Yks hauska juttu tähän

No joo, pitää sitten kertoa oma kokemukseni, vaikkakin vältän sen kertomista sattuneista ja kyseisistä syistä. Valhe se ei ainakaan ole heh heh.
Tästä jo aikaa tovin, kun istuin olohuoneemme sohvalla murehtien raamatun häviömistä kirjahyllystämme. Itseasiassa yksi hermostnut tuttuni oli ittanut sen meillä käydessään,, suutuspäissään kun oli ja akoi tuhota koko kirjan, polttaa ja mitä muuta lupasikan tehdä.
No siinä istuskelin allapäin, kunnes kuulin pääni sisältä äänen tai se oli, kuin ajatus olisi tyhjästä lennähtänyt päähäni, joka sanoi " Ei se ole hukassa, se on kaapin päällä "
Minä tuohon miettimään, että mitä ihmettä, mistä tuo ajatus oikein putkahti ja mietinkin siinä, että minkä kaapin päällä, jolloin taas putkahti vastaus päähäni, että makuuhuoneen kaapin päällä. :-)No minähän hämmästelemään, että eihän siellä mitään säilytetä, kun kaapin ja katon väliin jää noin 10cm pölyinen rako.
Hain kuitenkin keityijakkaran ja kurotin ylös kaapin päälle ja mitä ihmettä, käteni osui suoraan raamattuun.
No minähän siinä seisoskelin vöhän huvittuneenakin jakkaralla ja mietin, että mitäs nyt tehdään, jolloin jälleen tuli päähäni raamatun kohta Johanneksen luku 15 :16 ja ei kun lukemaan äkkiä siinä jakkaralla seistessä.
Luin kyseisen kohdan ja tuolloin tyttömme oli vielä pikku koululainen, kun hän juoksee ulkoovesta sisään ja huutaa kiirellä, että mitä tarkoittaa hedelmän tekeminen, kun koulussa puhuttiin uskonnon tunnilla semmosta. No asia siinä käsiteltiin.
Tulee seuraava päivä, kun aukaisen summassa radion, niin sieltähän tulee raamatusta lukemani teksti ihan sillä sekunnilla, kun radio aukeaa.
Minusta raamatun löytyminen oli ihmeellinen juttu!!
eikä tuo juttu vielä tuohon päättynyt, vaan tuosta alkoi semmone vuosia kestänyt sarja.

Makuayöhön kirjoitti:

No joo, pitää sitten kertoa oma kokemukseni, vaikkakin vältän sen kertomista sattuneista ja kyseisistä syistä. Valhe se ei ainakaan ole heh heh.
Tästä jo aikaa tovin, kun istuin olohuoneemme sohvalla murehtien raamatun häviömistä kirjahyllystämme. Itseasiassa yksi hermostnut tuttuni oli ittanut sen meillä käydessään,, suutuspäissään kun oli ja akoi tuhota koko kirjan, polttaa ja mitä muuta lupasikan tehdä.
No siinä istuskelin allapäin, kunnes kuulin pääni sisältä äänen tai se oli, kuin ajatus olisi tyhjästä lennähtänyt päähäni, joka sanoi " Ei se ole hukassa, se on kaapin päällä "
Minä tuohon miettimään, että mitä ihmettä, mistä tuo ajatus oikein putkahti ja mietinkin siinä, että minkä kaapin päällä, jolloin taas putkahti vastaus päähäni, että makuuhuoneen kaapin päällä. :-)No minähän hämmästelemään, että eihän siellä mitään säilytetä, kun kaapin ja katon väliin jää noin 10cm pölyinen rako.
Hain kuitenkin keityijakkaran ja kurotin ylös kaapin päälle ja mitä ihmettä, käteni osui suoraan raamattuun.
No minähän siinä seisoskelin vöhän huvittuneenakin jakkaralla ja mietin, että mitäs nyt tehdään, jolloin jälleen tuli päähäni raamatun kohta Johanneksen luku 15 :16 ja ei kun lukemaan äkkiä siinä jakkaralla seistessä.
Luin kyseisen kohdan ja tuolloin tyttömme oli vielä pikku koululainen, kun hän juoksee ulkoovesta sisään ja huutaa kiirellä, että mitä tarkoittaa hedelmän tekeminen, kun koulussa puhuttiin uskonnon tunnilla semmosta. No asia siinä käsiteltiin.
Tulee seuraava päivä, kun aukaisen summassa radion, niin sieltähän tulee raamatusta lukemani teksti ihan sillä sekunnilla, kun radio aukeaa.
Minusta raamatun löytyminen oli ihmeellinen juttu!!
eikä tuo juttu vielä tuohon päättynyt, vaan tuosta alkoi semmone vuosia kestänyt sarja.

