Hei,
Jos et jostain syystä lukenut otsikkoa, niin olen luultavasti masentunut (lääkäri ei ole diagnoosia antanut, koska en ole ollut lääkärissä) ja aion tappaa itseni. Olen 13 v ja muuttamassa äidilleni n. 2 viikon kuluttua. Me justiinsa käytiin ostamassa kaikkee kamaa mun huonetta varten ja nyt me tapetoidaan sitä. Nyt mulla on vielä paskempi olo, koska ne just käytti aivan vitusti rahaa mun huoneeseen, ja mä en luultavasti ole täällä enään kuukauden kuluttua. Voi saatana.
Mulla on masennus, ja aion tappaa itseni.
viiltelevämasentunut
45
1999
Vastaukset
Nyt vaan rauhoitut ja kerrot asiasta jollekin tutulle myös livenä. Lääkäri on ainakin sellainen henkilö jolle voi puhua ihan luottamuksella. Masennus ei ole häpeä vaan siihen saa apua ja elämä alkaa pikkuhiljaa hymyilemään. Voi myös soittaa esim nuorten puhelimeen nimettömänä! Tsemppiä!
- raitistunut57
Hei,et kertonut mikä saa sinut ajattelemaan niinkin kovaa ratkaisua kuin hengen riistäminen itseltäsi. Olen sinua yli 40 vuotta vanhempi ja kärsinyt masennuksesta nuoruudestani saakka, vaikka se on diaksonoitu vasta vajaa kymmenevuotta sitten. Lapsuutesi on ilmeisesti ollut erilainen kuin monella muulla nuorella, koska olet muuttamassa äitisi luokse nytten. Omalta kohdaltani voin sanoa että on minullakin ollut synkkiä ajatuksia pitkin nuoruuttani ja aikuiselämää, mutta aina se elämä on voittanut. Masennukseni ajoi minut alkoholismiin ja itseni vahingoittamiseen, kunnes uskalsin hakea apua. Ja sitä apua on saatavilla vaikka kuinka paljon, ja jokaiselle sopivaa. Ymmärrän että avun hakeminen on vaikeaa noinkin nuorelle, kun se on sitä minunkin ikäiselle. Sinun olisi hyvä puhua jollekkin johon luotat, ja pyytää häntä vaikka mukaan kun olette yhteisymmärryksessä siitä mikä olisi sinun kannalta parasta.
Tsemppiä
ps. ja ainahan voit yrittää täältä saada jonkun joka tukee sinua hoitoonohjaukseen - Masentunut9v
Mäkin olen masentunut ainakin luulen niin. Olen 9v, ja olen saanut masennustestistä aina tuloksen jossa sanotaan että minulla olisi kohtalainen masennus. Menee ihan hyvin koulussa mutta silti ajattelen että olen ihan täys paska. Oon käynyt kuraattorilla ja se on auttanut vähän. Vanhempani ei vaan tajua että tässä on vähän enemmästä kiinni kuin esimurrosiästä. Mulla on ollut nyt kohta vuoden mun jalan kanssa ongelmia. En oo päässy mun harrastuksiin joten sen takia mun painokin on noussut. Haluaisin laihduttaa mutta en osaa enkä onnistu. Ärsyttää kun en osaa mitään. Kaveritkaan ei tajuu kun hyvä että on kuullu joskus masennuksesta. Sain yhdestä testistäkin vastauksen että kuolen masennukseen... Help me pleas!
- mummoikäinen
Tuo on tosi kurjaa kun lähiporukat eivät ymmärrä ja usko että on paha olla. Se kun on niin, että se masennus ei ulospäin näy ja saattaa olla jopa supervilkas ja onnellisen herskyvä. Ei kai kukaan pelleile sanoillaan kertoessaan olevansa masentunut. Testit kyllä antavat suuntaa jostain jos ne rehellisesti tekee. Aloittaja varmaan olisi halunnut asua toisessa paikassa, oliko isä tai joku muu sukulainen jossa olen nyt asunut? Kirjoitelkaa hyvät nuoret jälleen. Yritän jakaa murheitanne.
- Anonyymi
Kyl mies ehtii olla monen ikänenki! Itse aloittaa ja itse vastailee!
