa, eikä järkeillä asioita. Jeesuksen vertauksen opetuksena on tosin tietenkin se, että jos on saanut Jumalalta synnit anteeksi, tulee antaa kaikille lähimmäisilleenkin anteeksi ne pienet "velat" millä he rikkovat.

Ei se henki Jeesukselle mikään suuri uhraus ollut. Hänhän sai sen takaisin reilun parin päivän päästä vielä bonusominaisuuksilla.

Se henki, mikä vaikka. minun tapauksessani olisi merkittävä uhraus koska homma olisi minun kohdaltani sillä ohi, ei merkinnyt Jeesukselle loppua, vaan minimaalista huilitaukoa.

Kuten sanottua, uhraukset ovat suhteellisia ja Jeesuksen tapauksessa uhraus oli hänen, tai jumalan kannalta (miten pyhää kolminaisuutta nyt lukeekaan) täysin mitätön.

Se on juurikin se rikkaan heittämä sentti kaivoon, ei tunnu, ei näy eikä vaikuta missään.

Ei Jeesus henkeään menettänyt, tai sitten meillä on todella eriävät käsitykset siitä mitä tarkoitetaan sanalla "menettää".

Minulle menettäminen tarkoittaa jotain lopullista, asiaa jota minulla ei enää ole tai en sitä enää näe.

Ei tosiaan sitä että menetin jotain pieneksi hetkeksi ja sitten se onkin takaisin.

Ja mikään raamatun perusteella ei viittaa myöskään siihen etteikö Jeesus voisi tehdä koko hommaa uudelleen ihan silloin kuin tuntuu. Hänhän on kaikkivaltias (tai ainakin omaa hyvät suhteet yläkertaan), vai eikö? Ei yksinkertaisesti ole rajoitteita jotka estäisivät häntä aloittamasta uutta elämää ihan milloin haluaa. Kuten sanottu, kyseessä ei todellakaan ollut minkäälainen uhri käytännön kannalta, vaan korkeintaan jonkinlainen teatteriesitys.

Tuo velka jumalallekin on aika paksua settiä sekin, koska raamatun pohjalta koko homma ja järjestelmä olisi muutenkin jumalan kehittämä ja keksimä kuten on se velkakin. Me olemme velkaa yksinkertaisesti koska jumalasi sanoo että olemme velkaa.

Hän karhuaa velkoja jotka on itse meille langettanut aivan samalla tavalla kuin miten hän voisi ne velat meille anteeksiantaa jos, ja milloin vain tahtoisi. Ei siinä olisi mitään Jeesus-farssia tarvittu.

Vai joutuuko jumala muka noudattamaan jotain sääntöjä joista emme ole tietoisia ja ne säännöt vaativat jeesuksen lähettämistä maan päälle sen sijaan että hän olisi vain todennut että asia selvä ja olette pelastuneet?

Hommasta tulee mieleen joku ganstereiden pyörittämä suojelubisnes. Jos että nyt maksa näitä velkojanne jotka ME olemme teille langettaneet, te ja perheenne tulette kärsimään.

rtertrwetertertr kirjoitti:

Jeesus osoitti suurinta rakkautta antamalla henkensä maailman puolesta. Sitä suurempaa rakkautta ei ole. Mutta tuo vertauksesi miljonääristä ja sadasta eurosta tuo mieleen erään Jeesuksen vertauksen. Siinä kuninkaan palvelija oli velkaa kuninkaalle n. 10 miljoonaa euroa. Mutta kun hän ei pystynyt maksamaan, antoi kuningas kaiken anteeksi. Mutta tuolla kaiken anteeksi saaneelle palvelijalla oli eräs toinen velkaa viitisen euroa. Hän ei kaikesta kokemastaan huolimatta tahtonut antaa sitä anteeksi lähimmäiselleen, vaan heitti tämän vankilaan.

Tässä on hyvä kuvaus siitä, miten suuressa velassa me jokainen olemme Jumalalle. Emme pysty kukaan maksamaan sitä. Siksi Jeesus maksoi kaiken puolestamme. Se tulee vain uskoa, eikä järkeillä asioita. Jeesuksen vertauksen opetuksena on tosin tietenkin se, että jos on saanut Jumalalta synnit anteeksi, tulee antaa kaikille lähimmäisilleenkin anteeksi ne pienet "velat" millä he rikkovat.