Lue lisää

No, tuliko lapsesta uskovaista?
RAukka varmaan luuli että hänen pitää osata tehdä ihan oikea hedelmä, vaikka omena ja appelsiini.

>Eikös muhammadin seuraajiakin kuole massoittain valheen puolesta?

Niinpä. Uudestisyntyneen logiikalla syyskuun 11. päivän terroristitkaan eivät mitenkään voineet kuolla valheen puolesta. Itte olen sitä mieltä että sen puolesta kuolivat, mutta uudestisyntynyt kristitty vissiin sitten ei.

auroraboreallis kirjoitti:

No, tuliko lapsesta uskovaista?
RAukka varmaan luuli että hänen pitää osata tehdä ihan oikea hedelmä, vaikka omena ja appelsiini.

Hah hah no niimpä se tosiaan aluksi luuli, että kyse on syötävistä hedelmistä. Ei tullu semmosta uskovaista ei. Sannoo uskovasa Jumalaan ja Jeesukseen, muttei ole hällä seurakuntaelämää tms, ei siis ole uuestisyntynyt. Mukava tyttö kyllä ja pietty, ku on semmone kiltti ja avvoin. Käy baareissa jne. Perus nuorten elämmää viettää maailmassa.
Semmone räpätäti.

Ja jos ei keksi, niin voipi Jumala napata kiinni lennosta, ettei tarvihe ihte keksiä mittää..
Siinä vaan pällistellä ihimettellee, että ei tämä voi olla totta, mutta kuitehi on! Kun ihan tolokkuna järkipeikkona pietty ihiminen alkaa puhumaan ihmeistä. Ei sitä usko iha heti ihtekkää. Pakko vaan uskoa, kun settiä tulee lisää ja lisää niin, että lopulta pakko nostaa kädet pystyyn, että vie sie, mie vikisen...

No sanoppas muuta!
Ja semmonenki tässä tullee nyt mieleen, että kerranki päivällä ajattelin, että menenpä vähäksi aikaa sänkyyn pötkölleen. Ihan siihe päiväpeitteen päälle vaa vähäksi aikaa jalkoja lepputtammaa ja poikamme sitte oli siinä vastapäätä, istumassa, kun kyljellään siinä makasin ja hän siinä tuijottaa silmät pyöreinä ja seuraa katsellaan selkäni taakse. Katse seuraa hittaasti ovelta selkäni taakse ja pysyy siinä ja sitten jälleen selkäni takaa takas ovelle.
Sitte hän kyssyy, että mikä tuo oli? Minä siihe, että miltä se näytti, niin vastas siihe, että ihan valakoiselta. Minä siihe, että oiskoha ollu isosisko, jolla hyvi vaalea pitkä tukka. Poika, että ei, ku sillä oli iha valkone naama ja puku. Minä siihe, että no mitäs se teki, nii vastas, että se tuli tuosta ovesta ja seiso vähä aikaa sun selä takana ja hymyili ja sitte meni ovesta pois.
Minä kysymmää, että kävelikö se mite, joho vastas poika, että ei se kävelly, vaan liuku.
Minähä ensin, että huh huh, mitähä selekäni takana tapahtuu tietämättäni, mutta iha asiallisesti siinä pojan kansa puhuttii ilima sen kummempaa halloota. Oli kuulemma hymmyillyt ja lähteny pois ja oli ollu valakia, kui hymypatsas heh heh.
No tulipa sitte seuraava päivä, niin naapurista juoksee tyttö kauhialla vauhilla ja ovesta sissää päästyää huutaa jo etteisestä, että hänen isovelijensä näki eilen päivällä enkelin. Hah hah haaa että semmosta. Mitäpä tuoho mittää lissäämää. Kaikenlaista tapahtuu. Liekkö oli liikkunu täälläpäin asioillaan..