- mummoikäinen
Tuo on tosi kurjaa kun lähiporukat eivät ymmärrä ja usko että on paha olla. Se kun on niin, että se masennus ei ulospäin näy ja saattaa olla jopa supervilkas ja onnellisen herskyvä. Ei kai kukaan pelleile sanoillaan kertoessaan olevansa masentunut. Testit kyllä antavat suuntaa jostain jos ne rehellisesti tekee. Aloittaja varmaan olisi halunnut asua toisessa paikassa, oliko isä tai joku muu sukulainen jossa olen nyt asunut? Kirjoitelkaa hyvät nuoret jälleen. Yritän jakaa murheitanne.
- Enntiedä
Mä en tiedä onko masennusta, kävin psykiatrilla joka sanoi tunnin keskusteltuamme että jonkinlaista masennus- ja ahdistusoiretta on. Seuraava aika on kuukauden päästä jollain hoitajalla. Mulla on viimeisen vuoden aikana ollut paljon kaikkea, ja nyt vihdoin sain haettua apua. Olen 19v ja 2v pojan äiti. Meillä käy nyt perhetyöntekijöitä paristi viikossa ja hain pojalle hoitopaikkaa. Mun ongelma on stressaaminen joka purkautuu poikaan, joskus myös fyysisesti. Avun hakemisen jälkeen meni viikon ajan jo paremmin mutta tuntuu että tullut taas takapakkia. Mä olen pyöritellyt itsemurhaa mielessä muutaman kuukauden ajan, mutta en ole vielä ainakaan pystynyt poikani takia. Minulla on myös miesystävä joka rakastaa minua ja tukee tässä kaikessa, hän on ainut joka tietää ihan kaiken. Ystäväni luulevat kaiken olevan hyvin, yritän olla ihmisten ilmoilla aina iloinen. Mua kalvaa järkyttävä syyllisyys joka päivä siitä että olen käynyt poikaani kiinni tai huutanut hänelle, ja tiedän että hänen olisi parempi jossain muualla. En vain pysty päästämään hänestä irti. Meillä on paljon hyviäkin hetkiä, mutta huonot hetket pyörii mielessä koko ajan. Pojan isä sairastaa vakavaa masennusta eikä ole kykenevä hoitamaan lasta, joten hän joutuisi sijaisperheeseen... jos voisin varmistaa pojalle jonkun hyvän ja rakastavan perheen ennen lähtöäni, se olisi ihanaa. Mutta en voi.
Tuntui että minun täytyy tästä jonnekin kirjoittaa, ja tämä paikka tuli ensimmäisenä eteen.- paljonvoimiasinulle
Voimia sinulle!
Sinulla on ihana lapsi ja jaksat kyllä hänen takiaan!
Ja sinulla on myös miesystävä joka rakastaa sinua.
Entä jos konkreettisesti purkaisit johonkin muuhun kuin pieneen poikaasi? Ajattele miten ihana pieni kullanmuru ja oma äitinsä pahoinpitelee, - eihän niin voi olla. Et voi myöskään huutaa näin pienelle. Ei hän ole tehnyt mitään pahaa sinulle. Kaikki lapset ovat vaivalloisia joskus. Itselläni on kaksoset ja arvaa oliko hommia. Mutta en ikinä olisi koskenut heihin tai huutanut. Joo, olin itse masentunut silloin ja kävin juttusilla asiantuntijan luona.
Toinen asia että et sinä voi tehdä itsemurhaa pienen poikasi takia. Jäisi ilman äidin rakkautta ja jo pienenä joutuisi jonnekin.
Hän on syntynyt viattomana tähän maailmaan ja kenelläkään ei ole oikeutta tuhota hänen elämäänsä ja itsetuntoa. Häntä pitää sinun vain rakastaa ja huolehtia!
Kun ne huonot päivät tulevat, niin ota silloin järki päähän, listaa vaikka paperille!
Taikka pura vaikka siivoukseen se paha energia!
Kirjoita oikein ylös ja laita seinälle muistutus:
Älä lyö ja pahoipitele pientä lastasi!
Älä huuda pienelle lapsellesi!
Ja jatka hoidossa käymistä.
Olen ihan tosissani sinun pienen ihanan lapsesi puolesta!
Olen myös sinun puolesta! - ymmärränkyllä
Joo, lasta pitää suojella. Ei saa lyödä eikä saa huutaa!
