Elämässä ei ole päämäärää

Pisara-valtameressä

Mikäköhän minussa on vikana? Koko elämä tuntuu jotenkin niin turhalta. Olen 25 vuotias mies ja koko pirun elämäni aikana en ole löytänyt paikkaani… jos sitä nyt edes on. Vanhempien eron jälkeen muutettiin mutsin ja isäpuolen kanssa pois kaupungista kun olin 15v. lapsuuden kaverit jäivät taakse ja uudella asuin seudulla ei ikäisiäni ollut. Suoritin ammattikoulun sähköasentaja puolen, jonka jälkeen menin varusmiespalvelukseen. Amiksessa minulla ei ollut mukavaa, sillä en onnistunut ystävystymään kenenkään kanssa, koska olin tuolloin isohko ja naamakin oli ruvella aknen takia. Piti aloittaa työt isän kanssa sähköpuolella, mutta isä sairastui ja lopetti työt. Minulla ei riittänyt pätevyys jatkaa omatoimisesti niissä hommissa, joten hain ja pääsin opiskelemaan ammattikorkeaan eri alaa. Ammattikorkeassa minulla oli tosi vaikeaa päästä kuvioihin mukaan kanssaopiskelijoiden piireihin. He kun juhlivat ja ryyppäsivät lähes viikoittain ja itse kun en alkoholia käytä lainkaan. Alkoholin takia kun mutsi erosi isästäkin aikoinaan. Nyt tällä hetkellä asun kerrostalo-osakkeessa ja olen markkinointialalla töissä, kuitenkin ihmisten näkymättömissä. Ainoat kerrat kun olen yhteydessä muihin ihmisiin, ovat ne kun käyn katsomassa mutsia, isäpuolta tai isää. Ja ne kerrat kun esimies kehuu tehdystä työstä ja ylitöistä. Minulla kuitenkin on joitakin ongelmia jotka tiedostan, mutta en osaa tulkita. Olen jatkuvasti väsynyt. En siis fyysisesti. Esimiehenkin kehut ovat rasittavia ja olenkin sanonut, ettei koko ajan tarvitse ”ylistää”, sillä teen työni niin hyvin kuin vaan mahdollista ja siitä minulle maksetaan, piste. En kuitenkaan nauti mistään. Kun joudun välillä puhumaan työssäni muille ihmisille, minun on vaikea pitää katsekontakti. Kun katson toista silmiin, tunnen jonkinlaista häpeää. En osaa edes kunnolla keskustella ja olen itse aina hiljaa palavereissa ja yrityksen joululounailla, joissa on ”pakko” olla osallisena. En ole tätä kirjoitusta lukuun ottamatta missään sosiaalisessa mediassa, enkä omista edes älypuhelinta. Muiden kanssa (paitsi perheeni) minua hävettää ja nolottaa edes olla osallisen työporukkaa. Aloitin vuosi takaperin kuntoilun ja olen mielestäni varsin solakassa kunnossa. Ajattelin että hyvä kroppaisena ja siistimmissä vaatteissa pukeutuneena tuntisin olevani jotenkin kelvollinen, mutta muiden antama huomio vain pahensi oloa, vaikka olikin positiivista. Tätä elämäni on ollut kohta 3 vuotta. Töitä, kotiin, töitä ja kotiin jne. Vanhempieni lisäksi minulla ei ole ketään tai mitään. Minulla ei ole koskaan ollut tyttö-/naisystävää eikä kavereita. Elämä on harmaata ja kaavamaista ja olen päättänyt, etten kauaa tätä aio sietää. Pois tästä kierteestä on jotenkin päästävä. Enkä edes enää tiedä, miksi aloin kirjoittaa tätäkin tarinaa… ja ihan sama. Täytyy mennä nukkumaan. Huomenna pitäisi jaksaa taloyhtiön pihatalkoissa, mutta en ole tapani mukaan jäänyt istumaan iltaa. Hyvää yötä ja jatkoa niille jotka jaksoivat lukea.

11

1894

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • No jopas oli vuodatus. Sua kehutaan ja koet sen vääränä. No kai sulla sitten on joku syy kiukutella itselles ? Sä selkeesti toimit siitä on esimerkkinä koulut. Sä oot pirun tunnollinen, siitä esimerkkinä pomos maininta. Mikset ole sosiaalisessa mediassa vai pidätkö meitä kaikkia niin kamalina. Meitä on kuule joka lähtöön, minäkin puolineni. Toiset vinoilee ja toiset hymyilee mulle, niiin se menee. Tää sun kirjoitus osottaa orastavaa heräämistä, ehkä sä jo kevään mittaan alat venytellä itsees kun aamu alkaa? Ja voit jopa suoda muille muutaman sanan tai hymyn, mitä sitten oikeasti haetkin. Toi väsymys on tylsistymistä mun näkokulmasta katsoen?

