Olisi joskus mukava jutella elämästä vähän eri tavalla kuin mihin on nykyään totuttu. Ei kaikki ole pelkkää onnea tai nykyhetkeä. On myös lohduttomia suruja ja itkettyjä ja itkemättömiä muistoja. Kuuntelin perjantaina tämä upean Otto Donnerin kappaleen ja mietin miksi ihmiset tuntuvat olevan niin onttoja? Ehkä se on harhaa mutta siltä se tuntuu. Kuka ihmettelee enää nykyään elämää?
https://www.youtube.com/watch?v=Urx3bmrs290
Laulussa mainitaan myös ruskoliljat. Muistan kuinka ne kukkivat lapsuudessa kotitalon kivijalan vieressä ja niin ne tekevät edelleen. Kuinka kauniita ne ovatkaan ja millainen elämänvoima niissä on! Siitä siirryin muistelemaan kuinka kesällä käytiin ulkosaunassa ja vilvoittelin ulkona penkillä. Äitini oli pyynnöstäni neulonut kaksi pyyhettä yhteen joten siihen pystyi kietoutumaan kokonaan. Käki kukkui koivikossa ja niin se tekee onneksi myös nykyään.
Siitä siirryin nuoruuteen ja tähän kauniiseen Dingon kappaleeseen:
https://www.youtube.com/watch?v=v4l5XWMj6FA
Ensirakkaus tuntuu olevan se ainoa oikea rakkaus. Unia voi nähdä mutta eivät ne tuo enää koskaan häntä takaisin. Ei sille surulle oikein voi tehdä mitään muuta kuin surra hiljalleen pois, vähin erin. Muutenkin elämä on lohduttoman alakuloinen matka. En ymmärrä kuinka ihmiset pystyvät väistelemään näitä asioita?
Suruja, iloja ja muistoja
11
363
Vastaukset 11
Ihmiset pelkäävät omia ajatuksiaan.
- Kaisanoasaa
Olisipa mukavaa jutella kerran elämässä naisen kanssa niitä näitä.
Oikeastaan sinä muistelet aika hyviä asioita.
Omalla kohdalla olen miettinyt monesti, olenko liian herkkä tähän maailmaan ja kaipaan kovasti kaikkea entistä hyvää takaisin. Ja kun tietää ettei semmoisia päiviä vaan enää tule.
Mutta minusta ihmiset olivat ennen sielukkaampia. Meillä oli ajatukset, kauneuden taju ja kommunikaatio ennen joka paikkaan tunkevaa mediaa.
Mä haluaisin takaisin ne heinäpellot ja ladot kun leikittiin piilosta. Lapsen innon juosta paljain jaloin maaseudun hiekkateitä. Mummojen ja ukkien elämänohjeet ja lempeät vanhuuden viisaat kasvot. Mummon komennuksen tarakalla istuvalle pikku tytölle: "Ei jalkoja pinnojen väliin!" Tuvan kaappikellon, kesäkärpäset vääristävässä lasissa, käsinkudotut matot ja öljylamput. Miltä kalastajan tai metsästäjän takki tuoksui, kuinka muikut puhkottiin ja verkot selvitettiin. Elämän ja vuodenaikojen kiertoa kulku näkyi, sen annettiin näkyä.
Kuulla kun pakkanen paukkuu hirsipinnassa ja yksinäinen hirvi seisoo hiljaisena sadepäivänä pellonreunassa. Kun ihmiset soittivat puhelinlinjoja pitkin, ja vastasit jos olit kotona. Avonaisesta ikkunasta kuului kirveen napakka isku kun saunapuita pilkottiin. Tai kun polvet olivat muuttuneet sinisiksi mustikkaretken jälkeen ja olit illanhämyssä mallina kalanruotoletille. Naapurin vanha rouva kysyi, että tietääkö äitisi, missä viiletät ja kauppias antoi kourallisen Polka-karkkeja kun veit käsinkirjoitetun lapun ilmoitustaululle.
Isän tekemät metsäladut korpeen ja nuotiotulet, hirvijahti, matkat maalaismarkkinoille ja kyläjuhliin, jossa haitari soi huolettomana, ja ihmiset paistoivat tikkupullaa ja olivat läsnä kokkotulien heijastuessa veden pintaan. Ja miten lapsena nukahti veneen nokkaan, laineen liplatus ja tervan tuoksu. Paarma puri pohjetta. Ja salainen paikka metsämansikoilla, josta ei kerrottu kenellekään.