Tottakai äitillä itellään on vaikeeta, mutta on ne äidinvaistot.
Toivon minäkin että asia järjestyy, ja että sekä lapsi että äiti voivat hyvin. - Kaikonmänt
Hei vieläkö muksit lastasi, vai kuoliko se? Me täällä odotetaan sydän kylmänä.
- toivon_kaikkea_hyvää_
Hei,
ihan aikuisten oikeesti: Hae nyt äkkiä lapsellesi hoitopaikka tai mieluummin sijaiskoti! Olet varmasti jo sosiaalihuollon lastensuojelun tai kansaneläkelaitoksen asiakkaana?
Tajuat kai itsekin, ettet voi tuhota pienen lapsen tulevaisuutta sinun ja lapsen isän mielenterveysongelmien takia?
Jotkut ihmiset ovat itsekkäitä, "minäminäminä ensin", mutta tässä elämäntilanteessa, SINÄ olet järkevä, AIKUINEN, vastuullinen ja etsit lapsellesi paremman kodin, eikö niin? - Kaikonmänt
Turhaan huhuat. Siitä on jo kaksi päivää kun viestitteli. Ei kai hitossa se enää apua tarvi. Oli joko feikkijuttu tai on hoidossa.
- Tuhoonko
paljonvoimiasinulle kirjoitti:
Voimia sinulle!
Sinulla on ihana lapsi ja jaksat kyllä hänen takiaan!
Ja sinulla on myös miesystävä joka rakastaa sinua.
Entä jos konkreettisesti purkaisit johonkin muuhun kuin pieneen poikaasi? Ajattele miten ihana pieni kullanmuru ja oma äitinsä pahoinpitelee, - eihän niin voi olla. Et voi myöskään huutaa näin pienelle. Ei hän ole tehnyt mitään pahaa sinulle. Kaikki lapset ovat vaivalloisia joskus. Itselläni on kaksoset ja arvaa oliko hommia. Mutta en ikinä olisi koskenut heihin tai huutanut. Joo, olin itse masentunut silloin ja kävin juttusilla asiantuntijan luona.
Toinen asia että et sinä voi tehdä itsemurhaa pienen poikasi takia. Jäisi ilman äidin rakkautta ja jo pienenä joutuisi jonnekin.
Hän on syntynyt viattomana tähän maailmaan ja kenelläkään ei ole oikeutta tuhota hänen elämäänsä ja itsetuntoa. Häntä pitää sinun vain rakastaa ja huolehtia!
Kun ne huonot päivät tulevat, niin ota silloin järki päähän, listaa vaikka paperille!
Taikka pura vaikka siivoukseen se paha energia!
Kirjoita oikein ylös ja laita seinälle muistutus:
Älä lyö ja pahoipitele pientä lastasi!
Älä huuda pienelle lapsellesi!
Ja jatka hoidossa käymistä.
Olen ihan tosissani sinun pienen ihanan lapsesi puolesta!
Olen myös sinun puolesta!Paska kirjoitus kun on masis sen purkaa johonkin. Itselläni se kohdistuu itseeni.
- voimiajasiunaustamatkaan
Uskon että kun saa levättyä ja itsesi kuntoon, niin pystyt huolehtimaan pojastasi. Ymmärrän että kokee syyllisyyttä että kohtelee lastansa noin. Oletko kertonut hoitavalle tahollesi että et hillitse itseäsi vaan saatat satuttaa sanoin ja fyysisesti lastasi. Kerro ihmeessä vaikka se tuntuu häpeälliseltä. Varmasti saat apua ja sinut otetaan vakavasti. Jos olisin sinä, ja tuon pojan äiti niin päättäisin elää jo poikani vuoksi ja kertoisin sitten pojan ollessa aikuinen tai tarpeeksi kypsä ymmärtämään, että olet äitinä kohdellut häntä masentuneena väärin. En tiedä joko nyt poika ymmärtää jos sanot että ole ollut tuhma sinua kohtaan kun olen ollut väsynyt. Kyllä sinä olet sittenkin tärkeä ja äiti lapsellesi vaikka hän joutuisi asumaan vaikka välillisesti jossain muualla.