Lue lisää

Ainakaan kristinuskon mukaan hän ei antanut elämäänsä, vaan hän piti sen itsellään ja nousi takaisin taivaisiin kuten mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Oudoksuva kirjoitti:

Ainakaan kristinuskon mukaan hän ei antanut elämäänsä, vaan hän piti sen itsellään ja nousi takaisin taivaisiin kuten mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Jeesus itse sanoi: "Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni." (Joh.10:17-18)

Raamatun mukaan hän siis antoi henkensä ja nousi Jumalan voimasta kolmantena päivänä ylös. Kuolema ei voinut häntä pitää saaliinaan, koska hän kuolemallaan voitti kuoleman vallat. Sama Jumalan voima herättää kerran Jeesukseen uskovatkin iankaikkiseen elämään. Jeesus siis sekä kuoli, että nousi kuolleista tähtemme.

Se että sanot, että aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ei pidä paikkansa. Silloin tapahtui historian merkittävin tapahtuma, kun syntimme sovitettiin. Meillä ei muutenkaan ole varaa alkaa neuvomaan Kaikkivaltiasta, miten toimia. Ei Jeesuksella ollut edes mitään velvollisuutta sovittaa syntejämme. Hän olisi voinut täysin oikeudenmukaisesti jättää meidät oman onnemme nojaan. Mutta kiitos Jumalalle, niin ei tapahtunut. Jokaisella syntisellä on mahdollisuus saada rauha Jumalan kanssa, koska hänen syntinsä on jo sovitettu ristillä.

jhgfgd kirjoitti:

Jeesus itse sanoi: "Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni." (Joh.10:17-18)

Raamatun mukaan hän siis antoi henkensä ja nousi Jumalan voimasta kolmantena päivänä ylös. Kuolema ei voinut häntä pitää saaliinaan, koska hän kuolemallaan voitti kuoleman vallat. Sama Jumalan voima herättää kerran Jeesukseen uskovatkin iankaikkiseen elämään. Jeesus siis sekä kuoli, että nousi kuolleista tähtemme.

Se että sanot, että aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ei pidä paikkansa. Silloin tapahtui historian merkittävin tapahtuma, kun syntimme sovitettiin. Meillä ei muutenkaan ole varaa alkaa neuvomaan Kaikkivaltiasta, miten toimia. Ei Jeesuksella ollut edes mitään velvollisuutta sovittaa syntejämme. Hän olisi voinut täysin oikeudenmukaisesti jättää meidät oman onnemme nojaan. Mutta kiitos Jumalalle, niin ei tapahtunut. Jokaisella syntisellä on mahdollisuus saada rauha Jumalan kanssa, koska hänen syntinsä on jo sovitettu ristillä.

Lue lisää

"Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."
Eli olisiko hänellä ollut valtaa muuttaa sitä ilman kyseistä "uhria"?

Mutta joka tapauksessa toisin sanoen koska kristittyjen mukaan Jeesus sekä "kuoli" että tosi pian nousi takaisin kuolleista, hän ei joutunut oikeasti menettämään mitään paitsi kenties kolme päivää elämästään. Tämä olisi lyhyt aika ihmiselle, mutta kuolemattomalle olennolle vielä lyhyempi ja merkityksettömämpi.

jhgfgd kirjoitti:

Jeesus itse sanoi: "Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni." (Joh.10:17-18)

Raamatun mukaan hän siis antoi henkensä ja nousi Jumalan voimasta kolmantena päivänä ylös. Kuolema ei voinut häntä pitää saaliinaan, koska hän kuolemallaan voitti kuoleman vallat. Sama Jumalan voima herättää kerran Jeesukseen uskovatkin iankaikkiseen elämään. Jeesus siis sekä kuoli, että nousi kuolleista tähtemme.

Se että sanot, että aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ei pidä paikkansa. Silloin tapahtui historian merkittävin tapahtuma, kun syntimme sovitettiin. Meillä ei muutenkaan ole varaa alkaa neuvomaan Kaikkivaltiasta, miten toimia. Ei Jeesuksella ollut edes mitään velvollisuutta sovittaa syntejämme. Hän olisi voinut täysin oikeudenmukaisesti jättää meidät oman onnemme nojaan. Mutta kiitos Jumalalle, niin ei tapahtunut. Jokaisella syntisellä on mahdollisuus saada rauha Jumalan kanssa, koska hänen syntinsä on jo sovitettu ristillä.

Lue lisää

"Se että sanot, että aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ei pidä paikkansa. Silloin tapahtui historian merkittävin tapahtuma, kun syntimme sovitettiin. Meillä ei muutenkaan ole varaa alkaa neuvomaan Kaikkivaltiasta, miten toimia. Ei Jeesuksella ollut edes mitään velvollisuutta sovittaa syntejämme. Hän olisi voinut täysin oikeudenmukaisesti jättää meidät oman onnemme nojaan."

Ei siihen Jeesusta olisi edes tarvittu. Raamatun mukaan synnit oli meidän päällemme langetettu jumalan toimesta eikä niiden sovittamiseen sen kummempaa tarvittaisi kuin ilmoitus siltä samalta jumalalta joka on synnit langettanut ja säännöt laatinut.

