mistä tulee "susi"

Ennen karjataloutta susi ei ollut ongelma, vaan jopa hyvä eläin.
Sitä seuraamalla löysi aina peuran ja hirven, sekä vettä.
Susi oli myös helppo kesyttää alkukoiraksi.
Koiria risteytettiin suden kanssa, niin saatiin uutta verta.

Ihmiset ja suet kulkeneet samoja polkuja yli 100 000 vuotta.

Suomalaiset vain tavallaan niin ränsisityneitä, etteivä tohi ymmärteä.

Anonyymi kirjoitti:

Ennen karjataloutta susi ei ollut ongelma, vaan jopa hyvä eläin.
Sitä seuraamalla löysi aina peuran ja hirven, sekä vettä.
Susi oli myös helppo kesyttää alkukoiraksi.
Koiria risteytettiin suden kanssa, niin saatiin uutta verta.

Ihmiset ja suet kulkeneet samoja polkuja yli 100 000 vuotta.

Suomalaiset vain tavallaan niin ränsisityneitä, etteivä tohi ymmärteä.

Lue lisää

Sinulla on aika romanttinen käsitys suden ja muinaisten ihmisen suhteesta .

Susi oli riistaeläin kivikauden ihmisille siinä missä muutkin petoeläimet, nahka käytettiin monenlaisiin turkistuotteisiin ja lihakin kelpasi ruuaksi paremman puutteessa.
Sudet ja ihmiset kilpailivat samoista saaliseläimistä, eli susilauma talviasumusten ympärillä tiesi riistan kaikkoamista alueelta.

Ihmiset ja sudet ovat kulkeneet pitkän yhteisen tien mutta kumpikin omilla ehdoillaan. Niin kauan kuin suden ja ihmisen reviirit pysyvät riittävän erillään toisistaan ei tule ongelmia. Ihmispelko on suden henkivakuutus, kesyyntyneet pihasudet ovat siitä luopuneet, valitettavasti.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla on aika romanttinen käsitys suden ja muinaisten ihmisen suhteesta .

Susi oli riistaeläin kivikauden ihmisille siinä missä muutkin petoeläimet, nahka käytettiin monenlaisiin turkistuotteisiin ja lihakin kelpasi ruuaksi paremman puutteessa.
Sudet ja ihmiset kilpailivat samoista saaliseläimistä, eli susilauma talviasumusten ympärillä tiesi riistan kaikkoamista alueelta.

Ihmiset ja sudet ovat kulkeneet pitkän yhteisen tien mutta kumpikin omilla ehdoillaan. Niin kauan kuin suden ja ihmisen reviirit pysyvät riittävän erillään toisistaan ei tule ongelmia. Ihmispelko on suden henkivakuutus, kesyyntyneet pihasudet ovat siitä luopuneet, valitettavasti.

Lue lisää

Sudet ja ihmiset ovat jakaneet jakaneet myös hyötyjä. Sudet söivät ihmisleirien ääreltä paskoja ja jätettä, eli toimivat puhtaanapitolaitoksena. Täytyy muistaa, että susi oli tuolloin monimuotoisempi laji kuin nykyään, jolloin sen muinaisista mtDNA:stakin on selvinnyt vain yksi äitilinja nykypäivään (kiitos 1800 -luvun karjankasvattajien, jolloin suden monimuotoisuus tuhottiin). Susia eli lähes kaikkialla maapallolla, eikä ihmisten kokemus niistä ollut samanlainen kaikkialla, kuten esität. Pohjoisen talvisissa oloissa susilauma oli helppo jäljittää, tappaa ja susien saama saalis ryöstää omaksi. Elämä oli niukkaa. Kun taas etelässä jossa talvi on lyhyt ja kasvukausi pitkä, ruuasta ei kivikauden kylissä ollut puutetta ja siellä ihmisyhteisöjen koko kasvoi.
Kivikauden ihmisyhteisöt hyödynsivät kesyyntyneitä susia kuin koiria ikään, eli riistan jäljityksessä ja suojelijana vihollisten hyökkäyksiltä.
Nykyinen tutkimus on päätynyt siihen tulokseen, että sudet kesyyntyivät itsestään alkukoiriksi - ne hengasivat kaikesta huolimatta ihmisasumusten liepeillä. Myös ihmiset sietivät leirisusia, niistähän oli selvää hyötyä; sitä paitsi sen ajan ihmisellä oli tähellisempää tekemistä kuin olla alvariinsa listimässä susia (kuten nykyään P-Savossa ja P-Karjalassa, työttömyyden, toivottomuuden ja sairastilastojen ytimessä).
Monissa vanhoissa kielissä koiran ja suden ero onkin häilyvä, kuten suomen sukukielissä latviassa ja liettuassa sanat "suo" ja "suns" tarkittavat koiraa. Myös pohjoissaamen "šūvon" eli "koulutettu koira" on samaa juurta, kuten suomen sana säyseä.