Minä en syyllistä sinua. Olet ihan rehellinen ja fiksu ihminen kun kerrot noin avoimesti mitä on sattunut ja olet pahoillasi että et ole jaksanut. Ihan jokainen ihminen voisi joutua vastaavaan tilanteeseen jos stressi tai väsymys menisi tarpeeksi pitkälle. Kyllä sinä väsynyt nuori ihminen tarvitset tukea et syyttelyä. Olet vielä verrattain nuori ja ei sitä elämänkokemusta ole kertynyt. Et ole paha ja huono ihminen vaan väsynyt ja masentunut. Kirjoittele lisää. Älä ota vastaan noita ymmärtämättömiä rökityksiä. - Aikuisestioikee
Tuhoonko kirjoitti:
Paska kirjoitus kun on masis sen purkaa johonkin. Itselläni se kohdistuu itseeni.
Tarvitko apua? Millaista.
- vakavamasennus
hei,tiedän tunteen liiankin hyvin kun haluaisi vain riistää itseltään hengen..kokeiltukkin on jo muutamasti..oon kärsinyt masennuksesta jo muutamia vuosia mutta nyt jotain 2kuukautta sitten aloin voimaan paljon huonommin..en jaksanut tehdä mitään ja sama jatkuu vieläkin..pskiatirlla oon käynyt nyt huhtikuusta lähtien..jouduin sinne kun yritin ensimmäisen kerran tappaa itseni.. mutta mä todella toivon että sä saisit tarvitsemaasi apua!tiedän apua on vaikea pyytää.. mutta se helpottaa oikeesti vähä sen kun pääsee välillä purkaamaan tunteensa ja kaikki niin ammatillaiselle..
- eimeehyvinei
:D lapset..
- Masentunut9v
Hei nyt ei ole leikin asia! Monet nuoret riistää henkensä masennuksen takia. Minäkin olen 9v ja monesti käynyt itsemurha mielessä. Mulla on luultavasti kohtalainen masennus. Eikä tälläset palstat käy pelleilylle.
- yritänymmärtää
Minkälainen elämä sinula 9-vutias nyt on. Kerro miksi elämä ei ole kivaa.
- Masentunut9v
Äh no sillee on mulla ihan hyvä elämäntilanne, mutta silti mulla on vaan tosi paska olo. Masentaa ja tuntuu et oon tosi turha kukaan ei tykkää musta yms. Koulussa... no menee ihan hyvin ja niin mutta tuntuu että kukaan ei ymmärrä mua. Saattaa johtua siitä että oon ns muista henkisesti vanhempi. En siis halua mitenkään pitää itseäni parempana kuin muut. Jalkakin tällä hetkellä siteessä kun sitä yritin poikki saada, no nyrjäytyksen siihen sentään sain. Kaikki muut tuntuu olevan vain parempia kuin minä... tekis mieli alkaa viillellä.
- yritänymmärtää
Masentunut9v kirjoitti:
Äh no sillee on mulla ihan hyvä elämäntilanne, mutta silti mulla on vaan tosi paska olo. Masentaa ja tuntuu et oon tosi turha kukaan ei tykkää musta yms. Koulussa... no menee ihan hyvin ja niin mutta tuntuu että kukaan ei ymmärrä mua. Saattaa johtua siitä että oon ns muista henkisesti vanhempi. En siis halua mitenkään pitää itseäni parempana kuin muut. Jalkakin tällä hetkellä siteessä kun sitä yritin poikki saada, no nyrjäytyksen siihen sentään sain. Kaikki muut tuntuu olevan vain parempia kuin minä... tekis mieli alkaa viillellä.
Tuo on varmaan totta että olet henkisesti aikuisempi kuin ikätoverisi. Ihan ihmettelin että yhdeksän vuotias kirjoittaa noin. Olet varmasti myös älykäs. Tekee yksinäisen olon jos luokkatoverit ovat eri tasolla sinuun nähden lapsellisia. Olisiko mahdollista saada ystäviä vanhemmista nuorista.