Sillä ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa, etenkin kun sinne oli saman jumalan toimesta heitelty kaiken maailman lisääntöjä synneistä useammasta polvessa yms. eli käytännössä jokainen on tahrattu jo lähtökuopista riippumatta omista teoistaan. Todella oikeudenmukaista. Kyseessä on todellakin peli, joka on viritetty jo alusta alkaen epäoikeudenmukaiseksi.

Koko Jeesus on tuossa yhtälössä täysin turha ja koko uhripelleily täyttä teatteria, koska kyseessä ei raamatunkaan mukaan ollut mikään uhraus siinä merkityksessä jona uhrauksena normaalisti käsitetään. Uhrauksessa annetaan ja menetetään jotain, Jeesuksen suurin uhraus oli hetkellinen kidutuksen ja kuoleman kestäminen ja mitätön huilitauko.

Suuressa mittakaavassa jumalan kaltaiselle olennolle täysin mitätöntä, kuten Oudoksuva tuossa sanoikin.

Uhraus olisi jotain sen kaltaista, että Jeesus antaisi sen henkensä ja se on hänen kannaltaan siinä. Ei enää Jeesusta ja paluuta papan taivaalliseen palatsiin. Silloin Jeesus olisi tosiaan luopunut ja uhrannut jotain.

Sen sijaan pitkin uutta testamenttia Jeesus mainitsi useampaan otteeseen miten hän palaa takaisin isänsä tykö hallitsemaan tämän keikan jälkeen, joten kupletin juoni ja lopputulos oli selvillä alusta alkaen ja vähentää homman arvoa entisestään kun voittaja on jo tiedossa.

Se ei muutu Merkittäväksi Tapahtumaksi ja Suureksi Uhraukseksi vain koska näitä toistellaan ääneen, kun itse tarina kertoo aivan muuta ja sen valossa juttu näyttää tosiaan pelkältä järjestetyltä teatteriesitykseltä.

Raamatunkin tapauksessa paras vieroitus raamatusta on sen lukeminen ajatuksen kanssa, mutta totuus on että suuri osa ei ole sitä tehnyt osin koska se on paikoin todella tylsää ja puuduttavaa ja ne loputkin yleensä toistelevat itselleen sopivia kohtia ja sujuvasti sivuuttavat ne jotka eivät käy järkeen tai murentavat koko ideaa. Mikä taas toisaalta on hyvä koska sieltä löytyy myös paljon hirvittäviä neuvoja ja ohjeita.

"koska se on paikoin todella tylsää ja puuduttavaa"

Hesekielin kirjan 23. luku on aika tanakkaa tavaraa aasillisine elimineen ja orhin lailla siemenen sinkoamisineen. Ilmankos epyhtiläismiehet ovatkin niin naisten suosiossa. :-)

http://raamattu.fi/1992/Hes.23.html

PuhuvaKärmes kirjoitti:

"koska se on paikoin todella tylsää ja puuduttavaa"

Hesekielin kirjan 23. luku on aika tanakkaa tavaraa aasillisine elimineen ja orhin lailla siemenen sinkoamisineen. Ilmankos epyhtiläismiehet ovatkin niin naisten suosiossa. :-)

http://raamattu.fi/1992/Hes.23.html

Lue lisää

Kyllä siellä välissä viihteellisiä kohtia on, auttaahan se jo pitämään seurakunnan hereillä kirkossa.

Ja toisaalta jos raamattu on käytännössä koottu äänestämällä ne suosituimmat kertomukset mitä sinne laitetaan sen aikaisten seurakuntien/seurakunnan toimesta, ei ole ihme että joukkoon mahtuu niin seksiä kuin väkivaltaakin.

Mutta sitten vastapainona on pitkiä puuduttavia luetteloita yms. niin kokonaisuutena opus ei ole erityisen mielekästä tai mielenkiintoista luettavaa.

Onhan siellä toki tahatonta huumoriakin kuten se miten herra auttaa heimoaan voittamaan vastustajansa paitsi kun vastaan tulee vastustajat joilla on rautavaunut jotka ovat kaikkivaltiaan mahdille hieman liian kova pala purtavaksi. Tai kun tämä armollinen taivaan isä siunaa tappamaan kaikki sylivauvoista ja äideistä lähtien koska synti. Paitsi tietenkin suunnilleen naimaikäiset naispuoliset neitsyet.

Muistaakseni jossain tuli vastaan, että raamatusta olisi löydettävissä jopa 3 tai 4 selvästi erityylistä jumalaa jotka toimivat itsessään johdonmukaisesti ja luontonsa mukaan, mutta kun ne eri kertomukset on sitten niputettu yhteen ikäänkuin yhdeksi jumalkertomukseksi, syntyy juuri mielikuva jakomielitautisesta tapauksesta jonka mieli ja luonne muuttuu kuin tuuliviirillä riippuen mitä tekstiä luet.

