Darkfear puhuu asiat niinkuin ne on

Tuossa tuo mielenkiintoinen keskustelu yksin baarissa olosta.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/10258945/nuori-mies-yksin-baarissa
Darkfearille kehotetaan:
"Voisit myös ruveta aktiivisesti hankkimaan ystäviä. Niitähän ei tule itsekseen. Kysy töistä joku kaveri mukaan ulos. Mene mukaan harrastukseen, jossa voit tutustua ja kutsu sitten uusia kavereita myös harrastuksen ulkopuolelle esim baariin. Ala jutella naapureiden kanssa. Sano jotain ihmiselle kaupassa, elokuvissa tai päivällä kahvilassa, ja jostakin sellaisesta voi lähteä ystävyys alkuun. Mene työpaikan juhliin vaikka ei kiinnostaisikaan. Mene siksi että saat mahdollisuuden tutustua. Niissä ei muillakaan ole omia kavereita mukana ja on helppo olla tasavertaisena mukana. "
Darkfear vastaa:
"Kiitos nyt vinkeistä, mutta kyllä mä oon valitettavasti luopunut jo vuosikausia sitten siitä ajatuksesta, että voisin koskaan elämässäni työpaikalta ketään kavereita löytää.

Ensinnäkin töissä kaikilla on niin erilaiset elämäntilanteet ja omat kaveripiirinsä, ettei niihin enää kaivata koskaan mukaan ketään uusia ihmisiä. Muutenkin työpaikoilla kaikki ihmiset ovat aina jotenkin nin erilaisia ja eri tyylisiä, että heidän kanssaan on paljon parempi pysytellä ihan vain työkavereina, eikä alkaa yrittää heistä mitään kavereita itselleen etsiä.

Oon vaan aina ollut luonteeltani aika sulkeutunut persoona, enkä ole ikinä ollut sellainen, että olisin avoimesti kaikille juttelemassa ja joka paikkaan väkisin itseäni työntämässä. Tykkään enemmän siitä, että saan olla vapaasti omanlaiseni itseni ja vasta sitten aletaan jutella, jos siihen on aihetta ja mahdollisuuksia. Mutta väkisin en tykkää alkaa kenenkään tutustumaan tai väkipakolla omaa seuraani toisille tyrkyttämään."

Juuri näin! Tällä tavala olen itsekin kokenut. Vaikka olisikin opiskelupaikka tai työpaikka, jossa nyt on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, on se kaverin hankinta aina aivan oma juttunsa. Monilla tuntuu aina olevan jollain tavalla se oma elämä, eikä mukamas ole aikaa tutustua uusiin ihmisiin. Itsellekin tämä tutustuminen ja "sosiaalisena" oleminen on vaan aina ollut täyttä työtä. Itse ajattelen tästä "sosiaalisena" olemisesta siten, että hyvä kun työn tai opiskelun jaksaa tehdä kunnolla, on mahdoton vaatimus pakottaa tällaista henkilöä olemaan vielä ylisosiaalinen, jos "sosiaalisena" oleminen on muutenkin täyttä työtä, kuten ainakin minulle on. Toki on pakko ollut ajan kanssa tulla sosiaalisemmaksi, jotta edes joskus löydän naisen.

20

224

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Aikamoista.settiä

      Eipä tuosta ketjusta oikein muuta saanut irti kuin sen, että Darkkis on nuorentunut tässä matkan varrella. Ei siis henkisesti pelkästään vaan nuortunut on ihan iänkin puolesta.

    • Joskus puhui, mutta enää puhuu DF:stä muotoutunut karikatyyri.

    • Odottaisin kommenteissa ehkä enemmän tuohon aiheeseen liittyvää. Onko täällä samanlaisia kokemuksia? Onko monella muullakin vaikeuksia tutustua työpaikalla, opiskelujen ohessa, jne muihin ihmisiin ja saada kavereita vaikka baariin?

    • juujuu--

      Darkilla on ollut niitä suhteita naisten kanssa ihan nuoresta parikymppisestä lähtien kymmenien naisten kanssa. Sulkeutunut dark käynyt baarissa iskemässä naisia.