Ihmiset kehittyvät eri tahtiin ja yksilöllisesti. Sinäkö tahallasi mursit jalkaasi. Viiltely ei tuo kuin hetkellisen helpotuksen pahaan oloosi. Siitä jää myös arvet loppuelämäksi. Uskon että kun aikaa kuluu niin toiset tavoittavat henkisen tasosi. Jos ole lahjakas niin kannattaisi hankkia jokin haastava harrastus. Myös sitä kautta saattaisit saada ystäviä. Oletko jutellut tosissaan ongelmastasi. Miksi rikoit jalan? Oliko se avunhuuto: minulla on paha olla? - paskaperhonen
Masentunut9v kirjoitti:
Äh no sillee on mulla ihan hyvä elämäntilanne, mutta silti mulla on vaan tosi paska olo. Masentaa ja tuntuu et oon tosi turha kukaan ei tykkää musta yms. Koulussa... no menee ihan hyvin ja niin mutta tuntuu että kukaan ei ymmärrä mua. Saattaa johtua siitä että oon ns muista henkisesti vanhempi. En siis halua mitenkään pitää itseäni parempana kuin muut. Jalkakin tällä hetkellä siteessä kun sitä yritin poikki saada, no nyrjäytyksen siihen sentään sain. Kaikki muut tuntuu olevan vain parempia kuin minä... tekis mieli alkaa viillellä.
Haluisin ottaa kantaa tuohon viiltelyyn. Ite aloin viillellä 13-vuotiaana. Olin ollu vuosia masentunut, koska sairastuin vakavasti, monta ihmistä lähipiirissä kuoli, koulukiusaamista ollu aina ja yläasteen alkaessa kaverit "hylkäs". Koin sillon että se autto ahdistukseen ja kelasin et "ei mun ihoa kukaan arkussa nää... ja jos sit elän niin laitan tatskan" 19-vuotiaana pakotin itteni lopettaan - silloin siitä oli jo tullut riippuvuus. Ahdistus jäi joten korvasin viiltelyn muilla riippuvuuksilla. Nyt oon 25, riippuvuudet ja jäljet tallella. Oon laittanut arpigeeliä, mut se ei tee mtn ja tt-tuella ei oo tatskaan varaa. Aina ku pidän lyhythihasta paitaa, ihmiset tuijottaa mun käsivarsia. Sekin osaltaan lisää syrjäytymistä ja sos. ahdistusta. Ihmiset pelkää, karttaa ja pitää teiniangstina tai hulluna. Työntekoa esim myyjän työtä vaikeuttaa huomattavasti, jos työasussa on lyhythihanen paita. Eli haluun sanoa et ymmärrän jos joku näin tekee mut tod näk tuut vielä katumaan sitä.
- Masentunut9v
yritänymmärtää kirjoitti:
Tuo on varmaan totta että olet henkisesti aikuisempi kuin ikätoverisi. Ihan ihmettelin että yhdeksän vuotias kirjoittaa noin. Olet varmasti myös älykäs. Tekee yksinäisen olon jos luokkatoverit ovat eri tasolla sinuun nähden lapsellisia. Olisiko mahdollista saada ystäviä vanhemmista nuorista.
Ihmiset kehittyvät eri tahtiin ja yksilöllisesti. Sinäkö tahallasi mursit jalkaasi. Viiltely ei tuo kuin hetkellisen helpotuksen pahaan oloosi. Siitä jää myös arvet loppuelämäksi. Uskon että kun aikaa kuluu niin toiset tavoittavat henkisen tasosi. Jos ole lahjakas niin kannattaisi hankkia jokin haastava harrastus. Myös sitä kautta saattaisit saada ystäviä. Oletko jutellut tosissaan ongelmastasi. Miksi rikoit jalan? Oliko se avunhuuto: minulla on paha olla?Nojoo vois yrittää hankkia vähän vanhempia kavereita mutta mistä? Ja kiitos tosta kun sanoit että "Ihan ihmettelin että 9-vuotias kirjoittaaa noin" tuntui kivalta että tälläisistäkin paikoista voi saada kirjoitustaidoilla kehuja. :) Mutta tosiaan mistä hankkia vanhempia kavereita? Meidän koulu on vähän vaikee paikka, koska 1-3 ja 4-6 luokkalaisilla menee välkät vähän eritahtiin. Ja netissä oleviin ei aina voi luottaa. Naapurustossa ei oo muutakuin mun ikäisiä, vanhuksia tai vauvaperheitä. Mulla on yks kaveri jonka kanssa tulee koneella vietettyä aikaa, koska molemmat tykkää pelata. Muuten ei oo oikeen sellasia ymmärtäväisiä kavereita.