Susi -sana tulee siis koiraa tarkittavasta balttislaavilaisesta sanasta, jonka juuret ovat syvällä muinaisessa Euraasiassa.

Nykyään vedotaan siihen, että susi kuuluu metsään eikä pihoille, ja että vain epänormaali tai häirikkösusi tulee pihoille. Tämä on monellakin tapaa kieroa ehdottelua, sillä susi on faktuaalisesti AINA kulkenut ihmisten pihoilla. Toisekseen, epänormaalit sudet ovat olleet niitä, joilta nykypäivän metsästysrikolliset ovat riistäneet joko yhden tai molemmat vanhemmat; tahi vammauttaneet yksilöitä ampuaräiskimällä kaukaa ja kohti. Ainakin seitsemästä Eviran / Ruokaviraston tutkimasta sudesta on löytynyt hauleja, ja määrän on siitä kasvanut.

On selvää, ettei kivikauden ihmisellä, tai ihmisellä ennen 1900 -luvun ns. edistystä ja yltäkylläisyyttä ollut intressejä moiseen toimintaan. Susia siedettiin Suomessakin hyvin. Helposti käsiteltävien tuliaseiden saatavuuden ja tehokarjankasvatuksen aikana vasta tietyllä rikollisella aineksella Pohjois-Savon, P-Karjalan ja Kainuun mailla sudesta tuli syyllinen pahaan oloon ja aggressioiden ja turhautumisen maalitaulu, jolla ei ole oikeutta elää suden elämää harmaantuvassa, tyhjenevässä Suomessakaan.

Suden salaisuus on siinä, että se on koirien koira, eli koirista paras, koska se ei tarvitse ihmisen hyysäystä, se elää kuten koiran kuulusi elääkin, vapaana ja kaltaistensa kanssa.

Jos vain savolainen sen tajuaisi...
Mutta voihan olla, että tuo kivikauden selviytymistaisteluun larppaamaan jäänyt savolainen jatkaa suomalaisen suden populaation ja monimuotoisen (tai mitä siitä on enää jäljellä) geeniperimän tuhoamista tekemällä metsäsusista haulisusia, jotka sitten vammautuneina hakeutuvat pihoille syömään talitintin rasvapalloja... ja jatkamalla susien perhelaumojen hajottamista ampumalla isä- ja äitisudet, jolloin pennut hakeutuvat pihoille etsimään suupalaa ulos vaikka vanhan navetan seinustalle kytketystä koirasta.....

suns (latvia) = koira
šuo (liettua) = koira
šūvon (p.saame) = hyvin koulutettu koira
собака [sobaka] = koira
suka (puola) = koira
suka (puola) = koira

Anonyymi kirjoitti:

Sudet ja ihmiset ovat jakaneet jakaneet myös hyötyjä. Sudet söivät ihmisleirien ääreltä paskoja ja jätettä, eli toimivat puhtaanapitolaitoksena. Täytyy muistaa, että susi oli tuolloin monimuotoisempi laji kuin nykyään, jolloin sen muinaisista mtDNA:stakin on selvinnyt vain yksi äitilinja nykypäivään (kiitos 1800 -luvun karjankasvattajien, jolloin suden monimuotoisuus tuhottiin). Susia eli lähes kaikkialla maapallolla, eikä ihmisten kokemus niistä ollut samanlainen kaikkialla, kuten esität. Pohjoisen talvisissa oloissa susilauma oli helppo jäljittää, tappaa ja susien saama saalis ryöstää omaksi. Elämä oli niukkaa. Kun taas etelässä jossa talvi on lyhyt ja kasvukausi pitkä, ruuasta ei kivikauden kylissä ollut puutetta ja siellä ihmisyhteisöjen koko kasvoi.
Kivikauden ihmisyhteisöt hyödynsivät kesyyntyneitä susia kuin koiria ikään, eli riistan jäljityksessä ja suojelijana vihollisten hyökkäyksiltä.
Nykyinen tutkimus on päätynyt siihen tulokseen, että sudet kesyyntyivät itsestään alkukoiriksi - ne hengasivat kaikesta huolimatta ihmisasumusten liepeillä. Myös ihmiset sietivät leirisusia, niistähän oli selvää hyötyä; sitä paitsi sen ajan ihmisellä oli tähellisempää tekemistä kuin olla alvariinsa listimässä susia (kuten nykyään P-Savossa ja P-Karjalassa, työttömyyden, toivottomuuden ja sairastilastojen ytimessä).
Monissa vanhoissa kielissä koiran ja suden ero onkin häilyvä, kuten suomen sukukielissä latviassa ja liettuassa sanat "suo" ja "suns" tarkittavat koiraa. Myös pohjoissaamen "šūvon" eli "koulutettu koira" on samaa juurta, kuten suomen sana säyseä.

Susi -sana tulee siis koiraa tarkittavasta balttislaavilaisesta sanasta, jonka juuret ovat syvällä muinaisessa Euraasiassa.

Nykyään vedotaan siihen, että susi kuuluu metsään eikä pihoille, ja että vain epänormaali tai häirikkösusi tulee pihoille. Tämä on monellakin tapaa kieroa ehdottelua, sillä susi on faktuaalisesti AINA kulkenut ihmisten pihoilla. Toisekseen, epänormaalit sudet ovat olleet niitä, joilta nykypäivän metsästysrikolliset ovat riistäneet joko yhden tai molemmat vanhemmat; tahi vammauttaneet yksilöitä ampuaräiskimällä kaukaa ja kohti. Ainakin seitsemästä Eviran / Ruokaviraston tutkimasta sudesta on löytynyt hauleja, ja määrän on siitä kasvanut.

On selvää, ettei kivikauden ihmisellä, tai ihmisellä ennen 1900 -luvun ns. edistystä ja yltäkylläisyyttä ollut intressejä moiseen toimintaan. Susia siedettiin Suomessakin hyvin. Helposti käsiteltävien tuliaseiden saatavuuden ja tehokarjankasvatuksen aikana vasta tietyllä rikollisella aineksella Pohjois-Savon, P-Karjalan ja Kainuun mailla sudesta tuli syyllinen pahaan oloon ja aggressioiden ja turhautumisen maalitaulu, jolla ei ole oikeutta elää suden elämää harmaantuvassa, tyhjenevässä Suomessakaan.

Suden salaisuus on siinä, että se on koirien koira, eli koirista paras, koska se ei tarvitse ihmisen hyysäystä, se elää kuten koiran kuulusi elääkin, vapaana ja kaltaistensa kanssa.

Jos vain savolainen sen tajuaisi...
Mutta voihan olla, että tuo kivikauden selviytymistaisteluun larppaamaan jäänyt savolainen jatkaa suomalaisen suden populaation ja monimuotoisen (tai mitä siitä on enää jäljellä) geeniperimän tuhoamista tekemällä metsäsusista haulisusia, jotka sitten vammautuneina hakeutuvat pihoille syömään talitintin rasvapalloja... ja jatkamalla susien perhelaumojen hajottamista ampumalla isä- ja äitisudet, jolloin pennut hakeutuvat pihoille etsimään suupalaa ulos vaikka vanhan navetan seinustalle kytketystä koirasta.....

suns (latvia) = koira
šuo (liettua) = koira
šūvon (p.saame) = hyvin koulutettu koira
собака [sobaka] = koira
suka (puola) = koira
suka (puola) = koira

Lue lisää

Pahhoittelut typoista ja sensemmoisista, kirjoitin kommenttini bussimatkalla Oulusta Kemiin.

