Tinder????

Miten hyvät orkut olet saanut, pisteitä 1-10
keskiarvo? Ihan mukavat orkut vai huonot. Ottaisitko uudestaan vai pitääkö saada enemmän fiilistä lisää. Toimiiko ne vehkeet aina vai tapahtuuko lässähdyksiä paljon?

Ei kannata lukea pidemmälle tätä keskustelua, koska Suomi24 palstaa sensuroivat Astrid Thors, Kooma-Antti eli Antti Rinne, ja ylioppilas ulkoministeri, joka haluaa ISIS-terroristit Suomeen ilmaisella konsulikyydillä.

Osat kysyy heti, osa ei.
Itse kuulun niihin, jotka haluaaa viestitellä vähintään pari päivää, ennen kuin suostun treffeille. Ihan siitä syystä, että jos parissa päivässä juttu ei suju edes kännykän välityksellä luontevasti, niin ei se suju kasvokkainkaan. Niin usein olen tuon todistanut (ihan jo kaveripohjalta, kun uusia tuttavuuksia tavannut).

Mutta katoamisesta ja sitten tiedä. Itse lopetan viestittelyn, jos toinen osapuoli alkaa vastailemaan parilla sanalla, eikä siitä saa keskustelua aikaan, vaan on sellainen yksipuolinen keskustelu, jota pidetään väkisin yllä.
"Miten päivä meni?"
"Ihan ok, töissä."
"Oliko rankka duunipäivä?"
"No joo."
"Onko viikonlopulle suunnitelmia."
"Ei, kaverien kanssa kai."

Tässä vaiheessa minä yleensä lopetan. Tai jos sitten vastaavanlaisesti keskustelu menee siihen, että toinen kyselee kaikki ummet ja lammet ja jos minä kysyn häneltä jotakin, niin vastataan mahdollisimman lyhyesti ja pintapuolisesti ja kysymyspatteristo taas tulee minun suuntaani. En vaan jaksa. Joskus laitan noille ihmisille, että ei tästä tule mitään, onnea seuraavan kanssa, mutta kysymykset vaan jatkuneet. Miksi ei tule? Miksi et anna mahdollisuutta? Oletko jo löytänyt jonkun? Oletko varattu? Miksen kelpaa? Miksi olet tuollainen nipo? Miksimiksimiksimiksi???

Samaa mieltä. Nopeasti sen huomaa luistaako juttu vai ei ja kannattaako edes ehdottaa tapaamista.

Hjkkmmm... miksi odotat, että mies ehdottaa tapaamista? Jos siltä tuntuu, niin ehdota sitä itse. Ei kai me millään keskiajalla enää eletä. Nykymaailmassa nainenkin voi olla aloitteellinen. 😉

Mimimimiiiii kirjoitti:

Osat kysyy heti, osa ei.
Itse kuulun niihin, jotka haluaaa viestitellä vähintään pari päivää, ennen kuin suostun treffeille. Ihan siitä syystä, että jos parissa päivässä juttu ei suju edes kännykän välityksellä luontevasti, niin ei se suju kasvokkainkaan. Niin usein olen tuon todistanut (ihan jo kaveripohjalta, kun uusia tuttavuuksia tavannut).

Mutta katoamisesta ja sitten tiedä. Itse lopetan viestittelyn, jos toinen osapuoli alkaa vastailemaan parilla sanalla, eikä siitä saa keskustelua aikaan, vaan on sellainen yksipuolinen keskustelu, jota pidetään väkisin yllä.
"Miten päivä meni?"
"Ihan ok, töissä."
"Oliko rankka duunipäivä?"
"No joo."
"Onko viikonlopulle suunnitelmia."
"Ei, kaverien kanssa kai."

Tässä vaiheessa minä yleensä lopetan. Tai jos sitten vastaavanlaisesti keskustelu menee siihen, että toinen kyselee kaikki ummet ja lammet ja jos minä kysyn häneltä jotakin, niin vastataan mahdollisimman lyhyesti ja pintapuolisesti ja kysymyspatteristo taas tulee minun suuntaani. En vaan jaksa. Joskus laitan noille ihmisille, että ei tästä tule mitään, onnea seuraavan kanssa, mutta kysymykset vaan jatkuneet. Miksi ei tule? Miksi et anna mahdollisuutta? Oletko jo löytänyt jonkun? Oletko varattu? Miksen kelpaa? Miksi olet tuollainen nipo? Miksimiksimiksimiksi???

Lue lisää

Olet varmaan älykkö tai sitten ihan vaan kylmäkkö. Että jos kysyt parilla sanalla niin miehen pitää vastata eri tavalla. Sitten ihmettelet miksi miehet katoaa. jos sulla on tolla tasolla ajatusmaailma, miehet varmaan katuu nähneensä sinut ollenkaan.