MakuaYöhön kirjoitti:

No sanoppas muuta!
Ja semmonenki tässä tullee nyt mieleen, että kerranki päivällä ajattelin, että menenpä vähäksi aikaa sänkyyn pötkölleen. Ihan siihe päiväpeitteen päälle vaa vähäksi aikaa jalkoja lepputtammaa ja poikamme sitte oli siinä vastapäätä, istumassa, kun kyljellään siinä makasin ja hän siinä tuijottaa silmät pyöreinä ja seuraa katsellaan selkäni taakse. Katse seuraa hittaasti ovelta selkäni taakse ja pysyy siinä ja sitten jälleen selkäni takaa takas ovelle.
Sitte hän kyssyy, että mikä tuo oli? Minä siihe, että miltä se näytti, niin vastas siihe, että ihan valakoiselta. Minä siihe, että oiskoha ollu isosisko, jolla hyvi vaalea pitkä tukka. Poika, että ei, ku sillä oli iha valkone naama ja puku. Minä siihe, että no mitäs se teki, nii vastas, että se tuli tuosta ovesta ja seiso vähä aikaa sun selä takana ja hymyili ja sitte meni ovesta pois.
Minä kysymmää, että kävelikö se mite, joho vastas poika, että ei se kävelly, vaan liuku.
Minähä ensin, että huh huh, mitähä selekäni takana tapahtuu tietämättäni, mutta iha asiallisesti siinä pojan kansa puhuttii ilima sen kummempaa halloota. Oli kuulemma hymmyillyt ja lähteny pois ja oli ollu valakia, kui hymypatsas heh heh.
No tulipa sitte seuraava päivä, niin naapurista juoksee tyttö kauhialla vauhilla ja ovesta sissää päästyää huutaa jo etteisestä, että hänen isovelijensä näki eilen päivällä enkelin. Hah hah haaa että semmosta. Mitäpä tuoho mittää lissäämää. Kaikenlaista tapahtuu. Liekkö oli liikkunu täälläpäin asioillaan..

Lue lisää

Minun luonani kävi kerran uskon elämäni alkuvaiheessa nuori mies. Tuohon aikaan istuin ja luin Raamattua 12 tuntia joka päivä. Nuorella miehellä, 19 v., oli erikoinen asia. Ei sillä pojalla ollut mitään mukana mutta se väitti tekevänsä jotakin tutkimusta eräästä huushollikapistuksesta ja sen käytöstä. Minä ihmettelin pojan asiaa koska se vaikutti kovin ihmeelliseltä eikä kovin todelliselta syyltä tulla kotiini.