Ennen ihminen oli monella eri tapaa rikas.
En minäkään oikeasti tiedä, onko meitä enää olemassa. Vastaan kävelevät ihmiset ovat tyhjiä ja ilmeettömiä kuoria. Yrität katsoa silmiin, ja mitään ei näy.
Jatka sinä tuota elämän ihmettelyä. Hienoa. Vielä on todiste siitä, että joku tekee niin. Ilahduttava aloitus sinulta.- crux
"Mua pelottaa nämä ihmiset, nämä oudot, kylmät ja kylläiset" runoili itse mestari eli Eino Leino. Vastaan kävelevät ihmiset ovat tosiaan kuoria mutta jos heillä on koira hihnan päässä niin siihen voi saada kontaktin. Muutenkin eläimet ovat oikeastaan ainoita aitoja olentoja nykyään. Muistelen usein lapsuuden lemmikkejä, kissoja ja koiria. Kävimme isän ja koiran kanssa kolmistaan kalareissuilla - nyt minä olen ainoana elossa tässä oudossa maailmassa. Koira halusi aina uida loppumatkan ja hyppäsi vähän ennen rantaa veneestä.
Onhan näitä jotenkin lohdullistakin miettiä villasukat jalassa. Rakkaan ja kuolleen ihmisen kutomat. Jalat ovat lämpimät mutta sielua kylmää. crux kirjoitti:
"Mua pelottaa nämä ihmiset, nämä oudot, kylmät ja kylläiset" runoili itse mestari eli Eino Leino. Vastaan kävelevät ihmiset ovat tosiaan kuoria mutta jos heillä on koira hihnan päässä niin siihen voi saada kontaktin. Muutenkin eläimet ovat oikeastaan ainoita aitoja olentoja nykyään. Muistelen usein lapsuuden lemmikkejä, kissoja ja koiria. Kävimme isän ja koiran kanssa kolmistaan kalareissuilla - nyt minä olen ainoana elossa tässä oudossa maailmassa. Koira halusi aina uida loppumatkan ja hyppäsi vähän ennen rantaa veneestä.
Onhan näitä jotenkin lohdullistakin miettiä villasukat jalassa. Rakkaan ja kuolleen ihmisen kutomat. Jalat ovat lämpimät mutta sielua kylmää.Eino Leino taisi olla kaukaa viisas mies.
No eläintä ei pysty mokoma älylaiteihmiskuori huijaamaan. Itse olen perehtynyt hevosiin parikymmentä vuotta. Viisautta ja sydäntä isossa paketissa, jota ohjaa primitiiviset vaistot. Hevosiahan käytetään tänä päivänä mm. erityislasten terapiatoiminnassa. Siinäkin näkee aika selvään, mitä on aito viestintä.
Mutta siis joo tuohon sinun aloitukseen, niin elämään kaivattaisiin enemmän rauhoittumista/pysähtymistä. Moni sanoo esim. Lapissa koetun vaellusreissun jälkeen, että luonto pysäyttää ja pakottaa palaamaan ajatuksiinsa. Kiireisinkin hulinoitsija ja hilluja hiljenee.
Kattelin mielenkiinnolla sillon sitä Hjalliksen Atlantin yli-ohjelmaa. Pannaan pieneen veneeseen keskelle ei mitään superaktiivisia sosiaalisia ihmisiä. Mitä käy? Kenellä kestää sipuli ja mitkä asiat nousevat tärkeimmiksi, ja millaisena tullaan takaisin. Nykyihminen pelkää hiljaisuutta ja yksinoloa. Ehkä just siks, että ne oikeat ajatukset pääsevät yllättämään.- crux
misspönttöuuni kirjoitti:
Eino Leino taisi olla kaukaa viisas mies.
No eläintä ei pysty mokoma älylaiteihmiskuori huijaamaan. Itse olen perehtynyt hevosiin parikymmentä vuotta. Viisautta ja sydäntä isossa paketissa, jota ohjaa primitiiviset vaistot. Hevosiahan käytetään tänä päivänä mm. erityislasten terapiatoiminnassa. Siinäkin näkee aika selvään, mitä on aito viestintä.