      • nihhhhhhhhhhh

        DarkFear on ollut tuota kirjoittaessaan vasta 21-22-vuotias ja jo tuossa vaiheessa kova ihmispelko päällä. Aika lyhyen ajan sisälle ajoittuneet ne Darkkiksen kymmenet naissuhteet, jos 20-vuotiaana on vasta poikuus menetetty ja 21-22-vuotiaana ei ole enää uskaltanut käydä baareissa. (Y)


    • nihhhhhhhhhhh

      DarkFear saattaa poistaa tuon viestiketjun kohta. On nimittäin aiemminkin poistanut itse aloittamiaan ketjuja, jotka ovat ristiriidassa nykyisen stoorin kanssa.

      • Ei kai sen kuitenkaan palstan moderaattori ole?

        Minä olen lukenut Iltalehdestä, että Suomikaksnelosta moderoi poistoautomaati.


      • nihhhhhhhhhhh
        hullu_ukko kirjoitti:

        Ei kai sen kuitenkaan palstan moderaattori ole?

        Minä olen lukenut Iltalehdestä, että Suomikaksnelosta moderoi poistoautomaati.

        Kyllä se itse kirjoittamansa aloituksen pystyy ihan itsekin poistamaan.


      • Moderat
        hullu_ukko kirjoitti:

        Ei kai sen kuitenkaan palstan moderaattori ole?

        Minä olen lukenut Iltalehdestä, että Suomikaksnelosta moderoi poistoautomaati.

        Osan viesteistä poistaa poistoautomaatti ihan sen mukaan kuinka se on ohjelmoitu tunnistamaan poistettaviksi kuuluvat viestit, mutta ilmiannon mukaan poistuvat viestit poistetaan moderaattorien toimesta manuaalisesti.

        Tieto on ylläpidolta, olen kysynyt kuinka homma toimii.


      • Moderat kirjoitti:

        Osan viesteistä poistaa poistoautomaatti ihan sen mukaan kuinka se on ohjelmoitu tunnistamaan poistettaviksi kuuluvat viestit, mutta ilmiannon mukaan poistuvat viestit poistetaan moderaattorien toimesta manuaalisesti.

        Tieto on ylläpidolta, olen kysynyt kuinka homma toimii.

        Olis joo ilman muuta mielenkiintoista tietää tuosta poistosta: jos siis haluaa poistaa jonkun oman viestiketjun, pitääkö klikata tuota "ilmianna" ja yksinkertaisesti vaan ilmoittaa, että haluaa poistaa jonkun tietyn viestiketjun, jonka on vaikka itse aloittanut?


    • Kaisanoasaa

      Dark fear on palstan komein mies jolla ollut eniten naisia. Darkin nuoruus alkaa vasta 45 vuotiaana joten se saa vielä kymmeniä naisia.

    • hienoahienoa

      No sanotaan nyt näin, että ihmisen persoonan "perusta" tuntuisi muodostuvan siinä 20 ensimmäisen ikävuoden aikana, johtuen osittain omista valinnoista ja osittain ympäristöstä. Sitten mitä enemmän kallistuu johonkin tiettyyn muottiin, sitä enemmän ympäristökin siihen reagoi ja sitä vaikeampi siitä muotista on päästä pois. Vaikka kuinka yrittäisi tehdä duunia ollaaksen enemmän jotain mitä ei ole, niin helposti se ympäristö (usein muut ihmiset) kuitenkin pongauttaa yksilön takaisin siihen rooliin, jossa hän ennenkin on ollut ja sitten siihen vakio-asetelmaan joutuu kuitenkin takaisin. Näin on minullekin käynyt, vaikka olen yrittänyt kehittää itseäni monessa eri asiassa. Jos ei kuitenkaan mitään uutta koskaan tee, niin sitten ei etene mihinkään.