Siinä minä istuin hänen kanssaan keittiön pöydän äärellä, tai minä seisoi ja hän istui, keskustellen uskon asioista. Siinä kun keskustelimme ja minä todistin hänelle Jeesuksesta Kristuksesta, minä koin että hän ei ole tavallinen 19 -vuotias poika. Hänessä oli jotakin todella erikoista. Mieleeni tuli hebrealaiskirjeestä yksi Sana:

13:2 "Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan""

No, me olimme olleet siinä jo ehkä kaksi tuntia enkä ollut tarjonnut vieraalleni mitään ja minua itseänikin janotti. Otin kaapista tuoremehua ja kaadoin lasiin ja annoin hänelle. Hän katsoi lasia ja siinä olevaa mehua ikään kuin hänen eteensä olis pantu jotakin kovin saastaista. Minä tietenkin ihmettelin hänen reagtiotaan koska oletin hänenkin olevan janoissaan ja tarvitsevan juotavaa. Mutta poika ei tahtonut juoda eikä edes koskea lasiin. Sanoin hänelle ettei hänen ole pakko juoda sitä mutta hän saa juoda jos tahtoo. Hän ei juonut sitä, jos oikein muistan. Tai hän joi sen hyvin vastenmielisesti.

Jos hän oli Jumalan enkeli taivaasta, ymmärrän että kaikki täällä maan päällä onvat enkeleille likaista ja jopa saastaista. Ja minun asuntoni oli todella siisti ja puhdas niin ei siinä kyllä ollut valittamista.

Uskon että Jumalan enkeitä käy meidän luonamme mutta me emme tiedä että kyseessä on Jumalan enkeli koska he esiintyvät tavallisena ihmisenä.

Kerran erään hengellisen kokouksen jälkeen istuin seurakunna kahvilassa juoden kahvia. Olin siinä kokouksessa tehnyt tärkeän hengellisen päätöksen. Eräs vanha mies tuli kiittämään minua. Hän ojensi kätensä minulle, nousin seisomaan ja me kättelimme toisiamme. Hän sanoi ainoina sanoinaan: "Kiitos, kiitos, kiitos!" Sitten hän käänsi minulle selkänsä ja käveli pois. Hän kiitti minua niin kuin minä olisin tehnyt hänelle valtavan suuren palveluksen. Minä ihmettelin ajatuksissani Jeesukselle Kristukselle että mistä asiasta tuo mies kiitti minua koska en ollut tehnyt hänelle mitään mistä hän olisi voinut kiittäää minua. En edes tuntenut häntä. En ollut käyttänyt puheenvuoroakaan kokouksessa, niin ei hänellä ollut mitään syytä eikä aihetta kiitää minua. Silloin koin että Pyhä Henki sisimmässäni sanoi: "Ei se ollut hän, minä se olin."

Jaikal91 kirjoitti:

Minun luonani kävi kerran uskon elämäni alkuvaiheessa nuori mies. Tuohon aikaan istuin ja luin Raamattua 12 tuntia joka päivä. Nuorella miehellä, 19 v., oli erikoinen asia. Ei sillä pojalla ollut mitään mukana mutta se väitti tekevänsä jotakin tutkimusta eräästä huushollikapistuksesta ja sen käytöstä. Minä ihmettelin pojan asiaa koska se vaikutti kovin ihmeelliseltä eikä kovin todelliselta syyltä tulla kotiini.

Siinä minä istuin hänen kanssaan keittiön pöydän äärellä, tai minä seisoi ja hän istui, keskustellen uskon asioista. Siinä kun keskustelimme ja minä todistin hänelle Jeesuksesta Kristuksesta, minä koin että hän ei ole tavallinen 19 -vuotias poika. Hänessä oli jotakin todella erikoista. Mieleeni tuli hebrealaiskirjeestä yksi Sana:

13:2 "Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan""

No, me olimme olleet siinä jo ehkä kaksi tuntia enkä ollut tarjonnut vieraalleni mitään ja minua itseänikin janotti. Otin kaapista tuoremehua ja kaadoin lasiin ja annoin hänelle. Hän katsoi lasia ja siinä olevaa mehua ikään kuin hänen eteensä olis pantu jotakin kovin saastaista. Minä tietenkin ihmettelin hänen reagtiotaan koska oletin hänenkin olevan janoissaan ja tarvitsevan juotavaa. Mutta poika ei tahtonut juoda eikä edes koskea lasiin. Sanoin hänelle ettei hänen ole pakko juoda sitä mutta hän saa juoda jos tahtoo. Hän ei juonut sitä, jos oikein muistan. Tai hän joi sen hyvin vastenmielisesti.