    • Henkinenprosessi

      Toisten auttaminen vois helpottaa omaa oloasi, silloin saa autetuilta välittämistä ja kiitosta, negatiivinen karma myös vähenee. Jos ei muuten pysty niin vaikka netissä rohkaisee, neuvoo yms ihmisiä. Roskien keruu metsästäkin tuo hyvää karmaa, joka helpottaa oloa. Henkisyyteen tutustuminen auttaa, koska ihminen ei ole vain taloudellinen, fyysinen ja psyykkinen olento vaan myös henkinen. Mitä pidemmälle henkisyydessä etenee sitä paremmin ymmärtää omaa elämäänsä ja löytää innostuksen aiheita ja hyvää mieltä. Usein se että ihminen tukahduttaa henkisyytensä vie elämänhalun.

      Turhaan mietit itsemurhan tekemistä, seuraavassa elämässä sama tilanne on edessä. Kannattaa myös katsoa channelingerik.com videoita niistä voi olla apua, monia ihmisiä ne ovat auttaneet.

    • säootfiksu

      Toi sun kirjoituksesi oli niin hyvä ,et ole ihan niin toivoton tapaus kun ehk ajattelet olevasi.Mut suahan ei saa kehua ,joten nyt kyllä lapikasta lattiaan ja menoksi ihmisten joukkoon.Sinulla ei ole mitään hävettävää itsessäsi,usein ja melkeinpä kaikki tuntevat samaa.Ihmisten kanssa ei opi olemaan muuten kuin olemalla yhteydessä toisten kanssa.Jostakin on aloitettava,ehkä työpaikalla, joukkue urhelulla .Ei niissä tarvitse heti lörpötellä koko elämäänsä ,voi olla vaan mukana ja yhdessä. Ihmisiä on niin monenlaisia,jokainen tuo porukkaan oman panoksensa. Kaipaat seuraa ja sellaista jossa viihdyt on kyllä kun lähdet liikkeelle.

    • parempi-ku-sä

      Aika masentava toi sun juttus. Kyyhötä vaan omissa sotkuissas kämpässäs äläkä kirjoittele tänne... tommoinen masentaa vaan kaikkii. Jos meinat päiväs lopettaa niin siitä vaan jos uskot, että kukaan ei jää kaipaamaan. Jääpä meille tosi eläjille enemmän tilaa!

    • DoctorWhuu

      Neuvo: mene lääkäriin. Nykyaikana on olemassa lääketieteen kehittämää nappia, jolla pääsi sisällä saadaan välittäjäaineet pelittämään ja mieliala normaalille tasolle.

    • Kaipaat läheisyyttä, se on normaali tunne. Itse asiassa, taidat olla läheisen umpiluotettavan ystävän puutostilassa?

    • töitäkö

      Hei!
      Olis kiva kuulla miten sinä ratkaisit ongelmasi?
      Taisit olla silloin 2018 alakuloinen ja hieman masentunut. Tilanteesi ei kuitenkaan ollut mielestäni erikoisen huono. Olit fyysisest kunnossa ja töitäkin oli ja asunto oli. Kai hakeuduit pienin askelin muiden seuraan. Kaikki ei tykkää, mutta joku sitten kumminkin. Pistäpä viestiä miten menee!

    • Aloittajan kertomat asiat kuulostavat masennuksen oireilta, jotka joko liittyvät ahdistumiseen sosiaalisissa tilanteissa taikka suoranaisesti johtuvat tällaisesta ahdistumisesta. Asiasta kannattaa puhua työterveyshuollossa lääkärin kanssa, joka osaa sitten ohjata oikeanlaiseen hoitoon. Muussa tapauksessa tuollaisten vaivojen kanssa ei pitkään jaksa. Ihan mihin tahansa Asperiinihoitoon ei kuitenkaan kannata suostua, vaan vaatia itselleen ensisijaisesti terapiaa ja sitä tukevaa lääkehoitoa.