En tietenkään tarkittanut, etteivät keskiajan ihmiset tahtoneet tehdä eroa koiran ja suden välillä. Tarkoituksenani oli esittää, miten koiraa tarkoittava sana on suomen kieleen siirryttyään alkanutkin tarkittaa sutta. Tämä voi hyvinkin merkitä uuden kulttuurin tuloa maahan, esimerkiksi germaanisen väestön mukana n. 2000 vuotta sitten. Savossahan tiedetään asuneen germaanisukuisia perheitä jo vuosisatoja sitten.

Koera -sanalla (vanha uralilaista perua) on taas merkitty kaikkia urospuolisia eläimiä, jopa siis ihmisiäkin. Sanassaa on seksuaalissävytteinen vire.

"sobaka" on tietenkin venäjää, tarkittaa koiraa.

Anonyymi kirjoitti:

Sudet ja ihmiset ovat jakaneet jakaneet myös hyötyjä. Sudet söivät ihmisleirien ääreltä paskoja ja jätettä, eli toimivat puhtaanapitolaitoksena. Täytyy muistaa, että susi oli tuolloin monimuotoisempi laji kuin nykyään, jolloin sen muinaisista mtDNA:stakin on selvinnyt vain yksi äitilinja nykypäivään (kiitos 1800 -luvun karjankasvattajien, jolloin suden monimuotoisuus tuhottiin). Susia eli lähes kaikkialla maapallolla, eikä ihmisten kokemus niistä ollut samanlainen kaikkialla, kuten esität. Pohjoisen talvisissa oloissa susilauma oli helppo jäljittää, tappaa ja susien saama saalis ryöstää omaksi. Elämä oli niukkaa. Kun taas etelässä jossa talvi on lyhyt ja kasvukausi pitkä, ruuasta ei kivikauden kylissä ollut puutetta ja siellä ihmisyhteisöjen koko kasvoi.
Kivikauden ihmisyhteisöt hyödynsivät kesyyntyneitä susia kuin koiria ikään, eli riistan jäljityksessä ja suojelijana vihollisten hyökkäyksiltä.
Nykyinen tutkimus on päätynyt siihen tulokseen, että sudet kesyyntyivät itsestään alkukoiriksi - ne hengasivat kaikesta huolimatta ihmisasumusten liepeillä. Myös ihmiset sietivät leirisusia, niistähän oli selvää hyötyä; sitä paitsi sen ajan ihmisellä oli tähellisempää tekemistä kuin olla alvariinsa listimässä susia (kuten nykyään P-Savossa ja P-Karjalassa, työttömyyden, toivottomuuden ja sairastilastojen ytimessä).
Monissa vanhoissa kielissä koiran ja suden ero onkin häilyvä, kuten suomen sukukielissä latviassa ja liettuassa sanat "suo" ja "suns" tarkittavat koiraa. Myös pohjoissaamen "šūvon" eli "koulutettu koira" on samaa juurta, kuten suomen sana säyseä.

Susi -sana tulee siis koiraa tarkittavasta balttislaavilaisesta sanasta, jonka juuret ovat syvällä muinaisessa Euraasiassa.

Nykyään vedotaan siihen, että susi kuuluu metsään eikä pihoille, ja että vain epänormaali tai häirikkösusi tulee pihoille. Tämä on monellakin tapaa kieroa ehdottelua, sillä susi on faktuaalisesti AINA kulkenut ihmisten pihoilla. Toisekseen, epänormaalit sudet ovat olleet niitä, joilta nykypäivän metsästysrikolliset ovat riistäneet joko yhden tai molemmat vanhemmat; tahi vammauttaneet yksilöitä ampuaräiskimällä kaukaa ja kohti. Ainakin seitsemästä Eviran / Ruokaviraston tutkimasta sudesta on löytynyt hauleja, ja määrän on siitä kasvanut.