Jos hän oli Jumalan enkeli taivaasta, ymmärrän että kaikki täällä maan päällä onvat enkeleille likaista ja jopa saastaista. Ja minun asuntoni oli todella siisti ja puhdas niin ei siinä kyllä ollut valittamista.

Uskon että Jumalan enkeitä käy meidän luonamme mutta me emme tiedä että kyseessä on Jumalan enkeli koska he esiintyvät tavallisena ihmisenä.

Kerran erään hengellisen kokouksen jälkeen istuin seurakunna kahvilassa juoden kahvia. Olin siinä kokouksessa tehnyt tärkeän hengellisen päätöksen. Eräs vanha mies tuli kiittämään minua. Hän ojensi kätensä minulle, nousin seisomaan ja me kättelimme toisiamme. Hän sanoi ainoina sanoinaan: "Kiitos, kiitos, kiitos!" Sitten hän käänsi minulle selkänsä ja käveli pois. Hän kiitti minua niin kuin minä olisin tehnyt hänelle valtavan suuren palveluksen. Minä ihmettelin ajatuksissani Jeesukselle Kristukselle että mistä asiasta tuo mies kiitti minua koska en ollut tehnyt hänelle mitään mistä hän olisi voinut kiittäää minua. En edes tuntenut häntä. En ollut käyttänyt puheenvuoroakaan kokouksessa, niin ei hänellä ollut mitään syytä eikä aihetta kiitää minua. Silloin koin että Pyhä Henki sisimmässäni sanoi: "Ei se ollut hän, minä se olin."

Lue lisää

Enkelitarinaan uskon, sinun kysymyksiisi sanoisin että se joka sinua rakastaa on toinen puolisko aivoistasi. Se sama puolisko jossa sijaitsee mielikuvitus.

Ei kukaan sinua muu kiittänyt kuin hurmoshengellä täyttynyt helluntailainen mies.

Eikä sekään ollut enkeli jolle omaa uskonkäsitystäsi tyrkytit.

Sama kuin surullisen kuuluisan betoni-ihmeesi kanssa: sun omaa mielikuvitusta.

Sinun parhaaksesi on sanottava että sinä tahdot auttaa ihmisiä Jumalan yhteyteen mutta teet sen niin kertakaikkisen väärin että se vain aiheuttaa hallaa.

Juttusi kun on kovin epäuskottavia.

Jaikal91 kirjoitti:

Minun luonani kävi kerran uskon elämäni alkuvaiheessa nuori mies. Tuohon aikaan istuin ja luin Raamattua 12 tuntia joka päivä. Nuorella miehellä, 19 v., oli erikoinen asia. Ei sillä pojalla ollut mitään mukana mutta se väitti tekevänsä jotakin tutkimusta eräästä huushollikapistuksesta ja sen käytöstä. Minä ihmettelin pojan asiaa koska se vaikutti kovin ihmeelliseltä eikä kovin todelliselta syyltä tulla kotiini.

Siinä minä istuin hänen kanssaan keittiön pöydän äärellä, tai minä seisoi ja hän istui, keskustellen uskon asioista. Siinä kun keskustelimme ja minä todistin hänelle Jeesuksesta Kristuksesta, minä koin että hän ei ole tavallinen 19 -vuotias poika. Hänessä oli jotakin todella erikoista. Mieleeni tuli hebrealaiskirjeestä yksi Sana:

13:2 "Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan""

No, me olimme olleet siinä jo ehkä kaksi tuntia enkä ollut tarjonnut vieraalleni mitään ja minua itseänikin janotti. Otin kaapista tuoremehua ja kaadoin lasiin ja annoin hänelle. Hän katsoi lasia ja siinä olevaa mehua ikään kuin hänen eteensä olis pantu jotakin kovin saastaista. Minä tietenkin ihmettelin hänen reagtiotaan koska oletin hänenkin olevan janoissaan ja tarvitsevan juotavaa. Mutta poika ei tahtonut juoda eikä edes koskea lasiin. Sanoin hänelle ettei hänen ole pakko juoda sitä mutta hän saa juoda jos tahtoo. Hän ei juonut sitä, jos oikein muistan. Tai hän joi sen hyvin vastenmielisesti.