- Masentunut9v
Masentunut9v kirjoitti:
Nojoo vois yrittää hankkia vähän vanhempia kavereita mutta mistä? Ja kiitos tosta kun sanoit että "Ihan ihmettelin että 9-vuotias kirjoittaaa noin" tuntui kivalta että tälläisistäkin paikoista voi saada kirjoitustaidoilla kehuja. :) Mutta tosiaan mistä hankkia vanhempia kavereita? Meidän koulu on vähän vaikee paikka, koska 1-3 ja 4-6 luokkalaisilla menee välkät vähän eritahtiin. Ja netissä oleviin ei aina voi luottaa. Naapurustossa ei oo muutakuin mun ikäisiä, vanhuksia tai vauvaperheitä. Mulla on yks kaveri jonka kanssa tulee koneella vietettyä aikaa, koska molemmat tykkää pelata. Muuten ei oo oikeen sellasia ymmärtäväisiä kavereita.
Ja en murtanut jalkaani, yritin kyllä. Koska on ollut siinä pahoja ongelmia, (on vieläkin) niin yritin saada sen kerralla pois hetkeks pelistä et se entinen ongelma paranis samalla kun sitä ei käytettäisi ollenkaan.
- Masentunut9v
Täältäkin hävis kaikki elämä. Niinkuin aina näiltä palstoilta hetken jälkeen.
- Dxm
Ite jatkoin elämää masennuksessa oli perseestä ja mikään ei muutu ite tapan itteni jossain vaiheessa myöskin koska sitten on paljon helpompaa koska se olo ei parane
- NIPPELINOPPELINAPPELI
Voimia rakkaat lapset.
- halsku
Itse en oikein ymmärrä kun tämä netti on täynnä näitä ''haluan kuolla'' ja ''tapan itteni'' Mitä tämä kirjoittaja haluaa saada tällaisella aiheella? Huomiota? Tukea? Miksi vaivautua kirjoittaamaan sitä tänne?
- Vähänksoottyhmä
no vittu mieti apinanperse.
- eiooaikaamasentua
Kun on niin paljon jännää täällä netillä!
Ite kattelen youtuupifilmejä, ja kyllä on mielenkiintoista.
Eli kattelen iltaisin, päivähommien jälkeen.
Kattelen paljon englanninkielisiä ja yritän ymmärtää (koulussa piti lukea englantia), no en aina ymmärrä, mutta näkee maisemia, millaista on kenenkin keittiössä jne.
Sitten on myös suomalaisia filmejä.
Jos vaikka menee Pekka Puupää- youtuupiin, niin siinä sivussa on muita filmeja, senkuin vain plärää.
Kattelen myös dokumenttijuttuja Yle.fi areenassa on vaikka mitä ohjelmaa.
Voi opiskella myös ilmaiseksi kieliä:
Tässä on esimerkiksi ranskan kurssi:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/10/26/ranskan-mp3-kurssi
Ilmaista ja näkee kotonaan.
Vaikka mitä!
Mitä turhaa masentua, kun maailmassa on niin paljon JÄNNÄÄ!- Kaikonmänt
Katselin noita viestejä. Taisivat tosiaan tappaa itsensä kun ei kuulu mitään. Hei haloo onko siellä yhtään elossa!
- Kaikonmänt
Joo. Lusikan ovat heittäneet nurkkaan. Pikapuoliin on hautaustoimistoilla töitä.
- Masentunut9v
Minkä ikäinen olet?
Kuulostat aikuiselta joka ei tajua nuorten elämää... siis ääh ei masentunut ajattele että heii vois mennä kattelee jotain kielikursseja netistä se varmaan piristäisi! Masentuneena se vaan masentaisi entistä enemmän kun tulis semmoinen olo alussa kun ei osaa että oon huono pitäs osata. Huoh jos katsot YouTubea niin kato video jonka nimi on 5 asiaa joita ei kannata sanoa masentuneelle.