      Sitten tuo naisen hankkiminen. Jos ei ole koskaan onnistunut hankkimaan suhdetta, niin kannattaa miettiä mitä voisi tehdä sen eteen ja kannattaa myös miettiä, että onko se sen arvoista. Vaikka onnistuisikin hankkimaan esim. lapsettoman naisen, niin mitäpä jos sen hankkimiseen menisikin niin tuhottomat määrät aikaa ja vaivaa rahaa, että sinä aikana olisi ehtinyt tehdä paljon muita harrastuksia yms. Ja jospa silloin käy (sovellettuna) AP:n kaltaiselle henkilölle, että mahdollisesti on esittänyt sosiaalisempaa kuin on ja sitten ylläpitääkseen rooliaan, tuottaa se itselleen hirveän määrän stressiä ja elämä onkin loppupeleissä onnettomampaa kuin ennen. Ja kulut nousevat X määrän ja ei ole enää kunnolla aikaa omiin harrastuksiin, joista on saanut paljon mielihyvää ennen. Tai jos ei jaksa ylläpitää sitä sosiaalimiehen roolia, niin yht' äkkiä nainen jättää ja kaikki se vaivannäkö ja rahojen tuhlaus yms. on ollut turhaa. Että kannattaa miettiä siltäkin kantilta. Naiset kuitenkin haluavat (suurin osa) miehiä, joista hyötyvät mahd. paljon sosiaalisesti. Ja se voi olla hyvin vaikeaa miehelle, joka on itsenäinen ja tottunut olemaan paljon omissa oloissa ja joka on saanut määrätä oman elämänsä kulun itsenäisesti.

      • .. Persoonaan/Luonteeseen vaikuttaa Suuresti myös Geenit/Perimä.. Osa Persoonan/Luonteen Piirteistä&Ominaisuuksista on Enemmän tai Vähemmän Geneettisiä.. ;P


      • minkäperimälleenvoi
        NuuskaMuikkune kirjoitti:

        .. Persoonaan/Luonteeseen vaikuttaa Suuresti myös Geenit/Perimä.. Osa Persoonan/Luonteen Piirteistä&Ominaisuuksista on Enemmän tai Vähemmän Geneettisiä.. ;P

        Kyllä näinhän se juuri on!


      • minkäperimälleenvoi kirjoitti:

        Kyllä näinhän se juuri on!

        .. Hmm.. Ja taas heittäydytään Tyhmäksi&Yksinkertaiseksi?.. Vai ollaanko sitä ihan aidosti?.. ;P

        .. Se mikä on Veres, niin se On Veres.. Mutta.. Joihinkin juttuihin pystytään vaikuttamaan jonkin verran.. Parhaiten lapsuudessa.. Ja jonkin verran vielä nuoruudessa.. Sen jälkeen meneekin sitten jo HankaLammaksi.. Jossain tapauksissa ja asioissa jopa mahdottomaksi.. ;P

        .. Täsmälleen samankaltaisessa ympäristössä/olosuhteissa kasvaneetkin voivat olla ihan hyvin, kuin Yö&Päivä.. Eli Persoonalta/Luonteeltaan, kuin PeiliKuvia toisilleen.. Just Geneettisten Eroavaisuuksien takia.. ;P