Jos hän oli Jumalan enkeli taivaasta, ymmärrän että kaikki täällä maan päällä onvat enkeleille likaista ja jopa saastaista. Ja minun asuntoni oli todella siisti ja puhdas niin ei siinä kyllä ollut valittamista.

Uskon että Jumalan enkeitä käy meidän luonamme mutta me emme tiedä että kyseessä on Jumalan enkeli koska he esiintyvät tavallisena ihmisenä.

Kerran erään hengellisen kokouksen jälkeen istuin seurakunna kahvilassa juoden kahvia. Olin siinä kokouksessa tehnyt tärkeän hengellisen päätöksen. Eräs vanha mies tuli kiittämään minua. Hän ojensi kätensä minulle, nousin seisomaan ja me kättelimme toisiamme. Hän sanoi ainoina sanoinaan: "Kiitos, kiitos, kiitos!" Sitten hän käänsi minulle selkänsä ja käveli pois. Hän kiitti minua niin kuin minä olisin tehnyt hänelle valtavan suuren palveluksen. Minä ihmettelin ajatuksissani Jeesukselle Kristukselle että mistä asiasta tuo mies kiitti minua koska en ollut tehnyt hänelle mitään mistä hän olisi voinut kiittäää minua. En edes tuntenut häntä. En ollut käyttänyt puheenvuoroakaan kokouksessa, niin ei hänellä ollut mitään syytä eikä aihetta kiitää minua. Silloin koin että Pyhä Henki sisimmässäni sanoi: "Ei se ollut hän, minä se olin."

Lue lisää

No joo, kaikenlaista sitä voipi sattua kohallee. Kyllähä ne vahavistaa uskua ja joutuu tekkee myös ryhtiliikettä, kun muistaa, ettei täällä voi riehua mite sattuu, ku ollaan Isän silimien alla.

Jaikal91 kirjoitti:

Minun luonani kävi kerran uskon elämäni alkuvaiheessa nuori mies. Tuohon aikaan istuin ja luin Raamattua 12 tuntia joka päivä. Nuorella miehellä, 19 v., oli erikoinen asia. Ei sillä pojalla ollut mitään mukana mutta se väitti tekevänsä jotakin tutkimusta eräästä huushollikapistuksesta ja sen käytöstä. Minä ihmettelin pojan asiaa koska se vaikutti kovin ihmeelliseltä eikä kovin todelliselta syyltä tulla kotiini.

Siinä minä istuin hänen kanssaan keittiön pöydän äärellä, tai minä seisoi ja hän istui, keskustellen uskon asioista. Siinä kun keskustelimme ja minä todistin hänelle Jeesuksesta Kristuksesta, minä koin että hän ei ole tavallinen 19 -vuotias poika. Hänessä oli jotakin todella erikoista. Mieleeni tuli hebrealaiskirjeestä yksi Sana:

13:2 "Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan""

No, me olimme olleet siinä jo ehkä kaksi tuntia enkä ollut tarjonnut vieraalleni mitään ja minua itseänikin janotti. Otin kaapista tuoremehua ja kaadoin lasiin ja annoin hänelle. Hän katsoi lasia ja siinä olevaa mehua ikään kuin hänen eteensä olis pantu jotakin kovin saastaista. Minä tietenkin ihmettelin hänen reagtiotaan koska oletin hänenkin olevan janoissaan ja tarvitsevan juotavaa. Mutta poika ei tahtonut juoda eikä edes koskea lasiin. Sanoin hänelle ettei hänen ole pakko juoda sitä mutta hän saa juoda jos tahtoo. Hän ei juonut sitä, jos oikein muistan. Tai hän joi sen hyvin vastenmielisesti.