    • mietäs

      Vaikuttaa tutulta ap:n ajatukset. Tosin vikaan mennään mielestäni siinä kun ajatellaan alun alkaenkin että ihmisellä on jokin tarkoitus että kaiken ei pitäisi tuntua turhalta. Mitään tarkoitusta ei edes tarvita. Riittää kun olet olemassa, niinkuin kaikki muukin elollinen täällä, olet tässä ja nyt eikä se ole kenenkään syy eikä mikään ole vialla jos et ole löytänyt paikkaasi. Tunnen vanhojakin ihmisiä jotka ei koskaan tiennyt mitä olisi halunnut tehdä elämällään muuta kuin mennä virran mukana eli ammatti-työ-parisuhde-lapset-perhe-eläke-arkku meiningillä ja nyt kun paskat on housussa ja kuola poskella eikä muu toimi kuin pää niin kadutaan sitä ettei silloin 16 vuotiaana karannutkaan sirkuksen mukana maailmalle.
      Eli ikäänkuin unohtaa sen mitä on jo tehnyt/saavuttanut.
      Luuletko että kohtalo on olemassa? Luuletko että on jonkun kohtalo jäädä 5 vuotiaana rattijuopon auton alle? että se opettaa jotain tässä kosmoksessa jollekin? Hevosen kellit, mitään sellaista ei todellakaan ole. Ainoa järkevä asia mitä voit tehdä elämälläsi on tehdä parhaasi mukaan muut ympärillä olevat ihmiset vähän kerrallaan vähän onnellisemmaksi. Tarjoa vaikka pullakahvit jollekin, aloita siitä. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Tukehdut siihen pullaan vai?
      Meinaatko että jumala tai kohtalo tai mikä hyvänsä, olisi määrännyt jonkun syntymään ja istumaan vaikka tietullin kopissa 30 vuotta keräämässä kymmenyksiä ihmisiltä? Ehkä hänellä jäi ammattikoulu jäi kesken kun tytär syntyi -> pakko saada laskut maksettua -> puolituttu vei työpaikalle ja nyt kaikkien niiden puuduttavien vuosikymmenien jälkeen epäkiitollinen aikuis-teinari-horatsu jakaa persettään baareissa ja näyttää sulle sentteriä joka päivä vaikka asuu viel 29 vuotiaana himassa? diabetes meinaa viedä jalan ja eläkkeen ikäänkuin kirsikkana kakussa? vai olisko hänelläkin voinut olla joku mahdollisuus tehdä jotain muutakin? Tai ajatteletko olevasi parempi ihminen jollain tasolla kuin se tietullin setä? Kohtaloa ei ole muutoin kuin minkä itse siitä teet. Ei variksetkaan mieti oksallaan kun räntää tulee vaakasuoraan et voi vi**u ku olis joutsen ja vois liihottaa afrikan helteisiin. Sinun tai kenenkään tai minkään muunkaan elämällä ei ole mitään merkitystä. Tukehdu siihen tai tajua asian laita niin voit olla onnellinen juuri nyt. Elämä on mitä se on ja on vain pieni määrä siihen mihin voit vaikuttaa joten vaikuta siihen pelkästään positiivisesti, se voi oikeasti olla parasta mitä on koskaan kenellekään tapahtunut. Älä ole tyhmä.

    • Mirha

      Ihmisten joukkoon sun on hyvä, tärkeä päästä. Joku harrastus kun löytyisi. Elämä on elämistä varten, niillä eväillä mitä kukin on saanut. Vanhemmillesi olet tärkeä. Ja omaisille muillekin. Tyttöystävä kun löytyisi. Tärkeä asia tietenkin.

    • joitakin

      Kyllä kaiken takana varmasti on sosiaalinen syrjäytyminen, kun lapsuudessa muutit eri paikkakunnalle. Meikän osana on ollut jäädä syrjään sekä sosiaalisesta että taloudellisesta ympäristöstä (työstä) pelkän vasenkätisyyden takia. Satakunnan demarit keksivät siitä tekosyyn tehdä minusta epäonnistuja loppuelämäni. Nyt (51-v) olen päättänyt tahallani jäädä ideaalityöttömäksi.

      Tunnistin tekstistäsi henkisen väsymyksen ja elämän kaavamaisuuden. Liikunta lisää henkistä hyvinvointia, samoin sosiaalisten tarpeiden tyydyttäminen. Kaavamaisuus on arkisin hyväksi, jos on säännöllisessä työssä. Viikonlopuista kannattaa ottaa ilo irti omalla tavallaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      82
      3792
    2. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      32
      2639
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      94
      2146
    4. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      20
      1657
    5. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      26
      1478
    6. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1461
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      7
      1424
    8. Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä

      Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?
      Puolanka
      25
      1401
    9. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      70
      1392
    10. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      11
      1274
    Aihe