- depressiivi
Minä olen neljän lapsen äiti. Podin vaikeaa masennusta ja sain psykoosinestolääkkeet reilu 15 vuotta sitten, kun kuolema pyöri päässä vuosikausia. Lasten takia jaksoin. Ajattelin että en voi nelinkertaistaa helvettiäni, vaan minun on pakko kestää. Ja niin kestin päivä kerrallaan, aamuisin oli kauheaa herätä taas hengissä. Aloin tupakoida - viiskymppisenä! Tupakka auttoi kestämään. En ajatellut että pitää elää aamusta iltaan vaan että pysyttelen hengissä tupakasta toiseen, parin tunnin jakson. Eihän se tupakka ole mikään ratkaisu, mutta terveellisempää kuin itsemurha. Lopetin tupakoinnin, kun paranin masennuksesta.
Jos siis löydät keinon selviytyä nyt päivä kerrallaan, niin aivot löytävät aikanaan tavan hahmottaa maailmaa niin, että elämä tuntuu mielekkäältä. Kun tapahtuu iloisia asioita niin iloiselta ja kun surullisia niin surulliselta jne.
En tiedä oletko nähnyt dokumenttia siitä, mitä nuoren ihmisen aivoissa tapahtuu sinun iässäsi. Sanovat aivomyrskyksi. Ei ihme jos systeemit aivoissa alkavat riehua ja sitä pitäisi kestää yksin. Kuka voisi olla se ihminen, jonka kanssa voisit puhua asioistasi ja mielialastasi? - hienostitehty
Hienoa että keksit keinon ja toivon että teidän koko perheellä menee hyvin, kuten varmaan meneekin. Jos tupakka auttoi, niin miten hyvä!
Jokainen voi keksiä jonkun oman keinon.
Sinä pelastit neljän lapsen elämän samalla kuin omasikin.
Olisi ollut todella kurjaa lapsillesi menettää äiti!
Kiitos että tulit tänne kertomaan!
Hyvää syksyn loppua teille kaikille! - proelämä
On kyllä todella nuoria masentuneita ihmisiä. Mikä on saanut 13- ja 9-vuotiaat masentumaan? Olisiko taustalla vaikeat kotiolot tai koulukiusaamista? Koettakaa jaksaa lapsikullat. Teillä voi olla vielä edessä vaikka mitä mukavaa. Jos kotiolot ahdistaa, niin kotoahan pääsee muuttamaan pois jo yläasteen jälkeen, jos haluaa. Hakee vaan ammattikouluun toiselle paikkakunnalle, niin pääsee asuntolaan asumaan. Samalla voi suorittaa myös lukion jos haluaa.
Jos on koulukiusaamista, niin niistä kiusaajista pääsee eroon myös sillä, että vaihtaa yläasteen jälkeen paikkakuntaa. Uudessa koulussa voi aloittaa puhtaalta pöydältä, ja meininki siellä voi olla ihan erilainen. Ei pidä luovuttaa, vaan pitää lähteä rohkeasti kohti uutta.
19-vuotiaalle äidille sanoisin, että kannattaa ehdottomasti hakea apua. Stressinhallintakeinoja saattaa löytyä myös itseapukirjoista. Olet tosi nuori äidiksi, joten siksikin saattaa pinna palaa helpommin. Ei ole kuitenkaan oikein se, että lyö lastaan. Opettele ohjaamaan turhautuminen johonkin muuhun kuin lapseen, esimerkiksi liikuntaan. Muista lapsesi kanssa se, että lapsi ei aina pysty ymmärtämään asioita samalla tavalla kuin aikuinen. Empatia usein sulattaa vihan. Entä pystyisitkö välillä viemään lapsesi johonkin hoitoon, että saat levätä? Oikeanlaisen avun kanssa teistä voi vielä tulla ihan tavallinen hyvä perhe. Sinun olisi varmaan hyvä välillä hoitaa myös itseäsi. Muista, että sinun ei tarvitse "luopua elämästäsi" lapsen takia, vaan voit yhä tehdä samoja asioita kuin muutkin sinun ikäiset, esim. opiskella, viettää aikaa kavereiden kanssa, jopa bilettää joskus, kun vaan järjestää lapselle hoitopaikan (mummula, päivähoito).- proelämä
Lisäisin vielä, että näille nuoremmillekin saattaisi olla hyväksi se, että he hakisivat apua. Vaikka kouluterveydenhoitajasta voisi aloittaa. Kertokaa jollekin luotettavalle henkilölle, että teillä on paha olla. Siitä toivottavasti lähtee asiat sitten etenemään.