Jos hän oli Jumalan enkeli taivaasta, ymmärrän että kaikki täällä maan päällä onvat enkeleille likaista ja jopa saastaista. Ja minun asuntoni oli todella siisti ja puhdas niin ei siinä kyllä ollut valittamista.

Uskon että Jumalan enkeitä käy meidän luonamme mutta me emme tiedä että kyseessä on Jumalan enkeli koska he esiintyvät tavallisena ihmisenä.

Kerran erään hengellisen kokouksen jälkeen istuin seurakunna kahvilassa juoden kahvia. Olin siinä kokouksessa tehnyt tärkeän hengellisen päätöksen. Eräs vanha mies tuli kiittämään minua. Hän ojensi kätensä minulle, nousin seisomaan ja me kättelimme toisiamme. Hän sanoi ainoina sanoinaan: "Kiitos, kiitos, kiitos!" Sitten hän käänsi minulle selkänsä ja käveli pois. Hän kiitti minua niin kuin minä olisin tehnyt hänelle valtavan suuren palveluksen. Minä ihmettelin ajatuksissani Jeesukselle Kristukselle että mistä asiasta tuo mies kiitti minua koska en ollut tehnyt hänelle mitään mistä hän olisi voinut kiittäää minua. En edes tuntenut häntä. En ollut käyttänyt puheenvuoroakaan kokouksessa, niin ei hänellä ollut mitään syytä eikä aihetta kiitää minua. Silloin koin että Pyhä Henki sisimmässäni sanoi: "Ei se ollut hän, minä se olin."

Lue lisää

Meillä käy kuukausittain. Jo vuosikymmenien ajan.

markku.lievonen kirjoitti:

Meillä käy kuukausittain. Jo vuosikymmenien ajan.

Kyllä sinä olet siunattu mies kun luonasi käy nuoria miehinä. Olet varmasti kiittänyt heistä Jeesusta Kristusta.

MakuaYöhön kirjoitti:

No joo, kaikenlaista sitä voipi sattua kohallee. Kyllähä ne vahavistaa uskua ja joutuu tekkee myös ryhtiliikettä, kun muistaa, ettei täällä voi riehua mite sattuu, ku ollaan Isän silimien alla.

Lue lisää

Jokainen ajatuskin rekisteröidään ja muistetaan tuomiolla, paitsi anteeksi annetut synnilliset ajatukset, sanat ja teot, niitä Jumala ei muista koska ne ovat sovitetut Golgatalla ja pois pyyhitty eikä niitä ole Jumalan kirjoissa eikä muistissa. Mutta hyvä on tietää että ollaan valvonnan alla, ei siksi että Jumala pääsi syyttämään ja saisi aihetta tuomita, vaan siksi että Hän pääsisi auttamaan ja nostamaan ylös. Siksi Hän valvoo meitä ja meidän tekojamme. Mutta on myös hyvä tietää että Hän on rakastava taivaallinen Isä joka tahtoo meille hyvää niin kuin luonnollinenkin isä tahtoo lapsilleen hyvää.

Noista vieraiden käynneistä. Tullessani uskoon / usko tuli minuun, niin 87- vuonna tapahtui merkillinen vierailu, joka ei mennyt kuin ajattelin. Menin ihmelliseen mielentilaan ja ajattelinm, jospa kotonani vierailisi merkittäviä ihmisiä,- joita tunnen / tunsin.


Muistaakseni ei mennyt kuin muutama tunti ajattelustani, niin ovella koputteli yli 70-vuotias wanha romani nainen. Kun hän tuli sisään, niin melkein hymähdin JUMALAN vastaukselle. Jotenkin sen koin toisaalta puhuttelevana ja toisaalta hauskana. oikeastaan tuon vierailu avasi ovet romani väestön tuntemiseen.