Mutta siis joo tuohon sinun aloitukseen, niin elämään kaivattaisiin enemmän rauhoittumista/pysähtymistä. Moni sanoo esim. Lapissa koetun vaellusreissun jälkeen, että luonto pysäyttää ja pakottaa palaamaan ajatuksiinsa. Kiireisinkin hulinoitsija ja hilluja hiljenee.
Kattelin mielenkiinnolla sillon sitä Hjalliksen Atlantin yli-ohjelmaa. Pannaan pieneen veneeseen keskelle ei mitään superaktiivisia sosiaalisia ihmisiä. Mitä käy? Kenellä kestää sipuli ja mitkä asiat nousevat tärkeimmiksi, ja millaisena tullaan takaisin. Nykyihminen pelkää hiljaisuutta ja yksinoloa. Ehkä just siks, että ne oikeat ajatukset pääsevät yllättämään.Sen vielä ymmärrän että omia ajatuksiaan pelkää mutta en ymmärrä miten ihmiset pystyvät niin hyvin välttelemään niitä. En minä ainakaan tarvitse edes purjehdusta tai Lappia - herään, laitan kahvin tippumaan ja mietin lähes joka aamu tätä outoa elämää johon minut on tuupattu. Nyt olen elossa mutta tulen kuolemaan. Aamulla vain ihmettelen mutta illalla jo itkettää. Ei ole oikeastaan yhtäkään ajatusta jota olisin tietoisesti vältellyt. Olen ottanut ne kaikki vastaan ja raskasta se on. Jos maanantaina jo miettii kaiken katoavaisuutta niin viikonlopusta vasta raskas tuleekin.
En minä muille samoja murheita haluaisi mutta olisi helpompaa elää jos olisi enemmän kohtalotovereita. Joskus tuntuu että olen ainoa kuolevainen vaikkapa työpaikan ruokapöydässä. Muilla ei ole lapsuutta, vanhuutta eikä kuolemaa. He syövät, ovat elossa ja niin onnellisia kuin ihmisen kuoret voivat olla. crux kirjoitti:
Sen vielä ymmärrän että omia ajatuksiaan pelkää mutta en ymmärrä miten ihmiset pystyvät niin hyvin välttelemään niitä. En minä ainakaan tarvitse edes purjehdusta tai Lappia - herään, laitan kahvin tippumaan ja mietin lähes joka aamu tätä outoa elämää johon minut on tuupattu. Nyt olen elossa mutta tulen kuolemaan. Aamulla vain ihmettelen mutta illalla jo itkettää. Ei ole oikeastaan yhtäkään ajatusta jota olisin tietoisesti vältellyt. Olen ottanut ne kaikki vastaan ja raskasta se on. Jos maanantaina jo miettii kaiken katoavaisuutta niin viikonlopusta vasta raskas tuleekin.
En minä muille samoja murheita haluaisi mutta olisi helpompaa elää jos olisi enemmän kohtalotovereita. Joskus tuntuu että olen ainoa kuolevainen vaikkapa työpaikan ruokapöydässä. Muilla ei ole lapsuutta, vanhuutta eikä kuolemaa. He syövät, ovat elossa ja niin onnellisia kuin ihmisen kuoret voivat olla.Kyllä ne just pystyy. Ne piilottaa ajatukset siihen jatkuvaan hässäkkään. Koko ajan on meneillään jotain. Olen minäkin seuraillut.
Seuraillut varsinkin kahvitaukotoimintaa. Kukaan muu ei istu paikallaan rauhassa kuin minä siinä huoneessa. Läpätetään puhelimessa, ollaan Facessa, luetaan nettilehdet, selataan firman asiat jopa omalla tauolla, pannaan luurit korville, että saadaan ainakin melua suoralla syötöllä -kukaan muu ei vaan OLE.
Mutta toisaalta. Mä olen aina ollut tyyppi, joka tarkkailee. Katselen ihmisiä, ja mietin, että millainen sisäinen maailma niillä mahtaa olla.
Mä luulen, että siellä sisuksissa mahtaa kuitenkin olla meidän kaltaisia ihmisiä, mutta nykysumussa ne osaa piilottaa itsensä pirun hyvin muilta, ja noh itseltäänkin. Loppupeleissä me voidaan olla samanlaisiakin, mutta toisia tämä maailma vie vaan enemmän. Kerran psykologian luennolla sanottiin hyvin: "Vain omasta olemassaolostasi voit olla varma."