Ei se nyt noin mene. Tietenkään jumala ei voi "vain antaa syntejä anteeksi". Jeesus piti lähettää tapettavaksi, etkös tiedä että jumalan pitää noudattaa tiettyjä sääntöj... eikun hetkonen!

Paitsi että sille soltulle ei ollut luvattu valtaistuinpaikkaa ja kuolemattomuutta kolmen päivän maatumisen jälkeen. Mikäs siinä on noilla ehdoilla uhrautua jos tiedät pystyväsi ylimaallisiin tekoihin jo syntymäsi jälkeen. Vesistön ylityskin olisi aivan toinen juttu jos siitä voisi kesälläkin marssia laineiden poikki jalkojaan kastelematta. Toisi hieman uusia taktisia ulottuvuuksia. Saati että pystyisit herättelemään taistelutovereitasi kuolleista.

Jeesus uhrasi mitä, noin 30 vuotta ikuisuudesta maapallolla vierailuun ja sitten palasi arkeensa. Kova oli kyllä uhri täytyy sanoa. Suurin osa vaikka köyhiin sotaa käyviin maihin syntyvistä joutuu kärsimään huomattavasti enemmän ja eliniänodotekkaan ei ole tuota 30. Saati että pystyisivät monistamaan itselleen sapuskaa nälän yllättäessä.

"Paitsi että sille soltulle ei ollut luvattu valtaistuinpaikkaa ja kuolemattomuutta kolmen päivän maatumisen jälkeen. Mikäs siinä on noilla ehdoilla uhrautua jos tiedät pystyväsi ylimaallisiin tekoihin jo syntymäsi jälkeen. "

Harva, jos kukaan, edes noilla ehdoilla käyttäisi elämän kokonaan muiden hyväksi ja olisi valmis kärsimään yhtä paljon.

12___13 kirjoitti:

"Paitsi että sille soltulle ei ollut luvattu valtaistuinpaikkaa ja kuolemattomuutta kolmen päivän maatumisen jälkeen. Mikäs siinä on noilla ehdoilla uhrautua jos tiedät pystyväsi ylimaallisiin tekoihin jo syntymäsi jälkeen. "

Harva, jos kukaan, edes noilla ehdoilla käyttäisi elämän kokonaan muiden hyväksi ja olisi valmis kärsimään yhtä paljon.

Lue lisää

Todella, todella moni olisi valmis uhraamaan jokusen vuosikymmenen ja hetkellisen kärsimyksen jos palkkana tästä olisi ikuisuus jumalolentona.

Sepostoli Mooseksella on sinulle asiaa:

"Alussa minä loin Jumalan, ja sinä uskoit sen kuin pikku kakara."

"Kertoo monien uskovaisten naivista lapsenuskon kaltaisesta uskosta että ihan perustavaa laatua olevia vertauskuvia ei sellaisiksi tajuta vaan luetaan niitä kuin juuri se konkreettinen tapahtuma olisi koko homman juju"

Minua taas huvittaa, että ateistit tekevät ihan samoin, ainakin tällä palstalla.

Jonkinlainen excuse on tietenkin se, että keskimääräisellä teinillä ei ole aivoja alle 35-vuotiaana, jonka jälkeen hän hetimiten alkaakin kalkkeutua keski-ikäiseksi pölvästiksi päätyäkseen dementiaan vanhuusiässä. Ei siinä välissä jää kovin paljon aikaa älyllliselle ajattelulle.

huomattu.täälläkin kirjoitti:

"Kertoo monien uskovaisten naivista lapsenuskon kaltaisesta uskosta että ihan perustavaa laatua olevia vertauskuvia ei sellaisiksi tajuta vaan luetaan niitä kuin juuri se konkreettinen tapahtuma olisi koko homman juju"

Minua taas huvittaa, että ateistit tekevät ihan samoin, ainakin tällä palstalla.

Jonkinlainen excuse on tietenkin se, että keskimääräisellä teinillä ei ole aivoja alle 35-vuotiaana, jonka jälkeen hän hetimiten alkaakin kalkkeutua keski-ikäiseksi pölvästiksi päätyäkseen dementiaan vanhuusiässä. Ei siinä välissä jää kovin paljon aikaa älyllliselle ajattelulle.

Lue lisää

Minua taas huvittaa, että ns. uskovaiset toitottavat rakkaususkontoaan, mutta heistä se rakkaus on yhtä kadoksissa kuin heidän Jumalansakin. Samanlaista tyhjää yhtä kaikki ja vielä tyhjät päänsäkin lisänä. Toisaalta ei kristinuskon älyttömyyteen kukaan muu uskoisikaan kuin tyhjäpää.