Suomea opiskelevalle ulkomaalaiselle voi kuvitella tuottavan pikku vaikeuksia (pieniä vaikeuksia?) päättää, mitä adjektiivien eri rinnakkaimuodoista milloinkin kannattaisi käyttää.
Esimerkiksi seuraava särähtää varmaan monen korvassa:
"Mies tuli kevyin mielin keveäkenkäisen (= keveämielisen) naisen luota." (kevyt - keveä - kepeä)
Värien nimissä rinnakkaisuutta löytyy esim. adjektiiviparissa valkoinen - valkea. Kummallakin on vakiintunut käyttö hyvinkin monissa eri yhteyksissä ja sanonnoissa. Kansalaissodassa ei kai ollut valkeaa osapuolta eikä tuota sotaa käyty pohjoisen valkoisissa öissä?
Entäpä jos värien nimet olisi järjestetty läpi linjan vastaaviksi pareiksi ja meillä olisikin valittavissa
mustea - mustoinen
punea - punoinen
sinea - sinoinen
keltea - keltoinen
ruskea - ruskoinen
vihrea - vihroinen
harmea - harmoinen - ?
Värien nimistä muodostetut värikohtaiset johdannaiset ovat melko vakiintuneita eivätkä kovinkaan johdonmukaisia. Meillä on kellertävä ja harmahtava mutta ei harmertavaa eikä kellahtavaa (mitä nyt minä saatan joskus kellahtaa, vaikka maksani ei olisikaan vielä niin poksahtanut että naamani olisi keltainen). Entäpä jos noidenkin sanojen urautuneista (urahtaneista?) muodostuskäytännöistä otettaisiin vähän vapauksia:
mustanpuhuva - punaisenpuhuva?
hohtavan valkea - hohtavan musta?
vitivalkoinen - vitivihreä?
harmaantuva - sineentyvä?
kellastunut - harmastunut?
viheriäinen - puneriainen?
ruskottaa - vihrottaa?
punottaa - sinettää?
ruskehtava - mustahtava?
Mitäpä muuta juolahtaisi tällaisen teeman tiimoilta mieleen?
Esimerkiksi seuraava särähtää varmaan monen korvassa:
"Mies tuli kevyin mielin keveäkenkäisen (= keveämielisen) naisen luota." (kevyt - keveä - kepeä)
Värien nimissä rinnakkaisuutta löytyy esim. adjektiiviparissa valkoinen - valkea. Kummallakin on vakiintunut käyttö hyvinkin monissa eri yhteyksissä ja sanonnoissa. Kansalaissodassa ei kai ollut valkeaa osapuolta eikä tuota sotaa käyty pohjoisen valkoisissa öissä?
Entäpä jos värien nimet olisi järjestetty läpi linjan vastaaviksi pareiksi ja meillä olisikin valittavissa
mustea - mustoinen
punea - punoinen
sinea - sinoinen
keltea - keltoinen
ruskea - ruskoinen
vihrea - vihroinen
harmea - harmoinen - ?
Värien nimistä muodostetut värikohtaiset johdannaiset ovat melko vakiintuneita eivätkä kovinkaan johdonmukaisia. Meillä on kellertävä ja harmahtava mutta ei harmertavaa eikä kellahtavaa (mitä nyt minä saatan joskus kellahtaa, vaikka maksani ei olisikaan vielä niin poksahtanut että naamani olisi keltainen). Entäpä jos noidenkin sanojen urautuneista (urahtaneista?) muodostuskäytännöistä otettaisiin vähän vapauksia:
mustanpuhuva - punaisenpuhuva?
hohtavan valkea - hohtavan musta?
vitivalkoinen - vitivihreä?
harmaantuva - sineentyvä?
kellastunut - harmastunut?
viheriäinen - puneriainen?
ruskottaa - vihrottaa?
punottaa - sinettää?
ruskehtava - mustahtava?
Mitäpä muuta juolahtaisi tällaisen teeman tiimoilta mieleen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Esimerkiksi vihreästä on vaikea muodostaa vastaavaa verbimuotoa kuin punaisesta - puuntaa ja sinisestä - siintää. Onko jollakulla ehdotuksia?
Armas Einar Leopold Lönnbohm (1878–1926) kirjoitti tunnetussa, 102 vuotta sitten kirjoittamassaan Nocturnessa tähän tapaan:
...
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
...
Tuota Ruislinnun laulua korvissani on sanottu "Paltaniemen kansallislauluksikin" - nostettu melkeinpä Ilmari Calamniuksen Nälkämaan laulun rinnalle kainuulaisen identiteetin rakennuspuina.
Viheliäistä kyllä, viheriäisestä ei mieleeni tule juuri muuta verbiä kuin 'vihertää'. Sen rinnakkaismuotoja olisivat kaiketi 'punertaa' ja 'sinertää'.
Taidanpa ottaa ja ruveta lukemaan edellä mainitun runoilijan tuotantoa... :o)
Kiitos vihjeestä!
...verbi sellainen kuin 'viheriöidä'!
...punerioida, sineriöidä...
'vihertää'. ookko koskaan kuullu et joku ois 'vihertävä'
Vihertää on sama muoto kuin punertaa ja sinertää.
Minä kysyin vastaavia värejä muodolle puuntaa / siintää. Aivan eri juttu.
Siis miten valkoinen ja valkea ovat mielestäsi pari tai rinnakkainen muoto?
Eikös valkoinen ole väri ja valkea taas tumma-vaalea asteikkoon kuuluva, siis VAALEA vastakohtana tummalle? Valkea on myös tuli tai liekki.
Kesäyö on ei-tumma, mutta ei se valkoinen ole, paitsi oikein sumuinen yö ehkä.
Mutta suomea opettelevalle varmasti joskus kinkkinen paikka. Oma tuttavani oppi, että miehiä voi sanoa myös herroiksi. Miehenä hän siten piipahtikin naistenhuoneen sijaan herranhuoneeseen pissalle...
Jos luit sanomani tarkasti, niin en suinkaan väittänyt sanoja 'valkoinen' ja 'valkea' suoraan rinnakkaisiksi. Jonkinlaisen parin ne kuitenkin muodostavat. Kummallakin on vakiintunut käyttönsä eri yhteyksissä, minkä ohella niillä voi tietyissä yhteyksissä korvata toisiaan (ei siis suinkaan aina).
Ennan kaikkea molemmille löytyy hyvinkin monesta kielestä aivan sama vastine (valge/white/vit/weiß/blanc/bianco/blanco jne.).
'Valkealla' on sitten olemassa myös tuo rinnakkaismerkitys 'tuli', jota 'valkoisella' ei ole.
http://fi.wiktionary.org/wiki/Valkea
Englannissa valkoinen yö on kaiketi sama kuin "uneton".
Semmonen juolahti mieleen, että vitivihreä voisi tosiaan olla outo ajatus. Viti kun tarkoittaa vastasatanutta lunta. Vihreä kuin vastasatanut lumi?