Hah hah kyllä kyllä, totta että fanaattiseksi tullee väkisniki, ku saapi tuntea Jeesuksen rakkautta. Siittä tullee iha riippuvaiseksi, ku se tuntuu nii hyvälle. Alakaa tuntuu, ettei mikkää muu voi maistua yhtä hyvälle.
Ja sitte, ku kokee noita iha konkrettisia Jumalan yhteyvenottoja elämässää, nii mihinkä muuhu sitä haluaisi, ku sinne tuttuu ja turvallisee kottii taivaasee ja siihe ihanaa rakkauen ilimapiirii, josta on saanu täällä jo nii esimakua maistaa, että sitä januaa vaa lissää.
Ei mikkää saa minua enää kieltämmää Jumala olemassa oloa, jos se on esteenä häne luo pääsylle. Ei nii mittää täällä maan päällä voi olla yhtä kallista!
Jos sano, että taivaski on minulle näytetty, nii hulluna pitäsivät heh, mutta sen jäläkee, ei mikkää vejä vertoja maan päälle, mikä odottaa taivaassa.
Se on kuulkaa semmone paikka, ettei sitä voi ees kertoa sitä tunnetta. Ja Jeesuksen kohtaaminen. Se on jottai semmosta, ettei sitä saa kuoleman uhallakkaa irrotettua. Kuolema vain jouvuttaa kohtaamista.

MakuaYöhön kirjoitti:

Hah hah kyllä kyllä, totta että fanaattiseksi tullee väkisniki, ku saapi tuntea Jeesuksen rakkautta. Siittä tullee iha riippuvaiseksi, ku se tuntuu nii hyvälle. Alakaa tuntuu, ettei mikkää muu voi maistua yhtä hyvälle.
Ja sitte, ku kokee noita iha konkrettisia Jumalan yhteyvenottoja elämässää, nii mihinkä muuhu sitä haluaisi, ku sinne tuttuu ja turvallisee kottii taivaasee ja siihe ihanaa rakkauen ilimapiirii, josta on saanu täällä jo nii esimakua maistaa, että sitä januaa vaa lissää.
Ei mikkää saa minua enää kieltämmää Jumala olemassa oloa, jos se on esteenä häne luo pääsylle. Ei nii mittää täällä maan päällä voi olla yhtä kallista!
Jos sano, että taivaski on minulle näytetty, nii hulluna pitäsivät heh, mutta sen jäläkee, ei mikkää vejä vertoja maan päälle, mikä odottaa taivaassa.
Se on kuulkaa semmone paikka, ettei sitä voi ees kertoa sitä tunnetta. Ja Jeesuksen kohtaaminen. Se on jottai semmosta, ettei sitä saa kuoleman uhallakkaa irrotettua. Kuolema vain jouvuttaa kohtaamista.

Lue lisää

Saat puolestani uskoa mihin haluat. Eihän julistuksessasi mitään uutta ole.

InhottavaRealisti kirjoitti:

Saat puolestani uskoa mihin haluat. Eihän julistuksessasi mitään uutta ole.

Ei mittää uutta. Sitähän se on tarjolla meille kaikille, sammaa muuttumatonta Jumalan sannaa.Kaikille tarjolla sitä sammaa... Ekkä sinä mikkää inhottava oo!!

MakuaYöhön kirjoitti:

Ei mittää uutta. Sitähän se on tarjolla meille kaikille, sammaa muuttumatonta Jumalan sannaa.Kaikille tarjolla sitä sammaa... Ekkä sinä mikkää inhottava oo!!

Mieluiten kuitenkin keskustelisin asiasta. JOS huomasit, esitin tuossa ylempänä muutamia väitteitä. Ovatko ne Sinusta totta? Hyvä, jos niin on.