      • Nimimerkki hienoahienoa - fiksuja ajatuksia.
        "Näin on minullekin käynyt, vaikka olen yrittänyt kehittää itseäni monessa eri asiassa. Jos ei kuitenkaan mitään uutta koskaan tee, niin sitten ei etene mihinkään."
        Tuo on erittäin fiksua, että olet yrittänyt kehittää itseäsi monessa asiassa. Näin pitää ehdottomasti tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa, että pysyy paikoillaan, eikä asiat, jotka ovat oikeesti tärkeitä etene. Juuri näin: jos ei koskaan tee mitään uutta, ei asiat etene.
        Mainitsit harrastuksista, joihin ei ole aikaa. Tuota olen kyllä miettinyt. Rehellisesti sanottuna itsellä on käynyt vähän näin, että on vaikeampi saada joistain harrastuksista mielihyvää, joista kuitenkin aikaisemmin sai. Hyvä esimerkki on esimerkiksi elokuvat. Nykyään tuntuu siltä, että elokuvilla on hyvin vähän arvoa elämässäni, jos puhutaan onnellisuudesta. Aikaisemmin elokuvat olivat suurikin asia onnellisuuden kannalta elämässäni. Itseasiassa paras hetki elämästäni oli ennen istua sohvalle ja laittaa joku hyvä leffa pyörimään. Esimerkiksi Luis Bunuelin leffat - täydellinen hetki elämässä. Surrealismi on kyllä mielenkiintoinen suuntaus. Nykyään nämä täydelliset hetket ovat rehellisesti sanottuna täysin pois elämästäni. Olen jopa erittäin kateellinen, kun katson ihmisten porukalla menevän viikonloppuisin leffateatteriin hankkimaan "onnellisuutta" elämään, kun itsellä tämä "onnellisuus" on ollut jo pitkään täysin pois. Kyllä mä toki vielä katson joitain leffoja, kuten esimerkiksi Spede-elokuvia. Ne on sen verran tuttuja, että niitä jaksaa vielä katella. Elokuvista muuten puheenollen, olen jo aikaisemminkin täällä palstalla sanonut, että tuo elokuva-aihe on ilman muuta hyvä small talkin aihe, jos onnistuu vaikka leffateatterin sisäänkäynnin luona aloittaa sopivassa tilanteessa juttelun tuntemattoman itseä kiinnostavan naisen kanssa tai naisporukan kanssa, jossa on itseä kiinnostava nainen. Silloinhan olis ainakin heti yhteinen kiinnostuksen kohde, josta jutella varsinkin, jos on hyvin perillä uusista elokuvista. Vielä parempi, jos harrastaa lisäksi kirjallisuutta ja olis ehtinyt lukee kirjat uusimmista elokuvista. Monet elokuvathan on tehty kirjojen pohjalta. Omalla kohdalla ongelma on, kun mä en saa "onnellisuutta" kirjoista, enkä elokuvista. Ainakin se on tavattoman vaikeeta. AIkaisemmin todella sain "onnellisuutta" sekä kirjoista että elokuvista. Luin jonkin verran Arto Paasilinnan kirjoja. Niissä muuten puhutaan monet asiat suoraan niinkuin ne todella on koskien esimerkiksi naisen pokaamista, parisuhdetta, jne.
        Tuli vaan mieleen nimimerkki hienoahienoa kirjoituksesta, että pitäiskö vaan yrittää palauttaa joku kiinnostava harrastus takaisin, kuten esimerkiksi mun kohdalla elokuvat. Elokuvat nyt on se, jota voi tehdä naisenkin kanssa. Eikö tämä ole aika hyvä vaihtoehto ensimmäiselle treffillekin vielä vaikka elokuviin?
        Ok, tuli vähän pitkä viesti. En tiedä kuinka paljon pysyin aiheessa. Tästä elokuva ja kirjallisuusharrastuksesta voi keskustella enemmän suomi24 elokuva-aiheisella palstalla.


      • leffaliput
        todellavaikeeta kirjoitti:

        Nimimerkki hienoahienoa - fiksuja ajatuksia.
        "Näin on minullekin käynyt, vaikka olen yrittänyt kehittää itseäni monessa eri asiassa. Jos ei kuitenkaan mitään uutta koskaan tee, niin sitten ei etene mihinkään."
        Tuo on erittäin fiksua, että olet yrittänyt kehittää itseäsi monessa asiassa. Näin pitää ehdottomasti tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa, että pysyy paikoillaan, eikä asiat, jotka ovat oikeesti tärkeitä etene. Juuri näin: jos ei koskaan tee mitään uutta, ei asiat etene.
        Mainitsit harrastuksista, joihin ei ole aikaa. Tuota olen kyllä miettinyt. Rehellisesti sanottuna itsellä on käynyt vähän näin, että on vaikeampi saada joistain harrastuksista mielihyvää, joista kuitenkin aikaisemmin sai. Hyvä esimerkki on esimerkiksi elokuvat. Nykyään tuntuu siltä, että elokuvilla on hyvin vähän arvoa elämässäni, jos puhutaan onnellisuudesta. Aikaisemmin elokuvat olivat suurikin asia onnellisuuden kannalta elämässäni. Itseasiassa paras hetki elämästäni oli ennen istua sohvalle ja laittaa joku hyvä leffa pyörimään. Esimerkiksi Luis Bunuelin leffat - täydellinen hetki elämässä. Surrealismi on kyllä mielenkiintoinen suuntaus. Nykyään nämä täydelliset hetket ovat rehellisesti sanottuna täysin pois elämästäni. Olen jopa erittäin kateellinen, kun katson ihmisten porukalla menevän viikonloppuisin leffateatteriin hankkimaan "onnellisuutta" elämään, kun itsellä tämä "onnellisuus" on ollut jo pitkään täysin pois. Kyllä mä toki vielä katson joitain leffoja, kuten esimerkiksi Spede-elokuvia. Ne on sen verran tuttuja, että niitä jaksaa vielä katella. Elokuvista muuten puheenollen, olen jo aikaisemminkin täällä palstalla sanonut, että tuo elokuva-aihe on ilman muuta hyvä small talkin aihe, jos onnistuu vaikka leffateatterin sisäänkäynnin luona aloittaa sopivassa tilanteessa juttelun tuntemattoman itseä kiinnostavan naisen kanssa tai naisporukan kanssa, jossa on itseä kiinnostava nainen. Silloinhan olis ainakin heti yhteinen kiinnostuksen kohde, josta jutella varsinkin, jos on hyvin perillä uusista elokuvista. Vielä parempi, jos harrastaa lisäksi kirjallisuutta ja olis ehtinyt lukee kirjat uusimmista elokuvista. Monet elokuvathan on tehty kirjojen pohjalta. Omalla kohdalla ongelma on, kun mä en saa "onnellisuutta" kirjoista, enkä elokuvista. Ainakin se on tavattoman vaikeeta. AIkaisemmin todella sain "onnellisuutta" sekä kirjoista että elokuvista. Luin jonkin verran Arto Paasilinnan kirjoja. Niissä muuten puhutaan monet asiat suoraan niinkuin ne todella on koskien esimerkiksi naisen pokaamista, parisuhdetta, jne.
        Tuli vaan mieleen nimimerkki hienoahienoa kirjoituksesta, että pitäiskö vaan yrittää palauttaa joku kiinnostava harrastus takaisin, kuten esimerkiksi mun kohdalla elokuvat. Elokuvat nyt on se, jota voi tehdä naisenkin kanssa. Eikö tämä ole aika hyvä vaihtoehto ensimmäiselle treffillekin vielä vaikka elokuviin?
        Ok, tuli vähän pitkä viesti. En tiedä kuinka paljon pysyin aiheessa. Tästä elokuva ja kirjallisuusharrastuksesta voi keskustella enemmän suomi24 elokuva-aiheisella palstalla.

        Ei hassumpaa hän toteaa.


    • Luin vähän Darkkiksen kirjoituksia ja siellä kyllä löytyy muutamien vuosien takaa paljon tuota aihetta "mies yksin baarissa", "mies yksin risteilyllä", jne. Katsos kun itse olen ties kuinka kauan miettinyt myös näitä samoja kysymyksiä. Mulla on todella vähän nykyään sellaisia kavereita, joita olis helppo saada lähtemään. Kun mies tulee tiettyyn ikään, melkein kaikki kaverit ovat perustaneet jo perheen ja heillä ei ole koskaan aikaa. Ainakin näin väittävät. Rehellisesti sanottuna mun on jopa vaikeempi tutustua naisiin kavereiden kanssa kuin yksin. Tuokin on oma taitonsa tutustua naisiin kaveriporukalla. Ongelma vaan siinä, kuten Darkkiskin sanoo, että yksinäisestä miehestä naiset eivät välttämättä ajattele positiivisesti. Tässä tuo ongelma - naisiin on helpompi tutustua yksin, mutta naiset ajattelevat yksinäisestä negatiivisemmin. Toki voihan sen yrittää jollain taidolla kompensoida tuon yksinäisyyden naisten edessä.
      En ainakaan äkilliseltään löytänyt tällaista kysymystä noista Darkkiksen kirjoituksista, että miten on "mies yksin elokuvateatterissa"? Jos tulevaisuudessa oppisin saamaan "onnellisuutta" uudelleen elokuvista, saattaisin alkaa käymäänkin elokuvateattereissa. Miten tuohon yksinäiseen mieheen suhtaudutaan elokuvateattereissa?

    • Tuossa muuten on aikaisempi keskustelu liittyen jossain määrin tähän aiheeseen.
      https://keskustelu.suomi24.fi/t/15083044/yksinaisten-noidankeha

    • ex---pua

      Peris tekee paljon virheitä, ätmi kun on. Darkkis-hahmon kohdalla johonkin on kadonnut nippu ikävuosia.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      92
      6618
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      28
      2652
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      33
      2233
    4. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      74
      1894
    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      12
      1671
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      6
      1457
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      9
      1367
    8. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      14
      1351
    9. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      7
      1279
    10. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      14
      1233
    Aihe