Itselleni on kehittynyt tietynlainen pelisilmä (if we can put it that way) sen suhteen, onko nainen sellaista "tavattavaa materiaalia".
Sen saa hyvin vikkelästi selville, onko nainen esim fanaattinen(poliittisesti tms), tai onko kyseessä sellainen yksilö, joka ei ole puhjennut tunneälyllisesti/emotionaalisesti kukkaan.
Jos puhutaan niistä ajoista, jolloin kaikilla muilla oli seurustelukumppaneita jne ja henkilö X on tavallaan kompensoinut tilannetta tekemällä kotona läksyjä (missä ei ole mitään pahaa/väärää, eikä se ole keltään mitään pois) silloin, kun kaikki muut ovat olleet ulkona tapaamassa uusia tuttavuuksia, kyseinen henkilö voi antaa kirjoittaen itsestään todella sosiaalisen vaikutelman, mutta livenä hän punastuu, eikä saa pidettyä keskustelua yllä = hänessä on vaikeasti lähestyttäviä piirteitä, joista hän ei etukäteen mainitse - mutta näitä asioita oppii tulkitsemaan.
Jos esitän naiselle kysymyksen: "Mitä tykkäät tehdä vapaa-aikanasi?" ja hän kertoo katsovansa televisiosta salkkareiden uusintoja kauniina kesäpäivänä, tämä kielii sosiaalisesta rajoittuneisuudesta.
Mutta jos ihmisen pitää antaa esim viidellä kuvalla itsestään jonkinlainen vaikutelma ja hänellä on joka kuvassa viinilasi kourassa, tämä kertoo siitä, että henkilöllä ei ole alkoholin suurkulutuksen lisäksi oikeastaan muita kiinnostuksen kohteita/harrastuksia, ja tämän koen myös luotaan työntävänä. Ei siis vaimomatskua, eikä sellaista seuraa, jonka kanssa voisi lähteä vaikka lenkille.
Siitä voi tehdä omat tulkintansa, jos ihminen kertoo itsestään "minäminäminä sitä ja minä en pidä siitä, enkä tästä"- muodossa.
Myös se, että henkilö X on asunut paikkakunnalla X koko ikänsä ja hän hakee seuraa netistä kertoo jotakin(ei kykene luomaan ihmis-suhteita). Ja se ei yleensä ole kovin positiivinen ilmiö.
Muutamalla viestillä saa helposti selville, haluaako kyseisen henkilön tavata - kunhan osaa kysyä ne oikeat kysymykset (joiden konteksti vaihtelee tapauskohtaisesti).
Itse poistan tässä vaiheessa parin listalta, ihan vain välttyäkseni ongelmilta.

Ja jos joku kirjoittaa siihen savukeaskin varoitustekstin kokoiseen kenttään etsivänsä isää tuleville lapsilleen ja aviomiestä Tinderistä, kielii epätoivosta.

Kirjoittelen esim muutaman päivän ajan naiselle ja jos hän vaikuttaa siltä, että mielekästä tekemistä löytyy, asiat ovat kunnossa ja yksilö vaikuttaa mielenkiintoiselta, pyydän hänet jonnekkin kahville. Siinä sen viimeistään huomaa, onko ihminen henkisesti stabiili ja kykeneväinen huolehtimaan itsestään.
Siitä voi päätellä paljon, jos kuvissa näkyy pelkät kasvot ja hartiat. Siihen on kyllä syynsä, miksi kaikki muu on ikäänkuin jemmassa.

Mulla on ollut tinderi 14kk ajan, sinä aikana on ollut kaksi sellaista henkilöä, joita tapailin parin kk:n ajan ja sitten pistin homman jäihin. Yhden hyvän ystävän olen sieltä saanut, pari vakituista kaveria "rentoihin illanviettoihin rankan viikon päätteeksi", nipun yhden illan juttuja ja parikymmentä sellaista tapausta, jotka estin heti ekan kerran jälkeen. Olen nähnyt jopa sellaista, että eräs mimmi oli luomalla luonut itselleeen vale-identiteetin ja sieltä tulikin sitten sellainen semi alkoholisoitunut nymfo, joka oli kaukana siitä timanttisesta hahmosta, jollaiseksi hänet kuvittelin alunperin - mutta virheistä oppii.