On selvää, ettei kivikauden ihmisellä, tai ihmisellä ennen 1900 -luvun ns. edistystä ja yltäkylläisyyttä ollut intressejä moiseen toimintaan. Susia siedettiin Suomessakin hyvin. Helposti käsiteltävien tuliaseiden saatavuuden ja tehokarjankasvatuksen aikana vasta tietyllä rikollisella aineksella Pohjois-Savon, P-Karjalan ja Kainuun mailla sudesta tuli syyllinen pahaan oloon ja aggressioiden ja turhautumisen maalitaulu, jolla ei ole oikeutta elää suden elämää harmaantuvassa, tyhjenevässä Suomessakaan.

Suden salaisuus on siinä, että se on koirien koira, eli koirista paras, koska se ei tarvitse ihmisen hyysäystä, se elää kuten koiran kuulusi elääkin, vapaana ja kaltaistensa kanssa.

Jos vain savolainen sen tajuaisi...
Mutta voihan olla, että tuo kivikauden selviytymistaisteluun larppaamaan jäänyt savolainen jatkaa suomalaisen suden populaation ja monimuotoisen (tai mitä siitä on enää jäljellä) geeniperimän tuhoamista tekemällä metsäsusista haulisusia, jotka sitten vammautuneina hakeutuvat pihoille syömään talitintin rasvapalloja... ja jatkamalla susien perhelaumojen hajottamista ampumalla isä- ja äitisudet, jolloin pennut hakeutuvat pihoille etsimään suupalaa ulos vaikka vanhan navetan seinustalle kytketystä koirasta.....

suns (latvia) = koira
šuo (liettua) = koira
šūvon (p.saame) = hyvin koulutettu koira
собака [sobaka] = koira
suka (puola) = koira
suka (puola) = koira

Lue lisää

Petoja (susia, karhuja ja ilveksiä ) on Suomessa tapettu armotta ja satavarmasti kivikaudelta asti, eli niin kauan kuin täällä on laidunnettu karjaa metsissä ja niityillä. Tämä on kiistämätön totuus.
Susien ja koirien tiet erosivat jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten ja alkumetreiltä asti "villisudet" ja koirat pidettiin mahdollisuuksien mukaan erillään toisistaan . Eli koira on ihmisen jalostama kuten kaikki kotieläimet. Ensimmäiset koiriksi luokiteltavat "leirisudet" ikään kuin vaihtoivat puolta jakoivat ravinnon ja suojan ihmisten kanssa ja hyödynsivät metsästystaitonsa yhteisön hyväksi.
Toisaalta kaikki alkukantaiset heimot ovat karkottaneet pedot kyliensä ympäriltä olipa ne susia, karhuja tai vaikka tiikereitä. Muutenhan kylät olisivat muuttuneet petojen reviiriksi josta saisi vapaasti korjata ruuaksi metsään harhailleet lapset ja koiranpennut ym.
Järki käteen näissä susiasioissa. Susi kuuluu luontoon mutta erämaihin ei ihmisten asumusten nurkille kärkkymään.

Muussa tapauksessa meidät hukka perii kuten vanha kansanviisaus tietää kertoa.

Höpö höpö. Kirjoitat täyttä puppua.

Susi on ollut ihmisen kilpailija saaliista aina. Riesa kotieläinten pitäjille jo kivikaudesta asti.
Susi ei saanut mitään armoa muinaisilta metsästäjiltä, pyhyydestä puhumattakaan.

Sanonta "sus siunatkoon" on alkuperäisessä asussaan sanonta "Jeesus siunatkoon" eli normin kristillinen ilmaisu, eikä liity suteen millään tavoin.
Sisu ja susi sanan rinnastaminen on naurettavaa, ei mitään järkeä.

Loppukappaleesi on ennakkoluulojen ja kuvitelmien sekasotku. Ei kaipaa kommentoitia

Vaan turhaanpa taidan sinulle kirjoittaa, totuus ei taida sinua kiinnostaa....