- Venla321
Moikka! Oon 18, sairastanu masennusta 5 luokasta asti. En muista minkä ikänen. Ja tiiän täsmälleen mitä käyt läpi just nyt. Ittelläni laukes masennus kun vanhemmat eros ja mun syntymästä saakka ollu koira jouduttiin lopettaa.
Elin mun masennuksen ja ahdistuneisuuden kanssa siis n. 6 vuotta. Enkä häpeä tai kadu elämän jatkamista yhtään. Yksinhän mä aina ylös ponnistelin, ei kukaan mun olosta tienny eikä sillon välittänykkää.
Nyt amiksessa sitte sanoin ittelleni että en oikeesti jaksa enää, meen kuraattorin luo ja sanon että haluun jutella. Ja siitä se sit lähti, mun hidas paranemis prosessi.
Masennusta on turha hävetä, suomi on täynnä masentuneita ihmisiä ja suurimmalla osalla oireet alkaa just nuorena niiku sulla ja mulla. Kaikki lääkärit, opettajat ja varmasti myös sun vanhemmat ymmärtää ja välittää vaikka siltä ei tuntuskaan.
Ja kaikki me välitetään kuka on sulle täällä jaksanu vastata. Jos asut vantaalla, mä voin vaikka tulla sunkaa juttelee jonkunkaa. Se on aina helpompaa ku on joku joka sut sinne työntää.
Tsemppiä! Kyllä elämä siitä sitte, pitää vaa jaksaa yrittää. Ja mitä menetät jos yritätki hakee apua ja elätki sen parikyt vuotta vielä. ET MITÄÄN! Hae ammattiapua ja älä vaan tee itsellesi mitään. Kiität itseäsi muutaman vuoden päästä jos nyt haet apua. Ihan oikeasti.
- SinuaSiunataTahdon
Etsikää Jeesusta, joka rakastaa aivan erityisesti heikkoja, sorrettuja.
Hepr 2:17-18" Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. "
Olen myös tuntenut itseni turhaksi, masentuneeksi, näkymättömäksi aika ajoin, mutta Jeesuksen rakkaus on saanut parantaa minua pikku hiljaa.
Lähestykää Jumalaa niin hän lähestyy teitä.
Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Uskoontulo- eli uudestisyntymis-ohjeita löytyy netistä.
Itsemurha ei tosiaan ole ratkaisu.- Kaikonmänt
No taas on näitä hörhöjä palstalla. Kuulkaa nyt, heittäkää lusikka nurkkaan, niin päästään teistä pipipäistä. Jeesus kiitos.
- Kaikonmänt
Joko äiskä tai iskä kävi käskemässä nukkumaan? Huomenna on koulupäivä. Hus, hus nuķkumaan!
- JumalaAuttaaIhmistä
Jeesus rakastaa sinuakin. Muista iltarukous. Sinäkin olet tärkeä.
- Masentunut9v
Ei hyvää päivää...
Ei nuoria masentuneita jotkut Jeesus sitä Jeesus tätä höpöttelyt kiinnosta. Menkää jonnekkin kirkkoon tollasia puhumaan täällä olevia ei varmastikkaan kiinnosta.
- Mäkinmyössiis
No tää tulee myöhäs, ja varmaa oot jo tehny tön. Mut oon aika samas tilantees ku sä, ja tiedän miltä sista tuntuu koska mäkin siis oon masentunut. Ja aika vakavasti siis ja teen jtsekkin.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?1092155Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K1191666- 1241530
En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1061347Paras olisi vain unohtaa
Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop751266- 681175
Kristityn megahyökkäys idän palstoilla on kauhistuttava
Terroristikristityn megahyökkäys joka puolella on kauhistuttava, hänen viesteissään on järjetön määrä vihaa. Hän on idän4891167IS viikonloppu 18-19.5.2024.
Laatija Toni Pitkälä on itse laatinut ja kuvittanut 3- arvoista ristikkonsa. Nihkeästi tuntuu löytyvän ensimmäisiä var88963Oliko vähä sometettu taas vai?
Tuli aiva liika nopiaa traktorin perä vastahan. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2b3857b3-f2c6-424e-8051-506c7525223a9942Nämä kaikki alla olevat aloitukset on saman naisen aloituksia
Kuinka paljon täytyy vintissä viheltää että esiintyy välillä jopa miehenä, ja sitten itse vastailee omiin kysymyksiinsä?138886