Osa tarvii sen kaksi kuukautta erämaassa, että paksuun kalloon rupeaa mahtumaan muutakin kuin joutavanpäiväiset asiat, ne tarvii buuttauksen. Osalle vastakohtana riittää aamulla yksi lumihiutale ikkunalaudalla. Siitä tajuaa kiitoksen aiheet, ilot, surut, muistot, tän elämän.
Ole ajatuksistasi joka tapauksessa onnellinen, oli asiat miten oli. Sulla on kuitenkin tunto jäljellä.
Kyllä mä mietin menneitä, mutta etsin ja yleensä löydän myös tästä ja huomisesta päivästä asioita, jotka pitää mielenkiintoni yllä. Koen, että menneisyys täytyy hyväksyä ja tulevaisuutta odottaa, jotta jaksaa.
Onko ihmiset pinnallisempia kuin ennen, vai onko ihmissuhteistamme tullut pinnallisempia?
Itsestäni olen ainakin huomannut sen, että iän myötä on tullut tarkemmaksi omasta reviiristä ja omista yksityisistä ajatuksista. Jos juttelen joistakin omaan henkilökohtaiseen elämääni liittyvistä asioista, keskustelukumppanini tulee tuntea jollakin tasolla aihe josta avaudun.- Kiltti-ja-kunnollinen
Elämäs ei ole iloja koska ei saa pillua. Naiset nussii vain rikollisia jännämiehii.
- Lars.Leevi
Synnyin helmikuun alussa pommien putoillessa Ouluun ja Hanhiseen. Täytyi olla seuraava kesä, koska en osannut vielä puhua enkä ryömiä. Kodin piharuohikossa totesin vain, että eipäs olekaan täällä puohi tolppien varassa niinkuin siellä edellisessä paikassa.
Sitten tapoin kärpäsiä ja sääskiä. Muistin, että ne kaksi lajia niitä ötököitä piti ollakin. Hämmästelin vain, miten ne näyttivät nyt paljon isommilta kuin silloin ennen.
Käsieni ihon ympärillä näin noin 4 mm pitkän sähkönsinisen nukan oloisen säteilyn. Minun piti kysyä äitiltä näkeekö muutkin sen, mutta äiti oli jossakin käymässä ja kun tuli takaisin, olin jo unohtanut asian. Nyt on myöhäistä kysyä eikä nukkasäteilyäkään näy.
Surut tulivat sitten joskus aikanaan enkä niitä halua muistella.
Iloa taisi olla ihan pienenä vain äitin sylissä. Sitten sekin jäi. Lopullisesti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1271790
- 50970
Perhoseni (miehelle)
Miksi et usko, että mun rakkaus sinuun on aitoa ja vilpitöntä? Tai että se oli jo silloin? Miksi ajattelet, ettet ole r154822Myönnetään, tunnen lämpimiä tunteita kohtaasi
Vaikutat tosin liian hyvältä ollaksesi totta. Komeita miehiä on maailma pullollaan mutta sinussa on jotain.....50756- 70676
- 67626
- 53617
- 59606
Onko Sofia jälleen jätetty?
Moni asia viittaisi siihen, että hän on jälleen sinkku.132585Rekat seisovat dieselin hinnan takia . Ala ei kestä tällaista hintatasoa, sanoo yrittäjä .
EU:n kallein diesel on kova paikka kuljetusalalle. Ajoja on jätetty ajamatta kannattavuusongelmien vuoksi, sanoo alan e120552Mies, näetkö minut myös
Seksuaalisena ihmisenä ja naisena? Haluatko minua seksuaalisesti? Vai olenko mielestäsi tyttönen?20510- 51490
- 5488
Voiko se ikinä toimia
Voiko meistä ikinä tulla mitään? Näin kauan aikaa on kulunut ja mitään ei tapahdu... En usko, että sinä mietit minua het32488- 34487
- 55478
Nainen, mitä mieltä olet kodittomista?
Ja heistä jotka eivät kykene huolehtimaan asioistaan, itsestään eikä terveydestään? Miten heidän kanssaan tulisi toimia?118476Mitä jos...
Susta tykätään poikana enemmän, kun tyttönä? Miten asian käsittelet tai otat tiedon vastaan? T nainen gubetellija herät142453- 4449
Totta on asia. Jeffrey Cohen on jättänyt Sofian.
Vaimon viesti on paljastanut totuuden.140441