On olemassa hyviä pelisääntöjä, kuten 1. älä lainaa rahaa kellekkään 2. tapaa ensin kahvilassa tms. äläkä kutsu kotiisi ihmistä, jota et tunne ja 3. kannattaa olla terveen skeptinen.
Ajattelin joskus, että jos mies ja nainen kirjoittelevat netissä ja päättävät tavata, niin että miehenä minä en olisi se osapuoli, jonka tulisi olla varpaillaan(sillä mitä mulle voisi sattua).
....mutta voin kertoa sen, ettei hulluus ole siitä riippuvainen asia, mitä siellä jalkojen välissä on - vaan se on kiinni siitä, mitä ihmisen korvien välissä on.

Monesti parhaat on jo poimittu joukosta, mutta onhan se mukava pitää toivon kipinää yllä ja ajatella, että eihän sitä koskaan tiedä, vaikka löytyisikin joku luotettava, mukava ja kaunis naaras, jolla on lumoavan pimeä huumorintaju, siis sellainen kapistus, jonka kanssa mielellään viihtyisi vielä vanhoillakin päivillä ja kykenisi vetämään yhtä köyttä.
Jos pelkkää kertakäyttöistä viihdettä olisin vailla, Tinderi olisi loistava sovellus, mutta uskoni siihen, että sieltä löytyisi aikuisten oikeasti vaimomatskua on hiipumaan päin.
Mutta elämä yllättää :)

Anonyymi kirjoitti:

Itselleni on kehittynyt tietynlainen pelisilmä (if we can put it that way) sen suhteen, onko nainen sellaista "tavattavaa materiaalia".
Sen saa hyvin vikkelästi selville, onko nainen esim fanaattinen(poliittisesti tms), tai onko kyseessä sellainen yksilö, joka ei ole puhjennut tunneälyllisesti/emotionaalisesti kukkaan.
Jos puhutaan niistä ajoista, jolloin kaikilla muilla oli seurustelukumppaneita jne ja henkilö X on tavallaan kompensoinut tilannetta tekemällä kotona läksyjä (missä ei ole mitään pahaa/väärää, eikä se ole keltään mitään pois) silloin, kun kaikki muut ovat olleet ulkona tapaamassa uusia tuttavuuksia, kyseinen henkilö voi antaa kirjoittaen itsestään todella sosiaalisen vaikutelman, mutta livenä hän punastuu, eikä saa pidettyä keskustelua yllä = hänessä on vaikeasti lähestyttäviä piirteitä, joista hän ei etukäteen mainitse - mutta näitä asioita oppii tulkitsemaan.
Jos esitän naiselle kysymyksen: "Mitä tykkäät tehdä vapaa-aikanasi?" ja hän kertoo katsovansa televisiosta salkkareiden uusintoja kauniina kesäpäivänä, tämä kielii sosiaalisesta rajoittuneisuudesta.
Mutta jos ihmisen pitää antaa esim viidellä kuvalla itsestään jonkinlainen vaikutelma ja hänellä on joka kuvassa viinilasi kourassa, tämä kertoo siitä, että henkilöllä ei ole alkoholin suurkulutuksen lisäksi oikeastaan muita kiinnostuksen kohteita/harrastuksia, ja tämän koen myös luotaan työntävänä. Ei siis vaimomatskua, eikä sellaista seuraa, jonka kanssa voisi lähteä vaikka lenkille.
Siitä voi tehdä omat tulkintansa, jos ihminen kertoo itsestään "minäminäminä sitä ja minä en pidä siitä, enkä tästä"- muodossa.
Myös se, että henkilö X on asunut paikkakunnalla X koko ikänsä ja hän hakee seuraa netistä kertoo jotakin(ei kykene luomaan ihmis-suhteita). Ja se ei yleensä ole kovin positiivinen ilmiö.
Muutamalla viestillä saa helposti selville, haluaako kyseisen henkilön tavata - kunhan osaa kysyä ne oikeat kysymykset (joiden konteksti vaihtelee tapauskohtaisesti).
Itse poistan tässä vaiheessa parin listalta, ihan vain välttyäkseni ongelmilta.

Ja jos joku kirjoittaa siihen savukeaskin varoitustekstin kokoiseen kenttään etsivänsä isää tuleville lapsilleen ja aviomiestä Tinderistä, kielii epätoivosta.

Kirjoittelen esim muutaman päivän ajan naiselle ja jos hän vaikuttaa siltä, että mielekästä tekemistä löytyy, asiat ovat kunnossa ja yksilö vaikuttaa mielenkiintoiselta, pyydän hänet jonnekkin kahville. Siinä sen viimeistään huomaa, onko ihminen henkisesti stabiili ja kykeneväinen huolehtimaan itsestään.
Siitä voi päätellä paljon, jos kuvissa näkyy pelkät kasvot ja hartiat. Siihen on kyllä syynsä, miksi kaikki muu on ikäänkuin jemmassa.

Mulla on ollut tinderi 14kk ajan, sinä aikana on ollut kaksi sellaista henkilöä, joita tapailin parin kk:n ajan ja sitten pistin homman jäihin. Yhden hyvän ystävän olen sieltä saanut, pari vakituista kaveria "rentoihin illanviettoihin rankan viikon päätteeksi", nipun yhden illan juttuja ja parikymmentä sellaista tapausta, jotka estin heti ekan kerran jälkeen. Olen nähnyt jopa sellaista, että eräs mimmi oli luomalla luonut itselleeen vale-identiteetin ja sieltä tulikin sitten sellainen semi alkoholisoitunut nymfo, joka oli kaukana siitä timanttisesta hahmosta, jollaiseksi hänet kuvittelin alunperin - mutta virheistä oppii.

On olemassa hyviä pelisääntöjä, kuten 1. älä lainaa rahaa kellekkään 2. tapaa ensin kahvilassa tms. äläkä kutsu kotiisi ihmistä, jota et tunne ja 3. kannattaa olla terveen skeptinen.
Ajattelin joskus, että jos mies ja nainen kirjoittelevat netissä ja päättävät tavata, niin että miehenä minä en olisi se osapuoli, jonka tulisi olla varpaillaan(sillä mitä mulle voisi sattua).
....mutta voin kertoa sen, ettei hulluus ole siitä riippuvainen asia, mitä siellä jalkojen välissä on - vaan se on kiinni siitä, mitä ihmisen korvien välissä on.

Monesti parhaat on jo poimittu joukosta, mutta onhan se mukava pitää toivon kipinää yllä ja ajatella, että eihän sitä koskaan tiedä, vaikka löytyisikin joku luotettava, mukava ja kaunis naaras, jolla on lumoavan pimeä huumorintaju, siis sellainen kapistus, jonka kanssa mielellään viihtyisi vielä vanhoillakin päivillä ja kykenisi vetämään yhtä köyttä.
Jos pelkkää kertakäyttöistä viihdettä olisin vailla, Tinderi olisi loistava sovellus, mutta uskoni siihen, että sieltä löytyisi aikuisten oikeasti vaimomatskua on hiipumaan päin.
Mutta elämä yllättää :)

Lue lisää

On sulla ennakkoluulot ja rajoittuneet käsitykset! No ei siinä, saattaa se elämä tosiaan yllättää. (kirjoitetaan muuten ihmissuhteet)

Kuviin kannattaa panostaa ja muutama rivi tekstiä voisi olla myös hyvä.

Itse skippaan heti tyypit, joilla ei paita pysy päällä, kuvat epäselviä ja tunnistamattomia tai kuvia pelkästään maisemista tai lemmikeistään. Hymyllä ja positiivista asennetta huokuvilla kuvilla tärppää kyllä.

Hei! Olen nainen yli 60v ja nyt ollut tinderissä viikon verran. Yks kuva selästä on ja pari riviä viestiä. Osumia tulee koko ajan.😁
On oikeita Suomen miehiä osa, joiden kanssa on mukava jutella. Ei nekään kaikki rehellisiä ole.

Sitte on myös ulkomaan tinderhuijarit. Koko ajan toinen toistaan ihanampia yliopiston käyneitä miehiä. Useimmilla on yksi tyttö, iso tai pieni. Ehkä tyttärentytär vielä, öljy- ja kaasualalla voivat olla. Hienot harrastukset, kuvia omaisuuksista ja ulkomaanmatkoilta. Etsivät vakituista naista itselleen.
.Melkein koko päivä on mennyt nauraessa. Yhdelle sanoin äsken että minusta tuntuu että, oot rehellinen mies ja sano vaan, jos voin auttaa sinua, kirkkoasi tai tytärtäsi. Se ilahtu ja pyysi whatsappiin . Laitoin nauruhymiön ja poistuin. Siis mitään osoitetta niille ei kannata antaa.
Kuinka kauan oikea amerikan yliopisto, bisnesmies kuuntelis mun höperöintiä😁.
Tinderiin vain naiset, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, ei anneta niiden huijata ketään. Älkää maksako rahaa!!
Miehille on tietenki siellä tarjolla omat huijauksensa,

Sama täällä. Tuntuu olevan huvittavaa peliä koko homma. Kuinka jotkut jaksaa haaskata aikaansa ja energiaansa tuollaiseen? Kun koko ajan tuolla ulkona liikkuu valtava määrä ihan oikeita eläviä ihmisiä ja mahdollisuuksia pilvin pimein!
Sieltä minä olen seurani saanut, hakematta. Juttuseuraa saa kyllä kun ei ole hapan rusina. Kokeilkaa! On johtanut myös avioliittoon; nimim. mieheni löysin kaupan näyteikkunaa katsoessani, ja tässä ollaan!